sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 20. tammikuuta 2020

Arvonnan tulokset

Synttäriarvonnon arpalipukkeita oli tänä vuonna vain yksi, joten voittaja oli helppo arpomatta sanoa - onneksi siis olkoon Tuoppi! :)

Ricky Gervais siemailee lavalla olutta 




Kysyin kilpailukysymyksessä lempi stand up -koomikkoa.

Ricky Gervais mainittiin, joka on ollut pitkään myös minun lempi stand up -koomikkoni. Hänen sketsintä Nooan arkista tai Tyyris tylleröstä saa minut joka katselukerta nauramaan. Ricky Gervais -show, jossa Ricky pitää animoitua podcastia Stephen Merchantin ja Karl Pilkingtonin kanssa kuuluu myös suosikkeihini. Stand up -show se ei ole, mutta jotain samaa kuitenkin. Siinä tosin Pilkingtonin sisäinen maailma on keskeisessä osassa hauskuuden luomisessa. Netflixistä olen myös katsonut samaan ikäluokaan kuuluvan koomikon Iliza Shelsingerin keikkoja, jotka ovat onnistuneet samaistuttavuudellaan huvittamaan. Bill Hicksiä tuli myös aikoinaan fanitettua, mutta luonnollisista syistä häneltä ei ole nyt tullut pitkään aikaan mitään uutta materiaalia.

Kommenteissa mainittiin myös stand up -koomikot: Eddie Murphy, Anthony Jeselnik ja Chelsea Handler.

Eddie Murphyn standuppia olen nähnyt vain Delirium-taltionnin muodossa. Pidin esitystä hauskana vaikka ehkä sitten liian rääväsuisena, koska en ole sen jälkeen hänen stand-uppia mitenkään erityisemmin etsiskellyt katsottavaksi.

Anthony Jeselnik ja Chelsea Handler puolestaan olivat minulle täysin outoja. Tai no, Chelsea on tullut kyllä vastaan Netflixin suosituksissa, mutta en ole mitään häneltä vielä katsonut. Olen huomannut, että usein näkemäni stand up on huonoa eikä jaksa purra. Harvoin mitään freshiä ja katsomisen arvoista tulee vastaan, mutta sitten kun löytää jonkun itsestä hauskan tyypin, niin hänen jutut jaksaakin sitten myhäilyttää.  
 
Olen käynyt Suomessa muutamalla live stand up -keikalla katsomassa keikkoja muun muassa "maailman hauskimmalta mieheltä" - Ismo Leikolalta ja Noin viikon uutisissakin esiintyneeltä Eeva Vekiltä. Meinasin jopa kerran bussissa moikata Vekkiä kun näytti niin tutulta. Onneksi sain kuitenkin moikkauksen tukahdetettua. Nämä koomikot onnistuivat seteissään naurattamaan. Usein kuitenkin muiden koomikoiden keikat ovat olleet lähinnä vaivaannuttavia kun jotain ihmispolosta eturivistä ollaan tentattu ja tehty naurunalaiseksi tai vitsit ovat muuten vain väsyneitä. Livekeikeikoilla tulee siksi enää harvemmin käytyä.


Kiitos kaikille kommentoijille! :)

torstai 16. tammikuuta 2020

Marriage story (2019)

Oscar-ehdokkuksia itselleen hamunnut (mm. paras elokuva sekä paras nais- ja miespääosa) Marriage story kertoo Scarlett Johanssonin esittämän Nicolen ja Adam Driverin esittämän Charlien avioliiton päättymisestä - erosta.

Charlie on mainetta saavuttanut teatteriohjaaja, joka viihtyy New Yorkissa perheensä kanssa, johon kuuluu näyttelijänä toimiva Nicole sekä heidän yhteinen alakoulua käyvä poikansa. Nicole puolestaan on tuntenut jo pidemmän aikaa tyytymättömyyttä nuorena solmittuun avioliittoon. Hän kokee, että on taipunut Charlien tahtoon joka asiassa eikä ole päässyt toteuttamaan unelmaansa asua L.A.:ssa tehden näyttelytyötä televisiolle. Pari päättää että ero hoidetaan sopuisasti ilman asianajajia, mutta pian suunnitelmat muuttuvat kun Nicole palkkaa Laura Dernin näyttelmän huippujuristin - Noran. Charlie iskee takaisin palkkaamalla kovaotteisen Ray Liottan näyttelmän Jayn. Homma menee rumaksikin.

Adam Driver ja Scarlett Johansson
Marriage storya oli miellyttävä seurata. Oli kiva nähdä Marvel-rymistelyiden jälkeen Scarlett pienemmässä elokuvassa, jossa näyttely oli keskeisemmässä osassa kuin erikoistehosteet. Hän nimittäin osaa oikeasti näytellä! Ja vieläpä hyvin. Sama homma Adam Driverin kanssa. Kökön Star Wars - The Rise of Skywalkerin jälkeen oli kiva nähdä hänet loistamassa osassaan Charliena (oma katselujärjestykseni oli tämä). Vaikka hän parasta viimoisessa Star Warsissa olikin.

Ei tylsää hetkeä. Elokuva luisui sulavasti eteenpäin eikä erosta tehty liian mustavalkoista vaan saatiin tuntumaan inhimilliseltä. Ray Liotta ja Laura Dern loistivat myös sivuosissaan lakimiehinä. Jäi jopa janottamaan nähdä näiltä kahdelta joku toinenkin yhteinen projekti, jossa olisivat enemmän pääosissa.

Tykkäsin.

****

Ohjaaja: Noah Baumbach
Pääosissa: Adam Driver, Scarlett Johansson
Kesto: 2h 17min
Valmistusmaa: UK, USA

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Blogi 9v. ARVONTA! (Päättynyt)

Happy B-day blogi!

9.v. synttäreiden kunniaksi pidän arvonnan.

Voittaja saa omakseen leffa-aiheisen paketin, johon tulee ainakin nämä:

- Addams Family Values DVD (ruotsi kannet).
- Ellen degeneres  - Tässä ja nyt DVD
- Sukiyaki western Django blu-ray (Ohjaajana Takashi Miike)

Kaikissa on suomitekstit

Kaikki elokuvat ovat käytettyjä.

Bonuksena tulee Friday the 13th -elokuva-aiheinen viiri. Tämäkin on ollut "käytössä".


Kissatalous.

Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla vastauksen kommenttiosuuteen alla olevaan kysymykseen.

Jätäthän s-postiosoitteesi, että voin sitten ottaa voittajaan yhteyttä. 

Kysymys: Kuka on lempi stand up -koomikkosi?

Arvonta päättyy sunnuntaina 19.01.2020, klo:24.00.

Julkaisen voittajan maanantaina 20.1.2020 tässä blogissa.

Kiitos osallistumisesta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Helmet haaste 2019 - Valmis

Asetin vuoden alussa itselleni tavoitteeksi lukea Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastojen asettaman 50 kirjan lukuhaasteen aka Helmet-haasteen. Halusin tuoda kirjojen rinnalle myös elokuvat, jotta laiskistunut blogikirjoitustahtini hieman piristyisi ja saisin mahdollisuuden taas nähdä sellaisia elokuvia mitä ei ehkä muuten tulisi heti valikoiduksi. 

Olin alkuvuodesta erittäin skeptinen tämän haasteen valmistumisen suhteen, mutta niin vain kävi, että vuoden viimeisellä kuukaudella haaste tuli täytökseensä. Jei!

Luettelen vielä alle haastekohdat sekä kirjat ja elokuvat joilla ne täytin. Elokuvista ehdottomasti sykähdyttävin oli David Lynchin Elefanttimies, joka on toki niittänyt jo mainetta ja kunniaa, mutta jäänyt minulta jostain syystä katsomatta. Kirjoista puolestaan Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko imaisi tietopohjaisella kerronnallaan, ja koin antoisimmaksi lukemistani kirjoista. Pahimmat pettymykset olivat puolestaan kirjoista Henry Millerin klassikko Kravun kääntöpiiri, jonka läpilukeminen oli tuskan takana sekä elokuvista fantasiaseikkailu A Wrinkle in time sai vatsan vääntämään huonolla tavalla. 

Onneksi tuli kuitenkin luettua ja nähtyä enemmän hyvää kuin huonoa. Ensi vuoden otan rennommin enkä aijo itselleni näin massiivista haastetta laittaa vaikka pikkuhaasteille olenkin avoin. Lukuharrastus ainakin lähti uuteen nousuunsa, joka olikin yksi tavoitteistani.

 

Helmet-lukuhaaste 2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

The King (2019)

The King on tuore Timothée Chalametin tähdittämä elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Esikuvana on 1400-luvulla elänyt Englannin kuningas Henry V. Keskiajalle sijoittuvan elokuvan katsottavakseni valikoin Helmet-haasteen kohtaa 41. ajatellen; "Elokuva sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää". Keskiaika kuvataan usein pimeänä ja synkkänä, mutta se tuntuu myös mystiikan ja mahdollisuuksien aikakaudelta. Olisi ollut jännä nähdä ja elää se vaikka yksi ihmiselämä ei toki sen läpiviemiseen olisi riittänyt.

Tuore Englannin kuningas
Henry (Timothée Chalamet) on Englannin kuninkaan raikulipoika, joka viettää aikaansa juoden ja nai...sten kanssa. Kun kuningas kuolee luulee Henry, että tämän veli päätyy valtaistuimelle, mutta saa kuulla että hän on kuollut sotiessaan Walesissa. Niinpä Henry jättää taakseen huolettoman elämänsä ja saa painavan vastuun kruunun päähänsä. Ongelmia hänelle aiheuttaa häntä pilkkanaan pitävä Ranskan kruununprinssi (Robert Pattinson) sekä ristiriitaiset kannanotot neuvonantajiltaan. Henry ei voi luottaa kuin vanhaan ryyppykaveriinsa (Joel Edgerton), jonka valitseekin sotapäällikökseen seilatessaan Ranskaan hyökkäysaikeineen.

Elokuvassa voi nähdä pienessä osassa Johnny Deppin tyttären Lily-Rosen.

The King lepäsi paljon Chalametin hartioilla ja hienosti hän sen kannattelikin. Synkistelvän kuninkaan roolin vastapainoksi toi mukavaa kevennystä Joel Edgertonin esittämä kaljaan menevä vanha sotasankari. Elokuva oli reilut kaksi tuntia pitkä, mutta ei tuntunut kuitenkaan tylsältä vaikka monesti sotaelokuvat saattavat kuvata taistelukohtauksensa kovin pitkäpiimäisesti. Oli myös hienoa, että ranskaa sujuvasti puhuva Chalamet pääsi käyttämään kielitaitoaan muun muassa puhuessaan Ranskan kruununprinssille. Huvittavaa puolestaan oli se, että Ranskan kruununprinssiltä aka Robert Pattinsonilta  ei puolestaan ranska taipunut ja siksi sanoikin heti kättelyssä Engalnnin kuninkaalle:


Please! Please, speak English. I enjoy to speak English. It is simple and ugly.

Ainoa joka hieman tökki Robert Pattinsonin roolisuorituksen lisäksi oli Lily-Rosen käyttö pienessä sivuosassa. Mieleen tuli vain, että mitä naruja isä pappa on vetänyt että on saanut tyttärensä näyttäytymään kun oli tavallaan ihan sama kuka siinä roolissa olisi ollut.

Yllättävän nautittava.

***1/2

Ohjaaja: David Michôd (War machine, The Rover)
Pääosissa: Timothée Chalamet, Tom Glynn-Carney, Gábor Czap, Tom Fisher
Kesto: 2h 20min
Valmistusmaa: UK, Unkari ja Australia

Kirja: Päätön ritari (Marko Lamberg)

Luin e-kirjana. Tämä kuva napattu netistä.
Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta  on kokoelma historiantutkija Marko Lambergin valikoimia kauhutarinoita lähinnä sydän keskiajalta.

Keskiaika on ollut minusta aina kiehtova ajanjakso maailmanhistoriassa ritareineen, uskonnollisine hurmoksineen ja ruttoineenkin. Vaikka elämä haisevalla keskiajalla tautien ympäröimänä oliskin ollut varmaan aika karua, niin olisi ihan mielenkiintoista tietää minkälaista meno todellisuudessa oli. Asetankin kirjan sen takia Helmet-haasteen kohtaan 41. "Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää".

Kirja koostuu useista tarinoista, joita Lamberg pohjustaa pienellä alkusaatteella. Pisin tarina on myös tämän kirjan nimi - Päätön ritari. Lyhyitä parin sivun tarinoita on useita. Koin, että nautittavimpia olivat ne joissa oli hieman enemmän kertomusta eikä vain lyhyt tapahtuman kuvaus.

Käännöskieli oli paikoin vähän tönkköä eikä tarinoita tuntunut aina niin sujuvalta lukea tai liekö vika jo alkuperäisessä kertomuksessa. Kerronta tuntui joka tapauksessa hyvin "lapsen kädestä" kirjoitetulta. Keskeneräisyyden tuntua korosti se, että yhden kappaleen lopussa luki; "Täydennä messun hyvyydestä jne.". Selkeästi siis jäänyt itselle tarkoitettu muistiinpano painotekstiin asti.

Hyvän käsityksen kuitenkin tarinoiden avulla pystyi luomaan keskiajan ihmisten kummitusjutuista. Kummitusten rooli ei ollut aina paha vaan joskus myös auttava tai apua kaipaava. Uuttakin tietoa tuli kuten että vahapää-muotokuvia käytettiin lahjuksina kuolleen haudalle, jolta apua on pyytänyt. Tarinoita oli niin Englannista kuin Pohjoismaistakin, piipahdettiinpa myös The Sleepy Hollow -legendan alkulähteillä sekä kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareiden maailmassa. Näin suomalaisena koin mielekkäimpinä Pohjoismaiset kertomukset.

Oli hyvä, että Lamberg oli saatetekstit tarinoihin laatinut ja koonnut jokseenkin samaa teemaa käsittelevät tarinat yhteen nippuunsa. Näin niistä sai paljon enemmän irti sekä sitoi ne suurempaan kokonaisuuteen.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2012