sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Rambo III (1988)

"Lawrence of Rambo" kuvaili Trautmania näytellyt Richard Crenna elokuvaa Rambo - Taistelija 3 (Rambo III). Lähi-idässä kuvattu Rambo 3 on budjetiltaan isompi ja räjähtäväisempi kuin edeltäjänsä. Pääpahiksena on ryssät. 

Rambo (Sylvester Stallone) etsii itseään munkkien yhteisössä Thaimaassa kun rauhaa rikkoo Rambon vanha armeijakaveri Trautman sekä Griggs (Kurtwood Smith), en oikein muista mikä hänen virkansa oli (ehkä joku Afganistanissa sijaitsevasta USA:n lähetystöstä). Joka tapauksessa Rambo (yhden miehen taistelukone) halutaan Afganistaniin auttamaan neuvostoliittolaisten sortamia afgaaneja. Rambo ei ole valmis lähtemään. Liikettä Rambon pyllyyn laittaa kuitenkin Griggs, joka tulee kertomaan, että neukut ovat vanginneet Afganistaniin lähteneen Trautmanin ja kuten Syltty haastattelussa sanookin, niin se onkin ainoa motivaatio, joka saa Rambon liikkeeseen. 

Rambo päätyy Afganistaniin ja saa avukseen yhden afganistanilaisen miehen ja orvon lapsen Trautmanin hakumatkalle. 

Rambo on sisimmiltään hengellinen mies
Mielestäni elokuva on loistava siinä mielessä, että kommunistinen neuvostoliitto on elokuvan pääpahis kylmän sodan mainingeissa ja jenkit ovat sympaattisia afgaaneille ja nyt asetelma on se, että jenkit ovat sotimassa Afganistanissa Al-Qaidan varjolla. Elokuvan lopussa on jopa teksti, että omistettu urhealle afgaani-kansalle. Heh. Mielestäni tätä kolmosta oli viihdyttävämpi katsoa kuin kakkososaa, jossa Rambolle väkisin väännettiin jonkinlainen romanttinen juonikuvio. Ystävän auttaminen mahdottomasta tilanteesta ja käytännössä yksin koko neuvostoarmeijan kukistaminen oli hienoa katsottavaa. Rambo on hyvä kun se on tarpeeksi överi. Letkautusten saralla elokuva oli hieman köyhempi kuin edeltäjänsä, mutta kyllä tästäkin jotain dialogia löytyi. 

Rambo ja Trautman
Mielestäni oli myös kiva, että Rambo kutsuttiin paikalliseen hevospeliin ja tämä kutsuminen sekä ystävystyminen selkeästi miellytti kovapintaista Ramboa. Olikin hauska nähdä että Rambo sai elämäänsä (vaikkakin vain hetkellisesti kun seuraavaksi jo venäläiset lahtasivat väkeä) muutakin sisältöä kuin taisteleminen.

Bigger. Better. Faster. Stronger...No, ei kuitenkaan parempi kuin ykkönen.

 ***1/2

Ohjaaja:Peter MacDonald
Pääosissa:Sylvester Stallone, Richard Crenna, Marc de Jonge
Kesto:102min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Rambo: First Blood Part II (1985)

Katsoin jatko-osan John Rambon esittelevälle First bloodille: Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II).

Rambo (Sylvester Stallone) pääsee pois sodan aikaisen kompanjansa johtajan, Trautmanin (Richard Crenna), avulla vankilasta kun suostuu osallistumaan operaatioon, jonka tarkoituksena on pelastaa Vietnamin sodan aikana sotavangeiksi otettuja jenkkejä. Operaation johtaja Murdock (Charles Napier) tietää, että kyseessä on itsemurhatehtävä, mutta mitä Murdock ei kuitenkaan tiedä on että Rambo on viidakossa kuin kotonaan. Apua Rambo saa vihättävältä vietnamilaiselta liittolaiselta Co.lta (Julia Nickson).

Rambo pystyy ottamaan vähän virtaa
Rambo 2 on alusta loppuun tiukkaa toimintaa alusta loppuun asti ilman sen turhempaa selittelyä. Mielestäni Trautman-hahmo on parhautta. Hänen ainoa tehtävä on olla Rambon puolella ja tehdä kärkkäitä sutkautuksia hänen vaarallisuudesta:

Murdock: And if I were you... I'd never make the mistake of bringing this subject up again.
Trautman: Oh you're the one who's making the mistake.
Murdock: Yeah? What mistake?
Trautman: Rambo.

Hassua kun ennen elokuvan katsomista en muistanut siitä juurikaan mitään, mutta sitä katsoessani alkoi kaikki palautua kirkkaana mieleen. Mieleen tuli myös vastaavat kohtaukset parodiasta Hot Shots! Part deux, esimerkiksi kun Charlie Sheenin "Rambo" käytti kanaa jouskarinaan. John Ramboon ei saa tässä elokuvassa enää niin vahvaa tunneyhtyettä kuin ensimmäisessä osassa, mutta on hänen yhden miehen taisteluaan ihan viihdyttävä katsoa. Juoni on hyvin virtaviivainen eikä Rambolta hymyä paljon irtoa ja rakkauskohtauskin on suhteellisen puinen. Mutta se on Rambo se.

Sylvester Stallonen hahmo käyttää itsestään termiä "expendable" ja selittää sen Co:lle, niin että "expendable" on sellainen henkilö, joka on kutsuttu juhliin, mutta jos hän ei sitten tulekaan, niin ei kukaan tätä kaipaakaan. Mietinkin, että ottikohan Sylvester tästä Rambo 2:sta idean The Exbendables -elokuvan nimelle. 

***

Ohjaaja:George P. Cosmatos
Pääosissa:Sylvester Stallone, Richard Crenna, Charles Napier

Kesto:96min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

First Blood (1982)

They drew first blood, not me...

Katsoin elokuvan Taistelija (First Blood), joka nykypäivänä taitaa kulkea tunnetummin ihan vaan Rambo ykkösenä. Silloin kun minä olin pieni, niin juoksentelivat kaikki naapuruston pikkupojat rätti päässä ja muoviveitsi lantiolla. Veljelläni oli sellainen teräase, jossa oli kompassi mukana. Olenkin tämän Taistelijan aika monta kertaa nähnyt, mutta nyt viime kerrasta oli vierähtänyt jo jokunen aika. 

John Rambo (Sylvester Stallone) on Vietnamin sodan veteraani, joka päätyy pikkukaupunkiin etsimään kaveriaan sota-ajoilta. Saatuaan tietää tämän kuolleen syöpään etsii John kaupungista jotain ruokapaikkaa. Paikallinen poliisi Teasle (Brian Dennehy) ei kuitenkaan ole mielissään epämääräisen näköisen miehen tulosta kaupunkiinsa ja kohtaaminen Rambon kanssa päätyykin käsirysyyn ja pidätykseen. Rambon vanhat sotamuistot heräävät pintaan eikä hän hyväksy vangitsemistaan vaan pakenee metsään. Sissisodan mestarina on lainvalvojat Rambolle helppoa riistaa. 

Poliisien avuksi tulee sota-ajoilta tuttu Rambon joukon johtaja Trautman (Richard Crenna): I don't think you understand. I didn't come to rescue Rambo from you. I came here to rescue you from him.  

Menepäs pummi matkoihisi.
Mielestäni elokuvan alku on aivan mahtava kun John Rambolle annetaan kaikki oikeus käyttäytyä niin väkivaltaisesti kuin hän lopulta käyttäytyy: Totta kai Rambolla on oikeus puolustautua kun sotasankari ei saa edes rauhassa tiellä kävellä vaan joutuu heti poliisin panettelun kohteeksi. Kubrick on sanonut, että teki Full Metal Jacketin vastalauseena Rambo-elokuvien sodan ihannointiin. Mielestäni kuitenkaan ainakaan tässä First Bloodissa sotaa ei erityisemmin glorifioida. Rambo itsekin pyytää poliiseilta, että voisiko taistelu loppua ettei enempää verenvuodatusta tulisi. No, mutta okei, onhan ne räjähdykset ja jännät keinot haavoittaa vastustajaa tämän elokuvan suola. 

Vaikka olenkin puhdasverinen pasifisti, niin on tämä elokuva loistavaa viihdettä ja aikaa kestävä toimintapläjäys.

****

Ohjaaja: Ted Kotcheff
pääosissa: Sylvester Stallone, Brian Dennehy, Richard Crenna
kesto:93min
Valmistusmaa:USA

749/1001 Platoon (1986)

Katsoin ohjaaja Oliver Stonen omiin kokemuksiin perustuvan elokuvan Vietnamin sodasta: Platoon Nuoret sotilaat (Platoon). Elokuva voitti aikoinaan neljä Oscaria, muun muassa parhaasta elokuvasta ja ohjauksesta.

Elokuva alkaa nuoren ja kokemattoman idealistin Chrisin (Charlie Cheen) saapumisesta keskelle Vietnamin sotaa. Kukaan kokeneemmista miehistä ei katso vastatulleita keltanokkia hyvällä kun uudet miehet laitetaan korvaamaan haavottuneita tai kuolleita miehiä. Joukkioita johtaa etunenässä kersantti Elias (William Dafoe) sekä kersantti Barnes (Tom Berenger), jotka taistelevat Charlien sielusta. Elias ei enää usko sotaan siinä missä Barnes ei pidä vietnamilaisia enää edes ihmisinä. 

Alokkaina voi nähdä myös muun muassa Johnny Deppin, Forest Whitakerin ja Kevin Dillonin.

Charlie Sheen totuttelee sotimaan
Vaikka monelle sotaveteraanille Platoon on ollut se aidoin kuvaus sodasta, niin se ei ole koskaan kuulunut lempisotaelokuviini. Oliver Stone näyttää kyllä hyvin sodan brutaaliuden sekä vainoharhaisen ilmapiirin kun ei ole varmuutta kuka on vihollinen ja kuka ystävä. Platoonista tähdeksi ponnistaneen Charlie Sheenin kasvot yhdistää nykyään helposti komediaan, jonka takia en voinut ottaa häntä niin vakavasti kuin olisi pitänyt. Oli Charlien viattomuus kuitenkin käsin kosketeltavaa ja sopi kyllä hyvin osaansa. Mielestäni on hauskaa, että Charlie seurasi isänsä jalan jälkiä ja roolitettiin Vietnamin sodasta kertovan elokuvan pääosaan kuten Martin Sheen aikoinaan Ilmestyskirja. Nyt:iin. Näinköhän ohjaaja näki jotain Charliessa tämän isänsä kautta? 

Elias ja Barnes
Mielestäni elokuvassa esiintynyt kersantti Barnes oli liian kliseisen kova arpineen ja muskeleineen. Barnesin vastakkainasettelu Dafoen esittämän Eliaksen kanssa oli liian ilmeinen enkä pitänyt tästä ratkaisusta. Elokuvassa käytetty "tunnusmusiikki" on kyllä vaikuttuva, mutta sitä on käyetty elokuvan jälkeen niin monessa parodiassa sekä muissa yhteyksissä, että on se jo ihan loppuun kulunut. Tämä ei tietysti ole itse elokuvan syy, mutta vaikuttaa silti katselukokemukseen.

Nyt kun on tullut katsottua useampi sotaleffa putkeen, niin huomaa, että aika monessa niistä käytetään päähenkilön tai henkilöiden pään sisäistä narraatiota tarinan kerronnan menetelmänä. Kaipa sodan aiheuttamaa tuskaa on vaikea pelkästään näytellä vaikka Full Metal Jacket:ssa se onnistuttiin hyvin tekemään. 

***1/2

Ohjaaja:Oliver Stone
Pääosissa: Charlie Sheen, Tom Berenger, Willem Dafoe
Kesto:120min
Valmistusmaa: UK, USA

torstai 20. maaliskuuta 2014

762/1001 Full Metal Jacket (1987)

Katsoin mainion Stanley Kubickin ohjaaman Full Metal Jacket -elokuvan, joka on tällä hetkellä imdb:n 250 parhaimman elokuvan listan sijalla 85. Oscar-ehdokkuuden se sai vain käsikirjoituksesta.

Elokuva on jaettavissa kahteen selkeään osaan; ensimmäinen osa sijoitttuu Yhdysvaltojen merijalkaväen harjoitusleiriin ja toisessa osassa ollaan Vietnamin sodassa. Ensimmäisessä osassa leirin kouluttajana toimii teräväsanainen kersantti Hartman (R. Lee Ermey) ja alokkaina ovat muun muassa vitseilynsä takia Joker-lempinimen saava Matthew Modine, Cowboyksi kutsuttu Arliss Howard ja Vincent D'Onofrio paineen alla mielensä menettävänä Gomer Pylena. Valmistuttuaan leiriltä miehet lähetetään Vietnamin sotaan. Meille sota näytetään Jokerin näkökulmasta.

"This is for fighting. This is for fun..."
 Elokuva on mielenkiintoinen kertomus nuorten miesten identiteettejen murtamisesta ja heidän uudelleen rakentamisesta täydellisiksi aseiksi. Vincent D'Onofrio teki loistavan suorituksen mielensä hajoittavana sotilaana, joka päätyy ampumaan niin kersantin kuin itsensäkin. Uskomatonta kyllä, mutta Vincentillä ei ollut mitään kokemusta näyttelemisestä ennen Full Metal Jacketia. Hän tunsi Matthew Modinen, joka oli maininnut, että elokuvassa on avoin paikka ja Kubrick oli nähnyt hänen potentiaalinsa. Ainoa ehto oli se, että Vincentin piti lihottaa itsensä ja niin hän nostikin painonsa 90kg:sta 125kg:n. 


Tietysti myös kersantti Hartman on elokuvan parhautta. Making off:ssa mainittiin kuinka suurin osa hahmon rivoista letkautuksista tuli täysin näyttelijä Lee Ermeyn omasta päästä. Muun muassa Hartmanin, Vincentin ja elokuvassa vallitsevan lähinnä musiikin luoman creepyn tunnelman takia elokuvan alkujakso on minulle se parempi osa. Toki elokuva tarvitsi myös sen sotaosuuden, jossa näytettiin kuinka humanismin ja sodan brutalismin välimaastossa kamppaileva Joker menettää viimeisimmänkin viattomuuden rippeensä kun hän lopettaa noin 12 vuotiaan vietnamilaisen tytön, joka on osoittautunut jenkkisotilaita teilaavaksi tarkk'ampujaksi. 

Lopun Mikki Hiiri klubin -tunnari saa ihokarvat pystyyn. 

*****

Ohjaaja:Stanley Kubrick
Pääosissa: Matthew Modine, R. Lee Ermey, Vincent D'Onofrio
Kesto:116min
Valmistusmaa:UK, USA

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hamburger Hill (1987)

Katsoin kirpparilta ostamani elokuvan Hamburger Hill. Elokuva kertoo Vietnamin sodasta ja tietyn kukkulan valloitusyrityksistä. Kukkulalla menehtyi niin paljon väkeä ennen kuin jenkit saivat sen haltuunsa, että sitä alettiin kutsua Hampurilaiskukkulaksi. Ihmisistä kun tuli pihvilihaa. Elokuvan pääosissa seikkailee mm. kersantti Adam Frantzia näyttelevä Dylan McDermott sekä sotamies Washburnea esittävä Don Cheadle

Dylan McDermott on liian Ken
Elokuvassa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan omaleimaista. Vietnamin sodasta kertovia pätkiä on tullut kuitenkin sen verran monta ja aika moni niistä on saanut laajaa arvostusta, että jotain radikaalia pitäisi olla erottuakseen. Elokuvassa surffauksesta puhumisesta tulikin mieleen Apocalypse now ja fucking A:n hokemisesta puolestaan mieleen tuli Kauriinmetsästäjät. Jos jotain erottavia tekijöitä muihin tunnetuimpiin Vietnam-leffoihin, niin elokuvassa tummaihoisia oli keskimäärin enemmän pääosissa ja huvittelut vietnamilaisten naisten kanssa nousivat korostetummin esille.

Etukanteen painettu krediitti oli ehkä paras mitä olen nähnyt
Mielestäni ei oikein kukaan elokuvan hahmoista ollut kovinkaan kiinnostava. Jotain särmää löytyi tummaihoisten kolmikosta, mutta muuten kaikki sulautuivat aika harmaaseen massaan. En erityisemmin pidä pääosassa olleesta Dylan McDermottista eikä hän sopinut mielestä sotaleffaan. Näkisin hänet ennemminin jossain rikkaan miehen osassa sliipattuine hiuksineen. Elokuvassa oli kuitenkin ajoittain hyvää musiikkia.

Dramaattinen loppukohtaus

Pettymys.

**1/2

Ohjaaja:John Irvin
Pääosissa: Anthony Barrile, Michael Boatman, Don Cheadle
Kesto:110min
Valmistusmaa:USA

lauantai 15. maaliskuuta 2014

653/1001 Apocalypse Now (1979) + 841/1001 Hearts of Darkness: A Filmmaker's Apocalypse (1991)

Ostin hienon kolmen blu-ray:n Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now) - pakkauksen. Siihen kuului elokuvat: Apocalypse Now, Apocalypse Now Redux sekä Hearts of Darkness -dokumentti ja erillinen levyke pelkille special featureille. Mukana oli myös Collector's edition kirjanen, vuoden 1979 alkuperäinen elokuvateatteriohjelma ja postikortteja.

Apo-sälää
Apocalypse Now kertoo Vietnamin sodasta (1964—1975) ja siellä olevasta kapteeni Willardista (Martin Sheen), joka saa salaisen tehtävän tappaa hulluksi tullut eversti Kurtz (Marlon Brando), joka majailee vaikeasti päästävällä alueella Kambodzassa. Willard suuntaa alueelle pienellä paatilla Chiefin (Albert Hall), Chefin (Frederic Forrest), Cleanin (Laurence Fishburne) ja Lancen (Sam Bottoms) kanssa. Mitä enemmän Willard lukee Kurtzista, niin sitä enemmän hän alkaa ymmärtämään ja kunnioittamaan miestä. 

Hearts of darkness -dokumentti puolestaan kertoo tämän elokuvan teon prosessista. 

"I love the smell of napalm in the morning"
Apocalypse Now on visuaalisesti hieno elokuva, jossa vaikuttava otos seuraa toistaan. Robert Duvall tekee loistokkaan suorituksen pommeja pelkäämättömänä luutnanttina, joka rakastaa surffaamista sekä napalmin viljelyä. Martin Sheen puolestaan joutui menemään sielunsa syvimpiin nurkkiin löytääkseen kapteeni Willardin. Hearts of Darkness -dokumentissa näytettiin kuvaa hänen hotellihuonesekoilu-kohtauksesta; Martin oli aivan kännissä ja hän löi kätensä vahingossa peiliin asti, niin että hänen peukalo aukesi ja verta valui. Joten otoksessa on aitoa humalatilaa ja verta. Brandon osuus elokuvassa on lopulta aika pieni, mutta hän lunasti kyllä odotukset sekopäisenä Kurzina.

Olen aina yhtä yllättynyt nähdessäni elokuvassa Harrison Fordin.

Coppola oli jo heittämässä hattua naulaan
Coppola investoi omia rahojaan elokuvaan, jota kukaan elokuvastudio ei suostunut sen aran aiheen takia rahoittamaan. Elokuvan kuvausaika piteni, vaikeuksia tuli eteen eikä ohjaaja meinannut löytää elokuvalleen oikeaa loppua. Ohjaaja muun muassa vaihtoi pääosahenkilöä esittäneen Harvey Keitelin kesken kuvausten Martin Sheeniin. Päätös oli varmasti oikea, mutta tuli kalliiksi. Myös Marlon Brandonin kanssa tuli ongelmia kun Coppola oli maksanut tälle miljoonan ennakkoon, mutta kuvausten venyttyä ei pystynyt pitämään Brandolle lupaamasta aikataulusta kiinni. Brando uhkasikin pitävänsä miljoonaan ja jättävän tulematta. Kun hän kuitenkin saapui paikalle, niin Coppola huomasi, että mies ei ollut lukenut kirjaa "Hearts of darkness", johon elokuva pohjautuu ja oli myös tuhdissa kunnossa, joka tuli ohjaajalle yllätyksenä. Coppola alkoikin mennä elokuvansa mukana mielenmaisemiltaan syville vesille. 

Elokuvan teossa tosiaankin päästiin jonnekin toisiin mielenmaisemiin, joka välittyi sitä katsoessa. Lancea näytellyt Sam Bottoms kertoi dokumentissa kuinka kaikki kuvauspaikalla poltteli kannabista ja spiidiäkin tuli vedettyä. Näyttelijät kertoivatkin, että viidakko kuvauspaikkana oli niin rankka ja Coppolan ohjaustyyli niin satunnainen, että koskaan ei tiennyt minä päivänä kuvataan ja mitä, että ihmiset alkoivat jo hallusoimaan, että missä olivat milloinkin.

Lopulta kuitenkin kaikki palaset loksahtivat paikalle ja tuli Apocalypse Now:sta jättimenestys. Elokuvasta jäi kuitenkin paljon leikkaushuoneen lattialle, jonka takia ulos tuli Apocalypse Now Redux, johon nämä leikatut kohtaukset oli lisätty. Olen kerrannut nähnyt elokuvan Redux-version ja mielestäni kohtaukset olisi saaneet sinne lattialle jäädä. Alkuperäisessä versiossa on kuitenkin kaikki oleellinen, mutta elokuvan loppu jätti kyllä hieman toivomisen varaa. Olisin ehkä halunnut, että Willard olisi asettunut luolaan Kurzin paikalle tämän surmattuaan, mutta toisaalta ehkä se olisi ollut kornia.

The Horror, the horror....

Apocalypse Now

****1/2

Ohjaaja:Francis Ford Coppola
Pääosissa: Martin Sheen, Marlon Brando, Robert Duvall
Kesto:153min
Valmistusmaa:USA

Hearts of Darkness

***1/2

Ohjaajat:Fax Bahr, George Hickenlooper, Eleanor Coppola
Pääosissa:Dennis Hopper, Martin Sheen, Marlon Brando
Kesto:96min
Valmistusmaa:USA

torstai 13. maaliskuuta 2014

635/1001 The Deer Hunter (1978)

Katsoin Mickey Rourken lempielokuvan - Kauriinmetsästäjä (The Deer hunter).

Michael (Robert De Niro), Steven (John Savage) ja Nick (Christopher Walken) ovat kaveruksia jotka ovat lähdössä Vietnamin sotaan. Ennen  koitosta he viettävät kuitenkin Stevenin ja Angelan (Rutanya Alda) häitä iloisissa merkeissä, jonka jälkeen menevät vielä metsästämään kauriita ja tuovatkin yhden kotiin. Stevenin vaimo sekä Nickin tyttöystävä (Meryl Streep) jäävät kotiin odottelemaan miestensä paluuta. Michaelille ei jää ketään, koska on iskenyt silmänsä Nickin tyttöystävään.

Robert De Niro
 En muistanutkaan miten lyhyt osa kolmituntisesta elokuvasta sijoittui itse sotatantereelle, mutta vaikka sotakuvaus on tiivis, niin on se sitäkin intensiivisempi. Rauhallinen hääjakso rikotaan helokopterin ropelluksella sekä räjähteillä ja siitä siirrytäänkin suoraan venäläiseen rulettiin. Ihmishenki on halpaa. Tämän shokkijakson jälkeen kärsitään sodan seurauksista.

John Savage
Elokuva käyttää rauhassa aikaa hahmoihin tutustumiseen häiden merkeissä ennen sotaan lähtöä. Päähenkilöistä saa tietoa, joka auttaa ymmärtämään paremmin heidän käyttäytymistään. Robert De Niro on eräänlainen johtajahahmo ja tasapainoinen ennen sotaakin ja  kun hän palaa kotiin ilman suurempaa muutosta on se uskottavaa. Elokuva kuitenkin osoittaa, että hänessäkin muuttui jotain sodan aikana kun hän ei enää pystynyt metsästämäänsä kaurista ampumaan. 

Chrostopher Walken
 Kylmimmät väreet aiheutti kuitenkin Christopher Walken kun hän jatkoi venäläisen ruletin pelaamista vankileirin jälkeen vapaaehtoisesti. Ja kun Michael tuli hakemaan häntä, niin oli hän vain miehen varjo enää, huumeiden turruttama kuori, ja vaikka Michael saikin hänessä jotain inhimillistä taas esiin, niin oli hänen kuitenkin pakko vetää sen viimeisen kerran liipasimesta. Sielu myös värisi kun John Savagen näyttelemä Steven sai paniikkikohtauksen ollessaan vietnamilaisten vankina.

Elokuvan ohjaaja Michael Cimino on sanonut olevansa enemmän kiinnostunut henkilöista kuin juonesta ja sen Kauriinmetsästäjästä huomaakin. Se on erilainen sotaelokuva, joka rakentuu vahvasti näiden loistavien roolisuoritusten varaan. Hassua sinällään, että näin mainion elokuvan ohjannut Cimino ei ole saanut muita hittejä tehtyä.

*****

Ohjaaja:Michael Cimino
Pääosissa:Robert De Niro, Christopher Walken, John Cazale
Kesto:182min
Valmistusmaa:UK, USA

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Merry Christmas Mr. Lawrence (1983)

Merry Christamas Mr. Lawrence sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen japanilaiseen sotaleiriin. Leiriä johtaa kunniallinen kapteeni Yonoi (Ryûichi Sakamoto), joka pitää suhteellisen hyvää huolta sotavangeistaan. Yksi näistä vangeista on brittiläinen John Lawrence (Tom Conti), joka on ollut japanilaisten seurassa jo niin pitkään, että osaa heidän kieltään ja tietää näiden tapoja. Jonkinlaisen ystävyyssuhteen hän on kehittänyt japanilaiseen kersantti Haraan (Takeshi Kitano), joka ei juurikaan englantia puhu. Kun Lawrencen tuttu majuri Jack Celliers (David Bowie) tuodaan leirille, niin rikkoutuu sen harmonia Celliersin toimintojen takia. 

Hara ja Lawrence
Merry Christmas Mr. Lawrence ei ole erityisen tapahtumarikas elokuva seuratessa vankileirin elämää. Mielenkiinto lepääkin sen kiinnostavissa henkilöhahmossa, tunnelmassa sekä kulttuurierojen kuvauksessa. David Bowie hoitaa kunnialla roolinsa hulluuden rajoilla olevana Jackina, jota piinaa menneisyys, jossa hän laiminlöi laulutaitoista veljeään. Hauskaa onkin, että elokuvassa Bowie esittää laulutaidotonta. Yonoi ei kunnioita vankejaan, koska hänen mielestään heidän olisi pitänyt kunniansa nimissä suorittaa harakiri, joka on osa japanilaista samuraikulttuuria. 

Iholla
Elokuvassa on mielenkiintoinen tunnelma, jonka saa aikaan muun muassa sen maaginen musiikki. Japanilaisessa elokuvassa tunnelma onkin usein tärkeämpi kuin juoni. Japanilaista tragediaa kutsutaa nimellä higeki, mikä tarkoittaa ”surullista näytelmää”. King Learin kaltaista tragediaa ei Japanissa yleensä tehdä. Yksi syy monista tähän on se, että yksilö ja hänen ongelmansa on jatkuvasti uhrattu yhteisön hyvinvoinnille. Kaikissa japanilaisissa genreissä poikkeavaa länsimaalaisista elokuvista on se, että elokuvan perimmäinen oletus ei perustu filosofiseen hyvään ja pahaan vaan sosiaaliseen hyvään ja pahaan.
 
 
Kaikki japanilaiset aikakausi tarinat jakavat suuren osan samoja piirteitä, yksi näistä on kunnioitus giri-ninjo konfliktia kohtaan, mikä tarkoittaa taistelua velvollisuuden ja tunteiden välillä. Joskus velvollisuus tarkoittaa jonkun pahan asian tekemistä ja joskus taas hyvän. Kapteeni Yonoi tuntui olevan tällaisen ristiriidan edessä yrittäessään pitää kuria vankileirillä, mutta toisaalta taas tunsi tiettyä toveruutta Lawrencea ja kenties jotain syvempääkin Celliersiä kohtaan. En ole vieläkään varma, että kun David Bowien Celliers-hahmo suuteli Yonoita molemmille poskille estääkseen brittivankien kapteeni Hicksleyn teloituksen, niin oliko suudelmat vain paha loukkaus Yoinoille vai oliko teko sen takia niin paha, että miehen suudelmia Yoinoi janosikin. Tällä on kuitenkin aika kauniit kasvojen piirteet, josta tulee mieleen ohjaaja Nagisa Ôshiman toinen elokuva Tabu, jossa käsitellään aihetta kauniin miehen kohtalosta joutua muiden miesten seksuaalisen ihailun kohteeksi.
 
Kitano on myös mainio kuten melkein aina. 
 
****
 
Ohjaaja:Nagisa Ôshima (Tabu, Aistien valtakunta)
Pääosissa: David Bowie, Tom Conti, Ryûichi Sakamoto
Kesto:123min
Valmistusmaa: UK, Japani


lauantai 8. maaliskuuta 2014

940/1001 The Thin red line (1998)

Terrence Malickin ohjaama Veteen piirretty viiva (The Thin red line) on runollinen toiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva.

Elokuva kertoo Guadalacin taistelusta, jossa liittoutuneita edustava Yhdysvallat taistelee japanilaisia vastaan saavuttaakseen Guadalacin saareen hallinnan, joka ajaa japanilaiset enemmissä määrin puolustuskannalle. Taistelussa kuoli noin 7000 jenkkiä ja 31000 japanilaista. Elokuva kuvaakin tätä veristä taistelua ja sitä käyviä sotilaita, jotka joutuvat kohtaamaan sodan kauheudet. 

Korkeimmat määräykset sanelee luutnantti Gordon Tall (Nick Nolte), mutta kapteenina toimii pehmeäsydäminen Staros (Elias Koteas), joka ei haluaisi johtaa miehiään varmaan kuolemaan. Tarinan jonkinlaisessa pääosassa on sotamies Witt (Jim Caviezel), joka on heti elokuva alussa karannut joukkojensa luota paikallisten rauhaisaan yhteisöön. Hänet sieltä hakee kessu-Welsh (Sean Penn).

Sotamiehinä voi nähdä paljon tuttuja naamoja, kuten Woody Harrelson, John Cusack, Adrian Brody, John C. Reilly, Jared Leto...Elokuvassa on myös George Clooney sekä John Travolta.

Kohti tulta!
Minulla on hieman ristiriitaiset tunteet Terrence Malickin ohjauksista. Mielestäni hän on todellinen visiönääri ja hänen kättensä jälki on aina omaleimainen sekä visuaalisesti vaikuttava. Hän vie katsojan aina jonkinlaiselle henkiselle matkalle kohti korkeampia sfäärejä. Vaikkakin arvostankin hänen näkemystään niin, en ainakaan vielä ole päässyt niin korkealle tietoisuuden tasolle, että voisin aina täysin rinnoin hänen elokuvistaan nauttia. Veteen piirretty viiva oli hieno elokuva. Siinä olleet näyttelijät, musiikki ja elokuvaus toimi kaikki täydessä harmoniassa. Tarinan kerronnan näkökulmasta siinä olisi ollut kuitenkin parantamisen varaa. Tähtiä vilisi eikä moneenkaan hahmoon päässyt sen kummemmin tutustumaan. Jim Caviezel on mielenkiintoisen näköinen kaveri, josta heti tulee käsitys, että tämä kaveri on syvällinen, mutta hänenkin hahmonsa jäi aika pintapuoliseksi. 

Jim Caviezel
Elokuvassa oltiin panostettu paljon realismiin ja näyttelijät joutuivatkin "alokasleirille", jossa heidän täytyi tehdä rankkoja fyysisiä harjoituksia; olla yöt vartiossa ja nukkua kylmässä teltassa vieri vieressä. Vaatteita ei myöskään pesty kertaakaan kuvausten aikana. Tämä yhteishenki (ja vaikka en sodassa mukana ollutkaan), niin realismi välittyy katsojalle. Elokuvan musiikkia säveltänyt Hans Zimmer sanoi making off -pätkässä, että hän halusi säveltää musiikkia, joka kysyisi kysymyksiä, koska kysymykset ovat kiinnostavampi kuin vastaukset. Tämä sinällään toteutuukin, että elokuvassa ei oikeastaan vastata mihinkään eikä mitään selitetä sen kummemmin. Miehet vain saavat käskyjä ja yrittävät noudattaa niitä parhaansa mukaan. Suurempia kysymyksiä herätellään kaiken sattumanvaraisuudesta, miksi joku saa elää ja joku toinen ei. Mielestäni Storesin rooli oli elokuvan parasta antia: Hän ei ollut erityisen hyvä johtaja, mutta ei erityisen huonokaan. Sai miestensä arvostuksen vasta noustuaan luutnantin käskyjä vastaan, joka johtaa hänen lähettämiseensä kotiin. Mielestäni tällaiset harmaan sävyt ovat sotaelokuvissa kiinnostavia; Ei sankari, ei pahis. Vain ihan tavallinen lakimies, joka yrittää parhaansa.

Minua hieman häiritsi elokuvassa olleet monologin pätkät kesken kohtausten, joissa kuului vain jonkun hahmon ääni, jossa hän pohti jotain asiaa. Samaa tyyliä Maleck käytti myöhemminkin ainakin elokuvassaan Tree of life. Minusta ne tuntuivat jotenkin "tekotaiteellisilta".

***1/2

Ohjaaja:Terrence Malick (Tree of life)
Pääosissa:Jim Caviezel, Sean Penn, Nick Nolte
Kesto:
Valmistusmaa:

TV Thursday #25 - Paras vieraampikielinen sarja

Tv torstai kysyi parasta vieraampikielistä tv-sarjaa eli kielenä ei suomi taikka englanti. Siitä on jo aikaa vierähtäny, mutta muistoissani japanilainen...

The Lone wolf and cub oli loistokas sarja.



Toinen hyvä japanilainen sarja, joka myöskin perustuu sarjakuviin on Ranma 1/2. Se on hauska.



 

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ningen no jôken/ Human condition II: Road to eternity (1959)

Meillä on ollut velipojan kanssa pitkään projekti meneillään: saada katsottua Human condition trilogia. Ensimmäinen osa tuli katsottua pari vuotta takaperin ja jokin aika sitten vihdoin tämä Human Condition II - Road to eternity (Ningen no jôken).

Tässä toisessa osassa päähenkilö Kaji (Tatsuya Nakadai) on menettänyt esimiesasemansa ja joutuu aloittamaan tavallisen sotamiehen roolissa. Hänen vaimo (Michiyo Aratama) on jäänyt kotikaupunkiin ja kaipaa miestään, jonka asema on Manchurian ja Venäjän rajalla. Miehet valmistautuvat 2. maailmansodan mainingeissa sotimaan Venäjää vastaan. Samaan aikaan humanistisella Kajilla on mielessä sotakarkuruus Venäjän puolelle, jossa ihmisiä kohdellaan paremmin kuin Manchuriassa.

Kajilla on vaikeaa. Upottava mutakuoppa ei helpota.
Elokuvassa oli hyvin Full Metal Jacketmainen kohtaus, jossa sotamies ei jaksanut armeijan kuria ja painui vessaan haulikko kädessään aikeinaan ampua aivonsa pihalle. Poikkeuksena Full metaliin ase ei laukea. Toinenkin laukaus epäonnistuu, jolloin mies ajattelee, että kohtalolla on hänelle jotain tiedossa ja päättää jatkaa elämäänsä. Tämän epäonneksi ase kuitenkin laukeaa vahingossa ja mies kuolee. Karua. 

Tämä toinen osa ei ollut niin raskas katsottava kuin se ensimmäinen vaikkakin suurin osa tapahtumista oli hyvin minimalistista ja varmaankin realistista kuvausta kuinka sotiminen on pitkälti myös odottelua. Miehet ovat myös erittäin katkeria kun Kaji saa vierailun vaimoltaan. Suurella humanismilla varustettua Kajia on välillä haastavaa katsoa kun tämä antaa toveriensa kohdella häntä miten sattuu, koska ei halua nostaa kättään ketään vastaan väkivalta aikeenaan.

***1/2

Ohjaaja:Masaki Kobayashi
Pääosissa: Tatsuya Nakadai, Michiyo Aratama, Kokinji Katsura
Kesto:181min
Valmistusmaa:Japani

152/1001 Casablanca (1942)

Casablanca on päässyt peräti sijalle 28. imdb:n top 250 -elokuvan listassa ja onhan se hieno. 

Elokuva kertoo toisen maailman sodan aikaisesta maailmasta, jossa Humphrey Bogartin näyttelemä Rick kohtaa vanhan rakastettunsa Ilsan (Ingrid Bergman) miehittämättömässä Afrikan Casablancassa, johon demokratiaan uskovat ihmiset pakenevat päästäkseen sieltä Lissaboniin ja edelleen "vapaaseen maailmaan" eli Ameriikkoihin. 
 
Ilsa tulee Casblancaan aviomiehensä, vapaustaistelijoiden johtajana tunnetun, Victor Laszlon (Paul Henreid) kanssa. Tulollaan Ilsa avaa vanhat haavat ja Rick janoaa selitystä miksi tämä aikoinaan jätti hänet yksin junalaiturille jättäen tulematta.

"Here's looking at you kid"
Casablanca on kaikkien rakkaustarinoiden äiti ja jättää hyvin epähollywoodmaisesti onnellisen lopun odotuksen täyttämättä. Samalla 2. maailman sodan loppumainingeissa tehty pätkä on patrioottinen, koska sen pääosamies asettaa elokuvan lopussa isänmaansa rakkautensa edelle. Casablanca on sen verran ikoninen, että on siitä jäänyt useita fraaseja elämään, kuten here's looking at you kid: play it again, Sam; we'll always have Paris sekä kuuluisat loppusanat: Louie, I think this is the beginning of a beautiful friendship. Veikkaan, että suuri osa elokuvan viehätyksestä johtuu juurikin sen traagisesta loppuratkaisusta sekä tietysti Bogartin ja Ingridin täydellisistä roolisuorituksista.

****

Ohjaaja:Michael Curtiz
Pääosissa:Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid
Kesto:102min
Valmistusmaa:USA

maanantai 3. maaliskuuta 2014

363/1001 Psycho (1960)

Psyko (Psycho) kertoo hotellin pitäjästä Norman Batesista (Anthony Perkins), joka pukeutuu kuolleeksi äidikseen ja murhaa ihmisiä. Yksi näistä uhreista on Marion (Janet Leigh), jonka katoamista alkaa tutkimaan tämän poikaystävä ja sisko.

Psykolla on psykoottinen katse
Psyko ei ole enää niin pelottava kuin se joskus oli. Tätä samaa ideaa on Psykon jälkeen kulutettu uuvuksiin asti, niin että jos jossain elokuvassa päähenkilö paljastuu skitsoksi, niin täytyy olla aika hyvin rakennettu tarina, että se jaksaisi innostaa. Täytyy kuitenkin yrittää muistaa, että tämä oli ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä tätä laatua. Ja onhan Perkinsin näkeminen äitinsä mekossa sekä peruukissa juoksemassa puukko kädessä vieläkin häiritsevä näky. Ensimmäiseltä katselukerralta juonen kuitenkin tietää eikä se pääse enää sillä tavalla yllättämään. Perkins oli kyllä oiva valinta Psykoksi, koska vakavana hänessä on jotain syntistä, mutta avauduttuaan vapautuneeseen hymyyn ei hänestä voi mitään pahaa uskoa.

Vaikuttava pätkä. Kauhun edelläkävijä. 

****

Ohjaaja:Alfred Hitchcock
Pääosissa: Anthony Perkins, Janet Leigh, Vera Miles
Kesto:109min
Valmistusmaa:USA

745/1001 Ferris Bueller's day off (1986)

Joillekin elokuva Vaihdetaan vapaalle, Ferris (Ferris Bueller's day off) on tärkeä pätkä nuoruudesta, jonka repliikit muistaa ulkoa. Minulle Ferris ei ole koskaan ollut sellainen. John Hughesin ohjaamista nuorisoelokuvista parhain on minulle aina ollut Breakfast club, jossa nuoret joutuvat jälki-istuntoon ja oppivat samalla paljon itsestään, toisistaan ja elämästä.

Ferris Bueller (Matthew Broderick) on lukiota käyvä nuori mies, joka päätyy siihen tulokseen, että elämä menee ohi liian nopeasti. Niinpä hän päättääkin ottaa itselleen yhden vapaapäivän ja tekeytyy sairaaksi. Mukaan hän haluaa seikkailulleen oikeasti sairaana olevan parhaan kaverinsa Cameronin (Alan Ruck) ja tämän isän punaisen Ferrarin sekä tyttöystävänsä Sloanen (Mia Sara). Nuoret käyvät taidenäyttelyssä, syömässä, saksalaisessa paraatissa ja huvittelevat altaalla. Hupi meinaa päättyä kuitenkin ikävästi kun Ferrisin sisko (Jennifer Grey) sekä koulun rehtori (Jeffrey Jones) ovat päättäneet tahoillaan narauttaa Ferrisin lintsaamisesta. 

Elokuvassa voi nähdä myös Charlie Sheenin. 

Voi noita 80-luvun viattomia nuoria joille lintsaaminen tarkoitti taidemuseota eikä pirtua ulkovessassa.





Kieltämättä elokuva vangitsee hyvin nuorten mieltenmaiseman: oppilaiden lasittuneet katseet opettajan puhuessa monotonisella äänellä tai vapauden huuman mitä yksi vapaapäivä mahdollistaa. Mathhew sopii loistokkaasti rooliin ilmeikkäänä lintsaajana. Elokuvasta tulee mieleen 80-luvun hittikipale: Hip to be square. Ferris kavereineen ovat pikkasen offbeat, joka tekeekin heistä cooleja ja hauskoja tyyppejä katsoa. Ai, niin ja rehtori oli tosi hauska pikkumaisessa tavoitteessaan saada Ferris  valheestaan kiinni.

Kyllä Ferrisin matkassa sen vajaan parituntisen viihtyi.

***1/2

Ohjaaja:John Hughes
Pääosissa: Matthew Broderick, Alan Ruck, Mia Sara
Kesto:103min
Valmistusmaa:USA

Oscar gaala 2014 - Tulokset

Heh, onpa kivaa vaan hengailla maanantaina kotona, aivan kuin lintsaisi töistä. Parin päivän loma kuitenkin mahdollistaa ihan "laillisestikin" tämän luksuksen. No joo, kovinkaan hyvin ei omat veikkaukseni menneet Oscar-gaalan osalta nappiin, niin kuin ne eivät koskaan menekään. Sain peräti 7/24 osumaa:

Paras miespääosa - Matthew McConaughey 

AIDS-teema puri akatemian jäseniin ja varmasti myös Matti palkintonsa ansaitsi. Hän piti myös kosekttavan puheen siitä kuinka hän tarvitsee aina sankarin jota jahdata ja tämä sankari on hän itse 10 vuoden päästä. Ja tyypin jota katsoa ylöspäin ja se on tietty jumala.

Paras orginaali käsikirjoitus - Spike Jonze

Her-elokuvan näin ihan äskettäin ja sen uniikki tarina oli kyllä niin kiehtova, että Spikelle palkintoa toivoin ja hän sen myös onnekseni sai.

Paras animaatio - Frozen

Frozen-elokuvaa pidetään Disneyn paluuna 80-luvun kultaisiin aikoihin mitä tulee prinsessa-animaatioihin ja sen takia ei ollutkaan vaikea arvata, että palkinto siihen suuntaan kolahtaa vaikka elokuva on vielä itseltäni näkemättä.

Paras ulkomaalainen - The Great beauty

Täytyy rehellisesti myöntää, että tämän kategorian kohdalla heitin arvaukseni täysin hatusta ja arpa nyt sattumalta osui kohdalleen.

Paras elokuvaus - Gravity

Kaikki tekniset palkinnot voittanut Garvity oli visuaalisesti niin vaikuttava, että veikkasin myös akatemian huomioivan tämän. Harva elokuva kuitenkin on sijoittunut avaruuteen, siis ei alukselle tai jollekin planeetalle vaan sinne painottomaan mustuuteen. 

Parhaat erikoistehosteet - Gravity

Gravity, koska kohtaukset näyttivät uskottavasti tapahtuvan avaruudessa.

Paras puvustus - The Great Gatsby

Kultahattu eli The Great Gatsby sijoittuu iloittavalle 20-luvulle ja vilauksen elokuvaa nähneenä ajattelin, että nuo hienot kimaltelevaiset iltapuvut varmaankin vaateosuuden voittaa. Ilmeisesti elokuvassa oli paljon merkkituotteita kuten Pradaa jne.

Siinä olivatkin oikeat arvaukseni. Tällä kertaa orjuus voitti AIDS:n ja 12 years a slave voitti parhaan elokuvan palkinnon veikkaamani Dallas buyers clubin sijaan. Juontajana Ellen DeGeneresiä oli hieman kiusallista katsoa kun hän puuhasteli yleisön parissa tarjoten pizzaa, ottaen valokuvia ja keräten rahaa. Yle Teeman juontajista se oli hauskaa, mutta mielestäni se oli turhaa häröilyä - Give me Hugh Jackman any day! Suomen päässä toimivista Ylen juontajista vielä sen verran, että alkukankeuden jälkeen heitä oli ihan viihdyttävä kuunnella. 

Siellä kaikilla oli niin mukavaa!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Oscar gaala 2014 - Veikkauslista

En ole kovinkaan montaa näistä elokuvista nähnyt, mutta heitin nyt huterat arvaukseni imdb:n tarjoamaan veikkauslistaan ja tietysti suomesta tullut lyhäri voittoon! Saas nährä miten käy. Parhaan elokuvan veikkasin Dallas buyers clubille ihan sen aids-teeman takia. En ole vielä elokuvaa ehtinyt nähdä, mutta kaikesta todistusaineistosta päätelle (mm. The Wolf of Wall Street) Matthew on parantanut otteitaan ja siksi myös hänelle pääosamiehen palkinnon veikkasin. Her oli myös sen verran vaikuttava, että kässäripalkinnon antaisin kyllä suosiolla Spike Jonzelle ja ohjaaja palkinnon Scorseselle tämän taidokkaasta Wall Street -pätkästä.