sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 31. elokuuta 2013

Case 39 (2009)

Case 39 kertoo tarinan sosiaalityötekijästä nimeltään Emily (Renée Zellweger), joka ottaa tapaus numero 39 käsittelyynsä, jossa vanhemmat ovat yrittäneet murhata lapsensa Lilithin (Jodelle Ferland).

Onnellinen perhe?
Elokuva oli heti alkuasetelmistaan lähtien erittäin ennalta-arvattava. "Viaton" lapsi, jonka vanhemmat yrittävät tappaa ja jonka sitten sosiaalityöntekijä Emily ottaa kotiinsa hoidettavaksi. Tietystikin kyseessä oli perinteinen "paholaislapsi"-elokuva. Vihjailun hienovaraisuus kaatui jo lapsen nimessä - Lilith. Oliko ihan pakko valita nimi, jolla viitataan mm. juutalaisessa perinteessä Aatamin ensimmäiseen vaimoon, joka oli demoni...

Ian McShane poliisina oli ihan mielenkiintoinen valinta, mutta tämän kemiat eivät oikein Zellwegerin kanssa toimineet. Bradley Cooperin rooli jäi ohueksi ja tämän ainoa tarkoitus olikin esitellä Emilyn ystäväpiiriä, jota Lilith voisi teilata.

Koska juonen tiesi etukäteen eikä Renée Zellweger oikein soputunut genreen, niin ei katselukokemuskaan ollut kovin kaksinen.

 **

Ohjaaja:Christian Alvart
Pääosissa: Renée Zellweger, Jodelle Ferland, Ian McShane
Kesto:109min
Valmistusmaa:USA, Kanada

tiistai 27. elokuuta 2013

Bachelorette (2012)

Vuonna 2011 tuli markkinoille hittikomediaksi noussut The Bridesmades ja sitten vuosi sen jälkeen tuli tämä Polttarittaret (Bachelorette). Kopiointia tai kehno ajoitus, mutta Polttarittaret jäi jonnekin Bridesmadesin jalkoihin. Itse asiassa Polttarittarissa morsianta näytellyt Rebel Wilson esiintyi myös Bridesmades-elokuvassa.

Pulskanpuoleinen Becky (Rebel Wilson) on menossa naimisiin ja kutsuu kouluaikojen ystävät häihinsä morsiusneidoikseen. Kuvankaunis Regan (Kristen Dunst) on kateellinen, että hänen vähemmän viehättävä kaverinsa pääsee naimisiin ennen häntä itseään. Gena (Lizzy Caplan) ja Katie (Isla Fisher) eivät myöskään osoita suurta kunnioitusta morsiamen toiveista pitää hillityt polttarit vaan päättävät vetää kokaa ja repivät siinä samalla morsiamen puvun: "kun se on niin valtava, että sinne mahtuu kaksi laiheliinia".

Elokuva soljuukin eteenpäin sekopäisten naisten yrittäessä saada puvun aamuksi kuntoon onnistuen samalla saamaan kukin miehen itselleen. 

Polttarittaret
Polttarittaret ei ollut ihan sellainen elokuva kuin ajattelin - hyväntuulinen kaverikomedia. Elokuvan pääosaa esittäneet morsiusneidot eivät olleet helposti pidettäviä vaan oikeastaan aika idiootteja, jotka eivät tuntuneet välittävän morsiamesta yhtään vaikka puvun hänelle saivatkin korjattua. Elokuvassa ei päässyt tutustumaan tarpeeksi morsiamen ja tämän kouluaikaisten kavereiden väleihin, että olisi ollut uskottavaa, että he olivat oiekastikin kavereita. 

Jokaisella elokuvan pääosamorsiusneidoista oli oma ristinsä kannettavanaan eikä kukaan heistä elänyt kovinkaan onnellista elämää. Sinällään kun pääsi yli siitä, että kyseessä ei olekaan se tavallinen hömppäkomedia (vaikka aika hömppää olikin), niin voi sen ansioksi lukea, että se onnistui rikkomaan joitain kaavoja naisille suunnatuista elokuvista. Naisnäyttelijöistä parhaiten mielestäni onnistui mielenkiintoisen kaunis Lizzy Caplain itsetuhoisena narkkarina. 

 Hyvästä yrityksestään huolimatta elokuva oli vain semikiinnostava ja semihauska.

**1/2

Ohjaaja: Leslye Headland
Pääosissa: Kirsten Dunst, Isla Fisher, Lizzy Caplan
Kesto:86min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 21. elokuuta 2013

The Sitter (2011)

Mielestäni kasarikomedia Ilta kaupungilla tai alkuperäisesti Adventures in Babysitting oli lapsena loistava komedia ja Elisabeth Shue ainakin melkein maailman kaunein. Hieman hämmennyinkin kun laitoin tämän Jonah Hillin tähdittämän The Sitterin pyörimään, koska juoni tapaili tuota Ilta kapungilla -elokuvaa eikä missään ollut mainintaan siitä, että se olisi ollut tarkoituksellinen remake. Elokuvaa oli toki päivitetty enemmän "tähän päivään" ja mukana oli muun muassa kovia huumeita ja härskejä rap-lauluja laulava tyttö (joka ei ole muuten kaukaa haettu, nimittäin kuulin kun naapuruston kakara lauloi pihalla jotain tämän tapaista rappi-laulua: "fuck me like a brother, pussy like an oven". Siis mitä?)

Hoidettavat lapset ja sitteri.
 Noah (Jonah Hill) on työtön luuseri, joka asuu äitinsä luona. Eräänä iltana hän joutuu äitinsä sijaiseksi hoitamaan tuttavan lapsia. Ilta ei mene rauhakkaasti kun villit lapset ja huumeita haluava "tyttöystävä" pistävät Noahin koetukselle.

Vaikka elokuva ei mikään loistokas ollutkaan, niin onnistui se kuitenkin olemaan yllättävänkin viihdyttävä (siis alhaisiin odotusiini nähden). Olisinkin toivonut, että elokuva olisi voinut olla rehellinen remake tuolle Ilta Kaupugille.

**1/2

Ohjaaja:David Gordon Green

Pääosissa:Jonah Hill, Max Records, Ari Graynor
Kesto:81min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 18. elokuuta 2013

No Strings Attached (2011)

Näin ystävien kesken (No strings attached) kertoo Emmasta (Natalie Portman) ja Adamista (Ashton Kutcher). Nämä päättävät, että suhde on lähinnä seksi ja ovat moderniin tapaan vain "fuckbuddyjä". Yllättävää kyllä, juttu menee mönkäään kun Adam alkaa tuntemaan syvempiä tunteita Emmaa kohtaan.


En tiedä miksi vieläkin päädyn katsomaan elokuvia joissa on Ashton Kutcher. Hänen näyttelemistään on vähintäänkin kiusallista katsoa. Päätinkin katsoa elokuvan Ashtonista huolimatta lähinnä Natalien takia, joka on taas ihan omaa luokkaansa. Mietinkin elokuvaa katsoessani, että Natalie Portman on varmastikin monen miehen unelmatyttöystävä: hän on kaunis, pieni, hauska ja on esiintynyt Star Wars -elokuvissa. Kuka voisi häntä vastustaa? Natalie olikin ihan hauska tässä Näin ystävien kesken -elokuvassa, mutta Ashtonin mukana olo ja muutenkin väsynyt tarinan idea ei kantaneet kovinkaan pitkälle. 

Kevin Klinen mukana olo Adamin isänä oli vähintäänkin hämmentävä. 

**1/2

Ohjaaja:Ivan Reitman (Ghostbusters, Junior, Lastentarhan kyttä)
Pääosissa: Natalie Portman, Ashton Kutcher, Kevin Kline
Kesto:108min
Valmistusmaa: USA

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Not So Good Comedy Triple Bill: Demoted (2011)/ House broken (2009)/ Welcome to Mooseport (2004)

Ostin kasan leffoja Anttilan alesta. Pistän väsymyksen piikkiin, että ostin paljon huonoja komedioita eurolla. Halvalla kun sai!

 Demoted/Sihteeriopisto (2011)

Sean" Taru sormusten herrasta Sam" Astin ja Michael "Alias" Vartan näyttelivät tässä keskinkertaisessa komediassa ylimielisiä autonrenkaiden myyjiä, jotka alennetaan sihteereiksi näiden pomon kuoltua. Sihteereille ennen niin tylyt myyjät saavat maistaa omaa lääkettään. Hommaa ei helpota se, että toinen miehistä on valehdellut vaimolleen saaneensa ylennyksen. 

Harmikseni en ole nähnyt Sean Astinia missään järkevässä roolissa sitten Taru sormusten herran. Mielestäni hän on kuitenkin hyvä näyttelijä, mutta jostain syystä päätyy aina ihme pervoilijoiden rooleihin. Michael ei nyt ole oikein koskaan vakuuttanut. Mielestäni aika harmaata kamaa. Ehkä muutaman kerran elokuvan aikana hymähdin joillekin "coffee bitch" -jutuille, mutta aika hiljaista oli. 

Elokuva yritti ottaa kai vaikutteita loistavasta Konttorirotat-elokuvasta, mutta ei kyllä yhtään tavoittanut office-elämän aneemisuutta, kuten edellämainittu.

**1/2

Ohjaaja:J.B. Rogers (American pie 2, Say It Isn't So)
Pääosissa:Michael Vartan, David Cross, Celia Weston
Kesto:94min
Valmistusmaa:USA

House broken (2009)

Danny DeVito ja Katey "Pulmusten Peggy" Sagal näyttelevät kahden aikuisen lapsen, Quinnin (Skyler Stone) ja Ryanin (Elliot Cathkart), vanhempia. Lapset asuvat vielä kotona eivätko osaa tehdä mitään itse. Lasten isä päättää lähteä eläkkeelle päästyään vaimoineen lapsia karkuun maalle. Tietokoneen välityksellä he kuitenkin seuraavat asentamiensa kameroiden kautta lastensa pärjäämistä. 

Idea on siis periaatteessa sama kuin vuotta aiemmin tulleella Stepbrothers-elokuvalla, jota tähdittänyt kaksikko: Will Ferrell ja John C. Reilly veti roolinsa niin överiksi, että se oli oikeastaan hauskaa katsottavaa. House brokenin Skyler ja Elliot ei kuitenkaan onnistunut edeltäjiensä tavoin vaan heidän toilailunsa tuntuivat vaan typeriltä eikä yhtään hauskoilta. Toisaalta taas elokuvassa vallitsi suunnaton näyttelijäkykyjen epätasapaino kun lasten vanhempina olleet konkarit Danny ja Katey onnistuivat omissa rooleissaan ihan hyvin. Ihmettelinkin monesti elokuvan aikana, että kuinka he olivat edes alun perin päätyneen moiseen roskaprojektiin.

**

Ohjaaja: Sam Harper
Pääosissa:Danny DeVito, Katey Sagal, Skyler Stone
Kesto:84min
Valmistusmaa:USA

Welcome to Mooseport (2004)

Kun elokuvassa on arvostettu näyttelijä kuten Gene Hackman sekä koomikkona tunnettu Ray Romano, niin tottakai se tulee olemaan hilarious! - Fail. Mooseport oli varmaankin näistä kolmesta elokuvasta se kamalin. Katsoin elokuvaa lasittunein silmin, odottaen jotain, joka olisi aiheuttanut minussa edes jonkinlaisen reaktion, mutta ei. Mooseport ei ollut hauska. Se vaan oli. 

Juoni elokuvassa meni jotensakin niin, että Gene Hackman näytteli entistä Amerikan presidenttiä, joka päättää pyrkiä tuppukylän pormestariksi. Hän luulee olevansa ainoa ehdokas, mutta saa vastaansa pienen kaupan omistavan Ray Romanon näyttelemän häiskän. Ray asettuu ehdolla vain koska haluaa voittaa takaisin sormistaan pois lipuvan tyttöystävän. 

Osaahan Gene näytellä ja osaa varmaan Raykin, mutta tämän elokuvan käsikirjoitus oli jo sen ensimmäisten kirjainten painautuessa eetteriin täysin tuhoon tuomittu. 

Tylsä!

*1/2

Ohjaaja:Donald Petrie
Pääosissa:Gene Hackman, Ray Romano, Marcia Gay Harden
Kesto:110min
Valmistusmaa: USA, Saksa

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Bachelor Party (1984)

Kuva täältä.

Elokuva avautui siten, että yllä oleva nainen vei lapsensa kuvattavaksi. Naisen avara kaula-aukko päätyi kuitenkin kuvaussession päätähdeksi, joka asettikin elokuvalle kriteerit siitä, että mitä siltä voi odottaa. 

Nuoren Tom Hanksin esittämä Rick on menossa naimisiin ja tottakai hänen uskottu kaverijoukkonsa haluaa järjestää hänelle polttarit. Tiedossa on huoria, juomaa ja musiikkia. Kaikki ei kuitenkaan ala sulavasti, koska Rickin tulevaan vaimoon, Debbieen (Tawny Kitaen), rakastunut Cole (Robert Prescott) haluaa naisen itselleen ja tekee kaikkensa, että Debbie suuttuisi Rickille tämän polttareista ja jättäisi tämän. 

Parhaat bileet!
Monesti kun katson 80-luvun elokuvia, niin en voi kuin hämmästellä ihmisten energisyyttä. Nuoret tanssivat ja hyppivät kuin ei huomista olisikaan. Bachelor Partyssä Tom Hanks on varsinainen Durasel-pupu, joka vastustaa auktoriteetteja ja on todella hip, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kunnon mies tulevalle vaimolleen. Myös luokkaerot ovat monien kasarileffojen teemana. Vastaavasti taas monissa 90-luvun nuorisoelokuvissa, kuten Reality Bitesissä, nuoret polttavat tupakkaa, murehtivat tulevaisuutta ja kuuntelevat flegmaattisina musaakkia tunkkaisilla klubeilla. 20002010-lukujen nuorisoelokuvien päätähtinä taas pyörivät pilvenpolttajaluuserit tai sitten ihan vaan nörtit, kuten Jesse Eisenberg, Seth Rogen tai Jay Baruchel. Mikäköhän on tulevaisuuden trendi?

Elokuva onnistuu paikoittain ihan viihdyttämäänkin, mutta on kokonaisuudeltaan suhteellisen sekavaa katsottavaa eikä erityisemmin ainakaan minua naurattanut. Pikkutuhmaa meininkiä huumorin varjolla, joka varmaankin on pistänyt 80-luvun esiteinit hihittelemään. Nykyään kai katsotaan jo suoraan nettipornoa. 

**1/2

Ohjaaja: Neal Israel
Pääosissa:Tom Hanks, Tawny Kitaen, Adrian Zmed
Kesto:105min
Valmistusmaa:

lauantai 10. elokuuta 2013

Snow White and the Huntsman (2012)

Työpaikalle oli tullut elokuvien vuokrauspiste. Päätinkin lainata tämän Lumikki ja metsästäjä (Snow White and the Huntsman) -elokuvan.

Lumikki (Täysi-ikäisenä Kristen Stewart) on iloinen pikku tyttö, jonka äiti on kuollut tämän ollessa nuori. Surun murtama kuningas-isä kokee iloa vasta ensimmäistä kertaa kohdattuaan kauniin naisen, Ravennan (Charlize Theron), jonka nai heti seuraavana päivänä. Aviovuoteessa Ravenna kuitenkin surmaa kuninkaan ja marssittaa oman armeijansa kuningaskuntaan, joka tappaa miltei kaikki kaupungin asukkaat. Lumikin äitipuoli heittää tyrmään. 

Kuningattarelle on tietysti tärkeää oma ulkomuoto, joten hän kyselee tasaisin väliajoin ihmepeililtään, että "ken on maassa kaunein". Eräänä päivänä peili ei vastaakaan Ravennan nimeä vaan Lumikin. Peili myös valaisee, että Lumikki on avain Ravennan ikuiseen nuoruuteen. Lumikki voi myös tuhota kuningattaren, koska kauneimman naisen veri on huonoksi kuningattaren hipiälle. Lumikki ehtii kuitenkin karkaamaan sellistään ennen kuin Ravenna saa tarvitsemansa sydämen ja lähettää metsästäjän (Chris Hemsworth) jäljittämään tyttöä.

Metsästäjä päättää pelastaa Lumikin ja avuksi saapuu myös muutama kääpiö.

Chris ja Kristen
Mielestäni Charlize Theronin vesiset silmät, kun hän yritti tavoittaa traagisen kuningattaren rooliaan, olivat hienot. Mieleen tuli jotkut sarjakuvan naiset.  Mitäs muuta hyvää sitä keksisi. No, lavastus ja puvustus olivat mukavan goottisia ja antoivat tutulle sadulle vielä enemmän synkeitä piirteitä. Elokuvan alkua seurasi ihan kiinnostuneena. 

Sitten kun "loistavat näyttelijänlahjat" omaava kaksikko: Kristen Stewart ja Chris Hemsworth astelivat kuvaan, niin alkoi katsominen hieman tökkiä. Kristen on kyllä nätti tyttö. Ymmärrän sen. On vain kiusallista katsoa hänen "näyttelyään", kun tuntuu että hän ei hallitse omia kasvon ilmeitään. Kun hän kykki metsässä piilossa metsästäjältä, niin näytti hän aivan siltä kuin olisi ollut hätäisellä kyykkypissalla. Ja kun hän elokuvan loppupuolella kannusti Kuningattaren vastustajat yhteiseen rintamaan taistelemaan vierellään, niin ei kukaan ottaisi vakavasti Kristeniä inspiroivana johtajana. 

Chris on melkeinpä Kristenin miespuolinen vastine. Okei, on hän parempi, mutta ei paljon. Hän yritti esittää jotain moukkamaista metsästäjää, mutta se tuntui myöskin täysin epäuskottavalta ja ärsyttävän teennäiseltä. Kääpiöt olivat siinä mielessä hauskoja, että ainakin osa tai kaikki olivat ihan normipituisia oikeasti. Yksi heistä oli nimittäin Lovejoy eli Ian McShane. Hänen näkemisensä kääpiönä oli yksi sellaisista WTF-hetkistä.

Tunnistatko missä on Ian McShane?
 Tällaisissa tutun sadun filmatisoinneissa yritetään usein keksiä jotain twistejä, että eivät olisi täysiä kopioita tutusta. Tässä elokuvassa taikapeili ei puhunutkaan peilistä käsin vaan valui jonkinlaisena massana ihmismuotoon kuningattarelle juttuja kertomaan. Mielestäni tämä oli hieman tarpeeton muutos. 

Visuaalisesti ihan kiva ja Theron oli kyllä ihan hyvä, mutta muuten aika pökälemäinen. 

**

Ohjaaja:Rupert Sanders
Pääosissa:Kristen Stewart, Chris Hemsworth, Charlize Theron
Kesto:127min
Valmistusmaa:USA

Before Midnight (2013)

Kävin katsomassa "Rakkautta ennen" -trilogian päätösjakson Rakkautta ennen keskiyötä (Before Midnight). Trilogian aloituselokuva Rakkautta ennen auringonnousua oli yksi lempielokuvistani nuorena ja on vieläkin ehdottomasti loistava elokuva. Alkua seurasi Rakkautta ennen auringonlaskua, joka oli myös omalla tavallaan hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan muista paljon siitä elokuvasta. Tämä Rakkautta ennen keskiyötä kuitenkin räjäytti pankin. Varsinkin luonnollisesti vanhentunut Julie Delpy teki parhaimman roolinsa mitä olen häneltä nähnyt. Hän vangitsi hyvin keski-ikäisen perheenäidin, joka ei halua jumiutua alistettuun kotirouvan asemaan vaan pitää kiinni urahaaveistaan puolisonsa Jessen (Ethan Hawke) toiveista huolimatta. Jesse haluaisi muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin, jossa tämän aikaisemmasta avioliitosta syntynyt poika asuu äitinsä luona. 

Jesse ja Delpyn näyttelemä Celine asuvat Pariisissa, mutta ovat elokuvan tapahtumien ajan kahden tyttölapsensa kanssa vierailulla Kreikassa. Lomatunnelma latistuu kun Jesse alkaa syyllistää Celineä siitä, että hän ei asu poikansa luona Yhdysvalloissa, johon Celine tokaisee, että "this is how people start to break up". Ja kun pariskunta viettää viimeistä iltaansa Kreikassa on Jesse ja Celine eron partaalla ennen keskiyötä. 

Delpy on iätön kaunotar.
En muista kyllä vähään aikaa nähneeni elokuvaa, jonka aikana nauroin näin paljon. Jessen ja Celinen väliset sanailut tuntuivat luonnollisilta ja osuvilta. Ei siis ihme, että kirjoittamiseen osallistui niin Hawke kuin Delpykin. Tosin haastattelussa Hawke ilmoitti olevansa enemmänkin "astia", jonne Delpy ja ohjaaja/kirjoittaja Linklater tyhjentävät ideoitaan ja hän vain ottaa ne vastaan. Mielenkiintoista elokuvassa oli se kuinka Jessen ja Celinen välinen rakkaus oli muuttunut; ei ollut enää alkuhuumaa vaan rutiineja ilman suuria yllätyksiä. Nuoruuden reilailu oli vaihtunut perheautoon ja muutenkin rekvisiittaan sekä puheisiin oltiin lisätty nykyteknologia skypeineen sekä kännykköineen.  

Elokuvan jälkeen jäi hieman haikea fiilis, koska Jessen ja Celinen tarinaa tuskin enää valkokankaalla kerrotaan. Enkä siis mitään väkinäistä jatko-osaa haluakaan, koska Before midnight oli täydellinen lopetus.  

****

Ohjaaja:Richard Linklater
Pääosissa:Ethan Hawke, Julie Delpy, Seamus Davey-Fitzpatrick

Kesto:109min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lovejoy: Seasons 4-6 (1993-1994)

....Lovejoy boksin arvostelu jatkuu. Kausien 1-3 arvostelu löytyy täältä.

Neljännessä  kaudessa Jane ja Lovejoy jälleen erkanee toisistaan ja viettää toisistaan erillään omia rakkauselämiään. Ensimmäisen levyn jaksot eivät jaksaneet niin innostaa, mutta heti toisessa levyssä päästiin taas asiaan. Neljännessä kaudessa voi nähdä vierailevina tähtinä muun muassa Coupling sarjasta tutun Sarah Alexanderin, Huonosti käyttäytyvistä miehistä tutun Martin "Gary" Clunesin sekä Cold feet -sarjasta tutun James Nesbittin.

Ensimmäiseltä kaudelta tuttu Lovejoyn nemesis Charlie on myös palannut. Kausi on yllättävänkin mukaansatempaava. Varsinkin jakso antiikkisesta tykistä oli hulvaton ja toi ensimmäiset kaudet mieleen. Ainoa mikä hieman ahdisti oli Ericin jatkuva mokailu. Kyllä hänelle jo soisi onnistumisen hetkiäkin. 

James Nesbitt

Martin Clunes

Sarah Alexander
Viidennellä kaudella Eric päättää jättää antiikki-bisneksen ja siirtyy baarin omistajaksi. Jaksoissa häntä ei kuitenkaan näy, niin kuin ei Lady Janeakaan. Antiikkihuutokauppoja pyörittävä Charlotte (Caroline Langrishe) on puolestaan enenevissä määrin jaksojen päähahmona. "Lovejoyn antiikki", saa myös vahvistusta nuoresta taideopiskelija Bethistä (Diane Parish), joka on "vahva kuin härkä" eikä hänelle tarvitse maksaa palkkaakaan. Repliikit ovat tällä naisella minimissä ja onkin hieman ihmetystä herättävä lisä: ei tuo mitään kiinnostavaa, mutta ei erityisemmin haittaakaan. Janettomat ja Ericittömät jaksot ovat mielestäni keskitasoa huonompia. Lovejoyn ja Charlotten keskinäinen lemmittely oli ikävystyttävää katseltavaa.

Kuudes kausi oli himppusen viidettä mielenkiintoisempi vaikka ei alkupään tasolle yltänytkään.  Mieleen jäi oikeastaan vain viimeinen jakso, jossa Lovejoyn ja Charlotten piti mennä naimisiin, mutta Lovejoy kidnapataan kesken kirkkoon menoa ja Charlotte peruu häät. Jaksossa vierailee myös Eric ja Lady Jane, joka on löytänyt jenkeistä uuden rakkauden. Lopulta tilukset joilla Lovejoy on pitänyt bisnestään myydään ja hän joutuu lähtemään taas sinkkuna uusille maille. Hieman haikeaa, mutta mielestäni Lovejoyn olisi pitänyt loppua jo kauteen neljä.


Lovejoy: Seasons 1-3 (1986-1992)

Ostin Double feature -bloggarin Lovejoy hankintojen innoittamana koko Lovejoy-sarjan tuotannon Play:ltä. Sarjaa tuli katsottua silloin pienempänä aina kun se nyt sattui tulemaan ja itse sattui paikalla olemaan. Osa Lovejoyn viattomuudesta näin uudelleen katsottuna on hävinnyt koska on nähnyt Lovejoyn kapisten huorien kanssa bylsimässä kaljamahaisena sarjassa Deadwood. Ei tämä kuitenkaan hirveästi himmentänyt Lovejoyn tähteä, koska onhan hän aika pelimies myös tässä sarjassa. Kausien 4-6 arvostelu täällä.

Vakihahmoina sarjassa seikkailee tietysti Lovejoy (Ian McShane) itse, hänen luotettu antiikkiasiantuntijansa tai "barker" Tinker (Dudley Sutton) sekä häneltä oppia tullut hakemaan Eric (Chris Jury). Lady Jane Felshman (Phyllis Logan) on myös usein nähtävissä Lovejoyn kaverina. Hän on sopivasti naimisissa ja onkin näin ollen Lovejoyn housujen sisällön tavoittamattomista ja sopivaa kaveriainesta. Parhaat valkokangas mies-naisparit kun tahtovat aina tylsistyä sen jälkeen kun mitään seksuaalista jännitettä ei enää ole kun täyttymys on laitettu käytäntöön, kuten Mulderille ja Scullylle aikoinaan kävi.

Lovejoy jahtaa antiikkia välillä kyseenalaisinkin menetelmin ja on kroonisesti persaukinen.  

1. kausi esittelee henkilöt ja vie Lovejoyn antiikkiin liittyvien rikosten keskelle. Lovejoy tutustuu Janeen ja kilvoittelee lempinemesiksensä Charlien kanssa. Sarjassa oli nähtävissä hauskoja ajan kuvia, kuten halon kokoinen kännykkä, Janen housuhaalari sekä "miehekkäät" tukkatyylit.


Toisessa kaudessa Lady Felshman ja Lovejoy pohdiskelee enemmän välejään ja uneksiipa Lovejoy jopa pusuttelevansa Janen kanssa. Tinkeriä voi myös nähdä hieman enemmän kuin ensimmäisessä kaudessa ja 1. kauden nemesis Charlie ei esiinny enää ollenkaan. Toisessa kaudessa Lovejoy keskittyy auttamaan Janen pulaan ajautuneita ystäviä ja ansaitsee kauden lopussa sievoisen summan rahaa huijaamalla huijaria. Tämän toisen kauden jaksot muistin hyvin entuudestaan.

Lovejoyn sweet dream.
Lovejoy alkaa puhumaan enemmän kameralle.
Tinkeria voi nähdä enemmän, muun muassa tässä hienossa glitter-puvussa.

Kolmas kausi käynnistyy uudisituneella Lovejoylla ja Lady Felshmanilla. Lovejoy on ostanut ansaitsemillaan rahoilla hienon puvun ja Jane on leikannut hiuksensa lyhyiksi. Lovejoy myös rakastuu tulisesti ja jopa kosii Todella upeeta -sarjasta tuttua "Patsya".

Minnie Driverin voi nähdä sivuosassa Lovejoyn lapsen kamuna Sarahina.
Lovejoyn voi nähdä myös Prahassa. Minäkin olen ollut tuolla sillalla.

Lovejoy juppipuvussaan.


Janen uusi tukkatyyli ja jengin yhteinen antiikkibisnes