sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Joy (2015)

Jennifer Lawrence tähdittää löyhästi tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Joy:sta; sinnikkäästä keksijänaisesta.

Joy (Jennifer Lawrence) oli aikanaan koulunsa tähtioppilas ja hänellä oli visio että lukuisilla keksinnöillään vielä saavuttaisi hyvän elämän. Aikuisuuden realiteetit iskevät kuitenkin naisen naamaan kun tämä rakastuu köyhään laulajamieheen (Edgar Ramirez), saa tälle pari lasta ja eroaa lukuisten riitojen jälkeen. Joyn taloa asuttaa exänsä ja lastensa lisäksi muutakin väkeä joista tämän pitää pitää huolta, kuten hänen eronneet äitinsä (Virginia Madsen) ja isänsä (Robert De Niro) sekä isoäitinsä Mimi (Diane Ladd).

Eräänä kertana isänsä uuden tyttöystävän (Isabella Rossellini) jahdilla mopatessaan rikkoutunutta lasia, saa Joy idean mopista jonka voisi puhdistaa vedestä koskematta siihen käsillä. Nainen on innoissaan keksinnöstään ja saakin sille patentin isänsä ja tämän tyttöystävän avustuksella. 

Tie onneen on kuitenkin kivinen.

Elokuvassa voi myös nähdä Bradley Cooperin keksinnön markkina-alustan tarjoajana sekä Orange is the new blackistä näkyvyyttä saaneen Dascha Polancon Joyn parhaana ystävänä.

ä
Mopin ideointia
Jennifer Lawrence oli roolistaan Oscar-ehdokkaana, mutta ei vienyt pokaalia kotiin. Jennifer oli kyllä ihan hyvä Joyna, mutta suoritus ei ollut mitenkään mieleenpainuva.

Elokuvassa oli kiva idea vaikeuksien kautta voittoon teemalla, mutta sitä matkaa ei ollut erityisen kiinnostava seurata. Elokuva alkoikin todella sekavasti ja mielenkiinto meinasi tyssätä heti alkuunsa. Joyssa oli myös liikaa populaa kohtauksissa ja se sai kaiken tuntumaan vaan todella ahdistavalta. Ymmärrän, että sillä varmasti haettiin samaistumisen kokemuksia Joyn stressaavaan tilanteeseen, mutta silti tarpeetonta sähläystä ja säätämistä. Moni kohtaus tuntui myös teennäiseltä ja ennalta-arvattavalta kun tiesi jo etukäteen että hyvinhän lopulta käy.

Elokuvan on ohjannut David O Russell, joka on myös ohjannut 2012 ilmestyneen elokuvan Silver Linings Playbook, jossa esiintyi sama trio pääosissa kuin tässä: Robert De Niro, Jennifer Lawrence ja Bradley Cooper. Silver linings toimi kuitenkin ihan eri tasolla kuin tämä.

**1/2

Ohjaaja: David O Russell (The Fighter, Silver Linings Playbook)
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Bradley Cooper, Robert De Niro, Isabella Rossellini
Kesto:2h4min
Valmistusmaa: USA

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Whiskey Tango Foxtrot (2016)

Tina Fey, Margot Robbie ja Martin Freeman tähdittävät tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Whiskey Tango Foxtrot.


Kim Baker (Tina Fey) on neljänkympin ylittänyt naimaton ja lapseton nainen. Hänen uransa junnaa paikoillaan New Yorkilaisena "pöytäjournalistina". Toimitus haluaa jonkun henkilöstöstään paikan päälle raportoimaan Afganistanin sotaa ja Baker ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. 

Valkoiselle naiselle islam-valtion tapoihin sekä armeija-elämään sopeutuminen vie hetken aikaa. Vertaistukea hän saa länsimaalaisilta kanssajournalisteilta Tanyalta (Margot Robbie) sekä suulalta Iainilta (Martin Freeman). Bakeria avustaa paikallinen Fahim (Christopher Abbott), jolta saa syvimmät oppitunnit koskien paikallisia tapoja.

Mehevien juttujen sijaan Baker huomaa olevansa lähinnä jatkuvasti kännissä tai krapulassa. 

Elokuvassa voi nähdä myös mm. Alfred Molinan sekä Billy Bob Thorntonin.

Tina Fey Kim Bakerina sota-alueella
Oletin kansikuvan sekä Tina Feyn mukana olemisen perusteella että kyseessä on jokin puhtaasti komediallinen otanta. Yllättäen huomasin, että mukana oli enemmän draamaa kuin ajattelin. Whiskey Tango Foxtrotissa oli paljon hyvää vaikka se kokonaisuutena vähän ontuikin. Pidän oikeastaan kaikista jokseenkin pääosissa olleista näyttelijöistä, joten jo senkin takia elokuva oli minulle miellyttävää katsottavaa. Lähinnä Girls-sarjan kautta tietoisuuteeni tullut Christopher Abbott oli ainoa vähemmän minulle tuttu, mutta toimi hiljaisen vähäeleisellä näyttelyllään. 

Ihan hyvä elokuva, josta jäi vähän hämmentynyt olo. Siinä ei ollut oikein mitään selvää juonen kaarta kohokohtineen, mutta ihan kiva tasaisena tallauksenakin. Tina Fey oli elementissään.

***1/2

Ohjaajat:Glenn Ficarra, John Requa (Crazy, stupid, love, Focus)
Pääosissa: Tina Fey, Margot Robbie, Martin Freeman
Kesto:1h52min
Valmistusmaa: USA

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

The Guilt Trip (2012)

On ilmeisesti jotenkin noloa tykätä  Barbra Streisandista, mutta minusta hän on sympaattinen. Barbra yhdistää voimansa Seth Rogenin kanssa komediassa The Guilt Trip

Bloggailutaipaleeni alussa minulla oli aina tapana kertoa mistä katsomani elokuvan olin ostanut tai millaisissa olosuhteissa olin sen nähnyt. Jonkin ajan kuluttua tulin johtopäätökseen, että ehkä se ei kiinnosta ketään. Nyt streemailun aikakautena mieleni tekee kertoa, että ostin nipun DVD-elokuvia Filmtownin poistomyynnistä: kuusi elokuvaa yhdeksällä eurolla...waude. Olin jo ehtinyt unohtamaan mikä into siitä syntyy kun selaa ihan fyysisiä elokuvakappaleita ja tekee siinä samalla hämmentäviä löytöjä. Ihan eri tunnelma kuin istua kotisohvalla selailemassa Netflixiä tai verkkokaupan valikoimia. 

Joka tapauksessa yksi näistä elokuvista oli tämä The Guilt Trip. Uskoisin, että olisi jäänyt näkemäti, jos en sitä olisi nyt sattumalta tukkualesta ostanut.

Andrew Brewster (Seth Rogen) on kemisti, joka on kehitellyt täysin orgaanisen puhdistusaineen. Hän kiertää ympäri Jenkkejä yrittäen saada tuotteensa kauppaan myyntiin. Kuivahkona tiedemiehenä hänen puheensa ei oikein iske. Äitinsä (Barbra Streisand) luona vieraillessa valehtelee hän kuitenkin, että moni on ollut kiinnostuneita hänen tuotteestaan. Vierailullaan hän saa kuulla äidiltään tämän nuorena tapaamasta miehestä ja heidän intoihimoisesta suhteestaan. Andrew saa idean, että tämän kauan yksinään elänyt äitinsä palaisi deittailumarkkinoille, joten päättää mies järjestää tapaamisen äitinsä ja hänen nuoruuden rakkauden välille.

Totuutta hän ei kuitenkaan äidilleen kerro vaan pyytää häenet vain "roudtripille" mukaansa kun kiertää myymässä ideaansa puhdistusaineesta loppupäämääränään romanttinen kohtaaminen. Matkalla etääntyneen äidin ja pojan suhde alkaa syvenemään joskus koomisissakin merkeissä.

Äiti ja poika liikenteessä
Guilt trip oli hauska hyvän mielen elokuva, jossa Seth ei tapansa mukaan esittänytkään pilviveikkoa ja muutenkin tuntui etten ollut sen kaltaista Sethiä telkkarissa nähnyt. Hänen kemiansa sopi hyvin yhteen Barbran kanssa ja oli uskottava tämän poikana ehkäpä osittain molempien juutalais-taustan takia.

Ei Guilt trip nyt mikään loistava ollut, mutta hyvä se oli ja onnistuin yllättymään positiivisesti.

***1/2

Ohjaaja: Anne Fletcher (27 Dresses, The Proposal, Hot pursuit)
Pääosissa: Barbra Streisand, Seth Rogen, Julene Renee
Kesto:1h 35min
Valmistusmaa: USA

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Ant-Man and the Wasp (2018)

Ant-Man and the Wasp on jatkoa humoristiselle Marvelin supersankarielokuvalle Ant-Man.

Scott Lang aka Ant-Man (Paul Rudd) kärsii poliisirangaistusta kotiarestin muodossa. Muurahaismies näkee unta, että hänen mielitiettynsä HopeVan Dynen aka Waspin (Evangeline Lilly) äiti Janet (Michelle Pfeiffer) lähettää hänelle sanoman kvanttimaailmasta jossa on jumissa. Wasp ja hänen tiedemies-isänsä Hank (Michael Douglas) ryntäävät hakemaan Scottin, koska suurimpana haluna heillä on pelastaa Janet. Kotiarestiin Scottin tilalle Dynet ovat kuitenkin hommaneet sijaisen - ison muurahaisen.

Dyneillä onkin hallussaan tekniikkaa joka mahdollistaa ihmisten tai esineiden kokojen muutokset. Janetin pelastamiseen tarvittavaa tekniikkaa pitää kuitenkin hommata pimeiltä markkinoilta ja riesakseen he saavat kieron kauppiaan Sonnyn (Walton Goggins) lisäksi "aaveen" (Hannah John-Kamen), joka havittelee tekniikkaa oman häilyväisen elämänsä pelastaakseen. 

Sivuosassa hassuttelee taas ykkösestä tuttuun tapaan Scottin kaveri Luis (Michael Peña) ja isähahmoilee Matrix-mies Laurence Fishburne.

Luis, Ant-Man ja Wasp
En oikeastaan pidä Paul Ruddista ja suoranaisesti vihaan Evangeline Lillyä, mutta tässä he molemmat toimivat eivätkä ärsyttäneet lainkaan. Okei, olen vieläkin sitä mieltä, että Evangeline Lilly ei ole sieltä penaalin terävimmistä tai värikkäimmistä tai muuten vain kiinnostavimmista kynistä vaan lähinnä se nysä lyijäri jonka terä katkeaa aina terottimeen, mutta silti sitä ei oikein raaski heittää menemäänkään kun "voihan sille vielä joskus olla käyttöäkin".

Michael Penasta puolestaan pidän kovastikin ja toi hän paljon lisäarvoa tähän elokuvaan huumorillaan. Muutenkin elokuva oli mukavan kepeä ja hauska. Ainoastaan Hannah John-Kamenin esittämä Aave tai enkuksi Ghost toi elokuvaan synkkiä sävyjä. Tietyiltä osin tuntui vähän kuin hän ei olisi oikein kuulunut tähän samaan elokuvaan kun oli niin intensiivisen synkkä ja koko muu elokuva oli niin hilpeän kepeä. Pidin kuitenkin naisesta ja toivottavasti hänet vielä jossain näen. 

Michael Douglas ja Michelle Pfeiffer toimivat erityisen hyvin. Molemmat ovat ihanan sympaattisia ja luonnollisesti ikäisensä näköisiä. 

Tomb Raiderissakin pahiksena ollut Walton Goggins on kyllä niin pahis kuin vain voi olla. Hän vain sopii ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta sellaisen nilkin rooliin. Ja tässäkin toimi. 

Pez-keräilijänä oli myös kiva nähdä elokuvassa Hello Kitty -Pez ratkaisevassa osassa.

Kaiken kaikkiaan viihdyin kovasti ja nauroin paljon tämän muurahaismiehen seurassa. Lopussa tämäkin pätkä nivoutui Marvel-universumin suurempaan tarinaan.

****

Ohjaaja: Peyton Reed (Ant-Man, Yes man)
Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Michael Peña
Kesto: 1h 58min
Valmistusmaa: USA