Feminist visions (2018-2019)

Kävin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla katsomassa feministisistä lyhytelokuvista kootun kokoelman "Feminist visions". Asetan sen Helmet-haasteen kohtaan "37. Pientuotantoyhtiön julkaisu".

Kuusi lyhytelokuvaa on koottu tämän saman nimikkeen alle, mutta ne eivät alkuperäisesti muodosta yhtenäistä elokuvaa. Yhteinen tekijä on jollain tavalla naisen asemaa yhteiskunnassa käsittelevä teema. Keskiöön pääsi naisen monipuolinen seksuaalisuus sekä kauneuden käsite. Odotin innolla jotain virkistäviä sekä mahdollisesti humoristisella tavalla aihetta käsitteleviä elokuvia ajassa jolloin koko feminismi-sana on paisunut holtittomaksi ennakkoasenteiden, uudelleentulkinnan sekä väärinkäsitysten kasaumaksi. 

Jotain hyviäkin kohtia kuudessa pätkässä oli, mutta en voi sanoa yhdenkään niistä olleen hyvä elokuva. Päällimmäinen tunne oli pettymys. Feminismi-sanalla voi nähtävästi myydä myös kökön elokuvapaketin filmifestivaaleille. Yhden pätkän aikana meinasin aidosti nukahtaakin ja se oli n. 16 minuuttia pitkä! En ymmärrä mikä pointti elokuvissa oli; "Ai naiset voi olla lesboa ja se on ok?" - Joo o. "Ai naiset voi olla lihavia ja syödä jätskiä ilman häpeää?" - kyllä. "Ai, naiset voi olla ronskin seksuaalisia? - Jep. Ja "tummaihoisetkin ansaitsevat paikan kauneuskilpailuissa?" - Tottakai. Ei näitä itsestäänselvyyksiä olisi tarvinnut leffaan asti mennä katsomaan jos ei niissä ole mitään muuta koukkua tai jännää tarinaa. Cool musiikki ei riitä. Laiskaa.

*1/2

 Elokuvat: Hot Dog (ohj. Alma Buddecke, Marleen Valin), Riot Not Diet (ohj. Julia Fuhr Mann), Fuck you (ohj. Anette Sidor), Ladies Day (ohj. Abena Taylor-Smith), Entropia (ohj.  Flóra Anna Buda), Miss Black Germany (ohj. Elisha Smith-Leverock).

Period. End of Sentence. (2018)

Kuukautiset: Uusi perioidi (Period. End of Sentence.) on Intiassa kuvattu lyhytelokuva kuukautisista. Ainakin Intiassa kuukautiset ovat vielä tabu, joten asetan lyhärin helmet-haasteen kohtaan 15. "Elokuvassa käsitellään jotain tabua".

Katsoin 2019 vuonna järjestetyn Oscar-gaalan live-lähetyksen enkä muista enää kovinkaan monen puhetta, mutta muistan kun tämä elokuva voitti parhaan lyhytdokkarin pystin kuinka innoissaan voittajat olivat siitä, että elokuva kuukautisista voitti Oscarin. 

 "I can’t believe a film about menstruation just won an Oscar!’

Sanon heti alkuun, että aihe on tärkeä ja on hämmentävää, että vieläkin joissain maissa käytetään vanhoja  vaatteita kuukautisverta imemään. Ja kuinka virheellisiä käsityksiä kuukausittaisesta vieraasta on, niin että naisia pidetään likaisina ja messuun kelpaamattomina niiden aikana. Ainakin siis dokumentissa kuvatussa Intiassa. Asioihin tulee kuitenkin hiljalleen parannusta, jota dokumentti kuvaa, kun sidekoneet yleistyvät ja naiset saavat ostettua edullisia ja tehokkaita kuukautisvälineitä käyttöönsä.

Noloa edes puhua...

Tärkeä asia siis ja tärkeä elokuva. Tästä huolimatta unohduin 26 minuutin mittaisen elokuvan aikana selaamaan kännykkääni tajuten jossain vaiheessa, että hei, elokuva on menossa. Sanoisin siis, että elokuvan ansiot lepäävät siinä mistä se kertoo ja minkälaista sanomaa se levittää kuin niinkään sen katsomisen viihteellisissä arvoissa.

***

Ohjaaja: Rayka Zehtabchi (We home, Madaran)

Pääosissa: Ajeya, Anita, Gouri Choudari

Kesto: 26min

Valmistusmaa: USA

The Paleface (1922)

Tulenkestävä (The Paleface) on Buster Keatonin tähdittämä vajaa puolen tunnin komediapljäys, jota nykyään pidettäisiin hirmuisen epäkorrektina.

Perhosten keräilija (Buster Keaton) päätyy jahtaamansa perhosen perässä intiaanien reservaattiin. Hän ei kuitenkaan tiedä sitä, että intiaanipäällikkö on antanut juuri sotureilleen käskyn tappaa ensimmäinen valkonaama, joka portista sisään astuu. Intiaaneilla on kaunaa, koska öljyherrat ovat häätämässä heidät omalta maaltaan öljylähteiden takia. 

Valkonaama huomaa tapon yrityksen ja pyrkii intiaaneilta karkuun kunnes tuleekin yhdeksi heistä ja nai intiaaninaisen.

Intiaanipäällikkö ja Buster Keaton

Buster Keaton on fyysisen komedian mestari ja tässäkin pätkässä on huikeita stuntteja sekä trikkikuvia, joka korostaa hurjaa takaa-ajon meininkiä. Toki tässä on "mustanaamaistamista", hakaristi, asbestin käyttämistä alusvaatteina sekä kapea naisen rooli, mutta sellaista se nyt vain silloin 20-luvulla oli eikä hakaristikään vielä koristellut pahisten lippuja.

En nyt kuitenkaan sanoisi, että tämä oli mitään komediakultaa. Joitain hauskoja juttuja kuitenkin.

***

Ohjaajat: Buster Keaton (Our hospitality, Steamboat Bill Jr., The General) Edward F. Kline

Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts

Kesto: 24 min

Valmistusmaa: USA

Pitääkö mun kaikki hoitaa? (2012)

Pitääkö mun kaikki hoitaa? on noin 7 minuuttia kestävä lyhytelokuva, joka pääsi ainoana suomalaisena pitkiin aikoihin ehdolle ameriikan Oscar-gaalaan.

Elokuva kertoo perheenäidistä (Joanna Haartti), joka nukkuu pommiin juuri kun hänen täytyisi mennä miehensä (Santtu Karvonen) ja kahden lapsensa kanssa häihin. Aamu on kaoottinen kun lahja on kateissa, tyttöjen juhlamekot vielä koneessa eikä taksifirmakaan vastaa. Tuomiokirkkoon päästyään tajuavat he, että helsukutti - väärä päivä. 

"Kyl mä hoidan!"

Elokuva on hauska ja kertoo mukavasti huumorilla perusperheen äidin paineista hoitaa homma kotiin vaikka läpi harmaan kiven. Muutamat vastoinkäymiset eivät estä tuloa paikalle vaikkakin päivä ei sitten natsannut.

***1/2


Ohjaaja:Selma Vilhunen
Pääosissa:Joanna Haartti, Santtu Karvonen, Ranja Omaheimo
Kesto:7min
Valmistusmaa:Suomi

2/1001 The Great train robbery (1903)

Katsoin youtubesta elokuvahistorian ensimmäisenä western-elokuvana pidetyn Suuren junaryöstön (The Great train robbery).

Juliste vuoden elokuvatapahtumasta

Miehet ryöstävät ilmeisestikin postijunan, kolkkaavat rahoja vartiovan miehen ja lähtevät saaliinsa kanssa karkuun. Ratsuväki pidättää kuitenkin rosvot metsän siimeksessä. Ahneudella on kökköinen loppu. Elokuva päättyy (tai joissain tapauksissa alkaa) hienosti lähikuvalla rosvosta, joka ampuu päin kameraa. Vakuuttavaa kerrontaa. 

Bang!

Elokuva on kunniansa ansainnut genren pioneerina ja lyhärinä oli ainakin hyvin ytimekäs ja onnistui ilman dialogia kertomaan oleellisen. Elokuvassa oli paljon 1900-luvun alun elokuvaksi kohtauksia ja hieman draaman kaartakin. Elokuvassa esiintyneestä Gilbert M. Andersonista tuli lukuisten länkkäreiden vakiokasvo Broncho Billynä.

Ei tämä nyt mikään Hyvä, pahat ja rumat ole, mutta jonkun pitää aina tehdä se ensimmäinen. 

***

Ohjaaja: Edwin S. Porter

Pääosissa: Gilbert M. Anderson, A.C. Abadie, George Barnes

Kesto:11min

Valmistusmaa: USA

Lähiö Double Bill: Korsoteoria (2012)/ Sirocco (2012)

Katsoin Teemalta peräkkäin tulleet lähiölyhärit Korsoteorian sekä Sirocon.

Korsoteoria (2012)

Tunnustan heti alkuunsa, että asuin elämäni 20 ensimmäistä vuotta Korsossa. Odotinkin näkeväni Korsoteoriassa vähintäänkin tuttuja maisemia. Hämmästyksekseni en elokuvassa Korsoa nähnyt, mutta näin siinä Hiekkaharjun baari Mamma Mian, jonka viereisessä talossa asuin heti Korson jälkeen. Muistan kun kesälauantaisin oli pakko pitää ikkunaa auki, niin raikasi viereisestä Mamma Miasta laatukaraokea. Arvaatteko mikä biisi pyöri useiten? No, Levoton tuhkimo tietysti! Voi niitä onnen päiviä. 

Elokuva kertoo köyhästä varastotyöntekijästä Ellistä (Armi Toivanen), jonka on pakko varastaa töistään tupakkaa maksaakseen laskunsa. Ellin unelmana on päästä matkalle, kun viroa etelämmäksi ei ole koskaan mennyt. Elli tapaa Mamma Miassa pomonsa pojan Hesen (Santeri Mäntylä) ja päättää mennä hänen kotiinsa. Tästä alkaa Hesen ja Ellin epätodennäköinen ystävyys/romanssi kun Hese maksaa Ellille siitä, että istuu tunnin tämän sohvallaan. 

Armi tuimana

Armi on kyllä osuva henkilö näyttelemään onnellisista lopuista luopunutta hymytöntä varastotyöntekijää. Hänestä huokuu sellainen "korsolaisuus" (ei millään pahalla Armi). Ystävätön Hese oli myös ihan sympaattinen Armiin ihastuneena kakarana. Alun intro masentuneesta opettajasta oli myös hauska ja hän myös lopetti tarinan ehkä jopa hieman turhankin dramaattisella tavalla. Toisaalta oli ihan hauska ratkaisu, että kun Elli vihdoin alkoi hieman uskoa onnellisiin loppuihin, niin sitten lopussa kävi niin ikävästi. Ehkä hieman toivoton sanoma elokuvassa, mutta ainakin realistinen ja hyvin nimensä mukainen. 

***1/2

Ohjaaja: Antti Heikki Pesonen
Pääosissa: Armi Toivanen, Santeri Helinheimo, Juha Kukkonen
Kesto: 30min
Valmistusmaa: Suomi

Sirocco (2012)

Eeva Putro näyttelee vähäeleistä ja hiljaista naista, joka löytää vauvan roskiskatoksesta eikä kerro siitä kenellekään vaan päättää pitää sen. Elokuvassa ei puhuta kuin aivan lopussa, jolloin elokuvan otsikko saa merkityksensä.

Uusi tuttavuus keittiön pöydällä (Kuva: Pohjola Filmi) 

Mielestäni elokuva oli yllättävänkin toimiva ilman vuorosanoja. Putro ruumillisti hyvin sisäänpäinkääntyneen ihmisen olemuksen. Kuten Korsoteoria oli tämäkin elokuva aika lohduton vaikka päähenkilö saikin elämäänsä uutta nostetta ja ihmiskontaktia vauvan myötä.Vähäeleisyydessään koskettava.

***

Ohjaaja: Mikko Kuparinen
Pääosissa: Eeva Putro, Tuukka Martiskainen, Luna Huotari
Kesto: 14min
Valmistusmaa: Suomi

Juna saapuu asemalle/L'arrivée d'un train à La Ciotat (1896)

Katsoin teemalta tulleen ensimmäisinä elokuvina tunnetun Juna saapuu asemalle (L'arrivée d'un train à La Ciotat).

Veljesten Lumiere elokuva on kerännyt ympärilleen paljon legendaa siitä kuinka yleisö reagoi nähdessään junan syöksyvän kohti katsomoa. Sanotaan, että yleisö olisi rynninyt kauhun saattelemina ulos teatterista. Niinpä elokuvaa on myös tituulerattu ensimmäiseksi kauhuelokuvaksi. Muistan kuitenkin lukeneeni jonkun artikkelin, jossa väitettiin, että yleisö ei olisi ollutkaan niin kauhuissaan kuin uskotaan. Totuutta tuskin saadaan koskaan tietää.

The Train

Elokuva oli pituudeltaan noin minuutin, joka oli täynnä toimintaa. Elokuvan nimi paljastaa oikeastaan jo sen juonen, eli juna todellakin saapuu asemalle. Kuvittelin aina mielikuvissa, että kamera olisi asetettu jotenkin raiteille, että juna tulisi ikään kuin päälle, mutta juna vain poistuu otoksesta kun sen saapumista on laiturilta kuvattu. Junan pysähdyttyä on laiturilla vilinää; mm. hienosti pukeutunut nainen, mies käsi taskussaan ja Monty Pythonin mieleeni tuoma knallipäinen mies, joka poistuu junasta elokuvan lopussa.

Pala elokuvahistoriaa, josta näki hyvin, että ihmiset pukeutuivat ennen aika tyylikkäästi verrattuna nykypäivään.

***

Ohjaajat: Auguste Lumière, Louis Lumière

Pääosissa: Bunch of nobodies

Kesto:1min

Valmistusmaa:Ranska

1/1001 Le Voyage dans la lune/ A Trip to the moon (1902)

Elokuva A Trip to the moon on 1001 Movies you must see before you die -kirjan ensimmäisenä. Kyseessä on ihastuttava parisenkymmentä minuuttia kestävä sci-fi pläjäys. Elokuvassa tiedemiehet kehittelevät avaruusraketin, joka lennätetään kuuhun. Kuu on jonkinlainen antropomorfinen elävä organismi, joka näyttää koostuvan juustosta. Kuussa tiedemiehet kohtaavat vihamieliset kuun asukkaat...

En tiedä miten vakavasti elokuva otettiin sen valmistumisen aikoihin, mutta nyt elokuvaa ei voi katsoa nauramatta, on se sen verran koominen ja absurdi. Elokuvassa minua ihastutti myös näyttelijöiden teatraalisuus. Mykkäelokuvan tapaan kohtauksia liioitellaan, että viesti menee yleisölle perille.

Luin kirjasta, että elokuvassa käytettiin paljon elementtejä joista tuli elokuvan jälkeen yleisesti käytettyjä, kuten häivyttäminen, päällekkäiset kuvat ja tietyt editointi ratkaisut. Elokuvaa pidetään myös ensimmäisenä sci-fi -elokuvana sekä vedenjakajana fiktio ja ei fiktio -elokuvan välillä. Aikaisemmat elokuvat kun keskittyivät lähinnä kuvaamaan päivittäistä elämää.

***

Ohjaaja: Georges Méliès

Pääosissa: Georges Méliès, Victor André ja Bleuette Bernon

Kesto: 14min

Valmistusmaa: Ranska