Twin Peaks: The Return (2017)

Twin Peaks: The Return palaa klassikkosarjan maisemiin 25 vuotta Laura Palmerin (Sheryl Lee) murhatutkimusten jälkeen. David Lynchin ja Mark Frostin luoma sarja jatkaa vanhasta Twin Peaksista tuttua eksentristä linjaa. Samoja näyttelijöitä on saatu mukavasti esittämään sarjasta tuttuja hahmoja.

Lynch ja Dern

Halko antaa apulaisseriffi Hawkille (Michael Horse) viestin, että pitää löytää jotain, joka liittyy Laura Palmerin murhatutkimusta johtaneeseen ja nyt kadonneeseen FBI-agentti Dale Cooperiin (Kyle MacLachlan). Käy ilmi että maata tallaa kaksi Dale Cooperin näköistä miestä; toinen aito ja toinen kultaisesta siemenestä luotu tulpa. Aito Dale Cooper materialisoituu sähköpistokkeesta ja on lapsen kaltaisessa tilassa kykenemättä kommunikoimaan tai toimimaan kunnolla. Hän saa viestejä sekä ohjeita "tuonpuoleisesta". Tämä Dale sekoitetaan hänen doppelgangeriin, Dougie Jonesiin ja päätyykin Dale Dougin kotiin asumaan tämän vaimon (Naomi Watts) ja lapsen luokse sekä tekemään tämän vakuutusalan työtä. 

Laura Palmerin päiväkirjan sivuja löytyy - taaskin Halon vihjeestä - Twin Peaksin poliisilaitoksen wc:n oveen kätkettyinä ja ne antavat vihjettä kahdesta eri Cooperista. Pahan, Dalen kaksoisolennon, kukistamiseen tarvitaan sähköiskun jälkeisen kooman normaaliksi palauttama Dale Cooper sekä englantilaispoika, jolla on taianomainen puutarhahanskakäsi. 

Sarjassa voi myös nähdä muun muassa James Belushin, Laura Dernin, Jennifer Jason Leighn ja Amanda Seyfriedin.

Halko ja halkonainen

Oli hauska palata Twin Peaksin erikoiseen maailmaan, jossa kaikki ei mene aina ihan odotetulla tavalla. Parasta oli nähdä samat näyttelijät nyt aidosti vanhempina 25 vuoden jälkeen. Donnaa esittänyttä Lara Flynn Boilea ei sarjassa näkynyt, liekkö syynä välirikko Lynchin kanssa vai hänen mutaatioituneet kasvot. Tosin Lynchin tuntien Laran epämuodostuneet kasvot olisi varmaan ollut vain plussaa. 

Sarjassa oli 18 jaksoa, jotka olivat vajaan tunnin mittaisia. Joissain tilanteissa tuntuikin hieman pitkäveteiseltä. Cooperin lapsenomainen olotila ei aina jaksanut pitää kiinnostusta yllä ja sitä vaihetta olisikin voinut hieman editoida. 

Minulla on paljon lempeitä muistoja ensimmäisestä Twin Peaksista. Kun olin lapsi niin katsoimme sitä yhdessä koko perheen voimin pitäen sitä ehkä jonkinlaisena komediasarjana kun se oli niin outo. Myöhemmin kun katsoin sen uudelleen, niin osasin arvostaa sitä jo hieman eri tavalla; taidokkaasti rakennettu sarja. 

Tämä returni oli erittäin hyvä, mutta ei se ihan yltänyt vanhan tasolle. 

****

Luojat: David Lynch ja Mark Frost

Pääosissa: mm. Kyle MacLachlan, Sheryl Lee, Michael Horse

Kesto: n.55min/jakso

Valmistusmaa: USA

Iron Fist: Season 1 (2017)

Iron Fist on Marvel-sarjakuviin pohjautuva heikohko tv-sarja.

Game of thronesia seuraavana ihmisenä täytyy mainita, että kaksi siinä sivuosassa esiintynyttä näyttelijää on myös tässä sarjassa - pääosissa!...wau! Siihen jääkin pitkälti tämän suht pitkäpiimäisen sarjan krediitit. 

Danny Rand (Finn Jones) on kuolleeksi luultu rikkaan yrityspohatan poika. Hänen vanhempansa (ainakin isä) kuolevat lento-onnettomuudessa ja samassa lentokoneessa oleva Danny päätyy K’un L’unin maagiseen maahan, jossa hänet kasvattaa joukko mystisiä munkkeja. Hän saa mad skilssit kung fussa ja rautaisen nyrkin. Tehtävänä Iron Fistillä on suojella K’un L’unia. Sarjakuvissa ilmeisesti nyrkin voiman tuo taistelu lohikäärmeen kanssa, mutta tämä vain mainitaan sarjassa ohimennen eikä itse taistelua näytetä.

Danny palaa New Yorkiin resuisena ihmisenä pyrkimyksenään saada ohjat takaisin isänsä yritykseen ja onnistuukin saamaan yrityksessä päätösvallan. Tästä ei Dannyn isän bisnespartnerin poika Ward Meachum (Tom Pelphrey) erityisesti pidä. Iron Fist -statuksensa takia vainottu Danny saa turvapaikan taistelulajien opettajalta Colleen Wingiltä (Jessica Henwick), joka auttaa Dannyä parhaansa mukaan (auttaa myös pääsemään tämän neitsyydestä). Nainen ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä Danny luuli.

Sarjan pahiksena on mystisten ninjojen joukko, jota kutsutaan The Handiksi. He haluavat hallita maailmaan rautaisen kouran otteilla. 

Iron Fist harjoittelee

Ikävää katsoa sarjaa jonka pääosanäyttelijän persoona on yhtä mielenkiintoinen kuin tyhjä valkoinen paperiarkki. Jessica Henwickillä oli hetkensä, mutta ei hänkään pystynyt sarjaa pelastamaan. Muutenkin koko Iron Fist -sarja juonikuvioineen oli vähän tyhmä.

Muutama vahva sivuosasuoritus piristi hieman katsomista kuten Jessica Jones -sarjassa kuin tässäkin lakimiehenä toiminut Carrie Ann-Mossin esittämä Hogarth sekä yksi Colleenin oppilaista ja Iron Fistin auttajiista Rosario Dawsonin esittämä Claire Temple. Tom Pelphrey huumeisiin menevävänä Wardina oli myös mainio.

En kuitenkaan suosittele. 

**

Luojat: Scott Buck, M. Raven Metzner
Pääosissa: Finn Jones, Jessica Henwick, Jessica Stroup
Kesto:n.55min/jakso
Valmistusmaa:USA

Jessica Jones: Season 1 (2015)

Jessica Jones figuuri

Marvel-sarjakuvien filmatisoinnin buumissa "Marvel-sarjoja" on siinnyt kuin sieniä sateella. Omat sarjansa omaavat: Jessica Jones, Daredevil, Luke Cage ja Ironfist jakavat saman fantasiamaailman ja esiintyvätkin yhdessä uudessa Defenders-sarjassa. 

Jessica Jones (Krysten Ritter) on yksityisetsivä, jolla on supervoimana hulkmaiset voimat. Jessicalla on piinaava menneisyys, sillä toinen supervoimat hallitseva kaveri - Kilgrave (David Tennant) - on mielenhallinta kyvyillään saanut tämän tekoihin jotka saavat Jessican kokeilemaan unohtamista vanhaan kunnon viinavirtaan. 

Kilgrave on taivutellut Hope-nimisen neitosen tappamaan vanhempansa ja odottaa vankilassa tuomiota tuplamurhasta. Jessica on päättänyt todistaa Kilgraven kyvyt ja näin vapauttaa syyttömän Hopen vankilasta. Adoptoitu Jessica-orpo saa apua kuuluisalta siskopuoleltaan (Rachael Taylor) sekä pelastamaltaan Simpson (Wil Traval) nimiseltä poliisilta. Hopen lakimiehenä toimiva Carrie-Anne Mossin näyttelemä Hogarth auttaa myös Jessicaa parhaansa mukaan toivoen vastapalvelusta oman ikäväksi kääntyneen avioeronsa hoitamiseksi. 

Jessican elämää värittää baarin omistava Luke Cage (Mike Colter), jonka supervoimana on luodinkestävä iho. Jessicalla ja Cagella on sutinaa keskenään, mutta samaana aikaan Jessica tuntee syyllisyyttä siitä, että on aikoinaan murhannut Luken vaimon Kilgraven käskyttämänä. 

Kilgrave kuiskuttelee Jessican korvaan

Minulta jäi alunperin Jessica Jones vain yhteen jaksoon kun leimasin sen tylsäksi katsoa. Kokeiltuani uudelleen ja katsottuani sitä enemmän muuttuikin sarja paljon paremmaksi. Krysten saa teiniangstimaisuuteen helposti leimautuvaan Jessica Jones -hahmoon vivahteita ja syvyyttä. Pääpahiksena toimiva Tennantin Kilgrave on myös mukavan moniulotteinen ja juurikin Krystalin ja Tennantin näyttelijäkyvyt pitävät katsojan otteessaan. Tietysti myös viileää lakimiestä esittävä Carrie-Anne Moss vakuuttaa presenssillään. Luke Cage jää hahmona aika toissijaiseksi eikä hänelle olla kirjoitettu mitään kovin kiinnostavaa osaa sarjaan.

Pidin paljon sarjassa siitä, että en osannut ennakoida mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Ei kaikki jaksot timanttia ollut, mutta laadukas kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

***1/2

Luoja: Melissa Rosenberg
Pääosissa: Krysten Ritter, David Tennant, Rachael Taylor
Kesto:n. 56min/jakso
Valmistusmaa: USA
----

Edit 050917

Marvel-universumi kaavio:

Curb your enthusiasm, seasons 1-8 (1999-2011)

Jäitä hattuun (Curb your enthusiasm) on Seinfeldin toisen luojan Larry Davidin tähdittämä ja luoma sarja - hänestä itsestään.

Kyseessä ei ole kuitenkaan dokumenttisarja vaan [puhdasta] näyteltyä komediaa.

Larry David (Larry David) on naimisissa vaimonsa Cherylin (Cheryl Hines) kanssa (kunnes eroaa hänestä). Larryn paras ystävä on hänen managerinsa Jeff (Jeff Garlin), jolla on isosuinen vaimo Susie (Susie Greene). Muina vakituisemmin näkyvinä ystävinä on: Ted Danson ja hänen vaimonsa Mary Steenburgen, alkoholismista toipuva Richard Lewis sekä härskeistä vitseistä pitävä Marty Funkhouser (Bob Einstein). Sarjassa vilahtaa useampikin kuuma nimi vierailevina tähtinä kuten; Michael J. Fox, Ricky Gervais, Martin Scorsese ja Ben Stiller...  Sinkkuelämää-sarjan yhtenä päähenkilönä mainitaan usein New York, Jäitä hatussa se voisi olla juutalaisuus. 

Onko se parkinson vai Michaelin ilkeilyä?

Tilasin suoratoistopalvelu HBO.n ilmaisen kuukauden vain tämän sarjan takia. Katsoinkin kaikki jaksot aika lyhyellä aikajaksolla, no sen kuukauden sisään. Tämä ei tuottanut kuitenkaan tuskaa, koska jaksot ovat erittäin hyviä sekä koukuttavia. Larry David on hyvä näyttelemään itseään - rakastettavaa kusipäätä. Tai no, tuskin hän on aivan niin tökerö kuin on sarjassaan, mutta ainakin hän on erittäin hauska esittäessään sosiaalisesti kömpelöä. Cheryl tasapainoittaa hyvin jatkuvasti minimaalisista asioista nollasta sataan suuttuvaa Larrya. Hän myös joutuu tahattomasti kiusallisiin tilanteisiin, joista yrittää kiemurrella keinolla millä hyvänsä pois. Yleensä huonoin seurauksin. 

Friikkikirja on hauska

Sarjan parasta antia on Larryn komediallisen ulosannin lisäksi hänen keskustelunsa Jeffin ja Lewisin kanssa. Jutustelu tuntuu luonnolliselta, samalla kun vie jakson tarinaa eteenpäin. Keskustelun aiheet vaihtelevat hyppäillen kuten normaalissakin elämässä eikä koomisilta tilanteilta voi välttyä. Yksi lempi kohtauksistani tapahtuukin Larryn ja Lewisin välillä, kun Larrylle vihainen Lewis myrskyää tämän toimistosta ulos nauruaan pidätellen:

Richard: You'd better call me later on, alright? By sundown.
Larry: "By sundown"? What are you... what are you, Gary Cooper? "By sundown"? What's gonna happen?
Richard: That's funny. You know, I'm tryin' not to laugh, but that's funny.
Larry: Yeah, okay.
Richard: You better call me by sundown.
Larry: "By sundown"? Is the posse gonna come get me?

Jaksot keskittyvät yleensä yksittäisiin tapahtumiin, mutta pidempikestoisiakin juonikuvioita löytyy kuten Larryn sijoittaminen ravintolaan muun muassa Jeffin ja Tedin kanssa. Mielenkiintoinen juonikuvio oli myös se kun Mel Brooks pyysi Larryä esiintymään Broadway-klassikossaan The Producers. Hänen ärsyyntyneinä vastapareinaan oli hauska seurata Ben Stilleriä ja myöhemmin

David Schwimmeriä. Sarjassa saa myös nähdä millainen olisi voinut olla Seinfeldin jäähyväisjakso kun vanha poppoo palaa yhteen jaksossa "Seinfeld".  Seinfeldistä Elainina tutun Julia Louis-Dreyfusin voi nähdä jo aikaisemmissa jaksoissa kun Larry miettii, että olisi hauska tehdä oma tv-sarja Julian ympärille kulahtaneena tv-tähtenä. Julia mainitseekin kuinka hän haluaa tehdä tv-ohjelmansa HBO:lle, että voi sano "fuck"-sanan. Minusta onkin huvittavaa, että hän käyttää nyt ahkerasti tätä oikeutta erittäinkin paljon menestyneenä tv-kasvona HBO:n sarjassa Veep. 

Sarjassa käytetty musiikki toistuu usein ja esimerkiksi Jeffin vaimolla on oma teemamusiikkinsa kun on suuttunut jostain (ja tätä tapahtuu usein). Rääväsuinen Susie onkin yksi lempihahmoistani. Mielestäni musiikin käyttö tehokeinona toimii hyvin. Huomasin myös, että yhtä sarjan teemakipaleista oli käytetty jossain silmälasimainoksessa. Toistuvana tapahtumana oli myös Larryn tujottelu valehtelusta epäiltyjen ihmisten silmiin saman "epäileväisen" musiikin soidessa. En välttämättä pitänyt niin paljon lopun kerronnasta, jossa kotinsa menettänyt Blackien perhe muutti Larryn luokse asumaan. Cherylin ero oli ymmärrettävä, mutta uuden perheen asettuminen alkoi tuntua jo keksimällä keksityltä juonitäytteeltä.

Sarjalle sai nauraa oikein kunnolla. Larry todellakin tuntui joltain Seinfeldin Jerryn ja Georgen sekoitukselta. Julkkisbongaus toi myös oman hupinsa.

Parhautta.

****1/2

Luoja: Larry David (Seinfeld)

Pääosissa: Larry David, Cheryl Hines, Jeff Garlin

Kesto:28min/jakso

Valmistusmaa:USA

Angel: Season 5 (2003-2004)

Uusi L.A:n lakitoimiston väki

Katsoin Angel tv-sarjan neljä aikaisempaa kautta (1, 2, 3, 4) tuossa pari vuotta sitten suhteellisen putkeen. Sain vasta nyt katsottua kauden viidennen ja viimeisen osan. Se osoittautuikin parhaimmaksi kaudeksi. 

Buffy tv-sarjan lopussa Spike (James Marsters) uhraa itsensä maailman puolesta pitäen maagista kaulakorua, joka kärventää hänet tuhkaksi. Angel (David Boreanaz) saa kyseisen korun Wolfram&Heart -lakitoimistoon, jota on alkanut johtaa päästäkseen lähemmäksi pahuuden lähdettä. Lakitoimisto kun puolustaa kaikkea demonista. Kaulakoru kuitenkin rakentaa kaikkien hämmästykseksi Spiken takaisin vanhaan muotoonsa. Ainoa muuttuja on se, että Spike on aave, joka kykenee kulkemaan seinien läpi.

Angelin vakioporukka ottaa uudet roolinsa lakitoimistossa. Nörttityttö Fred (Amy Acker) astuu tiedeosaston johtajaksi; katujen kasvatti Charless Gunn (J. August Richards) ottaa päähänsä istutteen, joka tekee hänestä superlakimiehen; Wesley (Alexis Denisof) tulkitsee vieraskielisiä tekstejä ja mystisiä symboleita ja vihreähipiäinen empatiademoni Lorne (Andy Hallett) ottaa tehtäväkseen lakitoimiston PR:n hoidon. 

Kauden kantavana teemana on se, että tekeekö Angelin etsivätiimi enemmän hyötyä kuin hallaa olemalla pahan lakitoimiston leivillä. Varsinkin Charless joutuu pahuuden huumaamaksi uudesta siirrännäisestään. Fred myös kuolee koskettavassa jaksossa A Hole in the world ja hänen ruumiinsa valtaa muinainen jumala Illyria.

Illyria

Spike saa lopulta kiinteän ruumiinsa takaisin ja pääsee osallistumaan enemmän jaksoihin. Mielestäni hänen mukaan tulo nosti sarjan tasoa ja hänen kemiansa Angelin kanssa toimi loistavasti yhteen. Veljesmäistä kisailua oli erittäin viihdyttävä katsoa. Chrlessin näyttelijä J. August pääsi minusta nyt oikeuksiinsa superlakimiehenä. Hän oli minusta uskottavampi terävänä lakimiehenä kuin porukan "muskelina". Lempihahmollani Lornella ei ollut oikein sijaa lakitoimistossa ja hänen hahmonsa jäikin harmillisen ohueksi. Pääsi hän kuitenkin oikeuksiinsa hauskassa jaksossa Life of the party, jossa kaikki päätyvät tekemään niin kuin hän käskee hänen unettomuudestaan johtuvan mojon takia. 

Puppet-Angel

Tässä kaudessa leikiteltiinkin enemmän kuin aikaisemmissa kausissa. Humoristisia jaksoja joissa sai nauraa kunnolla olivat myös: luovasti ideoitu Smile Time, jossa Angel muuttuu nukeksi sekä The Girl in question, jossa Angel ja Spike menevät Roomaan Buffyn perässä. Sarah Michelle Geller ei kuitenkaan tässä jaksossa esiinny. Oikeastaan koko kaudessa ei nähdä ketään pääosissa olleita vierailevia tähtiä Buffy tv-sarjasta. Sivuosissa olleet Tom Lenk Andrewina sekä maailman ärsyttävin hahmo - Hermione - kuitenkin Angelin 5. kaudessa esiintyy. 

Oikein viihdyttävä kausi, jossa oli toki vähemmän kiinnostavampiakin jaksoja mukana, mutta kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä. Kuten sarjan luoja Joss Whedonkin haastattelussaan sanoi, niin harmi että sarja päättyi juuri kun Spiken ja Angelin keskinäistä toimivuutta päästiin kunnolla hyödyntämään. 

***1/2

Luoja: Joss Whedon, David Greenwalt
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter, Alexis Denisof
Kesto: n. 44min/jakso
Valmistusmaa: USA

Buffy the vampire slayer, seasons 1-7 (1997–2003)

Buffy, vampyyrintappaja (Buffy the vampire slayer) on supersuosittu Joss Whedonin luoma sarja kymmenisen vuoden takaa.

Buffy (Sarah Michelle Gellar) on 16-vuotias nuori nainen kun hänen elämäänsä vampyyrintappajana aletaan seuraamaan. Buffy muuttaa äitinsä (Kristine Sutherland) kanssa Sunnydaleen, jota hänen äitinsä pitää rauhallisena lintukotona. Käy kuitenkin pian ilmi, että Sunnydale on kaikkea muuta kuin rauhallinen; sijaitseehan se helvetin suun yllä. Kaikki, yleensä paha, mystinen toiminta vetoutuu helvetin suun läheisyyteen. Buffy saa seivästettäväkseen vampyyrin toisensa jälkeen eikä kaiken maailman demonit, hirviöt ja hengetkään jätä häntä rauhaan. 

Vampyyrintappajalle määrätään aina "valvoja", joka kouluttaa sekä avustaa tätä työssään. Tehtävän saa brittiläinen Rupert Giles (Anthony Head), joka pestautuu Buffyn koulun kirjastonhoitajaksi hoitaakseen velvollisuutensa huomaamattomasti. Mukaan avukseen Buffy saa myös nörttityttö Willown (Alyson Hannigan) sekä Buffyyn palavasti ihastuvan Xanderin (Nicholas Brendon). Buffy saa myös apua yllättävältä taholta: mystiselta vampyyrilta, jolla on sielu. Vampyyrin nimi on Angel (David Boreanaz) ja "mahdoton rakkaus" lankeaa näiden kahden ylle.  Mukana ensimmäisissä kausissa pyörii säännöllisen epäsäännöllisesti koulun suosituin ja itsekeskeisin tyttö Cordelia (Charisma Carpenter), joka tietää Buffyn salaisuuden.

Buffy-jengi

Kaudet 1-2

Ensimmäinen kausi lähinnä esittelee hahmot ja selkeästikin etsii vielä muotoaan, mutta pitää kiinnostuneena, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hahmot ovat hyvin luotuja ja rooleihin ovat valikoituneet kiinnostavat kasvot. Aikoinani jätin sarjan kesken kun näin sen ensimmäisen jakson, koska pidin sitä niin typeränä, mutta kun annoin sarjalle mahdollisuuden myöhemmin, niin huomasin, että tarinat paranivat ykkösestä eteenpäin mentäessä. Kakkoskausi esittelee myös kaksi uutta kiinnostavaa hahmoa - fangirl ihastukseni - vampyyri-Spiken (James Marsters) sekä Willowin ihmissusi-poikaystävän Ozin (Seth Green). Hirviöiden tappamisen lisäksi sarjassa on hauskaa läppää sekä ihmissuhdedraamaa sopivissa annoksissa. Jaksojen välillä on selkeää epätasaisuutta tylsän ja erittäin kiinnostavan välimaastosta.

Angelin ja Buffyn välinen suhde syvenee kakkoskaudessa sänkypuuhiin asti, joka aiheuttaa Angelin sielun menetyksen ja hänen pahikseksi tulemisen. Tämä on viihdyttävä juonenkäänne, koska Buffyn ja Angelin pusuttelua hautausmaalla alkoi olla jo vähän puuduttavaa katsella. Xander ja Cordelia löytävät myös yhteisen romanttisen sävelen. Yksi viihdyttävimmistä kakkoskauden jaksoista onkin "Bewitched, Bothered and Bewildered", jossa Xander tekee Cordelialle noidan avulla rakkausloitsun joka menee pahemman kerran pieleen. Buffy kuolee ykköskaudessa - ihan vähän vaan - ja tämä aktivoi toisen vampyyrintappajan. Tämäkin kuolee. Ja sitten tulee Faith (Eliza Dushku), josta tulee ainakin alkukausissa yksi keskeisistä hahmoista. Kakkoskauden lopussa Angel saa sielunsa takaisin juuri sillä hetkellä kun Buffy työntää tämän helvetiin.

Kaikki naiset lankeavat Xanderiin

Kaudet 3-4

Kolmos kauteen mahtuu paljon kehnohkoja jaksoja, jotka pitkästyttävät. Tylsyyttä aiheuttaa lähinnä Spiken vähäisyys. Hän tekee kuitenkin vahvan esiintymisen mainiossa jaksossa "Lovers walk". Varsinkin Willown ja Xanderin lyhyt, mutta tuhoisa suhde tuntuu tuulesta temmatulta tekosyyltä hakea lisää ihmissuhdedraamaa Angelin ja Buffyn tilalle. Helvetistä palaava Angel on suhteellisen tarpeeton hahmo, joka vain haikailee Buffyn perään ja varoittelee tapahtumista jotka jo tiedetään. Angelin oma spin-off-sarja "Angel" alkoikin tämän kolmoskauden aikoihin. Rakastunut pari ei voi kuitenkaan koskaan "täyttää" suhdettaan, joten pari vain voivottelee kohtaloaan.

Giles saa myös väistyä valvojana uuden innokkaan Wesley Wyndam-Prycen (Alexis Denisof) tullessa tilalle. Faith vie Buffyn pahoille teille ja hän alkaa pitää pahana tyttönä olemisesta kunnes joku kuolee eikä vastuuttomuus olekaan enää niin kivaa. Tuleva vakihahmo "toivedemoni" Anya (Emma Caulfield) esitellään jaksossa "The Wish". Willow kiinnostuu enemmissä määrin taikavoimista ja alkaa kehittyä noitana olemisessa. Oz leppyy Willowlle hänen pettämispuuhista.

Kolmos kauden loppuun mennessä Faith vaipuu koomaan, Angel jättää Buffyn ja nuoret valmistuvat Lukiosta. Buffy julistautuu itsenäiseksi toimijaksi eikä vastaa enää valvojille.

Neloskaudessa tapahtuukin maisemanvaihdos kun Buffy, Willow ja Oz menevät opiskelemaan Sunnydalen yliopistoon. Xander luottaa elämänkouluun ja muuttaa vanhempiensa kellariin. Giles on puolestaan työtön, koulun palettua poroksi, ja yrittää autella Buffya parhaansa mukaan. 

Buffy tapaa yliopistossa uuden poikaystävänsä Rileyn (Marc Blucas), joka kuuluu sisseihin, jotka jahtaavat demoneita omaan armeijamaiseen tapaansa. Spike saapuu kuviohin vakikasvoksi kun saa armeijan toimesta sirun päähänsä, joka ehkäisee häntä satuttamasta ihmisiä. Lempijaksoihini kuuluvat: "Something blue", jossa Willown taika saa Buffyn ja Spiken rakastumaan toisiinsa sekä "A New man", jossa Giles muuttuu ulkonäöltään demoniksi, löytyvät myös neloskaudelta.

Willown ja Ozin tiet erkanevat kun Oz pettää Willowta sudeksi muututtuaan toisen ihmissuden kanssa. Oz häippäsee maisemista. Musertunut Willow löytää lohdun Taran (Amber Benson) kainalosta ja ystävyys syvenee rakkaudeksi. Willown naissude on virkistävä juonenkäänne, mutta olen hieman kahden vaiheilla pidänkö Taraa esittävästä näyttelijästä. Hän tuntuu välillä tekoänkytyksineen hieman huonolta näyttelijältä, mutta toisissa kohtauksissa osaa olla uskottava Willown rakkauden kohteena. Xander puolestaan alkaa seurustelemaan entisen kostodemonin Anyan kanssa.

Giles on saanut uuden lookin jaksossa "New Man".

Kaudet 5-6

Viitoskausi tuo tullessaan uuden hahmon: Dawn (Michelle Trachtenberg). Yhtäkkiä Buffyllä onkin pikkusisko eikä meille katsojina kerrota että miksi? kuka? mitä? häh? Kuitenkin kauden edettyä meille avataan että kyseessä onkin mystinen avain ja muistot hänestä on luotu tyhjästä. Buffyn äidillä todetaan aivokasvain ja joutuu Buffy jättämään koulun vähemmälle kun huolehdittavana on äidin lisäksi Dawn. Riley alkaa tuntea itsensä toissijaiseksi ja päättääkin lähteä armeijan kanssa pois Sunnydalesta ja Buffyn luota. En erityisemmin pitänyt Rileyn hahmosta eikä hän ollut näyttelijänäkään kovin vakuuttava, joten minulle sopi hyvin että pökkelö-Riley lensi helikopterillaan muihin maisemiin.

Viitoskaudessa voi nähdä myös hauskan jakson "The Replacement", jossa Xanderin identtinen kaksoisveli esiintyy. Sirupäinen Spike myös kauhukseen tajuaa että on rakastunut Buffyyn. Loistavassa jaksossa "Fool for Love" meille valoitetaan hieman Spiken historiaa sekä kuinka hän kohtasi ja tappoi kaksi aikaisempaa vampyyrintappajaa.

Giles pääsee takaisin Buffyn valvojaksi kun Buffyä alkaa kiinnostamaan enemmissä määrin oma alkuperänsä. Giles myös ostaa Magic Box -nimisen taikakaupan ja palkkaa Anyan sen kassaksi. Jengi alkaakin pyöriä enemmissä määrin tässä kaupassa. Tässä kaudessa myös yksi merkittävä hahmo poistuu lopullisesti, nimittäin Buffyn äiti kuolee. Kuolema-jakso on tehty hienotunteisesti ja aidon oloisesti. 

Kauden pääpahana on Jumala nimeltä Glory, joka haluaa Avaimen eli Dawnin itselleen. Hän myös imee ihmisten aivoja tyhjiin käyttäen niitä ravintonaan ja tehden ihmisistä vajavaisia. Yksi näistä uhreista on Tara. Pidin siitä että kerrankin Buffy tunsi itsensä voimattomaksi pahiksen edessä. Tehden katsomisesta jännempää kun lopputulos ei ollutkaan niin ennalta-arvattava kuten aikaisemmissa kausissa. Kauden lopuussa Tara saa mielensä takaisin ja Buffy uhraa itsensä Dawnin sijaan ja kuolee.

Vampyyrintappaja kohtaa Spiken

Kuutoskausi aloittaakin toimintansa Buffyn henkiinherättämisellä. Willown taikakyvyt ovat kehittyneet ja herää Buffy henkiin. Hämmentynyt ja haudasta revitty Buffy ei ole takaisinpaluustaan niin iloinen kuin Willow olisi toivonut. Buffy paljastaakin Spikelle, että oli taivaassa eikä mielellään sieltä olisi takaisin maalliseen majaansa palanut. 

Arkiset huolet valtaavat Buffyn kun laskut kasaantuvat ja hänen pitäisi ottaa vastuu vampyyrintappamisen lisäksi kotinsa pyörittämisestä, jonka tahtoo sysätä Gilesille. Kauden alkupuolelta löytyy myös mainio musikaalijakso "Once More, with Feeling", jonka päätteeksi Buffy ja Spike pusuttelevat. Tämä johtaakin myöhemmissä jaksoissa Buffyn ja Spiken vaakamamboiluun. Kauden pääpahiksina toimii kolme nörttiä, jotka ovat esiintyneet sivuhahmoina aikaisemmissa jaksoissa. Giles myös päättää lähteä Englantiin. Jaksossa "Gone" Buffy päätyy näkymättömäksi, joka on hauska kevennysjakso.

Willow jää koukkuun taikuuteen ja Tara jättää hänet. Taikanarkkailu vaarantaa Dawnin ja tajuaa hän ongelmansa. Täytyy myöntää että pahis-Willowta oli ainakin mielenkiintoista seurata. Vaikka Spikestä kovin tykkäänkin, niin hänen Buffyn perään ruikutusta oli välillä vähän vaikea katsoa ja panokohtaukset olivat lähinnä kiusallisia. Tykkään kuitenkin juonen käänteestä, jossa Buffyn elämässä ei ole kaikki niin hyvin; panee pahista, työskentelee purilaispaikassa eikä pääse enää jatkamaan koulua. Sellaista se elämä on.

Xander jättää Anyan alttarille ja Tara alkaa taas lämmetä Willowille. Kuutoskauden lopussa Willow menettää Taran ampumakohtauksen takia ja vetää kaikki mahdolliset mustat magiat itseensä päättäen kostaa nörtti-triolle, jotka olivat vastuussa Taran kuolemasta. Spike saa myös tarpeekseen Buffyn torjunnoista ja päättää lähteä hakemaan sieluaan takaisin.

Lopulta Xanderin rakkaus ja Gilesin paluu auttavat Willowta pääsemään irti pahasta mojostaan ja aikeistaan tuhota maailma.

Musikaalijaksossa kaikki alkavat laulaa ja tanssia

Kausi 7.


Buffy antaa Dawnille hieman enemmän köyttä ja opettaa jopa tappelemaan vamppyyrien kanssa. Hän myös päätyy osa-aikaiseksi kuraattoriksi Dawnin koululle, että voi pitää Dawnia samalla silmällä hänen vanhassa, helvetin suulle sijoittuvassa, koulussaan. Spike saapuu koululle puolihulluna saatuaan sielunsa takaisin. Koulun rehtori (D.B. Woodside) osoittautuu olevan Spiken murhaaman vampyyrintappajan poika. Rehtori hautookin kostoaan Spikelle. Buffy kokee edelleen kiintymystä häneen rakastuneeseen Spikeen vaikka ei voikaan rakastaa tätä takaisin päin.

Maailma lähestyy loppuaan ja jokin suuri sekä paha odottaa tämänkin kauden lopussa "from beneath you it devours" -lauseke toistuukin pitkin kautta. Jokin tappaa potentiaalisia vampyyrintappajia ympäri maailmaa ja Buffy päättääkin pistää kotiinsa tukikohdan, jonne nämä voivat tulla turvaan. Talo saa vilskettä osakseen kun useampi nuori nainen saapuu sitä asuttamaan. Myös Spike, Willow, Xander ja Anyakin hengailevat talossa enimmäkseen.

Yksi potentiaalinen vampyyrintappaja Kennedy (Iyari Limon) iskee silmänsä Willowhun. Vähitellen Willowkin lämpenee Kennedylle. En erityisesti pitänyt päällepäsmäri Kennedyn hahmosta eikä hänen ja Willown keskinäinen kemia toiminut. Ikävä tuli Taraa.

Tom Lenkin esittämä Andrew on viihdyttävä hahmo synkässä seiskakaudessa nörttimäisine juttuineen. Epätasainen Buffy vampyyritappajan seitsemäskausi päättyy siten että Spike päätyy taikamedaljongin avulla pelastamaan maapallon sen tuhoten massoittain pahisvamppyyreita. Buffy kertoo Spikelle rakastavansa tätä, johon Spike sanoo, että et rakasta, mutta kiitos että sanoit näin. Sitten Buffy juoksee pois ja Spike kärähtää medaljongin tuomasta valosta.

Tosin Angel-sarjan viidennessä kaudessa Angel saa postia, joka sisältää kyseisen medaljongin, jonka jälkeen Spike ruumiillistuu hänen eteensä, mutta se on jo eri sarja se. 

Näihin maisemiin sarja päättyy

Kaiken kaikkiaan Buffy on erittäin viihdyttävä sarja, joka antoi esikuvan useille naisvetoisille toimintasarjoille. 

****

Luoja: Joss Whedon
Pääosissa: mm.Sarah Michelle Gellar, Nicholas Brendon, Alyson Hannigan, James Marsters
Kesto: n.44min/jakso
Valmistusmaa: USA

Merlin: Season 5 (2012)

"In a land of myth, and a time of magic, the destiny of a great kingdom rests on the shoulders of a young boy. His name... Merlin..."

Merlin-sarjan viidennen ja viimeiseksi jääneen kauden edeltävät arvostelut löytyvät numeroiden takaa: 1., 2., 3. ja 4.

Viides kausi sisältää jaksot 1-13.

Levy 1, jaksot 1-3

Arthur's Bane: Part One

Morgana (Katie McGrath) ja velho Ruadan (Liam Cunningham) ovat vanginneet ritarit Percivalin (Tom Hopper) sekä Gwainen (Eoin Macken). He pakottavat ritarit louhimaan Ismeren maata löytääkseen mystisen avaimen. Arthurin (Bradley James) ja Merlinin (Colin Morgan) johtama etsintäpartio lähtee hakemaan ritareita kun Merlin saa vinkin druidilaiselta näkijältä, että Arthurin kuolema on lähellä eikä hänen kannattaisi Ismereen suunnata. Sillä aikaa pahan Ruadan velhon tytä Sefa (Sophie Rundle) on soluttautunut Camelottiin Guineveran (Angel Coulby) palvelijattareksi.

Kausi aukeaa synkkänä ja suorana jatkumona nelosen tapahtumille. HIeman turhan tasapaksua synkistely kuitenkin on.

**1/2

Arthur's Bane: Part Two

Arthur ja Merlin jäävät Morganan miesten ansaan. Kiinniottajien joukossa on Mordred (Alexander Vlahos), joka auttaa miehiä, koska Arthur pelasti kerran hänen henkensä. Sefan petollisuus selviää ja Gwen tuomitsee hänet kuolemaan. Tuomio on kuitenkin vain hämäystä houkutellakseen tämän isän, Ruadan, Camelottiin.

Gwaine kohtaa Morganan vankina taikaolennon, joka pelastaa hänen henkensä. Taikaolento osoittautuu avaimeksi jota Morgana etsii. Mordred vahingoittaa Morganaa ja Arthut tekee hänestä ritarin. Merliniä arveluttaa Mordredin motiivit. 

Mukavan vauhdikas seikkailujakso, jossa tapahtui paljon. Taikaolento oli aika kökösti tehty alien look alike, mutta annettakoon se anteeksi.

***1/2

The Death Song of Uther Pendragon

Arthur saa kuolevalta naiselta torven, jolla voi kutsua henkimaailmaa. Merlinin opettaja Gaius (Richard Wilson) varoittelee torven mahdista. Arthur päättää kuitenkin manata isänsä Utherin (Anthony Head) kuolleista. Arthur ottaa henkimaailmasta mukaansa jotain epätoivottua, joka aihettaa onnettomuuksia Camelotissa. 

Jakso kummittelevasta Utherista jäi hieman latteaksi. 

**1/2

Levy 2, jaksot 4-6

Another's Sorrow

Utherin kuolemasta vastuussa ollut Odin valtaa Nemethin, jonka prinsessa Mitihian (Janet Montgomery) on pakotettu menemään Camelotiin pyytämään apua kuningas Arthurilta valeasuinen Morgana mukanaan. Morgana kiristää Mithiania tämän isän hengellä kun Arthur ritareineen kävelee Morganan virittämään ansaan.

Merlin esittää suurta osaa Arthurin pelastamisessa.

Morgana oli hauska nähdä pitkästä aikaa hieman erilaisemmassa roolissa vanhana naisena.

***

The Disir

Arthurin lähentyminen Mordredin kanssa ei miellyttä Merliniä. Arthur ottaa Mordredin mukaansa etsintäretkellä valkoisille vuorille jossa he jahtaavat ja murhaavat velhon, joka antaa Arthurille riimikiven, joka on Gaiuksen mukaan merkki siitä, että jumalat ovat julistaneet sodan Arthuria vastaan.

Arthur menee tapaamaan noitien trioa, jotka kehottavat Arthuria ottamaan vanhan uskonnon omakseen. Mordred haavoittuu noitien toimesta ja Arthurin pitää valita haluaako hän Mordredin terveeksi hyväkymällä noituuden vai kunniottaa isänsä toivetta taikavapaasta Camelotista.

Mukavan mystinen jakso. Mordredin todellinen luonne jää askaruttamaan.

***

The Dark Tower

Morgana kidnappaa Gwenin, joka saa Arthurin suunnitlaan. Etsintäpartio lähtee aamunkoitteessa. Morgana on lukinnut Gwenin tyrmään, jonne vievä tie on kivikkoinen. Kuolema vie yhden Arthurin pyöreän pöydän ritareista ja Morgana on saanut Gwenin mielen pauloihinsa.

Jännä jakso!

***1/2

Levy 3, jaksot 7-9

A Lesson in Vengeance

Gwen toimii Morganan lähettiläänä muurien sisäpuolella. Morgana yrittää tappaa Arthurin Gwenin avustuksella, mutta yritys epäonnistuu. Merlin alkaa epäilemään, että tekijä on joku tuttu. Morgana kuitenkin uusii Gwenin avulla murhayrityksensä ja toisella kerralla Morgana onnistuukin myrkyttämään Arthurin.

Jaksossa voi nähdä hulvattoman vierailun Emrysiltä (Merlin vanhana velhona).

Kivaa, että Gwen saa hieman muutakin roolia kuin olla vain hyvä kuningatar. Mielenkiintoinen jakso.

***1/2

The Hollow Queen

Arthur ei vieläkään tiedä etttä Gwen on petollinen ja syyllinen hänen miltei kuolemaansa. Merlinin pitää kuningatarta silmällä. Druidi poika pyytää Merliniltä apua siskonsa pelastamiseksi, mutta käykin ilmi että se on vain Morganan juoni poistaakseen Merlinin pelistä poista.

Arthur pitää Camelotissa neuvotteluita toisen kuningaskunnan kanssa luodakseen yhtenäsempää kuningaskuntaa sekä käydäkseen keskustelua Morganasta lordi Sarrumin kanssa. Morgana oli hänen vankinaan kaksi vuotta. Gwen käy kuitenkin hänen kanssaan omia neuvotteluitaan - Arthurin henki on vaarassa.

Koukuttava jakso.

****

With All My Heart

Arthur saa tietää Gwenin olevan Morganan pauloissa. Merlin lähtee hakemaan keinoa lumouksen murtamiseen. Valkoisen jumalattaren loitseminen sekä pyhässä padassa puhdistautuminen osoittautuu ainoaksi keino. Merlin ja Arthur lähtevät kahdestaan viemää Gweniä rituaaliin, mutta Mordred saapuukin Merlinin harmiksi seuraan.

Merlin tekee hykerryttävän drag-roolin naispuolisena velhona.

****

Levyt 4, jaksot 10-13

The Kindness of Strangers

Morgana haluaa etsiä käsiinsä Emyryksen, joka tuntuu pilaavan jokaisen hänen suunnitelmansa. Taikuutta omaava nainen auttaa Merliniä pakenemaan ettei hänen henkilöllisyytensä Emyryksenä paljastu. Henkiä menee asian puolesta.

Hieman täytejaksomainen vaikka kuljettikin tarinaa hieman eteenpäin. Ihan kiinnostava.

***

The Drawing of the Dark

Mordred huolestuttaa Merliniä kun Arthur tuomitsee Mordredin mielitietyn kuolemaan. Morderdilla kasvaa viha sisällä ja ennustus alkaa käymään toteen. - Mordred ei ole luotettava. Morgana saa tietää että Emyris on Merlin.

Asiat alkavat rullaantua loppua kohden.

***

The Diamond of the Day: Part One

Mordrd on keksinyt keinon, jolla imeä taikavoimat ihmisestä pois ja hänellä onkin aikomis tehdä tämä Merlinille istuttamalla taikavoimien imijä Camelottiin. Morganan ja Mordred hyökkäävät Camelottiin kun Merlin on avuttomana ilman  maagisia kykyjään.

Merlin hakee kristalliluolasta ratkaisua magian menetyksenseensä. Arthur  taistelee pitkästä aikaa ilman Merliniä rinnallaan, mutta Merllin keksii keinon auttaa.

Eeppistä taistelua, magiaa ja elämää suurempia tunteita, oi kyllä.

****

The Diamond of the Day: Part Two

Juuri kun taistelu Camelotin tulevaisuuden ja Morganan välillä käy epätoivoikseksi ratsastaa Emrys apuun. Arthur saa vihdoin tietää, että Merlin on velho. Arthur on saanut miekan sirpaleen sisäänsä ja ainoa keino sen poistamiseen on Avalonin pyhillä vesillä. Morgana harventaa ritareiden rivejä Gwainin verran.

Sarja saa synkän lopun.

****

Katsoin nyt tämän viidennen kauden uudelleen. Ensimmäisen kerran katsoin sen vuonna 2012 tai 2013 kun viides kausi oli uunista tuore. Silloin se oli minulle suuri pettymys. Hassua miten joskus sarjan katsomisaika saattaa vaikuttaa miten sen näkee ja kokee. Nyt vuonna 2015 kun katsoin kauden uudelleen, niin se olikin paljon parempi kuin muistin. Muutamaa huippujaksoa lukuunottamatta ei taso kuitenkaan yltänyt ihan edeltävään kauteen.
 
Annan kaudelle kokonaisarvosanaksi ***

Haikeaa, että vitonen jäi aikoinaan viimeiseksi kaudeksi, mutta toisaalta kivaa ettei sarja mennyt liian Kauniiksi ja rohkeiksi. Sarjan viimeinen kohtaus jossa Merlin on vanhana nykymaailmassa tuntui typerältä. Arthuria, Gaiusta sekä Emrystä tulee silti ikävä.

The Ricky Gervais Show, Seasons 1-3 (2010-2012)

Olen suuri Ricky Gervais fani sekä hänen erikoisen kaverinsa Karl Pilkingtonin tuulettaja. Ricky Gervaista olen ihaillut hänen stand uppinsa lisäksi sarjoissa kuten The Office, Extras sekä Derek. Karl Pilkington tuli minulle puolestaan tutuksi Ricky Gervaisin sekä Stephen Merchantin tv-sarjasta: An Idiot abroad (Karlin ollessa se idiootti). Toki myös nörtin esikuvan olemuksen omaava nokkela Stephen on mainio.

Kolme kautta Gervais Showta ja kirja

Nämä kolme henkilöä muodostavatkin päähahmot tv-sarjaan The Ricky Gervais Show. Kyseessä on itseasiassa kasa kuunneltavaksi tehtyjä podcasteja, jotka on animoitu. Stephen ja Ricky kyselevät Karlilta erinäisistä asioista maan ja taivaan välillä joihin Karl vastaa omalla värikkäällä tavallaan. Karl ei koskaan petä kuuntelijaansa, noh, mielenkiintoisilla jutuillaan. Tai kuten tv-sarjojen päätteeksi lukemani kirjan Ricky Gervais presents: The World of Karl Pilkington alkutekstissä Ricky asian esittää:

How is that a man who holds the beliefs that 'the Chinese don't age well' and that 'gays go out too late' can be so likable?

Because he's an idiot. 

The Ricky Gervais Showta kuunnellessa ja Karlin mielikuvituksekkaiden juttujen tuottamia animaatiota katsellessa uppoutuu täysin uuteen maailmaan, joka on Karl Pilkington. Kaikki katsomani kolme kautta on ollut toinen toistaan hauskempia ja onkin surullista, että odotettavissa ei ole neljättä tai viidettä kautta tätä hauskaa sekoilua. Tietystikään Karlin omituiset sepustukset eivät olisi puoliksikaan niin hauskoja, jos hyvän yleissivistyksen omaavat Ricky sekä Stephen eivät haastaisi Karlin laveita lurituksia kuten hänen ajatustaan kellosta, joka näyttäisi jäljellä olevan elinajan. Miesten kysellessä kellon toimintatapaa, oli Karlin vastaus: "just pop it in your wrist".

Stephen, Ricky ja Karl

Ensimmäisessä kaudessa jokaisessa jaksossa on "Monkey news" -osio, jossa Karl kertoo jonkin apina-aiheisen uutisen, jonka on lukenut jostain epäilyttävästä lähteestä. Jossain toisen kauden vaiheilla "apinauutiset" vaihtuvat otteiksi Karlin kirjoittamasta päiväkirjasta. Karlia käy välillä hieman sääliksi kun Ricky ja Stephen mollaavat tätä idiootiksi sekä haukkuvat hänen epänormaalin pyöreää päätä, mutta ei ohjelmaa voi nauramatta katsoa. Parasta Karlissa on myös se, että toimi aikaisemmin radiotuottajana, mutta päätti jättää työnsä, koska se ei tehnyt häntä onnelliseksi vaikka rahaa mukavasti saikin. Jaksot ovat myös sopivan mittaisia noin 20 minuuttisina paloina.

Suosittelen.

****

Luojat: Ricky Gervais, Stephen Merchant, Karl Pilkington

Pääosissa:Ricky Gervais, Stephen Merchant, Karl Pilkington

Breaking Bad, Seasons 1-5 (2008-2013)

Breaking Bad omaa ehdottomasti yhden parhaimmista sekä ennen kaikkea koukuttavimmista ensimmäisistä jaksoista mitä tv-historiassa olen nähnyt.

Walter White (Bryan Cranston) on keski-ikäinen kemianopettaja, joka saa tietää sairastavansa syöpää. Walter ei halua jättää vaimoaan (Anna Gunn) sekä kahta lastaan pennittömäksi. Walter saakin idean huumepoliisina toimivan lankonsa Hankin (Dean Norris) kanssa ratsiassa vierailijana ollessaan, että voisi tienata nopeasti ja paljon keittämällä metaa. Apua projektiinsa mies saa vanhalta oppilaaltaan Jesseltä (Aaron Paul), jolla on kontakteja alamaailmaan. 

Tästä lähtee viiteen kauteen yltävä seikkailu Walterin nousemisesta huumekaupan kuumiin nimiin. Walter luo hattupäisen alter egon Heisenbergin.

Kokkailu on rankkaa puuhaa

Pidän kovasti Breaking Bad -sarjasta. Harva jaksoista on tylsä tai täytemäinen vaan miltei joikainen pitää kiinnostuksen yllä kiehtovalla käsikirjoituksella, mainioilla näyttelijöillä sekä hyvällä laadullaan. Walterin ja Jessen välinen vääristynyt isä-poika-suhde tuo hyvää jännitettä. Bryan Cranstonin ja Aaron Paulin kemiat toimivat yksiin. Jatkuvana jännitteenä on myös paljastumisen vaara, jota ei ainakaan helpota Walterin jatkuvasti kuvioissa oleva huumepoliisi-lanko. Mainioina vakituisina sivuhahmoina voi nähdä hämärämiesten lakimiehenä toimivan Saul Goodmanin (Bob Odenkirk), joka on saanut oman spin-off sarjansa: Better call Saul sekä ehtoopuolella olevan palkkamurhaajan Mike Ehrmantrautin (Jonathan Banks). Sarjassa näkee muutenkin paljon laadukasta näyttelytyötä sekä kiemurtelevia juonikuvioita; koskaan ei voi tietää mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu.

Saul  "We the people" -tapetoidussa toimistossaan

Mielestäni sarjassa on myös mielenkiintoista se kuinka oma suhtautuminen Walteriin vaihtelee. Aluksi Walterin toivoo onnistuvan hämärissä puuhissaa vaikkakin kuinka moraalitonta touhua ja useita elämiä tuhoava bisnes hänellä onkin. Loppua kohden kuitenkin useiden synkkien tekojen jälkeen alkaa Walter tuntua aika vastenmieliseltä kaverilta. Kaikesta pahasta huolimatta tällä on kuitenkin hyvät aikeet kun haluaa auttaa perhettään vaikka lopussa tunnustaakin vaimolleen, että itseäni vartenhan minä tämän kaiken tein. 

Loistava sarja. 

*****

Luoja:Vince Gilligan

Pääosissa:Bryan Cranston, Aaron Paul, Anna Gunn

Kesto: 45min/jakso

Valmistusmaa:USA

Tin Man (2007)

Sci Fi -kanavan tarjoilema Tin Man -minisarja kertoo klassisen Ihmemaa Oz -tarinan twistillä.

DG (Zooey Deschanel) on tarjoilija, joka tempautuu O.Z:n ihmeelliseen maailmaan. DG saa tietää, että hänen äitinsä on ollut tämän maailman kuningatar, mutta hänen pahan velhon valtaama sisarensa Azkadelia (Kathleen Robertson)  on ottanut hallinnan käsiinsä. DG tapaa matkallaan aivonsa Azkadelialle menettäneen Glitchin (Alan Cumming), poliisina eli "tin manina" toimineen Wyatt Cainin (Neal McDonough) sekä meedion nimeltä Raw (Raoul Trujillo). Heitä auttaa myös muodomuutokseen koiraksi kykenevä Toto (Blu Mankuma). 

DG yrittää muistaa menneisyyttään prinsessana sekä salaisuutta jonka hänen äitinsä tälle kertoi. Salaisuus on avain pahan velhon tuhoamiseen.

Pienessä sivuosassa "Mystisenä miehenä" tai O.Z:n velhona voi nähdä Richard Dreyfussin. 

Raw, DG, Glitch, Cain aka "Tin Man"

Minä tykkäsin tästä Ozin versiosta vaikka alhainen budjetti puitteista huokuikin. Pidän Zooeysta näyttelijänä ja hän sopikin hyvin "Dorothyn" rooliin vaikka välillä hän olisi voinut hillitä hölmistynyttä laajasilmäistä ilmettään. Kathleen oli täydellinen pahan velhottaren ilmentymä ja kaikki muutkin hahmot toivat oman lisänsä sarjaan. Pidin erityisesti Ozin leijonaa mallanneesta Rawsta, joka oli esikuvaansa vastoi hillitty ja erityisen seesteisen olemuksen omaava. 

Sarja oli sopivan pituinen kolmen noin puolentoista tunnin pituisine jaksoineen. Tämänkaltaisia sarjoja olisi kiva nähdä enemmänkin. Tin Manista tuli mieleen toinen hyvä fantasia mini-sarja 10th kingdom. Sinällään hassua että sarjan nimi on "Tin Man" kun Cainin hahmo ei ole mitenkään sen keskiössä. 

Yllättävän hyvä.

***1/2

Pääosissa:Zooey Deschanel, Alan Cumming, Neal McDonough

Kesto:270min

Valmistusmaa:USA

Orange is the new black, seasons 1-2 (2013-2014)

Katsoin kovasti "tapetilla" olleen sarjan Orange is the new black kaksi ensimmäistä kautta Netflixin välityksellä. Sarja perustuu tositapahtumiin. Täytyy myöntää, että minäkin ihastuin lampaan lailla tähän sarjaan. 

Orange is the new black kertoo keskiluokkaisesta hyvän kasvatuksen saaneesta Piper Chapmanista (Taylor Schilling), joka joutuu vankilaan noin 10 vuotta sitten tekemästään rikoksesta kun salakuljetti huumerahoja entisen tyttöystävänsä Alex Vausen (Laura Prepon) pyynnöstä. Piper joutuu kovaan kouluun kun yrittää oppia vankilan tavoille. Ensimmäinen kausi näyttääkin meille Piperin vähittäisestä sopeutumisesta vankilan ympäristöön. Piper soittaa hätäpuheluita ulkomaailmassa olevalle poikaystävälleen Larrylle (Jason Biggs) sekä parhaalle ystävälleen Pollylle (Maria Dizzia). Suhde kokee kuitenkin kolauksen kun Piper huomaa, että hänen exänsä Alex on myös hänen kanssaan samassa vankilassa ja vanha suola janottaa.

Piper&Alex

Vankilan valtaa pitää keittiössä toimiva venäläinen Red (Kate Mulgrew), joka kuuluu valkoisten heimon johtajiin. Mustilla, latinoilla sekä vanhuksilla on omat heimonsa. Toisessa kaudessa Piper on jo vankilan vanha uutinen ja tietää miten systeemi toimii. Redin valtakausi keittiössä myös päättyy ja latinot ottaa tilan haltuun. Vankila saa myös uuden pahiksen kun Redin vanha tuttu Vee (Lorraine Toussaint) saapuu kulmille ja alkaa organisoimaan mustien linjoja, että ottaisivat koko vankilan haltuunsa.

Vankilan tytöt

Orange is the new black on siitä kiintoisa sarja, että naisille on paljon erilaisia rooleja. Tv:ssä yleensä näkee samasta muotista valettuja kasvoja sekä hahmoja, mutta tämä sarja antaa paljon variaatiota. Sarja myös onnistuu yllättämään eikä varmuutta tulevista tapahtumista ole. Hyvin luotu sekä pohjustettu hahmo saattaa yht'äkkiä kuolla tai saada siirron. Myös naisten taustoja on mielenkiintoista nähdä flashbackien muodossa. Jaksot kestävät noin tunnin eikä vielä ole tullut tylsistymisen hetkiä niitä seuratessa. Sarja sekoittaa sopivasti draamaa ja huumoria.

Sarjan hahmot ovat myös pääosin hyviä näyttelijlitä, mutta täytyy sanoa, että jokin Alex Vausia esittäneessä Laura Preponissa tökki. Muistan, että hän oli jo That '70s showssa aika tönkkö, mutta sopi hänen rooliinsa. Tässä kuitenkin sama tönkköys toistuu eikä se enää tunnu rooliin sopivalta vaan vain kiusalliselta. 

Laadukasta viihdettä.

****

Luoja: Jenji Kohan

Pääosissa: Taylor Schilling, Danielle Brooks, Taryn Manning...

Kesto:60min/jakso

Valmistusmaa: USA

Earthsea (2004)

Pidän tai pidin ainakin teininä kovasti Ursula Le Guinin kirjoista, varsinkin Maameren tarinoista joihin tämä minisarja - Earthseakin - perustuu.

Kuten useissa fantasiakirjoissa, niin myös tässä, päähenkilö on nuori poika, joka harjoittaa sepän ammattia isänsä jalanjäljissä. Seppyys ei ole kuitenkaan nuoren pojan todellinen kutsumus vaan velhous. Tämän tarinan pojan nimi on Ged (Shawn Ashmore).

Maameren kartta kirjastani

Ged saa kotikyläänsä vaeltaneelta velho-Ogionilta (Danny Glover) tosinimen - Varpushaukka ja pysyykin hetken hänen opissaan. Hidas oppimisprosessi ei kuitenkaan miellytä Gedia, joten lähettää  Ogion pojan velhojen kouluun. Koulussa paikan röyhkeä kiusankappale haastaa Gedin manaamaan kuolleen haudastaan. Samalla Ged kuitenkin päästää Nimettömän maan päälle riehuumaan, jonka tarkoituksena on vain jahdata Gediä ja syödä tämän sielu. Ged saa Ogionilta tiedon, että nimettömän tosinimen avulla voisi tämän myös tuhota. Lohikäärme johdattaa Gedin lähemmäksi kaikkien vastausten lähdettä - Atuanin  haudoille. 

Sarjassa voi nähdä myös Isabella Rosseliinin.

Ged ja tämän kamu

 Tv-sarja on vain kalpea varjo kirjoihin nähden eikä tavoita kaikkia sen hienosävyjä. Olisin toivonut, että niin hienon kirjasarjan valkokankaalle saattamisessa oltaisiin panostettu hieman enemmän taloudellisesti. Tuntuu kuin käsikirjoitusta ei oltaisi sen kummemmin mietitty, kunhan kirjan pääkohdat ovat vain filmille saatu. Näyttelijät olisivat myös voineet yrittää vähän kovemmin. Pari vuotta myöhemmin Studio Ghibli tuotti animaatioversion Maameren tarinoista, mutta sekään ei valitettavasti häikäissyt loistokkuudellaan.

Tasapaksu töräys.

**1/2

Ohjaaja: Robert Lieberman

Pääosissa:Shawn Ashmore, Kristin Kreuk, Isabella Rossellini, Danny Glover

Kesto:90min/jakso

Valmistusmaa: USA, Kanada

The 10th Kingdom (2000)

The 10th Kingdom on fantasia-aiheinen minisarja, joka kertoo maasta jota hallitsi vanhoina hyvinä aikoina, noin 200 vuotta sitten suuret kuningattaret kuten; Tuhkimo, Lumikki, Punahilkka ja Tähkäpää.

Virginia (Kimberly Williams-Paisley) on ihan tavallinen tyttö Nykistä, joka tempautuu mukaan fantasiamaailmaan kun törmää taikapeilin kautta matkustaneeseen koiraan, joka on oikeasti Prinssi Wendell (Daniel Lapaine), jonka Lumikki-sadusta tutun pahan äitipuolen jatkaja (Dianne Wiest) on kironnut. Karannutta koira-prinssiä on lähtenyt hakemaan myös pahan äitipuolen lähettämä puolisusi (Scott Cohen), joka kuitenkin rakastuu Virginiaan palavasti heti ensisilmäyksellä tai nuuhkaisulla.

Virginia, tämän isä Tony (John Larroquette), puolisusi sekä koira-prinssi matkaavat satumaailmaan jossa on 9 eri kuningaskuntaa. Virginian ja Tonyn tavoitteena on löytää taikapeili jolla päästä takaisin kotiin, puolisuden tarkoituksena on voittaa Virginian rakkaus ja koira-prinssin tavoitteena on puolestaan löytää koira jonka paha kuningatar muutti ihmiseksi, että saisi jälleen oman ruumiinsa takaisin ja voisi tulla kruunatuksi.

Matkallaan nelikko kohtaa vaikeuksia ja pieniä voittoja. Sarjassa voi myös nähdä mm. Ed O'Neillin, Rutger Hauerin ja Warwick Davisin.

Prinssi Wendell, Tony, Virginia ja Wolf

Mielestäni 10th Kingdom on oikein mukava sarja, jota katsoo mielellään. Sarjassa on hyödynnetty hyvin jokainen dollari. Satumaailman eri paikat Suukkokaupungista lumottuun metsään on tehty uskottavan oloisiksi. Mielestäni Kimberley oli nappivalinta Virginiaksi, koska omaa häikäisevän kauniin kasvoluuston, mutta on kuitenkin tarpeeksi arkinen. Mielestäni oli myös uskottavuuden kannalta hyvä, että Virginia piti samoja kuteita miltei koko sarjan ajan. Scott myös eläytyi hyvin suden rooliinsa ja olikin lempihahmoni tässä sarjassa. Oikeastaan kaikki roolitukset toimivat. 
 

Trollit

Sarjan lopussa pedataan selkeästi jatkoa tulevalle kaudelle, mutta sitä ei valitettavasti koskaan tullut heikohkojen katsojalukujen takia.

Mukava satu.

***1/2

Ohjaaja: David Carson ja Herbert Wise
Pääosissa: Kimberly Williams-Paisley, Scott Cohen, John Larroquette
Kesto:417min
Valmistusmaa: UK, Germany, USA