sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017)

 Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on seitsemän Oscarin ehdokas.

Mildredin (Frances McDormand) tytär on kidnapattu, raiskattu ja tapettu eikä poliisi ole vielä pidättänyt tapauksesta ketään vaikka useampi kuukausi on jo tapahtuneesta vierähtänyt. Mildred päättääkin laittaa vauhtia poliisiin kolmen tienvarsimainoskyltin avulla, joissa painostaa Ebbingin poliisipäällikköä Willoughbyä (Woody Harrelson) pidätystoimiin. 

Willoughbyllä on julkisen paineen lisäksi omia henkilökohtaisia terveysongelmia eikä ole kyltteihin tyytyväinen. Hänen alaisenaan toimiva heikohkon äö:n omaava poliisi Dixon (Sam Rockwell) päättää laittaa kylteistä vastaavan mainostoimiston johtajan koville. 
Elokuvassa voi myös nähdä Peter Dinklagen Mildrediin silmänsä iskeneenä "kaupungin kääpiönä". 

Katkera äiti haluaa rikolliset vastuuseen
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri oli hyvin epä-ennalta-arvattava elokuva ja siltä kannalta virkistävä. Henkilöhahmot liikkuivat harmaalla alueella perinteisen mustavalkoisuuden sijaan. Pidin siitä, että Mildred ei ollut vain pelkkä kovuuksia heittelevä ja tekevä "ämmä" vaan hänestä löytyi myös pehmeämpiä vivahteita. Samoin kuin aluksi täysin kusipäiseltä tuntunut Dixon osoittautui ihan ok kaveriksi. 

Odotukseni olivat korkealla tämän elokuvan suhteen sen saaman hehkutuksen suhteen ja elokuvan aluksi olinkin hieman skpetinen, että miten se oli saanut osakseen niin paljon ylistystä, mutta kun elokuva lähti kunnolla käyntiin ja sen kokonaisuuden hahmotti, niin alkoi myös ymmärtämään sen saamaa arvostusta. Erilainen elokuva, joka johdatti johonkin suuntaan ja sitten veikin aivan toisaalle.

Sam Rockwell voisi puolestani viedä sivuosasta pokaalin kotiin, sen verran hyvän suorituksen mies veti.

****1/2

Ohjaaja: Martin McDonagh (Seven Psychopaths)
Pääosissa: Frances McDormand, Woody Harrelson, Sam Rockwell
Kesto:1h 55min
Valmistusmaa: UK, USA

perjantai 23. helmikuuta 2018

The Shape of water (2017)

Uudistunutta Maxim-elokuvateatteria, jossa sai oikein hienosti omissa nojatuoleissa istua viiniä siemaillen, tuli testattua Guillermo del Toron ohjaaman 13 Oscarin ehdokkaan The Shape of Water merkeissä.

Elisa (Sally Hawkins) on mykkä sinkku, joka on hyviä ystäviä mainosmaalauksia tekevän naapurinsa Gilesin (Richard Jenkins) sekä siivooja-kolleegansa Zeldan (Octavia Spencer) kanssa. Siivoustyössään Elisa kohtaa merkillisen vesiolennon, johon luo vahvan siteen. Hän haluaa pelastaa vangitun rakkaansa gestapomaisen Stricklandin (Michael Shannon) ikeestä. 

Vesimies ja Elisa
Guillermon elokuvista ei koskaan tiedä mitä odottaa enkä tosiaankaan osannut tämänkaltaista elokuvaa odottaa näkeväni. Hyvin Ameliemaisesti alkanut elokuva johdatti fantasiaelementteineen jännittävään loppukliimaksiin eikä vuoristoratamaisessa kulussa ollut tylsää hetkeä. 

Herkän tulkitsijan, Sally Hawkinsin, hahmon mykkyys ei millään tavalla vienyt elokuvalta mitään pois - päin vastoin - tämän roolisuoritusta pääsi ihailemaan hänen eleidensä kautta sitäkin syvemmin. Hänen viittomansa repliikit tosin tekstitettiin, joten täysin hänen eleidensä varassa ei tarvinnut olla.  Mahtavan osan teki myös Richard Jenkins keski-ikäistyneenä homomiehenä, joka yritti parhaansa mukaan olla ystävänsä tukena erikoisessa tilanteessa. Octavia Spencer oli myös mainio Elisan tulkkina työpaikallaan. Oscar-ehdokkuudet satelivatkin kaikille edellä mainituille. Ehdokkuuden olisi kuitenkin ansainnut myös Michael Shannon hyytävästä roolistaan elokuvan pahiksena. 

Loistava pätkä.

****

Ohjaaja:Guillermo del Toro (Crimson Peak)
Pääosissa: Sally Hawkins, Octavia Spencer, Michael Shannon
Kesto:2h 3min
Valmistusmaa:USA

Loving Vincent (2017)

Loving Vincent kertoo taiteilija Vincent van Goghin elämänkerrallisen tarinan. Elokuva koostuu täysin käsin maalatuista kuvista ja onkin ehdolla Oscar-gaalassa parhaan animaation kategoriassa.

Postimies Roulin (Chris O'Dowd) pyytää hulttio poikaansa Armandia (Douglas Booth) viemään kirjeen sen arvoiselle vastaanottajalle. Kirjeen on kirjoittanut Vincent van Gogh, joka on kuollut vuosi sitten. Kirje on osoitettu tämän myöskin nyt kuolleelle veljelleen Theolle.

Armandin saapuessa Vincentin asuinsijoille ja jututtaessa kyläläisiä alkaa hänelle valjeta kuinka ristiriitaista tietoa Vincentin viimeisistä hetkistä on ja kuinka hänen kuolemaansa ei ehkä voikaan yksiselitteisesti tulkita itsemurhaksi. 

Näyttävää maalaustyyliä Loving Vincentistä
Loving Vincentin tyyliin kesti hetken aikaa tottua, mutta kun silmä tajusi, niin ei voinut kuin ihailla kuinka elokuva oltiin saatu kasaan. Avustajia elokuvan teolle olikin noin 100 jotka auttoivat piirtämään vaativia kohtauksia. Vincentin teoksien hahmot heräsivät elokuvassa hienosti eloon ja teosten värimaailma ja henki oltiin saatu hienosti välitettyä elokuvakankaalle. 

Minulla oli juuri menossa kirja Van Gogh's Ear: The True Story by Bernadette Murphy ennen kuin näin elokuvan ja olikin kiinnostavaa kuinka kirjan tapahtumat välittyivät silmieni eteen. Kirjassa kyseenalaistettiin muutama faktana pidetty asia kuten; leikkasiko van Gogh koko korvansa vai pelkän lehdykkänsä ja että oliko hänen kanssaan asunut Paul Gauguin todella tämän mestari vai tasa-arvoinen maalari. Animaatiossa Gauguin esitettiin Vincentin mestarina ja leikkauksen tuloksena näkyi koko korva. Sainkin elokuvasta enemmän irti kun olin lukenut hieman taustatarinaa.

Hienosti tehty, mutta olen minä tarinallisesti mielenkiintoisempiakin animaatioita todistanut. 

****

Ohjaajat: Dorota Kobiela, Hugh Welchman
Pääosissa: Douglas Booth, Jerome Flynn, Robert Gulaczyk
Kesto:1h 34min
Valmistusmaa:UK, USA, Puola

Call me by your name (2017)

Call me by your name on ehdolla neljässä eri kategoriassa, muun muassa parhaan elokuvan ja miespääosan tahoilta, 2018 maaliskuussa järjestettävässä Oscar-kisassa.

Elio (Timothée Chalamet) on 17-vuotias nuori mies Pohjois-Italiasta, joka asuu kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin erikoistuneen professori-isänsä sekä kääntäjä-äitinsä kanssa. Kesäksi heillä on ollut tapana asuttaa hulppealle villalleen joku potentiaalinen alan opiskelija. Elokuvan kesänä 1983 paikalle astelee Oliver (Armie Hammer). 

Elio huomaa heränneet tunteensa itseään kymmenisen vuotta vanhempaa Oliveria kohtaan eikä ensirakkaudesta ole helppo luopua.

Ulkona syömässä
Elokuvaa oli vaivaton katsoa sen letkeän poljennan viemänä. Tarina ja henkilöhahmot veivät mukanaan eikä elokuvaa raskauttanut julkkisnäyttelijät vaan pääsi sen maailmaan helposti sisään kun sen kuvausmaisemat ja ihmiset tuntuivat niin luonnollisilta ja aidoilta. Pääosaa esittänyt nuori Timothée on ansaitusti ehdolla Oscar-mittelöissä, sen verran vakuuttavan suorituksen nuori herra tempaisi. Elokuvassa tämän isää näytellyt Michael Stuhlbarg ei jäänyt Timothéen jalkoihin vaan raikasti mukavasti suuria tunteita sisältäneen pätkän. Mieleeni tuli hänen hahmostaan Robin Williamsin rooli homomiehenä Birdcagessa, hyvässä mielessä.

Kaunista musiikkia, kaunista maisemaa ja ei muovisia kauniita näyttelijöitä.

****


Ohjaaja: Luca Guadagnino
Pääosissa: Armie Hammer, Timothée Chalamet, Michael Stuhlbarg
Kesto:2h 2min
Valmistusmaat: Italia, Ranska, Brasilia, USA