sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 31. lokakuuta 2015

Películas para no dormir: Regreso a Moira (2006)/ 4 Films to keep you awake: Spectre (2006)

4 Films to keep you awake -boksin kolmas elokuva on Spectre (Regreso a Moira). 

Vanha mies Thomas (Jordi Dauder) saa noitana pidetyltä kuolleelta rakastetultaan Moiralta (Natalia Millán) postista tarot-kortin 44 vuoden jälkeen ja palaa takaisin Espanjaan kotiseuduilleen. Thomasin Greta vaimo on tehnyt itsemurhan 20 päivää ennen Espanjaan lähtöä.  Flashbackeinä meille valoitetaan Thomasin ja Moiran nuoruutta sekä heidän välilleen syttynyttä tuhoisaa rakkautta. 

Vanha Thomas käy katsomassa kotiinsa poltetun Moiran taloa, jonka väitetään kummittelevan.

Moira ja nuori Thomas
Kaukana James Bondmaisesta toiminnasta tämä Spectre on mukava kauhuelokuva, jossa saa aidosti jännittää. Suurimmaksi osaksi menneisyyden maisemissa liikkuva elokuva tuntuu hieman hidastempoiselta, mutta rakentaa jännitettään vähitellen.

Ihan ok.

**1/2

Ohjaaja: Mateo Gil
Pääosissa: Juan José Ballesta, Natalia Millán, Jordi Dauder
Kesto: 75min
Valmistusmaa: Espanja

Películas para no dormir: Adivina quién soy/ 4 Films to keep you awake: A Real friend (2006)

4 Films to keep you awake -boksin toinen elokuva on A Real Friend (Adivina quién soy).

Nuori tyttö (Nerea Inchausti) viettää aikaa paljon yksin kauhuelokuvia katsellen. Hänen sairaanhoitaja yksinhuoltajaäitinsä (Goya Toledo) ollessa pois paljon kotoa. Vähäkaverinen tyttö kehittelee itsellensä mielikuvitusystäviä kuten vampyyrin ja moottorisahamurhaajan.

Käy ilmi, että tytön isä ei olekaan kuollut vaan vankilamellakan aikaa paennut raiskaaja-murhaaja. Mystinen mies varoittaa tytön äitiä että hänen miehensä on palannut. Vampyyri osoittautuukin tytön hulttio isäksi, mutta moottorisahamurhaaja pitää tytön puolia. 

tyttö ja vampyyri-isä
A Real Friend ei olisi kuulunut tähän 4 Films to keep you awake -boksiin, koska meinasin nukahtaa sen aikana. Aluksi tytön mielikuvituskaverina esitelty vampyyri, joka osoittautui olevan hänen isänsä, aiheutti lähinnä haukotuksia eikä juonikaan oikein tuntunut etenevän minnekään. Moottorisahamurhaaja oli lähinnä huvittava.

Lopun ratkaisu - kaikki olikin vain tytön mielikuvituksen tuotetta - ei ainakaan parantanut elokuvaa eikä tuonut varmastikin elokuvan tekijöiden toivomaa yllätysmomenttia.

Ei nyt oikein toiminut.

*1/2

Ohjaajat: Enrique Urbizu, James Phillips
Pääosissa: Goya Toledo, Nerea Inchausti, Josep Maria Pou
Kesto:73min
Valmistusmaa:Espanja

Películas para no dormir: La habitación del niño/ 4 Films to keep you awake: Baby's room (2006)

Halloweenin kunniaksi lähti katselmukseen neljän elokuvan boksi nimeltä: 4 Films to keep you aweke. Ensimmäisenä elokuvana Baby's room (La habitación del niño).

Nuori pariskunta (Javier Gutiérrez, Leonor Watling) muuttaa vanhaan taloon uuden vauvansa kanssa. Mies näkee vauvamonitorin kautta kuinka jokin tummiin pukeutunut mies istuu hänen vauvansa sängyn vieressä. Tämän vaimo ei näe mitään ja alkaakin epäillä miehensä mielenterveyden menetystä. Vaimo muuttaa lapsineen äitinsä luokse jättäen miehen yksin taloon.

Vanha naapurin nainen kehottaa miestäkin jättämään talon. Nainen kertoo, että talo on kirottu. Mies jää kuitenkin seuraamaan talon liikehdintää useiden monitorien avulla nähden vihdoin hänen talossaan asustelevan miehen kasvot - se onkin hän itse.

Vauvelin luona käy henkimaailman vieraita
Baby's room oli ihan hauska jännityselokuva, joka ei sinällään tarjoillut hirveästi kauhua. Sopivan kompakti elokuva toi näppärän ideansa esille nopealla temmolla. Alun selkät puitteet murenivat loppua kohden, jolloin elokuva ei enää ollut kovin kiinnostava seurattava.

Kiva idea, mutta ei kovinkaan pelottava.

**1/2

Ohjaajat:Álex de la Iglesia, James Phillips
Pääosissa: Javier Gutiérrez, Leonor Watling, Sancho Gracia
Kesto: 77min
Valmistusmaa: Espanja

Crimson peak (2015)

Guillermo del Toron uusin ohjaustyö Crimson Peak on kummitustarina.

Tapahtumat sijoittuvat aluksi 1800-luvun New Yorkiin. Nuori kirjailijan alku Edith (Mia Wasikowska) on työn kautta rikastuneen leski-isä Carter Cushingin (Jim Beaver) tytär. Isukilta on tullut rahoitusta keksinnölleen pyytämään englantilainen sisaruspari Lucille ja Thomas Sharpe (Jessica Chastain, Tom Hiddleston). Carter aistii kuitenkin parissa jotain epäilyttävää eikä pidä ollenkaan Thomasin ja tyttärensä kiintyvästä suhteesta. Hän saakin selville synkän salaisuuden Thomasista ja lahjoo heidät lähtemään takaisin kotimaahansa. Carter saa lavuaarin päähänsä.

Edith päättää naida Thomasin ja palaa hänen sekä tämän siskon kanssa Englantiin, Crimson Peakin ränsistyneeseen kartanoon. Pian Edithille selviää, että miksi hänen aaveeksi muuttunut kuollut äitinsä varoitti tyttöä tästä paikasta.  

Elokuvassa voi myös nähdä mm. Sons of Anarchy:ssä kunnostautuneen Charlie Hunnamin Edithin silmälääkäri ystävänä. 

Crimson peakin kartano
 Pidän kovasti Guillermon elokuvista kuten Pan's labyrinth tai Hellboy. Lisäksi elokuva oli saanut aika hyviä arvosteluja, joten odotukseni olivat korkealla. Tähän heijastellen koinkin pettymyksen. Crimson peak on visuaalisesti kyllä erittäin näyttävä elokuva eikä näyttelijöissäkään ollut mitään vikaa. Varsinkin Jessica Chastain oli oikein mainio hulluuden partaalla olevana siskona ja Jim Beaver huolissaan olevana isänä. Itse tarina oli kuitenkin tylsä. Tapahtumat olivat ennalta-arvattavia eikä elokuva ollut yhtään niin pelottava kuin olisin toivonut. 

Jessica Chastain pahiksena
Wasikowskan esittämä päähahmo oli myös uskomattoman hyväuskoinen idiootti vaikka hänestä aluksi annetaan kuva järkevänä nuorena naisena. Vaikka hän olisikin rakkauden sokaisema, niin silti niin älykkääksi kuvailtu tyttö olisi osannut laskea 1+1 vieraiden tulon ja isänsä kuoleman välillä.

Joissain kohtauksissa tulikin mieleen, että oliko Guillermo tehnytkin tarkoituksella jonkinlaisen parodian kauhuelokuvista kaikkine kliseineen. Huvittuneisuudelta ei voinut välttyä.

Nätti pettymys.

***

Ohjaaja: Guillermo del Toro
Pääosissa: Mia Wasikowska, Jessica Chastain, Tom Hiddleston
Kesto:119min
Valmistusmaa: USA, Kanada

torstai 29. lokakuuta 2015

Buffy the vampire slayer, seasons 1-7 (1997–2003)

Buffy, vampyyrintappaja (Buffy the vampire slayer) on supersuosittu Joss Whedonin luoma sarja kymmenisen vuoden takaa.

Buffy (Sarah Michelle Gellar) on 16-vuotias nuori nainen kun hänen elämäänsä vampyyrintappajana aletaan seuraamaan. Buffy muuttaa äitinsä (Kristine Sutherland) kanssa Sunnydaleen, jota hänen äitinsä pitää rauhallisena lintukotona. Käy kuitenkin pian ilmi, että Sunnydale on kaikkea muuta kuin rauhallinen; sijaitseehan se helvetin suun yllä. Kaikki, yleensä paha, mystinen toiminta vetoutuu helvetin suun läheisyyteen. Buffy saa seivästettäväkseen vampyyrin toisensa jälkeen eikä kaiken maailman demonit, hirviöt ja hengetkään jätä häntä rauhaan. 

Vampyyrintappajalle määrätään aina "valvoja", joka kouluttaa sekä avustaa tätä työssään. Tehtävän saa brittiläinen Rupert Giles (Anthony Head), joka pestautuu Buffyn koulun kirjastonhoitajaksi hoitaakseen velvollisuutensa huomaamattomasti. Mukaan avukseen Buffy saa myös nörttityttö Willown (Alyson Hannigan) sekä Buffyyn palavasti ihastuvan Xanderin (Nicholas Brendon). Buffy saa myös apua yllättävältä taholta: mystiselta vampyyrilta, jolla on sielu. Vampyyrin nimi on Angel (David Boreanaz) ja "mahdoton rakkaus" lankeaa näiden kahden ylle.  Mukana ensimmäisissä kausissa pyörii säännöllisen epäsäännöllisesti koulun suosituin ja itsekeskeisin tyttö Cordelia (Charisma Carpenter), joka tietää Buffyn salaisuuden.

Buffy-jengi

Kaudet 1-2

Ensimmäinen kausi lähinnä esittelee hahmot ja selkeästikin etsii vielä muotoaan, mutta pitää kiinnostuneena, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hahmot ovat hyvin luotuja ja rooleihin ovat valikoituneet kiinnostavat kasvot. Aikoinani jätin sarjan kesken kun näin sen ensimmäisen jakson, koska pidin sitä niin typeränä, mutta kun annoin sarjalle mahdollisuuden myöhemmin, niin huomasin, että tarinat paranivat ykkösestä eteenpäin mentäessä. Kakkoskausi esittelee myös kaksi uutta kiinnostavaa hahmoa - fangirl ihastukseni - vampyyri-Spiken (James Marsters) sekä Willowin ihmissusi-poikaystävän Ozin (Seth Green). Hirviöiden tappamisen lisäksi sarjassa on hauskaa läppää sekä ihmissuhdedraamaa sopivissa annoksissa. Jaksojen välillä on selkeää epätasaisuutta tylsän ja erittäin kiinnostavan välimaastosta.

Angelin ja Buffyn välinen suhde syvenee kakkoskaudessa sänkypuuhiin asti, joka aiheuttaa Angelin sielun menetyksen ja hänen pahikseksi tulemisen. Tämä on viihdyttävä juonenkäänne, koska Buffyn ja Angelin pusuttelua hautausmaalla alkoi olla jo vähän puuduttavaa katsella. Xander ja Cordelia löytävät myös yhteisen romanttisen sävelen. Yksi viihdyttävimmistä kakkoskauden jaksoista onkin "Bewitched, Bothered and Bewildered", jossa Xander tekee Cordelialle noidan avulla rakkausloitsun joka menee pahemman kerran pieleen. Buffy kuolee ykköskaudessa - ihan vähän vaan - ja tämä aktivoi toisen vampyyrintappajan. Tämäkin kuolee. Ja sitten tulee Faith (Eliza Dushku), josta tulee ainakin alkukausissa yksi keskeisistä hahmoista. Kakkoskauden lopussa Angel saa sielunsa takaisin juuri sillä hetkellä kun Buffy työntää tämän helvetiin.

Kaikki naiset lankeavat Xanderiin

Kaudet 3-4

Kolmos kauteen mahtuu paljon kehnohkoja jaksoja, jotka pitkästyttävät. Tylsyyttä aiheuttaa lähinnä Spiken vähäisyys. Hän tekee kuitenkin vahvan esiintymisen mainiossa jaksossa "Lovers walk". Varsinkin Willown ja Xanderin lyhyt, mutta tuhoisa suhde tuntuu tuulesta temmatulta tekosyyltä hakea lisää ihmissuhdedraamaa Angelin ja Buffyn tilalle. Helvetistä palaava Angel on suhteellisen tarpeeton hahmo, joka vain haikailee Buffyn perään ja varoittelee tapahtumista jotka jo tiedetään. Angelin oma spin-off-sarja "Angel" alkoikin tämän kolmoskauden aikoihin. Rakastunut pari ei voi kuitenkaan koskaan "täyttää" suhdettaan, joten pari vain voivottelee kohtaloaan.

Giles saa myös väistyä valvojana uuden innokkaan Wesley Wyndam-Prycen (Alexis Denisof) tullessa tilalle. Faith vie Buffyn pahoille teille ja hän alkaa pitää pahana tyttönä olemisesta kunnes joku kuolee eikä vastuuttomuus olekaan enää niin kivaa. Tuleva vakihahmo "toivedemoni" Anya (Emma Caulfield) esitellään jaksossa "The Wish". Willow kiinnostuu enemmissä määrin taikavoimista ja alkaa kehittyä noitana olemisessa. Oz leppyy Willowlle hänen pettämispuuhista.

Kolmos kauden loppuun mennessä Faith vaipuu koomaan, Angel jättää Buffyn ja nuoret valmistuvat Lukiosta. Buffy julistautuu itsenäiseksi toimijaksi eikä vastaa enää valvojille.

Neloskaudessa tapahtuukin maisemanvaihdos kun Buffy, Willow ja Oz menevät opiskelemaan Sunnydalen yliopistoon. Xander luottaa elämänkouluun ja muuttaa vanhempiensa kellariin. Giles on puolestaan työtön, koulun palettua poroksi, ja yrittää autella Buffya parhaansa mukaan. 

Buffy tapaa yliopistossa uuden poikaystävänsä Rileyn (Marc Blucas), joka kuuluu sisseihin, jotka jahtaavat demoneita omaan armeijamaiseen tapaansa. Spike saapuu kuviohin vakikasvoksi kun saa armeijan toimesta sirun päähänsä, joka ehkäisee häntä satuttamasta ihmisiä. Lempijaksoihini kuuluvat: "Something blue", jossa Willown taika saa Buffyn ja Spiken rakastumaan toisiinsa sekä "A New man", jossa Giles muuttuu ulkonäöltään demoniksi, löytyvät myös neloskaudelta.

Willown ja Ozin tiet erkanevat kun Oz pettää Willowta sudeksi muututtuaan toisen ihmissuden kanssa. Oz häippäsee maisemista. Musertunut Willow löytää lohdun Taran (Amber Benson) kainalosta ja ystävyys syvenee rakkaudeksi. Willown naissude on virkistävä juonenkäänne, mutta olen hieman kahden vaiheilla pidänkö Taraa esittävästä näyttelijästä. Hän tuntuu välillä tekoänkytyksineen hieman huonolta näyttelijältä, mutta toisissa kohtauksissa osaa olla uskottava Willown rakkauden kohteena. Xander puolestaan alkaa seurustelemaan entisen kostodemonin Anyan kanssa.

Giles on saanut uuden lookin jaksossa "New Man".
Kaudet 5-6

Viitoskausi tuo tullessaan uuden hahmon: Dawn (Michelle Trachtenberg). Yhtäkkiä Buffyllä onkin pikkusisko eikä meille katsojina kerrota että miksi? kuka? mitä? häh? Kuitenkin kauden edettyä meille avataan että kyseessä onkin mystinen avain ja muistot hänestä on luotu tyhjästä. Buffyn äidillä todetaan aivokasvain ja joutuu Buffy jättämään koulun vähemmälle kun huolehdittavana on äidin lisäksi Dawn. Riley alkaa tuntea itsensä toissijaiseksi ja päättääkin lähteä armeijan kanssa pois Sunnydalesta ja Buffyn luota. En erityisemmin pitänyt Rileyn hahmosta eikä hän ollut näyttelijänäkään kovin vakuuttava, joten minulle sopi hyvin että pökkelö-Riley lensi helikopterillaan muihin maisemiin.

Viitoskaudessa voi nähdä myös hauskan jakson "The Replacement", jossa Xanderin identtinen kaksoisveli esiintyy. Sirupäinen Spike myös kauhukseen tajuaa että on rakastunut Buffyyn. Loistavassa jaksossa "Fool for Love" meille valoitetaan hieman Spiken historiaa sekä kuinka hän kohtasi ja tappoi kaksi aikaisempaa vampyyrintappajaa.

Giles pääsee takaisin Buffyn valvojaksi kun Buffyä alkaa kiinnostamaan enemmissä määrin oma alkuperänsä. Giles myös ostaa Magic Box -nimisen taikakaupan ja palkkaa Anyan sen kassaksi. Jengi alkaakin pyöriä enemmissä määrin tässä kaupassa. Tässä kaudessa myös yksi merkittävä hahmo poistuu lopullisesti, nimittäin Buffyn äiti kuolee. Kuolema-jakso on tehty hienotunteisesti ja aidon oloisesti. 

Kauden pääpahana on Jumala nimeltä Glory, joka haluaa Avaimen eli Dawnin itselleen. Hän myös imee ihmisten aivoja tyhjiin käyttäen niitä ravintonaan ja tehden ihmisistä vajavaisia. Yksi näistä uhreista on Tara. Pidin siitä että kerrankin Buffy tunsi itsensä voimattomaksi pahiksen edessä. Tehden katsomisesta jännempää kun lopputulos ei ollutkaan niin ennalta-arvattava kuten aikaisemmissa kausissa. Kauden lopuussa Tara saa mielensä takaisin ja Buffy uhraa itsensä Dawnin sijaan ja kuolee.

Vampyyrintappaja kohtaa Spiken
Kuutoskausi aloittaakin toimintansa Buffyn henkiinherättämisellä. Willown taikakyvyt ovat kehittyneet ja herää Buffy henkiin. Hämmentynyt ja haudasta revitty Buffy ei ole takaisinpaluustaan niin iloinen kuin Willow olisi toivonut. Buffy paljastaakin Spikelle, että oli taivaassa eikä mielellään sieltä olisi takaisin maalliseen majaansa palanut. 

Arkiset huolet valtaavat Buffyn kun laskut kasaantuvat ja hänen pitäisi ottaa vastuu vampyyrintappamisen lisäksi kotinsa pyörittämisestä, jonka tahtoo sysätä Gilesille. Kauden alkupuolelta löytyy myös mainio musikaalijakso "Once More, with Feeling", jonka päätteeksi Buffy ja Spike pusuttelevat. Tämä johtaakin myöhemmissä jaksoissa Buffyn ja Spiken vaakamamboiluun. Kauden pääpahiksina toimii kolme nörttiä, jotka ovat esiintyneet sivuhahmoina aikaisemmissa jaksoissa. Giles myös päättää lähteä Englantiin. Jaksossa "Gone" Buffy päätyy näkymättömäksi, joka on hauska kevennysjakso.

Willow jää koukkuun taikuuteen ja Tara jättää hänet. Taikanarkkailu vaarantaa Dawnin ja tajuaa hän ongelmansa. Täytyy myöntää että pahis-Willowta oli ainakin mielenkiintoista seurata. Vaikka Spikestä kovin tykkäänkin, niin hänen Buffyn perään ruikutusta oli välillä vähän vaikea katsoa ja panokohtaukset olivat lähinnä kiusallisia. Tykkään kuitenkin juonen käänteestä, jossa Buffyn elämässä ei ole kaikki niin hyvin; panee pahista, työskentelee purilaispaikassa eikä pääse enää jatkamaan koulua. Sellaista se elämä on.

Xander jättää Anyan alttarille ja Tara alkaa taas lämmetä Willowille. Kuutoskauden lopussa Willow menettää Taran ampumakohtauksen takia ja vetää kaikki mahdolliset mustat magiat itseensä päättäen kostaa nörtti-triolle, jotka olivat vastuussa Taran kuolemasta. Spike saa myös tarpeekseen Buffyn torjunnoista ja päättää lähteä hakemaan sieluaan takaisin.

Lopulta Xanderin rakkaus ja Gilesin paluu auttavat Willowta pääsemään irti pahasta mojostaan ja aikeistaan tuhota maailma.

Musikaalijaksossa kaikki alkavat laulaa ja tanssia

Kausi 7.


Buffy antaa Dawnille hieman enemmän köyttä ja opettaa jopa tappelemaan vamppyyrien kanssa. Hän myös päätyy osa-aikaiseksi kuraattoriksi Dawnin koululle, että voi pitää Dawnia samalla silmällä hänen vanhassa, helvetin suulle sijoittuvassa, koulussaan. Spike saapuu koululle puolihulluna saatuaan sielunsa takaisin. Koulun rehtori (D.B. Woodside) osoittautuu olevan Spiken murhaaman vampyyrintappajan poika. Rehtori hautookin kostoaan Spikelle. Buffy kokee edelleen kiintymystä häneen rakastuneeseen Spikeen vaikka ei voikaan rakastaa tätä takaisin päin.

Maailma lähestyy loppuaan ja jokin suuri sekä paha odottaa tämänkin kauden lopussa "from beneath you it devours" -lauseke toistuukin pitkin kautta. Jokin tappaa potentiaalisia vampyyrintappajia ympäri maailmaa ja Buffy päättääkin pistää kotiinsa tukikohdan, jonne nämä voivat tulla turvaan. Talo saa vilskettä osakseen kun useampi nuori nainen saapuu sitä asuttamaan. Myös Spike, Willow, Xander ja Anyakin hengailevat talossa enimmäkseen.

Yksi potentiaalinen vampyyrintappaja Kennedy (Iyari Limon) iskee silmänsä Willowhun. Vähitellen Willowkin lämpenee Kennedylle. En erityisesti pitänyt päällepäsmäri Kennedyn hahmosta eikä hänen ja Willown keskinäinen kemia toiminut. Ikävä tuli Taraa.

Tom Lenkin esittämä Andrew on viihdyttävä hahmo synkässä seiskakaudessa nörttimäisine juttuineen. Epätasainen Buffy vampyyritappajan seitsemäskausi päättyy siten että Spike päätyy taikamedaljongin avulla pelastamaan maapallon sen tuhoten massoittain pahisvamppyyreita. Buffy kertoo Spikelle rakastavansa tätä, johon Spike sanoo, että et rakasta, mutta kiitos että sanoit näin. Sitten Buffy juoksee pois ja Spike kärähtää medaljongin tuomasta valosta.

Tosin Angel-sarjan viidennessä kaudessa Angel saa postia, joka sisältää kyseisen medaljongin, jonka jälkeen Spike ruumiillistuu hänen eteensä, mutta se on jo eri sarja se. 

Näihin maisemiin sarja päättyy
Kaiken kaikkiaan Buffy on erittäin viihdyttävä sarja, joka antoi esikuvan useille naisvetoisille toimintasarjoille. 

****

Luoja: Joss Whedon
Pääosissa: mm.Sarah Michelle Gellar, Nicholas Brendon, Alyson Hannigan, James Marsters
Kesto: n.44min/jakso
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

After Earth (2013)

After Earth on isä ja poika -duon tähdittämä sci-fi-elokuva, jonka idean Will Smith on kehitellyt. 

Ihmiset ovat jättäneet maapallon asumiskelvottomana noin tuhat vuotta sitten. Uudeksi asuinpaikaksi on valikoitunut planeetta nimeltä Nova Prime. Cypher Raige (Will Smith) ottaa vaimonsa painostamana poikansa Kitain (Jaden Smith) mukaan työmatkalleen avaruuslennolle, jonka tarkoituksena on viedä hirviö - Ursa - turvalliselle maaperalle harjoitusvastukseksi. Ursa näkee ainoastaan pelon (muuten sokea). 

Avaruuslento menee kuitenkin pyllylleen kun asteroidisade tuhoaa aluksen. Ainoat eloonjääneet ovat Cypher sekä Kitai. Cypherin molemmat jalat ovat mäsänä, joten kauas tippuneen koneen peräosassa olevan hätämajakan voi hakea vain nuori 13-vuotias Kitai. 

Kitailla on paljon todisteltavaa sotilaskomentajaisälleen, että hänestä on myös ainesta selviytyä. Haastavan matkasta tekee rajallinen määrä myrkillisessä ilmassa hengittämiseen tarkoitettuja hengitysampulleja  sekä vapaaksi päässyt Ursa. 

Kitai keksii keinon hallita pelkonsa Ursan edessä
After Earth on saanut paljon kuraa osakseen, joten odotukseni olivat erittäin alhaalla. Elokuvan alku vastasikin näitä odotuksia ja olin pitkästyä jo heti alkuunsa pitkiin alustuksiin sekä puisevaan näyttelemiseen. Kun alus vihdoin haaksirikkoutui maapallon pinnalle, niin alkoi seuraaminen muuttua kiinnostavammaksi. Jaden Smith toi tunneskaalansa hyvin esiin ja Willinkin vakava näytteleminen parani. Komedioissa kunnostautunut Will taisi ottaa hommansa vähän liiankin vakavasti, heh. Ymmärrettävästi elokuvaa on arvosteltu nepotismista: rikas isukki kehittelee elokuvan itselleen ja pojalleen. Tämä ei ole kuitenkaan Jadenin syy eikä hän ollut minusta edes näyttelemisessään huono. Hän oikeastaan vakuutti jo nuorena karate kidinä samannimisessä tarpeettomassa jatko-osassa. Ei hän mikään Dustin Hoffman ole, mutta ikäänsä nähden suoriutui hyvin pääosastaan. Ainakin paremmin kuin se Airbenderin poika.

After Earth on ihan kiva "coming to age" -tarina, jossa nuori poika kokee haasteita yrittäen selvitä niistä yksin. Poikaa kuitenkin odotti jonkin verran outoja juonenkäänteitä. En ihan ymmärrä sitä, että miksi Shyamalan, tai Will Smith, halusi niin paljon aggressiivisia tai kuolleita eläimiä elokuvaansa.

Ei mikään mestariteos, mutta ihan ok.

**1/2

Ohjaaja: M. Night Shyamalan
Pääosissa:Jaden Smith, David Denman, Will Smith
Kesto:100min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

The Last Airbender (2010)

Muistan kun The Last Airbender tuli teattereihin ja sai murska-arvostelut. Harmittelin sitä, ettei ohjaaja M. Night Shyamalanilla onnistunut vieläkään. Pari floppia on ihan sallittavaa useamman hyvän leffan jälkeen, mutta Shyamalan alamäki vaikutti vain jyrkkenevän kohti rotkon pohjaa. Sainkin vasta näin 5 vuoden jälkeen katsottua tämän vaikka aikaisemmin Shyamalan uuden elokuvan näkemistä odotin kuin kuuta nousevaa. The Last Airbender perustuu animaatiosarjaan Avatar: The Last Airbender. 

Aluksi meille kerrotaan fantasiamaailman puitteet: Oli ennen eri kansoja, joista joillakin yhteisön jäsenillä oli elementin muokkaamisen kykyjä; tulikansa, vesikansa, ilmakansa sekä maakansa. Kansat elivät sovussa avatarin avulla, jolla oli kyky muokata kaikkia elementtejä. Ilmakansan keskuudessa ollut avatar Aang (Noah Ringer) karkasi kansaltaan ja jäi jäähän säilyksiin. Tällä välin tulikansa otti hallinnan ja valloitti muiden kansojen alueita. Ilmanmuokkaajien kansan he tappoivat kokonaan, koska tiesivät, että avatar on ilmakansalainen. Avatar oli kuitenkin tuolloin jäässä säilössä, josta hänet löysivät vesikansaan kuuluvat sisarukset Katara (Nicola Peltz) sekä Sokka (Jackson Rathbone) useita vuosikymmeniä myöhemmin. 

Muun muassa Irohin (Shaun Toub) ja Zhaon (Aasif Mandvin) johdolla käyvä tulikansan sotakoneisto jahtaa Kataran ja Sokan suojelemaa avataria jonka tiedetään palanneen kansojen keskuuteen. Hänet halutaan vangita, koska kuollessaan avatar reinkarnoituisi ja hänet täytyisi taas etsiä käsiin. Zhao on jopa valmis tappamaan kuun hengen (kala), koska vesikansa saa yöaikaan enemmän voimaa. 

Viimeinen airbender vauhdissa
Shyamalan suunnitteli The Last Airbenderistä pidempääkin elokuvasarjaa ja elokuvan alussa onkin maininta, että se on "kirja yksi". Flopistaan huolimatta kakkososan tulosta on huhuiltu. Mikä sitten on Airbenderissä niin huonoa? No miltei kaikki. Eeppiset puitteet omaava elokuva lukuisine näyttelijöineen oli selkeästikin liikaa intiimeissä tilanteissa kyvykkääksi ohjaajaksi kunnostautuneelle Shyamalanille. 

Miltei kaikki näyttelijät, Shaun Toubia lukuunottamatta, olivat täysin tyhjiä kuoria jotka eivät kyenneet välittämään tunnetilojaan katsojalle. Useat kohtaukset olivat koomisia kun käsikirjoituksen mukainen repliikki oli vahva, mutta sen ulosanti yhtä sykähdyttävä kuin kylmä rätti päin katsojan naamaa.

J.L. Reate ja Nooah Ringer molemmat born in the U.S.A
buddhalaisuudesta teologiaa lainaavan maailman "viimeinen ilman taivuttaja" asui Shaolin-luostarin kaltaisessa munkkiyhteisössä. Kungfumainen viittelöinti näytteleekin suurta osaa elementtien hallitsemisessa. Tähän kulttuuriin viitaten mielestäni itä-aasialaisen näköinen lapi olisi sopinut paremmin elokuvan nimiosaan. Jotenkin elokuvan "Kultainen lapsi" nimiroolissa ollut J.L Reate olisi luonut heti enemmän uskottavuutta kuin Nooah Ringernin ulkoinen look. Hänessä kun ei tuntunut olevan mitään mystistä.

Pahin kaikista oli kuitenkin Sokkaa näytellyt Jackson Rathbone. Hänen näyttelemisensä oli niin huonoa, että se oli erittäin häiritsevää. Jos joku olisi huutanut "Sokka irti", niin hän olisi jäänyt paikoilleen suu auki ja silmät seisoen päässä. Siinä märässä rätissäkin on enemmän luonnetta. Silmiini ei ole sitten Giglin sattunut niin paljon katsoa kun joku elokuvassa "näyttelee". 

Tietokoneanimointia oltiin käytetty ahkerasti ja jotkin maisemat olivatkin ihan ok. Idea oli taas ihan kiva kuten muissakin Shyamalanin flopeissa, mutta toteutus ontui nyt tosi pahasti.

Kehno.

*

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa: Noah Ringer, Nicola Peltz, Jackson Rathbone
Kesto:102min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

The Happening (2008)

Luonto hyökkää ihmistä vastaan elokuvassa The Happening.

Ihmiset alkavat käyttäytyä omituisesti anastaen oman henkensä hyppäämällä alas rakennuksesta, ampumalla itsensä tai mikä keino sattuu kätevimmin omalle kohdalle osua.

Luonnontieteiden opettaja Elliot (Mark Wahlberg) lähtee puolisonsa (Zooey Deschanel) sekä kaverinsa (John Leguizamo) ja tämän lapsen (Ashlyn Sanchez) kanssa pakoon terroristi-iskuksi uskottua myrkytysaaltoa. Pian kuitenkin selviää, että kyse onkin luonnon omasta puolustusmekanismista eikä matkan päämääräkään ole enää turvallinen.

Zooey ja Wahlberg ihmettelevät maailman menoa
The Happening alkaa ihan mielenkiintoisella tavalla kun ihmiset alkavat käyttäytyä erikoisesti murhaten itsensä. Jännän idean toteutus kuitenkin ontuu pahemman kerran ensinnäkin väärällä roolituksella. Mark Wahlberg ei ole kovin uskottava luonnontieteiden opettajana eikä hänen avioliittonsa Zooeyn näyttelemän naisen kanssa tuntunut uskottavalta. Ainoa poitiivisuus roolituksessa oli John Leguizamo, jolla oli harmillisen pieni rooli. 

Juoni myös litistyy kokoon kun ryhmä lähtee pakoon kasveja. Tuulessa värisevät heinät eivät yllä Darth Vaderin tasoiseksi pahikseksi. Tämän takia mukaan onkin pitänyt ujuttaa erakoitunut uskismummo, jolla on vanha nukke sängyssä ja erikoinen persoonallisuus. Elokuvasta puuttuu kunnon rakenne eikä hahmot saa erityisesti välittämään itsestään.

Imdb:n keskusteluosiossa joku oli ihmetellyt sitä, että miksi henkilöt eivät käyttäneet kaasunaamareita tai edes jonkinlaista hengityssuojaa jos kasvit erittivät tuhoisaa myrkkyä ilmaan. Ihan hyvä pointti.

**

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa:Mark Wahlberg, Zooey Deschanel, John Leguizamo
Kesto:91min
Valmistusmaa:USA; Intia

lauantai 10. lokakuuta 2015

Lady in the water (2006)

Ohjaaja M. Night Shyamalan ammatillisen alamäen voidaan sanoa alkaneen elokuvakriitikoiden perusteella Lady in the water -elokuvasta.

Paul Giamatti näyttelee perheensä menettänyttä Cleveland-nimistä isännöitsijää joka kohtaa lasten sadusta tutun vedenalaisen olennon - narfin (Bryce Dallas Howard). Ihmiset ja vesi-ihmiset (narfit) elelivät aikoinaan yhdessä, mutta erkanivat ajan saatossa.

Narfi kertoo Clevelandille nimekseen Story ja että hänen tehtävänään on toimia astiana, eräänlaisena muusana, Shyamalan itsensä esittämälle kirjailíjalle. Story haluaa päästä tehtävänsä täytettyään takaisin kotiin, mutta häntä saalistaa maalle menneitä narfeja jahtaava peto.

Sadussa puhutaan ihmisistä joilla on mystisiä voimia, jotka voivat auttaa narfin kotiinsa; vartija, parantaja, kilta sekä symbolisti. Paul luulee löytäneensä filmikriitikon (Bob Balaban) avulla sadun kuvaamat henkilöt isännöimästään asuntokompleksista, mutta alkukokoonpano onkin väärä. 

Story sekä Cleveland
Pitkitetty iltasatu joutui liikaa selittelemään itseään sekä osittain antiikin kreikasta lainattua mytologiaansa. Änkyttävää päähahmoa oli myös katsojan näkökulmasta hieman rasittava seurata. Kauriinsilmä narfina esiintynyt itkusilmä Bryce oli yhtä kiinnostava kuin kilo multaa. 

Olen nähnyt elokuvan kerran aikaisemminkin ja muistijälkeni sanoi, että kyseessä tulee olemaan huono tuotos. Tämän takia hieman yllätyin kun ensimmäiset 40 minuuttia olivatkin suht viihdyttäviä. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin alamäki, jota elokuvan jatkuva jännitysmusiikki tai Shyamalan suuri sivuosa eivät auttaneet. Paul Giamatti sekä symbolistiksi aluksi luultu Jeffrey Wright olivat ainoat jotka tekivät elokuvasta edes hieman kiinnostavan katsoa. Sekoilu jossa kiinteistössä olleista asukkaista yritettiin löytää oikeat täyttämään osansa Storyn suojelemiseksi oli puuduttavaa katsottavaa. 

Shyamala yritti epäonnisesti lisätä ripauksen huumoria synkän puoleiseen fantasiaelokuvaansa muun muassa vain toista puoltaan treenavalla Reggie-hahmolla (Freddy Rodríguez) sekä Bob Balabanin näyttelemällä ylijäykällä filmikritiikolla. Pöheikössä liikkuneet sudenkaltaiset Storya väijyneet olennotkaan eivät oikein pelottanut.

**

Ohjaaja: M. Night Shyamala (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa: Paul Giamatti, Bryce Dallas Howard, Jeffrey Wright
Kesto:110 min
Valmistusmaa: USA

maanantai 5. lokakuuta 2015

The Village (2004)

Kylä (The Village) on hirviöelokuva joka jakaa mielipiteitä.

Metsän keskellä on kylä, jota asuttaa kourallinen amishimaisesti eläviä ihmisiä. Kylän vanhimmat, Edward Walker (William Hurt), etunenässä tekevät päätökset kyläläisiä kuunnellen. Ihmiset eivät ylitä ympäröivää metsää, koska hirviöt vaeltavat niissä ja keskinäisen sopimuksen mukaan: jos hirviöt jättää rauhaan, jättävät he myös kylän rauhaan. 

Edward Walkerin sokean Ivy-tyttären (Bryce Dallas Howard) mielitietty (Joaquin Phoenix) kuitenkin puukotetaan kyläidiootin (Adrien Brody) toimesta henkihieveriin ja päättää Ivy, että haluaa mennä metsän läpi kaupunkiin hakemaan lääkkeitä rakkaalleen uhkasta huolimatta.

Elokuvassa voi nähdä myös Sigourney Weaverin sekä Jesse Eisenbergin pienessä sivuosassa.  

Ivy piiloutuu puun taakse
Katsojia leikitellään hirviöiden olemassaolon mahdollisuudella. Tiedän monia jotka eivät pidä tästä elokuvasta, mutta minua ei haittaa se, että elokuvan hirviöt ovatkin vain kaupungin väkivaltaa paenneiden kylän vanhimpien keksintöä ettei kyläläiset karkaisi yhteisöstään. Kylä poikkeaakin siten Shyamalan aikaisemmista elokuvista, että kliimaksin sijaan tarjotaan antikliimaksi: hirviöt eivät olekaan totta. Tavanomainen yliluonnollinen aspekti jää puuttumaan. Kylä kuvaa myös hyvin uskon tai pelon vahvuutta ihmisten hallitsemisen keinona.

Elokuvassa minua ainoastaan hämäsi Bryce Dallasin tulkitsema liioitellusti rempseä sokea-Ivy, jonka rämäpäisyys meni paikoin lähelle farssia. Joaquinin näyttelemä hahmo oli puolestaan miltei liitoitellun ujo, jolloin näiden kahden rakastavaisen luonteiden eroavaisuuksien alleviivaaminen tuntui epäluonnolliselta. Myös yleensä niin mainio Sigourney tuntui enemmänkin esittävän jonkinlaista stereotypiaa käsitöistä nauttivasta leskestä kuin päässeen sisälle hahmoonsa.

Kauniisti väritetty tarina.

***1/2

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (Unbreakable, Signs, The Sixth sense)
Pääosissa:Sigourney Weaver, William Hurt, Joaquin Phoenix
Kesto:108min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Signs (2002)

Mel Gibson ja Joaquin Phoenix tähdittävät ufo-trilleriä Signs.

Vaimonsa kuoleman jälkeen uskosta luopuneen pastorin, Graham Hessin (Mel Gibson), pelloille ilmestyy omituinen kuvio, jonka alkuperää ei tiedätä. Pian uutisoidaan kuvioista pelloilla ympäri maailmaa ja alienkin on kameralle tallentunut. Graham haluaa suojella luonaan asuvan veljensä (Joaquin Phoenix) kanssa lapsiaan (Rory Culkin, Abigail Breslin) muukalaisten uhkalta.

Vaimon kuolema vie Grahamin uskon, mutta kuolevan vaimon viimeiset sanat ovatkin merkityksellisemmät kuin hän oli kuvitellut. Elokuvissaan usein vilahtava ohjaaja Shyamalan esittää tässä Grahamin vaimon kuolemasta vastuussa olevaa rattiin nukahtanutta miestä.

Foliohattupäät
Signs ei yllä Kuudennen aistin tai Unbreakablen tasolle, mutta pitää otteessaan. Scifi-mysteeriin ollaan saatu mukavaa uskontopohdintaa kun yleisellä tasolla elokuvassa pyöritellään ihmeiden olemassaolon mahdollisuutta. Toinen pitää jotain sattumana kun toinen yliluonnollisen voiman antamana merkkinä. Alienit on heitetty sitten tähän keittoon mukaan kuin yhtenä uskon elementtinä. Onko uskottavampaa uskoa elämään toisilla planeetoilla kuin jumalaan?

Mel Gibson on katolilaisuustaustansakin takia uskottava pastorina sekä suojelevaisena perheenisänä ja Joaquin tukee hyvin veljenä. Liittle Miss Sunshine  -tähti Abigail Breslin on suloinen pikkutyttönä ehkä välillä jopa liian söpöstelevä. Jännitteitä on luotu tähänkin ihan kivasti, mutta ehkä kokoajan samassa ympäristössä liikkuminen vie osan kiinnostavuudesta. 

Elokuva lopputwistikään ei päässyt ihan samalla tavalla räjäyttämään päätä kuin Kuudennessa aistissa tai Unbrekablessa.

***

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth Sense, Unbreakable)
Pääosissa:Mel Gibson, Joaquin Phoenix, Rory Culkin
Kesto:106min
Valmistusmaa:USA

Unbreakable (2000)

Unbreakable pohtii supersankarien olemassaolon mahdollisuutta tosielämässä.

Samuel L. Jacksonin näyttelemä Elijah Price sairastaa geneettistä luutiheyden tautia, joka saa hänen luunsa murtumaan herkästi. Sairasvuoteessa lähes koko elämänsä viettänyt Elijah on kuluttanut aikaansa lukemalla sarjakuvia. Elijah onkin alkanut vakuuttua siitä, että sarjakuvat pohjautuvat ajan saatossa liioitelluihin tositapahtumiin.

David Dunn (Bruce Willis) on työväenluokan perheenisä, joka joutuu pahaan junaonnettomuuteen. David säilyy ainoana hengissä. Tämä saa Elijahin kiinnittämään huomion Davidiin ja alkaa epäilemään, että hän on modernin ajan supersankari. Elijahin ahdistelemaksi joutuva David alkaa itsekin uskoa omaan potentiaaliinsa, mutta samalla myös synkkä salaisuus Elijahista itsestään paljastuu. 

They called me mister glass

Davidin vaimona voi nähdä Robin Wrightin ja poikana Spencer Treat Clarkin.  

Paljon tää maksaa?
Pidän kovasti Unbreakablesta ja suurimman vaikutuksen se tekee ensimmäisellä katselukerralla kuten useimmat Shyamalan elokuvista. Sarjakuvien ystävänä Elijahin sarjakuvien arvostukseen on helppo yhtyä. Loistava kohtaus oli kun joku juppi meni ostamaan Elijahin taidegalleriasta sarjakuvataidetta - pienokaiselleen. Elijahin verbaalinen solvaava comeback on parhautta:
Do you see any Teletubbies in here? Do you see a slender plastic tag clipped to my shirt with my name printed on it? Do you see a little Asian child with a blank expression on his face sitting outside on a mechanical helicopter that shakes when you put quarters in it? No? Well, that's what you see at a toy store. And you must think you're in a toy store, because you're here shopping for an infant named Jeb.
Samuel L. Jackson vakuuttaa useimmissa elokuvissaan jo pelkällä karismaattisella olemuksellaan ja hunajaisella äänellään. Hieman v-mäisen Elijahin rooli olikin hänelle kuin nikkaroitu. Bruce jää tässä mittelössä kakkoseksi, mutta kantaa hyvin oman vastuunsa etäisenä vartijana, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä. Robin tukee hyvin painostavaa ilmapiiriä, joka vallitsee Dunnien kotona. 

Elokuva tarjoaa paljon visuaalisesti hienoja hetkiä jotka kertovat tarinaa kuten nuoren Elijahin pyöräyttäessään ympäri ensimmäisen saamansa sarjakuvan kuin hänen elämänsä käännekohdan merkiksi. Elijahin hauras tila saa myös jatkuvasti hieman jännittyneeksi ettei tämä telo itseään ja murra kaikkia luitaan. Loppuratkaisu onnistui myös ensimmäisellä katselukerralla yllättämään ja toi vieläkin vilunväristyksiä vaikka totuuden jo tiesinkin. 

****

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth Sense, Wide Awake)
Pääosissa:Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Robin Wright
Kesto:106min
Valmistusmaa:USA

lauantai 3. lokakuuta 2015

960/1001 The Sixth Sense (1999)

Kuudes aisti (The Sixth Sense) on M. Night Shyamalan kuuluisuuteen siivittänyt kauhuelokuva twistillä™.

Pienen Cole-pojan (Haley Joel Osment) yksinhuoltajaäiti (Toni Collette) on huolissaan, koska poikansa ei käyttäydy normaalisti. Apuun tulee lasten psykologi Dr. Malcolm Crowe (Bruce Willis), joka yrittää ymmärtää Colen ongelmaa. Crowe saa tietää, että pojalla on salaisuus, jonka hän paljastaakin kollektiiviseen muistiimme pinttyneellä lauseella:

I see dead people

Danny Wahlbergin voi nähdä lyhyesti alussa Malcolmin entisenä potilaana, jota hän ei osannut auttaa. Malcolmin vaimoa esittää Olivia Williams.

Cole ja Crowe
Oli hauska katsoa elokuva nyt pitkän ajan jälkeen uudelleen kun tiesi (oletan nyt että kaikki suomenkielentaitoiset ihmiset tietävät tämän enkä spoilaa mitään) että Bruce Willisin esittämä psykologi on itsekin kuollut ja vain Haley Joel Osmentin esittämä Cole voi tämän nähdä. Kohtaukset  on tehty nerokkaasti niin, että jos yllä olevaa totuutta ei tiedä, ei osaa epäillä ettei kukaan poikaa lukuunottamatta näe kuollutta päätohtoria. Muistan kun kävin katsomassa elokuvan teatterissa sen tuloaikanaan olivat kaikki, itseni mukaan lukien, leffasta tulleet ihan "mind-blown" siitä mitä olivat juuri nähneet. Shyamalan sanoi itsekin haastattelussaan, että normaalisti kriitikot tai ihmiset yleisesti möläyttävät nämä jutut, mutta Kuudennen aistin loppuyllätystä ei kukaan halunnut pilata keneltäkään. 


Danny Wahlberg omistautui noin 5 minuutin rooliinsa, jossa hän esittää Crowen vanhaa potilasta. Hän valmistautui rooliinsa äärimmäisellä painon pudotuksella. Hänellä on keskeinen rooli elokuvan tapahtumien kulussa ja hänen heittäytyminen myös luo sopivan jännitteen elokuvan tunnelmaa varten. Toni Collette on hyvin samaistuttava hahmo äitinä, joka ei ymmärrä mitä hänen pojalleen tapahtuu eikä siis osaa tätä auttaakaan.Tulkinta on vakuuttavaa. 

Haleyn ja Brucen keskinäinen työskentely on miltei maagista. Kuudennesta aistista olisi saanut helposti epäuskottavan ja typerän sen yliluonnollisen aspektin takia, mutta vahvat roolisuoritukset molemmilta päätähdiltä tekivät käsikirjoitukselle kunniaa. Harmi että lapsitähdeksi profiloitunut lahjakas Osment ei ole saanut hirveästi näkyviä rooleja lapsuutensa jälkeen. Julkisuudessa hänen naamansa on näkynyt lähinnä "nerokkaissa" artikkeleissa joissa kauhistellaan hänen aikuistunutta ulkonäköään. Joo, minäkin näytän samalta nyt kuin 23 vuotta sitten...not!

Kuudes aisti jaksaa vieläkin hämmästyttää laadukkuudellaan. 

****

Haalistunut Kuudes aisti -lippuni kalenteriin liimattuna
Ohjaaja: M. Night Shyamalan (Wide Awake, Unbreakable)
Pääosissa: Bruce Willis, Haley Joel Osment, Toni Collette
Kesto:107min
Valmistusmaa:USA

perjantai 2. lokakuuta 2015

Wide Awake (1998)

Herätys Joshua! (Wide Awake) on M. Night Shyamalan toinen ohjaustyö edeltäen hänet kuuluisaksi tehnyttä Kuudennetta aistia.

Joshua (Joseph Cross) on 10-vuotias poika, jolle isoisä (Robert Loggia) on tärkeä hahmo. Katolisen koulun kasvatti alkaa pohtia enemmissä määrin Jumalaa kun hänen isoisänsä menehtyy. Joshua saakin nerokkaan idean, että haluaa löytää Jumalan ja kokeilee erilaisia uskontoja saavuttaakseen tavoitteensa. 

Elokuvassa voi nähdä Rosie O'Donnellin sekä Camryn Manheimin katolisen koulun nunnaopettajina ja Julia Stilesin Joshuan siskona.

Joseph ja Rosie
Wide Awakessa on hyvin Shyamalalle tyypillinen uskonnollinen teema pienellä yliluonnollisella ripauksella. Elokuvan pikkupoikaa näyttelevä Joseph ei ole kuitenkaan ihan yhtä vakuuttava kuin Kuudennen aistin Haley Joel Osment. Hänen kirkassilmäisen naiivista tulkinnasta tuleekin paikoin paha olo sen imelyyden takia; "yhyy, olen vain pikkupoika enkä ymmärrä Jumalaa. Olen haukannut liian ison palan ja tämä koskettaa aikuisia koska olen nuoruudessani niin hyväuskoinen."

Pojan kiinteä suhde ukkiin on kuitenkin aidosti liikuttavaa, joka meille flashbackeinä näytetään. En muista montakaan elokuvaa nähneeni joka keskittyisi isoisän ja pojan väliseen ystävyyteen. Ukkina toiminut Robert Loggia oli suuresti syyllinen vahvoihin tunnekokemuksiin lyhyinä hetkinään joita oli ruudussa. Intialaissyntyinen Shyamala yritti myös oudon korostuneesti ujuttaa intialaisuutta elokuvaansa dialogissa. 

Rosie O'Donnell oli ihan piristävä nunnaopettajana, mutta muuten elokuva kallistui tylsyyden puolelle. Pojan jumaletsintä ei vaan ollut kovinkaan kiinnostavaa. 

**1/2

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (Kuudes aisti, Village)
Pääosissa: Joseph Cross, Timothy Reifsnyder, Dana Delany
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA