sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Dogma (1999)

Dogma on Kevin Smithin ohjaama uskonnollisaiheinen elokuva. 

Metatron
Aborttiklinikalla työskentelevä Bethany (Linda Fiorentino) kokee elämänsä yllätyksen kun Jumalan äänenä toimiva Metatron (Alan Rickman) ilmoittaa hänelle ristiretkestä, jonka tarkoituksena on estää maailmanloppu. Epäuskoinen Bethany saa tehtävälleen kaksi profeettaa (Kevin Smith, Jason Mewes) avukseen. Mukaan auttamaan tulevat myös muusa (Salma Hayek) sekä 13. apostoli (Chris Rock). 

Catholicism, Wow!
Jeesuksen suvun viimeisenä jälkeläisenä Bethanylla on velvollisuus estää kahta karkoitettua enkeliä (Matt Damon, Ben Affleck) pääsemästä katolisen kirkon järjestämän porsaanreiän kautta takaisin taivaaseen ja estää maailmanloppu.

Mukana voi nähdä myös muun muassa George Carlinin kardinaalina, Alanis Morissetten Jumalana sekä paljon Kevin Smithin muista elokuvista tuttuja kasvoja.

Chris Rock, Kevin Smith, Jason Mewes ja Linda Fiorentino
Dogma oli yksi lempielokuviani nuoruudessani ja se onkin tullut useaan kertaan katsottua. Enää sillä ei ole samanlaista tehoa, mutta viihdyin sen parissa tämänkin kerran. Pidän elokuvan pääosanaisesta Linda Fiorentinosta näyttelijänä vaikka onkin huhujen perusteella vaikea työkaveri. Kevin Smith on ainakin julkisesti myöntänyt, että katui Lindan valintaa ja toivoi, että olisi ottanut pääosaan sivuosassa olleen Janeane Garofalon. Alan Rickman kuuluu myös suosikkeihini. Jay ja Silent Bob on loistava parivaljakko ja tässäkin elokuvassa Jay oli syyllinen useampaankin huvituksen aiheeseen. Uskontoakin kritisoivasta stand up -komediastaan tuttu Gerorge Carlin oli osuva valinta kardinaalin osaan. Ainoa miinus roolituksessa olikin Alanis Morissette Jumalana. 

Mielestäni mytologiat sekä uskonnolliset teemat ovat aiheena mielenkiintoisia ja tämä elokuva yhdisteli niihin mukavasti komediaa, joka tekeekin minulle elokuvasta mukavasti katsottavan paketin. Hieman Monty Pythonin Holy Grailin vaikuttimien alla mentiin, josta ehkä kielii myös humoristiset alkutekstit.

****

Ohjaaja:Kevin Smith (Red State, Clercks, Mallrats)
Päosissa:Ben Affleck, Matt Damon, Linda Fiorentino
Kesto:130min
Valmistusmaa:USA

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Carrie (2013)

Mielestäni Brian De Palman Carrie vuodelta 1976 on loistava elokuva ja Sissy Spacek täydellinen Carrie, siksi olinkin aika skeptinen tämän vuoden 2013 Carrie-version suhteen. Pidän kuitenkin Kick-Ass-elokuvista tutusta Chloë Grace Moretzista, joten päätin antaa pätkälle mahdollisuuden. Hassua sinällään, että nainen on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta nyt jo kolmanteen klassikon uudelleen filmatisointiin The Amityville Horrorin sekä Ystävät Hämärän jälkeen ollen sen edeltäjiä.

I am bad, baby
Juoni noudattelee aika täsmällisesti Brianin elokuvaa ja ilmeisesti Kingin kirjaa (en ole lukenut). Mukaan on tuotu kuitenkin moderneja välineitä kuten kännyköitä sekä tietokone-efektejä. Carrie (Chloë Grace Moretz) elää vahvasti uskonnollisen äitinsä Margaretin (Julianne Moore) kanssa. Margaret ei ole kertonut naiseuteen liittyvistä asioista, joten kuukautisten alkaminen koulun pukuhuoneen suihkutiloissa tuleekin neidolle yllätyksenä. Muutenkin kiusatun ja syrjityn Carrien elämä muuttuu vieläkin hieman synkemmäksi kun hänen friikkaus menkoistaan kuvataan kännykän kameralla päätyen koko koulun tietoisuuteen. Pääpahana kiusaamisessa toimii Chris (Portia Doubleday). Suosittu Sue (Gabriella Wilde) kuitenkin katuu tytölle ilkeilyä ja päättää antaa komea poikaystävänsä (Ansel Elgort) Carrien pariksi Prom-tanssiaisiin jättäytyen itse kotiin. Koulusta hyllytetty sekä tanssiaisista Carrien takia evätty Chris kantaa kuitenkin kaunaa tyttöä kohtaan ja päättää pilata hänen iltansa. 

Painostavan äitinsä ikeessä sekä kaikkien ilkeilyiden seurauksesta kaikki saa tuta Carrien piillevät voimat. 

Judy Greerin voi nähdä liikan opena
Chloë Grace Moretzista puuttui sama herkkyys kuin Sissyn Carriesta. Chloësta on vaikea uskoa ettei hän sopisi coolien muijien joukkoon varsinkin Kick-Ass-elokuvien jälkeen. Hyvin Chloë näyttelee, siitä ei ole kyse, mutta nyt oli liian isot saappaat täytettävänä. Julianne Moore oli myös ihan hyvä uskonnollisena äitinä. Jotenkin kokoajan oli kuitenkin sellainen fiilis, että tässä sitä näytellään hullua äitiä ja sulkeutunutta tyttöä vaikkei sellaisia olleskaan olla. Elokuva oli myös sinällään täysin tarpeeton kun nodatti niin kirjaimellisesti esikuvaansa. Tekniikan kehittyminen ei ihan oikeasti ole mikään syy klassikon toisintoon. 

Elokuva oli kyllä hyvin tehty ja Carrien kostoa kannusti vaikka se menikin erikoistehosteissaan liiallisuuksiin.

Tarpeeton.

**1/2

Ohjaaja:Kimberly Peirce (Boys don't cry)
Pääosissa:Chloë Grace Moretz, Julianne Moore, Gabriella Wilde
Kesto:100min
Valmistusmaa:USA

Priest (1994)

Näin otteita elokuvasta Priest, jollain elokuvia käsittelevällä luennolla ja mietin, että tämä on nähtävä. Ja kyseessä oli siis vuoden 1994 Priest, ei vuoden 2011 "piece of shit" Priest

Greg Pilkington (Linus Roache) on katolinen pappi, joka saapuu uutena työntekijänä köyhemmän alueen seurakuntaan. Hänen kollegansa Matthew Thomas (Tom Wilkinson) ottaa miehen avoimin sylin vastaan. Moraalisena esikuvana ja selibaattiuteen vihkytyneellä Gregillä on kuitenkin salaisuus; hän on homo, joka harjoittaa myös seksuaalisuuttaan. Rakkauden kohteena on Robert Carlylen näyttelemä Graham. 

Greg saa oman seksuaalisuutensa lisäksi toisen moraalisen dilemman kun nuori tyttö (Christine Tremarco) tunnustaa ripittäytyessään joutuvan isänsä (Robert Pugh) seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Tyttö kieltää kertomasta asiasta äidilleen (Lesley Sharp). Rippisalaisuuden säilyttämisen ja vääryyden estämisen ristiriita hajottaa nuoren papin mieltä. 

Pappi ja hänen rakastaja
Priest on mielenkiintoinen muotokuva Gregistä, jolla on vakaa kutsumus papiksi, mutta toisaalta elää synnissä kykenemättä noudattaa kirkon oppeja. Linus vangitsee papin kokeman ristiriidan täydellisesti muun muassa herkästi tulkitsevilla kasvoillaan. Hänen suhteensa mainion Robert Carlylen kanssa oli uskottava. Tom Wilkinson toi mukavaa keveyttä raskasaiheiseen elokuvaan. Muutenkin kaikki näyttelijät tuntuivat luontevilta osiinsa. 

Priestin loppukohtaus on yksi koskettavimmista mitä olen nähnyt. Anteeksiantaminen sekä sisällä pidetyn surun purkautuminen keskellä messua papin ja hyväksikäytetyn tytön välillä saa silmät helposti kostumaan. 

****

Ohjaaja:Antonia Bird (Ravenous, Hullu rakkaus)
Pääosissa:Linus Roache, Tom Wilkinson, Robert Carlyle
Kesto:105min
Valmistusmaa:UK

torstai 19. maaliskuuta 2015

Not the Messiah (He's a Very Naughty Boy) (2010)

Monty Pythonin Brianin elämä -elokuvasta tehty oratorio Not the Messiah (He's a Very Naughty Boy) näyttää hieman erilaisen puolen jo klassikoksi tulleesta elokuvasta.

Briania siis luullaan messiaaksi Jeesuksen syntymäaikoina, joka johtaa suuriin kommelluksiin. Oratoriossa mahtavaääniset laulajat kertovat tämän tarinan pääjuonta seuraillen, muttei kuitenkaan suoraan käsikirjoitusta lainaten. Opperalaulajien kanssa laulaa myös Eric Idle. Michael Palin on saanut hienon osan naiseksi puheutuneena Betty Palinina, joka yhteenvetää lauletut osuudet kertojaäänellään. Mukana voi nähdä myös Terry Jonesin pienissä rooleissa sekä Terry Gilliamin muun muassa ei-kapellimestarina. Lopussa myös mainio Carol Cleveland. Harmi että John Cleesellä oli muita juttuja.

Laulajat rivissään
Aluksi oratorioon oli hieman vaikea päästä sisään eikä oikein tiennyt miten siihen suhtautua. Mitä pidemmälle lauluesitys meni, niin sitä enemmän siitä myös aloin nauttia. Varsinkin Brianin osaa laulanut mies oli mahtavan ilmeikäs esiintyjä, joka naulasi parinsa kanssa loistavasti muun muassa elokuvan seksikohtauksen. 

Laulajia on miellyttävä kuunnella ja vitsit ovat hauskoja varsinkin kun ne yhdistää mielikuvissa elokuvan kohtauksiin. 

Lopussa lepää vielä makoisa musiikkiyllätys....siis Always look on the bright side of lifen lisäksi. 

***1/2

Ohjaaja: Aubrey Powell
Pääosissa: Eric Idle, Terry Jones, Terry Gilliam, Michael Palin, Shannon Mercer, Rosalind Plowright, William Ferguson, Christopher Purves
Kesto:92min
Valmistusmaa:UK

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

652/1001 Life of Brian (1979)

Brianin elämä (Life of Brian) kertoo tarinan Brianista (Graham Chapman), joka syntyy samana päivänä kuin Jeesus. Briania erehdytään luulemaan messiaaksi ja saa peräänsä joukon kannattajia. Brian liittyy vastarintaliikkeeseen, jonka tarkoituksena on ajaa roomalaiset pois Juudeasta. Vastarinta vie kuitenkin Brianin ristiinnaulattavaksi, jolloin onkin aika katsoa elämän valoista puolta.

He's not the Messiah, he's a very naughty boy!
Brianin elämää en ole nähnyt aivan niin monta kertaa kuin Graalin maljan eikä kaikki tapahtumat olleet niin kirkkaassa muistissa kuten fantasia-kohtaus, jossa animoitu ufo pelastaa Brianin maahan tippumiselta keskeneräiseltä portaikolta. Gilliam halusi varmaan hieman animointiaan mukaan, mutta kohtaus ehkä vähän rikkoo kokonaisuutta. Tosin tuollaista väliintuloa ei kovin usein leffoissa näe. Elokuva on hauska vertaus Jeesuksen tarinaan, jossa hieman irvaillaan kaiken sattumanvaraisuudella.

Pythonit (Michael Palin, Terry Jones, Terry Gilliam, Eric Idle, John Cleese) esittää suurimman osan päärooleista. Lisänä on Brianin tulista tyttöystää esittävä Sue Jones-Davies. Taattua Python-huumoria alusta loppuun. 


****

Ohjaaja:Terry Jones
Pääosissa:Michael Palin, Terry Jones, Terry Gilliam, Eric Idle, John Cleese, Graham Chapman
Kesto:94min
Valmistusmaa:UK

lauantai 14. maaliskuuta 2015

595/1001 Monty python and the Holy grail (1975)

Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy grail) on tullut nähtyä niin monta kertaa, että elokuvan jokainen kohtaus on jo syöpynyt mieleeni. Elokuvan katselu pitkän tauon jälkeen toikin mieleen paljon hyviä muistoja vaikka ei enää pystynytkään yllättämään tapahtumien kulullaan.

Arthur saa tehtävän Jumalalta
Elokuva mukailee tarinaa urheista pyöreän pöydän ritareista (Michael Palin, John Cleese, Eric Idle, Terry Jones) sekä legendaarisesta Brittien Kuningas Arthurista (Graham Chapman), joka saa Jumalalta tehtävän etsiä Pyhä Graalin malja. 

"You can't expect to wield supreme power just 'cause some watery tart threw a sword at you!"

Minua on aina kiehtonut kyseinen legenda ja kyseisestä aiheesta lukemani kirja johdattikin minut aikoinaan fantasiakirjallisuuden polulle. Tietysti Monty Pythonin ritarit kohtaavat hieman erilaisia haasteita etsiessään pyhää maljaa kuin klassisessa kertomuksessa, kuten ritarit jotka sanovat Ni, hankalat ranskalaiset linnanvartijat sekä viekoittelevat neitsyet.

Urheat Pythonit
Monty Pythonin hullu maailma on mahdollisesti hauskin elokuva jonka olen koskaan nähnyt vaikka vitsit eivät enää niin usean katselukerran jälkeen samalla tavalla naurattaneetkaan. Absurdi komedia fiksuilla näyttelijöillä oli silloin ensikerroilla jotain uuttaa sekä ennen kokematonta. Ensikosketukseni myös Pythoneihin tuli tämän elokuvan kautta. Heidän mainion Flying circus -sarjan näin vasta myöhemmin. Gilliamin taidokkaat ja hauskat animaatiot sitoo hyvin kohtaukset toisiinsa. Kohtaus kohtauksen jälkeen on toistaan ĺegendaarisempi kuten lempparini; Musta ritari, tappajajänis sekä ilotulitteisiin mieltynyt Tim-velho.

 "I warned you, but did you listen to me? Oh, no, you knew, didn't you? Oh, it's just a harmless little bunny, isn't it?"
*****
 
Ohjaaja:Terry Gilliam, Terry Jones
Pääosissa:Graham Chapman, John Cleese, Eric Idle, Terry Gilliam, Terry Jones, Michael Palin
Kesto:91min
Valmistusmaa:UK

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Breaking Bad, Seasons 1-5 (2008-2013)

Breaking Bad omaa ehdottomasti yhden parhaimmista sekä ennen kaikkea koukuttavimmista ensimmäisistä jaksoista mitä tv-historiassa olen nähnyt.

Walter White (Bryan Cranston) on keski-ikäinen kemianopettaja, joka saa tietää sairastavansa syöpää. Walter ei halua jättää vaimoaan (Anna Gunn) sekä kahta lastaan pennittömäksi. Walter saakin idean huumepoliisina toimivan lankonsa Hankin (Dean Norris) kanssa ratsiassa vierailijana ollessaan, että voisi tienata nopeasti ja paljon keittämällä metaa. Apua projektiinsa mies saa vanhalta oppilaaltaan Jesseltä (Aaron Paul), jolla on kontakteja alamaailmaan. 

Tästä lähtee viiteen kauteen yltävä seikkailu Walterin nousemisesta huumekaupan kuumiin nimiin. Walter luo hattupäisen alter egon Heisenbergin.

Kokkailu on rankkaa puuhaa
Pidän kovasti Breaking Bad -sarjasta. Harva jaksoista on tylsä tai täytemäinen vaan miltei joikainen pitää kiinnostuksen yllä kiehtovalla käsikirjoituksella, mainioilla näyttelijöillä sekä hyvällä laadullaan. Walterin ja Jessen välinen vääristynyt isä-poika-suhde tuo hyvää jännitettä. Bryan Cranstonin ja Aaron Paulin kemiat toimivat yksiin. Jatkuvana jännitteenä on myös paljastumisen vaara, jota ei ainakaan helpota Walterin jatkuvasti kuvioissa oleva huumepoliisi-lanko. Mainioina vakituisina sivuhahmoina voi nähdä hämärämiesten lakimiehenä toimivan Saul Goodmanin (Bob Odenkirk), joka on saanut oman spin-off sarjansa: Better call Saul sekä ehtoopuolella olevan palkkamurhaajan Mike Ehrmantrautin (Jonathan Banks). Sarjassa näkee muutenkin paljon laadukasta näyttelytyötä sekä kiemurtelevia juonikuvioita; koskaan ei voi tietää mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu.

Saul  "We the people" -tapetoidussa toimistossaan
Mielestäni sarjassa on myös mielenkiintoista se kuinka oma suhtautuminen Walteriin vaihtelee. Aluksi Walterin toivoo onnistuvan hämärissä puuhissaa vaikkakin kuinka moraalitonta touhua ja useita elämiä tuhoava bisnes hänellä onkin. Loppua kohden kuitenkin useiden synkkien tekojen jälkeen alkaa Walter tuntua aika vastenmieliseltä kaverilta. Kaikesta pahasta huolimatta tällä on kuitenkin hyvät aikeet kun haluaa auttaa perhettään vaikka lopussa tunnustaakin vaimolleen, että itseäni vartenhan minä tämän kaiken tein. 

Loistava sarja. 

*****

Luoja:Vince Gilligan
Pääosissa:Bryan Cranston, Aaron Paul, Anna Gunn
Kesto: 45min/jakso
Valmistusmaa:USA