sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 26. helmikuuta 2015

Tin Man (2007)

Sci Fi -kanavan tarjoilema Tin Man -minisarja kertoo klassisen Ihmemaa Oz -tarinan twistillä.

DG (Zooey Deschanel) on tarjoilija, joka tempautuu O.Z:n ihmeelliseen maailmaan. DG saa tietää, että hänen äitinsä on ollut tämän maailman kuningatar, mutta hänen pahan velhon valtaama sisarensa Azkadelia (Kathleen Robertson)  on ottanut hallinnan käsiinsä. DG tapaa matkallaan aivonsa Azkadelialle menettäneen Glitchin (Alan Cumming), poliisina eli "tin manina" toimineen Wyatt Cainin (Neal McDonough) sekä meedion nimeltä Raw (Raoul Trujillo). Heitä auttaa myös muodomuutokseen koiraksi kykenevä Toto (Blu Mankuma). 

DG yrittää muistaa menneisyyttään prinsessana sekä salaisuutta jonka hänen äitinsä tälle kertoi. Salaisuus on avain pahan velhon tuhoamiseen.

Pienessä sivuosassa "Mystisenä miehenä" tai O.Z:n velhona voi nähdä Richard Dreyfussin

Raw, DG, Glitch, Cain aka "Tin Man"
Minä tykkäsin tästä Ozin versiosta vaikka alhainen budjetti puitteista huokuikin. Pidän Zooeysta näyttelijänä ja hän sopikin hyvin "Dorothyn" rooliin vaikka välillä hän olisi voinut hillitä hölmistynyttä laajasilmäistä ilmettään. Kathleen oli täydellinen pahan velhottaren ilmentymä ja kaikki muutkin hahmot toivat oman lisänsä sarjaan. Pidin erityisesti Ozin leijonaa mallanneesta Rawsta, joka oli esikuvaansa vastoi hillitty ja erityisen seesteisen olemuksen omaava. 

Sarja oli sopivan pituinen kolmen noin puolentoista tunnin pituisine jaksoineen. Tämänkaltaisia sarjoja olisi kiva nähdä enemmänkin. Tin Manista tuli mieleen toinen hyvä fantasia mini-sarja 10th kingdom. Sinällään hassua että sarjan nimi on "Tin Man" kun Cainin hahmo ei ole mitenkään sen keskiössä. 

Yllättävän hyvä.

***1/2

Pääosissa:Zooey Deschanel, Alan Cumming, Neal McDonough
Kesto:270min
Valmistusmaa:USA

maanantai 23. helmikuuta 2015

Oscar gaala 2015 - Tulokset

Oscar-gaala yö tuli taas valvottua. Onnistuin parantamaan veikkaustulostani peräti kolmella viime vuodesta saaden 10/24 oikein. Yhden ilmiselvän osuman missasin pelkän itsepäisyyden takia. Patricia Arquette voitti toki sivuosastaan vaikka Emma Stonen laitoin veikkauslistaan.

Pukuloistoa
Parhaan elokuvan pysti meni Birdmanille ja saman elokuvan ohjaaja Alejandro González Iñárritu pokkasi myös palkinnon kuten veikkasinkin. Harmikseni kuitenkin Birdmanissa pääosaa näytellyt Michael Keaton jäi nuolemaan näppejään kun Stephen Hawkingia esittänyt Eddie Redmayne pokkasi palkinnon. Luin kiinnostavan artikkelin siitä kuinka akatemia pitää täydellisen näyttelysuorituksen määritelmänä sitä, että pystyy imitoimaan uskottavasti jotain todellista henkilöä sekä tämän sairauden vaiheita. Eddien suoritus oli mielestäni todella hyvä, mutta Keatonin oli vain parempi. 

Birdman voitti illan viimeisen; Parhaan elokuvan palkinnon
Paras naispääosa meni ennalta-arvattavasti Julianne Moorelle. En ole vielä Still Alice -elokuvaa nähnyt, mutta palkinnoton loistava näyttelijä, joka nyt esittää Alzheimertautista, niin ei ollut kovin vaikea veikata. J.K Simmons sai myös ennakko-odotusten mukaisesta pystinsä Whiplashin sivuosasta. Simmons lohkautti totutun oloisesti samoja vitsejä kuin Baftojen palkintopuheessaankin. Nyt hän vielä kehotti kaikkia soittamaan vanhemmilleen. Palkintopallille nousseet voittajat olivat muutenkin tänä vuona yllättävän pitkäsanaisia sekä halusivat tuoda mielipiteitään julki. Patricia puolsi naisten tasa-arvoa, Alejandro puhui meksikolaisimigranttien puolesta ja parhaasta kipaleesta valitut Common ja Legend puolestaan toivat esiin ihmisten erilaisuuden hyväksymisen tärkeyden. Muillakin oli paljon painavaa sanottavaa. Itsemurha mainittiin kahdessa eri puheessa.

Neil Patrick Harris avausbiisissään
Illan juontajana toiminut Neil Patrick Harris taisi hieman jännittää iltaa eikä kaikki hänen vitsinsä aivan uponneet yleisöön. Muutama täysosuma häneltäkin tuli kuten mainio Birdman/Whiplash-parodia oven väliin jääneestä kylpytakista sekä "Not my tempo" -sutkautuksestaan. Hänen Oscar-veikkauksensa suljetussa lasikopissa oli puolestaan hieman tylsän puoleista seurattavaa. NPH:ssa näin kuitenkin paljon potentiaalia ja uudella rohkeudella sekä paremmalla käsikirjoituksella hänestä olisi loistavankin shown vetäjäksi. 

Melani Griffith ja tämän tytär
Aika yllätyksetön ilta, mutta totutunlaisesti mukavaa seurattavaa. Tai no aikamoisena yllätyksenä tuli se miltä Melanie Griffith nykyään näyttää. 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Oscar gaala 2015 - Veikkauslista

Oscar-gaala koittaa vihdoin tänä yönä ja on aika laittaa omat veikkaukset esille. Viime vuonna sain peräti 7 oikein, joten odotukset eivät ole suuret. 

Omat veikkaukset lihavoidulla:

1. PARAS ELOKUVA:
The Imitation game
The Theory of everything
Selma
American sniper
Birdman
The Grand Budabest hotel
Whiplash
Boyhood

2. PARAS MIESPÄÄOSA

Steve Carell
Benedict Cumberbatch
Bradley Cooper
Michael Keaton
Eddie Redmayne

3. PARAS NAISPÄÄOSA

Marion Cotillard
Felicity Jones
Julianne Moore
Reese Witherspoon
Rosamund Pike

4. PARAS MIESSIVUOSA

Robert Duvall
Ethan Hawke
J.K Simmons
Mark Ruffalo
Edward Norton

5. PARAS NAISSIVUOSA

Patricia Arquette
Laura Dern
Keira Knightley
Emma Stone
Meryl Streep

6. PARAS OHJAUS

Richard Linklater (Boyhood)
Alejandro González Iñárritu (Birdman)
Bennett Miller (Foxcatcher)
Wes Anderson (The Grand Budapest Hotel)
Morten Tyldum (The Imitation Game)

7. PARAS ORGINAALI KÄSIKIRJOITUS

Richard Linklater (Boyhood)
Alejandro González Iñárritu (Birdman)
Bennett Miller (Foxcatcher)
Wes Anderson (The Grand Budabest hotel)
Dan Gilroy (Nightcrawler)

8. PARAS SOVELLETTU KÄSIKIRJOITUS

American sniper (Jason Hall)
Inherent Vice (Paul Thomas Anderosn)
The Imitation game (Morten Tyldum)
Kaiken teoria (Anthony McCarten)
Whiplash (Damien Chazelle)

9. PARAS PUVUSTUS

The Grand Budapest Hotel (Milena Canonero)
Inherent Vice (Mark Bridges)
Into the woods (Colleen Atwood)
Maleficent - pahatar (Anna B. Sheppard)
Mr. Turnet ( Jacqueline Durran)

10. PARAS MEIKKAUS JA TUKKA

Foxcather (Dennis Liddiard, Bill Corso)
The Grand Budapest Hotel (Frances Hannon, Mark Coulier)
Guardians of the galaxy (Elizabeth Yianni-Georgiou, David White)

11. PARAS KAPPALE

Lego Elokuva: Shawn Patterson (Everything is Awesome)
Selma: Common, John Legend (Glory)
Beyond the Lights: Diane Warren (Grateful)
Glen Campbell: I'll Be Me: Glen Campbell, Julian Raymond (I’m Not Gonna Miss You)
Uusia alkuja: Gregg Alexander, Danielle Brisebois (Lost Stars)

12. PARAS MUSIIKKI

The Imitation game (Alexandre Desplat)
Interstellar (Hans Zimmer)
The Grand Budabest Hotel (Alexandre Desplat)
Kaiken teoria (Jóhann Jóhannsson)
Mr. Turner (Gary Yershon)

13. PARAS ANIMAATIO

Boksitrollit
Big Hero 6
Näin koulutat lohikäärmeesi 2
Song of the sea
Prinsessa Kaguyan taru

14. PARAS ULKOKIELINEN ELOKUVA

Mandariinid
Ida
Leviathan
Wild tales
Timbuktu

15. PARAS DOKUMENTTI

Citizenfour
Finding Vivian Maier
Last Days in Viatnam
The Salt of the earth
Virunga

16. PARAS ELOKUVAUS

Birdman
The Grand Budapest Hotel
Ida
Mr. Turner
Murtumaton

17. PARAS EDITOINTI

Boyhood
The Imitation game
The Grand Budapest Hotel
Whiplash
American sniper

18. PARAS LAVASTUS

The Grand Budapest Hotel
Interstellar
The Imitation game
Into the Woods
Mr. Turner

19. PARAS MUSIIKKI MIKSAUS

American sniper
Birdman
Interstellar
Murtumaton
Whiplash

20. PARAS MUSIIKKI EDITOINTI

American sniper
Birdman
Hobitti - Viiden armeijan taistelu
Interstellar
Murtumaton

21. PARHAAT ERIKOISTEHOSTEET

Interstellar
Apinoiden planeetan vallankumous
Kapteeni Amerikka - Return of the first avenger
X-Men: Day of the future past
Guardians of the galaxy

22. PARAS LYHYTDOKUMENTTI

Crisis Hotline: Veterans Press 1
Joanna
Nasza klatwa
La Parka
White earth

23. PARAS LYHYTANIMAATIO

The Bigger Picture
The Dam Keeper
Feast
Me and My Moulton
A Single Life

24. PARAS LYHYTELOKUVA

Aya
Boogaloo and Graham
La lampe au beurre de yak
Parvaneh
The Phone call

Ehdokkaat ovat ainakin miesten osalta mielenkiintoisia; J.K Simmons, Edward Norton, Michael Keaton, Benedict Cumberbatch...Viihdyttävä ilta tulossa. :)

Boyhood (2014)

Boyhood kuvaa nimensä mukaisesti yhden henkilön kasvua pienestä pojasta nuoreksi aikuiseksi. Elokuva on kuvattu yli 12 vuoden aikana, joten normaaleihin Benjamin Button -tyyppisiin maskeerauskikkoihin ei ole tarvinnut ryhtyä. Elokuva on ehdolla parhaan elokuvan Oscarista.

Mason (Ellar Coltrane) on Patricia Arquetten näyttelemän naisen ja Ethan Hawken näyttelemän miehen poika. Masonin vanhemmat eivät ole enää yhdessä. Masonin äiti yrittää elättää lapsiaan parhaansa mukaan valiten kuitenkin kaksi alkoholiin taipuvaista ääliöaviomiestä matkansa varrella. Masonin isä näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu yrittäen luoda heidän välilleen todellista kommunikoivaa suhdetta. Huonosti tienaava Bushia vihaava muusikkoisäkin muuttuu vuosien varrella kiihkottomammaksi ja konservatiivisemmaksi.

Mason kasvaa näiden kahden henkilön sekä muun ympäristönsä hiomana ja löytää oman kiinnostuksensa kohteen valokuvauksesta. 

Mason saa isältää neuvoja elämäänsä varten
Boyhood kestää miltei kolme tuntia ja kerronnan tyylinä on Masonin elämän seuraaminen sivustakatsojana. Ei siis ole mitään kliimaksia johon elokuva tähtää. Elokuvaa on kritisoitu sen tylsyydestä "kun siinä ei tapahdu mitään". Räjähdyksiä elokuvassa ei ole, mutta ei se minusta tylsä ollut. Masonin elämän tapahtumia oli mielenkiintoista katsoa ja elokuvan loppu tuli yllätyksenä sekä hieman pettymystäkin tuottaen. Mitä Masonille tapahtui collegessa? Entä sen jälkeen? Elokuvassa näkyvä "luonnollinen" vanheneminen on uniikki mauste elokuvaan, mutta uskoisin, että olisi Boyhood ollut myös ihan kiinnostava ilman tätä jatkuvuuttakin vaikkakin ei enää niin erityinen.

Vaikka Boyhood oli mielestäni kiinnostava tuoden arjen valkokankaalle, niin ei se kuitenkaan vuoden paras elokuva ollut. Patricia Arquette sekä Ethan Hawke toimivat rooleissaan. Varsinkin Ethan ruumiillisti hyvin ajan kulumisen tuoman muutoksen. Dialogi filosofisine pohdinnoineen oli mielenkiintoista. Ei sen takia, että niissä olisi ollut jotain ajatuksia mullistavaa sisältöä vaan koska ne olivat niin tuttuja. Teinipäiväkirjani on varmasti täynnä samankaltaista mietintää. Vuoden paras elokuva se ei ollut koska kokemuksena se oli myös hyvin tasainen eikä kerronnallisesti uutta tuova. Kasvutarinoita on tullut kuitenkin nähtyä yksi jos toinenkin.

Elämänmakuinen, heh. 

***1/2

Ohjaaja:Richard Linklater (Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonnousua, Rakkautta ennen keskiyötä)
Pääosissa:Ellar Coltrane, Patricia Arquette, Ethan Hawke
Kesto:165min
Valmistusmaa:USA

lauantai 21. helmikuuta 2015

The Imitation game (2014)

The Imitation game perustuu tositapahtumiin matemaatikko Alan Turingin vaiheista Natsi-Saksan Enigma-koodin ratkaisemisessa. Elokuva on ehdolla parhaan elokuvan Oscarista. 

Uudesta Sherlockista tunnetuksi tullut Benedict Cumberbatch näyttelee, Alan Turingia, eksentristä neroa. Natsien taistellessa liittoutuneita vastaan toisessa maailmansodassa yrittää Brittien salainen palvelu murtaa vastustajiensa Enigma-koodin, josta saisivat tiedot heidän hyökkäyssuunnitelmista. Valtio palkkaakin kaikkein parhaimmat kryptologit murtamaan koodia. Yksi näistä on Alan. Mies kuitenkin ajattelee eri tavalla kuin muut ja kehittää koneen, joka voisi ratkaista nämä viestit nopeammin kuin ihminen koskaan. Apuna koneen kehittämisessä hän saa muun muassa kollegoiltaan Joan Clarkelta (Keira Knightley) sekä Hugh Alexanderilta (Matthew Goode).

Töykeän sekä "laittomasti" homoseksuaalin Alanin on aluksi vaikea saada apua visiolleen laitteesta, jonka pohjalta kehittyivät ensimmäiset "Turingin koneet" eli tietokoneet. 

Elokuvassa voi myös nähdä muun muassa Mark Strongin sekä Charles Dancen.

Alan Turing koneensa "Christopherin" kanssa
The Imitation game on hyvä elokuva ja se tuo esille tärkeän miehen, joka onnistui lyhentämään sotaa arviolta kahdella vuodella ratkaisemalla koodin. Puhumattakaan hänen vaikutukseensa teknologian kehittymisessä. Elokuva myös sivusi kuinka ennakkoluulot ovat tuhonneet usean ihmisen elämän vain heidän seksuaalisen suuntautumisen takia. Syylliseksi homoseksuaalisuudesta tuomittu Turing valitsi vankilatuomion sijasta hormonihoidon ja surmasikin vuoden "hoidon" jälkeen itsensä (spekulaatiota on myös ollut siitä että oliko syanidimyrkytys vahinko). Mikä menetys koko maailmalle! Alan oli monessa asiassa edellä aikaansa ja oli kuollessaan vain 41-vuotias. 

Benedict Cumberbatchia Alanina vertasi aluksi hänen samantapaiseen hahmoon Sherlockina, mutta pian tämä vertailu hävisi. Benedict pääsi hyvin sisään Alanin hahmoon tehden tästä uskottavan ja onkin aiheesta ehdolla parhaan miespääosan tittelistä. En ole mikään suuri Keira Knightley fani eikä hän tässäkään mikään erityinen ollut. Ei ainakaan sivuosa-Oscarin arvoinen.

Elokuvan meriitit lepäävät vahvoissa näyttelijäsuorituksissa sivuosissa kuin miespääosassakin, tärkeissä teemoissa sekä Turingin esiintuomisessa historiallisesti merkittävänä henkilönä. Täytyy kuitenkin myöntää, että paikoin elokuva tuntui aika hajanaiselta sekä kerronnallisesti katkonaiselta. Voi olla että odotukseni olivat liian korkealla kaiken hehkutuksen ristiaallokossa, mutta pätkä ei onnistunut aivan täyttämään näitä. 

Mielenkiintoinen pala historiaa.

****


Ohjaaja:Morten Tyldum (Headhunters, Buddy)
Pääosissa:Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode
Kesto:114min
Valmistusmaa:UK

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

609/1001 All the President's Men (1976)

Tositapahtumiin perustuva Presidentin miehet (All the president's men) kertoo kahdesta Washington Postissa työskentelvästä journalistista, Bernsteinista (Dustin Hoffman) ja Woodwardista (Robert Redford), jotka pääsevät jäljille Watergate-skandaalin yhdistämisestä Valkoiseen taloon. Postin päätoimittaja (Jason Robards) on kahden vaiheilla lähteekö tukemaan miehiä jutussa johon tuntuu olevan sekaantunut kaikki poliisista politiikkoihin. Asiaa ei helpota, että kaikki lähteet pelkäävät henkensä edestä eivätkä hevillä avaudu. 

Bernstein ja Woodward
Presidentin miehet on jännittävä trilleri, joka jännittää siitä huolimatta, että loppuratkaisun tietää. Ohjaaja Alan J. Pakulan lähikuvilla leikittelevä ja aidonoloisella dialogilla höystetty kahden loistavan näyttelijän vuorovaikutus tekee sen. Elokuva oli ehdolla aikansa Oscar-gaalassa peräti 8:ssa kategoriassa voittaen niistä puolet. Vääryydellisesti Dustin Hoffman ei kuitenkaan päässyt edes ehdolle. Onneksi kuitenkin jämäkkyyttä ja aitoutta tuovan päätoimittajaa esittäneen Jason Robardsin suoritus palkittiin sivuosasta. Käsikirjoitus pokkasi myös pokaalin, joka olikin loistava. Tykkäsin pienistä arkisista asioista jotka lisäsivät aitouden tuntua, kuten kun Redfordin hahmo kyselee puhelimessa olevan espanjankielisen henkilön takia toimitukselta, että "puhuuko kukaan englantia", jonka jälkeen tajuaa virheensä ja sanoo, "siis espanjaa". Moka on ymmärrettävä ja siihen on helppo samaistua jos on kokemusta väsymyksestä ja stressistä. 

Presidentin miehet on siinä mielessä masentava elokuva, että kertoo ajasta jolloin lehdistö oli oikeasti vapaa ja kirjoitetulla sanalla oli merkitystä. Pakula sekoitti alku ja loppukohtauksissa konekirjoituksen ääntä aseenlaukaisuihin tehostaakseen sanomaansa kirjoituksen mahdollisuudesta toimia aseena.

Mielenkiintoinen elokuva joka inspiroi katsojaansa.

****

Ohjaaja: Alan J. Pakula (Pelikaanimuistio, Sofien valinta, Kunnes toisin todistetaan)
Pääosissa:Dustin Hoffman, Robert Redford, Jack Warden
Kesto:138min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

The Theory of Everything (2014)

Kaiken teoria (The Theory of everything) perustuu tieteilijä Stephen Hawkingin elämään. Materiaalia on ammennettu  Stephenin vaimon Jane Hawkingin kirjoittamasta kirjasta: Travelling to Infinity: My Life with Stephen. Elokuva on ehdollan parhaan elokuvan Oscarista.

Stephen Hawking (Eddie Redmayne) on nuori kosmologian opiskelija Cambridgessa, jossa tapaa tulevan vaimonsa humanistiopiskelija Janen (Felicity Jones). Stephenillä on nerokkaita ajatuksia, mutta ei ota opiskeluitaan tarpeeksi vakavasti. Janen tavattua Stephen saa idean tutkia "aikaa" enemmänkin. Sairaus yllättää nuoren miehen ja tämän tyttöystävän. Stephen saa lääkäriltä kaksi vuotta elinaikaa ja Jane päättää sitoutua hitaasti toimintakyvyttömyyteen vaipuvaan mieheensä. Pari saa kolme lasta ja apua paikalliselta papilta. Janen voimat alkavat loppua ja Stephen kirjoittaa kirjan ajan lyhyestä historiasta. 

Hääkuva
Elokuva oli yllättävän hyvä. Elämänkertaelokuvissa on aina vaarana se, että ajattelee ne jonkinlaisina dokumentteina. Kaiken teoria ilmeisesti kuitenkin kertoi totuudesta sen oleellisen kun Stephen Hawking itsekin oli pyyhkinyt kyyneliä elokuvan nähtyään. Ohjaaja James Marshilla on myös dokumenttielokuvatausta. Mielestäni oli myös virkistävää, että molemmat pääosaroolien esittäjät eivät olleet niin nimekkäitä. Molemmat saivat myös rooleistaan Oscar-ehdokkuudet. Eddien roolisuoritus jo fyysisten rajotteiden takia oli ihailtava kuinka hän onnistui viestimään tunnetiloja pelkästään kasvonsa ilmeillä. Helposti näyttely olisi voinut kääntyä falskiuden tai farssin puolelle, mutta Eddie teki siitä uskottavaa. Felicity näytteli myös hienosti oman kestämisensä äärirajoilla olevaa vaimoa. Hän omasi myös erittäin hypnoottisen hienot huulet.

Stephenin rooli erityisesti tieteen popularisoimisessa on ollut avain asemassa vaikka hänen teorioidensa vertaamista Einsteinin tasoon onkin kritisoitu. Stephenin tutun robottiäänen on voinut kuulla monessa viihdeohjelmassa vierailevana tähtenä kuten Simpsoneissa ja Rillit huurussa. Stephen ansaitsi oman tarinansa valkokankaalle kerrottavaksi.

Elokuva oli sinällään aika perusdraamaa, mutta hyvin näytelty ja kerrottu.

****

Ohjaaja:James Marsh (Shadow Dancer, The King)
Pääosissa:Eddie Redmayne, Felicity Jones, Tom Prior
Kesto:123min
Valmistusmaa:UK


tiistai 3. helmikuuta 2015

The Great Gatsby (2013)

Baz Luhrmann on tunnettu iloittelevasta tyylistään sekä musiikin keskeisestä roolista elokuvissaan. Samaa jatkumoa seuraa miehen uusin elokuva The Great Gatsby - Kultahattu (The Great Gatsby). 

Jay Gatsby (Leonardo di Caprio) on mysteerinen miljonääri, joka pitää joka viikonloppu hulppeita bileitä kartanollaan. Hänen vaatimatonta naapuritaloa asuttaa Nick Carraway (Tobey Maguire), joka saa kutsun Gatsbyn bileisiin. Normaalisti mies ei esittäydy juhlissaan, mutta Nick saa tämän kunnian, koska Gatsby haluaa häneltä palveluksen.

Nick joutuukin Gatsbyn vauhdikkaan elämän pyörteisiin kun hän yrittää voittaa naimisissa olevan Daisy Buchanan (Carey Mulligan) itselleen. Totuus Gatsbyn historiasta paljastuu. Elokuva perustuu F. Scott Fitzgeraldin novelliin.

Gatsby ja Daisy
Olen pitänyt Bazin aikaisemmista elokuvista kuten Mouling Rouge sekä Strictly Ballroom. Pidin myös William Shakespearin Romeo+Juliasta jossa nuori DiCaprio esiintyi. The Great Gatsby jätti kuitenkin kylmäksi. Puvut olivat hienoja, josta elokuva saikin Oscar-palkinnon, mutta paljon muuta siitä ei jäänyt käteen. Elokuva olikin kuin yksi iso muotinäytös, jonka ympärille oli kehitetty joku juonen pätkä. En erityisesti edes pitänyt elokuvan musiikista, jossa vanhaa maisemaa oltiin yhdistetty moderneihin kipaleihin. Yleensä Bazin valinnoista olen pitänyt, mutta nyt ei vain toiminut. 

Muutama tai yksi hyvä roolisuoritus oli nähtävissä kuten Joel Edgerton pahismaisena Daisyn aviomiehenä. DiCaprio oli mielestäni liian vanha ja liikaa nähnyt tämänlaiseen veijarirooliin. Carey oli rasittava haihattelevana Daisyna ja Tobey veti sinisilmäisen eka-hämis-roolinsa potenssiin kymmenen.

Mahalasku.

**1/2

Ohjaaja:Baz Luhrmann (Moulin Rouge, Australia)
Pääosissa:Leonardo DiCaprio, Carey Mulligan, Joel Edgerton
Kesto:143min
Valmistusmaa:Australia, USA

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Whiplash (2014)

Whiplash kertoo nuoresta jazz-rumpujen soittoa yhdessä Yhdysvaltojen parhaista musiikkikonservatorioista opiskelevasta Andrewsta (Miles Teller). Opistossa työskentelee maineikas ja erittäin tiukka opettaja Fletcher (J.K Simmons), jonka oppiin Andrew pääsee. Hinta on kuitenkin kova.

Elokuvassa voi nähdä myös Paul "Buchman" Reiserin.

Andrew ja Fletcher
Noin kolmen miljoonan budjetilla tehdylle elokuvalle ei haluttu myöntää rahoitusta ennen kuin ohjaaja Damien Chazelle teki samannimisen lyhytelokuvan, joka voitti Sundancen festivaaleilla omassa luokassaan. Elokuva kuvattiin vain 19 päivässä. 

Miles Tellerin näyttelemä Andrew nähdään elokuvan jokaisessa otoksessa. Hänen suhteensa musiikkiin ja rumpujen soittamiseen onkin elokuvan keskiössä. Andrew tavoittelee suuruutta, joka vie kaiken hänen vapaa-aikansa. Yksinäisyydessä viihtyvän Andrewn koko maailma pyörii hänen oman napansa ympärillä ja siksi olikin sopivaa, että hän oli mukana jokaisessa otoksissa. Miles Teller oli oikea mies osaan. Rumpujen soiton tausta sekä harjoittelu ennen elokuvaa näkyivät. Ohjaaja oli myös puskenut tämän äärirajoilleen miltei kuin elokuvan Fletcher. Elokuva pohjautuukin ohjaajan omiin kokemuksiin musiikkiopistossaan.

J.K Simmonsin Fletcher on kuitenkin tämän elokuvan tähti. Olen pitänyt J.K Simmonsista siitä lähtien kun näin hänet Oz:ssa. Hänen elämää nähnyt olemuksensa sekä timmi vartalonsa oli kuin luotuja kovapintaisen kapellimestarin rooliin. Parasta J.K:n hahmossa oli hänen oma intohimonsa musiikkiin. Hän ei ollut yksiselitteisen paha eikä yksiselitteisen hyvä. Mielestäni elokuvan loppu oli myös täydellinen, koska musiikki meni Fletcherin kaunojen edelle jossa ohjasi Andrewn tämän parhaaseen suoritukseensa. J.K Simmons on ehdolla Oscareissa parhaasta sivuosasta ja kaikkia muita suorituksia näkemättä toivon, että akatemia hänet palkitsee.

Harvoin näkee näin hyvää elokuvaa. Aika menetti merkityksensä ja loppu tuli yllätyksenä. Hauskaa oli että elokuvan jälkeen rumpaliystäväni kanssa baarissa istuessani alkoi taustamusiikin rumpuosuudet korostua eri tavalla, johon rumpaliystäväni sanoi, että näin hän kuulee aina musiikin. Elokuva on ehdolla parhaasta elokuvasta Oscar-gaalassa ja se on kavunnut jo 38. sijalle imdb:n 250 parhaimman elokuvan listalla.

Suosittelen.

*****

Ohjaaja:Damien Chazelle
Pääosissa:Miles Teller, J.K. Simmons, Melissa Benoist
Kesto:107min
Valmistusmaa:USA