The Twin dragons (1992)

The Twin dragons (Seong lung wui) kertoo kaksosista, jotka joutuvat heti syntymänsä jälkeen eroon. Toinen kasvaa vanhempiensa turvallisessa huomassa pianomestariksi kun taas toinen päätyy juopon naisen huomassa rikollisen Tarzanin (Teddy Robin Kwan) henkivartijaksi. Toistensa olemassaolosta tietämättä tekevät he välillä samoja juttuja kuin kaksonen toisaalla.

Asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Elokuvassa on kaksoset".

Jackie Chan kurkkii autoon rikkoutuneen ikkunalasin takaa

Oli hauska katsoa pitkästä aikaa Jackie Chan -elokuva jossa hänen fyysinen mestaruutensa ja komediallinen luonne pääsivät hyvin esiin. Kaksoisroolissa pääsi vielä tuplasti nauttimaan. Elokuvan parasta antia olivatkin päätähuimaavat stuntit sekä humoristiset tilanteet joita kahden samannäköisen miehen kohellukset aiheuttivat. 

Kokonaisuutena elokuva oli turhan sekava eikä tuplaroolia hyödynnetty mielestäni täyteen potentiaaliinsa, mutta sisälsi kuitenkin tarpeeksi hyvää, että mielenkiinto pysyi.

Kepeä ja hauska.

***

Ohjaajat: Ringo Lam (Maximum Risk), Hark Tsui (Zu Warriors)

Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Teddy Robin Kwan

Kesto: 1h 44min

Valmistusmaa: Hong  Kong

Lik wong/ Riki-Oh: Story of Ricky (1991)

Riki-Oh: Story of Ricky (Lik wong) on mangaan perustuva verellä kuorrutettu kung fu -elokuva, joka on kulttiklassikon maineessa.

Riki-Oh

Riki-Oh (Siu-Wong Fan) päätyy vankilaan, jota päsmäröi "neljän jengi". Jokaisella pääilmansuunnalla on oma johtajansa. Rikillä on erittäin alhainen toleranssi epäoikeudenmukaisuudelle, joten hän ottaakin kaikilta heti luulot pois astuessaan vankilan pesutiloihin jossa vanhaa miestä kiusataan. Miehellä on mitä flexata.

Vankilan rutiineita rikkova Riki-Oh ei miellytä "neljän jengin" pomoa: Kyklooppi Dania (Mei Sheng Fan) ja pistääkin kätyrinsä hommiin Rikin kukistamiseksi - aina välillä popsien tekosilmästään minttupastilleja. Homma alkaa käydä kuitenkin vasta kunnolla oudoksi kun vankilanjohtaja saapuu paikalle ilkikurisen poikansa kanssa. Kaikki huipentuu hänen metamorfoosiinsa. 

Vankilanjohtaja

Riki-Oh oli piristävä yllätys. Odotin enemmän kungfuilua, mutta ei siinä paljon tarvinnut muinaista taistelulajia käyttää kun veri jo lensi. Nyrkin iskut menivät ihmisten läpi ja silmäkin popsahti pois paikoiltaan. Miltei kymmenen minuutin välein sai olla käsi suun edessä kun ruudulle iskeytyi toistaan gorempia kohtauksia. Kaikki oli niin yliampuvaa, että komediaahan se enimmäkseen oli.

Ei tylsää hetkeä.

****

Ohjaaja: Ngai Choi Lam (The Cat, Erotic ghost story)

Pääosissa:Siu-Wong Fan, Mei Sheng Fan, Ka-Kui Ho

Kesto: 1h 31min

Valmistusmaa: Hong kong, USA, Japani

Iron Fist: Season 1 (2017)

Iron Fist on Marvel-sarjakuviin pohjautuva heikohko tv-sarja.

Game of thronesia seuraavana ihmisenä täytyy mainita, että kaksi siinä sivuosassa esiintynyttä näyttelijää on myös tässä sarjassa - pääosissa!...wau! Siihen jääkin pitkälti tämän suht pitkäpiimäisen sarjan krediitit. 

Danny Rand (Finn Jones) on kuolleeksi luultu rikkaan yrityspohatan poika. Hänen vanhempansa (ainakin isä) kuolevat lento-onnettomuudessa ja samassa lentokoneessa oleva Danny päätyy K’un L’unin maagiseen maahan, jossa hänet kasvattaa joukko mystisiä munkkeja. Hän saa mad skilssit kung fussa ja rautaisen nyrkin. Tehtävänä Iron Fistillä on suojella K’un L’unia. Sarjakuvissa ilmeisesti nyrkin voiman tuo taistelu lohikäärmeen kanssa, mutta tämä vain mainitaan sarjassa ohimennen eikä itse taistelua näytetä.

Danny palaa New Yorkiin resuisena ihmisenä pyrkimyksenään saada ohjat takaisin isänsä yritykseen ja onnistuukin saamaan yrityksessä päätösvallan. Tästä ei Dannyn isän bisnespartnerin poika Ward Meachum (Tom Pelphrey) erityisesti pidä. Iron Fist -statuksensa takia vainottu Danny saa turvapaikan taistelulajien opettajalta Colleen Wingiltä (Jessica Henwick), joka auttaa Dannyä parhaansa mukaan (auttaa myös pääsemään tämän neitsyydestä). Nainen ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä Danny luuli.

Sarjan pahiksena on mystisten ninjojen joukko, jota kutsutaan The Handiksi. He haluavat hallita maailmaan rautaisen kouran otteilla. 

Iron Fist harjoittelee

Ikävää katsoa sarjaa jonka pääosanäyttelijän persoona on yhtä mielenkiintoinen kuin tyhjä valkoinen paperiarkki. Jessica Henwickillä oli hetkensä, mutta ei hänkään pystynyt sarjaa pelastamaan. Muutenkin koko Iron Fist -sarja juonikuvioineen oli vähän tyhmä.

Muutama vahva sivuosasuoritus piristi hieman katsomista kuten Jessica Jones -sarjassa kuin tässäkin lakimiehenä toiminut Carrie Ann-Mossin esittämä Hogarth sekä yksi Colleenin oppilaista ja Iron Fistin auttajiista Rosario Dawsonin esittämä Claire Temple. Tom Pelphrey huumeisiin menevävänä Wardina oli myös mainio.

En kuitenkaan suosittele. 

**

Luojat: Scott Buck, M. Raven Metzner
Pääosissa: Finn Jones, Jessica Henwick, Jessica Stroup
Kesto:n.55min/jakso
Valmistusmaa:USA

The Last Airbender (2010)

Muistan kun The Last Airbender tuli teattereihin ja sai murska-arvostelut. Harmittelin sitä, ettei ohjaaja M. Night Shyamalanilla onnistunut vieläkään. Pari floppia on ihan sallittavaa useamman hyvän leffan jälkeen, mutta Shyamalan alamäki vaikutti vain jyrkkenevän kohti rotkon pohjaa. Sainkin vasta näin 5 vuoden jälkeen katsottua tämän vaikka aikaisemmin Shyamalan uuden elokuvan näkemistä odotin kuin kuuta nousevaa. The Last Airbender perustuu animaatiosarjaan Avatar: The Last Airbender. 

Aluksi meille kerrotaan fantasiamaailman puitteet: Oli ennen eri kansoja, joista joillakin yhteisön jäsenillä oli elementin muokkaamisen kykyjä; tulikansa, vesikansa, ilmakansa sekä maakansa. Kansat elivät sovussa avatarin avulla, jolla oli kyky muokata kaikkia elementtejä. Ilmakansan keskuudessa ollut avatar Aang (Noah Ringer) karkasi kansaltaan ja jäi jäähän säilyksiin. Tällä välin tulikansa otti hallinnan ja valloitti muiden kansojen alueita. Ilmanmuokkaajien kansan he tappoivat kokonaan, koska tiesivät, että avatar on ilmakansalainen. Avatar oli kuitenkin tuolloin jäässä säilössä, josta hänet löysivät vesikansaan kuuluvat sisarukset Katara (Nicola Peltz) sekä Sokka (Jackson Rathbone) useita vuosikymmeniä myöhemmin. 

Muun muassa Irohin (Shaun Toub) ja Zhaon (Aasif Mandvin) johdolla käyvä tulikansan sotakoneisto jahtaa Kataran ja Sokan suojelemaa avataria jonka tiedetään palanneen kansojen keskuuteen. Hänet halutaan vangita, koska kuollessaan avatar reinkarnoituisi ja hänet täytyisi taas etsiä käsiin. Zhao on jopa valmis tappamaan kuun hengen (kala), koska vesikansa saa yöaikaan enemmän voimaa. 

Viimeinen airbender vauhdissa

Shyamalan suunnitteli The Last Airbenderistä pidempääkin elokuvasarjaa ja elokuvan alussa onkin maininta, että se on "kirja yksi". Flopistaan huolimatta kakkososan tulosta on huhuiltu. Mikä sitten on Airbenderissä niin huonoa? No miltei kaikki. Eeppiset puitteet omaava elokuva lukuisine näyttelijöineen oli selkeästikin liikaa intiimeissä tilanteissa kyvykkääksi ohjaajaksi kunnostautuneelle Shyamalanille. 

Miltei kaikki näyttelijät, Shaun Toubia lukuunottamatta, olivat täysin tyhjiä kuoria jotka eivät kyenneet välittämään tunnetilojaan katsojalle. Useat kohtaukset olivat koomisia kun käsikirjoituksen mukainen repliikki oli vahva, mutta sen ulosanti yhtä sykähdyttävä kuin kylmä rätti päin katsojan naamaa.

J.L. Reate ja Nooah Ringer molemmat born in the U.S.A

buddhalaisuudesta teologiaa lainaavan maailman "viimeinen ilman taivuttaja" asui Shaolin-luostarin kaltaisessa munkkiyhteisössä. Kungfumainen viittelöinti näytteleekin suurta osaa elementtien hallitsemisessa. Tähän kulttuuriin viitaten mielestäni itä-aasialaisen näköinen lapi olisi sopinut paremmin elokuvan nimiosaan. Jotenkin elokuvan "Kultainen lapsi" nimiroolissa ollut J.L Reate olisi luonut heti enemmän uskottavuutta kuin Nooah Ringernin ulkoinen look. Hänessä kun ei tuntunut olevan mitään mystistä.

Pahin kaikista oli kuitenkin Sokkaa näytellyt Jackson Rathbone. Hänen näyttelemisensä oli niin huonoa, että se oli erittäin häiritsevää. Jos joku olisi huutanut "Sokka irti", niin hän olisi jäänyt paikoilleen suu auki ja silmät seisoen päässä. Siinä märässä rätissäkin on enemmän luonnetta. Silmiini ei ole sitten Giglin sattunut niin paljon katsoa kun joku elokuvassa "näyttelee". 

Tietokoneanimointia oltiin käytetty ahkerasti ja jotkin maisemat olivatkin ihan ok. Idea oli taas ihan kiva kuten muissakin Shyamalanin flopeissa, mutta toteutus ontui nyt tosi pahasti.

Kehno.

*

Ohjaaja:M. Night Shyamalan (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa: Noah Ringer, Nicola Peltz, Jackson Rathbone
Kesto:102min
Valmistusmaa: USA

563/1001 Enter the dragon (1973)

Enter the dragon on Bruce Leen viimeiseksi jäänyt elokuva. Bruce kuoli vain 32 vuotiaana aivoödeemaan. Tosin vuonna 1978 julkaistiin elokuva Game of death, jossa Bruce esiintyy post-mortem vanhasta kuvamateriaalista koostettuna ja 1981 ilmestyi vielä Tower of death aka Game of death II jossa myös tätä vanhaa kuvamatskua työstettiin.

Taistelutaitoinen Lee (Bruce Lee) palkataan tutkimaan Hanin järjestämää kung fu -turnajaista omalla saarellaan. Hania epäillään huumekaupan pyörittämisestä. Naisia myös katoaa saarelta erikoiseen tapaan. Leen mukaan tulevat myös kaverukset Roper (John Saxon) sekä Williams (Jim Kelly) omine motiiveineen. Han on vastuussa Leen siskon kuolemasta, joten tehtävä on Leelle myös henkilökohtainen.

Han häpäisee omilla kung fu -turnajaisillaan Shaolin-luostarista peräisin olevan taistelutaktiikan ollen kaikkea sitä mitä kung fun ei pitäisi olla.

Lopputaisto käydään peilisalissa

Enter the dragon näyttää hyvin Bruce Leen miltei yliluonnollisen fysiikan sekä taistelutaidot. Tämän osoittamiseen annetaan hyvin alleviivaavasti mahdollisuus kun Hanin omistamalle saarelle ei voida viedä aseita eikä siellä sellaisia entuudestaan olekaan. Juoni eikä näyttelykyvyt elokuvassa päätä huimaa, mutta Brucen karismaattista olemusta on ilo katsoa. Harmi, että hänen piti kuolla niin nuorena, jos vaikka jostain olisi vielä ilmestynyt killeri käsikirjoitus, nii Bruce olisi sen naulannut. 

Bruce Lee jätti kuolemansa jälkeen markkinat kaikenmaailman Bruce Lii tyyppisille väännöksille että hänen vanavedessään ostettaisiin "samantyyppisiä" kung fu -elokuvia. Kukaan ei kuitenkaan voi Leen kenkiä täyttää, sen verran nopeat jalat hän omasi.

***1/2

Ohjaaja: Robert Clouse (The Pack, Ironheart)
Pääosissa:Bruce Lee, John Saxon, Jim Kelly
Kesto:102min
Valmistusmaa: Hong Kong, USA

Jing wu men/ Fist of fury (1972)

Elokuvassa Vihan nyrkki (Jing wu men) aka Fist of fury, Chen Zhen (Bruce Lee) on opiskellut kung fua ja saa tietää menettääneensä entisen mestarinsa epäilyttävissä olosuhteissa. Japanilaiset Bushido-koulukunnan kovistelijat tulevat häpäisemään Chenin edesmenneen mestarin josta hän ei hirveästi tykkää. Chen antaakin vihan nyrkkiensä laulaa aikomuksenaan kostaa mestarinsa kuolema.

Toisin kuin elokuvaa edeltäneessä Big Bossissa ja sitä seuranneessa Way of the dragonissa Fist of furyssä ei aikailtu näyttää Brucen kung fu lahjoja. Hänen kärsivällisyyskään ei ollut yhtä hyvä vaan meinasi ruveta heti kuumakalleilemaan. Tiukkaa toimintaa siis heti alusta alkaen. Juoni pyörii mestarin kuoleman ympärillä, mutta elokuva tarjoilee taistelun vastapainoksi myös kuumaa romantiikkaa (ainakin hetkellisesti).

Bruce Lee osaa donkata tykeimmin

Pakoillessaan vihollisiaan Brucen voi nähdä hauskana eri valeasuissa. Yksi pahiksista on venäläinen (Robert Baker), jonka mukanaolo tuntuu hyvin sattumanvaraiselta. Hän ei myöskään vaikuta kovinkaan venäläiseltä eikä sitä oikeasti olekaan. Mies kyllä erottuu hyvin lyhyistä kiinalaisista/japanilaisista. Elokuvan loppu on kova ja mieleen tuleekin westernit, joissa sankari kuolee lopussa luotisateeseen marttyyrin lailla. 

Fist of furysta liikkuu tai ainakin liikkui hauska urbaanilegenda, jonka mukaan pätkässä olisi ollut Steve Martin, mutta tämä on ilmeisesti jo debunkattu. Kuten google kommentin aiheesta käänsi:

Tule IMDB ja te muut muka hyvämaineinen tietoja sivustojen. Sen aika poistaa viittauksen että Steve Martin teki "kreditoimaton cameo" in Bruce Lee elokuva tunnetaan Yhdysvalloissa kuin Kiinan Connection tai Fist of Fury Kiinassa.

Että pakko kai se on uskoa!

***

Ohjaaja: Wei Lo

Pääosissa:Bruce Lee, Nora Miao, James Tien

Kesto:102min

Valmistusmaa:Hong Kong

Meng long guo jiang/ Way of the dragon (1972)

Lohikäärmeen tie (Meng long guo jiang) aka Way of the dragon sisältää eeppisen loppukohtauksen Chuck Norrisin kanssa ja onkin yksi muistettavimpia Bruce Lee -pätkiä vaikkakin seuraavana vuonna ilmestynyt Enter the dragon on kaikkein katsotuin Bruce-leffa lännessä (Lähde: Bordwell, Planet Hong Kong).

Tang Lung (Bruce Lee) saa töitä kiinalaisesta ravintolasta Roomassa sukulaissuhteilla. Ravintolan omistajaa painostetaan myymään se gangstereille, jotka käyvät ahdistelemassa työntekijöitä säännöllisin väliajoin. Työntekijät harrastelevatkin karatea toivoen että taistelutaidoista olisi rosvojen edessä hyötyä. Tang Lung osoittaa kuitenkin taitavalla tekniikallaan, että kung fu on se jolla pahikset saavat huutia.

Rikollisjengin pomo on avuton Tang Leen edessä ja päättääkin palkata kaikkein kovimman miehen, joka maan päällä asustaa. Tämä mies tuodaan Jenkeistä ja tämä mies on Chuck Norris.

Colosseumin raunioilla tapahtuu

Lohikäärmeen tie toi enemmän juonellisesti kuin The Big Boss vaikka tässäkin kerronta oli hyvin yksiselittäistä: isku ja vastaisku. Kutkuttelevaa on kuitenkin olla katsojana elokuvassa, jossa Bruce esitellään uutena tyyppinä, jonka kung fu -taidoista ei kukaan ole vielä perillä ja voi myöhäillä tietäväisenä ennen kuin asia muiden elokuvahahmojen silmissä paljastuu. Elokuvassa tehtiin hyvin selväksi, että Japanista kantautunut karate on nössöjen puuhastelua kun isot pojat käyttävät kung fua ja saavat tuloksia aikaan.

Lohikäärmeen tie esitteli hauskan homoseksuaalipahiksen sekä tietysti "yhden miehen armeijan", jonka selkätalja etsii vertaistaan - Chuck Norrisin. Näyttelijälahjoiltaan Chuck oli tässä ehkä aika pökkelö, mutta niitä taitoja ei tässä häneltä nyt tarvittukaan.

Elokuvan maisemat tarjosivat viime vuonna Roomassa käyneelle mielenkiintoista bongattavaa. Minäkin olen tallannut noita Colosseumin käytäviä, joissa Brucen ja Norrisin jalat ovat vipostelleet - awesome! En ole ihan  varma miksi elokuvan Tang Lung oli niin nyrpeä Rooman nähtävyyksiä kierrellessään. Oliko tämä jokin kommentti siihen, että Kiinassa on oikeasti historian havinaa kun Euroopassa vaan esitetään. En tiedä.

***1/2

Ohjaaja: Bruce Lee

Pääosissa: Bruce Lee, Chuck Norris, Nora Miao

Kesto: 100min

Valmistusmaa: Hong Kong

Tang shan da xiong/ The Big Boss (1971)

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näin on myös tällä Bruce Leen kansainväliseen tähtiyteen ampaisseella Lohikäärmeen nyrkillä (Tang shan da xiong) aka Fists of fury aka The Big Boss aka...

Cheng Chao-an (Bruce Lee) pääsee perhetuttujen luokse asumaan sekä läheiseen jäätehtaaseen töihin. Cheng on vannonut äidilleen ettei tappelisi enää, josta muistutuksena hänellä on jadeinen kaulakoru. Koru kuitenkin rikotaan ja lätty alkaa lätisemään. Käy ilmi että tehtaan pomo on sotkeutunut huumebisnekseen ja työläisiä alkaa katoamaan epäilyttävällä tavalla.

Bruce Lee ei ole kovin tyytyväinen

Big Bossin juoni on pitkälti rakennettu niin, että mahdollisimman monta taistelukohtausta on saatu elokuvaan mukaan. Vaikka mitään syvällisempää elokuvasta saakin hakea, niin loistaa Brucen karisma sekä luontainen komediakyky hyvin. Brucen taistelutaitoa ja timmiyttä voi vain ihailla. Tämä mies jalon kungfun taitaa.

Bruce Leestä tulikin elokuvan myötä kuuluisimpia Hong Kong -sankareita Jackie Chanin ohella. Varhaisella 70-luvulla Hong Kongin alhaisen budjetin taisteluelokuvilla ei ollut juurikaan kilpaiua, joten elokuvia pystyttiin tuottamaan useampina versioina kunkin maan sensuroinnista riippuen (Lähde: Bordwell, Planet Hong Kong). Tästäkin elokuvasta pyörii useampi versio ja toki kaikki haluavat käsiinsä sen verisimmän, leikkaamattoman pätkän. 

Tämän elokuvan populaarikulttuuriset vaikutukset kantavat pitkälle.

***

Ohjaaja: Wei Lo, Chia-Hsiang Wu

Pääosissa:Bruce Lee, Maria Yi, James Tien

Kesto: 100min

Valmistusmaa:Hong Kong

The Green Hornet (2011)

Ostin Hulluilta päiviltä kasan DVD-levyjä, yksi niistä oli Seth Rogenin tähdittämä sekä yhdessä Evan Goldbergin kanssa käsikirjoittama The Green Hornet. Kaduilla kiertäneiden huhujen takia odotukseni kyseistä elokuvaa kohtaan olivat minimaaliset. Tämän takia yllätyinkin lievän positiivisesti.

60-luvulla lanseerattuun sarjaan sekä sarjakuviin pohjautuvassa elokuvassa seikkailee  pääosissa rikkaan lehdenomistajan poika Van Williams (Seth Rogen), joka haluaa elämältään jännitystä ja makeita muistoja. Tätä halua ei lehden johtaminen tyydytä, niinpä hän päättääkin ryhtyä supersankariksi. Van naamioituu ja alkaa taistelemaan rikollisuutta vastaan supersankarilta epäoletettavalla tavalla; tekeytymällä rikolliseksi auttaakseen ihmisiä paljastamatta identiteettiään. Vanilla ei ole kuitenkaan varsinaisesti mitään supersankarilta vaadittavia skilssejä, ainoastaan kasapäin rahaa ja kyky vaikuttaa mediaan. Taitoaukkoa täydentämään tuleekin kungfu- sekä tekniikkamestari Kato (Jay Chou), joka toimi ennen Vanin isän avustajana, nyt siis Hornetin sidekickinä.  Naiskiintiön täyttää Cameron Diaz Vanin sihteerinä ja Green Hornetin operaatioiden mastermindina.

Elokuva alkoi hyvin tökkeröisesti. Dialogi oli muka hauskaa, eikä fiilikseen päässyt heti mukaan. Tunnelmaa yritettiin jopa pakkosyöttää menevillä musiikkivalinnoilla. Katsominen oli vaivaannuttavaa. Jonkin aikaa elokuvan rullattua alkoi se kuitenkin jollain tavalla luistamaan ja oli paikoin peräti hauska. Keskiössä oli kuitenkin vähän turhan voimakkaasti action. Pidän kyllä kunnon toimintakohtauksista ja niitä supersankarielokuvissa pitää ollakin, mutta tässä kohtaukset olivat vesitettyjä ylipituuksillaan. Elokuvan loppu myös laskeutui kuin lehmän häntä. Mikä antikliimaksi! Tuijotin lopputekstejä järkyttyneenä monttu auki - tässäkö tämä oli?!

Katon näyttelijä oli aika mainio, mutta tuntui välillä että hän ei oikein tiennyt mitä tekisi roolihahmollaan. Seth oli puolestaan sitä samaa mitä häneltä on kaikissa aikaisemmissakin elokuvissa totuttu näkemään; kuivaa huumoria sekä vinohymyilyä. Omalla tavallaan hauskaa, mutta alkaa jo hieman kyllästyttämään. Cameron teki vakkarit, ei mitään spesiaalia.

En ole koskaan katsonut alkuperäistä hornettia tai lukenut sarjakuvia, joten en osaa sanoa kuinka pahaa raiskausta elokuva oli uskollisuus saralla. Elokuva sai lähinnä minut haluamaan nähdä Bruce Leen tähdittämän alkuperäisen sarjan (sen on pakko olla parempi).

Blaah! Ja paikoin ihan jees.

**1/2

Ohjaaja: Michel Gondry (Tahraton mieli, Be kind rewind)

Pääosissa:Seth Rogen, Jay Chou ja Christoph Waltz

Kesto:119min

Valmistusmaa:USA

The Karate Kid (2010)

Katsoin uuden Karate kidin tai Kung fu kidin ehkä paremminkin. Kuulun niihin jotka varttuivat katsellen Karate kidiä lähinnä ihqun Ralph Macchion takia...aah...Myöhemmin kun katsoin pätkät uudelleen olin järkyttynyt kuinka nuori poika oikein olikaan! Luulin myös jostain syystä pitkään, että elokuvan nimi on Karate kit?! no anyways...

Tästä "kung fu kidistä" ei minulla ollut hirveän suuret odotukset, koska harva klassikon muottiin tehty remake voi koskaan olla yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Tässä oltiinkin hieman yritetty rikkoa muottia ja siirtää tapahtumat Japanin sijasta Kiinaan ja se karate kung fuun. Elokuvan pääosissa ovat Will Smithin poika Jaden Smith sekä Jackie Chan hänen opettajanaan eli  "Mr. Miyagina" .

Jackie Chan ja Jaden Smith

Juonikuvio menee jotakuinkin niin, että Jaden joutuu muuttamaan, koska hänen yksinhuoltaja äitinsä saa siirroon Kiinaan. Jaden vihaa olla uudessa koulussa, koska häntä kiusataan siellä. Hän tapaa kuitenkin kivan tytön josta tulee hänen kamunsa. Kiusaajat eivät jätä häntä rauhaan ja Jackie tulee tässä kuvioihin opettaen häntä kung fun saloihin samantapaisen arkisilla opetusmenetelmillä kuin alkuperäinenkin mr Miyagi autonvahauksella tai aidan maalamisella...wax on, wax off....jne...

Mielestäni elokuva alkoi hieman turhan hitaasti muutto valmisteluineen ja  kielen opetteluineen. Ymmärrän että elokuva piti pohjustaa jotenkin, mutta se antoi elokuvasta tylsän alkuvaikutelman.  Kuitenkin alun jähmeyden jälkeen elokuvaa oli ihan miellyttävä katsoa. Jotenkin Jadeninkin näyttelytaito parani, eikä hänen olemuksensa enää häirinnyt kuten alussa. Hänessä oli jopa tietynlaista luontaista komiikkaa kuin isässäänkin vaikka en mikään Will Smith fani olekaan.

Jackie teki ihan kivan roolin opettajana, mutta oli mielestäni hieman turhan vakava ja yksiulotteinen. Alkuperäisellä mr Miyagilla kun oli kuitenkin aina pientä pilkettä silmäkulmassa. Ehkäpä heti alusta asti haluttiin sanoa, että nyt ei ole kyseessä mr Miyagi vaan ihan eri ihminen (mr Han) vaikka hänkin talonmies. Erotusta haluttiin ehkä osoittaa myös kohtauksessa missä Jackie pyydysti kärpästä syömäpuikoilla. Kärpäsen istuutuessa seinälle hän ei kuitenkaan poiminut sitä syömäpuikoilla (kuten mr Miyagi) vaan läiskäisi kärpäslätkällä.

Elokuvan parasta antia oli mielestäni pienen herran selvitymistarina uudessa paikassa kiusaajien vainoamana. Valitettavan moni varmaan pystyy samaistumaan tilanteeseen. Mielestäni oli myös hyvä, että hän ei tullut Kiinaan minään ihmelapsena vaan esimerkiksi puistossa kun hän kohtasi kiusaajansa ensimmäistä kertaa, sai hän kunnolla turpaansa. Puistossa hän myös haastoi vanhuksen pingisotteluun ja siinäkin hän sai (henkisesti) turpaansa. Kung fukaan ei tullut luontaisesti vaan hänen täytyi opetella sitä kovalla työllä, harva meistä on kuitenkaan niin sanotusti seppä jo syntyessään.

Yllättätyin positiivisesti.

***

Ohjaaja: Harald Zwart (Vaaleanpunainen pantteri 2, Valomerkin jälkeen)

Pääosissa: Jackie Chan, Jaden Smith ja Taraji P. Henson

Kesto: 140min

Valmistusmaat: USA, Kiina

Kung fu panda (2008)

Huomasin, että tv:stä tuli Dreamworks animationin (Shrek, How to train you dragon) Kung fu panda samaan aikaan toiselta kanavalta tulleen Righteous Killin kanssa, jota en ollut vielä nähnyt. Päätin siis katsoa Kung fu pandan toistamiseen omistamaltani dvd:ltä. Henkilökohtaisesti rakastan kung fu –genreä, joten elokuvaan oli helppo asennoitua heti alusta asti myönteisesti. 

Kung fu panda kertoo tarinan Po-nimisestä pandasta, joka työskentelee nuudelikojussa haaveillen kung fun täyteisestä elämästä. Kilpikonnan näköinen kung fu -mestari Oogway (Randall Duk Kim) on ennustanut, että kylän tulee pelastamaan suurelta vaaralta Dragon warrior, jonka henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Yhteensattumien tai kohtalon (”There are no accidents”) toimesta Po:n ylle lankeaa tämä kunnia sekä vastuu. 

Jadepalatsia asuttava kung fu taitajien Hurja viisikko, jonka muodostaa: Tigress (Angelina Jolie), Monkey (Jackie Chan), Viper (Lucy liu), Crane (David Cross) sekä Mantis (Seth Rogen) ei kuitenkaan katso suopeasti tämän kung fu taidottoman tumpelo-pandan valintaa. Heidän mestarinsa Shifu (Dustin Hoffman) kuitenkin alun nyreyden jälkeen löytää yhteisen sävelen ja oikean tavan treenata Po:ta - ruoan. 

Elokuva alkaa pandan unella, piirrostyyli on mukavan epätietokonemaista ja luonnosmaista. Uni piirtyy bambu-kääröön tummanpunaisella ja mustalla musteella, mikä auttaa pääsemään kiinalaisten kung fu -elokuvien tunnelmaan vaikka elokuva amerikkalainen onkin. Loppu elokuva onkin sitten perus tietokoneanimaatiota, mitä on kuitenkin ilo katsoa sen laadukkuuden takia.

Jack Black sopii hyvin Po:n ääneksi, hän tavallaan luo koko hahmon. Minä ainakin kuvittelin pandan hyvin Jack Blackmaiseksi sympaattiseksi pulluraksi.  Ennustuksen uhka - lumileopardi Tai Lung (Ian McShane aka Lovejoy) - on kuin Darth Vader pahuuteen kääntyneenä vanhana Shifun oppilaana. Hän on oivallinen arkkivihollinen, jonka vankilasta pakeneminen on jännää katsottavaa. Hurjan viisikon tähtinäyttelijät jäävät hieman taka-alalle, Tigressin ollessa heistä eniten esillä. Mielestäni hyvä ratkaisu, koska he olisivat muuten syöneet tarpeettomasti  Po:n, Shifun ja Tai Lungin roolittamaa päätarinaa. Osoittaa mielestäni hyvää itsehillintää ohjaajilta, ettei lähteneet liikaa ratsastamaan kuuluisilla sivuhahmoilla.

  

Sekä Oogway, että Shifu ovat mitä ihanimpia hahmoja, Dustin tekee Hurjan viisikon johtajan, joka viisaudessaan auttaa Po:ta, mutta jolla on myös tiettyä kuivaa huumorintajua (Piirroshahmo on myös uskomattoman söpö pikkuruisine suineen). Po:n henkisen ohjaajan Oogwayn  ääninäyttelijä Randall Duk Kim on puolestaan uskottava viisaana ja elämää nähneenä vanhana kung fu –mestarina. Oogwayn kuolema Taivaallisen viisauden persikkapuun luona on mielestäni yksi herkimpiä kohtauksia valkokankaalla; saatoin vieräyttää muutaman kyyneleen. 

Elokuvassa käytetään sopivasti kung fu -elokuvien kliseitä kuten aluksi heikon taistelijan treenaamista paremmaksi tai taisteluliikkeiden hidastuksia, kuten Matrixissa, mutta humoristisella twistillä. Muutenkin taistelukohtauksien koreografioita on mietitty ja ne on tehty mielenkiintoisiksi seurata. Huippuhauskaa oli kun Hurja viisikko taisteli Tai Lungia vastaan toisesta päästä katkaistulla riippusillalla, jonka pitelijäksi jäi lopulta vain Mantis, pikkuruinen rukoilijasirkka. Animaatiossa on onneksi kaikki mahdollista.

Hieno ja epätavallinen animaatio, joka lankeaa kliseisiin vain tarkoituksellisesti. Toivottavasti toukokuussa ensi-iltansa saava Kung fu panda 2 on vähintäänkin yhtä hyvä!

****

 

Ohjaus: Mark Osborne, John Stevenson

Pääosissa: Jack Black, Dustin Hoffman, Ian McShane ja Angelina Jolie

Kesto: 92min

Valmistusmaa:USA