sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

The Big Short (2015)

The Big Short kertoo jenkkien vuonna 2007 puhjenneesta asuntokuplasta.

Christian Bale on Scionin sijoitusrahastonhoitaja Michael Burry, eksentrinen lääketieteen tohtori, joka osaa matikan jalon taidon. Hän näkee luvuissa, että asuntorahoituksessa on ilmaa ja ennakoi tulevan asuntokuplan puhkeamisen. Burry päättääkin "lyödä vetoa" asuntomarkkinoita vastaan, jonka pankit hyväksyvät mielellään, koska "kuka nyt ei maksaisi asuntolainaansa?". 

Deutschebankin Jared Vennett (Ryan Gosling) saa kuulla mitä Burry on tehnyt ja haluaa mukaan samaan rahavaunuun. Väärään numeroon soittamisen seurauksena pieni FrontPoint Partners -firma pääsee osalliseksi Vennetin ideaan. FrontPointin Mark Baum (Steve Carell) on kyllästynyt ihmisten huijaukseen ja pankkien kusetukseen ja alkaa päästä jyvälle kuinka lepsusti lainoja ihmisille myönnetään.

Elokuvassa on vielä kolmas rinnakkainen tarina, jossa kaksi räkänokkaista kellaribisnestä tekevää nuorta saavat vihin tulevasta asuntokuplasta ja pääsevät tekemään sillä rahaa vanhan konkarin Ben Rickertin (Brad Pitt) avulla.

Burry on tutkinut datan
The Big Short teki hyvää työtä yrittäessään valoittaa asuntokuplaan johtavia syitä, niin että koko kansa sen tajuaisi. Vaikeaa termistöä selitettiin esimerkiksi vaahtokylpynaisen sekä black jack -pöydässä istuvan Selena Gomezin avulla. Kuivaa aihetta piristi varsinkin Steve Carrelin esittämä hahmo, joka kirvoitti minulta ainakin suurimmat naurut.

En kuitenkaan pitänyt tarinan nopeista leikkauksista ja täyteen ahdetusta kuvastosta. Tarinan sisäistämisen kannalta minulle olisi sopinut paremmin hieman hitaampi tempo. Gosling ja Balekin onnistuivat osissaan, mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan toiminut minulle. Ihan hauska, mutta nopeasti unohdettava. Kenellekään ei kuitenkaan tullut varmaan yllätyksenä tämän elokuvan myötä, että pankit ovat roistoja.

Ajoittain hauska ja hyvää näyttelytyötä sisältävä.

***1/2

Ohjaaja: Adam McKay (Anchorman, Anchorman 2, Velipuolet)
Pääosissa: Christian Bale, Steve Carell, Ryan Gosling
Kesto:2h20min
Valmistusmaa: USA

Oscar gaala 2016 - Veikkauslista

Tänä yönä pärähtää käyntiin 88. Oscar-gaala.

Alla veikkaukseni yön mittelöön. Jos historia toistaa itseään, niin veikkaukseni ei mene lähellekään oikein, mutta ei se mitään. Vaihdoin viime hetkellä parhaan elokuvan voittajan The Reverantista poliittisempaan Spotlightiin. Saa nähdä miten käy!


perjantai 26. helmikuuta 2016

Room (2015)

Kun koko maailma on yksi huone - Room.

Brie Larsonin näyttelemä Joy kidnapataan noin 17 vuotiaana ja vangitaan takapihalla sijaitsevaan vajaan. Vangitsija (Sean Bridgers) raiskaa hänet säännöllisesti. Yhden tälläisen vierailun seuraksena syntyy Jack (Jacob Tremblay). Nainen suojelee lastaan kaikin mahdollisin keinoin ja antaa hänen ymmärtää, että yhden huoneen kokoinen vaja on koko maailma. Jackin täyttäessä viisi vuotta päättää hänen äitinsä, että on seitsemän vankeusvuoden jälkeen aika päästä pois. 

Elokuvassa voi nähdä myös Joan Allenin Joyn äitinä ja William H. Macyn hänen isänään. 

Ylhäällä on kattoikkuna
Huone meni suoraan luihin ja ytimiin ja aiheutti jatkuvaa tunteiden reagointia. Ahdistuneisuuden tunne oli päällimmäisenä ajatuksissa. Järkyttävää edes miettiä sellaista tilannetta että olisi niin ansassa. Pahinta tietysti on se, että sellaista tapahtuu oikeastikin. Huone tuntui aidolta. Pidin siitä, että pääosanaiseksi sekä pojaksi oli valittu vähemmän tunnetut kasvot. Molemmat olivat uskomattomia rooleissaan.

Tunteellisesti koettelevaa oli myös se, että äidin ja pojan ulospääsyä toivoi niin kovasti ja kun he vihdoin pääsivät pakenemaan, niin ei tullutkaan onnea vaan lisää ahdistusta. Olikin sydäntä särkevää kun William H. Macyn näyttelemä Joyn isä ei pystynyt katsomaan Jackia silmiin, koska hän oli elävä todiste tyttärensä raiskauksesta. Huone oltiin saatu myös kuvauksen keinoin aluksi tuntumaan paljon tilavammalta kuin lopussa kun Jack halusi nähdä sen uudelleen. Nyt huone oli nuhjuinen pikku koppero. Se kuvasi hyvin hänen avartunutta maailmankuvaansa. 

Ainoa asia mikä elokuvassa mietitytti jatkuvalla syötöllä oli se, että miksi pakoa ei oltu yritetty kattoikkunan kautta, mutta ehkä se oli jotain todella vahvaa luodin kestävää lasia.

Huone ei ole jenkkitekoa ja se näkyi hyvällä tavalla. Se on myös ehdolla parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen sekä naispääosan Oscarista.

****

#elokuvahaaste2016 (6. Elokuva, jonka nimi on yksi sana)

Ohjaaja:Lenny Abrahamson (Frank)
Pääosissa:Brie Larson, Jacob Tremblay, Sean Bridgers
Kesto: 1h 58min
Valmistusmaa: Irlanti, Kanada

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

221/1001 The Third Man (1949)

Tell me. Would you really feel any pity if one of those dots stopped moving forever?

Kolmas mies (The Third Man) on Carol Reedin ohjaama klassikko. 

Kolmannen miehen tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen Itävallan pääkaupunkiin, Wieniin. Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu Wieniin, koska hänen ystävänsä Harry Lime (Orson Welles) on luvannut tälle töitä. Holly saa kuitenkin tietää, että Harry on juuri kuollut jääden auton alle. Holly selvittelee asiaa Wienin poliisin sekä Harryn tyttöystävän, Annan (Alida Valli), kanssa. Kuolleen Harryn seurassa turman aikana olleet kaksi ystävää kertovat raahanneensa ruumiin pois autotieltä, mutta ovimies kertoo nähneensä kolmannenkin miehen. Hollyn epäilyt heräävät, että ehkä kyseessä onkin murha. 

Penkoessaan asiaa syvemmältä Hollylle alkaa kuitenkin paljastua - ei niin kaunis totuus - kuolemansa lavastaneesta "kolmannesta miehestä".

Harry Lime on takaa-ajettu
Kävin vajaa vuosi sitten Wienissä, joten elokuvan maisemista oli hauska bongata tuttuja paikkoja. Wien sopiikin hyvin film-noir-elokuvan miljööksi. Kolmas mies menee suoraan asiaan turhia selittelemättä. Suurelti elokuvan onnistumisesta on kiitettävä sen elokuvaajaa; valot ja varjot luovat mielenkiintoisen sekä mysteerisen tunnelman. Orson Welles on loistava luihuna Limenä ja Alida puolestaan "naulaa" femme fatale -roolinsa. 

Vasemmalla Holly ja yksi vanhimmista maailmanpyöristä ja oikealla oma kuvani samaisen maailmanpyörän vaunun sisältä
Elokuva tarjoilee ennalta-arvaamattomia ratkaisuja tarinan kerronnassaan. Kun Holly ja Harry menevät maailmanpyörään, niin sitä tavallaan odottaa että miesten välillä käytäisiin jonkinlainen käsirysy, mutta mitään ei tapahdukaan. Harry vain latelee kuuluisan repliikkinsä mitättömistä ihmisistä. Elokuvan loppu on myös erilainen: Anna kävelee horisontista kohti auton luona seisoskelevaa Hollya mennen miehen sekä kameran ohi katsomatta tai vaihtamatta sanaakaan Hollyn kanssa. Naisen ja miehen välistä pientä sananvaihtoa odottanut katsoja jää hölmistyneenä ihmettelemään yllättävää ratkaisua. On kyllä yksi hienoimmista loppukohtauksista. Jännän viban loi myös se, että Anna kutsui Hollya muutaman kerran Harryksi vahingossa.

Visuaalisesti henkeä salpaava. 

*****

#elokuvahaaste2016 (23.Mustavalkoinen elokuva)

Ohjaaja: Carol Reed
Pääosissa: Orson Welles, Joseph Cotten, Alida Valli
Kesto:1h44min
Valmistusmaa:UK

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Takaisin pintaan (2016)

Voitin Episodi-lehden arvonnassa pääsyn suomalaisen dokumenttielokuvan - Takaisin pintaan - ennakkonäytökseen.

Dokumentti kertoo ryhmästä luolasukeltajia, joista kaksi menehtyy vuonna 2014 Norjan Plurdalenissa tapahtuneessa sukellusonnettomuudessa. Dokumenttia ideoitiin jo ennen onnettomuuden sattumista, mutta Plurdalenin traagisten tapahtumien jälkeen sen muoto muuttui. Ohjaaja Juan Reinaa kiehtoi luolasukeltajien olemus viimeisinä todellisina tutkimusmatkailijoina. 

Onnettomuus sattuu 130 metrin syvyydessä vieraan maan vesillä. Viranomaiset aloittavat menehtyneiden sukeltajien nouto-operaation, mutta toteavat sen liian vaaralliseksi. Samalla julistetaan myös yleinen kielto kohteen sukeltamiseen. Vetiseen hautaan jääneiden sukeltajien eloon jääneet ystävät: Patrik, Kai ja Vesa sukelluskouluttaja Samin avustuksella päättävät hakea ystävänsä kielloista huolimatta pois. 

Operaation laittomuuden takia ideointi pidetään tiukasti salassa. Auttava ryhmä koostuu lopulta 14 suomalaisesta sekä 11 norjalaisesta jäsenestä. 

Pinnan alla
Takaisin pintaan on mielenkiintoinen suomalaisdokumentti. Vedenalaisen maailman mystisyys ja vaarallisuus herättää kunnioitusta tähän "ihmiselle vihamieliseen ympäristöön" menijöitä kohtaan. Dokumentin tekemisolosuhteet ovat äärimmäiset, mutta kokonaisuudesta oli saatu katsojalle johdonmukainen. Sukelluskohtauksia tauotti sukeltajien yksilöhaastattelut, joissa he avasivat omaa ajatusmaailmaansa sekä tapahtumien kulkua. Välillä oli kuitenkin hieman hankala hahmottaa sukelluskohtauksissa, että kuka kukin oli ja missä päin sukellettiin. Asiaa hahmottavat kaavakuvat olivat hieman liian vähän aikaa katsojan sisäistettävänä ruudulla. 

Pidin siitä, että näinkin surullisen tapahtuman ympärille keskittynyt elokuva ei vellonut surussa eikä "jenkkityyliin" koittanut pumpata katsojalta kyyneliä. Miesten puheista välittyi ajatus siitä ettei kukaan halua kuolla, mutta tietää kuitenkin sukeltamisen vaarat ja tavallaan hyväksyy sen yhtenä mahdollisuutena. Sykähdyttävää oli kun yksi sukeltajista alkoi tapahtumien jälkeen miettiä oman pään kestämisen ja rakkautensa sukeltamista kohtaan välillä. Paniikki ei ole ystävä veden alla. Elokuvassa sai myös naureskella miesten heittäessä läppää tunnelman keventämiseksi. 

Luolasukeltajat sekä Plurdalenin tapahtumat ansaitsevat oman dokumenttinsa. Ajatus siitä, että oma ystävä olisi viimeisellä matkallaan jossain veden alla toisessa maassa saisi itsenikin levottomaksi. Näin maallikkona on vaikea tietysti edes tajuta miten haastavasta operaatiosta oli kyse, mutta jotain osviittaa antaa pintaan tuomista yrittäneen norjalaisvirkamiehen epäuskoinen reaktio kun miehet kertovat puhelimitse noutaneen itse ystävänsä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Pidetään huolta toisistamme.

****

#elokuvahaaste2016 (9.Dokumentti)

Ohjaaja:Juan Reina
Pääosissa: Patrik Grönqvist, Kai Känkänen, Sami Paakkarinen, Vesa Rantanen
Kesto:1h30min
Valmistusmaa:Suomi

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

The Revenant (2015)

Viime vuonna elokuvallaan Birdman Oscareita kahminut ohjaaja Alejandro González Iñárritu taitaa putsata tänäkin vuonna pöytää elokuvallaan The Revenant

Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on uudisraivaaja 1800-luvun Jenkeissä. Hän on osa porukkaa, jotka keräävät turkkeja vaihdon välineiksi. Karussa maastossa Glass joutuu karhun raatelemaksi, mikä jättää hänet hädin tuskin henkiin. Miehien on hankala kantaa vaikeassa maastossa loukkaantunutta Glassia ja niinpä he päättävätkin jättää hänet taakseen. Glassin seuraksi jää vain hänen puoliksi intiaani poikansa Hawk (Forrest Goodluck) ja Bridger (Will Poulter) sekä palkkion takia jäävä John Fitzgerald (Tom Hardy). Miehet lupaavat jäädä niin pitkäksi aikaa kunnes Glass kuolee. 

Fitzgerald kyllästyy kuitenkin odottamaan ja päättää tukehduttaa Glassin, tapahtuman huomaava Hawk yrittää keskeyttää tilanteen, mutta saakin itse puukosta. Liikunta- ja puhekyvytön Glass näkee sivusta kaiken eikä pysty tekemään mitään estääkseen poikansa murhan. Fitzgerald saa huijattua Bridgerin lähtemään mukaansa ja jättämään Glassin niille sijoilleen. Elämästä luopumaan valmistautunut Glass saa uutta puhtia kostosta. 

Domhnall Gleesonin voi nähdä mainiossa kapteenin roolissa. 

Alejandro ohjaa DiCapriota parhaansa mukaan
The Revenant on ehdottomasti yksi kauneimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Jokainen otos oli kuin valokuva. Luonto oli kauneimmillaan ja elokuva kuvattiinkin käyttäen sen omaa valoa. Kanadassa kuvatuista metsämaisemista koivuineen, lumineen ja mäntyineen tuli Suomen luonto mieleen. Jos Emmanuel Lubezkia ei palkita parhaasta elokuvauksesta Oscar-mittelöissä, niin vääryys on tapahtunut.

Leonardo DiCaprio on ansaitusti ehdolla parhaasta miespääosasta Oscar-gaalassa. Samoin Tom Hardy pahiksena ansaitsisi sivuosa-Osacarinsa. Leon soisi jo saavan kultaisen miespystinsä enkä keksi parempaa roolisuoritusta kuin tämä mistä hän sen voisi saada. Suurimmaksi osaksi ilman kunnollisia repliikkejä sanomaan kykenemättömän Glassin rooli oli varmasti haastava fyysisine ponnisteluineen eikä epäuskottavuudesta ollut jälkeäkään. Karhun raatelemine kauloineen örisevästä Glassin hahmosta olisi voinut helposti tulla koominen, mutta DiCaprion käsissä tuska oli käsin kosketeltavissa. 

Glassin mukana on hänen kuolleen vaimonsa sanat taistelusta viimeiseen hengen vetoon asti
Pidin myös siitä, että elokuvassa ei olla tehty liikaa vastakkainasettelua "intiaanien ja valkoisen miehen" välille vaan myös intiaaneilla oli toisissa heimoissa vihollisia. Kaikki tappoivat toisiaan eikä eläimetkään säästynyt karuilta kohtaloilta. Tämä oli todelllinen selviytymistarina. Juoni oli toki hyvin varhaisessa vaiheessa ennalta-arvattava, mutta kysymys olikin enemmän siitä, että kuinka siihen tiedettyyn lopputulokseen päästään. Glassin matka Fitzgeraldin luokse piti kiinnostuneena. Elokuvaa on syytetty tylsyydestä ja ylipitkyydestä, mutta oma aikani ei ainakaan käynyt pitkäksi. Mielestäni se aika tarvittiin, että Glassin vaellukseen; esteisiin, onnistumisiin ja ennen kaikkea eloon jäämisen taisteluun pystyi samaistumaan. 

Näin suomalaisena jatkuva vaatteiden kastelu hyisessä vedessä nostatti ihokarvat pystyyn. Joku ruotsalainen kommentoi imdb:n keskustelupalstalla samantapaisesti. Kai tällaisille kylmien maiden ihmisille on jo pienestä pitäen varoiteltu hypotermian vaaroista.  Joissain kohdissa myös tuntui vähän siltä, että Glassin eteen olisi kuin väkisin laitettu erinäisiä esteitä, että hänen matkansa olisi mahdollisimman vaivalloista, mutta nämä tuntemukset menivät nopeasti ohitse.

Huomasin yhdessä kohtauksessa suuni olevan kirjaimellisesti auki. Tämä elokuva osaa hämmästyttää. 

*****

Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu (Birdman, Biutiful, Babel)
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Will Poulter
Kesto:2h36min
Valmistusmaa: USA

torstai 4. helmikuuta 2016

Spotlight (2015)

Spotlight kertoo Boston Globen paljastamasta pedofilivyyhdistä roomalais-katolisessa kirkossa. Elokuva on muun muassa ehdolla parhaan elokuvan sekä ohjauksen Oscarista.

Walterin (Michael Keaton) johtama sanomalehti-Globen "Spotlight"-toimittajatiimi: Mike (Mark Ruffalo), Sacha (Rachel McAdams) ja Matt (Brian d'Arcy James) keskittyvät juttuaiheiltaan pitkiin tutkimusprosesseihin ja hitaaseen tempoon. Tiimille tulee uusi päätoimittaja Marty Baron (Liev Schreiber), joka haluaa, että tiimi ottaa tarkemman tutkimuksen alle Bostonilaisen pedofiilipapin tapauksen. Pitkällisen tutkimustyön tuloksena muun muassa haastattelemalla uhreja sekä lakimiehiä, jotka sovittelivat kirkon kanssa hyväksikäytön uhrien nostamia kanteita, käy ilmi että ilmiö on laajempi kuin kukaan pystyi arvaamaankaan.

Elokuvassa voi nähdä myös muun muassa Stanley Tuccin pedofiilien uhrien lakimiehenä.

Spotlight-gang
Spotligh on hyvin epätasainen elokuva. Elokuva alkoi huonosti eikä tempaissut samalla tavalla imuunsa kuin siihen verrattavissa oleva All the president's men, joka kertoi Watergate-skandaalin paljastaneista toimittajista. Sivuosastaan Oscar-ehdokkuuden saanut Mark Ruffalo oli kuin huono karikatyyri bostonilaisesta toimittajasta muikistellessaan suutaan vinoon. Koko toimitustiimi tuntui teennäisen innostuneelta jutusta. Aivan eri tunnelmiin vei Dustin Hoffman ja Robert Redford kun he keksivät jotain oleellista jutun ratkaisemisen kannalta. Spotlight oli kuin väljähtänyt versio tästä. Pidän Michael Keatonista näytteiljänä eikä hän tässäkään huono ollut, mutta tuntui vain ettei kukaan näyttelijöistä oikein uskonut oikeasti olevan näitä 90-luvun toimittajia ja se näkyi katsojalle. En ymmärrä ollenkaan Rachel McAdamsin Oscar-ehdokkuutta. Eihän hän edes juuri tehnyt elokuvassa mitään. 

Stanley Tucci hukkuu töihinsä
Ja syy tietenkin siihen, että miksi näin huonosti jännitettä rakentava, hajanainen ja heikohkoa näyttelemistä sisältävä elokuva on Oscar-kisassa ja muutenkin kriitikoiden ylistämä? No sen aihe. Toki Globe teki tärkeää työtä näiden pedopappien kiinni saamiseksi ja antoi äänen lukuisille viattomille uhreille, jotka pitivät hyväksikäyttäjiään Jumalan asemassa. Elokuvan olisi voinut kuitenkin tehdä aiheesta paremmin. Eikä kyse ole siitä ettäkö elokuva olisi umpisurkea vaan siitä että ei se nyt niin hyvä ole, että se Oscarin ansaitsisi. Ruffalo/McAdams ei ainakaan. John Slatteryn toimituksen johtaja-hahmo oli täysin tarpeeton. 

Positiivisiksi asioiksi pitää kuitenkin nostaa, että meno parani keskivaiheilla, Stanley Tucci oli loistava ja Billy Crudupin esittämä lakimies oli hypnoottinen.

***1/2

#elokuvahaaste2016 (14. Tositapahtumiin pohjautuva elokuva)

Ohjaaja: Tom McCarthy (The Cobbler, The Station Agent)
Pääosissa:Mark Ruffalo, Michael Keaton, Rachel McAdams

Kesto:2h8min
Valmistusmaa: USA