sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulupukin tuomaa

Joulupukki oli tänä vuonna niin mukava, että toi alla olevat elokuva-aiheiset tuomiset:

Grudge match by Stallone ja De Niro, Breaking bad -essu, leffavapareita sekä kaikki sarjan "Moonlighting" tuotantokaudet.

Lisäksi kuvasta jääneen elokuvan: The Grand Budabest Hotel

Arthur Christmas (2011)

Artturi Joulu - Joulupukin poika (Arthur Christmas) on samalta tuotantoyhtiöltä Aardmanin animaatioilta kuin rakastetut Wallace&Gromit - elokuvatkin.

Arthur (James McAvoy) on nykyisen joulupukin (Jim Broadbent) poika. Jokaisella pukilla on 70 vuoden valtakausi, jonka jälkeen kunnia siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Nykyinen joulupukki viettää viimeistä valtakauttaan ja hänen vanhin poikansa Steve (Hugh Laurie) odottaa jo kieli pitkällä puikkoihin astumistaan. Steve ei kuitenkaan perusta joulusta sitä rakastavan nuoremman veljensä Arthurin tapaan vaan pitää hommaa armeijahenkisenä operaationa. Hän hoitaakin lahjojen jaon oganisoinnin tonttuja ohjaten modernilta lentoalukseltaan pukin ollessa lähinnä edustushenkisesti mukana. Steve nauttii onnistuneesta operaatiosta kunnes yksi tontuista huomaa yhden lahjan jääneen jakamatta. Arthur kauhistuu tilannetta, mutta Steve ei jaksa vaivautua enää sitä jakamaan. Joulupukki taipuu Steven kannalle. 

Normaalisti seikkailuita välttävä Arthur päättää, että pikkutytyön on saatava lahjansa vaikka mikä olisi. Hän saakin isoisänsä (Bill Nighy) sekä paketoijatontun (Ashley Jensen) mukaan lahjan vienti hankkeeseensa. Nyt vain homma joudutaan hoitamaan vanhaan malliin reellä, poroilla sekä taikapölyllä ilman teknisiä vempeleitä.

Artturi ja vanha joulupukki
Arthur Christmas oli ihan mukava jouluanimaatio vaikkakin ameijamainen joulunpyöritys alkoikin hieman tympiä. Arthur oli sympaattinen hahmo, joskin hänen ylikorostettu toheloimisensa ei tuntunut kovin orginellilta. Joulupukin manttelin siirtyminen sukupolvelta toiselle puolestaan oli ihan hauska näkökulma joulubisneksen pyöritykseen. Hieman hämmentävää tosin oli muutaman maan liput joulupukin päämajan yläpuolella, joista ainoana pohjoismaana edusti Norja. Ajattelin, että elokuvaan oli lisätty virkistävästi homotonttu, joka tykkää (hieman stereotyyppisesti) paketoida, mutta nettihaulla selvisi, että tonttu olikin vain poikatyttö.

Ihan mukavaa kertoilua, mutta ei yltänyt Wallace & Gromit -mittapuihin. Myöskin hyvin  unohdettava ilman suurempia tunteen nostatuksia.

***

Ohjaajat:Sarah Smith, Barry Cook
Pääosissa:James McAvoy, Jim Broadbent, Bill Nighy
Kesto:97min
Valmistusmaa:UK, USA

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

The Dog Who Saved Christmas (2009)

Kuinka voi sössiä näin pahasti elokuvan, jonka nimessä - The Dog Who Saved Christmas - on niin paljon potentiaalia hyvälle feel-good-jouluelokuvalle. Sen sijaan elokuvasta tehtiin jonkinlainen köyhän miehen Yksin kotona koiralla. 

Zeus (ääni:Mario Lopez) on koira, joka ei traumaattisen tapahtuman jälkeen osaa tai halua enää haukkua. Kennelissä ollessaan valitsee hänet hiljaisuudesta huolimatta koiria rakastava perheen isä George (Gary Valentine). Koiraan tykästyy hänen lapsensa, mutta vaimo ei ole tyytyväinen siihen, että koira ei osaa haukkua. Hän ei siis ole hyvä vahtikoira. Vaimo päättää että koira lähtee kun he palaavat äitinsä luota joulun vietosta. Zeus kuitenkin pelastaa joulun kun keksii keinon puolustautua kahta rosvoa (Dean Cane, Joey Diaz) vastaan jotka murtautuvat perheen kotiin. 

Ensinnäkin koiran puute, haukkumattomuus, oli maailman typerin keksintö elokuvan tekijöiltä. Veikkaan että olisi aika monta ihmistä, jotka haluaisivat koiran, joka ei hauku. Toisekseen koira, jonka ajatukset kerrotaan katsojalle ei yleensä ikinä toimi. Paitsi jos joku osaa lukea ne telepaattisesti kuten elokuvassa A boy and his dog. Toisekseen vekkulimaiset viritykset kotona olevan koiran toimesta rosvoille olivat typerät. Talon akka oli myös megalomaanisen kylmä koiraa kohtaan eikä oikein sopinut jouluelokuvan henkeen. Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli se, että ilkeänä pidetty kissan omistaja naapurustossa osoittautuikin kivaksi tyypiksi. Pekäsin jo, että kissaihmisiä dissattaisiin pahemman kerran tässä koiraelokuvassa.

*1/2

Ohjaaja:Michael Feifer (The Dog Who Saved Christmas Vacation, My Dog's Christmas Miracle)
Pääosissa:Dean Cain, Gary Valentine, Mario Lopez

Kesto:89min
Valmistusmaa:USA

Nativity 2: Danger in the Manger! (2012)

Harmillisen vähän on tullut nyt katsottua jouluelokuvia vaikka kohtahan se joulu jo on. Aloitin jouluelokuvien tulituksen Nativity!-elokuvan jatko-osalla: Nativity 2: Danger in the Manger!. Pidin kovasti ykkösestä, mutta odotukseni eivät jatkista kohtaan olleet korkealla ja hyvä niin.

Donald (David Tennant) on ala-asteen uusi opettaja. Häntä edeltäny ykkösessä esiintynyt Martin Freemanin näyttelemä opettaja mr. Maddens oli kovin pidetty ja nyt Donaldilla on suuret paineet astua hänen saappaisiinsa. Luokkaa vahtii vain vastuuton ja leikkimielinen mr. Poppy (Marc Wootton). Donald ei ehdi kovin kauaa luokkaansa opettamaan kun jo mr. Poppy suostuttelee hänet viemään lapset osallistumaan joululaulukilpailuun Skotlantiin. Hänen lisäkseen kisaa osallistuvat hänen snobi kaksoisveljensä (David Tennant) sekä kilpailuhenkinen toisen luokan opettaja Gordon Shakespeare (Jason Watkins). Lasten vanhemmat eivät tiedä, että heidän lapsensa on viety tähän kilpailuun ja ovat syystäkin huolissaan.

Donald ja mr. Poppy
Nativity 2 kulki ensimmäisen osan höyryillä. Harmillisesti koko 1. elokuvan sydämenä toiminut Martin Freeman sekä hänen rakastettuaan esittänyt Ashley Jensen puuttui tästä kokonaan eikä David Tennant todellakaan ollut mies hommaan vaikkakin oli ihan hauska pahana kaksoisveljenään. Elokuvan  juonenkehittely oli myös alkueliöiden tasolla, koska heti alussa päätettiin jo lähteä jonnekin Skotlantiin lapsibussillisen kanssa. Elokuvan sisältö muodostuikin suurelti matkalla tapahtuvista kömmähdyksistä sekä lukuisista musiikkiesityksistä (liian monista).

Rahastuksen makua, jonka olisi voinut antaa anteeksi jos Martin olisi ollut mukana.

**

Ohjaaja:Debbie Isitt
Pääosissa:David Tennant, Marc Wootton, Jason Watkins

Kesto:105min
Valmistusmaa:UK

lauantai 13. joulukuuta 2014

Interstellar (2014)

Christopher Nolan on taas räjäyttänyt pankin uusimmalla tulokkaallaan - Interstellar. Elokuva on jo kivunnut imdb:n parhaiten arvostelluimpien elokuvien listalla sijalle 13. Vielä se ei kuitenkaan yllä Nolanin Yön ritarille, joka pitää sijaa numero 4. Toisaalta taas miehen Inception on jäänyt Interstellarin taakse kohtaan 14. Jos jotain, niin tällä miehellä on ainakin visiota. 

Interstellar näyttää meille karun tulevaisuuden kuvan, jossa maapallolla on käynyt suuri ihmiskato nälänhädän takia. Maanviljelijöitä vaivaa viljelyksiä tuhoava punarutto. Cooper (Matthew McConaughey) on yksi jäljellä olevista maanviljelijäistä ja hänellä on tytär Murph (10v. Mackenzie Foy, keski-ikä: Jessica Chastain, vanhuus: Ellen Burstyn) ja poika Tom (Timothée Chalamet). Heidän kanssa asuu Cooperin lesken isä Donald (John Lithgow). 

Cooper ja Murph
Murph on aina kertonut isälleen kuinka hänen kirjansa puhuvat hänelle, mutta tämä ei ole ottanut tytön kertomaa kuuleviin korviinsa. Tyttärensä johdattamana Cooper havaitsee, että maa yrittää kertoa hänelle jotain morsekoodein. Käy ilmi, että sanomana on tullut koordinaatit NASA:an...tai mitä siitä on jäljellä. Astronautiksi opiskellut Cooper tapaa tukikohdassa vanhan opettajansa professori Brandin (Michael Caine) sekä hänen tyttärensä (Anne Hathaway). Professori houkuttelee Cooperin avaruusmatkalle etsimään asumiskelpoista planeettaa, jonne maan asukkaan voisivat paeta kurjia olosuhteitaan. Murph ei halua, että tämän isä lähtee ja yrittääkin kertoa, että kirjat ovat viestineet hänelle jäämisen puolesta...Cooper kuitenkin lähtee. 

Elokuvassa voi nähdä myös Matt Damonin

 Interstellar oli kestoltaa vajaa kolme tuntia, mutta kertaakaan ei tullut kyllästymisen hetkiä vaan piti otteessaan viimeiseen asti. Elokuva alkoi kiihtyä loppupuoltaan kohti yhä uskomattomampiin seikkailuihin, mutta kun antoi tarinan viedä menneessään ja jättää myös omat kolmiulotteiset rajansa taakse, niin pystyi hyväksymään elokuvan neliulotteisen sanoman. 

Karu planeetta
Mitä oikeasti on tapahtunut Matthew McConaugheylle? Häneltä ei ole viime aikoina tullut muuta kuin täyttä kultaa. Interstellariin sopi kuin nakutettu vaikka on ollut elokuvissa kuten "Muuttohaluton poikamies" sekä "Sahara" paljasrintaisena muskelimiehenä. Anne Hathawayn nähtyäni olevan elokuvan pääosanainen olin hieman pettynyt. Mielestäni joku toinen olisi sopinut paremmin. Enkä todellakaan ymmärrä millään tasolla Topher Gracen pientä (tarpeetonta) sivuosaroolia. Aivan parhautta olivat kuitenkin elokuvassa esiintyneet avaruusaluksen miehistön tukena olleet robotit, jotka toivat mukavaa huumoria vakava-aiheiseen elokuvaan. 

Ystäväni ei ollut elokuvan jälkeen varma, että pitikö hän siitä, että musiikit olivat niin "huomattavissa". Hyvän elokuvamusiikin ohjenuoraan kun kuuluu oleellisesti se, että se ei saa nousta esiin. Mielestäni kuitenkin tähän elokuvaan selkeästi ulos tuleva musiikki sopi. Ja kun on kyseessä Nolanin kaltainen visionääri, niin kyllä saa vähän taivuttaa sääntöjä - nehän on tehty rikottaviksi. Musiikki oli todennäköisesti yksi pääsyy siihen, että itselläni oli tunteet koko ajan niin pinnassa. Vuodatin kyyneliä. Olinkin hyvin yllättynyt elokuvan loputtua kun osa ihmisistä alkoi huvittuneesti naureskelmaan. Olihan Interstellarissa paljon nieltävää, mutta ei se minusta ainakaan naurettava ollut.

Kokemus.

****1/2

Ohjaaja:Christopher Nolan (Insomnia, Batman begins)
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain
Kesto:169min
Valmistusmaa:USA, UK

Inception (2010)

Inception kertoo maailmasta, jossa unia pystyy muokkaamaan. Yksi tällainen johtava uniarkkitehti on Cobb (Leonardo DiCaprio), joka ottaa tehtäväkseen istuttaa suurperijän (Cillian Murphy) mieleen ajatuksen, että hänen ei kannata jatkaa isänsä perintöä. Tehtävän toimeksiantaja on perijän suurin kilpailija Saito (Ken Watanabe). Cobb kokoaa tiimin johon kuuluvat: nuori taitava opiskelija Ariadne (Ellen Page), Athur (Joseph Gordon-Levitt), Eames (Tom Hardy) ja Yusuf (Dileep Rao).

Cobbin motivaationa suorittaa riskaabeli keikka joka vaatii useita uni unen sisällä kerroksia toimii hänen lapsensa. Sato on luvannut järkätä Cobbin Jenkkeihin lastensa luoksen, jossa mies on syytettynä vaimonsa Malin (Marion Cotillard) murhasta.  Edesmennyt Mal vainoaakin miestä tämän alitajunnan kerroksissa ja riskeeraa hänen tehtävän. 

Onko se unta vai onko se totta?
Inception ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin moneen muuhun. Elokuva on toki kiehtova rajattoman mielikuvituksen mahdollisuuden luomissa maisemissa. Tekniikka on myös kohdillaan ja maailmat ovat luotu uskottavan näköisiksi. Leonardo kuitenkin jossain määrin tökki, samoin Ellen Page. Toisaalta taas Watanabe toimi, Gordon-Levitt toimi sekä mainio Marion Cotillard. Elokuvan idea oli tuore eikä tuntunut, että katsoo jotain tuttua huttua.

Inception pohtii todellisuuden sekä unen rajoja. Japanilaisessa elokuvassa unitarinat ovat hyvin yleisiä sekä ajatus siitä, että elämä on unta. Siksi onkin hauskaa, että tehtävän toimeksiantaja on japanilainen Sato. Silti Inception ei jatkuvine kerroksineen jaksanut täysin temmata mukaansa. 

Nolanin mielikuvitusta on silti pakko ihailla. 

***1/2

Ohjaaja:Christopher Nolan (Insomnia, Batman begins, Memento)
Pääosissa:Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page
Kesto:148min
Valmistusmaa: USA, UK

Memento (2000)

Memento teki minuun suuren vaikutuksen kun näin sen noin vuonna 2000. Elokuva, joka kerrottiin lopusta alkuun! Olin myyty. Näin samoihin aikoihin myöskin vuonna 2000 ilmestyneen japanilaisen elokuvan Monday, jossa ideana on hieman samantyyppinen flashbackien muodossa kerrottu tarina. Sekin oli loistava.

Leonard (Guy Pearce) on menettänyt vaimonsa väkivaltaisen ryöstön yhteydessä. Samassa rytäkässä hän menetti lähimuistinsa päähän kohdistuneen iskun jälkeen. Leonard elääkin valokuvien sekä ihoonsa tatioitujen vihjeiden voimalla tarkoituksenaan löytää vaimonsa tappaja ja päästää tämä päiviltään. Leonardia auttaa etsinnöissä kaunis Natalie (Carrie-Anne Moss) sekä poliisina työskentelevä Teddy (Joe Pantoliano). Toinen auttajista ei kuitenkaan toimi täysin puhtaat jauhot pussissaan.

Leonard ja Teddy
Memento säilytti mielenkiintonsa vaikka katsoinkin sen useaan otteeseen silloin kymmenen vuotta sitten. Tosin parhain terä oli jo katseluiden myötä tylsistynyt eikä teho ollut enää niin voimakas. Matrixin myötä ponnistanut Carrie-Anne toi myös vahvasti mieleen 90-2000 lukujen taitteen. Nainen toi kuitenkin elokuvaan kaivattua tunneskaalaa koko ajan pihalla olevan unohtelevan Leonardin kontrastiksi. Elokuvan konsepti on kiehtova ja "loppuratkaisu" ei anna perus-Hollywoodilaista tyydytystä. 

****

Ohjaaja: Christopher Nolan (Insomnia, Batman begins)
Pääosissa: Guy Pearce, Carrie-Anne Moss, Joe Pantoliano
Kesto:113min
Valmistusmaa: USA

tiistai 9. joulukuuta 2014

Transcendence (2014)

Johnny Depp on His Recent Critical Flops: I Just Don't Give a F*ck
                                                                            -ETonline 

Kriitikot eivät ole aina oikeassa ja kyllä elokuvasta voi pitää vaikka muut eivät niin tekisi. Tästä Transcendencesta täytyy kuitenkin olla samaa mieltä arvostelijoiden kanssa - floppihan se.

Will Caster (Johnny Depp) on huippututkija keinoälyn saralla. Vastaliike on kuitenkin sitä mieltä, että hän on mennyt liian pitkälle tietoisen koneen luomisessa. Anarkistien iskussa Will saa tappavan annoksen säteilyä ja kuolee hiljalleen. Ennen kuolemaansa päättää hän Evelyn-vaimoineen (Rebecca Hall) sekä ystävänsä Maxin (Paul Bettany) avustuksella siirtää tietoisuuteensa bittiavaruuteen. Siirto onnistuu kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta ja pian kone-Will perustaa vaimonsa kanssa laitoksen, jossa huipputekniikalla parannetaan ihmisiä pikanopeudella; koko ikänsä sokea saa näkönsä, raksamiehen verinen jalka paranee heti ja niin edelleen. Samalla kuitenkin anarkistien liike voimistuu ja Will sekä hänen laitoksensa halutaan tuhota. Max käännytetään anarkistien puolelle ja tulee hänelle kiire pelastaa Evelyn konemiehensä kynsistä. 
 
Voi kurjuutta
Transcendence on oppikirjaesimerkki huonosta sci-fi-elokuvasta: 1. Liikaa jäykistelyä. Johnny Depp oli vakava tosikko koko elokuvan ajan. Hän ilmeisesti yritti tekeytyä tietokoneneroksi parhaaksi näkemällään tavalla: olemalla persoonaton pökkelö. Paul Bettany kompastuu harvoin hyviin elokuviin. Nytkin hän oli vetänyt väärät uimahousut jalkaan eikä olisi kuulunut koko altaaseen. Rebecca Hall oli hyvin huolestunut vaimo ja koko ajan surun murtama. Kukaan ei jaksa katsoa tuollaista jatkuvaa angstailua kaikkien pääosaesittäjien taholta. Elokuva voi olla synkkä ilman, että kaikki ovat kuin seipään nielleitä. Ai niin Morgan Freemankin oli mukana. Ei valitettavasti pelastanut elokuvaa. 

2. Tekoäly on käytetty aihe ja jos haluaa syödä osansa siitä piirakasta, niin pitäisi olla jotain maksuvälinettä, että ansaitsee sitä kuluttaa. Tekoäly oli tässä hyvin hatara konsepti, jonka kasvoina kuvaruutu-Will jatkuvasti pousaili. 3. Alkaa lopusta. Jos elokuva alkaa näyttämällä maailman, jossa ollaan palattu tekniikkaa edeltävään aikaan sähköjen mentyä ja internetin räjähdettyä, niin voisiko sen osoittaa vähemmän alleviivaamammin kuin tässä kun näppistä käytettiin ovistopperina?

Elokuvan katselu tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. 

**

Ohjaaja:Wally Pfister
Pääosissa:Johnny Depp, Rebecca Hall, Morgan Freeman
Kesto:119min
Valmistusmaa:UK, Kiina, USA 

lauantai 6. joulukuuta 2014

This Is Where I Leave You (2014)

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (This Is Where I Leave You)  on komedia hautajaisiin kokoontuneesta perheestä.

Judd Altman (Jason Bateman) on juuri saanut tietää, että hänen vaimonsa pettää häntä tämän pomon kanssa. Itsesäälissä pyörivä mies saa ikävän puhelun - hänen isänsä on kuollut. Altmanien perheen äiti (Jane Fonda) haluaa lapsiensa pysyvän viikon ajan saman katon alla viettäen juutalaista suruviiikkoa - shivaa. Suremaan tulee Juddin lisäksi hänen siskonsa Wendy (Tina Fay)  sekä veljensä Phillip (Adam Driver) ja Paul (Corey Stoll). Harvoin toisiaan näkevät sisarukset päätyvät puimaan asioitaan samalla lähentyen. Wendy ei tykkää miehestään ja haikailee aivovamman saaaneesta kouluaikaisesta poikaystävästään (Timothy Olyphant). Phillip on puolestaan täysin vastuuton vaihtaen työpaikkaa ja naista kuin hammaslankaa. Paul on puolestaan se vastuuntuntoinen mies, joka ei kuitenkaan onnistu saamaan vaimoaan raskaaksi.

Altmanit
Seitsemän sietämättömän pitkää päivää ei onneksi taipunut kahdeksi sietämättömäksi tunniksi vaan onnistui ainakin alkupuoliskollaan viihdyttämään mukavasti. Toinen puolikas vaihtoi vaihdetta astetta vakavampaan eikä vitsejä enää lennellyt samalla tahdilla kuin niiden olisi toivonut jatkuvan. Toki tällaisien draaman ja huumorin kanssa leikittelevien elokuvien pitää yleensä välittää mielestään jokin sanoma ja tässä nämä elämän oivallukset sekä henkilökohtaiset päätökset oli jätetty sinne loppupuolelle. Itse en yleensä mene katsomaan tämänkaltaisia elokuvia teatteriin asti, mutta en yhtään ole harmissani, että ystäväni kera tämän näin vaikka sisälsikin tarpeettoman monta "Jane Fondalla on isot luonnottomat tissit" -vitsiä.

Hauska.

***1/2

Ohjaaja:Shawn Levy
Pääosissa: Jason Bateman, Tina Fey, Jane Fonda
Kesto:103min
Valmistusmaa:USA

Reservation Road (2007)

Reservation Road kertoo "hit and run" -tapauksen uhriksi joutuvasta pikkupojasta, Joshista (Sean Curley). Elokuvassa seurataan niin kuoleman kokenutta perhettä: isä-Ethania (Joaquin Phoenix), sisko-Emmaa (Elle Fanning) ja äiti-Gracea (Jennifer Connelly) kuin murhenäytelmän syyllistä, Dwightiakin (Mark Ruffalo).

Ethan ei voi käsittää kuka sieluton rikollinen voi ajaa hänen pikkupoikansa yli ja paeta tilanteesta. Niinpä hän päättää miltei pakonomaisesti selvittää syyllisen. Poliisia ei tunnu tapaus juurikaan kiinnostavan, joten Ethan syventyy omiin tutkimuksiin huolimatta vaimonsa vetoamuksista jättää homma sikseen elossa olevan per. Ethan jopa palkkaa asianajajan hoitamaan tapaustaan, joka on kuka muukaan kuin syyllinen itse. Dwight painii tahollaan omien syyllisyyden tuntojen kanssa ja kamppailee tunnustamisen sekä poikansa luona pysymisen välillä. 

Mukana myös Mira Sorvino Dwightin ex-vaimona.  

Tässä se tapahtui
Reservation road omaa vahvat näyttelijät tunteita herättävällä aiheella. Joaquin on uskottava surun murtamana isänä ja Connelly hallitsee luontaisesti surumielisen äidin. Mark Ruffalo on vähän siinä ja siinä. Hän ei oikein vangitse rooliaan piinaavan kauhuteon kanssa elävänä vaan kuvaus jää aika yksiulotteiseksi ankeiluksi. 

Elokuvassa on kyllä mielenkiintoinen idea esittää yliajo molempien osapuolien näkökulmasta varsinkin kun ajaja oli ihan tavallinen mies. Mielenkiintoa piti yllä jännitys siitä, että milloin Ethan tajuaa, että syyllinen on hänen asianajajansa ja että mitä sitten tapahtuu. 

Jännä elokuva joka ei kuitenkaan yltänyt täyteen potentiaaliinsa. 

***1/2

Ohjaaja:Terry George (Hotelli Ruanda)
Pääosissa:Joaquin Phoenix, Mark Ruffalo, Jennifer Connelly
Kesto:102min
Valmistusmaa:USA, Saksa

maanantai 1. joulukuuta 2014

Dinner for Schmucks (2010)

Steve Carell näyttelee tässä Dinner for Schmucks -elokuvassa alhaisen älykkyysosamäärän omaavaa Barrya. Miehen harrastuksiin kuuluu kuolleiden hiirien etsiminen, täyttäminen sekä koristelu. Timiä esittävä Paul Rudd on puolestaan hyvin toimeen tuleva analyytikko, joka haluaa edetä firmassaan. Hän esitteleekin pomolleen kunniotusta herättävän idean ja saa siitä hyvästä kutsun vain harvoille tarkoitetulle illalliselle. Ainoa juju on siinä, että illalliselle täytyy tuoda joku kyvyn omaava idiootti. Tyttöystävänsä Julien (Stephanie Szostak) vastusteluista huolimatta Tim päättää viedä Barryn.

Mukana elokuvassa voi nähdä myös muun muassa Zach Galifianakisin, Ron "Konttorirotat" Livingstonin, Jeff Dunhamin sekä David "Pikku-Britannia Walliamsin. 

Tim, Barry ja hänen hiiristä koostuva Viimeinen ehtoollinen
Dinner for Schmucks on täysin idioottimainen elokuva. Sanomana on kliseinen: kaikki ihmiset ansaitsevat tasapuolista arvostusta puutteistaan huolimatta. En pidä Paul Ruddista, mutta tässä hän ei onnistunut ärsyttämään aivan niin paljon kuin yleensä..aina. Steve Carrelista puolestaan pidän ja hänellä olikin hetkensä. Kieltämättä elokuva viihdytti idioottimaisuudestaan huolimatta tai juurikin sen takia. Käsillä näpertämisestä pitävänä nautin Barryn hiiritaiteesta. Ron Livingstonia on aina ilo katsoa. David Walliams ei puolestaan tuntunut oikein sopivan elokuvaan tönkistelevänä aristokraattina.

Tyhmä, mutta vähän hauska.

**1/2

Ohjaaja:Jay Roach (Austin Powersit, Meet the parents)
Pääosissa:Steve Carell, Paul Rudd, Stephanie Szostak
Kesto:114min
Valmistusmaa: USA