sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kauhu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kauhu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

The VVitch: A New-England Folktale (2015)

Jännästi kirjoitettu The VVitch: A New-England Folktale perustuu todellisiin pöytäkirjoihin 1600-luvun varhaisen Amerikan noitaoikeudenkäynneistä. Dialogia elokuvaan ollaan ammennettu näistä lähteistä. Jännä "tupla V" ilmeisesti perustuu siihen, että 1650-luvulla ei tämä kaveri W ollut suurelti käytössä.

Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 28. "Kannessa on kuu".

Briteistä lähtenyt uskonnollinen uusraivaajien perhe ei olekaan tyytyväinen Uuteen maahan. Varsinkin perheen rouva (Kate Dickie) haluaisi takaisin kotiin. Köyhyys iskee vasten kuusihenkisen perheen kasvoja vaikka perheen isä (Ralph Ineson) parhaansa yrittääkin. 

Perheen vanhin lapsi Thomasin (Anya Taylor-Joy) alkaa osoittaa naiseuden merkkejä, joka saa perheen äidin takajaloilleen. Tytär onkin hänen pettymystensä likasanko. Vanhemmat päättävät, että on aika lähettää tytär jonkun perheeseen siivoamaan, niin on yksi suu vähemmän ruokittavana. Lapset kuitenkin kuulevat vanhempiensa suunnitelman ja päättää vanhin poika Caleb (Harvey Scrimshaw), että metsästää pelottavasta metsästä syötävää niin paljon, että Thomasia ei tarvitsisi lähettää pois. 

Homma kuitenkin räjähtää käsiin kun Caleb ja Thomasin lähtevät kaksistaan metsälle, jonne ei saisi potentiaalisten noitien (ja susien) takia mennä. Caleb palaa retkeltä jollain tavalla manattuna ja Thomasin saa äitinsä vihat päälleen. Isäkin alkaa uskoa, että ehkäpä Thomasin on tosiaan kaiken takana.

Pienet kaksoset eivät auta asiaa, jotka ovat pitkään pilkanneet siskoaan noidaksi. 

Thomasin on nuori nainen, mutta onko myös noita?
Luen tällä hetkellä tietokirjaa Ruotsin ja Suomen noitaoikeudenkäynneistä sekä siihen johtaneesta hysteriasta ja varsinkin lapsien käytöstä silminnäkijöinä noituudelle. Elokuvassa olikin havaittavissa ohjaajan tekemä taustatutkimus. Elokuvassa oli selkeä alleviivaus sille, että naiseuteen puhkeava tytär koettiin uhkana (perheen äiti pelkäsi että viettelee miehensä ja oman veljensä) ja oli helppoa heittää hänet syntipukiksi syyttämällä kaikesta kurjuudesta häntä. Toki elokuva "poikkesi" totuudesta siinä mielessä, että loppua kohden homma meni enemmän fantasian puolelle ja esitettiin, että oikeita noitia onkin olemassa. 

Mielestäni elokuva olisi toiminut paremmin, jos se olisi ollut vain yksi kuvaus tilanteesta joka johti noituudesta syyttämiseen, koska nykyään sellainen tuntuisi (ainakin länsimaissa) naurettavalta. The VVitch oli hidastempoinen ja jotenkin teennäisen oloinen. Lapsinäyttelijät olivat hyviä ja kontrasti suloisten lapsien ja ilkeän noituuden välillä oli toimiva. Oletin elokuvan nimen perusteella, että elokuva olisi pyörinyt enemmän jonkun yhden noidan ympärillä, mutta näin ei ollutkaan. 

Tästä olisi saanut paremman. Potentiaalia oli.

***

Ohjaaja: Robert Eggers
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Ralph Ineson, Kate Dickie
Kesto: 1h 32min
Valmistusmaa: UK, Kanada, USA

lauantai 11. elokuuta 2018

681/1001 The Thing (1982)

The Thing - 'se' jostakin (The Thing) on John Carpenterin ohjaama kauhu-scifi, jota ollaan kovasti verrattu muutama vuosi aikaisemmin ilmestyneeseen Alieniin.

Antarktikseen saapunut yhdysvaltalainen tutkijaryhmä saa koiraa ampuvan sekoilevan vieraan, joka osoittautuu norjalaiseksi tutkijaksi. Mies on osa suurempaa tutkijaryhmää. Norjalaiset vapauttivat syväjäästä jotakin, joka pistää koko tutkimusleirin sekaisin. Vieras eliö ottaa isäntäruumiin haltuunsa ja matkii isäntänsä organismia.

Kurt Russell näyttelee yhdysvaltaista tutkija MacReadya.

Kurt Russell valmiina liekittämään
Alienin tunkeutuminen ihmisen vatsasta kesken aterioinnin elokuvassa "Alien" oli omanlaisensa näky, mutta The Thing on jotain aivan toista kun saamme nähdä sen vaikutukset ensimmäistä kertaa ruudulla tunkeutuessa isännästään. Ilmeeni oli varmaan inhon vallassa vartin verran; sen verran kuvottavaa katsottavaa. Ja näin myös erittäin onnistunutta kauhua. Vielä kun ällömuutos tapahtui ihmisen sijaan viattomalle ja söpölle koiralle, oli efekti tuplattu. Ällötyksen vallassa sai olla myös tasaisesti pitkin elokuvaa "Sen" riehuessa pitkin tutkijoita.

101 scifi-elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään - kirjani sisältämä The Thing juliste.






Yllä olevan kirjan mukaan elokuva olisi metatasolla kriittinen kannanotto yhdysvaltalaisen politiikon ajamaan muukalaisvastaisuuteen. Jännitettä ryhmäläisten epäluulosta toisiaan kohtaan rakennetaankin hyvin kun paranoia saa vallan ja huoli omasta hengestä nousee ykkösprioriteetiksi.

Elokuva näyttää hyvälle ja efektit ovat hyvin tehtyjä eliön ottaessa isännät monimuotoisesti haltuunsa. Oman viehätyksensä tuo 80-luvun tietotekniikka tieteen tekemisen välineenä.

****

Ohjaaja: John Carpenter (The Ward, Halloween, The Fog)
Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, Keith David
Kesto: 1h 49min
Valmistusmaa: USA

tiistai 30. tammikuuta 2018

Get Out (2017)

Get out pääsi parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi, joka on kauhuelokuvalle aika poikkeuksellista.

Chris (Daniel Kaluuya) ja Rose (Allison Williams) ovat pariskunta. Kun valkoihoinen Rose pyytää tummaihoisen poikaystävänsä näkemään vanhempansa jännittää Chrisiä wasp-vanhempien suhtautuminen omaan hipiäänsä, mutta Rose lohduttaa poikaystäväänsä että hänen isänsä äänesti Obamaa, joten mitään hätää ei ole.
 
Chrisin tavattua tyttöystävänsä vanhemmat Missyn (Catherine Keener) ja Deanin (Bradley Whitford) alkaa hän aistia että kaikki ei ole ihan normaalisti. Yhteisön tummaihoiset käyttäytyvät varsinkin oudosti ja tuntuvat kuuluvan enimmäkseen palvelusväkeen. Tuntemuksiaan Chris pääsee purkamaan ystävälleen Rodille (LilRel Howery), joka kehottaa ystäväänsä poistumaan paikalta äkkipikaa.

Daniel mukavasti lepotuolissaan
Get out tuntui idealtaan tuoreelta enkä kokenut että se olisi muistuttanut jotain kauhuelokuvaa. Get out herätti myös aidosti piinaavaa jännitystä kun ei tiennyt oikein mitä elokuvassa tapahtuu. Daniel tulkitsi hyvin Chrisin tuntemia hämmennyksen ja pelon tunteita erikoisten tilanteiden tullessa vastaan. Mukava piristys oli hänen kaveriaan näytelly LilRel, jonka hahmo oli ainoa jolle Daniel pystyi avoimesti tunteitaan puhelimitse purkamaan. Keener oli erityisen creepy näennäisen lämpimänä äitinä.

Toimi.

****

Ohjaaja: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford
Kesto:1h 44min
Valmistusmaa: Japani, USA

tiistai 19. joulukuuta 2017

Krampus: The Christmas Devil (2013)

Joulupukki (Paul Ferm) merkitsee listaansa kuka on kiltti ja kuka tuhma. Pukki lahjoo kiltit ja tuhmat hoitelee velipoika Krampus: The Christmas Devil.

Onkos täällä kilttejä lapsia?
Nykyään poliisina toimiva Jeremy (A.J. Leslie) muistaa lapsuudestaan että hänet sieppasi jokin olento, laittoi säkkiin ja säkin veteen. Hän ei ollut kovinkaan kiltti pikkupoika ja päättelikin, että se oli Krampuksen tekosia. Lapsia taas katoaa huolellisesti ennen joulua ja Jeremy on vahvasti päättänyt saada Krampuksen vastuuseen tekosistaan. Krampus raahaa luolaansa tuhmat lapset ja itselleen hieman huvitusta kauniimman sukupuolen edustajista.

Jeremy kokoaa possen hoitelemaan Krampuksen, mutta operaatio menee pyllylleen eikä Krampukselle ryttyillä.  Tuhmat saavat osansa, kiltit pukettinsa ja maailmassa vallitsee tasapaino.


Krampus raahaa tuhmuria
Krampus on alhaisen budjetin tyylissään mainio joulupätkä, jossa ei säästellä joulun punaista kehonestettä. Kotielokuvafiilis toi Krampukseen dokumenttivivahteita. Huvittavaa oli katsoa kun skrodet poliisimiehet olivat ihan rikki tästä Krampuksen muistosta. Varsinkin yhtä poliiseista esittävä Jay Dobyns sai ylinäytellyllä suorituksellaan itseni naurusta kipeäksi. 

Elokuvan vahvuus tapahtui sen alkupuolella. Joulupukki ja Krampus oli dynaaminen kaksikko ja olisin toivonut näkeväni enemmänkin heidän välistä kommunikointia. Molempien näyttelijät naulasivat roolinsa. Loppua kohden elokuva muuttui enemmän Cape fearmaiseksi poliisimiehen perheen uhitteluksi eikä niin hyvällä tavalla, mutta ei silti tylsäksikään laimennut. 

Hauska.

***1/2

Ohjaaja: Jason Hull (The Four, Chasing Darkness)
Pääosissa: Jay Dobyns, Paul Ferm, Andrew Ferrick
Kesto:1h22min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VIII/VIII: Xtro (1982)

Xtro on kahdeksanosaisen Dark label -kauhuboksikokoelman viimeinen levyke ja se poikkeaa muista valmistusvuotensa perusteella. Kaikki muut kun hapuilivat jossain 2000-luvun alkupuoliskolla, niin Xtro on saanut alkunsa jo syntymävuoteni kupeilla - 1982.

Pikku-Tony (Simon Nash) näkee toistuvaa painajaista siitä, että muukalaisalus sieppaa hänen isänsä (Philip Sayer). Tonyn äiti on sitä mieltä, että isä on vain nostanut kolme vuotta sitten kytkintä ilman sen kummempia extraterrestrialisia syitä. Pikku-Tony taisi kuitenkin olla oikeassa sillä maahan laskeutuu alieneiden joukko ja yksi heistä siementää Tonyn isän kantajaisäntään, joka synnyttää tämän takaisin maanpinnalle.

Tyylikäs Xtro posteri
Xtrosta ei heti tiennyt, että mitä siinä tulee tapahtumaan, joka piti mielenkiinnon mukavasti otteessaan. Tykkään 80-luvun kauhuelokuvien itsetehdyistä tai alkeellisen tietokoneistetuista erikoisefekteistä ja koko kasari tunnelmasta. Tämä ei ollut poikkeus. Isän "syntyminen" naisen kohdusta oli kyllä erityisen ällöttävä näky ja ansaitseekin siksi kiitosta. Suursuosioon paukahtaneen Spielbergin ohjaaman ET:n jälkimainigeissa samalle rahasammolle uinut Xtro piti uniikin otteensa ja onnistui erottautumaan, niin hyvässä kuin pahassa.

***

Ohjaaja: Harry Bromley Davenport (Xtro II, Xtro 3, Life Among the Cannibals)
Pääosissa: Philip Sayer, Bernice Stegers, Danny Brainin
Kesto:1h21min
Valmistusmaa: UK, USA

lauantai 28. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VII/VIII: Shrooms (2007)

Irlannin metsistä saa ilmeisesti hyviä taikasieniä - Shrooms.

Joukko ystävyksiä menee avoimin mielin sienestämään saadakseen mieltä avartavia kokemuksia. Suurin osa joukosta matkustaa Jenkeistä asti. Ilo loppuu hetkellisesti kun eläin osuu liikkuvan auton konepeltiin ja epämääräiset "alkuperäiskansalaiset" haluavat raadon päivällisekseen. Episodi painuu pian unholaan. Elokuvan keskiössä on kiltti työttö Tara (Lindsey Haun), joka vetää sieniöverit ja alkaa nähdä tulevaisuuden tapahtumia; ikäviä tapahtumia. Takaperoiset "alkuperäiskansalaiset" tekevät vielä comebackin.

Nam, sieniä!
Shrooms omaa klassisen kauhuelokuvan kehykset nuorten mennessä joukolla telttalailemaan uusien kokemusten perässä. Freesiltä tuntui Irlanti ja sienet. Elokuvasta ei välttämättä aina tiennyt mikä tapahtui oikeasti ja mikä oli sienten aiheuttama hallusinaatio, joka oli ihan virkistävää. Shrooms onnistui välillä tuottamaan myös jännittyneisyyttä, mikä on kauhuelokuvalle plussaa. Mitä pidemmälle elokuva meni ja enemmän murhamiestä näytettiin kämäisin hidastuksin, niin sitä heikommaksi se myös muuttui loputtomine juoksentelukohtauksineen. Lopussa on pienet "Shyamalat" jota en osannut odottaa. Tämä twisti ei kyllä mitenkään elokuvaa parantanut.

Välillä ihan jännä.

**1/2

Ohjaaja: Paddy Breathnach (The Long Way Home, Man About Dog)
Pääosissa: Lindsey Haun, Jack Huston, Max Kasch
Kesto: 1h24min
Valmistusmaa:Irlanti, Iso-Britannia, Tanska

tiistai 24. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VI/VIII: La Horde (2009)

The Horde (La Horde) on ranskalainen zombie-elokuva.

Poliisi ammutaan ja joukko muita korruptoituneita poliiseja haluaa kostaa tämän. Rikollisjengi ja poliisit päätyvät kostomainingeissa samaan rakennukseen, jonka ovia kolkuttelee elävät kuolleet. Jengi liittoutuu taistelemaan yhteistä pahaa vastaan. Kerrostalon katolta heille vasta valkenee ongelman suuruus. Porukkaa jeesii vanha sotaveteraani, joka nauttii kuolleiden lahtaamisesta.

Tulitusta kerrakseen
Hahmojen kehitys jää minimiin eikä se oikeastaan haittaa vaikka ne zombiet sitten syövät näitä ihmisiä, koska mitä väliä. En edes tiedä ketä nämä tyypit on, jotain rikollisia ja rikollispoliiseja. Toiminta tuntuu päättömältä sekoilulta ja zombiet jää persoonattomaksi massaksi. Ainoa hahmo, joka jää hieman mieleen on pääpahiksena toimiva karismaattinen Eriq Ebouaney Adewalena.

**

Ohjaajat: Yannick Dahan, Benjamin Rocher
Pääosissa: Claude Perron, Jean-Pierre Martins, Eriq Ebouaney
Kesto:1h30min
Valmistusmaa: Ranska

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part V/VIII: KM31 (2006)

Espanjalaisessa KM31-elokuvassa äitinsä menettämä pikkupoika kummittelee valtatiellä.

Agata (Iliana Fox) törmää valtatiellä pieneen poikaan, joka hänen ihmetyksekseen ei olekaan kuollut ja samalla hämmästyksissään jää itse auton alle. Naisen identtinen kaksoissisko Catalina (Iliana Fox) saa toisaalla vision tästä tapahtumasta ja juoksee suoraan onnettomuuspaikalle. Agata selviytyy hengissä, mutta hänen jalkansa joudutaan amputoimaan ja vaipuu koomaan.

Catalina saa kummallisia viestejä televisiosta, viemäristä ja koomassa olevalta siskoltaan.  Valtatiellä maannut pikkupoika seuraa Catalinaa ja pelottelee tätä oudolla olemuksellaan. Agata on jäänyt kuolleiden ja elävien maailman välimaastoon ja vain Catalina voi tätä auttaa.

Kuolleet ovat täällä
Iliana Fox oli uskottava kaksoisroolissaan. Hänen herkät kasvonsa välittivät hyvin kauhun tunteet. Elokuva tuntui kuitenkin jo useaan kertaan nähdyltä 2000-luvun alun japanilaisen kauhubuumin kokeneena. Valkoiseksi maalatut lapset mustine meikkeineen kun tuli hyvin tutuksi muun muassa The Ring ja The Grudge elokuvien kautta.

Elokuvasta tuntui puuttuvan kunnon rakenne. Kohtaukset vain seurasivat toisiaan suhteellisen samanlaisina: Välähdys pelottavasta pojasta, harhaileva ja huolestunut Catalina ja välähdys pelottavasta naisesta ja harhaileva Catalina taas pelostaan suunniltaan. Mielenkiinto alkoi herpaantua alun jonkinnäköisen potentiaalin jälkeen.

**

Ohjaaja: Rigoberto Castañeda
Pääosissa:Iliana Fox, Adrià Collado, Raúl Méndez
Kesto:1h 45min
Valmistusmaa:Meksiko, Espanja

lauantai 21. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part IV/VIII: Storm Warning (2007)

That's disgusting! Yeah, that's fishing baby.

Juppipariskunta Pia (Nadia Farès) ja Rob (Robert Taylor) veneilee syrjäseudulla Australian French Islandin lähettyvillä ja eksyy rantauduttuaan maastoon. Pari törmää maalaistaloon aikoen soittaa sieltä taksin, myrsky nousee. Taloa asuttaa kaksi peräkammarin poikaa ja heidän isänsä. Talon asukkaat pitävät pariskuntaa vankeinaan ja pakottavat heidät muun muassa tappamaan pienen kenguruvauvan. Pia ei aijo jäädä toimettomana pyörittelemään peukaloita vaan löytää sisäisen MacGyverinsä ja alkaa tositoimiin puolustautuakseen pahalta.

Veneilijät
Elokuvan kuvamaasto oli aluksi hyvin yksinkertainen eikä tarinaa osattu kertoa visuaalisesti kovinkaan kiinnostavasti: kuvaa veneestä, kuvaa joesta, kuvaa pilvistä ja uudestaan. Monet kohtaukset tuntuivatkin tämän takia ylipitkiltä. Loppua kohden elokuva löysi kuitenkin pontensa.

Tykkään yleisesti ottaen ozploitaatio-elokuvista ja tämäkin sisälsi paljon asiallisia kohtauksia.

Loppu pelasti.

***

Ohjaaja: Jamie Blanks (Urban legend, Valentine)
Pääosissa: Nadia Farès, Robert Taylor, David Lyons
Kesto: 1h 26min
Valmistusmaa: Australia

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part III/VIII: Death Roll (2002)

Death roll aka Crocodile 2: Death Swamp omaa hienon alkuperäisen nimen lisäksi paljon korneja kohtauksia ja letkeää musaa. 

Joukko pankkiryöstäjiä pakkautuu lentokoneeseen. Lentoemäntänä kyseisellä lennolla päivystää Mia (Heidi Lenhart), joka on elokuvan pääosaleidi. Lento osuu myrskyn keskelle ja lennonjohto antaa käskyn kääntyä takaisin. Ryöstöjengi on kuitenkin eri mieltä ja kaappaa lentokoneen päästäkseen kohteeseensa Meksikoon. 

Myräkkä on niin voimakas, että syöksyy lentokone maahan keskelle soisia seutuja. Ja ketkä viihtyy soissa? No krokot tietenkin. Mian poikaystävä (Chuck Walczak) odottaa naistaan Meksikossa sydän syrjällään kun kuulee uutisista lennon kohtalosta. Hän päättääkin palkata päihtyneen "köyhän miehen Crocodile Dundeen (Martin Kove)" pelastusoperaatioon.

Apua! Jättikroko iskee
Elokuvassa oli mukavaa b-luokan tuntua heti alkumittelöistä asti. Kämäinen näyttely ja halpisfiilis toi omat vibansa, mutta elokuva jää vähän sille rajalle ettei ole tarpeeksi kökkäröinen ollakseen hauska, mutta ei myöskään tarpeeksi hyvä ollakseen kiinnostava tai pelottava. Muun muassa Karate Kidistä Reesenä tuttu Martin Kove toi ruutuun ilmestymisellään hieman lisää vetovoimaa pätkään.

Ihmiset olivat yleisesti ottaen sen verran ärsyttäviä, että kun krokotiili otti jonkun leukoihinsa, niin sitä oli enemmän sen krokotiilin puolella.

*1/2

Ohjaaja: Gary Jones (Spiders, Mosquito)
Pääosissa:Heidi Lenhart, Chuck Walczak, Jon Sklaroff
Kesto:1h29min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part II/VIII: Frontière(s) (2007)

Frontière(s) kertoo tarinaa Ranskan presidentinvaalien aikaisen katumellakan jälkeisistä tapahtumista.

Viisi pikkurikollista aikoo paeta Amsterdamiin ryöstämiensä rahojen kanssa. Raskaana olevan Yasminen (Karina Testa) Sami-veljeä (Adel Bencherif) kuitenkin ammutaan ja jää hän siskoineen sekä yhden ryhmän muun jäsenen kanssa pois matkalta mennäkseen ensiapuun Samin kanssa.

Rahojen kanssa reissaavat kohti rajaa vain Tom (David Saracino) ja Farid (Chems Dahmani). Pojat päätyvät hotelliin, jonka omistajilla ei ole yläkerrassa ihan kaikki kunnossa. Pojat antavat osoitteen ryhmän puuttuville jäsenille, jotka saapuvatkin paikalle Samia lukuunottamatta. Ryhmälle selviää pian, että hotellia pitäville uusnatseille kelpaa kanan lisäksi jotain muutakin samalta maistuvaa. 

Yasmine sai tarpeekseen


Natsit ja ilkeät majatalonisännät eivät toki ole uutta kauhugenressä, mutta natsi-isännät kannibalistisella twistillä ei tuntunut ylikulutetulta idealta. Muistan vieläkin kun luin joskus jutun Jenkkien syrjäisestä kolkasta löytyneestä degeneroituneesta yhteisöstä, jossa kehitysvammat ja muut epämuodotumat olivat pikemminkin normi kuin poikkeama ja jotenkin ajatuksena se aiheutti minulle paljon puistatusta. Frontier(s):n teema puhtaasta natsirodusta toi samat kylmät väreet mieleeni vaikka olivatkin tässä valmiita käyttämään ruskeasilmäistä ja tukkaista "epäpuhdasta" Yasminea suvunjatkamistarkoituksiinsa. 

Näyttelijöissä ei sinällään ollut mitään vikaa ja tunnelmakin oltiin saatu "mukavan" ahdistavaksi. Akillisjänteen poikkaiseminen tuntui erityisen vihlaisevalta. Kauhukliseiltä ei tässäkään elokuvassa vältytty, joka ei välttämättä ole huono asia, mutta kun karkuun päässyt yksilö hyppää ensimmäisenä vastaantulevan auton kyytiin eikä ajaja olekaan turvaan vievä ystävä vaan osa pahisjengiä, niin ei se jaksa enää yllättää (eikä varmaan olisi jaksanut yllättää 10 vuotta sittenkään kun leffa saapui markkinoille).

Ihan kelpo kauhupläjäys.

***

Ohjaaja: Xavier Gens
Pääosissa: Karina Testa, Aurélien Wiik, Patrick Ligardes
Kesto: 1h48min
Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part I/VIII: À l'intérieur/ inside (2007)

Elokuvablogisti ...noir heitti haasteen ilmoille Halloween-kuukauden kunniaksi; yksi kuukausi ja kahdeksan kauhuelokuvaa. Nurkissani pyöri katselemattomana haasteeseen kuin tehty Best of Dark label -kokoelma, joka sisälsi juuri maagisesti kahdeksan kauhuelokuvaa. 

Ensimmäisenä katseluun pääsi ranskalainen Inside (À l'intérieur). 

 Raskaana oleva Sarah (Alysson Paradis) joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää aviomiehensä. Hän näkee omituisia unia syntymättättömästä lapsestaan. Outo nainen kolkuttelee Sarahin oven takana eikä hän päästä tätä sisään, mutta myöhemmin hän onkin jo tunkeutunut naisen kotiin yrittäen kaivertaa syntymättömän lapsen Sarahin masusta isoilla saksilla. Pelokas Sarah onnistuu pakenemaan kylppäriin kun tuntematon nainen tekee töllöntöitään tämän läheisille ja kaikille Sarahin auttajille. Pahismuija tekee jopa teemumäet naisen kissalle.

Verinen nainen
Elokuvassa on aluksi hyvin hidastempoinen tunnelma. Yksin elävää naista näytetään synkistelemässä ja joskus puolestaan kuvakulma siirretään vatsan sisälle sikiön tunnelmiin. Kun homma pääsee vauhtiin, niin veri maalaa reippaasti seinämiä. Sarahin persoonallisuus jää aika ohueksi eikä hänen puolellaan erityisesti ole. Tietysti sympatiaa pitäisi herättää että tämä on raskaana, mutta tietokoneanimaatiosikiö ei herätä erityisesti "äidillisiä" tunteita. Täytyy myöntää, että sakset murhavälineen on aika tehokas ja alkukantaisia pelkoja herättelevää, tyyliin "älä juoksen saksien kanssa tai voit saada sakset silmääsi". 

Joitain erityisen ällöttäviä kohtauksia, mutta ei erityisen pelottava.

**1/2

Ohjaajat:Alexandre Bustillo, Julien Maury
Pääosissa:Alysson Paradis, Jean-Baptiste Tabourin, Claude Lulé
Kesto:1h22min
Valmistusmaa:Ranska
----
edit 081017, 18:31 lisätty kuva

Mother! (2017)

Mother! on Darren Aronofskyn ohjaama allegoria Raamatun luomiskertomuksesta.

Sisältää spoilereita.

Jennifer Lawrence esittää äitiä, vertauskuvallista äiti maan ja neitsyt Marian jonkinlaista risteymää. Javier Bardem on puolestaan naisen aviomies ja vertauskuvallinen Jumala. Jenniferin esittämälle hahmolle kodin laittaminen on tärkeää ja hän rakastaa runoilija-aviomiestään suunnattomasti sekä tykkää omasta rauhasta keskellä ei mitään. 

Eräänä päivänä talolle eksyy Ed Harrisin esittämä vertauskuvallinen Aatami eikä kodin emäntä tykkää yhtään hänen tunkeilustaan. Hän näkee Aatamin kyljessä haavan jota Jumala yrittää peitellä ja sitten tuleekin kyläilemään Michelle Pfeifferin esittämä Eeva. Näitä seuraa Aatamin ja Eevan lapset, vertauskuvalliset Kain ja Abel sekä veljessurma. Eeva on utelias nuuskija ja tunkeutuu Jumalan työhuoneeseen, jossa on hänen varjelemansa kivi (vertauskuvallinen kielletty hedelmä). Eeva houkuttelee Aatamin katsomaan "omenaa" ja he rikkovat tämän tärkeän kiven. Jumala vihastuu ja karkottaa Aatamin ja Eevan työhuoneestaan aka Paratiisista. 

Tämän jälkeen Jumala raskauttaa Jenniferin hahmon ja masussa odotteleekin Jeesus-vauva. Taloon alkaa vyöryä massiivisesti ihmisiä ihailemaan suurta runoilijaa ja tämän lastaan.  Väkijoukko turmelee kodin. Lapsen synnyttyä Jumala uhraa poikansa väkijoukolle erittäin graafisesti esitettynä.

Mother!
Mother! oli enemmänkin matka kuin elokuva. Kaksi ihmistä lähti salista kesken elokuvan pois, ei  tyypillinen Jennifer Lawrence -elokuva. Mielestäni traileri oli hieman harhaahjohtava, sitä ehkä yritettiin myydä jonkinlaisena kauhu/jännäri -tyyppisenä elokuvana vaikka oli vähän jotain muuta. 

Mielestäni elokuvassa esiintyneet näyttelijät tekivät kaikki hyvää työtä. Javier oli loistava egomaanisena runoilija, joka toppuuttelee kaikki vaimonsa tunteet. Michelle ja Ed olivat myös parhautta ylikorostetun paaheellisina ihmisinä heikkouksineen, kuten; alkoholismi, kuolevaisuus, röökaaminen ja seksuaalisuus. 

Elokuvassa oli paljon hyvää ainesta, mutta oli se silti paikoittain pitkäveteinen. Varsinkin loppua kohden vallitseva tunne oli itselläni ahdistus; Jennifer Lawrencen hahmoon samaistuminen kun tämä yritti selviytyä kasvavan massan jaloista, jotka "raiskasivat" tämän kodin. Piristävää kuitenkin nähdä elokuvissa jotain hyvin erilaista. Pidän kovasti Darrenista ohjaajana, hänen elokuvistaan kuten Pii, Black Swan, The Wrestler, The Fountain ja Unelmien sielunmessu. Hänen viimeisin kokopitkä elokuva ennen Motheria oli Noah, joka ei enää toiminut  niin hyvin minulle. Mother! jatkaa tällä Raamattulinjalla, joka ei toivon mukaan ole enää hänen seuraavan elokuvansa inspiraation lähde.

Ei se huono ollut.

***1/2

Ohjaaja: Darren Aronofsky
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer
Kesto: 2h1min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

It (2017)

Kun kerroin töissä meneväni katsomaan viikonloppuna Sen (It), niin kesti hetken ennen kuin ymmärrys valui ihmisten aivokuoreen, mutta kun ymmärrys tuli, niin seurasi sitä myös nopeasti - yyyäääk!

Se on Stephen Kingin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva, josta on tehty jo 90-luvulla mainetta niittänyt minisarja. Monelle ikäiselleni tämä onkin lapsuudesta hyvin tuttu. Itse olen sen myös nähnyt, mutta en kyllä muistanut siitä juurikaan mitään kun tämä "remaken" kävin katsomassa.

Eletään villliä 80-lukua, seinällä Gremlins- ja Beetlejuice-juliste. Pennywise-klovni (Bill Skarsgård) saa ihmisiä katomaan joka 27 vuosi. Yksi kadonneista on pieni Georgie-poika, jonka isoveli (Jaeden Lieberher) nörttikavereineen päättää selvittää hänen maallisen majansa olin sijan. Käy ilmi, että kadonnut lapsi ei ole kaupungissa mikään ihmetyksen aihe, niin on käynyt useasti. Mukaan seikkailuun tuppautuu koulukiusattu Beverly (Annette O'Toole), jolla on muiden nörttilasten tapaan omat demoninsa. Pennywise-klovni saa ravintonsa ihmisten peloista ja onnistuukin säikäyttämään lapset toden teolla. Lapsien huolena on murhanhimoisen pellen lisäksi muutamaa vuotta vanhempien pahispoikien jengi, joka kiusaa rankoilla otteilla.

Pennywise the dancing clown
Se on mukava "coming to age" -tarina Stand by me:n tapaan. Jossain määrin mieleen tuli myös Stranger things -tv-sarja. Elokuvan vahvuus lepäsikin näiden mainioiden nuorten näyttelijöiden harteilla, joiden seurassa viihtyi vallan mainiosti. Heidän mukanokkelat letkautukset toisillensa sekä heräävä kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan loi monia ääneen naurettavia kohtauksia. Elokuvan naispääosassa ollut Beverlyä näytellyt Annette oli huomionarvoinen. Hyvää oli myös se, että lapsille uskallettiin laittaa taustalle vakaviakin perheongelmia eikä heidän kiusaaminen ollut mitään kevyttä "lumipesua" vaan vakavaa väkivallan tekoa.

Nördet (oik. Jeremy Ray Taylor ja
Annette O'Toole)
Elokuvan heikkous taas oli sen kauhu-osuudessa. Se kun ei juurikaan jaksanut pelottaa. Pennywise tuntui jo useaan kertaan nähdyltä ja alkoi jo hieman kyllästyttää ilmiintyessä jokaisesta rakosesta. Se oli myös ylipitkä ja alkoi kiinnostus loppua kohden nuukahtaa. Nörttilapsia oli myös aikamoinen kasa eikä kaikkien hahmoa oltu jaksettu kehittää tarpeeksi. Annetten lisäksi pitää kuitenkin nostaa Jeremy Ray Taylorin suoritus koulun uutena poikana, joka kuuntelee New kids on the blockia. Hän tuntui kypsemmältä kuin ikävuotensa.

Epätasainen.

***

Ohjaaja:Andy Muschietti (Mama)
Pääosissa: Bill Skarsgård, Jaeden Lieberher, Finn Wolfhard
Kesto:2h15min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Little evil (2017)

Netflixissä 01.09.2017 ensi-iltansa saanut Little evil on kauhukomedia saatanallisesta pikkupojasta.

Gary (Adam Scott) on tuore isäpuoli vaimonsa Samanthan (Evangeline Lilly) kohta kuusi vuotta täyttävälle pojalle. Gary yrittää parhaansa mukaan bondata pienokaisen kanssa, mutta kaikki ei ole aivan kohdallaan; poika yrittää muun muassa haudata isänpuolensa elävältä. 

Gary päätyykin selvittämään kollegansa (Bridget Everett) kanssa ratkaisua saatanan pojaksi osoittautuvan lapsen tuoman tuomiopäivän estämiseksi. 

Elokuvassa voi nähdä myös Sally Fieldin lastensuojeluviranomaista esittävänä saatananpalvojana.

Onnellinen perhe vai onko?
Pidän Adam Scottista näyttelijänä ja toimi hän tässäkin hyvin erikoisen poikapuolensa tuoman hämmennyksen tulkitsijana. Evangeline Lillyä olen mollannut aikaisemminkin enkä sen enemmän jaksa eritellä asiaa muuten kuin toteamalla, että näyttelijän lahjat eivät ole hänessä valitettavasti lisääntyneet. Hänen osansa olikin suht turha sinisilmäisenä rakastavana äitinä. Komedianne Bridget Everttiin olen törmännyt aikaisemmin Inside Amy Schumer -sarjan vakituisena vierailevana tähtenä. Hän oli ihan hauska sivuhahmo, joskin mieleeni tuli hittikomediaksi pompsahtaneen Bridesmaids-elokuvan Melissa McCarthyn esittämä ylipainoinen, karkea sekä perinteisesti miesten vaatteiksi luokiteltaviin kuteisiin pukeutuva hahmo. Everttin rooli tuntuikin siis jo kertaalleen nähdyltä.

Little evil oli ihan viihdyttävä, tarjoillen muutaman onnistuneen kohtauksen. Pidin kovasti ohjaaja Eli Craigin elokuvasta Tucker & Dale vs Evil, mutta Little evil ei viehättänyt samanlaisella tuoreudella vaikka pilkahduksia ohjaajan omaleimaisuudesta tässä näkikin.


***

Ohjaaja: Eli Craig (Tucker & Dale vs Evil)
Pääosissa: Evangeline Lilly, Adam Scott, Clancy Brown
Kesto:1h 35min
Valmistusmaa: USA

lauantai 31. joulukuuta 2016

548/1001 Deliverance (1972)

Syvä joki (Deliverance) on ainakin tunnettu yhdestä sitaatistaan - squeal like a pig!

Lewis (Burt Reynolds) on villinä jokiin ja haluaakin laskea pitkin legendaarista Cahulawasseen jokea ennen kuin se muuttuu järveksi ja ottaa kaksi  toveriaan (Jon Voight, Ronny Cox) mukaan. Kolmas lähtijä (Ned Beatty) ei ole Lewiksen tuttuja eikä erityisemmin pidä hänestä koska on hieman pulska ja työskentelee vakuutusalalla. 

Miehet kohtaavat yhdellä pysähdyspaikallaan kaksi hillbillyä jotka haluavat ryöstää heidät. Toinen miehistä päätyy nöyryyttämään pulskempaa miestä pakottaen tämän esittämään sikaa ja raiskaten tämän samalla. Lewis huomaa tilanteen kauempaa ja ampuu toista miehistä nuolella tappaen hänet. Toinen miehistä pääsee pakoon. Miehet päättäävät Lewisin johdolla haudata tapetun miehen metsikköön. Ainoastaan yksi miehistä vastustaa toimea. Miesten jatkaessa matkaa toinen hillbillyistä päätyy ammuskelemaan matkalaisia osuen Lewikseen.

Joen laskijat
Elokuva luo heti takapajuisen ja hieman kieroutuneen tunnelman esittelemällä genettisesti vammautuneita ihmisiä sisäsiittoisuudestaan johtuen joen lähettyvillä. Säyseästä Jon Voightin esittämästä hahmosta kouliutuu kovapintainen heppu ja tämän muutoksen Jon vakuuttaa katsojilleen. Burt Reynoldskin onnistuu erä-äijän roolissaan. Kaikki muutkin elokuvassa täyttävät tarkoituksensa kuten mainio sekasikiön oloinen banjoa soittava poika. Deliverance on häiritsevän piinallinen jota kanssaelää paniikissa olevien miesten kanssa.

70-luvun elokuvajulistekirjassani oli Deliverancen leffaposteri
****

#elokuvahaaste2016 (45. Kauhuelokuva, jolla on mielestäsi hieno elokuvajuliste)

Ohjaaja: John Boorman (Zardoz, Panaman räätäli)
Pääosissa:Jon Voight, Burt Reynolds
Kesto:1h49min
Valmistusmaa:USA

lauantai 27. elokuuta 2016

684/1001 The Evil Dead (1981)/ Evil Dead II (1987)/ Army of Darkness (1992)

Evil Dead -trilogia on parasta kauhukomediaa mitä rahalla saa.



The Evil Dead (1981)

Viisi ystävystä matkustavat mökkeilemään syrjäiselle Tenneseen seudulle. Hauskaa pitävä porukka löytää mökin kellarista nauhurin jonka päälle laitettuaan saavat kuulla "Kuolleiden kirjan" sivuilta luetun ylösmanausloitsun. Pian pienessä mökissä alkaakin tapahtua kun ystävä ystävän jälkeen alkaa käyttäytyä manatulla tavalla eikä pahan hävittämiseksi ole muuta keinoa kuin elävän kuolleen paloittelu. Pian porukasta jäljelle jääkin vain Ash (Bruce Campbell).


Pahan kourissa
The Evil Dead on kulttiklassikko jonka kaverukset ohjaaja Sam Raimi sekä näyttelijä Bruce Campbell kehittelivät hyvin pienellä budjetilla. Elokuvan toteutumisen eteen kuvausryhmä asusteli kuvauspaikalla pienessä kylmässä mökissä. Harrastelijamainen intohimo sekä uhrautuminen paistaakin elokuvasta läpi. Evil Dead myös uudisti genreään tuomalla mukavan surrealismin sekä huumorin mausteen mukaan. Tosin tämä trilogian ensimmäinen osa ei vie surrealismia tai huumoria niin pitkälle kuin jatkiksensa. Bruce Campbellin ilmeikkäät kasvot sekä puheen ja tekojen rytmitys tuo elokuvaan tuoreen tuntuista komiikkaa. Campbellin hymyn kasvoille tuovasta verbaliikasta saadaan nauttia enemmän jatko-osissa.

Arvostan.

****  

Ohjaaja: Sam Raimi
Pääosissa: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Richard DeManincor
Kesto: 1h25min
Valmistusmaa: USA


Evil Dead II (1987)

Ash (Bruce Campbell) menee tyttöystävänsä Lindan (Denise Bixler) kanssa mökkeilemään syrjäiselle seudulle. Ash löytää nauhurin, jonka päälle laitettuaan kuulee "Kuolleiden kirjan" lauseet, jotka herättää pahan ensimmäisen Evil Dead -elokuvan tapaan. Linda joutuu manauksen uhriksi eikä Ashille jää muuta vaihtoehtoa kuin moottorisahata hänet paloiksi. Ash joutuu myös itse osittain pahan essenssin uhriksi ja päätyy leikkaamaan irti ilkeäksi muuttuneen kätensä. Mökin oikeiden asukkaiden tytär (Sarah Berry) on tulossa tapaamaan nauhurilta tuttua tutkija-isäänsä löydösretkeltään, jonka tuloksena on löytänyt Kuolleiden kirjan puuttuneet sivut. Sivut osoittautuvat avaimeksi pahan karkoittamiseksi.

Ash kokee mökissä kovia
Evil Dead II onkin jo sitten varsinaista ilottelua mitä tulee goreen ja mustaan huumoriin. Ash aseistautuu moottorisahaan sekä katkaistuun haulikkoon ja on valmis syöttämään mutaatioille muutaman haulin ja sahaamaan kaiken tiellensä osuvan, mitä on ehdottoman hauska ja viihdyttävä katsoa. Ashin hulluuden partaalle ajavien elottomien mökkiesineiden pirullinen nauru saa vedet silmiin ja vatsan kipeäksi.

Parhautta.

*****

Ohjaaja:Sam Raimi
Pääosissa:Bruce Campbell, Sarah Berry, Dan Hicks

Kesto:1h24min
Valmistusmaa:USA

Army of Darkness  (1992)

Evil Dead II lopussa näemme kuinka tutkijan tytär onnistuu lausumaan Kuolleiden kirjasta osittaisesti sanat, joilla paha saataisiin sidottua takaisin manan maillensa. Portaali avautuukin, mutta nainen ei saa sanoja loppuu luettua. Ash (Bruce Campbell) imeytyy portaalin pyörteeseen, joka vie hänet 1300-luvulle kuningas Arthurin asuinsijoille.

Army of Darkness (suom. Pimeyden Armeija) jatkaa tästä. Ash kiroaa huonoa onneaan jouduttuaan vieraaseen aikaan ja onnistuu pelottelemaan aikalaisiaan katkaistulla haulikollaan. Arthurin luotettu mystikko on vakuuttunut siitä, että Ash on "valittu" ja että hänen on määrä pelastaa heidät yliluonnollisen uhalta. Ash lähtee noutamaan mystikon toiveesta Kuolleiden kirjaa, mutta vain sillä ehdolla, että hänet lähetetään välittömästi takaisin omaan aikaansa. Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen kirjan haussa vaan päästää Ash huonon muistinsa takia kuolleiden armeijan valloilleen. Mies päättää jäädä auttelemaan pulaan laittamaansa väkeä, ei vähiten kauniin Sheila-neidon (Embeth Davidtz) takia.

Alright you Primitive Screwheads, listen up! You see this? This... is my BOOMSTICK!
Army of  Darkness on Evil Dead -trilogian osa, jonka olen nähnyt kaikkein useiten. Veljeni sai sen nuorena syntymäpäivälahjaksi ja videokasetti sai laulaa aika monta kertaa. Osaankin miltei leffan kaikki replat ulkoa. Voisin verrata Pimeyden armeijaa Monty Pythonin Graalin maljaan. Olen nähnyt molemmat niin monta kertaa, että mikään ei tule enää yllätyksenä, joten vahvin terä vitseistä on kulunut, mutta niitä molempia katsoo mielellään hymy huulillaan nostalgian värittämine muistoin. Ja  molemmat toimii yhä! Ashin ollessa elokuvan lopussa takaisin omassa ajassaan töissä S-martissa lausuu hän kauppansa iskulauseen: "Shop smart, shop s-mart". Muistan, että videokasettiin iskulase oli suomennettu "Viisas raha ostaa Anttilasta". Hauskaa onkin, että myöhemmin Anttila otti saman lauseen osaksi mainoskampanjaansa.

Pimeyden armeijassa kauhu onkin sitten jo kaukana ja kyseessä on puhdasta komedian iloittelua kauhu-teemalla. Campbell loistaa koomikkona heittäen hyvin ajoitettuja one-linereitaan.  Budjetti on myös kahdesta edeltäjästään isompi, joka näkyy hulppeimpina lavasteina, näyttelijöiden määrässä sekä erikoistehosteissa.

 Klaatu Barada N... Necktie... Neckturn... Nickel... It's an "N" word, it's definitely an "N" word! 

****

Ohjaaja:Sam Raimi
Pääosissa:Bruce Campbell, Embeth Davidtz, Marcus Gilbert
Kesto:1h21min
Valmistusmaa:USA

#elokuvahaaste2016 (26.Elokuvatrilogia)

lauantai 7. marraskuuta 2015

Angel: Season 5 (2003-2004)

Uusi L.A:n lakitoimiston väki
Katsoin Angel tv-sarjan neljä aikaisempaa kautta (1, 2, 3, 4) tuossa pari vuotta sitten suhteellisen putkeen. Sain vasta nyt katsottua kauden viidennen ja viimeisen osan. Se osoittautuikin parhaimmaksi kaudeksi. 

Buffy tv-sarjan lopussa Spike (James Marsters) uhraa itsensä maailman puolesta pitäen maagista kaulakorua, joka kärventää hänet tuhkaksi. Angel (David Boreanaz) saa kyseisen korun Wolfram&Heart -lakitoimistoon, jota on alkanut johtaa päästäkseen lähemmäksi pahuuden lähdettä. Lakitoimisto kun puolustaa kaikkea demonista. Kaulakoru kuitenkin rakentaa kaikkien hämmästykseksi Spiken takaisin vanhaan muotoonsa. Ainoa muuttuja on se, että Spike on aave, joka kykenee kulkemaan seinien läpi.

Angelin vakioporukka ottaa uudet roolinsa lakitoimistossa. Nörttityttö Fred (Amy Acker) astuu tiedeosaston johtajaksi; katujen kasvatti Charless Gunn (J. August Richards) ottaa päähänsä istutteen, joka tekee hänestä superlakimiehen; Wesley (Alexis Denisof) tulkitsee vieraskielisiä tekstejä ja mystisiä symboleita ja vihreähipiäinen empatiademoni Lorne (Andy Hallett) ottaa tehtäväkseen lakitoimiston PR:n hoidon. 

Kauden kantavana teemana on se, että tekeekö Angelin etsivätiimi enemmän hyötyä kuin hallaa olemalla pahan lakitoimiston leivillä. Varsinkin Charless joutuu pahuuden huumaamaksi uudesta siirrännäisestään. Fred myös kuolee koskettavassa jaksossa A Hole in the world ja hänen ruumiinsa valtaa muinainen jumala Illyria.

Illyria
Spike saa lopulta kiinteän ruumiinsa takaisin ja pääsee osallistumaan enemmän jaksoihin. Mielestäni hänen mukaan tulo nosti sarjan tasoa ja hänen kemiansa Angelin kanssa toimi loistavasti yhteen. Veljesmäistä kisailua oli erittäin viihdyttävä katsoa. Chrlessin näyttelijä J. August pääsi minusta nyt oikeuksiinsa superlakimiehenä. Hän oli minusta uskottavampi terävänä lakimiehenä kuin porukan "muskelina". Lempihahmollani Lornella ei ollut oikein sijaa lakitoimistossa ja hänen hahmonsa jäikin harmillisen ohueksi. Pääsi hän kuitenkin oikeuksiinsa hauskassa jaksossa Life of the party, jossa kaikki päätyvät tekemään niin kuin hän käskee hänen unettomuudestaan johtuvan mojon takia. 

Puppet-Angel
Tässä kaudessa leikiteltiinkin enemmän kuin aikaisemmissa kausissa. Humoristisia jaksoja joissa sai nauraa kunnolla olivat myös: luovasti ideoitu Smile Time, jossa Angel muuttuu nukeksi sekä The Girl in question, jossa Angel ja Spike menevät Roomaan Buffyn perässä. Sarah Michelle Geller ei kuitenkaan tässä jaksossa esiinny. Oikeastaan koko kaudessa ei nähdä ketään pääosissa olleita vierailevia tähtiä Buffy tv-sarjasta. Sivuosissa olleet Tom Lenk Andrewina sekä maailman ärsyttävin hahmo - Hermione - kuitenkin Angelin 5. kaudessa esiintyy. 

Oikein viihdyttävä kausi, jossa oli toki vähemmän kiinnostavampiakin jaksoja mukana, mutta kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä. Kuten sarjan luoja Joss Whedonkin haastattelussaan sanoi, niin harmi että sarja päättyi juuri kun Spiken ja Angelin keskinäistä toimivuutta päästiin kunnolla hyödyntämään. 

***1/2

Luoja: Joss Whedon, David Greenwalt
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter, Alexis Denisof
Kesto: n. 44min/jakso
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Películas para no dormir: La culpa/ 4 Films to keep you awake: Blame (2006)

Viimeinen ja neljäs elokuva boksista 4 Films to keep you awake on Blame (La culpa).

4 Fílms to keep you awake -boksi
Sairaanhoitaja Gloria (Montse Mostaza) muuttaa Vicky tyttärineen vanhaan isoon taloon kollegansa Anan (Nieve de Medina) luokse rajallisen budjettinsa takia. Gloria suostuu asumiskuluja vastaan työskentelemään Anan pitämällä Gynelogin vastaanotolla. Ana tuntee vetoa Gloriaan, mutta hän torjuu toistuvasti Anan lähentelyt. Pian Glorialle selviää, että Ana tekee myös abortteja, joihin Gloria suostuu avustajaksi. Pian Gloria joutuu itse käyttämään talon palveluita epätoivotun raskautensa takia. Talon toista puolta asuttaa uskonnollinen sisaruspari ja yhdistävän oven kautta pääsee kulkemaan molempiin asuntoihin. Vicky-tytär tutkiikin taloa ahkerasti, varsinkin mystistä ullakkoa.

Anteeksi sikiö!
Vanhat isot talot ovat kyllä kauhuelokuvien suola. Tässäkin oli hyödynnettyä tätä klassikkoa. Lisämausteina on hulluuden rajalla oleva uskis sekä karmiva ullakko. Blame osoittautui jännimmaksi elokuvaksi koko boksista. Mitään yliluonnollista ei tapahdu pitkään aikaan elokuvassa, mutta koko ajan on uhkaava tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitää. 

Sinällään ihan hauskaa, että lopussa tapahtuvat veriset murhat eivät liity mitenkään outoihin naapureihin vaan syy on hieman erikoisempi. Elokuvaa voisi jopa pitää pro life -propagandana. Tappaja ḱun osoittautuu olevan Glorian abortoitu sikiö. Tähän juonikuvioon asti elokuva on jännä, mutta loppu on varsinainen antikliimaksi.

Hyvää Halloweenia!

**1/2

Ohjaaja: Narciso Ibáñez Serrador
Pääosissa:Nieve de Medina, Montse Mostaza, Alejandra Lorenzo
Kesto: 72min
Valmistusmaa: Espanja