936/1001 Juokse Lola! (1998)

Juokse Lola! (Lola rennt) on saksalainen elokuva. Jotkin elokuvan kohtaukset ovat kuvattu Berliinin kaduilla, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 44. "Elokuva kertoo Berliinistä".

Lolalla (Franka Potente) on 20 minuuttia aikaa hommata 100.000 saksan markkaa poikaystävälleen Mannille (Moritz Bleibtreu) tämän kadottamien rahojen tilalle. Jos Lola ei onnistu, Manni hommaa rahat ryöstämällä, tai pahimmillaan joutuu niiden puuttuessa tapetuksi.

Lolan on pistettävä juoksuksi. 

Katsojalle esitetään kolme erilaista skenaariota mitä noiden 20 minuutin aikana tapahtuu. 

Muistan kun näin elokuvan ensimmäisen kerran kuinka hämmästynyt olin ratkaisusta, että elokuva ei lopukaan Lolan kuolemaan vaan tuleekin vaihtoehtoinen tarina ja kolmaskin vielä perään. Nykyään se ei tuntuisi enää niin hämmästyttävältä. Toki Päiväni murmelina -elokuva oli tullut jo useita vuosia aikaisemmin, joten ei mikään uusi keksintö, mutta silti tuntui raikkaalta.

Hauskaa myös, että Lolalla on kiire ja on juoksu päällä menossa, joten elokuvassa on jatkuvaa vauhdin hurmaa ja jännitystä siitä ehtiikö hän ajoissa. Milla Jovovichin The Fifth Elementissä mieleeni tuova Franka on sympaattinen ja sopiva Lolan rooliin. Juoni on yksinkertainen, mutta sisältää fantasiaelementtejä jotka pitävät sen mielenkiintoisena. Piirrettyä kuvaakin ollaan laitettu mukaan. 

Toimi vieläkin vaikka jo parikymmentä vuotta ehtinyt välissä vierähtää.

****

Ohjaaja: Tom Tykwer (Parfyymi, Pilvikartasto)

Pääosissa: Franka Potente, Moritz Bleibtreu, Herbert Knaup

Kesto: 1h 21min

Valmistusmaa: Saksa

Subway (1985)

Ohjaaja Luc Bessonin toinen kokopitkäelokuva - Subway - keskittyy metron asemalaiturin maisemissa viihtyviin pikkurötöstelijöihin.

Fred (Christopher Lambert) tapaa Hélénan (Isabelle Adjani), jonka juhlissa räjäyttää kassakaapin. Héléna saa kaiken muun omaisuuden takaisin paitsi mystiset "paperit", joita Fred kansiossa kanniskelee. Fred tunnustaa rakkauttaan samaiselle naiselle, joka aseella uhaten vaatii papereitaan takaisin. Muutkin tahot ovat kiinnostuneita Fredin hallussa olevasta paperiaarteesta.

Fred löytää paetessaan jahtaajiaan metrotunnelista matkustajia piinaavan rullaluistelijan sekä vähäpuheisen rummuttelijan (Jean Reno), joiden kanssa ystävystyy. Samaan aikaan Fred kokoaa tapaamistaan muusikoista bändin, joka pääseekin esiintymään metrotunneliin järjestetylle lavalle.

Subwaysta tuli mieleen vähän paljon myöhemmin tehty The Big Lebowski. Juonta ei nimeksikään ollut, mutta hahmojen seurassa hengaili mielellään. Blondattuna piikkitukkana Christopher Lambert oli mielenkiintoinen näky ja uskottavakin happy-go-lucky tyylisenä renttuna. En ole nähnyt ollenkaan (?) tai ainakaan paljon Lambertin ranskankielisiä elokuvia, joten tuntui jotenkin hassulta kun hän niin sujuvasta kieltä puhui. Toisaalta taas tuntui myös hassulta nähdä rapakon takana mainetta niittänyt Jean Reno, niin pienessä ja hieman turhassakin roolissa. Elokuvassa oli Bessonmaista menoa ja meininkiä: Takaa-ajoja ja vänkää huumoria. Villejä kuvakulmia ja herättävää värimaailmaa. Kaikista ansioistaan huolimatta jätti pätkä kuitenkin vähän kylmäksi. Olisin kuitenkin sitä juonipuolta enemmän kaipaillut.

Häikäisevän kauniista Isabellesta tuli mieleen jenkkien kasaritähtityttö Molly Ringwald. Samana vuonna ilmestyikin hänet jättimenestykseen nostattanut The Breakfast club. Nuorison levottomuutta siis ilmassa niin Ranskassa kuin Jenkeissä. 

Lambert odottelee, mutta ei metroa

Subwayssa kuljettiin metrolla, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 31. "Elokuvassa kuljetaan metrolla".

***

Ohjaaja: Luc Besson (Tyttö nimeltä Nikita, The Fifth Element, Leon)

Pääosissa: Christopher Lambert, Isabelle Adjani, Richard Bohringer

Kesto:1h 44min

Valmistusmaa: Ranska

The Hitcher (1986)

Liftari (The Hitcher) on Robert Harmonin ohjaama trilleri. En ole Robertilta mitään muuta ohjaustyötä nähnyt, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 25. "Elokuva ohjaajalta, jonka tuotantoa et ole nähnyt aiemmin".

Jim Halsey (C. Thomas Howell) ajelee autoa vieden sen kaverilleen Kaliforniaan. Rattiin nukahtanut ja miltei onnettomuuteen joutuva poika päättää ottaa kadun poskessa liftaavan miehen (Rutger Hauer) kyytinsä, että pysyisi hereillä. Matka muuttuu kuitenkin painajaiseksi kun liftari ilmoittaakin tappavansa tämän.

Panikoiva Jim saa potkaistua liftarin ulos autostaan päätyen soittamaan poliisit ystävällisen tarjoilijattaren (Jennifer Jason Leigh) avaamaan ravinteliin. Varsinainen piina on kuitenkin vasta alkamassa. 

Kaikki liftarit eivät ole murhaajia. Mutta hän on.

Liftari oli otteessaan pitävä jännäri, jonka tapahtumat eskaloituivat nopeasti ahdistaviin mittasuhteisiin. Jimin rooliin oli helppo samaistua täysin syyttömänä tapahtumien keskipisteeseen joutuvana uhrina. Rutger hallitsi hullun roolin helposti. Hänen kertovat silmänsä kuvasti hyvin murhanhimon kuin samalla tietyn anovan toiveen omasta tuhostaan. Tykkään Jenniferistä näyttelijänä, joten hänen mukana olonsa elokuvassa oli plussaa vaikka ei juurikaan siinä muuta tehnyt kuin oli Jimin "love interest",

Tylyä menoa alusta loppuun.

****

Ohjaaja: Robert Harmon (Highwaymen, Astronauts, They)

Pääosissa: Rutger Hauer, C. Thomas Howell, Jennifer Jason Leigh

Kesto:1h 37min

Valmistusmaa: USA

Lik wong/ Riki-Oh: Story of Ricky (1991)

Riki-Oh: Story of Ricky (Lik wong) on mangaan perustuva verellä kuorrutettu kung fu -elokuva, joka on kulttiklassikon maineessa.

Riki-Oh

Riki-Oh (Siu-Wong Fan) päätyy vankilaan, jota päsmäröi "neljän jengi". Jokaisella pääilmansuunnalla on oma johtajansa. Rikillä on erittäin alhainen toleranssi epäoikeudenmukaisuudelle, joten hän ottaakin kaikilta heti luulot pois astuessaan vankilan pesutiloihin jossa vanhaa miestä kiusataan. Miehellä on mitä flexata.

Vankilan rutiineita rikkova Riki-Oh ei miellytä "neljän jengin" pomoa: Kyklooppi Dania (Mei Sheng Fan) ja pistääkin kätyrinsä hommiin Rikin kukistamiseksi - aina välillä popsien tekosilmästään minttupastilleja. Homma alkaa käydä kuitenkin vasta kunnolla oudoksi kun vankilanjohtaja saapuu paikalle ilkikurisen poikansa kanssa. Kaikki huipentuu hänen metamorfoosiinsa. 

Vankilanjohtaja

Riki-Oh oli piristävä yllätys. Odotin enemmän kungfuilua, mutta ei siinä paljon tarvinnut muinaista taistelulajia käyttää kun veri jo lensi. Nyrkin iskut menivät ihmisten läpi ja silmäkin popsahti pois paikoiltaan. Miltei kymmenen minuutin välein sai olla käsi suun edessä kun ruudulle iskeytyi toistaan gorempia kohtauksia. Kaikki oli niin yliampuvaa, että komediaahan se enimmäkseen oli.

Ei tylsää hetkeä.

****

Ohjaaja: Ngai Choi Lam (The Cat, Erotic ghost story)

Pääosissa:Siu-Wong Fan, Mei Sheng Fan, Ka-Kui Ho

Kesto: 1h 31min

Valmistusmaa: Hong kong, USA, Japani

Get Out (2017)

Get out pääsi parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi, joka on kauhuelokuvalle aika poikkeuksellista.

Chris (Daniel Kaluuya) ja Rose (Allison Williams) ovat pariskunta. Kun valkoihoinen Rose pyytää tummaihoisen poikaystävänsä näkemään vanhempansa jännittää Chrisiä wasp-vanhempien suhtautuminen omaan hipiäänsä, mutta Rose lohduttaa poikaystäväänsä että hänen isänsä äänesti Obamaa, joten mitään hätää ei ole.

 

Chrisin tavattua tyttöystävänsä vanhemmat Missyn (Catherine Keener) ja Deanin (Bradley Whitford) alkaa hän aistia että kaikki ei ole ihan normaalisti. Yhteisön tummaihoiset käyttäytyvät varsinkin oudosti ja tuntuvat kuuluvan enimmäkseen palvelusväkeen. Tuntemuksiaan Chris pääsee purkamaan ystävälleen Rodille (LilRel Howery), joka kehottaa ystäväänsä poistumaan paikalta äkkipikaa.

Daniel mukavasti lepotuolissaan

Get out tuntui idealtaan tuoreelta enkä kokenut että se olisi muistuttanut jotain kauhuelokuvaa. Get out herätti myös aidosti piinaavaa jännitystä kun ei tiennyt oikein mitä elokuvassa tapahtuu. Daniel tulkitsi hyvin Chrisin tuntemia hämmennyksen ja pelon tunteita erikoisten tilanteiden tullessa vastaan. Mukava piristys oli hänen kaveriaan näytelly LilRel, jonka hahmo oli ainoa jolle Daniel pystyi avoimesti tunteitaan puhelimitse purkamaan. Keener oli erityisen creepy näennäisen lämpimänä äitinä.

Toimi.

****

Ohjaaja: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford
Kesto:1h 44min
Valmistusmaa: Japani, USA

838/1001 JFK (1991)

Kuka ampui John F. Kennedyn? Sitä pohditaan elokuvassa JFK - avoin tapaus (JFK). 

Yhdysvaltojen 35. presidentti ammutaan Dallasissa. Syyntakeiseksi tapahtumaan todetaan Lee  Harvey Oswald (Gary Oldman). Nopeasti Kennedyn kuoleman jälkeen saa Lee itse luodin yökerhon omistaja Jack Rubyn (Brian Doyle-Murray) toimesta. Juttu suljettu? Ei. Louisialainen piirisyyttäjä Jim Garrison (Kevin Costner) joka järkyttyi suuresti presidenttinsä kuolemasta alkaa epäillä, että salamurhan takana onkin isomman joukon salaliitto.

Luodin radan on täytynyt olla todella outo

JFK:n ampuminen on kaikkien salaliitoteorioiden äiti. Reilu kolmituntisessa elokuvassa käydään tapahtumia kuoleman ympärillä yksityiskohtaisesti läpi. Elokuvaan toi omaa mielenkiintoa se, että se vilisi nimekkäitä laadukkaita näyttelijöitä. JFK:ssa on paljon kuvamateriaalia aidosta salamurhatilanteesta. Pienen porukan mietiskelyä Kevin Costnerin näyttelemän intohimoisen Garrisonin johdolla oli mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa katsoa. En voi kuitenkaan enää koskaan katsoa kohtausta jossa teorisoidaan surmanluodin radan mahdottomuutta hymyilemättä, nähtyäni sitä parodisoivan Seinfeldin jakson. Seinfeldissä kyse oli vain limaklöntin kulkuradasta. Hauskuutta lisää, että Seinfeldissä esiintyy sama näyttelijä kuin JFK elokuvassakin.

Kaikkien roolisuoritukset ovat mainioita, etunenässä Kevin Costnerin ja Gary Oldmanin. Pakko antaa erityismaininta myös Joe Pescille, joka toi huumoria elokuvaan persoonallaan, huonosti istuvalla tupeellaan ja mahtavilla kulmakarvoillaan.

Hyvä poliittinen elokuva.

****

Ohjaaja: Oliver Stone (Born on the fourth of july, Platoon)

Pääosissa: Kevin Costner, Gary Oldman, Jack Lemmon

Kesto: 3h 9min

Valmistusmaa: Ranska, USA

Krampus: The Christmas Devil (2013)

Joulupukki (Paul Ferm) merkitsee listaansa kuka on kiltti ja kuka tuhma. Pukki lahjoo kiltit ja tuhmat hoitelee velipoika Krampus: The Christmas Devil.

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Nykyään poliisina toimiva Jeremy (A.J. Leslie) muistaa lapsuudestaan että hänet sieppasi jokin olento, laittoi säkkiin ja säkin veteen. Hän ei ollut kovinkaan kiltti pikkupoika ja päättelikin, että se oli Krampuksen tekosia. Lapsia taas katoaa huolellisesti ennen joulua ja Jeremy on vahvasti päättänyt saada Krampuksen vastuuseen tekosistaan. Krampus raahaa luolaansa tuhmat lapset ja itselleen hieman huvitusta kauniimman sukupuolen edustajista.

Jeremy kokoaa possen hoitelemaan Krampuksen, mutta operaatio menee pyllylleen eikä Krampukselle ryttyillä.  Tuhmat saavat osansa, kiltit pukettinsa ja maailmassa vallitsee tasapaino.

Krampus raahaa tuhmuria

Krampus on alhaisen budjetin tyylissään mainio joulupätkä, jossa ei säästellä joulun punaista kehonestettä. Kotielokuvafiilis toi Krampukseen dokumenttivivahteita. Huvittavaa oli katsoa kun skrodet poliisimiehet olivat ihan rikki tästä Krampuksen muistosta. Varsinkin yhtä poliiseista esittävä Jay Dobyns sai ylinäytellyllä suorituksellaan itseni naurusta kipeäksi. 

Elokuvan vahvuus tapahtui sen alkupuolella. Joulupukki ja Krampus oli dynaaminen kaksikko ja olisin toivonut näkeväni enemmänkin heidän välistä kommunikointia. Molempien näyttelijät naulasivat roolinsa. Loppua kohden elokuva muuttui enemmän Cape fearmaiseksi poliisimiehen perheen uhitteluksi eikä niin hyvällä tavalla, mutta ei silti tylsäksikään laimennut. 

Hauska.

***1/2

Ohjaaja: Jason Hull (The Four, Chasing Darkness)

Pääosissa: Jay Dobyns, Paul Ferm, Andrew Ferrick

Kesto:1h22min

Valmistusmaa: USA

Blade Runner 2049 (2017)

Kun kuulin, että Blade Runner saa jatko-osan: Blade Runner 2049, niin odotin kauhunsekaisin tuntein että mitä sontaa sieltä oikein nyt tulee raiskaamaan nerokkaan elokuvan. Ei sieltä onneksi ihan täyttä kuraa tullut.

Blade Runner 2049 sijoittuu ajallisesti 30 vuotta ensimmäisen Blade Runnerin tapahtumien jälkeen. Nexus-8-mallisia replikantteja on valmistettu rajattomalla eliniällä ja uhkana koettuina blade runnerit ovat saaneet käskyn ne "eläköittää". Yksi näistä blade runnereista on Ryan Goslingin näyttelemä K. Replikantit ovat saaneet kuulla, että joku heistä on synnyttänyt ja saanut lapsen maailmaan. Tämä saa replikantit järjestäytymään ja hautomaan kapinaa, koska synnyttämisen mahdollisuus nostaisi heidät tasaveroisiksi ihmisten rinnalle eivätkä he enää olisi hiustenkuivaajiin verrattuja kapistuksia. Tämä lapsi on ensimmäisestä Blade Runnerista tutun Deckardin (Harrison Ford) ja replikantti Rachaelin yhteinen. Deckard teki kaikkensa ettei lasta löydettäisi koskaan sotkien lapsesta olevat tiedostot. K saa käskyn pomoltaan (Robin Wright) etsiä ja lahdata tämän lapsen.

K elää tekoäly-tyttöystävänsä Join (Ana de Armas) kanssa, joka on Wallace-yhtiön käsialaa. Yhtiön pomo Niander Wallace (Jared Leto) ja hänen replikantti-avustajansa Luv (Sylvia Hoeks) haluavat tiukasti syntyneen ihmisreplikanttihybridin omiin käsiinsä, mutta muista syistä. K:n tehdessään lapsietsintöjään pääsee hän syvemmälle kiinni omiin muistoihinsa...vai ovatko ne hänen omiaan?

Elokuvassa voi nähdä pienessä sivuosassa Krista Kososen puhumassa yhden replan suomea, joka tuli minulle täysin puskista.

K, Joi ja Deckard

Miltei kolmituntinen pätkä ei tuntunut pitkäveteiseltä. Elokuva oli hyvin toteutettu. Lavasteet, pitkät kamera-ajot ja samantyylinen kyberpunk-maailma kuin ensimmäisessä osassa oltiin saatu hyvin purkkiin. Ryan Gosling oli vakuuttava pääosassaan ja vahvan roolin teki myös Robin Wright (ihanaa kun hän on antanut itsensä vanheta luonnollisesti). Se kuitenkin mikä teki Blade Runnerista niin loistavan oli tietynlainen sielukkuus, joka tästä puuttui miltei kokonaan. Tunnelma oli muovinen. Mielestäni molemmat "pääpahikset" Jared Leto ja Sylvia Hoeks epäonnistuivat rooleissaan ja saivat aikaan irrottautuneisuuden tunteen elokuvasta - yhteys katkesi. He näyttelivät hymyttömiä pahiksia eivätkä ruumiillistaneet mitään. 

Onneksi elokuvassa oli vanha kunnon Harrison Ford, hän kun on loistava muovisuuden poistamisessa; kaikkea hän ei onnistunut siivoamaan, mutta onneksi toi vähän eloa ja persoonaa tilalle.

Onnistunut jatko-osa.

****

Ohjaaja: Denis Villeneuve (Arrival, Sicario)
Pääosissa:Harrison Ford, Ryan Gosling, Ana de Armas
Kesto:2h 44min
Valmistusmaa:USA, UK, Unkari, Kanada

Blade Runner (1982)

Monesti kun joku kysyy lempielokuvaani vastaan: "Blade Runner". Vahvana top kympissäni. 

Boksi sisältää useampia versioita elokuvasta, dokkarin leffan tekemisestä sekä konseptitaidekuvia valokuvapaperilla

Blade Runner -kirjani, 1989

Ostin varmaan joskus 10 vuotta sitten Blade Runner DVD boksin, jossa on vuonna 2007 editoitu "The Final cut", vuoden 1982 alkuperäinen Jenkeissä näytetty teatteriversio, kansainvälinen teatteriversio ja vuoden 1992 "Director's cut". Arvosteluni kohteena on 2007 vuoden The Final cut. Alkuvalikossa oli oikein ohjaajan esittely, jossa hän vahvisti, että on hyväksynyt elokuvan kaikki osaset muutosten suhteen. Tähän digitaalisesti remasteroituun Blade Runneriin kun on lisätty ennen näkemätöntä kuvamateriaalia sekä erikoistehosteita. Kääräisin siis boksin vasta nyt kuoristaan.

Blade Runner perustuu Philip K. Dickin kirjaan Palkkiometsästäjä - Blade Runner tai alkuperäisesti coolimmin: Do Androids Dream of Electric Sheep. Kirja löytyy hyllystäni kirjaston poistomyynnistä ostettuna ja kaikesta potentiaalistaan huolimatta tällä kertaa leffa menee kirjan edelle, jos nyt tällaiselle vertailulle on edes tarvetta.

I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhäuser Gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.

Eletään vuoden 2019 Los Angelesissa, jossa ei mene niin kovaa. Ihmiset ovat kehittäneet likaisiin hommiin tekoälyn omaavia replikantteja. Näitä ihmisjäljitelmiä tehtailevan Tyrell-yhtiön aivot Eldon Tyrell (Joe Turkel) onnistuu kehittämään Nexus-6 -mallissaan replikantit vähän liiankin älykkäiksi. Uhkana koettujen kapinallisten replikanttien joukko päätetään "päästää eläkkeelle" Rick Deckard (Harrison Ford) nimisen blade runnerin toimesta vaikka kaikilla malleilla on turvatakuuna neljän vuoden elinikärajoitus.

Deckard kohtaa Tyrellin toimistossa kauniin Rachaelin (Sean Young), joka saa tietää olevansa itsekin replikantti, johon on istutettu muiden muistoja pehmentämään tämän luonnetta. Deckard huomaa ristiriitaisin mielin olevansa rakastunut naiseen eikä näin ollen kykene toteuttamaan missiotaan hänen kohdallaan. Neljälle muulle replikantille (mm. Rutger Hauer, Daryl Hannah) ei kuitenkaan käy niin hyvin.

Deckard ja Rachael

Elokuvan lavastus, soundtrack, näyttelysuoritukset, ohjaus, käsikirjoitus - kaikki vaan toimii. Olen nähnyt Blade Runnerin useampaankin kertaa, mutta viime kerrasta on jo vierähtänyt ainakin se 10 vuotta aikaa. Huomasin olevani miltei koko elokuvan ajan jossain määrin kananlihalla. Blade Runner vaan säväyttää syvällä tunnetasolla luoden täydellisen kyberpunk-maailman ja intensiiviset hahmot, jotka heräävät eloon rinnakkaistodellisuutena silmien eteen. Ajattelin, että digitaalinen masterointi olisi ärsyttänyt minua kun muistoissani on se rakeinen vhs-tallenne televisiosta nauhoitettuna, mutta ei terävyys vienyt elokuvalta mitään nostalgia-arvoa pois. Olen muutenkin huono huomaamaan, että mitä tähän The Final Cut:iin nyt oli lisätty sellaista mitä ei siinä alkuperäisessä ollut.

Harrison Fordin suoritus kovapäisenä etsivänä, joka kuitenkin näyttää herkän puolensa naisen seurassa tuntuu niin vaivattomalta ja aidolta. Tykkäsin siitäkin kun Deckard oli yläruumis paljaana Rachaelin edessä, niin oli hänen vartalonsa niin luonnollisen näköinen, ei mikään salijaakon sixpack-tyyppinen ratkaisu mitä nykyään näkee leffoissa kyllästymiseen saakka. Tämä toki liittyy enemmän elokuvan tulovuoteen kuin mihinkään tietoiseen ratkaisuun. Kemia näyttelijöiden välillä on maaginen. Rutger Hauerin rooli viimeisiä hetkiään elävänä replikanttina nostaa elokuvan omalle tasolleen. Hänessä yhdistyvät taitavasti replikantin voima ja koneellisuus, mutta myös esiin puskeva  inhimillisyys. Hän on se joka saa kyseenalaistamaan, että mitä seuraa jos tekoäly viedään pidemmälle; olisiko se oikein tehdä jotain niin ihmisenkaltaista ja laittaa se orjaksi työskentelemään ihmisen tahdon alle? Vahva soundtrack tukee kaikkia kohtauksia ja lopputekstien lävähdettyä ruutuun saa musiikki vieläkin voimakkaan tunnereaktion aikaan.

Täydellinen elokuva.

*****

Ohjaaja: Ridley Scott (Robin Hood, G.I Jane, The Martian)
Pääosissa: Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young
Kesto:1h57min
Valmistusmaa:USA, Hong Kong

Lokakuu kuuluu kauhulle, part V/VIII: KM31 (2006)

Espanjalaisessa KM31-elokuvassa äitinsä menettämä pikkupoika kummittelee valtatiellä.

Agata (Iliana Fox) törmää valtatiellä pieneen poikaan, joka hänen ihmetyksekseen ei olekaan kuollut ja samalla hämmästyksissään jää itse auton alle. Naisen identtinen kaksoissisko Catalina (Iliana Fox) saa toisaalla vision tästä tapahtumasta ja juoksee suoraan onnettomuuspaikalle. Agata selviytyy hengissä, mutta hänen jalkansa joudutaan amputoimaan ja vaipuu koomaan.

Catalina saa kummallisia viestejä televisiosta, viemäristä ja koomassa olevalta siskoltaan.  Valtatiellä maannut pikkupoika seuraa Catalinaa ja pelottelee tätä oudolla olemuksellaan. Agata on jäänyt kuolleiden ja elävien maailman välimaastoon ja vain Catalina voi tätä auttaa.

Kuolleet ovat täällä

Iliana Fox oli uskottava kaksoisroolissaan. Hänen herkät kasvonsa välittivät hyvin kauhun tunteet. Elokuva tuntui kuitenkin jo useaan kertaan nähdyltä 2000-luvun alun japanilaisen kauhubuumin kokeneena. Valkoiseksi maalatut lapset mustine meikkeineen kun tuli hyvin tutuksi muun muassa The Ring ja The Grudge elokuvien kautta.

Elokuvasta tuntui puuttuvan kunnon rakenne. Kohtaukset vain seurasivat toisiaan suhteellisen samanlaisina: Välähdys pelottavasta pojasta, harhaileva ja huolestunut Catalina ja välähdys pelottavasta naisesta ja harhaileva Catalina taas pelostaan suunniltaan. Mielenkiinto alkoi herpaantua alun jonkinnäköisen potentiaalin jälkeen.

**

Ohjaaja: Rigoberto Castañeda

Pääosissa:Iliana Fox, Adrià Collado, Raúl Méndez

Kesto:1h 45min

Valmistusmaa:Meksiko, Espanja

Lokakuu kuuluu kauhulle, part III/VIII: Death Roll (2002)

Death roll aka Crocodile 2: Death Swamp omaa hienon alkuperäisen nimen lisäksi paljon korneja kohtauksia ja letkeää musaa. 

Joukko pankkiryöstäjiä pakkautuu lentokoneeseen. Lentoemäntänä kyseisellä lennolla päivystää Mia (Heidi Lenhart), joka on elokuvan pääosaleidi. Lento osuu myrskyn keskelle ja lennonjohto antaa käskyn kääntyä takaisin. Ryöstöjengi on kuitenkin eri mieltä ja kaappaa lentokoneen päästäkseen kohteeseensa Meksikoon. 

Myräkkä on niin voimakas, että syöksyy lentokone maahan keskelle soisia seutuja. Ja ketkä viihtyy soissa? No krokot tietenkin. Mian poikaystävä (Chuck Walczak) odottaa naistaan Meksikossa sydän syrjällään kun kuulee uutisista lennon kohtalosta. Hän päättääkin palkata päihtyneen "köyhän miehen Crocodile Dundeen (Martin Kove)" pelastusoperaatioon.

Apua! Jättikroko iskee

Elokuvassa oli mukavaa b-luokan tuntua heti alkumittelöistä asti. Kämäinen näyttely ja halpisfiilis toi omat vibansa, mutta elokuva jää vähän sille rajalle ettei ole tarpeeksi kökkäröinen ollakseen hauska, mutta ei myöskään tarpeeksi hyvä ollakseen kiinnostava tai pelottava. Muun muassa Karate Kidistä Reesenä tuttu Martin Kove toi ruutuun ilmestymisellään hieman lisää vetovoimaa pätkään.

Ihmiset olivat yleisesti ottaen sen verran ärsyttäviä, että kun krokotiili otti jonkun leukoihinsa, niin sitä oli enemmän sen krokotiilin puolella.

*1/2

Ohjaaja: Gary Jones (Spiders, Mosquito)

Pääosissa:Heidi Lenhart, Chuck Walczak, Jon Sklaroff

Kesto:1h29min

Valmistusmaa:USA

Lokakuu kuuluu kauhulle, part II/VIII: Frontière(s) (2007)

Frontière(s) kertoo tarinaa Ranskan presidentinvaalien aikaisen katumellakan jälkeisistä tapahtumista.

Viisi pikkurikollista aikoo paeta Amsterdamiin ryöstämiensä rahojen kanssa. Raskaana olevan Yasminen (Karina Testa) Sami-veljeä (Adel Bencherif) kuitenkin ammutaan ja jää hän siskoineen sekä yhden ryhmän muun jäsenen kanssa pois matkalta mennäkseen ensiapuun Samin kanssa.

Rahojen kanssa reissaavat kohti rajaa vain Tom (David Saracino) ja Farid (Chems Dahmani). Pojat päätyvät hotelliin, jonka omistajilla ei ole yläkerrassa ihan kaikki kunnossa. Pojat antavat osoitteen ryhmän puuttuville jäsenille, jotka saapuvatkin paikalle Samia lukuunottamatta. Ryhmälle selviää pian, että hotellia pitäville uusnatseille kelpaa kanan lisäksi jotain muutakin samalta maistuvaa. 

Yasmine sai tarpeekseen

Natsit ja ilkeät majatalonisännät eivät toki ole uutta kauhugenressä, mutta natsi-isännät kannibalistisella twistillä ei tuntunut ylikulutetulta idealta. Muistan vieläkin kun luin joskus jutun Jenkkien syrjäisestä kolkasta löytyneestä degeneroituneesta yhteisöstä, jossa kehitysvammat ja muut epämuodotumat olivat pikemminkin normi kuin poikkeama ja jotenkin ajatuksena se aiheutti minulle paljon puistatusta. Frontier(s):n teema puhtaasta natsirodusta toi samat kylmät väreet mieleeni vaikka olivatkin tässä valmiita käyttämään ruskeasilmäistä ja tukkaista "epäpuhdasta" Yasminea suvunjatkamistarkoituksiinsa. 

Näyttelijöissä ei sinällään ollut mitään vikaa ja tunnelmakin oltiin saatu "mukavan" ahdistavaksi. Akillisjänteen poikkaiseminen tuntui erityisen vihlaisevalta. Kauhukliseiltä ei tässäkään elokuvassa vältytty, joka ei välttämättä ole huono asia, mutta kun karkuun päässyt yksilö hyppää ensimmäisenä vastaantulevan auton kyytiin eikä ajaja olekaan turvaan vievä ystävä vaan osa pahisjengiä, niin ei se jaksa enää yllättää (eikä varmaan olisi jaksanut yllättää 10 vuotta sittenkään kun leffa saapui markkinoille).

Ihan kelpo kauhupläjäys.

***

Ohjaaja: Xavier Gens

Pääosissa: Karina Testa, Aurélien Wiik, Patrick Ligardes

Kesto: 1h48min

Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi

548/1001 Deliverance (1972)

Syvä joki (Deliverance) on ainakin tunnettu yhdestä sitaatistaan - squeal like a pig!

Lewis (Burt Reynolds) on villinä jokiin ja haluaakin laskea pitkin legendaarista Cahulawasseen jokea ennen kuin se muuttuu järveksi ja ottaa kaksi  toveriaan (Jon Voight, Ronny Cox) mukaan. Kolmas lähtijä (Ned Beatty) ei ole Lewiksen tuttuja eikä erityisemmin pidä hänestä koska on hieman pulska ja työskentelee vakuutusalalla. 

Miehet kohtaavat yhdellä pysähdyspaikallaan kaksi hillbillyä jotka haluavat ryöstää heidät. Toinen miehistä päätyy nöyryyttämään pulskempaa miestä pakottaen tämän esittämään sikaa ja raiskaten tämän samalla. Lewis huomaa tilanteen kauempaa ja ampuu toista miehistä nuolella tappaen hänet. Toinen miehistä pääsee pakoon. Miehet päättäävät Lewisin johdolla haudata tapetun miehen metsikköön. Ainoastaan yksi miehistä vastustaa toimea. Miesten jatkaessa matkaa toinen hillbillyistä päätyy ammuskelemaan matkalaisia osuen Lewikseen.

Joen laskijat

Elokuva luo heti takapajuisen ja hieman kieroutuneen tunnelman esittelemällä genettisesti vammautuneita ihmisiä sisäsiittoisuudestaan johtuen joen lähettyvillä. Säyseästä Jon Voightin esittämästä hahmosta kouliutuu kovapintainen heppu ja tämän muutoksen Jon vakuuttaa katsojilleen. Burt Reynoldskin onnistuu erä-äijän roolissaan. Kaikki muutkin elokuvassa täyttävät tarkoituksensa kuten mainio sekasikiön oloinen banjoa soittava poika. Deliverance on häiritsevän piinallinen jota kanssaelää paniikissa olevien miesten kanssa.

70-luvun elokuvajulistekirjassani oli Deliverancen leffaposteri

****

#elokuvahaaste2016 (45. Kauhuelokuva, jolla on mielestäsi hieno elokuvajuliste)

Ohjaaja: John Boorman (Zardoz, Panaman räätäli)

Pääosissa:Jon Voight, Burt Reynolds

Kesto:1h49min

Valmistusmaa:USA

The Raven (2012)

Korppi (The Raven) kertoo Edgar Allan Poen teosten pohjalta murhausideansa saavasta sarjamurhaajasta ja hänen vaikutuksestaan Poen elämään.

Edgar Allan Poe (John Cusack) on rahallisesti kamppaileva kirjailija, jonka teoksista mainetta on niittänyt ainoastaan Korppi, jonka kaikki tunnistavat. Edgarilla on mielitietty (Alice Eve) ylemmästä luokasta. Naisen isä ei lämpene sulhasehdokkaalle, mutta he järjestävät toisilleen sala-aikaa. Poliisi ottaa Edgarin mukaan murhatutkimuksiin kun käy ilmi, että joku niittää väkeä perustuen Poen kirjallisiin teoksiin. Poen painajainen käy toteen kun murhamies kidnappaa tämän naisen ja tekee ultimatumin naisen ja Edgarin henkien välillä.

Luulin kannen miestä virheellisesti Edward Nortoniksi

Olin ensinnäkin pettynyt kun huomasin, että pääosissa olikin John Cusack eikä Edward Norton kuten kannen kuvan perusteella luulin. Cusack yleensä hieman "tyyppiroolitetaan" sellaisiin rentun miehen rooleihin, joten mitään yllättävää ei tässäkään suorituksessa ollut. Jotenkin olisin nähnyt Nortonin tässä ennemminkin tuoden syvällisyyttä hahmoon. Korpissa oli ihan hauska sarjamurhaajakuvio, mutta mitään superjännittävää katsottavaa se ei siltikään ollut. Naispääosa Alice Eve ei tuonut muuta kuin kauneutensa mukaan elokuvan antiin. Elokuva näytti hyvältä tummine värimaailmoineen ja uskottavine lavastuksineen.

Korppi jäi nopeasti unohdettavaksi rykäisyksi jota oli kuitenkin ihan viihdyttävä katsoa.

***

#elokuvahaaste2016 (36. Runoon perustuva elokuva)

Ohjaaja: James McTeigue (V Niin kuin verikosto, Ninja assasin)
Pääosissa: John Cusack, Luke Evans, Alice Eve
Kesto:1h50min
Valmistusmaa: USA

Snowden (2016)

Snowden on Oliver Stonen ohjaama tositpahtumiin perustuva elokuva hallituksen tarkkailun laajuuden kansalle paljastaneesta Edward Snowdenista. 

Joseph Gordon-Levitt näyttelee Edward Snowdenia, joka pitää itseään konservatiivisena patrioottina haluten palvella maataan. Korkean älykkyysosamäärän omaavalla Snowdenilla on luontainen osaaminen tietokoneisiin sekä hakkerointiin ja hän pääseekin CIA:lle töihin skannaamaan turvallisuusuhkia. Snowdenille valkenee kuinka helposti ihmisten yksityisiä sähköposteja sekä muuta internet-toimintaa pystytään vakoilemaan googlen tapaisella hakukoneella. Samoihin aikoihin Snowden tapaa tyttöystävänsä Lindsayn (Shailene Woodley), jonka kanssa suhde alkaa rakoilemaan jatkuvan salailun sekä työpaineiden takia. 

Jätettyyään työnsä CIA:lla Snowdenille tarjotaan paikkaa Havaijilla NSA:n leivissä kiinalaisten rahaa vievien hakkereiden pysäyttämiseksi. Täällä Snowden alkaa kamppailemaan moraalisten ongelmien kanssa toden teolla ja päättää tuoda koko kansan tietoisuuteen hallituksen järjestelmällisen vakoilun. Snowden saa salakuljetettua muistikortillisen dataa NSA:n tiloista ja päätyy toimittajien pakeille uhraten turvallisuutensa sekä hyvin maksavan duuninsa Havaijin lämmössä. 

Elokuvassa voi myös nähdä muun muassa Nicolas Cagen ja Zachary Quinton.

Joseph ja Shailene

Joseph Gordon-Levitt oli täydellinen Snowdenin osassa. Kaikki materiaali mitä Snowdenista on tullut nähtyä, niin Joseph kyllä vangitsi hänestä saamani kuvan täydellisesti.  Edward Snowdenista olisi varmasti riittänyt materiaalia useampaankin elokuvaan, joka tulikin esiin elokuvan pituutena sekä loppua kohden kiirehtimisenä. 

Elokuvassa keskityttiin ensisijaisesti Snowdenin henkilökuvaan ja hänen valintojen vaikeuksiin eikä niinkään poliittisiin henkilöihin sekä heidän reaktioihinsa tietovuodon jälkeen. Josephin Snowdenia haastatelleiden journalistien ylipalvovat reaktiot olivat vähän liian alleviivaavia kuinka hienon teon Snowden oikein tekikään, josta jäi teennäinen maku. Shailenen tulkinta Lindsaysta oli mukavan reipas ja toi kontrastia vähäeleisemmälle Snowdenin hahmolle. Elokuvan lopussa oli katkelma aidosta Snowdenin haastattelusta sekä uutispätkiä tapahtuman ajalta. Tämä oli mielestäni ihan mukava lisä vaikkakin aika ylikäytetty tällaisissa "tositapahtumaleffoissa".

"If something online is free, you are not the customer, you are the product".

****

#elokuvahaaste2016 (22. Elämänkertaelokuva)

Ohjaaja:Oliver Stone

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo

Kesto:2h14min

Valmistusmaa:Ranska, USA, Saksa

Hobo with a shotgun (2011)

Hobo with a shotgun on elokuva, joka on lojunut hyllyssäni nyt jo hyvän aikaa ja on se pitänyt jo kauan katsoa kaverini ylisanojen saattelemana.

Vaeltava pummi (Rutger Hauer) saapuu pahamaineiseen kaupunkiin, jota paikallinen korruptoitunut poliisipäällikkökin kutsuu "fuck-towniksi".  Paikka on täysin huumepomo Draken (Brian Downey) hyppysissä ja rikollisuus sekä prostituutio rehottaakin valtoimenaan. Pummi ei näe juurikaan inhimillisyyttä kaupungissa kunnes kohtaa lempeäsieluisen itseään ammatiksi myyvän Abbyn (Molly Dunsworth) ja elämän kaltoin kohtelema pari ystävystyy. 

Pummin tavoitteena on aloittaa uusi elämä bisnesmiehenä, joka leikkaa ruohoa rahasta. Hän onkin saanut tarvittavat rahat kokoon ruohonleikkurin ostoa varten kunnes kyseinen myymälä ryöstetään. Pummin mitta tulee täyteen kaikkea pahaa kohtaan ja päättää ostaa haulikon ruohonleikkurin sijaan alkaen "jakaa oikeutta yksi luoti kerrallaan". Drake herää vastarintaan ja heittää kaupunkilaisille haasteen: joko he tappavat kaikki pummit tai hän tappaa kaikki lapset. Lisäksi perään tulee kaksi Draken poikaa sekä tiimi-plague, jonka muodostavat kaksi robottimaista metallipanssaroitua hahmoa. Pummi ja Abby päättävät laittaa kovan kovaa vasten eikä kuolonuhreilta voi välttyä.

Hobo

Hobo with a shotgun on elokuva, joka perustuu Grindhouse-elouvan alussa nähtyyn "feikkitraileriin". Tyylillisesti se jatkaa samaa linjaa Grindhousen kanssa kunnioittaen 60- ja 70-lukujen exploitaatio-elokuvia: splatteria ja alastomia naisia riittää. Elokuvan alussa näytetystä kohtauksesta, jossa miehen pää revitään irti ja puolialaston nainen alkaa tanssimaan pään tyngästä ruiskuavassa verisuihkussa, voi päätellä jo elokuvan tulevasta tarjonnasta paljon. Silmäni pysyi koko elokuvan auki kuin olisin piikittänyt kofeiinia suoraan silmämunaan. Tällainen sekopäisyys toimii minulle vaikka olenkin pasifisti. 

Rutger oli oiva valinta pummiksi, jolla on vielä arvoja. Hänen viattomuutta symboloivat siniset silmänsä tulivat hyvin esiin kaiken likakerrostuman keskeltä. Elokuva oli muutenkin hyvin värikylläinen ja kontrastit vahvoja, joka toimi hyvin sen mustavalkoiseen tematiikkaan kuin retro-fiilikseenkin. Tarina oli sopivan pituinen että verellä mälläys ei käynyt pitkästyttäväksi ja käsikirjoitus tarjosi ikimuistoisia one-linereitä kuten: 

Please! Don't shoot my dick off, okay? I'm young. I got too much fuckin' left to do. 

Päähahmot, pummi ja Abby, myös saatiin sympaattisiksi heidän yhteisen suloisen ruohonleikkuribisnes-unelman kautta ja heitä olikin helppo kannustaa ja toivoa onnistumistaan. Drakesta oli puolestaan leivottu yltiöpahis, jonka kuolemaa ei jäisi suremaan.

Elokuva oli erityisen väkivaltainen, erityisen humoristinen sekä erityisen viihdyttävä

****

#elokuvahaaste2016 ( 15. Elokuva, jonka katsomista olet harkinnut jo pitkään)

Ohjaaja:Jason Eisener
Pääosissa:Rutger Hauer, Pasha Ebrahimi, Robb Wells
Kesto:1h 26min
Valmistusmaa:Kanada

221/1001 The Third Man (1949)

Tell me. Would you really feel any pity if one of those dots stopped moving forever?

Kolmas mies (The Third Man) on Carol Reedin ohjaama klassikko. 

Kolmannen miehen tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen Itävallan pääkaupunkiin, Wieniin. Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu Wieniin, koska hänen ystävänsä Harry Lime (Orson Welles) on luvannut tälle töitä. Holly saa kuitenkin tietää, että Harry on juuri kuollut jääden auton alle. Holly selvittelee asiaa Wienin poliisin sekä Harryn tyttöystävän, Annan (Alida Valli), kanssa. Kuolleen Harryn seurassa turman aikana olleet kaksi ystävää kertovat raahanneensa ruumiin pois autotieltä, mutta ovimies kertoo nähneensä kolmannenkin miehen. Hollyn epäilyt heräävät, että ehkä kyseessä onkin murha. 

Penkoessaan asiaa syvemmältä Hollylle alkaa kuitenkin paljastua - ei niin kaunis totuus - kuolemansa lavastaneesta "kolmannesta miehestä".

Harry Lime on takaa-ajettu

Kävin vajaa vuosi sitten Wienissä, joten elokuvan maisemista oli hauska bongata tuttuja paikkoja. Wien sopiikin hyvin film-noir-elokuvan miljööksi. Kolmas mies menee suoraan asiaan turhia selittelemättä. Suurelti elokuvan onnistumisesta on kiitettävä sen elokuvaajaa; valot ja varjot luovat mielenkiintoisen sekä mysteerisen tunnelman. Orson Welles on loistava luihuna Limenä ja Alida puolestaan "naulaa" femme fatale -roolinsa. 

Vasemmalla Holly ja yksi vanhimmista maailmanpyöristä ja oikealla oma kuvani samaisen maailmanpyörän vaunun sisältä

Elokuva tarjoilee ennalta-arvaamattomia ratkaisuja tarinan kerronnassaan. Kun Holly ja Harry menevät maailmanpyörään, niin sitä tavallaan odottaa että miesten välillä käytäisiin jonkinlainen käsirysy, mutta mitään ei tapahdukaan. Harry vain latelee kuuluisan repliikkinsä mitättömistä ihmisistä. Elokuvan loppu on myös erilainen: Anna kävelee horisontista kohti auton luona seisoskelevaa Hollya mennen miehen sekä kameran ohi katsomatta tai vaihtamatta sanaakaan Hollyn kanssa. Naisen ja miehen välistä pientä sananvaihtoa odottanut katsoja jää hölmistyneenä ihmettelemään yllättävää ratkaisua. On kyllä yksi hienoimmista loppukohtauksista. Jännän viban loi myös se, että Anna kutsui Hollya muutaman kerran Harryksi vahingossa.

Visuaalisesti henkeä salpaava. 

*****

#elokuvahaaste2016 (23.Mustavalkoinen elokuva)

Ohjaaja: Carol Reed

Pääosissa: Orson Welles, Joseph Cotten, Alida Valli

Kesto:1h44min

Valmistusmaa:UK

The Revenant (2015)

Viime vuonna elokuvallaan Birdman Oscareita kahminut ohjaaja Alejandro González Iñárritu taitaa putsata tänäkin vuonna pöytää elokuvallaan The Revenant. 

Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on uudisraivaaja 1800-luvun Jenkeissä. Hän on osa porukkaa, jotka keräävät turkkeja vaihdon välineiksi. Karussa maastossa Glass joutuu karhun raatelemaksi, mikä jättää hänet hädin tuskin henkiin. Miehien on hankala kantaa vaikeassa maastossa loukkaantunutta Glassia ja niinpä he päättävätkin jättää hänet taakseen. Glassin seuraksi jää vain hänen puoliksi intiaani poikansa Hawk (Forrest Goodluck) ja Bridger (Will Poulter) sekä palkkion takia jäävä John Fitzgerald (Tom Hardy). Miehet lupaavat jäädä niin pitkäksi aikaa kunnes Glass kuolee. 

Fitzgerald kyllästyy kuitenkin odottamaan ja päättää tukehduttaa Glassin, tapahtuman huomaava Hawk yrittää keskeyttää tilanteen, mutta saakin itse puukosta. Liikunta- ja puhekyvytön Glass näkee sivusta kaiken eikä pysty tekemään mitään estääkseen poikansa murhan. Fitzgerald saa huijattua Bridgerin lähtemään mukaansa ja jättämään Glassin niille sijoilleen. Elämästä luopumaan valmistautunut Glass saa uutta puhtia kostosta. 

Domhnall Gleesonin voi nähdä mainiossa kapteenin roolissa. 

Alejandro ohjaa DiCapriota parhaansa mukaan

The Revenant on ehdottomasti yksi kauneimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Jokainen otos oli kuin valokuva. Luonto oli kauneimmillaan ja elokuva kuvattiinkin käyttäen sen omaa valoa. Kanadassa kuvatuista metsämaisemista koivuineen, lumineen ja mäntyineen tuli Suomen luonto mieleen. Jos Emmanuel Lubezkia ei palkita parhaasta elokuvauksesta Oscar-mittelöissä, niin vääryys on tapahtunut.

Leonardo DiCaprio on ansaitusti ehdolla parhaasta miespääosasta Oscar-gaalassa. Samoin Tom Hardy pahiksena ansaitsisi sivuosa-Osacarinsa. Leon soisi jo saavan kultaisen miespystinsä enkä keksi parempaa roolisuoritusta kuin tämä mistä hän sen voisi saada. Suurimmaksi osaksi ilman kunnollisia repliikkejä sanomaan kykenemättömän Glassin rooli oli varmasti haastava fyysisine ponnisteluineen eikä epäuskottavuudesta ollut jälkeäkään. Karhun raatelemine kauloineen örisevästä Glassin hahmosta olisi voinut helposti tulla koominen, mutta DiCaprion käsissä tuska oli käsin kosketeltavissa. 

Glassin mukana on hänen kuolleen vaimonsa sanat taistelusta viimeiseen hengen vetoon asti

Pidin myös siitä, että elokuvassa ei olla tehty liikaa vastakkainasettelua "intiaanien ja valkoisen miehen" välille vaan myös intiaaneilla oli toisissa heimoissa vihollisia. Kaikki tappoivat toisiaan eikä eläimetkään säästynyt karuilta kohtaloilta. Tämä oli todelllinen selviytymistarina. Juoni oli toki hyvin varhaisessa vaiheessa ennalta-arvattava, mutta kysymys olikin enemmän siitä, että kuinka siihen tiedettyyn lopputulokseen päästään. Glassin matka Fitzgeraldin luokse piti kiinnostuneena. Elokuvaa on syytetty tylsyydestä ja ylipitkyydestä, mutta oma aikani ei ainakaan käynyt pitkäksi. Mielestäni se aika tarvittiin, että Glassin vaellukseen; esteisiin, onnistumisiin ja ennen kaikkea eloon jäämisen taisteluun pystyi samaistumaan. 

Näin suomalaisena jatkuva vaatteiden kastelu hyisessä vedessä nostatti ihokarvat pystyyn. Joku ruotsalainen kommentoi imdb:n keskustelupalstalla samantapaisesti. Kai tällaisille kylmien maiden ihmisille on jo pienestä pitäen varoiteltu hypotermian vaaroista.  Joissain kohdissa myös tuntui vähän siltä, että Glassin eteen olisi kuin väkisin laitettu erinäisiä esteitä, että hänen matkansa olisi mahdollisimman vaivalloista, mutta nämä tuntemukset menivät nopeasti ohitse.

Huomasin yhdessä kohtauksessa suuni olevan kirjaimellisesti auki. Tämä elokuva osaa hämmästyttää. 

*****

Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu (Birdman, Biutiful, Babel)

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Will Poulter

Kesto:2h36min

Valmistusmaa: USA

Películas para no dormir: La habitación del niño/ 4 Films to keep you awake: Baby's room (2006)

Halloweenin kunniaksi lähti katselmukseen neljän elokuvan boksi nimeltä: 4 Films to keep you aweke. Ensimmäisenä elokuvana Baby's room (La habitación del niño).

Nuori pariskunta (Javier Gutiérrez, Leonor Watling) muuttaa vanhaan taloon uuden vauvansa kanssa. Mies näkee vauvamonitorin kautta kuinka jokin tummiin pukeutunut mies istuu hänen vauvansa sängyn vieressä. Tämän vaimo ei näe mitään ja alkaakin epäillä miehensä mielenterveyden menetystä. Vaimo muuttaa lapsineen äitinsä luokse jättäen miehen yksin taloon.

Vanha naapurin nainen kehottaa miestäkin jättämään talon. Nainen kertoo, että talo on kirottu. Mies jää kuitenkin seuraamaan talon liikehdintää useiden monitorien avulla nähden vihdoin hänen talossaan asustelevan miehen kasvot - se onkin hän itse.

Vauvelin luona käy henkimaailman vieraita

Baby's room oli ihan hauska jännityselokuva, joka ei sinällään tarjoillut hirveästi kauhua. Sopivan kompakti elokuva toi näppärän ideansa esille nopealla temmolla. Alun selkät puitteet murenivat loppua kohden, jolloin elokuva ei enää ollut kovin kiinnostava seurattava.

Kiva idea, mutta ei kovinkaan pelottava.

**1/2

Ohjaajat:Álex de la Iglesia, James Phillips

Pääosissa: Javier Gutiérrez, Leonor Watling, Sancho Gracia

Kesto: 77min

Valmistusmaa: Espanja

The Happening (2008)

Luonto hyökkää ihmistä vastaan elokuvassa The Happening.

Ihmiset alkavat käyttäytyä omituisesti anastaen oman henkensä hyppäämällä alas rakennuksesta, ampumalla itsensä tai mikä keino sattuu kätevimmin omalle kohdalle osua.

Luonnontieteiden opettaja Elliot (Mark Wahlberg) lähtee puolisonsa (Zooey Deschanel) sekä kaverinsa (John Leguizamo) ja tämän lapsen (Ashlyn Sanchez) kanssa pakoon terroristi-iskuksi uskottua myrkytysaaltoa. Pian kuitenkin selviää, että kyse onkin luonnon omasta puolustusmekanismista eikä matkan päämääräkään ole enää turvallinen.

Zooey ja Wahlberg ihmettelevät maailman menoa

The Happening alkaa ihan mielenkiintoisella tavalla kun ihmiset alkavat käyttäytyä erikoisesti murhaten itsensä. Jännän idean toteutus kuitenkin ontuu pahemman kerran ensinnäkin väärällä roolituksella. Mark Wahlberg ei ole kovin uskottava luonnontieteiden opettajana eikä hänen avioliittonsa Zooeyn näyttelemän naisen kanssa tuntunut uskottavalta. Ainoa poitiivisuus roolituksessa oli John Leguizamo, jolla oli harmillisen pieni rooli. 

Juoni myös litistyy kokoon kun ryhmä lähtee pakoon kasveja. Tuulessa värisevät heinät eivät yllä Darth Vaderin tasoiseksi pahikseksi. Tämän takia mukaan onkin pitänyt ujuttaa erakoitunut uskismummo, jolla on vanha nukke sängyssä ja erikoinen persoonallisuus. Elokuvasta puuttuu kunnon rakenne eikä hahmot saa erityisesti välittämään itsestään.

Imdb:n keskusteluosiossa joku oli ihmetellyt sitä, että miksi henkilöt eivät käyttäneet kaasunaamareita tai edes jonkinlaista hengityssuojaa jos kasvit erittivät tuhoisaa myrkkyä ilmaan. Ihan hyvä pointti.

**

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (The Sixth sense, Unbreakable)
Pääosissa:Mark Wahlberg, Zooey Deschanel, John Leguizamo
Kesto:91min
Valmistusmaa:USA; Intia