Captain Marvel (2019)

Captain Marvel on Marvel-elokuvien uusin tulokas ja on saanut paljon kohinaa osakseen eikä aina niin positiivista, lähinnä pääosaa esittävän Brie Larsonin voimakkaista feministisistä kannanotoista johtuen. Kävin katsomassa elokuvan elokuvateatterissa, joten asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 26. "Elokuva, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön katsovan".

Captain Marvel/ Carol Danvers (Brie Larson) on ilmavoimien lentäjä 80-luvun lopulla, joka saa paljon ennakkoluuloja osakseen naisena armeijassa. Hän ei kuitenkaan ole yksin vaan hänen paras ystävänsäkin on nainen (Lashana Lynch) ja kannustavat toisiaan ennakkoluulojen edessä. Carol lähtee Mar-Vellin (Annette Bening) mukaan kokeellista teknologiaa sisältävälle lennolle ja joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Koneen syöksyttyä maahan ampuu Carol koneen moottorin, jonka energia imeytyy hänen kehoonsa antaen Carolille supersankarivoimat.

Tämän halutun energian takia kreeläiset, Jude Lawn näyttelemä Yon-Rogg etunenässä, haluavat Carolin mukaan planeetalleen. Muistinsa iskussa menettänyt Carol luulee olevansa kreeläinen eikä ymmärrä ajoittain saamiansa flashbäkkejä Maan elämästään. Kreeläiset ovat sodassa skrullien kanssa ja yhdessä tällaisessa yhteenotossa Carol päätyy takaisin maan päälle 6 vuotta katoamisensa jälkeen jahtaamaan muotoaan muuttamaan kykeneviä ja uhkaksi luulemiaan skrulleja. Tässä rytäkässä hän kohtaa S.H.I.E.L.D. agentin Nick Furyn (Samuel L. Jackson), jonka kanssa päätyy tekemään yhteistyötä. Carolille selviää että onkin taistellut koko ajan pahisten riveissä ja skrullit ovatkin itseasiassa uhreja. Yhteenotolta vanhojen ystävien kanssa ei vältytä.

Kapteeni Marvel

Captain Marvel oli ihan viihdyttävä kokonaisuus, jossa ei kerennyt tylsää hetkeä olemaan. Kovaa toimintaa ja huulen heittoa viljeltiin. Varsinkin elokuvaa varten "nuorennettu" Samuel L. Jacksonin Nick Fury oli hauska hahmo tässä pätkässä ja toimi hyvin Brie Larsonin hahmon kanssa. En kokenut, että feminismiä nyt erityisesti oltaisiin tässä elokuvassa yritetty tuputtaa vaikka siinä olikin paljon naisia monesta eri sukupolvesta aktiivisina tekijöinä (ja kornisti osutettu No doubtin "Just a girl" -biisi). Olisin kuvitellut kritiikin takia, että se olisi ollut enemmänkin läsnä. En ole mikään erityinen Jude Law fani eikä hän tässäkään kovin osannut minua sykähdyttää. Muutenkin "pahisten puoli" oli vaisu eikä hyvää ja tasapainoista vastakkainasettelua syntynyt.

Suurimpana ongelmana elokuvassa oli minulle Captain Marvelin olematon henkilöhahmokehitys. Brie Larson oli koko elokuvan ajan samanlainen. Hahmoon ei sillä tavalla kiintynyt eikä tämän voittoa niin kovasti tahtonut, koska tämän alun kamppailuita ei näytetty kunnolla. Ainoastaan pieninä välähdyksinä katsojalle tiedotettiin, että häntä yritettiin aina lytätä yrityksissään, mutta nousi epäonnistumisista huolimatta jaloilleen. Tiedän aikaisempien elokuvien perusteella, että Larson osaa näytellä, joten uskon että tämä pannukakkumaisuus hahmossa oli enemmän ohjauksen/ käsikirjoituksen syytä.

Captain Marvel oli ihan kelpo, mutta ei noussut lempimarveleideni joukkoon. Tykkäsin ysäriviittauksista kuten hitaasti latautuvasta PC:stä tai sen ajan hittielokuvien julisteista videovuokraamon seinillä. Musiikki myös tuki aikateemaa. Jos haluaa tehdä karkeaa vertailua naissupersankarielokuvien välillä, niin Wonder Woman jäi kuitenkin suosikikseni vaikka Brie Larsonista tykkäänkin.

***

Ohjaajat: Anna Boden, Ryan Fleck

Pääosissa: Brie Larson, Samuel L. Jackson, Ben Mendelsohn

Kesto: 2h 4min

Valmistusmaa: USA

Thor: Ragnarok (2017)

Thorin ja Thor: The Dark Worldin jälkeen ilmestyi Thor: Ragnarök (Thor:Ragnarok). Sijoitan tämän Helmet-haasteen kohtaan 27. "Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava elokuva". 

Thor (Chris Hemsworth) onnistuu elokuvan alussa pelastamaan jumalten asuttaman kotipaikkansa, Åskardin, tuholta varastamalla hirviömäisen Surturin kallon. Ennustus on kuitenkin se, että Ragnarök ennen pitkään tulee ja Åskard tuhoutuu. 

Thor lähtee etsimään Norjasta keppostelevan veljensä Lokin (Tom Hiddleston) kanssa kadonnutta isäänsä Odinia (Anthony Hopkins) Tohtori Strangen (Benedict Cumberbatch) avustuksella. Odin löytyy ja kertoo ennen pian koittavaa kuolemaansa, että veljesten sisko Hela (Cate Blanchett) on vapautunut vankilastaan ja tulee tuhoamaan kaiken veljeksille rakkaan. Hela, kuoleman jumalatar, ei kavahda mitään eikä ketään ja tuntuu ylivoimaiselta vastukselta jopa mahtavalle ukkosen jumalalle. 

Thor ja Loki päätyvät portaali-taistelun kautta romunkerääjä-Valkyrien (Tessa Thompson) avustuksella orjaksi Sakaar-planeetalle, jossa suurmestari (Jeff Goldblum) otteluttaa onnettomia vankejaan voittamattomalta tuntuvan vastuksen kanssa. Vastus osoittautuu Hulkiksi (Mark Ruffalo). Samaan aikaan Hela jatkaa portaalia suoraan Åskardiin ja ottaa väkivalloin vallan itselleen. Vankiaikanaan Thor hautoo suunnitelmaansa kerätä jengi, joka auttaa päihittämään ilkeän siskonsa. Yksi vangeista, kivikasamainen Korg (ohjaaja Taika Waititi:n ääni), on ainakin halukas kapinoimaan.

Thor ja muut

En erityisesti pitänyt kahdesta ensimmäisestä Thorista, joten odotukseni olivat minimaaliset tämän kolmannen elokuvan suhteen. Mielestäni pääosaa esittänyt Chris Hemsworth oli pökkelö eikä osannut näytellä yhtään. Tämän takia yllätyinkin erittäin positiivisesti kun ymmärsin, että Thorissa oltiin menty samaan komedialliseen suuntaan kuin Guardians of the galaxy -elokuvissa, joista tykkäsin kovin.

Chris Hemsworth oli myös löytänyt karismansa eikä häntä ollut enää niin piinallista seurata. Hän toimi hyvin yhteen Lokin ja CGI-kiviystävänsä Gorkin kanssa, joka olikin elokuvan yksi hauskimmista hahmoista. Chris pelasi paljon slapstick-komedialla, joka toimi hyvin vastapainona hänen hyvännököiselle lihaskimppu-habitukselleen.

Suorastaan rakastin Cate Blanchettin Helaa. Jonkun muun vähäisemmän näyttelijän käsissä hahmo olisi ollut helposti korni, mutta Cate tylytti ja itseänikin rupesi vähän jännittämään. Elokuvassa vilisi nimekkäitä naamoja kuten Matt Damon lyhyessä cameossaan Lokin näyttelijänä Åskardissa olleessa näytelmässä.

Oiva setti toimintaa ja komediaa.

****

 Nauroin.

                                                

Ohjaaja: Taika Waititi (Hunt for the Wilderpeople, What We Do in the Shadows)

Pääosissa: Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Cate Blanchett

Kesto: 2h 10min

Valmistusmaa: USA, Australia

Lik wong/ Riki-Oh: Story of Ricky (1991)

Riki-Oh: Story of Ricky (Lik wong) on mangaan perustuva verellä kuorrutettu kung fu -elokuva, joka on kulttiklassikon maineessa.

Riki-Oh

Riki-Oh (Siu-Wong Fan) päätyy vankilaan, jota päsmäröi "neljän jengi". Jokaisella pääilmansuunnalla on oma johtajansa. Rikillä on erittäin alhainen toleranssi epäoikeudenmukaisuudelle, joten hän ottaakin kaikilta heti luulot pois astuessaan vankilan pesutiloihin jossa vanhaa miestä kiusataan. Miehellä on mitä flexata.

Vankilan rutiineita rikkova Riki-Oh ei miellytä "neljän jengin" pomoa: Kyklooppi Dania (Mei Sheng Fan) ja pistääkin kätyrinsä hommiin Rikin kukistamiseksi - aina välillä popsien tekosilmästään minttupastilleja. Homma alkaa käydä kuitenkin vasta kunnolla oudoksi kun vankilanjohtaja saapuu paikalle ilkikurisen poikansa kanssa. Kaikki huipentuu hänen metamorfoosiinsa. 

Vankilanjohtaja

Riki-Oh oli piristävä yllätys. Odotin enemmän kungfuilua, mutta ei siinä paljon tarvinnut muinaista taistelulajia käyttää kun veri jo lensi. Nyrkin iskut menivät ihmisten läpi ja silmäkin popsahti pois paikoiltaan. Miltei kymmenen minuutin välein sai olla käsi suun edessä kun ruudulle iskeytyi toistaan gorempia kohtauksia. Kaikki oli niin yliampuvaa, että komediaahan se enimmäkseen oli.

Ei tylsää hetkeä.

****

Ohjaaja: Ngai Choi Lam (The Cat, Erotic ghost story)

Pääosissa:Siu-Wong Fan, Mei Sheng Fan, Ka-Kui Ho

Kesto: 1h 31min

Valmistusmaa: Hong kong, USA, Japani

Ant-Man and the Wasp (2018)

Ant-Man and the Wasp on jatkoa humoristiselle Marvelin supersankarielokuvalle Ant-Man.

Scott Lang aka Ant-Man (Paul Rudd) kärsii poliisirangaistusta kotiarestin muodossa. Muurahaismies näkee unta, että hänen mielitiettynsä HopeVan Dynen aka Waspin (Evangeline Lilly) äiti Janet (Michelle Pfeiffer) lähettää hänelle sanoman kvanttimaailmasta jossa on jumissa. Wasp ja hänen tiedemies-isänsä Hank (Michael Douglas) ryntäävät hakemaan Scottin, koska suurimpana haluna heillä on pelastaa Janet. Kotiarestiin Scottin tilalle Dynet ovat kuitenkin hommaneet sijaisen - ison muurahaisen.

Dyneillä onkin hallussaan tekniikkaa joka mahdollistaa ihmisten tai esineiden kokojen muutokset. Janetin pelastamiseen tarvittavaa tekniikkaa pitää kuitenkin hommata pimeiltä markkinoilta ja riesakseen he saavat kieron kauppiaan Sonnyn (Walton Goggins) lisäksi "aaveen" (Hannah John-Kamen), joka havittelee tekniikkaa oman häilyväisen elämänsä pelastaakseen. 

Sivuosassa hassuttelee taas ykkösestä tuttuun tapaan Scottin kaveri Luis (Michael Peña) ja isähahmoilee Matrix-mies Laurence Fishburne.

Luis, Ant-Man ja Wasp

En oikeastaan pidä Paul Ruddista ja suoranaisesti vihaan Evangeline Lillyä, mutta tässä he molemmat toimivat eivätkä ärsyttäneet lainkaan. Okei, olen vieläkin sitä mieltä, että Evangeline Lilly ei ole sieltä penaalin terävimmistä tai värikkäimmistä tai muuten vain kiinnostavimmista kynistä vaan lähinnä se nysä lyijäri jonka terä katkeaa aina terottimeen, mutta silti sitä ei oikein raaski heittää menemäänkään kun "voihan sille vielä joskus olla käyttöäkin".

Michael Penasta puolestaan pidän kovastikin ja toi hän paljon lisäarvoa tähän elokuvaan huumorillaan. Muutenkin elokuva oli mukavan kepeä ja hauska. Ainoastaan Hannah John-Kamenin esittämä Aave tai enkuksi Ghost toi elokuvaan synkkiä sävyjä. Tietyiltä osin tuntui vähän kuin hän ei olisi oikein kuulunut tähän samaan elokuvaan kun oli niin intensiivisen synkkä ja koko muu elokuva oli niin hilpeän kepeä. Pidin kuitenkin naisesta ja toivottavasti hänet vielä jossain näen. 

Michael Douglas ja Michelle Pfeiffer toimivat erityisen hyvin. Molemmat ovat ihanan sympaattisia ja luonnollisesti ikäisensä näköisiä. 

Tomb Raiderissakin pahiksena ollut Walton Goggins on kyllä niin pahis kuin vain voi olla. Hän vain sopii ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta sellaisen nilkin rooliin. Ja tässäkin toimi. 

Pez-keräilijänä oli myös kiva nähdä elokuvassa Hello Kitty -Pez ratkaisevassa osassa.

Kaiken kaikkiaan viihdyin kovasti ja nauroin paljon tämän muurahaismiehen seurassa. Lopussa tämäkin pätkä nivoutui Marvel-universumin suurempaan tarinaan.

****

Ohjaaja: Peyton Reed (Ant-Man, Yes man)

Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Michael Peña

Kesto: 1h 58min

Valmistusmaa: USA

Deadpool 2 (2018)

Deadpool sai osakseen kovaa hypetystä, mutta lämpenin sille vain osittain, joten odotukset tästä Deadpool 2:sta eivät olleet niin suuret - onnekseni sain yllättyä positiivisesti. 

Spoilerivaara!

Deadpoolin (Ryan Reynolds) tyttöystävä saa luodin rintaansa Deadpoolin viholliselta eikä mies anna anteeksi tapahtumaa itselleen vaan toivookin pääsevänsä tyttöystävänsä luokse vehreämmille niityille.

Hänen mielensä kuitenkin muuttuu kun tapaa supersankarivoimat omaavan esiteinin Firefistin (Julian Dennison), jonka pelastamisen tulevaisuudesta tulleelta Cablelta (Josh Brolin) kokee tarkoituksekseen. Deadpool kerää supersankaripossen auttamaan tehtävässään, joka eskaloituu nopeasti jonkun isomman pahan päihittämiseksi.

Domino, Deadpool ja Cable

En muista koska olisin viimeksi nauranut noin paljon elokuvassa kuin Deadpool 2:sen aikana ja vieläpä teatterissa ja vieläpä ääneen. Enkä ollut yksin nauruineni. En ole mikään suuri Ryan Reynolds fani, mutta pakko on antaa miehelle krediittiä tästä pätkästä. Hän on kyllä täydellinen Deadpool eli mulkero sympaattisella tavalla. 

Ykkösosasta tuttuun tapaan kameralle taas puhuttiin ja elokuvamaailman ja elokuvan teon maailmaa sekoitettiin hauskasti keskenään, esimerkiksi niin että yhdessä kohtaa Deadpool signeerasi Ryan Renoldsina pikkupojan murot. Elokuva myös vilisi populaarikulttuuriviittauksia joita oli hauska bongata (ja tuntea tietysti erityistä hauskuutta siitä, että sen tunnisti). 

Tämä elokuva oli puhdasta kultaa ja viihdyin sen läpi alusta loppuun. 

****

Ohjaaja: David Leitch (Atomic Blonde)

Pääosissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin, Morena Baccarin

Kesto:1h 59min

Valmistusmaa: USA

Avengers: Infinity War (2018)

Avengers: Infinity War nosti ennakkoon kylmän hien otsaan. Voiko Avengers-elokuva todellakin olla hyvä?

Liukuhihnalla tulleiden Marvel-elokuvien useimmat päähahmot olivat päässet mukaan tähän massiiviseen Infinity wariin, jossa oli useampi pieni juonipuro, jossa isoa porukkaa oltiin hajautettu helpommin ohjattaviin pienempiin joukkoihin. Parasta antia olivat Guardians of the galaxy -elokuvan hahmojen sekä Thorin (Chris Hemsworth) sisältämät kohtaukset ja varsinkins sanailut Star-Lordin (Chris Pratt) ja Thorin välillä. Iron man (Robert Downey Jr.) oli myös totuttuun tapaansa karismaattinen tapaus ja toimi hyvin Doctor Strangen (Benedict Cumberbatch) kanssa. 

Avengersit liittolaisineen lyöttäytyivät yhteen vastustaakseen ikuisuuskiviä keräävää Thanosia; kun kaikki kuusi kiveä on kerätty, on haltijalla koko universumi hallussa. Massiiviset voimat omaava CGI tekniikalla movailtu superpahis oli ihan onnistunut luomus ainakin verrattuna Justice Leaguen Steppenwolfiin. Välillä jopa unohtui, että kyseessä ei ollut oikea näyttelijä vaikka oikean näyttelijän (Josh Brolin) liikkeitä käytettiinkin.

Lössiä riittää

Useimmille leffaan raahautuville katsojille kaikki sen hahmot olivat jo aikaisemmista Marvel-pätkistä tuttuja, joten hahmojen kehittelyyn ei tuhlattu yhtään aikaa. Silti nimensä mukainen Infinity war tuntui kestävän pienen infinityn 2,5 tunnin kestollaan. Elokuvan ensimmäiset noin puolitoista tuntia sekä lopun noin puoli tuntia olivat sen kiinnostavinta antia ja sen ylimääräisen puolituntisen olisi voinut hävittää (mm. Kapteeni Amerikan, Mustan pantterin sekä Mustan lesken sisältämät kohtaukset). Mukaan mahtui kuitenkin mainioita episodeja kuten Thorin vasaran luominen jättiläisenä esiintyneen Peter Dinklagen avustuksella.

Imdb:n parhaiden elokuvien listalla Infinity wars oli peräti kivunnut 15. sijalle tämän arvostelun kirjoittamisen aikaan. Hyvähän elokuva oli, mutta en nyt ihan noin korkealle kuitenkaan rankkaisi.

Positiivinen yllätys ja varsinkin lopulle pisteet odottamattomuudestaan.

**** (4-)

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo (Captain America: Civil War)

Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Mark Ruffalo jne

Kesto: 2h29min

Valmistusmaa: USA

Justice League (2017)

Supersankarit kokoontuvat yhteen taistelemaan yhteistä pahaa vastaan - Justice League.

Kolme mystistä voimaneliötä on haudattuna eri kolkkiin ihmisten, amatsoninaisten sekä vesi-ihmisten toimesta. Jumala nimeltä Steppenwolf (Ciarán Hinds) haluaa nämä energianeliöt itselleen niiden sisältämän voiman takia. Steppenwolf onnistuu sieppaamaan amatsonien neliön, jolloin heidän kuningattarensa sytyttää muinaisen varoitusliekin ihmisten maailmassa elävälle Dianalle aka Wonder Womanille (Gal Gadot) nähtäväksi. Batman (Ben Affleck, miksiii?!!?) saa tietoonsa Dianalta Steppenwolfin olemassa olevasta uhkasta ja päättää koota supersankarit yhteen. Hän kaipaisi Supermiehen (Henry Cavill) johtamistaitaitoja, mutta Supermies on kuollut. Batman saa värvättyä joukkoonsa nopean ja nörttimäisen Flashin (Ezra Miller) sekä hieman vastahakoisen Aquamanin (Jason Momoa). Mukana auttamassa on myös isänsä käsissä (Joe Morton) kyborgiksi (Ray Fisher) muotoutunut konemies. Morton oli myös kyborgeihin erikoistunut tiedemies terminaattori kakkosessa. Ehkä jonkinlainen fiksaatio koneihmisiin. Kalamiesten suojelema voimaneliö katoaa myös Steppenwolfin haltuun.

Supersankarit päätyvät radikaaliin ratkaisuun käyttää ainoaa jäljellä olevaa voimaneliötä Supermiehen henkiin herättämiseksi, että vihollinen saataisiin kukistettua.

Justice League

Olin hyvin tyytyväinen Wonder Womaniin, joten uskalsin odottaa jotain Justice Leaguelta. Ei olisi kuitenkaan kannattanut, koska elokuva jäi sisällyksettömäksi pousailuksi. Voimaneliö-juoni oli kehno ja pahis Steppenwolf lentävine tulikärpäskätyreineen oli tylsä vastus. Ben Affleckin Batman oli ponneton ja miltei irvokas näky pöhöttyneiden kasvojen pursutessa naamion alta. Wonder Womanin rooli jäi lähinnä kauniiksi kasvoiksi, samoin kuin Aquamaninkin. Muutama hauska läppä lensi elokuvassa, mutta vain muutama. Flash oli lähinnä vaan ärsyttävä. Kyborgi oli ihan ok kohtalonsa hyväksyneenä sotakoneena. Supermies liihotteli vasta elokuvan loppupuolella ja oli ihan yhtä typerä kuin omassa Man of Steel -elokuvassaankin.

Elokuvassa oli liikaa hahmoja joihin kehenkään ei ehditty keskittyä kunnolla ja kaikki jäi näin pinnalliseksi. Elokuva oli täynnä toimintaa kyllästymiseen asti ja tietokoneanimiointi oltiin viety äärimmilleen, jolloin se ei toiminut enää vain tehosteena vaan pääasiallisena viihdykkeenä. Pakollinen rakkauskuvio myös hutaistiin loppuun kun Amy Adamsin näyttelemä Lois Lane kohtasi henkiinheränneen Supermiehen. Väsyttävää.

**1/2

Ohjaaja: Zack Snyder (Man of steel, Batman v Superman: Dawn of Justice, Watchmen)

Pääosissa: Ben Affleck, Gal Gadot, Jason Momoa

Kesto:2h

Valmistusmaa: USA, UK, Kanada

Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuvassa nähdään Batman JA Supermies. Elokuva kohahdutti ennen ensi-iltaa sillä että Ben Affleck oli valittu näyttelemään Batmania ja ensi-illan jälkeen sillä että se oli niin huono.

Batman (Ben Affleck) jakaa omaa oikeuttaan polttomerkkaamalla rikolliset. Batmanin luottomies Alfredina on tässä elokuvassa Jeremy Irons. Pala kryptoniittia löydetään ja tiedemies Lex Luthor (Jesse Eisenberg) miettii, että siitä olisi hyvä tehdä ase kryptonialaisia vastaan, joka Supermies (Henry Cavill) on. Supermiehen alter ego Clark Kent työskentelee Daily Mail -toimituksessa hänen rakkaansa Loisin (Amy Adams) kanssa. 

Batman aikoo pölliä kryptoniitti aseen Lex Luthorilta Supermiehen varalle. Hän kun ei luota mieheen. Lex kidnappaa Kentin adoptioäidin () ja käy ilmi, että hän on yllyttänyt Supermiestä ja Batmania toisiaan vastaan. Lex luo kammiossaan monsterin, joka riehuu kaupungissa ja Batmanin sekä Supermiehen avuksi rientää Wonder Woman (Gal Gadot). Supermies uhraa itsensä kukistaakseen monsterin.

Laurence Fishburnen voi nähdä on Daily Mailin pomo.

Supermies ja Batman

Jotenkin masentavaa alkaa katsomaan 2,5 tuntista elokuvaa, joka on saanut niin huonot arvostelut. Ajattelin kuitenkin sen katsastaa kun Justice Leaguekin tuli nähtyä ja oli selkeästi jollain tavalla jatkumoa tämän elokuvan tapahtumiin. 

Batman vs Superman näytti ihan hyvältä. Amy Adams oli hyvä Loiksena ja Jeremy Irons Alfredina. En lämmennyt persoonattomaan Affleckin Batmaniin enkä Cavillin Supermieheen. Eisenbergin Luthor oli typerä. Elokuvaa oli pitkäveteistä katsoa, mutta ei se ihan niin huono ollut kuin olin kuvitellut. Lopun eeppiseksi kohtaukseksi tarkoitettu Supermiehen kuolema ei aiheuttanut juurikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Cavillin Supermies jää etäiseksi eikä hänessä ole sellaista lämpöä ja huumoria kuin esimerkiksi Christopher Reeven tulkinnassa. Affleckilla on sama vakava ilme läpi elokuvan; hänen näyttelysuorituksensa katsominen on kuin seuraisi maalin kuivumista seinään. Loppuvastus oli myös mielenkiinnoton möykky.

Elokuvan loppua pitkitettiin tarpeettomasti. 

Miltei maineensa veroinen.

**1/2

Ohjaaja: Zack Snyder (Man of steel, Justice League, Watchmen)
Pääosissa: Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams
Kesto:2h31min
Valmistusmaa:USA

Iron Fist: Season 1 (2017)

Iron Fist on Marvel-sarjakuviin pohjautuva heikohko tv-sarja.

Game of thronesia seuraavana ihmisenä täytyy mainita, että kaksi siinä sivuosassa esiintynyttä näyttelijää on myös tässä sarjassa - pääosissa!...wau! Siihen jääkin pitkälti tämän suht pitkäpiimäisen sarjan krediitit. 

Danny Rand (Finn Jones) on kuolleeksi luultu rikkaan yrityspohatan poika. Hänen vanhempansa (ainakin isä) kuolevat lento-onnettomuudessa ja samassa lentokoneessa oleva Danny päätyy K’un L’unin maagiseen maahan, jossa hänet kasvattaa joukko mystisiä munkkeja. Hän saa mad skilssit kung fussa ja rautaisen nyrkin. Tehtävänä Iron Fistillä on suojella K’un L’unia. Sarjakuvissa ilmeisesti nyrkin voiman tuo taistelu lohikäärmeen kanssa, mutta tämä vain mainitaan sarjassa ohimennen eikä itse taistelua näytetä.

Danny palaa New Yorkiin resuisena ihmisenä pyrkimyksenään saada ohjat takaisin isänsä yritykseen ja onnistuukin saamaan yrityksessä päätösvallan. Tästä ei Dannyn isän bisnespartnerin poika Ward Meachum (Tom Pelphrey) erityisesti pidä. Iron Fist -statuksensa takia vainottu Danny saa turvapaikan taistelulajien opettajalta Colleen Wingiltä (Jessica Henwick), joka auttaa Dannyä parhaansa mukaan (auttaa myös pääsemään tämän neitsyydestä). Nainen ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä Danny luuli.

Sarjan pahiksena on mystisten ninjojen joukko, jota kutsutaan The Handiksi. He haluavat hallita maailmaan rautaisen kouran otteilla. 

Iron Fist harjoittelee

Ikävää katsoa sarjaa jonka pääosanäyttelijän persoona on yhtä mielenkiintoinen kuin tyhjä valkoinen paperiarkki. Jessica Henwickillä oli hetkensä, mutta ei hänkään pystynyt sarjaa pelastamaan. Muutenkin koko Iron Fist -sarja juonikuvioineen oli vähän tyhmä.

Muutama vahva sivuosasuoritus piristi hieman katsomista kuten Jessica Jones -sarjassa kuin tässäkin lakimiehenä toiminut Carrie Ann-Mossin esittämä Hogarth sekä yksi Colleenin oppilaista ja Iron Fistin auttajiista Rosario Dawsonin esittämä Claire Temple. Tom Pelphrey huumeisiin menevävänä Wardina oli myös mainio.

En kuitenkaan suosittele. 

**

Luojat: Scott Buck, M. Raven Metzner
Pääosissa: Finn Jones, Jessica Henwick, Jessica Stroup
Kesto:n.55min/jakso
Valmistusmaa:USA