Tully (2018)

Tully on Charlize Theronin tähdittämä elokuva väsyneestä kolmen lapsen äidistä. 

Konttorirotista tutun Ron Livingstonin näyttelemän Drewn kanssa aviossa oleva Marlo (Charlize Theron) synnyttää pienokaisen elokuvan alkupuolella. Hänen veljensä on huolissaan, että sama synnytyksen jälkeinen masennus toistuu kuin keskimmäisen lapsen jälkeen, joten päättää palkata tälle yöhoitajan. Tully (Mackenzie Davis) ilmestyykin yksi ilta auttamaan vauvan vahtimisessa, että Marlo saa nukkua yönsä hyvin. Marlon ja Tullyn välille muodostuu ystävyyssuhde. Marlo kadehtii parikymppisen Tullyn vapautta kun taas Tully kadehtii Marlon tylsää arkea.

*****SPOILER ALERT*****

Aina ei jaksa

Satuin katsomaan Youtubesta Redlettermedia-kanavan katsausta vuoden 2018 elokuvista ja siellä tuli esiin tämä Tully suosituksena. Samalla kuitenkin minulle paljastui, että elokuvassa on kyse Fightclubmaisesta asetelmasta, että Tully onkin Marlo itse. Ja kun tämän kerran tiesi, niin sitä oli vaikea saada tietämättömäksi. Olisi ollutkin mielenkiintoista katsoa elokuva sillä tavalla, että käänne olisi tullut yllätyksenä. En varmaan olisi sitä itsekseni tajunnut. Tämän takia kuitenkin asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 40. "Elokuva käsittelee mielenterveyden ongelmia".

Nyt tiesin kokoajan tämän "twistin", mutta oli Tully siltikin kelpo pätkä vaikka ei yllättämään minua päässytkään. Theron oli pistänyt taas kroppansa peliin ja lihottanut tätä roolia varten itsensä vastasynnyttäneen näköiseksi. Pidin elokuvasta paljon siinä mielessä, että se tuntui kovin realistiselta. Synnyttämään ei menty pillit vinkuen ja miljoona ystävää hössöttäen mukana vaan ihan rauhakseen aviomiehen kanssa. Muutos yliväsyneestä äidistä hieman virkeämpään malliin (yöhoitajan tultua taloon) tehtiin myös hienovaraisesti, mutta kuitenkin niin että muutos selkeästi näkyi. Avioparilla ei myöskään ollut mitään eroaikeita vaikka arki olikin lävähtänyt rankasti keskelle avioelämää tai sellaista huutodraamaa mitä on ehkä tottunut elokuvissa näkemään.

Ron Livingstonella on minulle erityinen paikka sydämessä eikä hänen tarvitse juuri muuta kuin vain olla elokuvassa kun elokuva jo tuntuu hieman kiinnostavammalta. Mackenzie oli sopivan empaattisen oloinen sekä energinen, että toimi hyvänä vastapainona kuolemanväsyneelle mammalle.

Tykkäsin.

****

Ohjaaja: Jason Reitman (Juno, Up in the air, Thank you for smoking)

Pääosissa: Charlize Theron, Mackenzie Davis, Ron Livingston

Kesto: 1h 35min

Valmistusmaa: USA; Kanada

The Prestige (2006)

Christopher Nolan on monen lempielokuvani takana ja hänen sukunimensä alkaa maagisella N-kirjaimella, joten asetan Nolanin ohjaaman The Prestigen Helmet-haasteen kohtaan 14. "Ohjaajan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi".

Kaksi nuorta ja innokasta taikurin alkua Robert Angier (Hugh Jackman) ja Alfred Borden (Christian Bale) tekevät temppuja Cutterin (Michael Caine) teknisen tietämyksen avulla ja kauniin Julian (Piper Perabo) aputyttöillessä. Miesten tiet kuitenkin eroavat kun Angierin vaimo - Julia - kuolee pieleen meneessä tempussa, josta murheen murtama aviomies syyttää taikuripariaan Bordenia.

Cutter jää avustamaan Angieria kun taas Borden löytää itselleen uuden avustajan - Fallonin. Angier saa itselleen myös uuden viehättävän apulaisen Olivian (Scarlett Johansson). Miehet kilpailevat keskenään sabotoidenkin toistensa esityksiä. Angier saa vihiä Bordenin uudesta katoamistempusta, josta kateellisena lähettää Olivian vakoilemaan tempun salat. Epätoivon ajamana Angier lähtee kuitenkin etsinnöissään väärille rateille tilaten erikoislaitteen Teslalta (David Bowie) ja näin tuoden illuusioiden maailmaan jotain suolia kääntävän aitoa.

Elokuva alkaa niin, että Borden on syytettynä Angierin murhasta. Kuolemaan johtaneita tapahtumia käydään takautumien merkeissä läpi.

Rebecca Hallin voi nähdä Bordenin vaimona ja Andy Serkinsin Teslan avustajana.

Borden ja Angier

Näin nyt jo yli 10 vuotta sitten ilmestyneen The Prestigen toiseen otteeseen ja elokuva kesti aikaa. Vaikka nyt tiesikin kaikki elokuvan mainiot twistit, jotka äimistyttivät silloin ensimmäisellä kerralla, niin pätkä piti koko kaksituntisen otteessaan. Hugh Jackman ja varsinkin Christian Bale ovat niin karismaattisia ja upeita näyttelijöitä, että heitä seurasi mielellään. Sivuosissa hääräilleet Bowie, Johansson, Hall, Caine eikä Serkinskään rinnalla kalvenneet.

Vaikka elokuvassa on paljon käänteitä, ei se tuntunut kuitenkaan teennäiseltä kikkailulta vaan kiehtovalta ja yhteneväiseltä tarinalta. Yhtä puistattavaa kuin ensimmäisellä katselukerralla oli tajuta mitä Angier oli valmis uhraamaan ikimuistoiseen temppuunsa - huipennukseensa.

Elokuvalta ei voi paljon muuta toivoa.

*****

Ohajaaja: Christopher Nolan (Interstellar, Insomnia, Batman Begins, Inception, Memento)

Pääosissa: Christian Bale, Hugh Jackman, Scarlett Johansson

Kesto: 2h 10min

Valmistusmaa: USA, UK

Trance (2013)

Danny Boylen ohjaama Trance osui kätöseeni Helmet-haasteen kohtaa 24. "Sokkona hyllystä valittu elokuva" varten.

James McAvoy näyttelee Simonia, taidehuutokauppiasta, jonka huutokaupan kohde joutuu ryöstön kohteeksi. Ryöstön aivoina toimii Franck (Vincent Cassell). Simon on rikollisten juonessa mukana, mutta saa ryöstön aikana kovan kolauksen päähänsä eikä muista enää minne arvomaalauksen piilotti. Simon passitetaan rikollisten toimesta hypnoterapeutille (Rosario Dawson), että tämä alkaisi muistaa maalauksen sijainnin.

En ollut kuullut aikaisemmin Trancesta vaikka sitä tähdittääkin nimekäs joukko eturivin näyttelijöitä ja ohjaajallakin on mainetta allaan. Elokuvassa on Boylelle tyypillistä nopean temmon menoa. Musiikki pauhaa kovaa taustalla ja leikkaukset ovat nopeita ja kuvakulmat kallistelevat suuntaan jos toiseen. Pätkä soljuu omalla painollaan eikä siinä ole erityisesti mitään vialla, mutta siinä ei myöskään ole mitään erityistä. Lähtöasetelmat eivät ole niin kiinnostavat, että katsojana imeytyisi mukaan haluten tietää kipeästi maalauksen sijainnin.

Elokuva sukeutuu niin moneen eri kerrokseen terapian kietoutuessa mukaan suureksi osaksi juonta ettei katsoja ole aina selvillä siitä että mikä on totta ja mikä hypnoterapiaa. Koko homma kaatuu omaan nokkeluuteensa.

Hieman kaikuja Shyamalta on kuultavissa twistejen kanssa.

**

Ohjaaja: Danny Boyle (Trainspotting, 127 hours, 28 Days later)

Pääosissa: James McAvoy, Rosario Dawson, Vincent Cassel

Kesto: 1h 41min

Valmistusmaa: UK, USA, Ranska

Glass (2019)

M. Night Shyamalan ohjaama Glass seuraa hänen elokuviaan Unbreakablea sekä Splittiä. Elokuvassa pohditaan voiko supersankareita olla oikeasti olemassa? Siksi sijoitan tämän Helmet-haasteen kohtaan 16. "elokuvassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla".

Mr. Glass (Samuel L. Jackson) on suljettu mielisairaalaan erityiselle osastolle, jossa hoidetaan henkilöitä jotka luulevat olevansa supersankareita. Lasin hauraat luut omaava Mr. Glass on pyörätuolissa eikä tunnu reagoivan mihinkään ärsykkeeseen.

Glass saa seuraa kun David Dunn (Bruce Willis) sekä skitsofreeninen Kevin (James McAvoy) vangitaan samalle osastolle. Kevinillä on 24 eri persoonallisuutta ja yksi niistä on "Peto", jolla on superinhimilliset voimat ja kyky kiipeillä seinillä. Psykiatri Ellie Staple (Sarah Paulson) yrittää vakuuttaa kolmikon siitä, että kaikki voidaan selittää tieteellä eikä kukaan heistä ole mitenkään yliluonnollinen. Glass uskoo kuitenkin olevansa konna siinä missä David on sankari.

Shyamala-twistiltä ei vältytä tässäkään elokuvassa.

Kevin, Glass ja David

David Dunnin poikaa näyttelee sama henkilö kuin Unbreakablessa eli Spencer Treat Clark. Mielestäni tämä oli kiva lisä, joka toi aidon oloista jatkumoa ajan kulusta pikkupojan kasvettua miehen mittaan. Tykkäsin kovasti Unbreakablesta, mutta Split jätti vähän kylmäksi vaikka Kevin McAvoy onkin hyvä näyttelijä ja osasi uskottavasti vaihtaa persoonallisuudesta toiseen.

Glassissa olisin suonut enemmän ruutuaikaa Brucen David-hahmolle sekä tämän pojalle. McAvoyn hahmo alkoi pidemmän päälle puuduttaa kaikkine persoonineen. Samuel L Jackson oli miltei puolet elokuvasta katatoonisena rullatuolissaan, mutta se ei sinällään haitannut, koska "elävöidyttyään" anasti lupaukset pitkästä hyllytyksestään.

Hyvää näyttelemistä, mutta kokonaisuus lässähti. Lopun "paljastus" oli tyhmä eikä aiheuttanut samanlaista shokkireaktiota kuin esimerkisi Kuudes aisti tai Unbreakable. Samuel L. Jackson oli tyylikäs Mr Glassina, mutta hänen rinnassaan komeillut "MG" rintamerkki oli vähän liikaa ja vei elokuvaa liikaa farssin suuntaan. Harmi sinällään koska kolmea päätähteä seurasi mielellään ja heillä oli keskenään hyvää kemiaa.

Parempi kuin huonoimmat Shyamalat.


***

Ohjaaja: M. Night Shyamalan (Unbreakable, The sixth sense, Lady in the water, Wide awake, The last airbender)
Pääosissa: James McAvoy, Bruce Willis, Samuel L. Jackson
Kesto: 2h 9min
Valmistusmaa: USA

Winter's Bone (2010)

Jennifer Lawrencen läpimurtoelokuvassa Winter's bone nuori nainen lähtee etsimään huumekauppias isäänsä. Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 2. "Elokuvassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä". Elokuva oli aikoinaan neljän Oscarin ehdokas, muun muassa naispääosasta (Lawrence) ja parhaan elokuvan -kategoriasta.

Teini-ikäinen Ree (Jennifer Lawrence) joutuu hoitamaan kahta nuorempaa sisarustaan ja mielenterveysongelmaista äitiään. Poliisi tulee ilmoittamaan, että hänen isäänsä ei ole löytynyt jonka pitäisi tulla oikeudenkäyntiin. Jos isä ei saavu, niin talo lunastetaan ja perhe jää kodittomaksi.

Ree lähteekin etsimään isäänsä, mutta hänen kysymykset tuntuvat vain ärsyttävän kaikkia eikä tyttö välty ongelmilta. Ainoastaan isänsä pelottavan veljen (John Hawkes) avustuksella Ree saa vihiä isänsä olinsijasta.

Raha ei tässä talossa asu

Tykkäsin Winters bonen vähäeleisestä tyylistä ja kuinka Lawrence nuoresta iästään huolimatta onnistui esittämään vastoinkäymisiin tottunutta elämän turruttamaa nuorta, jonka pitää ottaa vastuun taakka suuremmista asioista kuin pitäisi. Turpasaunan jälkeenkin sanoo vaan toteavasti kysymykseen siitä, että mitä hänelle pitäisi tehdä, että varmaankin tappaa.

Elokuvassa oli paljon vahvoja sivuosia kuten John Hawkes tai Dale Dickey, jotka osaltaan loivat tunnelmaa ahdistavasta ja sisäsiittoisesta köyhästä Jenkkien syrjäkylästä, jossa huumeet tai armeija antavat ainoan lohdun umpikujamaiseen elämään.

****

Ohjaaja: Debra Granik (Down to the Bone, Leave No Trace)

Pääosissa: Jennifer Lawrence, John Hawkes, Garret Dillahunt

Kesto: 1h 40min

Valmistusmaa: USA

The VVitch: A New-England Folktale (2015)

Jännästi kirjoitettu The VVitch: A New-England Folktale perustuu todellisiin pöytäkirjoihin 1600-luvun varhaisen Amerikan noitaoikeudenkäynneistä. Dialogia elokuvaan ollaan ammennettu näistä lähteistä. Jännä "tupla V" ilmeisesti perustuu siihen, että 1650-luvulla ei tämä kaveri →W ollut suurelti käytössä.

Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 28. "Kannessa on kuu".

Briteistä lähtenyt uskonnollinen uusraivaajien perhe ei olekaan tyytyväinen Uuteen maahan. Varsinkin perheen rouva (Kate Dickie) haluaisi takaisin kotiin. Köyhyys iskee vasten kuusihenkisen perheen kasvoja vaikka perheen isä (Ralph Ineson) parhaansa yrittääkin. 

Perheen vanhin lapsi Thomasin (Anya Taylor-Joy) alkaa osoittaa naiseuden merkkejä, joka saa perheen äidin takajaloilleen. Tytär onkin hänen pettymystensä likasanko. Vanhemmat päättävät, että on aika lähettää tytär jonkun perheeseen siivoamaan, niin on yksi suu vähemmän ruokittavana. Lapset kuitenkin kuulevat vanhempiensa suunnitelman ja päättää vanhin poika Caleb (Harvey Scrimshaw), että metsästää pelottavasta metsästä syötävää niin paljon, että Thomasia ei tarvitsisi lähettää pois. 

Homma kuitenkin räjähtää käsiin kun Caleb ja Thomasin lähtevät kaksistaan metsälle, jonne ei saisi potentiaalisten noitien (ja susien) takia mennä. Caleb palaa retkeltä jollain tavalla manattuna ja Thomasin saa äitinsä vihat päälleen. Isäkin alkaa uskoa, että ehkäpä Thomasin on tosiaan kaiken takana.

Pienet kaksoset eivät auta asiaa, jotka ovat pitkään pilkanneet siskoaan noidaksi. 

Thomasin on nuori nainen, mutta onko myös noita?

Luen tällä hetkellä tietokirjaa Ruotsin ja Suomen noitaoikeudenkäynneistä sekä siihen johtaneesta hysteriasta ja varsinkin lapsien käytöstä silminnäkijöinä noituudelle. Elokuvassa olikin havaittavissa ohjaajan tekemä taustatutkimus. Elokuvassa oli selkeä alleviivaus sille, että naiseuteen puhkeava tytär koettiin uhkana (perheen äiti pelkäsi että viettelee miehensä ja oman veljensä) ja oli helppoa heittää hänet syntipukiksi syyttämällä kaikesta kurjuudesta häntä. Toki elokuva "poikkesi" totuudesta siinä mielessä, että loppua kohden homma meni enemmän fantasian puolelle ja esitettiin, että oikeita noitia onkin olemassa. 

Mielestäni elokuva olisi toiminut paremmin, jos se olisi ollut vain yksi kuvaus tilanteesta joka johti noituudesta syyttämiseen, koska nykyään sellainen tuntuisi (ainakin länsimaissa) naurettavalta. The VVitch oli hidastempoinen ja jotenkin teennäisen oloinen. Lapsinäyttelijät olivat hyviä ja kontrasti suloisten lapsien ja ilkeän noituuden välillä oli toimiva. Oletin elokuvan nimen perusteella, että elokuva olisi pyörinyt enemmän jonkun yhden noidan ympärillä, mutta näin ei ollutkaan. 

Tästä olisi saanut paremman. Potentiaalia oli.

***

Ohjaaja: Robert Eggers

Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Ralph Ineson, Kate Dickie

Kesto: 1h 32min

Valmistusmaa: UK, Kanada, USA

681/1001 The Thing (1982)

The Thing - 'se' jostakin (The Thing) on John Carpenterin ohjaama kauhu-scifi, jota ollaan kovasti verrattu muutama vuosi aikaisemmin ilmestyneeseen Alieniin.

Antarktikseen saapunut yhdysvaltalainen tutkijaryhmä saa koiraa ampuvan sekoilevan vieraan, joka osoittautuu norjalaiseksi tutkijaksi. Mies on osa suurempaa tutkijaryhmää. Norjalaiset vapauttivat syväjäästä jotakin, joka pistää koko tutkimusleirin sekaisin. Vieras eliö ottaa isäntäruumiin haltuunsa ja matkii isäntänsä organismia.

Kurt Russell näyttelee yhdysvaltaista tutkija MacReadya.

Kurt Russell valmiina liekittämään

Alienin tunkeutuminen ihmisen vatsasta kesken aterioinnin elokuvassa "Alien" oli omanlaisensa näky, mutta The Thing on jotain aivan toista kun saamme nähdä sen vaikutukset ensimmäistä kertaa ruudulla tunkeutuessa isännästään. Ilmeeni oli varmaan inhon vallassa vartin verran; sen verran kuvottavaa katsottavaa. Ja näin myös erittäin onnistunutta kauhua. Vielä kun ällömuutos tapahtui ihmisen sijaan viattomalle ja söpölle koiralle, oli efekti tuplattu. Ällötyksen vallassa sai olla myös tasaisesti pitkin elokuvaa "Sen" riehuessa pitkin tutkijoita.

101 scifi-elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään - kirjani sisältämä The Thing juliste.

Yllä olevan kirjan mukaan elokuva olisi metatasolla kriittinen kannanotto yhdysvaltalaisen politiikon ajamaan muukalaisvastaisuuteen. Jännitettä ryhmäläisten epäluulosta toisiaan kohtaan rakennetaankin hyvin kun paranoia saa vallan ja huoli omasta hengestä nousee ykkösprioriteetiksi.

Elokuva näyttää hyvälle ja efektit ovat hyvin tehtyjä eliön ottaessa isännät monimuotoisesti haltuunsa. Oman viehätyksensä tuo 80-luvun tietotekniikka tieteen tekemisen välineenä.

****

Ohjaaja: John Carpenter (The Ward, Halloween, The Fog)

Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, Keith David

Kesto: 1h 49min

Valmistusmaa: USA

Get Out (2017)

Get out pääsi parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi, joka on kauhuelokuvalle aika poikkeuksellista.

Chris (Daniel Kaluuya) ja Rose (Allison Williams) ovat pariskunta. Kun valkoihoinen Rose pyytää tummaihoisen poikaystävänsä näkemään vanhempansa jännittää Chrisiä wasp-vanhempien suhtautuminen omaan hipiäänsä, mutta Rose lohduttaa poikaystäväänsä että hänen isänsä äänesti Obamaa, joten mitään hätää ei ole.

 

Chrisin tavattua tyttöystävänsä vanhemmat Missyn (Catherine Keener) ja Deanin (Bradley Whitford) alkaa hän aistia että kaikki ei ole ihan normaalisti. Yhteisön tummaihoiset käyttäytyvät varsinkin oudosti ja tuntuvat kuuluvan enimmäkseen palvelusväkeen. Tuntemuksiaan Chris pääsee purkamaan ystävälleen Rodille (LilRel Howery), joka kehottaa ystäväänsä poistumaan paikalta äkkipikaa.

Daniel mukavasti lepotuolissaan

Get out tuntui idealtaan tuoreelta enkä kokenut että se olisi muistuttanut jotain kauhuelokuvaa. Get out herätti myös aidosti piinaavaa jännitystä kun ei tiennyt oikein mitä elokuvassa tapahtuu. Daniel tulkitsi hyvin Chrisin tuntemia hämmennyksen ja pelon tunteita erikoisten tilanteiden tullessa vastaan. Mukava piristys oli hänen kaveriaan näytelly LilRel, jonka hahmo oli ainoa jolle Daniel pystyi avoimesti tunteitaan puhelimitse purkamaan. Keener oli erityisen creepy näennäisen lämpimänä äitinä.

Toimi.

****

Ohjaaja: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford
Kesto:1h 44min
Valmistusmaa: Japani, USA

Blade Runner 2049 (2017)

Kun kuulin, että Blade Runner saa jatko-osan: Blade Runner 2049, niin odotin kauhunsekaisin tuntein että mitä sontaa sieltä oikein nyt tulee raiskaamaan nerokkaan elokuvan. Ei sieltä onneksi ihan täyttä kuraa tullut.

Blade Runner 2049 sijoittuu ajallisesti 30 vuotta ensimmäisen Blade Runnerin tapahtumien jälkeen. Nexus-8-mallisia replikantteja on valmistettu rajattomalla eliniällä ja uhkana koettuina blade runnerit ovat saaneet käskyn ne "eläköittää". Yksi näistä blade runnereista on Ryan Goslingin näyttelemä K. Replikantit ovat saaneet kuulla, että joku heistä on synnyttänyt ja saanut lapsen maailmaan. Tämä saa replikantit järjestäytymään ja hautomaan kapinaa, koska synnyttämisen mahdollisuus nostaisi heidät tasaveroisiksi ihmisten rinnalle eivätkä he enää olisi hiustenkuivaajiin verrattuja kapistuksia. Tämä lapsi on ensimmäisestä Blade Runnerista tutun Deckardin (Harrison Ford) ja replikantti Rachaelin yhteinen. Deckard teki kaikkensa ettei lasta löydettäisi koskaan sotkien lapsesta olevat tiedostot. K saa käskyn pomoltaan (Robin Wright) etsiä ja lahdata tämän lapsen.

K elää tekoäly-tyttöystävänsä Join (Ana de Armas) kanssa, joka on Wallace-yhtiön käsialaa. Yhtiön pomo Niander Wallace (Jared Leto) ja hänen replikantti-avustajansa Luv (Sylvia Hoeks) haluavat tiukasti syntyneen ihmisreplikanttihybridin omiin käsiinsä, mutta muista syistä. K:n tehdessään lapsietsintöjään pääsee hän syvemmälle kiinni omiin muistoihinsa...vai ovatko ne hänen omiaan?

Elokuvassa voi nähdä pienessä sivuosassa Krista Kososen puhumassa yhden replan suomea, joka tuli minulle täysin puskista.

K, Joi ja Deckard

Miltei kolmituntinen pätkä ei tuntunut pitkäveteiseltä. Elokuva oli hyvin toteutettu. Lavasteet, pitkät kamera-ajot ja samantyylinen kyberpunk-maailma kuin ensimmäisessä osassa oltiin saatu hyvin purkkiin. Ryan Gosling oli vakuuttava pääosassaan ja vahvan roolin teki myös Robin Wright (ihanaa kun hän on antanut itsensä vanheta luonnollisesti). Se kuitenkin mikä teki Blade Runnerista niin loistavan oli tietynlainen sielukkuus, joka tästä puuttui miltei kokonaan. Tunnelma oli muovinen. Mielestäni molemmat "pääpahikset" Jared Leto ja Sylvia Hoeks epäonnistuivat rooleissaan ja saivat aikaan irrottautuneisuuden tunteen elokuvasta - yhteys katkesi. He näyttelivät hymyttömiä pahiksia eivätkä ruumiillistaneet mitään. 

Onneksi elokuvassa oli vanha kunnon Harrison Ford, hän kun on loistava muovisuuden poistamisessa; kaikkea hän ei onnistunut siivoamaan, mutta onneksi toi vähän eloa ja persoonaa tilalle.

Onnistunut jatko-osa.

****

Ohjaaja: Denis Villeneuve (Arrival, Sicario)
Pääosissa:Harrison Ford, Ryan Gosling, Ana de Armas
Kesto:2h 44min
Valmistusmaa:USA, UK, Unkari, Kanada

Lokakuu kuuluu kauhulle, part VII/VIII: Shrooms (2007)

Irlannin metsistä saa ilmeisesti hyviä taikasieniä - Shrooms.

Joukko ystävyksiä menee avoimin mielin sienestämään saadakseen mieltä avartavia kokemuksia. Suurin osa joukosta matkustaa Jenkeistä asti. Ilo loppuu hetkellisesti kun eläin osuu liikkuvan auton konepeltiin ja epämääräiset "alkuperäiskansalaiset" haluavat raadon päivällisekseen. Episodi painuu pian unholaan. Elokuvan keskiössä on kiltti työttö Tara (Lindsey Haun), joka vetää sieniöverit ja alkaa nähdä tulevaisuuden tapahtumia; ikäviä tapahtumia. Takaperoiset "alkuperäiskansalaiset" tekevät vielä comebackin.

Nam, sieniä!

Shrooms omaa klassisen kauhuelokuvan kehykset nuorten mennessä joukolla telttalailemaan uusien kokemusten perässä. Freesiltä tuntui Irlanti ja sienet. Elokuvasta ei välttämättä aina tiennyt mikä tapahtui oikeasti ja mikä oli sienten aiheuttama hallusinaatio, joka oli ihan virkistävää. Shrooms onnistui välillä tuottamaan myös jännittyneisyyttä, mikä on kauhuelokuvalle plussaa. Mitä pidemmälle elokuva meni ja enemmän murhamiestä näytettiin kämäisin hidastuksin, niin sitä heikommaksi se myös muuttui loputtomine juoksentelukohtauksineen. Lopussa on pienet "Shyamalat" jota en osannut odottaa. Tämä twisti ei kyllä mitenkään elokuvaa parantanut.

Välillä ihan jännä.

**1/2

Ohjaaja: Paddy Breathnach (The Long Way Home, Man About Dog)
Pääosissa: Lindsey Haun, Jack Huston, Max Kasch
Kesto: 1h24min
Valmistusmaa:Irlanti, Iso-Britannia, Tanska

Lokakuu kuuluu kauhulle, part V/VIII: KM31 (2006)

Espanjalaisessa KM31-elokuvassa äitinsä menettämä pikkupoika kummittelee valtatiellä.

Agata (Iliana Fox) törmää valtatiellä pieneen poikaan, joka hänen ihmetyksekseen ei olekaan kuollut ja samalla hämmästyksissään jää itse auton alle. Naisen identtinen kaksoissisko Catalina (Iliana Fox) saa toisaalla vision tästä tapahtumasta ja juoksee suoraan onnettomuuspaikalle. Agata selviytyy hengissä, mutta hänen jalkansa joudutaan amputoimaan ja vaipuu koomaan.

Catalina saa kummallisia viestejä televisiosta, viemäristä ja koomassa olevalta siskoltaan.  Valtatiellä maannut pikkupoika seuraa Catalinaa ja pelottelee tätä oudolla olemuksellaan. Agata on jäänyt kuolleiden ja elävien maailman välimaastoon ja vain Catalina voi tätä auttaa.

Kuolleet ovat täällä

Iliana Fox oli uskottava kaksoisroolissaan. Hänen herkät kasvonsa välittivät hyvin kauhun tunteet. Elokuva tuntui kuitenkin jo useaan kertaan nähdyltä 2000-luvun alun japanilaisen kauhubuumin kokeneena. Valkoiseksi maalatut lapset mustine meikkeineen kun tuli hyvin tutuksi muun muassa The Ring ja The Grudge elokuvien kautta.

Elokuvasta tuntui puuttuvan kunnon rakenne. Kohtaukset vain seurasivat toisiaan suhteellisen samanlaisina: Välähdys pelottavasta pojasta, harhaileva ja huolestunut Catalina ja välähdys pelottavasta naisesta ja harhaileva Catalina taas pelostaan suunniltaan. Mielenkiinto alkoi herpaantua alun jonkinnäköisen potentiaalin jälkeen.

**

Ohjaaja: Rigoberto Castañeda

Pääosissa:Iliana Fox, Adrià Collado, Raúl Méndez

Kesto:1h 45min

Valmistusmaa:Meksiko, Espanja

Mother! (2017)

Mother! on Darren Aronofskyn ohjaama allegoria Raamatun luomiskertomuksesta.

Sisältää spoilereita.

Jennifer Lawrence esittää äitiä, vertauskuvallista äiti maan ja neitsyt Marian jonkinlaista risteymää. Javier Bardem on puolestaan naisen aviomies ja vertauskuvallinen Jumala. Jenniferin esittämälle hahmolle kodin laittaminen on tärkeää ja hän rakastaa runoilija-aviomiestään suunnattomasti sekä tykkää omasta rauhasta keskellä ei mitään. 

Eräänä päivänä talolle eksyy Ed Harrisin esittämä vertauskuvallinen Aatami eikä kodin emäntä tykkää yhtään hänen tunkeilustaan. Hän näkee Aatamin kyljessä haavan jota Jumala yrittää peitellä ja sitten tuleekin kyläilemään Michelle Pfeifferin esittämä Eeva. Näitä seuraa Aatamin ja Eevan lapset, vertauskuvalliset Kain ja Abel sekä veljessurma. Eeva on utelias nuuskija ja tunkeutuu Jumalan työhuoneeseen, jossa on hänen varjelemansa kivi (vertauskuvallinen kielletty hedelmä). Eeva houkuttelee Aatamin katsomaan "omenaa" ja he rikkovat tämän tärkeän kiven. Jumala vihastuu ja karkottaa Aatamin ja Eevan työhuoneestaan aka Paratiisista. 

Tämän jälkeen Jumala raskauttaa Jenniferin hahmon ja masussa odotteleekin Jeesus-vauva. Taloon alkaa vyöryä massiivisesti ihmisiä ihailemaan suurta runoilijaa ja tämän lastaan.  Väkijoukko turmelee kodin. Lapsen synnyttyä Jumala uhraa poikansa väkijoukolle erittäin graafisesti esitettynä.

Mother!

Mother! oli enemmänkin matka kuin elokuva. Kaksi ihmistä lähti salista kesken elokuvan pois, ei  tyypillinen Jennifer Lawrence -elokuva. Mielestäni traileri oli hieman harhaahjohtava, sitä ehkä yritettiin myydä jonkinlaisena kauhu/jännäri -tyyppisenä elokuvana vaikka oli vähän jotain muuta. 

Mielestäni elokuvassa esiintyneet näyttelijät tekivät kaikki hyvää työtä. Javier oli loistava egomaanisena runoilija, joka toppuuttelee kaikki vaimonsa tunteet. Michelle ja Ed olivat myös parhautta ylikorostetun paaheellisina ihmisinä heikkouksineen, kuten; alkoholismi, kuolevaisuus, röökaaminen ja seksuaalisuus. 

Elokuvassa oli paljon hyvää ainesta, mutta oli se silti paikoittain pitkäveteinen. Varsinkin loppua kohden vallitseva tunne oli itselläni ahdistus; Jennifer Lawrencen hahmoon samaistuminen kun tämä yritti selviytyä kasvavan massan jaloista, jotka "raiskasivat" tämän kodin. Piristävää kuitenkin nähdä elokuvissa jotain hyvin erilaista. Pidän kovasti Darrenista ohjaajana, hänen elokuvistaan kuten Pii, Black Swan, The Wrestler, The Fountain ja Unelmien sielunmessu. Hänen viimeisin kokopitkä elokuva ennen Motheria oli Noah, joka ei enää toiminut  niin hyvin minulle. Mother! jatkaa tällä Raamattulinjalla, joka ei toivon mukaan ole enää hänen seuraavan elokuvansa inspiraation lähde.

Ei se huono ollut.

***1/2

Ohjaaja: Darren Aronofsky

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer

Kesto: 2h1min

Valmistusmaa: USA

Twin Peaks: The Return (2017)

Twin Peaks: The Return palaa klassikkosarjan maisemiin 25 vuotta Laura Palmerin (Sheryl Lee) murhatutkimusten jälkeen. David Lynchin ja Mark Frostin luoma sarja jatkaa vanhasta Twin Peaksista tuttua eksentristä linjaa. Samoja näyttelijöitä on saatu mukavasti esittämään sarjasta tuttuja hahmoja.

Lynch ja Dern

Halko antaa apulaisseriffi Hawkille (Michael Horse) viestin, että pitää löytää jotain, joka liittyy Laura Palmerin murhatutkimusta johtaneeseen ja nyt kadonneeseen FBI-agentti Dale Cooperiin (Kyle MacLachlan). Käy ilmi että maata tallaa kaksi Dale Cooperin näköistä miestä; toinen aito ja toinen kultaisesta siemenestä luotu tulpa. Aito Dale Cooper materialisoituu sähköpistokkeesta ja on lapsen kaltaisessa tilassa kykenemättä kommunikoimaan tai toimimaan kunnolla. Hän saa viestejä sekä ohjeita "tuonpuoleisesta". Tämä Dale sekoitetaan hänen doppelgangeriin, Dougie Jonesiin ja päätyykin Dale Dougin kotiin asumaan tämän vaimon (Naomi Watts) ja lapsen luokse sekä tekemään tämän vakuutusalan työtä. 

Laura Palmerin päiväkirjan sivuja löytyy - taaskin Halon vihjeestä - Twin Peaksin poliisilaitoksen wc:n oveen kätkettyinä ja ne antavat vihjettä kahdesta eri Cooperista. Pahan, Dalen kaksoisolennon, kukistamiseen tarvitaan sähköiskun jälkeisen kooman normaaliksi palauttama Dale Cooper sekä englantilaispoika, jolla on taianomainen puutarhahanskakäsi. 

Sarjassa voi myös nähdä muun muassa James Belushin, Laura Dernin, Jennifer Jason Leighn ja Amanda Seyfriedin.

Halko ja halkonainen

Oli hauska palata Twin Peaksin erikoiseen maailmaan, jossa kaikki ei mene aina ihan odotetulla tavalla. Parasta oli nähdä samat näyttelijät nyt aidosti vanhempina 25 vuoden jälkeen. Donnaa esittänyttä Lara Flynn Boilea ei sarjassa näkynyt, liekkö syynä välirikko Lynchin kanssa vai hänen mutaatioituneet kasvot. Tosin Lynchin tuntien Laran epämuodostuneet kasvot olisi varmaan ollut vain plussaa. 

Sarjassa oli 18 jaksoa, jotka olivat vajaan tunnin mittaisia. Joissain tilanteissa tuntuikin hieman pitkäveteiseltä. Cooperin lapsenomainen olotila ei aina jaksanut pitää kiinnostusta yllä ja sitä vaihetta olisikin voinut hieman editoida. 

Minulla on paljon lempeitä muistoja ensimmäisestä Twin Peaksista. Kun olin lapsi niin katsoimme sitä yhdessä koko perheen voimin pitäen sitä ehkä jonkinlaisena komediasarjana kun se oli niin outo. Myöhemmin kun katsoin sen uudelleen, niin osasin arvostaa sitä jo hieman eri tavalla; taidokkaasti rakennettu sarja. 

Tämä returni oli erittäin hyvä, mutta ei se ihan yltänyt vanhan tasolle. 

****

Luojat: David Lynch ja Mark Frost

Pääosissa: mm. Kyle MacLachlan, Sheryl Lee, Michael Horse

Kesto: n.55min/jakso

Valmistusmaa: USA

Arrival (2016)

Alienit saapuvat pitkulaisella aluksella maan päälle - Arrival. 

Louise (Amy Adams) on kielten asiantuntija ja saakin kutsun tulkita ulkoavaruudesta saapuneiden vieraiden kommunikaatiota. Apuna hänellä on matemaatikko Ian (Jeremy Renner).

Tutkijatiimille alkaa valjeta, että alienit haluavat tarjota ihmiskunnalle lahjaksi uuden tavan käsittää aika.

Ratkotaan alieneiden mystistä kirjoituskieltä

Elokuva alkoi muuttua mielenkiintoisemmaksi loppua kohden, mutta alkua seuratessa tuntui vahvasti, että tämän olen jo nähnyt useasti. Mitä uutta elokuvalla voi olla tarjottavanaan? Pientä twistiä se onnistui puskemaan, joka sai siitä vähän freshimmän oloisen, mutta ei se kyllä onnistunut jännästä nyyhkytarinastaan huolimatta häikäisemään.

Amy Adamsilta vahva roolisuoritus lapsensa menettäneenä tai menettävänä älykkönaisena. Jeremy Renner tuntui hieman turhalta riippakiveltä. 

***1/2

Ohjaaja:Denis Villeneuve
Pääosissa: Amy Adams, Jeremy Renner, Forest Whitaker
Kesto:1h56min
Valmistusmaa: USA

The Raven (2012)

Korppi (The Raven) kertoo Edgar Allan Poen teosten pohjalta murhausideansa saavasta sarjamurhaajasta ja hänen vaikutuksestaan Poen elämään.

Edgar Allan Poe (John Cusack) on rahallisesti kamppaileva kirjailija, jonka teoksista mainetta on niittänyt ainoastaan Korppi, jonka kaikki tunnistavat. Edgarilla on mielitietty (Alice Eve) ylemmästä luokasta. Naisen isä ei lämpene sulhasehdokkaalle, mutta he järjestävät toisilleen sala-aikaa. Poliisi ottaa Edgarin mukaan murhatutkimuksiin kun käy ilmi, että joku niittää väkeä perustuen Poen kirjallisiin teoksiin. Poen painajainen käy toteen kun murhamies kidnappaa tämän naisen ja tekee ultimatumin naisen ja Edgarin henkien välillä.

Luulin kannen miestä virheellisesti Edward Nortoniksi

Olin ensinnäkin pettynyt kun huomasin, että pääosissa olikin John Cusack eikä Edward Norton kuten kannen kuvan perusteella luulin. Cusack yleensä hieman "tyyppiroolitetaan" sellaisiin rentun miehen rooleihin, joten mitään yllättävää ei tässäkään suorituksessa ollut. Jotenkin olisin nähnyt Nortonin tässä ennemminkin tuoden syvällisyyttä hahmoon. Korpissa oli ihan hauska sarjamurhaajakuvio, mutta mitään superjännittävää katsottavaa se ei siltikään ollut. Naispääosa Alice Eve ei tuonut muuta kuin kauneutensa mukaan elokuvan antiin. Elokuva näytti hyvältä tummine värimaailmoineen ja uskottavine lavastuksineen.

Korppi jäi nopeasti unohdettavaksi rykäisyksi jota oli kuitenkin ihan viihdyttävä katsoa.

***

#elokuvahaaste2016 (36. Runoon perustuva elokuva)

Ohjaaja: James McTeigue (V Niin kuin verikosto, Ninja assasin)
Pääosissa: John Cusack, Luke Evans, Alice Eve
Kesto:1h50min
Valmistusmaa: USA

The Boston Strangler (1968)

Bostonin kuristaja (The Boston Strangler) perustuu tositapahtumiin Bostonissa riehuneesta sarjamurhaajasta.

John S. Bottomly (Henry Fonda) saa johtaakseen tutkimusta Bostonissa villitsevän sarjamurhaajan löytämiseksi. Uhreikseen murhaajalle valikoituu aluksi vanhoja mummoja, mutta myöhemmin naisten kirjo sekalaistuu. Murhaaja kuristaa ja seksuaalisesti pahoinpitelee uhrinsa. Syyllisen löytämiseksi käytetään kaikkia apuja, jopa selvännäkijää. Myös kaikki poliisille tutut perverssit käydään läpi, mutta mitään ei tahdo löytyä. Syylliseksi osoittautuukin Albert (Tony Curtis), tavallisen oloinen perheenisä, joka kärsii skitsofreniasta. Albertille toisen persoonansa kamalat teot alkavat palautua mieleen vasta Johnin rankan kuulustelun jälkeen. 

John kuulustelee kuristajaa

Bostonin kuristaja oli jännä murhamysteeri, joka käytti mielenkiintoista split-screen-teknologiaa sanomansa perille tuomiseksi. Toisessa kuvassa makaava ruumis ja toisessa kuvassa tapahtumat juuri ennen ruumiin löytämistä nosti niskakarvat pystyyn. Paikoin ruutujen jakaminen oli hieman häiritsevää, mutta useimmiten hauska tehokeino. Tony Curtis teki myös loistavan roolin kaksoiselämää viettävänä murhaajana. Tapahtumat aina Albertin pidättämiseen ja kuulusteluun asti pitivät mielenkiinnon yllä, mutta lopun kuulustelujakso oli hieman pitkäpiimäinen ja lukuisten "murhaaja olikin skitso -elokuvien" historian takia loppuratkaisu ei ollut enää niin jännä kuin ehkä tuloaikanaan vuonna 1968. 

***1/2

#elokuvahaaste2016 ( 49. Jännityselokuva, jossa ratkotaan murhaa)

Ohjaaja:Richard Fleischer

Pääosissa:Tony Curtis, Henry Fonda, George Kennedy

Kesto:1h56min

Valmistusmaa:USA

221/1001 The Third Man (1949)

Tell me. Would you really feel any pity if one of those dots stopped moving forever?

Kolmas mies (The Third Man) on Carol Reedin ohjaama klassikko. 

Kolmannen miehen tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen Itävallan pääkaupunkiin, Wieniin. Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu Wieniin, koska hänen ystävänsä Harry Lime (Orson Welles) on luvannut tälle töitä. Holly saa kuitenkin tietää, että Harry on juuri kuollut jääden auton alle. Holly selvittelee asiaa Wienin poliisin sekä Harryn tyttöystävän, Annan (Alida Valli), kanssa. Kuolleen Harryn seurassa turman aikana olleet kaksi ystävää kertovat raahanneensa ruumiin pois autotieltä, mutta ovimies kertoo nähneensä kolmannenkin miehen. Hollyn epäilyt heräävät, että ehkä kyseessä onkin murha. 

Penkoessaan asiaa syvemmältä Hollylle alkaa kuitenkin paljastua - ei niin kaunis totuus - kuolemansa lavastaneesta "kolmannesta miehestä".

Harry Lime on takaa-ajettu

Kävin vajaa vuosi sitten Wienissä, joten elokuvan maisemista oli hauska bongata tuttuja paikkoja. Wien sopiikin hyvin film-noir-elokuvan miljööksi. Kolmas mies menee suoraan asiaan turhia selittelemättä. Suurelti elokuvan onnistumisesta on kiitettävä sen elokuvaajaa; valot ja varjot luovat mielenkiintoisen sekä mysteerisen tunnelman. Orson Welles on loistava luihuna Limenä ja Alida puolestaan "naulaa" femme fatale -roolinsa. 

Vasemmalla Holly ja yksi vanhimmista maailmanpyöristä ja oikealla oma kuvani samaisen maailmanpyörän vaunun sisältä

Elokuva tarjoilee ennalta-arvaamattomia ratkaisuja tarinan kerronnassaan. Kun Holly ja Harry menevät maailmanpyörään, niin sitä tavallaan odottaa että miesten välillä käytäisiin jonkinlainen käsirysy, mutta mitään ei tapahdukaan. Harry vain latelee kuuluisan repliikkinsä mitättömistä ihmisistä. Elokuvan loppu on myös erilainen: Anna kävelee horisontista kohti auton luona seisoskelevaa Hollya mennen miehen sekä kameran ohi katsomatta tai vaihtamatta sanaakaan Hollyn kanssa. Naisen ja miehen välistä pientä sananvaihtoa odottanut katsoja jää hölmistyneenä ihmettelemään yllättävää ratkaisua. On kyllä yksi hienoimmista loppukohtauksista. Jännän viban loi myös se, että Anna kutsui Hollya muutaman kerran Harryksi vahingossa.

Visuaalisesti henkeä salpaava. 

*****

#elokuvahaaste2016 (23.Mustavalkoinen elokuva)

Ohjaaja: Carol Reed

Pääosissa: Orson Welles, Joseph Cotten, Alida Valli

Kesto:1h44min

Valmistusmaa:UK

Películas para no dormir: La culpa/ 4 Films to keep you awake: Blame (2006)

Viimeinen ja neljäs elokuva boksista 4 Films to keep you awake on Blame (La culpa).

4 Fílms to keep you awake -boksi

Sairaanhoitaja Gloria (Montse Mostaza) muuttaa Vicky tyttärineen vanhaan isoon taloon kollegansa Anan (Nieve de Medina) luokse rajallisen budjettinsa takia. Gloria suostuu asumiskuluja vastaan työskentelemään Anan pitämällä Gynelogin vastaanotolla. Ana tuntee vetoa Gloriaan, mutta hän torjuu toistuvasti Anan lähentelyt. Pian Glorialle selviää, että Ana tekee myös abortteja, joihin Gloria suostuu avustajaksi. Pian Gloria joutuu itse käyttämään talon palveluita epätoivotun raskautensa takia. Talon toista puolta asuttaa uskonnollinen sisaruspari ja yhdistävän oven kautta pääsee kulkemaan molempiin asuntoihin. Vicky-tytär tutkiikin taloa ahkerasti, varsinkin mystistä ullakkoa.

Anteeksi sikiö!

Vanhat isot talot ovat kyllä kauhuelokuvien suola. Tässäkin oli hyödynnettyä tätä klassikkoa. Lisämausteina on hulluuden rajalla oleva uskis sekä karmiva ullakko. Blame osoittautui jännimmaksi elokuvaksi koko boksista. Mitään yliluonnollista ei tapahdu pitkään aikaan elokuvassa, mutta koko ajan on uhkaava tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitää. 

Sinällään ihan hauskaa, että lopussa tapahtuvat veriset murhat eivät liity mitenkään outoihin naapureihin vaan syy on hieman erikoisempi. Elokuvaa voisi jopa pitää pro life -propagandana. Tappaja ḱun osoittautuu olevan Glorian abortoitu sikiö. Tähän juonikuvioon asti elokuva on jännä, mutta loppu on varsinainen antikliimaksi.

Hyvää Halloweenia!

**1/2

Ohjaaja: Narciso Ibáñez Serrador
Pääosissa:Nieve de Medina, Montse Mostaza, Alejandra Lorenzo
Kesto: 72min
Valmistusmaa: Espanja

Películas para no dormir: Regreso a Moira (2006)/ 4 Films to keep you awake: Spectre (2006)

4 Films to keep you awake -boksin kolmas elokuva on Spectre (Regreso a Moira). 

Vanha mies Thomas (Jordi Dauder) saa noitana pidetyltä kuolleelta rakastetultaan Moiralta (Natalia Millán) postista tarot-kortin 44 vuoden jälkeen ja palaa takaisin Espanjaan kotiseuduilleen. Thomasin Greta vaimo on tehnyt itsemurhan 20 päivää ennen Espanjaan lähtöä.  Flashbackeinä meille valoitetaan Thomasin ja Moiran nuoruutta sekä heidän välilleen syttynyttä tuhoisaa rakkautta. 

Vanha Thomas käy katsomassa kotiinsa poltetun Moiran taloa, jonka väitetään kummittelevan.

Moira ja nuori Thomas

Kaukana James Bondmaisesta toiminnasta tämä Spectre on mukava kauhuelokuva, jossa saa aidosti jännittää. Suurimmaksi osaksi menneisyyden maisemissa liikkuva elokuva tuntuu hieman hidastempoiselta, mutta rakentaa jännitettään vähitellen.

Ihan ok.

**1/2

Ohjaaja: Mateo Gil
Pääosissa: Juan José Ballesta, Natalia Millán, Jordi Dauder
Kesto: 75min
Valmistusmaa: Espanja

Películas para no dormir: Adivina quién soy/ 4 Films to keep you awake: A Real friend (2006)

4 Films to keep you awake -boksin toinen elokuva on A Real Friend (Adivina quién soy).

Nuori tyttö (Nerea Inchausti) viettää aikaa paljon yksin kauhuelokuvia katsellen. Hänen sairaanhoitaja yksinhuoltajaäitinsä (Goya Toledo) ollessa pois paljon kotoa. Vähäkaverinen tyttö kehittelee itsellensä mielikuvitusystäviä kuten vampyyrin ja moottorisahamurhaajan.

Käy ilmi, että tytön isä ei olekaan kuollut vaan vankilamellakan aikaa paennut raiskaaja-murhaaja. Mystinen mies varoittaa tytön äitiä että hänen miehensä on palannut. Vampyyri osoittautuukin tytön hulttio isäksi, mutta moottorisahamurhaaja pitää tytön puolia. 

tyttö ja vampyyri-isä

A Real Friend ei olisi kuulunut tähän 4 Films to keep you awake -boksiin, koska meinasin nukahtaa sen aikana. Aluksi tytön mielikuvituskaverina esitelty vampyyri, joka osoittautui olevan hänen isänsä, aiheutti lähinnä haukotuksia eikä juonikaan oikein tuntunut etenevän minnekään. Moottorisahamurhaaja oli lähinnä huvittava.

Lopun ratkaisu - kaikki olikin vain tytön mielikuvituksen tuotetta - ei ainakaan parantanut elokuvaa eikä tuonut varmastikin elokuvan tekijöiden toivomaa yllätysmomenttia.

Ei nyt oikein toiminut.

*1/2

Ohjaajat: Enrique Urbizu, James Phillips
Pääosissa: Goya Toledo, Nerea Inchausti, Josep Maria Pou
Kesto:73min
Valmistusmaa:Espanja