Postia pappi Jaakobille (2009)

Levyssä kulkee Kaarina Hazard

Klaus Härön ohjaama Postia pappia Jaakobille sai tuloaikanaan paljon mainetta ja kunniaa osakseen muun muassa useamman Jussi-palkinnon muodossa. Elokuva on tästä huolimatta ollut katselulistan odotuspuolella. Nyt kuitenkin Helmet-haasteen tarjottua oivan tilaisuuden haastekohdallaan 32. "Elokuvan nimessä on ammatti" pääsi pätkä vihdoin katseluun. 

Kaarina Hazardin esittämä elinkautisvanki Leila armahdetaan. Hän päätyy työskentelemään sokealle pappi Jaakobille (Heikki Nousiainen) henkilökohtaiseksi avustajaksi kirjeiden lukua ja niihin vastaamista varten. Vaikeassa elämäntilanteessa olevat sielut lähettävät papille avunpyyntöjään. Leila ei oikein innostu papista tai hänen auttamistavastaan, mutta alkaa vähitellen uskoa, että ehkä hänkin ansaitsee armahduksensa.

Reilun tunnin mittainen pätkä ei sisällä mitään turhaa tai ylimääräistä. Pitkälti Nousiaisen ja Hazardin näyttelijäsuorituksiin tukeutuva tarina vetää mukaansa heti ensimetreiltään lähtien. Lähikuvilla leikittelevä 70-luvulle sijoittuva suomalaisen kansanperinteen mukaisissa maisemissa kuvattu elokuva on mukavan rauhallinen antaen kaiken tilan näiden kahden keskeisen hahmon välisen suhteen kehittymiselle. Eikä kerrankin kyse ole romanttisen suhteen kehittymisestä vaikka mies ja nainen pääosissa pyöriikin.

Miellyttävä laatunsa puolesta katsoa ja koskettavakin.

****

Ohjaaja: Klaus Härö (Miekkailija, Näkymätön Elina)

Pääosissa: Kaarina Hazard, Heikki Nousiainen, Jukka Keinonen

Kesto: 1h15min

Valmistusmaa: Suomi

Kirja: Pölynimurinkauppias (Sari Pöyliö)

Pallo-Hoover puuttuu kansikuvasta

Novellikokoelma Pölynimurinkauppias - ja muita äitien erehdyksiä sisällyttää nimeensä liiketoiminnan, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 32. "Kirjan nimessä on ammatti". 

Kirja on toimittajana kunnostautuneen Sari Pöyliön ensimmäinen ja se sisältää kahdeksan suhteellisen lyhyttä novellia joissa puidaan erilaisia äitejä sekä heidän suhteitaan tyttäriinsä. Tarinat sisältävät roisia kieltäkin, joten mistään aivan lällärikokoelmasta ei ole kyse. Henkilökohtaisesti tälläinen inhorealismia hipova fiktiivinen tarinankerronta ei ole makuuni. Olisin varmasti ollut kiinnostuneempi, jos kyseessä olisi ollut tosielämän kertomuksia erilaisista äideistä. Toisaalta taas kertomuksia ei revitelty tarpeeksi, että ne olisivat olleet mieleistäni lennokasta fantasiaa.

Toisin sanoa, en kokenut mielikuvituksekasta rikastumista elämääni taikka lisännyt tietopuolta aivokapasiteettiini. Koin näin ollen kirjan ajan haaskauksena.

Kirjassa on 166 sivua ja keskikohdassa olin jo aika tympääntynyt kahlaamaan enää yhtäkään tarinaa lävitse. Onneksi tarinat olivat kuitenkin suht lyhyitä, jotkin kiinnostavampia kuin toiset.

**

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014

Feminist visions (2018-2019)

Kävin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla katsomassa feministisistä lyhytelokuvista kootun kokoelman "Feminist visions". Asetan sen Helmet-haasteen kohtaan "37. Pientuotantoyhtiön julkaisu".

Kuusi lyhytelokuvaa on koottu tämän saman nimikkeen alle, mutta ne eivät alkuperäisesti muodosta yhtenäistä elokuvaa. Yhteinen tekijä on jollain tavalla naisen asemaa yhteiskunnassa käsittelevä teema. Keskiöön pääsi naisen monipuolinen seksuaalisuus sekä kauneuden käsite. Odotin innolla jotain virkistäviä sekä mahdollisesti humoristisella tavalla aihetta käsitteleviä elokuvia ajassa jolloin koko feminismi-sana on paisunut holtittomaksi ennakkoasenteiden, uudelleentulkinnan sekä väärinkäsitysten kasaumaksi. 

Jotain hyviäkin kohtia kuudessa pätkässä oli, mutta en voi sanoa yhdenkään niistä olleen hyvä elokuva. Päällimmäinen tunne oli pettymys. Feminismi-sanalla voi nähtävästi myydä myös kökön elokuvapaketin filmifestivaaleille. Yhden pätkän aikana meinasin aidosti nukahtaakin ja se oli n. 16 minuuttia pitkä! En ymmärrä mikä pointti elokuvissa oli; "Ai naiset voi olla lesboa ja se on ok?" - Joo o. "Ai naiset voi olla lihavia ja syödä jätskiä ilman häpeää?" - kyllä. "Ai, naiset voi olla ronskin seksuaalisia? - Jep. Ja "tummaihoisetkin ansaitsevat paikan kauneuskilpailuissa?" - Tottakai. Ei näitä itsestäänselvyyksiä olisi tarvinnut leffaan asti mennä katsomaan jos ei niissä ole mitään muuta koukkua tai jännää tarinaa. Cool musiikki ei riitä. Laiskaa.

*1/2

 Elokuvat: Hot Dog (ohj. Alma Buddecke, Marleen Valin), Riot Not Diet (ohj. Julia Fuhr Mann), Fuck you (ohj. Anette Sidor), Ladies Day (ohj. Abena Taylor-Smith), Entropia (ohj.  Flóra Anna Buda), Miss Black Germany (ohj. Elisha Smith-Leverock).

Kirja: HSP - Erityisherkkä ihminen (Elaine N. Aron)

Lainasin kirjastosta kirjan, vuosi tai pari sitten näkyvyyttä saaneesta aiheesta, eli erityisherkkyydestä: The Highly Sensitive Person. Kirjan kustannusyhtiö on Nemo, joka oli ainakin aikaisemmin, ennen ostetuksi tulemistaan pienkustantamo. Asetankin tällä verukkeella kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. "Pienkustantamon julkaisu".

Kirjan kirjoittaja Elaine N. Aron on Yhdysvaltalainen psykologian tohtori, joka tunnistaa itsensäkin tällaiseksi erityisherkäksi. Kirjassa käsitelläänkin erityisherkälle ihmiselle tyypillisiä luonteenpiirteitä sekä mahdollisia ongelmatilanteita joita hän on kohdannut kun muut ihmiset ovat väärinymmärtäneet erityisherkkyyden esimerkiksi ujoudeksi, josta täytyy päästä eroon. 

Erityisherkkä ei välttämättä ole ujo, mutta tarvitsee paljon omaa aikaa sekä yksinäisyytää ladatakseen akkujaan. Kirja oli hyvin silmiä avaava ja informatiivinen. Tunnistin paljon piirteitä myös itsessäni vaikka en kaikkia kohtia allekirjoittanutkaan. Jotkut tuttavapiirini ihmiset olivat aivan kuin suoraan kirjasta ja tuntuukin, että ymmärrän nyt myös heitä paremmin. 

Mielenkiintoinen teos.

****

Alkuperäinen ilmestysmisvuosi: 1996

The Twin dragons (1992)

The Twin dragons (Seong lung wui) kertoo kaksosista, jotka joutuvat heti syntymänsä jälkeen eroon. Toinen kasvaa vanhempiensa turvallisessa huomassa pianomestariksi kun taas toinen päätyy juopon naisen huomassa rikollisen Tarzanin (Teddy Robin Kwan) henkivartijaksi. Toistensa olemassaolosta tietämättä tekevät he välillä samoja juttuja kuin kaksonen toisaalla.

Asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Elokuvassa on kaksoset".

Jackie Chan kurkkii autoon rikkoutuneen ikkunalasin takaa

Oli hauska katsoa pitkästä aikaa Jackie Chan -elokuva jossa hänen fyysinen mestaruutensa ja komediallinen luonne pääsivät hyvin esiin. Kaksoisroolissa pääsi vielä tuplasti nauttimaan. Elokuvan parasta antia olivatkin päätähuimaavat stuntit sekä humoristiset tilanteet joita kahden samannäköisen miehen kohellukset aiheuttivat. 

Kokonaisuutena elokuva oli turhan sekava eikä tuplaroolia hyödynnetty mielestäni täyteen potentiaaliinsa, mutta sisälsi kuitenkin tarpeeksi hyvää, että mielenkiinto pysyi.

Kepeä ja hauska.

***

Ohjaajat: Ringo Lam (Maximum Risk), Hark Tsui (Zu Warriors)

Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Teddy Robin Kwan

Kesto: 1h 44min

Valmistusmaa: Hong  Kong

Kirja: Kääpiöistä kolosseihin (Ville-Juhani Sutinen)

Parrakasta kauneutta

Kääpiöistä kolosseihin – Kummajaisten historia Suomessa sisältää kertomuksia kummajaisina pidetyistä ihmisistä, joista yksi (tai kaksi) oli siiamilaiset kaksoset. Tämän takia asetankin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Kirjassa on kaksoset".

Sutinen on tehnyt hyvää taustatyötä kirjansa kokoamisessa. Kirja kuvaa kattavasti friikkisirkuksen historiaa yleisellä tasolla ja erityisesti sen historiaa Suomessa.

Mielenkiintoista oli kuinka viihdettä, ja rahaa sen myötä tehtiin esittelemällä näitä "friikkejä" eli: pitkiä, lihavia, laihoja, lyhyitä, paljon karvaa kasvavia, muuten epämuodostuneita tai etnisesti länsimaalaiselle eksoottisia ihmisiä tieteen nimissä vaikka tiedepuoli alkoikin jäädä taakse viihteen astuessa enemmän areenalle.

Kirja oli kiehtovaa, mutta myös surullista luettavaa.

Tästä aiheesta ei ainakaan minulla ollut entuudestaan juurikaan tietoa. Kirjan perusteella "normista poikkeavat" ihmiset olivat suurimmalta osaltaan vapaaehtoisia friikkisirkuksen osallistujia, koska heidät usein sivuutettiin muihin ammatteihin palkatessa.

Kirja sisältää paljon nippelitietoa, vuosilukuja, nimiä ja faktaa ja tätä kuivakkaa tietopuolta kirjailija on selkeästikin pyrkinyt hieman piristämään paremmin massoille sopivammaksi lisäämällä värikästä kieltä sinne tänne.  Olisin toivonut, että suunta olisi ollut selkeämmin jompi kumpi; joko suurelle yleisölle kevennetty viihteellisempi versio tai sitten puhtaasti "tieteellisellä kielellä" kirjoitettu tietokirja. Tämä lipui jossain sillä välillä.

Lukeminen oli paikoin raskasta ja tiivistetympi versio pääkohdista olisi ollut enemmän mieleeni. Tämä on kuitenkin varsin verraton tietoteos pienen marginaalin aiheesta.

***1/2

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2019