Kävin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla katsomassa feministisistä lyhytelokuvista kootun kokoelman "Feminist visions". Asetan sen Helmet-haasteen kohtaan "37. Pientuotantoyhtiön julkaisu".
Kuusi lyhytelokuvaa on koottu tämän saman nimikkeen alle, mutta ne eivät alkuperäisesti muodosta yhtenäistä elokuvaa. Yhteinen tekijä on jollain tavalla naisen asemaa yhteiskunnassa käsittelevä teema. Keskiöön pääsi naisen monipuolinen seksuaalisuus sekä kauneuden käsite. Odotin innolla jotain virkistäviä sekä mahdollisesti humoristisella tavalla aihetta käsitteleviä elokuvia ajassa jolloin koko feminismi-sana on paisunut holtittomaksi ennakkoasenteiden, uudelleentulkinnan sekä väärinkäsitysten kasaumaksi.
Jotain hyviäkin kohtia kuudessa pätkässä oli, mutta en voi sanoa yhdenkään niistä olleen hyvä elokuva. Päällimmäinen tunne oli pettymys. Feminismi-sanalla voi nähtävästi myydä myös kökön elokuvapaketin filmifestivaaleille. Yhden pätkän aikana meinasin aidosti nukahtaakin ja se oli n. 16 minuuttia pitkä! En ymmärrä mikä pointti elokuvissa oli; "Ai naiset voi olla lesboa ja se on ok?" - Joo o. "Ai naiset voi olla lihavia ja syödä jätskiä ilman häpeää?" - kyllä. "Ai, naiset voi olla ronskin seksuaalisia? - Jep. Ja "tummaihoisetkin ansaitsevat paikan kauneuskilpailuissa?" - Tottakai. Ei näitä itsestäänselvyyksiä olisi tarvinnut leffaan asti mennä katsomaan jos ei niissä ole mitään muuta koukkua tai jännää tarinaa. Cool musiikki ei riitä. Laiskaa.
*1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.