sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Alice in Wonderland (2010)

Katsoin Tim Burtonin ohjaaman elokuvan Liisa ihmemaassa (Alice in Wonderland). Tim Burton on ottanut perinteisen Liisa Ihmemaassa tarinan pohjakseen ja tämä on klassiselle tarinalle eräänlainen jatko-osa. Yleinen mielipide elokuvasta on suhteellisen negatiivinen muun muassa ylenmääräisen CGI-tekniikan sekä päähenkilön Mia Wasikowskan eleettömyyden takia. Elokuvaa on myös syytetty epäpuhtaaksi liitoksi Disneyn ja Burtonin välillä. Minusta elokuva oli ihan hyvä. 

Pikku-Liisa ensivierailullaan
 Liisa (Mia Wasikowska) on ollut kovin kiintynyt edesmenneeseen isäänsä ja näkee pitkin lapsuudesta nuoruuteensa ihmeellisiä painajaisia fantasiamaailmasta. Tytön äiti puolestaan haluaa naittaa noin 20 vuotiaan Liisan hyvään sukuun. Koko suvun paineiden edessä häntä lopulta kositaan, jolloin Liisa lähtee pinkomaan minkä jaloistaan kykenee. Liisa putoaa kanin koloon ja kohtaa sadusta tutut pienentymis- ja suurentumiseväät. Ihmemaahan päästyään Liisa kohtaa ihmeellisiä asioita ja olioita, kuten Hullun hatuntekijän (Johnny Depp), piippua polttavan toukan (Alan Rickman), Irvikissan (Stephen Fry) sekä Tittelityyn ja Tittelitomin (Matt Lucas). Liisa on nyt toista kertaa Ihmemaailmassa vaikka ei ensimmäiseltä kerralta mitään muistakaan. Liisan kohtalona on uhmata valtaa pitävää Punaista kuningatarta (Helena Bonham Carter) ja päihittää tämän lemmikki, joka on lohikäärmeen oloinen Jabberwocky. Tavoitteena olisi saada valta hyvälle Valkoiselle kuningattarelle (Anne Hathaway).

Hatuntekijä sekä vanha-Liisa aka Alice
Minusta oli ihan hauska idea, että perinteistä Liisa Ihmemaassa kertomusta ei taas uudelleenfilmatisoitu samanlaisine kohtaamisineen vaan, että tarina oli Liisan toisesta vierailusta. Tosin hahmot olivat suurinpiirtein samat, joita siinä alkuperäisessäkin sadussa. Minua ei haitannut yltiömäinen CGI:n käyttö. Mielestäni se sopi hyvin tuollaiseen hieman epätodelliseen maailmaan. Pidän myös kovasti Mia Wasikowskasta näyttelijänä ja sopi hyvin Burtonin Liisaksi. Hänen mekkoleikkinsäkin kävi mukavasti elokuvan visuaaliseen ilmeeseen. On myös aina hauska nähdä elokuva, jossa naisen rooli ei ole vain rakastua miespääosaan vaan tässäkin Liisa löysi oman "paljoutensa" eli itsevarmuutensa tehdä oma tulevaisuutensa eikä taipua kulkemaan ennalta pedattua polkua kohti avioliiton satamaa. 

Depp oli sopivan maanis-depressiivinen hatuntekijäksi. Oikeastaan ainoa hahmo josta en pitänyt oli Helena Boham Carterin näyttelemä Punainen kuningatar yli-isoine päineen. On jokseenkin väsyttävää nähdä Burtonin vaimo miltei jokaisessa ohjaajan elokuvassa. Johnnynkin voisi laittaa vaihtelun vuoksi vaihtoon eikä vaimoa tai Johnnya Burtonin uusimmassa elokuvassa "Big Eyes" ilmeisesti onneksi olekaan. Mielestäni Punaisen kuningatteren peltiset korttisotilaat olivat kuitenkin hienoja ja oli Grispin Gloverkin ihan hyvä lipevänä kätyrinä. 

Ei elokuva nyt mikään 12 Angry men ollut, mutta mielestäni visuaalisesti leikkisä viihdepätkä. 

***

Ohjaaja: Tim Burton (Corpse Bride, Päätön ratsumies,Batman)
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham
Kesto:108min
Valmistusmaa:USA

torstai 26. kesäkuuta 2014

Prinsessa Ruusunen (1949)

Lapsuuteni ensimmäisellä kaverilla oli tämä Prinsessa Ruusunen nauhalla ja se aina tasaisin väliajoin katsottiin. Tosin hänellä oli sellainen ärsyttävä tapa, että lopetti videon toiston yhtäkkisesti kun ei enää jaksanut elokuvaa tai sarjaa katsoa. Muistan erityisen kiinnostavan V-sarjan jakson, jonka hän vain päätti lopettaa. Riitahan siitä tuli ja lähdin kotiin. Voi sitä lapsuuden draamaa. Nyt on onneksi omat vehkeet joilla voi katsoa loppuun asti mitä haluaa. 

Elokuva perustuu Sakari Topeliuksen näytelmään Prinsessa Ruususesta eikä ole siis täysin puhdasoppinen Grimmin sadun toisinto.  Kuningas (Aarne Laine) ja kuningatar (Mirjam Novero) toivovat omaa lapsukaista ja saavatkin pienen tytön - Ruususen (5-vuotiaana:Annika Sipilä, 15-vuotiaana:Tuula Ignatius). Kun vauvan ristiäiset pidetään, niin kutsuu hovi 6 hyvää haltiatarta, mutta jättävät Manalan haltijan kutsumatta. Kostoksi tästä "paha haltiatar" langettaa prinsessan päälle kirouksen: Kun prinssessa täyttää 15-vuotta pistää hän sormensa värttinän neulaan ja kuolee pois. Yksi hyvistä haltijoista onnistuu muuttamaan kirouksen niin, että prinsessa ei kuolekaan vaan nukkuu koko hovinsa kanssa 100 vuotta.

Kuningas ja kuningatar päättää hävittää kaikki värttinät yhtä lukuunottamatta, jotta kiroukselta vältyttäisiin. Tietysti kuitenkin juuri tähän yhteen värttinään prinsessa änkeää sormensa.

Mukana myös Justiinan roolistaan tuttu Siiri Agerkoski.

Kuningas, Prinsessa ja kuningatar
Mielestäni tämä elokuva on vallan ihastuttava. Suomalaisia fantasiaelokuvia ei kuitenkaan liiakseen ole. On jotain sydäntä sykähdyttävää kun aidon karhea lapsinäyttelijä toivottaa kuningattarelle "paljon onnee" antaen kimpun luonnonkukkia. Siinä on jotain perisuomalaista. Jenkkien lapsinäyttelijät tuppaavat olemaan sellaisia sokerisen mömmöisiä, niin nämä tytöt olivat aidon herttaisia. Mainioista näyttelijöistä, hulppeista puitteista sekä hienoista asuista huolimatta ei elokuva ihan puhdasta kultaa ole. Elokuva sisältää paljon ilmaa ja tylsiä hetkiä. Elokuvassa oli havaittavissa ehkä jonkin verran porvariston kritisointia kun hovin mainio 9-vuotias kyökkipoika (Birger Kortman) joutuu tekemään kaikki hommat kun kolme hovihenkilöä häntä ympäriinsä käskyttää ja valittelee kuinka rankkaa tämä käskyttäminen on. Minusta oli huvittavaa, että kirjastossa varauksia noutaessani oli tämä elokuva luokiteltu aikuisten aineistoon kun taas Tim Burtonin ohjaama Liisa ihmemaassa oli luokiteltu lasten ainoistoksi, hmm..

Kiitos Edvin Laine!

***1/2

Ohjaaja:Edvin Laine (Ruma Elsa, Tuntematon sotilas)
Pääosissa: Aarne Laine, Mirjam Novero, Annika Sipilä
Kesto:1h33min
Valmistusmaa: Suomi

Earthsea (2004)

Pidän tai pidin ainakin teininä kovasti Ursula Le Guinin kirjoista, varsinkin Maameren tarinoista joihin tämä minisarja - Earthseakin - perustuu.

Kuten useissa fantasiakirjoissa, niin myös tässä, päähenkilö on nuori poika, joka harjoittaa sepän ammattia isänsä jalanjäljissä. Seppyys ei ole kuitenkaan nuoren pojan todellinen kutsumus vaan velhous. Tämän tarinan pojan nimi on Ged (Shawn Ashmore).

Maameren kartta kirjastani
Ged saa kotikyläänsä vaeltaneelta velho-Ogionilta (Danny Glover) tosinimen - Varpushaukka ja pysyykin hetken hänen opissaan. Hidas oppimisprosessi ei kuitenkaan miellytä Gedia, joten lähettää  Ogion pojan velhojen kouluun. Koulussa paikan röyhkeä kiusankappale haastaa Gedin manaamaan kuolleen haudastaan. Samalla Ged kuitenkin päästää Nimettömän maan päälle riehuumaan, jonka tarkoituksena on vain jahdata Gediä ja syödä tämän sielu. Ged saa Ogionilta tiedon, että nimettömän tosinimen avulla voisi tämän myös tuhota. Lohikäärme johdattaa Gedin lähemmäksi kaikkien vastausten lähdettä - Atuanin  haudoille. 

Sarjassa voi nähdä myös Isabella Rosseliinin.

Ged ja tämän kamu
 Tv-sarja on vain kalpea varjo kirjoihin nähden eikä tavoita kaikkia sen hienosävyjä. Olisin toivonut, että niin hienon kirjasarjan valkokankaalle saattamisessa oltaisiin panostettu hieman enemmän taloudellisesti. Tuntuu kuin käsikirjoitusta ei oltaisi sen kummemmin mietitty, kunhan kirjan pääkohdat ovat vain filmille saatu. Näyttelijät olisivat myös voineet yrittää vähän kovemmin. Pari vuotta myöhemmin Studio Ghibli tuotti animaatioversion Maameren tarinoista, mutta sekään ei valitettavasti häikäissyt loistokkuudellaan.

Tasapaksu töräys.

**1/2

Ohjaaja: Robert Lieberman
Pääosissa:Shawn Ashmore, Kristin Kreuk, Isabella Rossellini, Danny Glover

Kesto:90min/jakso
Valmistusmaa: USA, Kanada

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

The Company of Wolves (1984)

Sudet tulevat (The Company of Wolves) on Neil Jordanin (mm. Veren vangit) ohjaama synkkä filmatisointi tutusta Punahilkka-sadusta.

Sarah Patterson näyttelee elokuvassa aikuisuuden kynnyksellä olevaa Rosaleenia, jonka mummo (Angela "Murder she wrote" Lansbury) kertoo tälle tarinoita ihmisistä, jotka ovat susia valeasuissa. Elokuva koostuu pitkälti näistä eri tarinoista ja surullisista ihmiskohtaloista. Lopulta Rosaleena kohtaa itse tällaisen matkalaisen, joka osoittautuu sudeksi. Oikeastaan koko elokuva on vain Rosaleenin levotonta unta...vai onko?
 
Rosaleen ja susi miehen vaatteissa
 Elokuvaan on saatu ihan hyvä synkkä tunnelma, jota sen puitteet tukevat. Pääosaa esittänyt Sarah on mainio lolitamaisena punahilkkana. Harmi, että hänen näyttelijäuransa jäi vain pariin elokuvaan. Elokuvassa käytetetyt efektit ihmisen muutoksesta sudeksi olivat kuitenkin hieman turhan liioiteltua vahamaisine päine ja ylipitkine kielineen. Tosin jossain määrin hienoja.

Muahhaha, yllän silmääni!
Tarinan sisällä olevat tarinat ovat ihan kiinnostavia, mutta rikkoo elokuvaa eikä muodosta nautittavaa kokonaisuutta. 

Ihan jännä, mutta ei tarpeeksi.

**1/2

Ohjaaja: Neil Jordan (Veren vangit, The Crying game, Ondine )
Pääosissa: Sarah Patterson, Angela Lansbury, David Warner
Kesto:95min
Valmistusmaa:UK

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Willow (1988)

Willow - Suuri seikkailu (Willow) on tullut nähtyä muutamaan otteeseen aikaisemminkin ja nyt sitten katsoin sen taas. Kuuluisin lyhytkasvuinen näyttelijä Warwick Davis pongahti elokuvan myötä koko kansan tietoisuuteen.

Willow Ufgood elää kaltaistensa kanssa pienessä kylässä harjoittaen maanviljelyn ammattia. Willown todellinen intohimo lepää kuitenkin taikuudessa. Pieni mies saa tilaisuuden osoittaa suuruuteensa kun kylään huuhtoutuu pitkäkasvuisten lapsi, jonka on profetoitu ottavan vallan pois maata hallitsevalta pahalta kuningattarelta. Willow saa tehtäväksi viedä lapsen turvaan. Matkalla hän kohtaa Madmartiganin (Val Kilmer) sekä kaksi menninkäistä (Kevin Pollak, Rick Overton), jotka vievät Willown ja lapsen päämääränsä. 

Elokuvassa on myös Joanne Whalley Sorshana. Val Kilmer ja Joanne rakastuivat kuvauksissa ja menivät myöhemmin naimisiin. Avioliitto kuitenkin päättyi eroon vuonna 1996.



Vauva ja Willow
Ron Howardin ohjaama ja George Lucasin ideoima Willow komeilee suuruudellaan. Noin 400 erikoistehosteotosta omaava elokuva antaa fantasialle uskottavat puitteet kun ajattelee, että se on valmistunut 80-luvulla. Pidän oikeastaan enemmän tällaisista vanhemmista elokuvista joissa erikoistehosteet eivät ole viimeisen päälle hienoilla tietokoneilla luotuja. Willow käytti myös vanhanaikaisia tapoja illuusion luomisessa, kuten dobermannien pukemista naamiaisasuihin. Toki joihinkin elokuviin sopii viimeisen päälle tietokoneistettu lookkikin.

Warwick vangitsee hyvin sympaattisen Willown hahmon ja hänen vaimoaan näytellyt Julie Peters on yksi parhaimmista äiti-vaimo-hahmoista joita olen koskaan nähnyt. Jos pitäisi valita yksi koskettavimmista elokuvaperheistä, niin valitsisin Ufgoodit

Mielestäni on hauskaa, että joskus näissä kasarileffojen vanhoissa ekstroissa kohtaukset on liitetty toisiinsa "hienoilla" feidausefekteillä:

vasemmalta oikealle pyyhkäisy
Ruutujen avulla toiseen kuvaan
Lumisade tuo toisen haastattelun
Mukaansa tempaava seikkailu joka kestää useamman katselukerran. Mielestäni oli myös hauskaa kun George Lucas sanoi ekstroissa, että ihmiset ja tarinat tulevat ennen erikoistehosteita. Näinköhän on. 

****

Ohjaaja: Ron Howard (Enkelit ja demonit, Da Vinci -koodi, Cinderella Man)
Pääosissa: Val Kilmer, Joanne Whalley, Warwick Davis
Kesto:126min
Valmistusmaa: USA

The 10th Kingdom (2000)

The 10th Kingdom on fantasia-aiheinen minisarja, joka kertoo maasta jota hallitsi vanhoina hyvinä aikoina, noin 200 vuotta sitten suuret kuningattaret kuten; Tuhkimo, Lumikki, Punahilkka ja Tähkäpää.

Virginia (Kimberly Williams-Paisley) on ihan tavallinen tyttö Nykistä, joka tempautuu mukaan fantasiamaailmaan kun törmää taikapeilin kautta matkustaneeseen koiraan, joka on oikeasti Prinssi Wendell (Daniel Lapaine), jonka Lumikki-sadusta tutun pahan äitipuolen jatkaja (Dianne Wiest) on kironnut. Karannutta koira-prinssiä on lähtenyt hakemaan myös pahan äitipuolen lähettämä puolisusi (Scott Cohen), joka kuitenkin rakastuu Virginiaan palavasti heti ensisilmäyksellä tai nuuhkaisulla.

Virginia, tämän isä Tony (John Larroquette), puolisusi sekä koira-prinssi matkaavat satumaailmaan jossa on 9 eri kuningaskuntaa. Virginian ja Tonyn tavoitteena on löytää taikapeili jolla päästä takaisin kotiin, puolisuden tarkoituksena on voittaa Virginian rakkaus ja koira-prinssin tavoitteena on puolestaan löytää koira jonka paha kuningatar muutti ihmiseksi, että saisi jälleen oman ruumiinsa takaisin ja voisi tulla kruunatuksi.

Matkallaan nelikko kohtaa vaikeuksia ja pieniä voittoja. Sarjassa voi myös nähdä mm. Ed O'Neillin, Rutger Hauerin ja Warwick Davisin.

Prinssi Wendell, Tony, Virginia ja Wolf
Mielestäni 10th Kingdom on oikein mukava sarja, jota katsoo mielellään. Sarjassa on hyödynnetty hyvin jokainen dollari. Satumaailman eri paikat Suukkokaupungista lumottuun metsään on tehty uskottavan oloisiksi. Mielestäni Kimberley oli nappivalinta Virginiaksi, koska omaa häikäisevän kauniin kasvoluuston, mutta on kuitenkin tarpeeksi arkinen. Mielestäni oli myös uskottavuuden kannalta hyvä, että Virginia piti samoja kuteita miltei koko sarjan ajan. Scott myös eläytyi hyvin suden rooliinsa ja olikin lempihahmoni tässä sarjassa. Oikeastaan kaikki roolitukset toimivat. 
 
Trollit

Sarjan lopussa pedataan selkeästi jatkoa tulevalle kaudelle, mutta sitä ei valitettavasti koskaan tullut heikohkojen katsojalukujen takia.

Mukava satu.

***1/2

Ohjaaja: David Carson ja Herbert Wise
Pääosissa: Kimberly Williams-Paisley, Scott Cohen, John Larroquette
Kesto:417min
Valmistusmaa: UK, Germany, USA

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Alice in Wonderland (1999)

Katsomani Liisa Ihmemaassa (Alice in wonderland) on tv-elokuva, jossa vilisee tuttuja naamoja. 

Liisa Ihmemaassa kertoo tutun tarinan pikkutytöstä (Tina Majorino), joka pakenee julkisen esiintymisen pelkoa piiloutumalla juhlien ajaksi. Piilossaan Alice näkee kelloaan vilkuilevan kanin jolla on kova kiire. Alice lähtee kanin perään ja tippuu syvään koloon. Tyttö kohtaa uudenlaisen satumaailman, jossa omaa pituuttaan voi syömingeillä ja juomingeilla säädellä, kilpikonnat laulavat (Gene Wilder), hullu hatuntekijä (Martin Short) on pysäyttänyt ajan teehetkeen ja herttakuningatar (Miranda Richardson) haluaa katkoa kaikkien pään.

Hullun hauskat kokemukset rohkaisevat Alicea eikä julkilaulaminen tunnukaan enää niin isolta jutulta. 

Elokuvassa voi myös nähdä mm. Whoopi Goldbergin, Robbie Coltranen, Ben Kingsleyn, Christopher Lloydin ja Pete Postlethwaiten.

Alice tippuu kaninkoloon
Unohdin tyystin että olin jo nähnyt tämän elokuva. Sen alku on ihan mielenkiintoinen, mutta jossain matkan varrella elokuvan seuraamisesta tulee tylsää. Mielestäni nimikkoroolia esittänyt Tina oli sopivan tomakka Liisaksi. Hänen kohtaamaat henkilöt eivät valitettavasti kuitenkaan aina olleet niin kiinnostavia seurata. Esimerkiksi kohtaus jossa hullu hatuntekijä tarjoilee olemattomia ruokiaan oli ylipitkä ja tapahtumaköyhä. Myös pään katkaisua kannattavan kunigattaren puutarhassa hortoilu vei mielenkiinnolta terän. 

Teekutsut


Hetkittäin ihan kiinnostava, mutta kokonaisuutena aikamoinen tylsä mössö.

**1/2

Ohjaaja: Nick Willing (Tatuointimurhat, River King - Kuolema eliittikoulussa)
Pääosissa: Tina Majorino, Whoopi Goldberg, Robbie Coltrane...
Kesto:150min
Valmistusmaa:UK, USA, Saksa

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kirpputorin aarteita ja hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta kaikille! Kesän edetessä on muutama kirppiskin tullut koluttua. Tosin ei tarpeeksi moni...

Halvalla löydetyt Corpse bride figuurit

Water, Open your eyes, Unelmien sielunmessu, Valheiden verkko, Seven wonders of the world, Ted sekä Gulliverin matkat
Kauhuelokuva boksi (The baby's room, A Real friend, Spectre, Blame), Hatchet, Magnum P.I, Fountain, Gravedancers ja Corto maltese
Hienon pakkauksen omannut Event horizon, Seven-elokuvan soundtrack, Lassie collection. 3 elokvaa (2. osa), Afterlife, Cobra, Luokka 1984 ja jännästi nahkatakkiin pakattu Grease!


                                                     HYVÄÄ JUHANNUSTA!


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Beauty and the beast (1987)

Ostin joskus ajat sitten ensimmäisen osan ensimmäistä osaa tv-sarjaa Beauty and the beast. Sarjaa tehtiin kaikkiaan kolme kautta ja tässä boksissa: Season 1, vol 1. on noin puolet ensimmäisen kauden jaksoista eli 10 miltei tunnin mittaista jaksoa. Jos saan joskus loput jaksoista käsiini, niin arvostelen ne tähän samaan.

Boksi omasi hienon pahvikotelon, joka ei tässä kuvassa ilmene hirveästi
Terminaattoreista tuttu Linda Hamilton näyttelee tässä sarjassa viehättävää juristia nimeltä Catherine, jonka pelastaa ryöstäjien käsistä hirviömäisen oloinen karvaturrimies Vincent (Ron Perlman). Käy ilmi, että Vincent elää maan alla yhteiskunnan hylkiöiden kanssa. Catherinen ja Vincetin välille syntyy vahva side ja he rakastuvat toisiinsa, mutta eivät voi toteuttaa rakkauttaan yhteiskunnan ennakkoluulojen takia. Vincentistä tuleekin Catherinen suojelia ja antaa myös lakinaiselle vinkkejä keitä rikollisia kannattaisi jahdata. 

Beauty and the beast
Ron Perlman ja Linda Hamilton ovat molemmat hyviä näyttelijöitä ja heitä oli  miellyttävä näissä jaksoissa seurata. Tarinat olivat kuitenkin laadultaan epätasaisia eikä niitä ollut aina kovinkaan kiinnostava katsoa. En tiedä mitä kaikkea vielä noihin kahteen ja puoleen kauteen mahtuu kun jokainen jakso tuntui päättyvän Catherinen ja Vincentin väliseen tuskailuun kun eivät voi saada toisiaan. Ron Pearlmanin osuus jää loppujen lopuksi aika vähäiseksi kun Linda on se joka on keskiössä selvittämässä kulloistakin rikosta. 

Ilmeisestikin 80-luvulla tämä sarja oli da shit, mutta aika on hieman kuluttanut tätä romanttista unelmaa. Ron Perlman voitti jopa vuoden 1989 Golden Globe -palkinnon parhaasta miespääosasta.

Ihan kiva, mutta paikoin vähän tylsä ja ylidramaattinen.

**1/2

Luoja: Ron Koslow
Pääosissa: Ron Perlman, Roy Dotrice, Jay Acovone
Kesto: n.60min/jakso
Valmistusmaa: USA

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Gulliver's Travels (1996)

Katsoin kirpparilta ostamani tv-elokuvan tai kaksiosaisen mini-sarjan: Gulliverin matkat (Gulliver's Travels). 

Ted Danson on Lemuel Gulliver, joka tulee kotiin vaimonsa Maryn (Mary Steenburgen)  ja lapsensa luo miltei 10 vuoden poissaolonsa jälkeen. Gulliver kertoo maanisesti sekopäisen oloisia kertomuksia lilliputeista, jättiläisistä, puhuvista hevosista sekä ilmassa lentävästä saaresta.

Poissaolonsa aikana Gulliverin on korvannut paikallisena lääkärinä Bates (James Fox), joka  havittelee Gulliverin vaimon kättä. Bates ei ole tyytyväinen Gulliverin paluuseen ja päättääkin sulkea tämän mielisairaalaan. Mary ei tiedä mitä ajatella miehensä sepostuksista, kunnes saa todistusaineistoa siihen suuntaan, että ehkä hän ei olekaan hullu. 

Ted Danson katselee kaihoten kohti rantaa
Mitä tulee satuihin, niin Gulliverin matkat ei ole koskaan kuulunut lemppareihini. Oli tämä filmatisointi kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja parempi kuin Jack Blackin tähdittämä versio. Elokuvan tai minisarjan pitkä kesto antoi mahdollisuuden vivahteisekkaan tarinaan, joka ei tuntunut jäävän kesken. Ted Danson näyttelijänä on minulle lähinnä tuttu "Kolme miestä ja..." -elokuvista, mutta sopi hyvin tällaiseen vakavampaankin draamaan. 

Mukana myös Peter O'Toole lilliputtien nautinnonhaluisena kuninkaana
Ihmiskuntaa ei esitetä kovinkaan mairittelevasti tässä Gulliverin matkoissa, mutta ainakin elokuvalla oli sanomaa sekä ihan aiheellista pointtiakin.

***

Ohjaaja: Charles Sturridge (Longitude, Handful of dust)
Pääosissa: Ted Danson, Mary Steenburgen, James Fox
Kesto:186min
Valmistusmaa: USA, UK

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Robin Hood: Men in Tights (1993)

Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa (Robin Hood: Men in Tights) on Mel Brooksin ohjaama leukailu usein filmatisoidusta Robin Hoodin tarinasta. 

Elokuvan juoni on pääpiirteiltään sama kuin esimerkiksi siinä Robin Hoodissa, jossa Kevin Costner on pääosissa, mutta mukaan on sitten siroteltu aimo annos huumoria. Robin Hood (Cary Elwes) palaa ristiretkiltään Jerusalemista takaisin kotiinsa Englantiin vain huomatakseen, että tämän kotitilan on anastanut kuninkaan poissa ollessa hallintaa pitävä prinssi John (Richard Lewis) ja hänen seriffinsä (Roger Rees). Tilasta on jäljellä enää uskollinen sokea palvelija Blinkin (Mark Blankfield), joka antaa Robinin haltuun avaimen kaikkein suurimpaan aarteeseen (joka osottautuu leidi Marianin römpsäksi).

Robin Hood kerää pienen joukon metsäläisiä ja uhmaa prinssiä ja tämän kieroa seriffiä.

Olen nähnyt tämän elokuvan aika monta kertaa eikä se enää ihan niin paljon naurattanut kuin joskus aikaisemmin, mutta kyllä siitä vielä näiden vuosienkin jälkeen löytyi potkua. Mielestäni loistokas oli  varsinkin elokuvan nimikkokappale - Men in tights (mieleeni tuli ihan Monty Pythonin Military fairy). Tässä Beavesin ja Buttheadin katsomana:


Mel Brooksin komediat toki noudattelevat samoja kaavoja sekä vitsejä, mutta ei se haittaa. Kyllä tämä sukkahousutarina mahtui vielä mukaan. Hassua oli sinällään huomata, että elokuvan prinssiä esittänyt Richard Lewis oli kuin köyhän miehen Gene Wilder eleisssään ja repliikkien lausumisissaan. Olihan Gene pitkään Mel Brooksin luottonäyttelijöitä elokuvissa kuten Kevät koittaa Hitlerille sekä Frankenstein Juniori.

Hauska, mutta ei ihan parhainta Melliä.

***

Ohjaaja: Mel Brooks
Pääosissa: Cary Elwes, Richard Lewis, Roger Rees
Kesto:104min
Valmistusmaa:Ranska, USA

768/1001 The Princess Bride (1987)

Prinsessan ryöstö (The Princess Bride) on esimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa. En muista kokemuksesta juurikaan mitään paitsi edessäni olevan istuimen korkeuden. En vissiin oikein jaksanut keskittyä. Kai olin joku 6-vuotias. Alkukokokemuksesta huolimatta Prinsessan ryöstö on oikein hyvä elokuva, joka saa hyvälle tuulelle. 

Peter "Columbo" Falk näyttelee sairaan pojan (Fred Savage) isoisään, joka alkaa lukemaan satua hänelle. Satu kertoo tosirakkaudesta. Buttercup (Robin Wright) on kaunis nainen joka käskyttää komeaa renkiään (Cary Elwes). Käskyttäminen muuttuu kuitenkin pian rakkaudeksi. Renki on köyhä ja menee matkoille haaliakseen rakkaalleen rikkautta. Buttercup saa kuitenkin tietoonsa, että hänen rakkaansa on kuollut ja suostuu vastentahtoisesti prinssin (Chris Sarandon) vaimoksi. 

Eräällä prinsessan ratsastusmatkalla joutuu hän ryöstetyksi erikoisen trion toimesta; jättiläisen (André the Giant), miekkataiturin (Mandy Patinkin) sekä sivistyneen miehen (Wallace Shawn).  Ryöstetyn prinsessan perään lähtee niin prinssi kuin kuolleeksi luulemansa renkikin.

Elokuvassa voi nähdä myös muun muassa Billy Crystalin sekä Mel Smithin

True love
Prinsessan ryöstö on kiva satu, jonka jaksaa katsoa useampaankin otteseen. Tällaisia seikkailuelokuvia on muutenkin tehty aivan liian vähän. Robin on sopivan eteerinen avuttomaksi prinsessaksi ja Cary sopii mainiosti nenäkkääksi miekkasankariksi. Hänet olisin halunnut nähdä useammassakin elokuvassa 80-90-luvuilla kun ei vielä ollut niin vanhettunut. Myös trion jäsenet olivat sopivan koomisia ja persoonallisia.

Trio
Muistan että nuorenpana minua häiritsi se, että tarina keskeytyi kun se sairas pikkupoika keskeytti sen kysymyksillään, mutta ei se näin vanhempana enää haitannut ja oli hauska muistutus, että "tässä kerrotaan vaan satua".

Sympaattinen elokuva.

****

Ohjaaja: Rob Reiner (Kun Harry tapasi Sallyn..., Piina, Stand by me)
Pääosissa: Cary Elwes, Mandy Patinkin, Robin Wright
Kesto: 98min
Valmistusmaa: USA

lauantai 14. kesäkuuta 2014

843/1001 Strictly ballroom (1992)

Strictly ballroom - Kielletyt askeleet (Strictly ballroom) on ohjaaja Baz Luhrmannin esikoisohjaus. Bazilla on vahvasti omaleimainen ohjaustyyli ja hänet tunnetaankin paremmin suosituista Moulin Rouge ja Romeo+Juliet elokuvista.

Scott (Paul Mercurio) on menestyvä kilpatanssija, jonka äiti (Pat Thomson) toimii tanssinopettajana halukkaille oppilaille. Yksi tällainen ujo oppilas Fran (Tara Morice) pyytää juuri tanssiparinsa jättämän Scottin omaksi tanssiparikseen Australian Pan Pacific  -mestaruuskilpailuun. Fran haluaa tanssia Scottin kanssa tämän "kielletyillä askeleilla", joiden takia Scottin vakipari lähti.  Alun epäilyjen jälkeen Scott päättää otaa Franin parikseen, mutta alottelija-ammattilais-pari joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja sekä esteitä. 

Scott ja Fran
Pidän kovasti tästä tanssielokuvasta. Strictly on mukava pienen budjetin elokuva, joka ei tarvitse nimekkäitä näyttelijöitä ja kaikkea sitä mahtipontisuutta, jota Moulin Rougessa on ollakseen kiinnostava. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, dialogi ja leikkaukset nopeatempoisia. Elokuva on muutenkin rytmitetty kuin tanssi, jota se kuvaa.

Kiva romanttinen komedia, joka ei maistu Hollywood-sokerille.

****

Ohjaaja: Baz Luhrmann (Moulin Rouge, Romeo+Juliet, Australia)
Pääosissa: Paul Mercurio, Tara Morice, Bill Hunter
Kesto:94min
Valmistusmaa: Australia

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mike Tyson:Tyly totuus -kirja (2014)

En erityisemmin ole seurannut nyrkkeilyä, mutta Mike Tyson on silti minulle mediasta hyvinkin tuttu. Käsitykseni on ollut, että hän ei ole maineeltaan kovinkaan puhtoinen, mutta kuitenkin nyrkkeilyn huippua. Luettuani Mike Tysonin ja Larry Slonen kirjoittaman kirjan: Mike Tyson - tyly totuus ei tämä yleiskuva juurikaan muuttunut, mutta antoi paljon syvemmän luotauksen mitä noihin paheisiin ja kunnian hetkiin kuului. Yksi ennakko-oletukseni kuitenkin muuttui, että Tyson on tyhmä jätkä.

Mike Tyson ennen tuloaan Iron Mikeksi oli kovien kulmien kasvatti. Pikku-Tyson sai jo pienestä pitäen maistaa nyrkkiä. Brownswillen slummeissa ei pärjännyt jos ei pistänyt hanttiin, sen Tyson sai huomata kantapään kautta kun tämän rillit pöllittiin, rahat putsattiin ja pahat miehet yrittivät raiskata pimeillä kujilla. Juopon äidin kasvattama Tyson löysi paikkansa slummista ryöstelijöiden juoksupoikana, josta ulospääsyn toi mahdollisuus nyrkkeilyyn. Tysonin manageriksi päätynyt Cus D'Amato näki holtittomassa pikku-Tysonissa potentiaalin. Cus otti Tysonin siipiensä alle ja opetti tämän nyrkkeilemään apinan raivolla. Cus ei halunnut Tysonin näyttävän inhimillisyyttä kenellekään vaan opetti röyhkeyden ja itsevarmuuden psykologisen tärkeyden.
 Aina kun näytin tunteeni, hän [Cus] halveksi minua. Joten en ratkennut kyyneliin. "Turhaan sä murehdit, Cus.", sanoin ylimielisesti. "Saat nähdä. Jonakin päivänä koko maailma vielä pelkää mua. Kun ne sanovat nimeni, ne itkevät verta, Cus". Sinä päivänä minusta tuli Iron Mike. Sataprosenttisesti.
Cusistä tuli Tysonille isän tapainen roolimalli ja Mikestä tulikin Cusin antamilla eväillä vain kaksikymppisenä nuorin maailmanmestari ikinä ja force to be reckoned with. Voitto toi myös miljoonapalkkiot ja rahaa alkoi virrata uuteen malliin. Köyhyydessä kasvanut Tyson ei paljoa rahasta välittänyt vaan tuhlaili ne kokkeliin, ruohoon ja naisiin. Tämä onkin kirjan toistuva teema ja koko ajan odottaa että milloin tulee kohta; "mutta sitten tajusin, että näin ei kannata tehdä ja laitoin rahat säästöön ja lopetin huumeet ja yhden illan jutut". Valitettavasti tällaista kohtaa saa odottaa kirjan viimeisiin sivuihin asti. Raitistumisenkin jälkeen mainitsee Mike vielä jälkikirjoituksen jälkikirjoituksessa, että kolmen vuoden raittiuden jälkeen ratkesi taas.

Kirja käsittelee myös Miken raiskaustuomion sekä lukuisat muut syytteet jotka epäsuosittu ja rahakas Mike sai osakseen. Raiskaustuomioon on vaikea ottaa kantaa, että tapahtuiko raiskausta ollenkaan kuten Mike sanoo vai tapahtuiko se kuten Desiree sanoo. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että syytteitä on helppo heitellä kun kyseessä on kyseenalaisella maineella varustettu nyrkkeilijä.

Nyrkkeilyä en siis ole juurikaan seurannut, mutta kirjaa oli viihdyttävä lukea vaikkakin jossain vaiheessa alkoi hieman turhauttamaan jatkuva viina-kokkeli-lutka-ralli. Voin kuitenkin hyvin kuvitella että sellaista hänen elämänsä on ollut. Aina äärimmäisyyksissä eläneen Miken mopon voi hyvinkin uskoa lähteneen käsistä kun raha ja maine siihen mahdollisti. Kirjassaan Mike myös paljastaa että on pitänyt itseään aina rumana ja kuuluisalla kasvotatuoinnillaan halusi ruhjoa kasvonsa. Hän suunnitteli aluksi kasvoilleen sydänten yhteensulaumaa, mutta taiteilija ei ollut suostunut siihen vaan oli ehdottanut nykyistä tribaalia.

Positiivista on myös se, että omaelämänkerta ei tunnu siloitellulta eikä Mike yritä antaa itsestään puhtoista kuvaa vaan se todellakin tuntuu tylyltä totuudelta. Nyrkkeilijöiden älykkyys on mielestäni aina hieman kyseenalaista kun ovat saaneet niin paljon iskuja osakseen, mutta Mike vaikuttaa sivistyneeltä kaverilta, joka on nimenomaan itseoppinut lukemalla paljon. Hän pitää itseään myös historiaintoilijana joka tulee usein kirjassa esiin. Kirjan kieli liikkuu kuitenkin pitkälti kulli-pillu-nekru-akselilla. Mike vielä selventää kirjan lopussa mitä tarkoittaa käyttäessään usein toistuvaa nekru-sanaa kirjassaan:
Sanan vastakkaiset ulottuvuudet, halventava tai hellittelevä merkitys riippuu asianyhteydestä. Voin toivottaa nekrun vittuun ja sanoa vihaavani häntä. Ja yhtä hyvin voin tunnustaa rakastavani jotain nekrua, jonka puolesta olisin valmis kuolemaan.
Mike tunnustautuu kirjassa myös elokuvafaniksi ja siteerasikin monissa haastatteluissaan elokuvia tai kirjoja. Myös Rocky-elokuvat saivat lisää syvyyttä kun Tyson kirjassaan selvittää, että nyrkkeilymaailmassa pahimpia loukkauksia on kutsua toista pummiksi tai tomaattikannuksi. Mike Tyson on myös tehnyt itse lukuisia cameoita elokuvissa kuten Kaamea kankkunen, Rocky Balboa ja Scary movie 5. Lisäksi hänestä on tehty dokumenttielokuva "Tyson". Kaamean kankkusen menestyksen myötä pennitön Tyson sai potkua uudelle uralleen viihdetaiteilijana. Elokuva antoi hänen maineelleen kohotuksen ja pääsi Oprahinkin vieraaksi.

Tykkäsi sitten miehestä tai vihasi, niin on hänen vaiheitaan kiinnostava lukea.

***1/2

Kirjoittanut: Mike Tyson, Larry Sloman
Pituus:538s.
Kustantaja:Johnny Kniga

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Rocky Balboa (2006)

"It Ain't Over 'Til It's Over

Rocky-sarjan päättää hienosti vuonna 2006 syntynyt Rocky Balboa.

Rocky (Sylvester Stallone) elää keski-ikäistä elämäänsä pyörittäen omaa ravintolaa ja eläen menneisyydessä muistellen syöpään kuollutta vaimoaan Adriania. Rocky yrittää pitää yhteyttä huonolla menestyksellä nyt jo aikuiseksi kasvaneeseen poikaansa Rocky Jr:iin (Milo Ventimiglia), joka on valinnut isästään erilaisen työuran yritysmaailmassa. Juniori kokee elävänsä isänsä varjossa ja on hieman eksyksissä ennen isänsä silmät avaavaa puhuttelua.

Nyrkkeilyn hallitseva maailmanmestari Mason Dixon (Antonio Tarver) ei ole kansan suosiossa vaan häntä syytetään helpoista vastuksista. Tv-kanava tekeekin tietokonesimulaation kuvitteellisesta ottelusta Dixonin ja Rockyn välillä. Ottelun aiheuttama keskustelu saa Rockynkin miettimään, että pitäisikö palata takaisin kehiin pikkuotteluiden merkeissä. Rocky saa kuitenkin heti lisenssin saatuaan tarjouksen otella Dixonina vastaan näytösottelun merkeissä. 

Rocky saa tuekseen poikansa sekä ystävänsä Paulien (Burt Young) ja Marien (Geraldine Hughes) ja päättää kokeilla vielä kerran onko "kellarissa tavaraa".

Elokuvassa voi nähdä myös Mike Tyson -cameon.

Isä ja poika
Pidin kovasti tästä Rocky Balboasta. Mielestäni se oli hyvä päätös Rocky-elokuville. Olen iloinen että kaikki enemmän tai vähemmän hyvät Rockyt tehtiin. Niihin on aina nostalgista palata ja kukin osa kertoo hyvin omasta ajastaan. Rocky Balboa kuvaa myös hyvin 2000-lukua, kovempine kulmineen ja kehittynein teknologineen. Sylvester vangitsi hyvin eläköityneen nyrkkeilijän sielun, jonka elämä on hieman hakusessa kun kiintopiste Adrian on kuollut. Milo pärjäsi myös hyvin Rockyn poikana. Elokuvassa oli kaksi vahvaa monologia jotka tulivat Syltyn suusta. Toinen oli se kun hän ojensi poikansa elämään omaa elämäänsä välittämättä muista ja toinen kun hän vetosi nyrkkeilylisenssin myöntämisestä päättävään tuomaristoon. 

 
Cowards do that and that ain't you! You're better than that!
                               
 En ihan niin paljon lämmennyt Geraldinen esittämään Marieen, jonka piti olla ykkösosassa olleen "pikku-Marien" kasvanut versio. Hän ja hänen poikansa "Steps" tuntuivat elokuvan ylimääräiseltä täytteeltä. En ole maininnut aikaisemmissa arvosteluissani sanallakaan Burt Youngia, joka on kuitenkin aika oleellinen osa elokuvia. Burtin esittämä Paulie-hahmo on vastenmielinen tapaus, jolla on kuitenkin ainakin osittain kultainen sydän. Paulie antaa mukavaa särmää Rockyn menestystarinoille. Paulie palauttaa aina maan päälle. Tähän Rockyyn oli palkattu ihan oikea nyrkkeilijä Rockyn vastukseksi ja myös iskut olivat aitoja. Matsi näyttikin siksi helskarin realistiselta. 
Burt Young
Haikeaa sinällään että tämä oli vika Rocky, mutta hyvä että ei enää jatko-osia ole tullut vaikka jotain huhuja seiskasta onkin ollut liikkellä. Tähän olisi hyvä päättää.


****

Ohjaaja: Sylvester Stallone (Rocky III, Rocky II, Rambo)
Pääosissa:Sylvester Stallone, Antonio Tarver, Milo Ventimiglia
Kesto:102min
Valmistusmaa:USA

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Rocky V (1990)

Rocky V päätti pitkäksi aikaa Rocky-elokuvien sarjan kunnes 2006 Sylvester Stallone ohjasi vielä Rocky Balboan.

Rocky (Sylvester Stallone) sai kovia tällejä Rocky IV:ssa neuvostoliittolaiselta Dragolta. Lääkärit toteavatkin, että Rockylla on aivovaurio eikä hän voi enää otella. Samaan aikaan suulas promoottori Duke (Richard Gant) yrittää saada Rockyn takaisin kehään. Vaimonsa (Talia Shire) järkähtämättömällä kieltäytymisellä Rocky ei kuitenkaan siihen suostu edes silloin kun menettää kaiken omaisuuden huijaritilinhoitajansa takia. Rocky palaa vaimonsa ja nyt esiteini-ikäisen poikansa (Sage Stallone) kanssa kotikulmilleen asumaan.

Rocky päätyy manageriksi nuorelle lupaukselle Tommy Gunn (Tommy Morrison), joka kuitenkin huipulle päästyään menee Duken kelkkaan. Rockyn poika on aavistanut petoksen, mutta Rocky on liian sinisilmäinen. Duken pohjimmaisena tarkoituksensa on ollut aina saada Rocky jälleen nyrkkeilemään, mutta tämän elokuvan loppuottelua ei käydäkään kehässä vaan baarin takapihalla. 

Tommy olet kuin poikani, ota shortsini
 Minusta Rocky-elokuvat on ollut nyt hauska katsoa putkeen kun ne kertovat niin räikeästi kulloisestakin ajan kuvasta. Tässä Rocky femmassa ysäri oli vahvasti läsnä siinä, että rikkaudet ei enää ollutkaan se juttu. Urbaani ympäristö ja rap-musiikki kehystivät elokuvan puitteet. Tykkäsin enemmän tästä koruttomuuteen palaavasta tyylistä. 

Isä ja poika
Elokuva myös keskittyi enemmän Rockyn poikaan, jota esitti Sylvester Stallonen jo nyt edesmennyt poika Sage Stallone. Mielestäni oli ihan hauskaa että tässä elokuvassa ei toistettu Rockyn treenausrulettia vaan muottia rikottiin vähän vaikkakaan ei paljoa, koska Tommy hoiti suurelti Rockyn osan. Tosin oli ihan hyvää vertailua vielä tuoda esille se, että vaikka Tommylla oli talentti, niin ei Rockyn sydäntä: jos ei ole sitä, niin ei ole sitä. Rockyn pojan kapinointiakin oli ihan mielenkiintoista katsoa vaikka tuntuikin vähän irralliselta ja Rocky-elokuvaan kuulumattomalta.

Duke oli inhottavan viihdyttävä päällepäsmäri josta tuli mieleen Seinfeldista tuttu Kraimerin asianajaja Jackie Chiles. 

Kumpi on kumpi?


 ***

Ohjaaja:John G. Avildsen (Rocky, Krate Kid, Karate Kid II, Karate Kid III)
Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Kesto:104min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Rocky IV (1985)

Rocky IV jatkaa siitä mihin Rocky III jäi. 


Rocky sai voittamalla Clubber Langin (Mr T) jälleen nyrkkeilymestarin tittelin itselleen. Elettyään jonkin verran mukavaa elämää saapuu areenalle uusi haastaja kun neuvostoliittolainen tappokone Drago (Dolph Lundgren) tulee vaimonsa (Brigitte Nielsen) kanssa Jenkkeihin. Rockyn valmentajana ollut entinen mestari Apollo Creed (Carl Weathers) päättää haastaa Dragon näytösottelussa vaikka ei viiteen vuoteen ole ringissä ollutkaan. Rocky ja Adrian (Talia Shire) ovat molemmat huolissaan Apollosta, mutta Apollo pitää päänsä. Valitettavasti Drago on liian kova vastus ja menehtyy Apollo vammoihinsa. Tästä Rocky saakin uutta puhtia kohdata tämä Yhdysvaltojen ykkösvihollinen - Neukku-Drago. Kisat pidetään kylmässä Neuvostoliitossa jonne Rocky menee treenaamaan lukuisten yipitkien montaasien saattelemana. 

Pikku-Rocky ja jätti-Drago
Tässä nelosessa ei kyllä enää ollut hirveästi uutta tai no kyllähän Rocky kasvatti parran treenauksensa lomassa. 2/3 osaa elokuvasta koostui kuitenkin vanhojen Rocky-elokuvien pätkistä tai montaaseista. Uusia biisejä oli myös tulvillaan, mutta ei mitään Eye of the tigerin tai Rocky-tunnarin veroista. 80-luku oli myös räikeän esillä muun muassa "hassun" kotitalousrobotin, Boss-collegepaitojen sekä rautaesiriipun muodossa. Dolph Lundgren Dragona oli hyvin yksiulotteinen steroidihirmu. 


Drago harjoittelee tylsästi hienoilla laitteilla kun Rocky tuossa oikealla on asian ytimessä
Sinällään ihan hauska idea tämä kylmän sodan osapuolien vastakkainasettelu ja jotenkin hyvin luonnollinen jatkumo Apollon jenkkishortseissa nyrkkeilevälle Rockylle. Silti tämä oli kyllä kehnoin Rocky tähän mennessä.

 **1/2

Ohjaaja:Sylvester Stallone (Rocky III, Rocky II, Rambo)
Pääosissa:Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Kesto:91min
Valmistusmaa:USA