sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 26. toukokuuta 2014

Rocky III (1982)

Tiikerinsilmä - Rocky III (Rocky III) esittelee meille uuden kipaleen lisäksi Mr T:n Clubber Langina, joka haastaa nyt titteliä pitävän Rockyn (Sylvester Stallone), juuri kun hän olisi jäämässä eläkkeelle nyrkkeilystä. Mestaruuden tuoma maine ja mammona on "sivistänyt" Rockyn niin pahasti, että ei hän pärjää nuorelle haastajalle ja menettää mestaruusvyönsä. Luottomanagerinsa Mickeyn (Burgess Meredith) menehdyttyä ottaa Apollo Creed (Carl Weathers) Rockyn valmennettavakseen, koska hänkään ei erityisesti röyhkeästä Clubberista välitä. 

Apollo päättää viedä Rockyn pois kaikesta fanihumusta köyhille kotikulmilleen, Rockyn kun on löydettävä se "tiikerin katse", että hänellä olisi edes pienintäkään mahdollisuutta uusintaottelussa Clubber Langia vastaan. 
Mukana myös Hulk Hogan Thunderlipsinä. 

"I pity the fool"
Rocky kolmosesta huomaa hyvin, että nyt ollaan siirrytty 80-luvulle. Rocky saa maistaa yltäkylläisyyttä ja liukuukin sulavasti mainoksesta toiseen sekä pousaa fanien kanssa. Sellaista Rockya ei tietenkään ole mielenkiintoista katsoa, joten mestaruuden mentys oli sopiva ravistus ja Clubber yllättävän kova vastus. Ajattelin etukäteen ettei Mr. T:tä  varmaan voisi kovinkaan vakavasti ottaa, mutta mukavalla raivolla hän oli varteenotettava loppuvastus. 

Mielestäni alun hyväntekeväisyysottelu Hulk Hoganin esittämän Thunderlipsin kanssa oli myös hauska veto vaikka ei sinällään liittynytkään mihinkään. Parasta oli kun Hulk ja Rocky olivat kavereita lopussa. Pidin myös siitä, että Apollo valmensi Rockyä ja antoi jenkkilippushortsinsa titteliotteluun. Tällaiset ystävyyselementit olivat hyviä Rocky 3:ssa. Pidin kovasti Mickeystäkin, mutta vaihtelun vuoksi oli tärkeää, että Apollo asteli hänen kenkiinsä.

Tietysti tämä kolmonen toisti kahden edeltäjänsä juonta siitä, että aluksi Rocky ei oikein ole hyvässä kunnossa ja sitten Adrian (Talia Shire) saa pään kuntoon ja sitten taas treenataan tiikerin raivon lailla. Konsepti on kuitenkin toimiva ja jaksoi sen vielä tämän kolmosen verran ainakin katsoa. Saa nähdä mitä nelonen ja vitonen tuo tullessaan kun en niistä hirveästi muista. Neuvostoliitto taisi ainakin jossain olla vastassa vaikka Clubberin pitikin jäädä Rockyn viimeiseksi vastukseksi.

***

Ohjaaja:Sylvester Stallone (Rocky II, Rocky IV, Rocky Balboa, Rambo)
Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Kesto:99min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Rocky II (1979)

Katsoin Rockyn perään tämän Sylvester Stallonen kirjoittaman ja ohjaaman Rockyn uusintaottelun (Rocky II). Elokuvan alussa näytetään mitä ykkösen lopussa tapahtui kun Apollo (Carl Weathers) ja Rocky (Sylvester Stallone) selvisivät omilla jaloillaan viimeisen erän loppuun asti ja Apollo voittaa pisteillä.

Matsin jälkeen Rockylla on varaa tarjota vain parasta Adrian (Talia Shire) rakkalleen, joka suostuu hänen vaimokseen. Rahat kuitenkin loppuvat pian kun Rocky on luvannut vaimolleen, ettei enää nyrkkeile jotta hänen vahingoittunut silmänsä ei sokeudu kokonaan.

Samaan aikaan Apollo Creed saa vihapostia osakseen, jossa ottelua pidetäåän sovittuna tai jossa väitetään, että Rockyn olisi kuulunut voittaa.  Apollo haluaakin uusintaottelun ja heittää lokaa Rockyn maineelle, että tämä on liian "kana" osallistuakseen. Lopulta taloudelliset paineet, perheen lisäys ja oman rakkaan hyväksyntä ajavat Rockyn uudelleenkohtaamaan Apollon taistelussa mestaruudesta. 

Yo adrian, I did it!
Tämä jatko-osa ei luonnollisestikaan vedä vertoja sille ensimmäiselle ja alkaa heti heikosti vanhan toistolla. Juonellisesti elokuva on kyllä luonnollinen jatkumo edeltäjälleen: tottakai Rocky saa maistaa menestystä ja sitten menettää kaiken tajuten ettei osaa muuta kuin nyrkkeillä. Ja lopulta voittaa sen tittelin, joka hänelle olisi jo heti alkuunsa kuulunut.

Minulle elokuvan parasta antia oli noin puolesta välistä eteenpäin kun Rocky nielee ylpeytensä ja on valmis luuttuamaan lattioita nyrkkeilysalilla, jossa häntä pidetään kuninkaana kun "haluaa vain olla jotenkin kuvioissa mukana". Mutta onhan tämä jatkis pitkälti sen ensimmäisen toistoa; saman musan avulla huiippukuntoon ja sama vastus vaikka tulos onkin nyt eri.

Ihan hyvä.

***

Ohjaaja: Sylvester Stallone (Rocky III, Rocky IV, Rocky Balboa, Rambo)
Pääosissa:Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Kesto:119min
Valmistusmaa:USA

lauantai 24. toukokuuta 2014

610/1001 Rocky (1976)

Rocky kertoo tarinan pikku paikkojen nyrkkeilijästä Rocky Balboa (Sylvester Stallone) joka saa elämänsä tilaisuuden, kun hallitseva maailmanmestari Apollo Creed (Carl Weathers) haastaa hänet taistelemaan mestaruudesta. Näytöksen on tarkoitus olla pelkkää peeärrää Apollolle, mutta Rocky treenaa itsensä sellaisen kuntoon managerinsa (Burgess Meredith) avulla, että häneen on suhtauduttava vakavasti.

Nyrkkeilynsä lomassa Rocky vikittelee elänkaupan ujoa Adrian (Talia Shire) tyttöä.

Rocky Balboa mukiloituna
Toki Rocky on tullut  nähtyä aikaisemminkin, mutta viime kerrasta oli kuitenkin ehtinyt vierähtää kymmenisen vuotta. Toki sen hyvyyskin oli jättänyt aivokuoreeni muistijäljen, mutta silti en muistanutkaan miten hyvä se oli. Rocky vaan toimii kaikilla tasoilla ja Sylvester on näyttelijänä parhaimmillaan. Burgess on sopivan ärhäkkä manageriksi ja Talia sopivan ei-muovisen-nätti.

Adrian ja kuuma Rocky
Nyrkkeilyn raakuus sekä ujoon tyttöön rakastumisen herkkyys toimivat sopivassa kontrastissa läpi elokuvan. Elokuvan ohjaaja halusi elokuvallaan olla ensimmäinen nyrkkeilypätkä, jonka nyrkkeily näytti aidolta ja tätä varten Syltty ja Carl harjoittelivat samaa koreografiaa niin monta kertaa kunnes se sujui kuin tanssi. Harjoittelu selkeästi kannatti, koska uskottavan näköistähän se oli. 

Rocky on syystäkin klassikko ja monien urheiluelokuvien esikuva altavastaajasta montaasin kautta sankariksi.

*****

Ohjaaja:John G. Avildsen (Rocky V, Karate Kid, Karate kid II, Karate kid III)
Pääosissa:Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young

Kesto:119min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Resurrecting the Champ (2007)

Resurrecting the Champ kertoo tarinan vanhasta nyrkkeilylegendasta "mestarista" (Samuel L. Jackson), joka on menestyksensä jälkeen päätynyt kadulle asumaan. Heikohkosti urheilutoimittajan töissä menestyvä Erik (Josh Hartnett) kohtaa tämän vanhan mestarin ja haluaa tehdä hänestä jutun. Kun juttu painetaan, niin käykin ilmi ettei "mestari" ollut se keneksi hän itsensä sanoi. Toimittajan menestysunelmat menevät myttyyn ja hänen poikansakin on kamalan pettynyt.

Josh Hartnett ja pummi
Josh Hartnett on oksettava "kaunispoika", joka yrittää parhaansa. Valitettavasti se ei ole paljon. Samuel L. Jacksonkin yritti parhaansa, mutta valitettavasti elokuvan puitteet eivät vain olleet kummoiset. En tuntenut sympatiaa pummi-Samuelia kohtaan vaan enemmänkin tylsistymistä. Se, että "mestari" ei ollutkaan kuka sanoi olevansa oli yllätys, mutta tämä käänne vain pahensi elokuvan tasoa. Ilman tuota valehtelua "Resurrection" oli voinut olla ihan kiva rikkauksista ryysyihin ja takaisin rikkauksiin tarina, mutta nyt se oli vain masentava kuvatus.

Tai no se oli ihan kiva, että Joshin esittämä toimittaja menestyi vain keskitasoisesti/heikosti työssään. Yleensä elokuvissa ihmiset on tosi hyviä niiden töissä paitsi jos kyseessä on komedia.

Tylsä.

**

Ohjaaja: Rod Lurie
Pääosissa: Samuel L. Jackson, Josh Hartnett, Kathryn Morris
Kesto:112min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Million dollar baby (2004)

Clint Eastwoodin ohjaama Million dollar baby kahmi miltei kaikki tärkeät Oscar-palkinnot; ohjaamisesta, pääosasta, sivuosasta sekä parhaasta elokuvasta. 

Frankie (Clint Eastwood) on pitkän linjan nyrkkeilyvalmentaja, jolla on valmennettavanaan Big Willie (Mike Colter) kun ottelu mestaruudesta on aivan nurkan takana, niin päättää Willie vaihtaa Frankien toiseen manageriin. Tilanne antaa kuitenkin mahdollisuuden köyhistä oloista lähtöisin tulleelle 31-vuotiaalle Maggielle (Hilary Swank), jolla on vain yksi unelma: päästä nyrkkeilyn huipulle Frankien avulla. Huipulle Maggie pääseekin, mutta mestaruusottelussa loukkaantuu ja halvaantuu kaulasta alaspäin. 

Mukana myös Morgan Freeman peruskertojana sekä entisenä nyrkkeilijänä. 

Maggie valkun kanssa
Elokuva on sellainen, että sen loppuratkaisua ei osaa odottaa. Tai en osannut odottaa kun sen ensimmäisen kerran näin. Hilary Swank näyttelee uskottavasti nyrkkeilyyn intohimoisesti suhtautuvaa Maggieta. Itsekin köyhistä oloista lähteneelle Swankille samaistuminen oli varmaan suhteellisen helppoa. Clint puolestaan on luonnollinen kärttyisänä vanhana miehenä, jolla on kultainen sydän.

Minulle elokuvan parasta antia on Maggien taistelu kohti huippua. Naisurheilusta kun on surullisen vähän elokuvia, saati laadukkaita sellaisia. Loukkaantuuminen ja eutanasia olivat rohkeita ratkaisuja ohjaajalta, mutta samalla elokuva hieman lössähti kasaan. En myöskään ihan ymmärtänyt Jay Baruchelin näyttelemän Danger Barchin roolia elokuvassa koomisena kevennyksenä itsestään liikoja luulevana nyrkkeilijänä. 

****

Ohjaaja: Clint Eastwood (Hereafter, Täydellinen maailma, Hiljaiset sillat)
Pääosissa: Hilary Swank, Clint Eastwood, Morgan Freeman
Kesto:132min
Valmistusmaa:USA

668/1001 Raging bull (1980)

Kuin raivo härkä (Raging bull)  on Martin Scorsesen ohjaama henkilökuva nyrkkeilijästä nimeltä Jake LaMotta. Scorsese on sanonut, että ei ollut oikein varma Raivon härän ohjaamisesta, koska ei oikein tiennyt miten olisi urheiluelokuvaa lähestynyt. Tämä näkyykin hyvin elokuvasta, koska keskiössä ei ole niinkään ottelut kuin Jake itse ja tämän vaikea persoonallisuus. Oikea Jake LaMotta oli mukana  konsulttina elokuvan tekemisessä.

Robert De Niro esittää Jake LaMottaa, joka hurjan luonteensa takia päihittää ihmisiä kehässä ja pääsee huipulle asti taistelemaan mestaruudesta, mutta samalla hänen raivonsa sekä mustasukkainen luonteensa tuhoaa hänen yksityiselämänsä. Yhteen hän tykkää ottaa muun muassa veljensä Joeyn (Joe Pesci) sekä vaimonsa Vickien (Cathy Moriarty) kanssa.

Bronxin härkä
Elokuvasta huomaa heti, että ohjaaja ei ole mitään peruskauraa. Scorsesella on elokuvaan omalaatuinen ote ja sen elokuvaus onkin ihan omaa luokkaansa: mustavalkoisuus tuntui luonnolliselta, useat ottelut on kuvattu kuvasarjoina ja mukaan oli ujutettu värifilmiosio kotielokuvan muodossa jossa pitkä ajan kuluminen oli saatu tiivistettyä luontevaan montaasiin. Näyttelijät myös loksahtivat rooleihinsa: Robert on tietysti loistava (ja voittikin Oscarin) ja Joe Pescin kanssa onnistui omaksumaan vastenmieliset roolinsa. Nämä päähahmot nimittäin olivat kaukana mukavista kavereista. Varsinkin Jaken vaimoonsa Vickyyn kohdistuvaa alistamista oli ahdistava katsoa. 

Robert  LaMottana ja Cathy Vicky vaimona
Kaikista näistä seikoista huolimatta Kuin raivo härkä ei kuulu lempielokuviini enkä sitä mitenkään erityisen mielelläni katso. Jake on mielenkiintoinen hahmo ja elokuva on hyvin tehty, mutta sen verran epämiellyttävästä kaverista on kyse, että en tykkää häntä katsoa.

****

Ohjaaja:Martin Scorsese (The Wolf of wall street, Hugo, Shutter island)
Pääosissa:Robert De Niro, Cathy Moriarty, Joe Pesci
Kesto:129min
Valmistusmaa:USA

lauantai 17. toukokuuta 2014

Cinderella Man (2005)

Cinderella man perustuu tositapahtumiin. Russell Crowe esittää Jim Braddockia, jota kutsuttiin "Tuhkimomieheksi", josta elokuvakin on nimensä saanut. 

Jim Braddock on menestyvä nyrkkeilijä joka laittaa rahansa pörssiin ja 30-luvun laman sekä pörssiromahduksen jälkeen menettää omaisuutensa. Useiden loukkaantumisten jälkeen ei hän pysty enää voittamaan pelejäänkään, joten putoaa nopeasti pohjalle muun rupusakin sekaan. Jim menettää myös ottelulupansa.  Tämä näytetään meille nopeasti alkuintrossa. Todellinen tarina syntyy siitä kun tämä entinen kuuluisuus nousee feenixin tapaan tuhkasta, kuten parrakas ristiinpukeutuja meille euroviisuissa lauloi, ja palaa totaalisesta köyhyydestä takaisin varteenotettavaksi nyrkkeilyvastukseksi. 

Mukana menestyksessä auttaa hänen managerinsa Joe (Paul Giamatti) sekä hänen vaimonsa Mae (Renée Zellweger).

Russell Crowe ja Paul Giomatti
Russell oli uskottava köyhänä 30-luvun nyrkkeilijänä. Hänessä on jotain sellaista, että hänestä uskoo, että elämä ei ole ollut aina helppoa. Samaa en voi sanoa Zellwegeristä. Mielestäni hän on mainio joissain rooleissa, mutta tähän hän ei oikein sopinut vaatimattomana vaimona ja perheenäitinä. Giomatti oli sopivan energinen managerina ja toi viulunvingutus draamaan mukavaa potkua. 

Craig Bierko ja Russell C.
Elokuva oli ihan kiva tuhkimotarina varsinkin kun se perustui tositapahtumiin. Ymmärrän, että köyhyyttä ja kurjuutta piti korostaa, että menestys maistuisi vieläkin makoisammalta, mutta ehkä sen korostaminen paikoin hieman ärsytti. Craig Bierko pahimpana loppuvastuksena oli myös väärä valinta. Mielestäni hän on enemmänkin koominen kuin pelottava.

***1/2

Ohjaaja:Ron Howard (Enkelit ja demonit, Kaunis mieli, The Grinch)
Pääosissa:Russell Crowe, Renée Zellweger, Craig Bierko
Kesto:144min
Valmistusmaa:USA

maanantai 12. toukokuuta 2014

Knockout (2011)

Knockout on periaatteessa kuin Karate Kid, mutta lajina on vain nyrkkeily.

Matthew (Daniel Magder) joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle kun tämän äiti haluaa asua miesystävänsä luona. Yksityiskoulukin vaihtuu tiukan rahatilanteen takia julkiseen kouluun. Matthew joutuu heti ensimmäisenä päivänä ongelmiin koulun koviksen, Hectorin (Jaren Brandt Bartlett), kanssa. Matthew on ollut aina kiinnostunut nyrkkeilystä kun hänen ukkikinsakin nyrkkeili ja koulun mystinen talonmies (Steve Austin) alkaakin treenaamaan Matthewta, että hän voisi kohdata Hectorin tasavertaisena kehässä. 

Matthew myös ihastuu kivaan Ruby-tyttöön (Emma Grabinsky). 

Steve Austin psyykkaa Daniel-sania
Knockout oli ihan sympaattinen tv-elokuvamainen kertomus. Hirveästi ei uutta innovaatiota siitä kuitenkaan löytynyt kun elokuva toisti samaa kaavaa altavastaajan noususta. Mielestäni on hauskaa, että usein näissä otteluelokuvissa joissa se epätodennäköinen voittaja kohtaa loppuvastuksensa, niin se altavastaaja onnistuu tyrmäämään vastustajansa, mutta se toinen kuitenkin julistetaan voittajaksi: ei ihan sitä päävoittoa tullut, mutta ollaan kuitenkin onnellisia kun voitettiin itsemme.

Oikeastikin painijana ollut Steve Austin on kyllä olemukseltaan pelottava kaveri ja sellainen tuki omassa nurkkauksessa ei kyllä olisi pahitteeksi. 

Ihan kiva, mutta hyvin unohdettava.

**1/2

Ohjaaja:Anne Wheeler (Dancing Trees, War story)
Pääosissa:Steve Austin, Daniel Magder, Janet Kidder
Kesto:90min
Valmistusmaa: Kanada, USA

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Real Steel (2011)

Real Steel ei saanut paljonkaan kehuja tulleessan ulos kansan nähtäväksi. Mietinkin, että tuo elokuva ei varmaan ole kovinkaan hyvä, mutta on se silti nähtävä kun siinä on Hugh Jackman ja nyrkkeileviä robotteja. Yllätyinkin tämän odotustaakan kanssa positiivisesti.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa pääosassa kiiltää Hugh Jackman, Charliena, entisenä nyrkkeilijänä, joka uransa jälkeen on siirtynyt robottinyrkkeilyn pariin. Hänellä on siis robotti, jota ohjailee nyrkeilykehän ulkopuolella. Charlie on usealle taholle velkaa eikä menesty oikein elämässään. Hänen ainoa ystävänsä on myös robottien kanssa puuhaileva Bailey (Evangeline Lilly), joka alkaa myös menettää toivonsa miehen suhteen. 

Charlien elämä heittää kuperkeikkaa kun hän saa tietää, että 11-vuotiaan poikansa Maxin (Dakota Goyo) äiti on kuollut ja tulisi päättää, että haluaako Maxin huoltajuuden. Charlie on ainoastaan kiinnostunut rahasta ja sopiikin lapsen tädin (Hope Davis) sekä tämän rikkaan aviomiehen (James Rebhorn) kanssa, että viettää Maxin kanssa kesän, jonka jälkeen huoltajuuden saa täti. Charlie myy oikeutensa 100 000 dollarista.

Sanomattakin kenties selvää, että yhteinen kesä pojan kanssa sekä yhteinen kiinnostus robottinyrkkeilyyn saa Charlien kiinnostumaan enemmän omasta pojastaan.

Sparraajabotti Atom onkin yllättävän kova
Scifi-elokuvia on tullut nähtyä monessa muodossa ja tämä oli yksi ihan hauska sellainen. Melkein näin ohjaajan aivotuksen: jos vain tekniikka olisi kehittynyt niin pitkälle, että voisi olla kunnon robottinyrkkeilyä. Tai tekniikka on varmaankin jo niin kehittynyttä, mutta että se olisi taloudellisesti kannattavaa. Joka tapauksessa koko muu maailma elokuvassa on samanlaista kuin nykyäänkin ja ainoana poikkeuksena on tämä tavallisten ihmisten syrjäytyminen nyrkkeilykehästä ja robottien siirtyminen tilalle. 

Jackman oli mainio renttu ja Dakotakin oli sympaattinen poika vaikka joissain kohdissa mieleeni tuli, että ei kai tuo ole sama näyttelijä kuin Anakin Skywalker? Siitäkin elokuvasta on jo niin paljon aikaa, että young Skywalker ei taida enää ihan näin young kuitenkaan olla. Molemmissa hahmoissa oli kuitenkin sama ärsyttävä piirre: Miten he olivat niin hyviä hienomekaanikkoja ilman mitään koulutusta?

Isä ja poika
Jos kuitenkin keskittyy itse tarinaan altavastaaja robotista, jonka poika löysi kaatikselta ja tämän yllättävästä pärjäämisestä nyrkkeilykehässä sekä isän ja pojan lähentyminen, niin oli elokuva täynnä intensiivistä tunnelatausta. Pojan Atom-robotti oli saatu yllättävän sympaattiseksi ja jotenkin hänestä tuli mieleen toinen sympaattinen robotti-hamo: Rautajätti.

Tykkäsin kyllä Real Steelistä yllättävänkin paljon... Ai niin. Yksi iso miinus: Evangeline Lilly. Hei, Lilly! Kuinka monta kertaa sen pojan päätä pitää oikein pörröttää? Tajuttiin kyllä, että tykkäät siitä kakarasta. Niin ja hei, Lilly! Et ole uskottava kun hurraat baarissa Atomia voittoon. Ja hei Lilly. Oikeasti. Et osaa näytellä. Sinut roolitetaan vain heteromieskatsojien takia.

***1/2

Ohjaaja: Shawn Levy (Night at the museum, Date night)
Pääosissa:Hugh Jackman, Evangeline Lilly, Dakota Goyo
Kesto:127min
Valmistusmaa: USA, Intia

Blindness (2008)

Blindness oli elokuva jota en odottanut näkeväni kun pääosissa oli nimiä kuten Julianne Moore, Mark Ruffalo, Danny Glover sekä Gael García Bernal.

Koko maailman valtaa virus, joka sokeuttaa ihmiset. Silmälääkäri (Mark Ruffalo) saa hoitaakseen ensimmäisen tällaisen tapauksen (Yûsuke Iseya). Kaikki silmälääkärin vastaanotolla olleet sairastuvat sokeuteen, mutta itse lääkärin vaimo (Julianne Moore) on immuuni eikä sairastu. Kun armeijan toimesta sokeita haetaan karanteeniin, niin valehtelee lääkärin vaimo, että myös hän on sokea. Vaimo onkin karanteenin ainoa näkevä ihminen ja joutuu osastonsa yleiseksi hoivaajaksi. Ulosteen ja ruuan tähteiden keskellä vaimo alkaa olla aika loppu. Kaiken kuitenkin kruunaa osasto kolmosen hankaluuksien aiheuttaja (Gael García Bernal), joka julistaa itse itsensä kuninkaaksi. Hänellä on ase ja ottaakin haltuunsa ruokavarat ja jakaa niitä aluksi vain arvoesinetä vastaan. Lopuksi hän haluaa naiset. 

Julianne Mooren näyttelemä hahmo ei enää kestä kohtelua ja tekeekin kaikkensa, että pääsisi karanteenista pois.  

Julianne Moore johtaa sokeita
Elokuvaa oli erittäin epämiellyttävä katsoa. Ohjaajalla on vähän toivoa ihmiskuntaa kohtaan ja kuvaakin että tällaisessa tilanteessa vajoasimme eläinten tasolle tarpeena tyydyttää vain alkukantaisimmat tarpeemme. Henkilöillä ei ollut elokuvassa nimiä tai niitä ei katsojalle kerrottu, joka vain korosti ihmisten roolia lihaköntteinä. Pelottavinta elokuvassa oli se, että se on hyvinkin mahdollista. Jatkuvasti uutisista saa lukea todisteita tämänkaltaisesta ihmisluonteesta. Ehkäpä rakentamamme sivistynyt yhteiskunta on vain hataraa lavastetta, jonka kaatumiseen ei paljoa tarvittaisi.

Elokuva herätti paljon ajatuksia ja hatunnosto Julianne Moorelle sekä muille tunnetuille nimille, että suostuivat esiintymään tässä hyvin epä-Hollywoodlaisessa pläjäyksessä. 

***1/2

Ohjaaja:Fernando Meirelles (City of God, The Constant Gardener)
Pääosissa:Julianne Moore, Mark Ruffalo, Gael García Bernal
Kesto:121
Valmistusmaa: Kanada, Brasilia, Japani

perjantai 9. toukokuuta 2014

Ondine (2009)

Ohjaaja Neil Jordanilla on pari mielenkiintoista fantasiaelokuvaa kuten Veren vangit sekä The Company of the wolves. Luettuani kuvauksen hänen ohjaamaastaan elokuvasta Ondine, ajattelin, että on luvassa Splash!-tyyppinen fantasiapätkä mererenneidosta, mutta luvassa olikin hieman erilainen kertomus.

Syracuse (Colin Farrell) on kalastaja, joka saa verkkoonsa mystisen naisen - Ondinen (Alicja Bachleda), jonka vie vanhaan mökkiinsä asumaan. Syracusen munuaisvaivainen tytär Annie (Alison Barry) yhdistää Ondinen tarinan myyttiin selkieistä, jotka ovat hylkeitä jotka maalla ollessaan muuttuvat ihmisiksi. Annie on erityisen kiinnostunut Ondinesta, koska selkiet voivat myytin mukaan toteuttaa toiveita. Annie haluaisi, että hänet parannetaan. 

Kalastaja sekä saalis
Elokuva oli siitä mielenkiintoinen, että alussa ei voinut tietää, että onko elokuva fantasiaa vai ottaako se realistisemman otteen päähahmoon. Kun elokuva alkoi kallistua jälkimmäiseen oli se pieni pettymys, mutta toisaalta ihan virkistävä ratkaisu "fantasiaohjaajalta". Mielestäni Alison oli mainio lapsinäyttelijä ja Ondinen näyttelijässäkin oli mukavaa mystisyyttä. Oli myös kiva nähdä Colin Farrell vaatimattomassa roolissa ex-alkoholisti-kalastajana.

Kuitenkin mitä lähemmäksi elokuva loppuaan pääsi ja ratkaisu kävi ilmeisemmäksi, niin koki se jonkinlaisen antikliimaksin.

Ihan jännä.

***1/2

Ohjaaja:Neil Jordan
Pääosissa:Colin Farrell, Alicja Bachleda, Dervla Kirwan
Kesto:111min
Valmistusmaa: Irlanti, USA

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Terms and Conditions May Apply (2013)

Lupaudutko antamaan kaikki rahasi, kaikki oikeutesi ja jopa sielusi kun hyväksyt internetohjelmien ehdot ja säännöt?  Terms and Conditions May Apply dokumentti pohtii metrien pituisia sääntölitanioita joita käyttäjä harvoin lukee. 

Facebookissa kaikki tieto on varmassa tallessa
Dokumentti esittelee kuinka internet on NSA:n ja muiden vakoilujärjestöjen karkkikauppa. Ihmiset tarjoavat omia henkilötietojaan vapaaehtoisesti erilaisten sosiaalisten medioiden kautta ja tiedon keruu on helppoa. Entinen NSA:n työntekijä kertoo dokumentissa kuinka on olemassa tila johon on varastoitu kaikki ja tarkoitan KAIKKI tietoliikenne mitä internetissä tapahtuu. 9/11 jälkeen ihmisten seuraamista säätelevät lait Yhdysvalloissa aikalailla kumottiin, joka mahdollisti kaikenlaisen ihmisten vakoilun. Internet hakuja myös seurataan ja tietyt sanat ovat niin sanotulla kiellettyjen listalla. Kun ohjelma havaitsee tarpeeksi hälyttävät sanat samassa yhteydessä saattaa kyseinen henkilö saada visiitin SWAT-tiimiltä tai joutua muuten viranomaisten syyniin. Dokumentissa esitetäänkin pari tällaista tapausta. Yksi esimerkki oli irlantilaisen miehen harmiton twiitti, jossa hän viittaa tulevaan vierailuunsa Yhdysvaltoihin ja kuinka hän aikoo "tuhota Yhdysvallat", joka tarkoittaa bilettämistä. Twiitin hän päättää kansainväliseen suukon merkkiin: x. USA:n lentokentällä hänet vietiin sivuun ja joutui twiittinsä takia usean tunnin kuulusteluun.

Vaarallinen twiitti
Toinen ahdistava tapaus internetin valvonnasta oli teatteriryhmän protestin päättäminen ennen kuin se oli edes alkanut. Teatteriryhmää johtava professori joutui lukkojen taakse kuninkaallisten häiden ajaksi, ettei voinut toteuttaa suunniteltua kauhuteatteriprotestiaan. Mielestäni tämä oli erityisen ahdistavaa, että pidätetään protestista ennen kuin sellainen on edes ehtinyt tapahtua. Kunnon Minority report -meininkiä indeed. Ja muutenkin miksi rauhanomaisesta prostestista pitäisi joutua pidätetyksi? Tapaus oli Britanniassa jossa kuitenkin tietääkseni on sananvapaus. Mieleeni tulikin heti ihan äskettäin Suomessa tapahtunut vasemmistoliiton rauhanomaisen vappumarssin sabotointi poliisien osalta kun marssissa käytettäviä lippuja katkottiin kun "niitä olisi voinut käyttää aseina". Poliisi ei paikalla perustellut toimintaansa muuten kuin sanomalla, että "tähän on syynsä". Poliisi on kuitenkin verorahoilla palkkansa saava taho ja heidän tulisi olla kansan palvelijoita. Suomi ei kai vielä mikään poliisivaltio ole.

Dokumentti antoi paljon ajattelemisen aihetta vaikka suuria yllätyksiä ei tullutkaan. Dokumentin aihe oli äärimmäisen kiinnostava, mutta välillä se oli hieman turhan sekavaa katsottavaa eikä aiheita aina käsitelty tarpeeksi johdonmukaisesti. Haastatteluita myös pätkittiin turhan tiuhaan. Dokkarin pääsanoma: "yksityisyys on kuollut" oli turhan alleviivatusti tuotu esiin. Kyllä se muutenkin olisi tullut selville eikä sitä olisi tarvinnut erikseen eri tahoilta kysellä. 

Toivottavasti en nyt joudu kenenkään mustalle listalle tämän kirjoituksen perusteella. 

***1/2

Ohjaaja: Cullen Hoback (Freedom State)
Pääosissa: Max Schrem, Moby, Mark Zuckerberg
Kesto:79min
Valmistusmaa:USA

Return to Me (2000)

Palaa luokseni (Return to me) on surukas romanttinen komedia, jossa rakennuksia suunnittelevan Robinin (David Duchovny) eläinten kanssa työskentelevä vaimo Elizabeth (Joely Richardson) kuolee auto-onnettomuudessa. Elizabethin sydämen saa sydänsairaudesta kärsivä Grace (Minnie Driver).

Robin kohtaa Gracen tämän työskentelemässä ravintolassa noin vuosi vaimonsa kuoleman jälkeen ja ihastuu naiseen. Gracelle kuitenkin selviää ajan kanssa, että hänellä on Robinin kuolleen vaimon sydän ja se on tälle aika shokki. Riittääkö rakkaus?

Mukana myös James Belushi.

Sydänleikkauksesta on jäänyt arpi
Tykkään David Duchovnysta kovasti lähinnä X-files- ja Californication -tv-sarjojen ansioista. Minnie Driver on mielestäni ihan sympaattinen. En kuitenkaan nähnyt näiden kahden henkilön välillä hirveästi kemiaa eikä roolitus ihan osunut nappiin tässä romanttisessa elokuvassa. Idea sinällään oli sopivan korni romanttiseen höttöön kuolleen  vaimon sydämestä, mutta mielestäni tämä paljastuminenkin oli hoidettu hieman kömpelösti kun koko elokuvaa oli rakennettu siihen hetkeen.

Elokuva on Gracen siskoa pätkässä esittäneen Bonnie Huntin esikoisohjaus. Mielestäni on hauskaa, että hänet roolitetaan aina samanlaisiin rooleihin päähenkilön suorasanaisena arkisena ystävänä/ vaimona/ siskona, joka pyörittää usein lapsiperhettä (Beethoven, Jerry Maguire, Villi tusina)  ja että hän roolitti itsensäkin samankaltaiseen osaan.

Hetkittäin ihan hauska. Mukana oli "laadukkaita" eläkeläisiä (mm. Carroll "Archie Bunker" O'Connor, Robert Loggia).

**1/2

Ohjaus:Bonnie Hunt
Pääosissa:David Duchovny, Minnie Driver, Carroll O'Connor
Kesto:115min
Valmistusmaa:USA

torstai 1. toukokuuta 2014

Mortified Nation (2013)

Katsoin dokumentin Mortified Nation, joka kuvasi tapahtumia ympäri Yhdysvaltoja (sekä Ruotsia), joissa aikuiset ihmiset lukevat lapsuutensa tai nuoruutensa päiväkirjoja ääneen yleisön edessä. Täytyy sanoa, että usein komediaelokuvat eivät tuota lupaamaansa komediaa, mutta tämä dokkari oli parasta komediaa jota olen vähään aikaan nähnyt. Nauroin ääneen ja kovaa. Harvinaista.

 Dokumentti näytti eri henkilöiden lavaesiintymisiä, haastatteli esiintyjiä sekä lavashown keksijää: Dave Nadelbergia, joka oli saanut idean tapahtumaan löytämästään vanhasta rakkauskirjeestä. Kertomusten hauskuus piilee siinä, että niitä ei olla kirjoitettu huumorimielessä vaan ne ovat olleet totisinta totta kullekin henkilölle. Päiväkirjaan ei myöskään tarvitse sensuroida itseään. Kasvavan aikuisen ongelmat ovat myös universaaleja, kuten ensirakkaus ja oman itseyden kehittyminen. Kirjoituksiin onkin sen takia helppo samaistua.

Itse en olisi ehkä vielä ihan valmis lukemaan omia noloja sepustuksiani, mutta toisten avautumisia oli erittäin hauska katsella. Huvittavaa oli esimerkiksi kun nyt homoksi itsensä tunnistava mieshenkilö luki päiväkirjaansa jossa hän yritti vakuutella itselleen, että haluaa tyttöystävän vaikka miehiä päivät pitkän ajattelikin tai gangsta vaiheessa eläneen pojan päiväunelmat koulun suosituimmasta tytöstä. 

Parhautta.

Minulla oli näin paljon asiaa lauantaina 1988.

****

Ohjaaja:Michael Mayer
Pääosissa:Tynan DeLong, Yetta Gottesman, Rati Gupta

Kesto: n. puolitoista tuntia
Valmistusmaa:USA

Hope Floats (1998)

Toivo elää (Hope floats) on juustoinen tarinan pikkukaupungin kasvatista Birdee:stä (Sandra Billock) joka joutuu muuttamaan takaisin äitinsä luokse tyttärensä kanssa kun hänelle paljastuu suorassa tv-lähetyksessä, että hänen miehellään on suhde tämän parhaaseen kaveriin (Rosanna Arquette). 

Kotikonnuillaan Birdee huomaa, että kun oli koulussa suosittu, niin dissasi paljon ihmisiä, jotka eivät nyt hänestä hirveästi välitä. Justin (Harry Connick Jr.) kuitenkin on aina jäänyt haikailemaan hänen peräänsä. Milloin Birdee näkee, että Justin on se hänen elämänsä mies?

Miehen käsivarsilla, iih!
Elokuva oli imelä ja ponneton rakkaustarina jossa oli väännettyä draamaa pikkutytön sopeutumattomuudesta uusiin olosuhteisiin. Melkeinpä oksettavaa draamaa. 

Forest Whitaker
Olin hyvin yllättynyt kun huomasin, että  Forest Whitaker on ohjannut tämän elokuvan. Pätkässä kun ei tummaihoiset ole millään tavalla edustettuina toisin kuin miehen toisessa romanttisessa draamakomediassa - Haku päällä. Muutenkin miehen omia rooleja ajatellen en olisi odottanut, että mies tykkää ohjata romanttisia draamakomedioita.




 **

Ohjaaja:Forest Whitaker
Pääosissa: Sandra Bullock, Harry Connick Jr., Gena Rowlands
Kesto:114min
Valmistusmaa:USA

Noah (2014)

Darren Aronofsky on yksi lempiohjaajistani. Hänen käsistään on tullut loistavia elokuvia kuten The Wrestler, Black Swan, Pi ja The Fountain. Odotukseni olivat siis korkealla kun menin katsomaan hänen uusimman elokuvansa Noah.

Jumala loi maan, taivaan ja vedet sekä eläimet ja ihmiset. Ensimmäiset ihmiset olivat Aatami ja Eeva jotka lankeemuksen jälkeen saivat Abelin, Cainin ja Sethin. Cain surmasi Abelin jonka jälkeläiset olivat kieroutuneita pahiksia ja Sethin suku oli hyvä, mutta Noah (Russell Crowe) jäi yksin edustamaan sukunsa ainoaa linjaa kun luuli isänsä (Anthony Hopkins) kuolleen Tubal-Cainin (Ray Winstone) käsissä. 

Noah saa oman perheen vaimonsa (Jennifer Connelly) kanssa: Shemin (Douglas Booth), Hamin (Logan Lerman) ja Japhethin (Leo McHugh Carroll). Matkallaan he myös kohtaavat tytön Ilan (Emma Watson) jonka oma perhe on teurastettu ja ottavat tämän omakseen. Ila on kuitenkin haavoittunut niin, että ei voi lisääntyä, joka myöhemmin tuottaa hänelle tuskaa kun rakastuu Shemiin.

Nooan perhe
Noah saa näyn Jumalalta, että maailman täyttää tulva, joka huuhtoo kaikki syntiset pois maan päältä. Noahin tehtävänä onkin pelastaa kaikki viattomat eli eläimet, jotta Paratiisi voitaisiin palauttaa alkutilaansa eikä ihminen pääsisi sitä synteineen pilaamaan. Noahin on kuitenkin vaikea murhata perheensä joten päättää, että ihmisillä on myös sija tässä uudessa Edenissä.  

Arkin raksalla
Täytyy sanoa Aronofskyn kunniaksi, että hän ei halunnut tähän uuteen elokuvaan oikeita eläimiä koska oli nähnyt aikaisemman elokuvansa kuvauksissa kuinka kurjat olosuhteet elokuvaeläimillä on. Kaikki Noahin eläimet ovatkin tietokoneella luotuja, joka sopikin hyvin tähän tietokoneistetun näköiseen elokuvaan. Elokuva itsessään ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin olisin toivonut. Usein mietinkin, että mikä on tämän elokuvan tarkoitus ja idea. Raamattu on tarinakokoelma siinä missä muutkin ja varsinkin vanhasta Testamentista löytyy varmasti kiehtovaa elokuvamatskua. Nooan arkki on kuitenkin jo ehkä siinä määrin kulunut ja tunnettu tarina, että sitä ei ollut niin jännä katsoa. Ymmärrä että Aranofsky koki tämä Nooan mielenkiintoisena hahmona joka joutuu tekemään vaikeita päätöksiä Herransa käskystä. Tuntui kuitenkin siltä, että elokuvasta puuttui se kohokohta tai jokin tarinaa vievä punainen lanka. Arkin valmistuessa seilasi Noah Edeiniin ja joi kaikki viiniruukut jonka jälkeen pyörähti rinnettä humalassa. Tämän jälkeen tajusin miksi Russell Crowe oli valittu pääosaan.

Elokuva oli vähintäänkin hämmentävä enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Onnistui se kuitenkin vaiheittain herkistämään itseni peräti kyyneliin asti. Usein kuitenkin huomasin miettiväni, että miksi Aranofsky halusi tehdä tämän elokuvan. Tämä kaksituntinen elokuva tuntui kolmituntiselta eikä sen seuraaminen ollut aina helppoa. Mieluummin olisin ehkä pelannut tätä hauskaa Nooan arkki -tietokonepeliä:



***

Ohjaaja:Darren Aronofsky
Pääosissa: Russell Crowe, Jennifer Connelly, Anthony Hopkins 
Kesto:132min
Valmistusmaa:USA