586/1001 Blazing Saddles (1974)

Mel Brooksin komedia Villiä hurjempi länsi (Blazing saddles) on kreisikomedia tummaihoisesta seriffistä.

Rautatien rakennustyöt vaatisivat väylän kulkevan pienen Rock Ridgen kaupungin läpi. Kaupunkia asuttaa kuitenkin kylästään tykkääviä "Johnsoneita". Korruptoitunut poliitiikko Hedley Lamarr (Harvey Korman) päättää nimittää kylän tyhjentämiseksi ensimmäisenä tummaihoisen miehen  (Cleavon Little) seriffiksi ja puhuu kuvernöörin (Mel Brooks) mukaan juoneen. 

Kaupunkilaiset eivät kuitenkaan Hedleyn salaisista toiveista huolimatta poistu vaan jäävät kaupunkiin. Uusi seriffi saa tukea Waco kidilta, joka on lännen nopein..tai oli ainakin ennen. Häntä esittää Gene Wilder.

Brooksin luottonäyttelijä Madeline Kahn on elokuvassa yökerhon esiintyjä Lili Von Shtupp, joka saa tehtäväkseen vietellä seriffin juonilta Hedleyltä.

Elokuvassa on useita mainioita musiikkinumeroita niin Madelinelta kuin muiltakin.

Gene Wilder ja Cleavon Little

70-luvulla tehty Blazing saddles on mielenkiintoinen otanta rasismiin. Elokuvassa viljellään neekeri-sanaa samalla kun päätähtenä on mustaihoinen mies ja kaikki on tehty tarkoituksella saaden rasisimin pelkän olemassaolon vaikuttamaan absurdilta.  Naisten osat ovat lähinnä olla vähäpukeisina koristeina.

Tykkäsin varsinkin lapsena paljon Mel Brooks -komedioista sekä Gene Wilderistä. Oli Villiä hurjempi länsi vieläkin hauska lähinnä Cleavon Littlen sekä Gene Wilderin suoritusten perusteella. Elokuva parodioi enemmänkin yleisesti ottaen lännen elokuvia tai löyhästi High Noonia eikä niinkään tarkasti jotain tiettyä elokuvaa kuten useissa Brooksin elokuvissa tehdään.   

Ei lempi Brooksini, mutta ihan hauska.

***1/2

Ohjaaja: Mel Brooks (Young Frankenstein, Robin Hood - men in tights, Dracula - Dead and loving it)

Pääosissa: Cleavon Little, Gene Wilder, Slim Pickens

Kesto: 1h 33min

Valmistusmaa: USA

Robin Hood: Men in Tights (1993)

Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa (Robin Hood: Men in Tights) on Mel Brooksin ohjaama leukailu usein filmatisoidusta Robin Hoodin tarinasta. 

Elokuvan juoni on pääpiirteiltään sama kuin esimerkiksi siinä Robin Hoodissa, jossa Kevin Costner on pääosissa, mutta mukaan on sitten siroteltu aimo annos huumoria. Robin Hood (Cary Elwes) palaa ristiretkiltään Jerusalemista takaisin kotiinsa Englantiin vain huomatakseen, että tämän kotitilan on anastanut kuninkaan poissa ollessa hallintaa pitävä prinssi John (Richard Lewis) ja hänen seriffinsä (Roger Rees). Tilasta on jäljellä enää uskollinen sokea palvelija Blinkin (Mark Blankfield), joka antaa Robinin haltuun avaimen kaikkein suurimpaan aarteeseen (joka osottautuu leidi Marianin römpsäksi).

Robin Hood kerää pienen joukon metsäläisiä ja uhmaa prinssiä ja tämän kieroa seriffiä.

Olen nähnyt tämän elokuvan aika monta kertaa eikä se enää ihan niin paljon naurattanut kuin joskus aikaisemmin, mutta kyllä siitä vielä näiden vuosienkin jälkeen löytyi potkua. Mielestäni loistokas oli  varsinkin elokuvan nimikkokappale - Men in tights (mieleeni tuli ihan Monty Pythonin Military fairy). Tässä Beavesin ja Buttheadin katsomana:

Mel Brooksin komediat toki noudattelevat samoja kaavoja sekä vitsejä, mutta ei se haittaa. Kyllä tämä sukkahousutarina mahtui vielä mukaan. Hassua oli sinällään huomata, että elokuvan prinssiä esittänyt Richard Lewis oli kuin köyhän miehen Gene Wilder eleisssään ja repliikkien lausumisissaan. Olihan Gene pitkään Mel Brooksin luottonäyttelijöitä elokuvissa kuten Kevät koittaa Hitlerille sekä Frankenstein Juniori.

Hauska, mutta ei ihan parhainta Melliä.

***

Ohjaaja: Mel Brooks

Pääosissa: Cary Elwes, Richard Lewis, Roger Rees

Kesto:104min

Valmistusmaa:Ranska, USA

Dracula: Dead and Loving It (1995)

 "Children of the night...What a mess they make."

Meidän perheessä videoiden vuokraaminen oli harvinaista herkkua, mutta silloin kun sellaista tapahtui niin monesti mukaan lähti jokin Mel Brooksin tuotos. Televisiosta tullut Dracula - Verevä vainaja (Dracula: Dead and loving it) toikin muistoja mieleeni vaikka ei Brooksin parhaisiin mielestäni lukeudukkaan (vrt. The Producers, Spaceballs, Blazing saddles).

Verevässä vainajassa parodioidaan Bram Stokerin Draculaa. Kreivi Dracula (Leslie Nielsen) on kutsunut lakimies Renfieldin (Peter MacNicol) luoksensa Transsylvaniaan, koska haluaa ostaa Englannista tiluksen. Dracula klousaa diilin ja tekee Renfieldistä hyönteisiä syövän orjansa. Lontoossa Dracula ahdistelee hemaisevaa Mina (Amy Yasbeck) neitoa ja haluaa muuttaa hänetkin vampyyriksi. Nokkela tohtori Van Helsing (Mel Brooks) kuitenkin pääsee Draculan juonista perille ja tekee kaikkensa estääkseen Minan muutoksen.

Kuten jo alussa kirjoitin, niin Dracula ei kuulu Mel Brooksin parhaimpiin. Itse asiassa yllä oleva kuva on otettu artikkelista, jossa listataan 10 vampyyri-elokuva epäonnistumista. Vaikka elokuva ei kuulukaan niihin Brooksin oivaltavimpiin parodiohin, niin elokuva onnistuu kyllä ihan viihdyttämään. Mielestäni Leslie hoiti kunnialla Draculan roolin hiuslisäkkeineen. Myös Peter MacNicol oli huvittava Draculan kätyrinä. Kuten kaikki Brooksin elokuvat, niin myös Dracula toimii parhaiten väsymyksen rajamailla kun kaikki tyhmä naurattaa. Jostain syystä koin varsin hauskana kun Dracula tanssitti Minaa ja ihmiset näkivät peilin kautta tanssiparista ainoastaa Minan liikkeet.

Ihan hauska.

**1/2

Ohjaaja: Mel Brooks (Spaceballs, The Producers)

Pääosissa: Leslie Nielsen, Mel Brooks, Peter MacNicol

Kesto: 88min

Valmistusmaa: USA, Ranska

Hot Fuzz (2007)

Katsoin televisiosta tulleen Hot Fuzz -komedian, jonka kyllä omistan myös devarina.

Simon Pegg näyttelee superkyttä Nicholas Angelia, jonka pidätysprosentti on 400 ja on muutenkin koko Lontoon paras poliisi. Poliisilaitos ei ole tästä kuitenkaan innoissaan, koska hän saa muut pollarit näyttämään epäpäteviltä sekä usean työ on vaarassa, koska Angel on niin tehokas. Poliisilaitoksen johto (mm. Martin Freeman, Bill Nightly, Steve Coogan) päättääkin lähettää Angelin pois kuvioista maalle Standford-nimiseen tuppukylään, joka on julistettu useaan otteeseen vuoden parhaaksi kaupungiksi. Angel saa paikallisen työpartnerin (Nick Frost), joka näyttää Angelille paikkoja. Poliisipiiriä johtaa tarkastaja Frank Butterman (Jim Broadbent).

Stanford vaikuttaa tapahtumaköyhältä kaupungilta kunnes outoja "onnettomuuksia" alkaa tulvia. Angelin epäilykset heräävät, että onko kaupunki sittenkään niin rauhaa rakastava kuin on annettu ymmärtää.

Cameon tekee Peter Jackson joulupukkina ja sivuosassa voi nähdä Timothy Daltonin sekä Black Books -sarjasta tutun Mannyn eli Bill Baileyn. 

Elokuvan on ohjannut Edgar Wright, joka tuli tunnetuksi jo Shaun of the dead zombie-parodiasta. Samanlainen parodinen ote oli myös Hot Fuzzissa, mutta nyt vaan hupailtiin toiminta-/poliisi-elokuvien kustannuksella.

Simon Peggin ja Nick Frostin välinen kemia toimi ja he olivat myös hyvä vastakohtapari. Elokuvaa oli hauska katsoa, mutta kuitenkaan se ei ihan kympillä vaikuttanut. En ole varma minkä takia, ehkä olen nähnyt vain liikaa parodioita. Peter Jacksonin cameosta tulikin mieleeni, että hänen ohjaamissa Bad tastessa ja Braindeadissa oli jotain aitoa: alhainen budjetti, kekseliäisyys ja suht tuntemattomat kasvot. Nämä elokuvat toimivat varmastikin Hot Fuzzin ja Shaun of the deadinkin esikuvina. Wright on kuitenkin loistava ohjaaja eikä mistään kopioimisesta ole kuitenkaan kyse.

Hauskaa!

***1/2

Ohjaaja: Edgar Wright (Shaun of the dead)
Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost
Kesto: 121min
Valmistusmaa: UK, Ranska, USA

Superhero movie (2008)

Tämän blogin huono puoli on se, että se paljastaa kuinka paljon roskaa oikein tulee katsottua. Nyt oli kuitenkin pakko pistää kökkäreisen työpäivän päätteeksi jotain "aivot narikkaan" -kategoriasta ja digiboksilta osui silmiini siihen tarkoitukseen soveltuva  Superhero movie.

Elokuva on siis parodia supersankari-elokuvista. Tarinan kehykset ovat oikeastaan pölhäisty kaikista kolmesta hämähäkkimiehestä ja sitä on maustettu vähän mm. Batmanilla ja X-menillä.

Pääosassa toimii joku tuntematon poika (Drake Bell), joka ei mitenkään erityisesti mieleen jäänyt ja samaa kaliiperia oleva tyttö (Sara Paxton) hänen ihastuksen kohteenaan. Ainoa erotus Tobeyn Spiderman-hahmoon on se, että Drakea ei purrut radioaktiivinen hämähäkki vaan sudenkorento. Sivuosassa vilahtaa Pamela Anderson (pun intended).

Nauroin elokuvan kanssa miltei ainoastaan silloin kun Draken hahmon setä oli ruudussa, häntä nimittäin näytteli edesmennyt Leslie Nielsen. Siinä miehessä vaan on sitä jotakin. Enimmäkseen elokuva oli kuitenkin pelkkää epäinnovatiivista kopiointia alkuperäisistä Spideistä sekä kehnoa pieruhuumoria.

*(1/2 Leslie-lisä)

Ohjaaja: Craig Mazin (The Specials)

Pääosissa: Leslie Nielsen, Sara Paxton, Drake Bell

Kesto: 75min

Valmistusmaa: USA

Meet the Spartans (2008)

Tiesin ennen kuin aloin edes katsomaan elokuvaa Mitäs me spartalaiset (Meet the Spartan), että se tulee olemaan erittäin typerä, joten ennakko-odotukseni olivat minimissään.... ja typerähän se olikin.

Elokuva on parodia elokuvasta 300, joka kertoo 300 spartalaisesta Frank Millerin visuaalisesti kauniiseen sarjakuvaan pohjautuen. Tämä elokuva kertoo 13 spartalaisesta joille on maalattu vatsalihakset spraymaalilla. Elokuva on niin sanottu "spoof movie" eli se on tehty samassa hengessä kuin esim. Scary movie, joka parodioi kauhuelokuvia.

Pääosissa ovat Sean Maguire (jolla oli itseasiassa aika seksikäs ääni) ja Carmen Electra, joka oli yllättävän hyvä näyttelemään mitä hän nyt sai näytellä (kävi häntä jopa hieman sääliksi kun on aina pelkkä pari tissejä jokaisessa elokuvaesiintymisessään).

  

Elokuvassa ei ole oikeastaan yhtä yhtenäistä juonta, paitsi että spartalaiset lähtevät taistelemaan persialaisia vastaan. Se koostuu lähinnä pienistä "sketsipaloista". Monet kohtaukset muuntautuvat yhtäkkiä otteiksi joistain kuuluisista tv-sarjoista, kuten Idols tai Tanssii tähtien kanssa. Elokuvaan on myös ujutettu ylimitoitettua "tuotesijoittelua", joka on itseasiassa ihan hauskaa kettuilua nykyajan "Nokia-elokuville".  Pätkässä vieraili myös paljon "julkkiksia", eli taviksia, jotka esittivät mm. Paris Hiltonia ja Britney Spearsia.

Tyhmä, tyhmä elokuva, joka kuitenkin tyhmyydessään joskus nauratti. Suosittelen kuitenkin juomaan vaikka pari bisseä pohjalle ennen katsomista.

Arvoin mielessäni yhden tähden ja 1 ja puolen välillä. Olen kuitenkin nähnyt komedioita, jotka ovat tylsiä eikä naurata ollenkaan, joten pakko tälle oli antaa se puolikas extraa erityisen typeryyden osoittamisesta.

Pidän muuten kyllä spoof-genrestä, tänne on listattu ihan pätevä top10.

*1/2

Ohjaajat: Jason Friedberg, Aaron Seltzer

Pääosissa: Sean Maguire, Kevin Sorbo ja Carmen Electra

Kesto: 86min

Valmistusmaa: USA