sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

tiistai 24. joulukuuta 2019

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Helmet haaste 2019 - Valmis

Asetin vuoden alussa itselleni tavoitteeksi lukea Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastojen asettaman 50 kirjan lukuhaasteen aka Helmet-haasteen. Halusin tuoda kirjojen rinnalle myös elokuvat, jotta laiskistunut blogikirjoitustahtini hieman piristyisi ja saisin mahdollisuuden taas nähdä sellaisia elokuvia mitä ei ehkä muuten tulisi heti valikoiduksi. 

Olin alkuvuodesta erittäin skeptinen tämän haasteen valmistumisen suhteen, mutta niin vain kävi, että vuoden viimeisellä kuukaudella haaste tuli täytökseensä. Jei!

Luettelen vielä alle haastekohdat sekä kirjat ja elokuvat joilla ne täytin. Elokuvista ehdottomasti sykähdyttävin oli David Lynchin Elefanttimies, joka on toki niittänyt jo mainetta ja kunniaa, mutta jäänyt minulta jostain syystä katsomatta. Kirjoista puolestaan Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko imaisi tietopohjaisella kerronnallaan, ja koin antoisimmaksi lukemistani kirjoista. Pahimmat pettymykset olivat puolestaan kirjoista Henry Millerin klassikko Kravun kääntöpiiri, jonka läpilukeminen oli tuskan takana sekä elokuvista fantasiaseikkailu A Wrinkle in time sai vatsan vääntämään huonolla tavalla. 

Onneksi tuli kuitenkin luettua ja nähtyä enemmän hyvää kuin huonoa. Ensi vuoden otan rennommin enkä aijo itselleni näin massiivista haastetta laittaa vaikka pikkuhaasteille olenkin avoin. Lukuharrastus ainakin lähti uuteen nousuunsa, joka olikin yksi tavoitteistani.

 

Helmet-lukuhaaste 2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

The King (2019)

The King on tuore Timothée Chalametin tähdittämä elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Esikuvana on 1400-luvulla elänyt Englannin kuningas Henry V. Keskiajalle sijoittuvan elokuvan katsottavakseni valikoin Helmet-haasteen kohtaa 41. ajatellen; "Elokuva sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää". Keskiaika kuvataan usein pimeänä ja synkkänä, mutta se tuntuu myös mystiikan ja mahdollisuuksien aikakaudelta. Olisi ollut jännä nähdä ja elää se vaikka yksi ihmiselämä ei toki sen läpiviemiseen olisi riittänyt.

Tuore Englannin kuningas
Henry (Timothée Chalamet) on Englannin kuninkaan raikulipoika, joka viettää aikaansa juoden ja nai...sten kanssa. Kun kuningas kuolee luulee Henry, että tämän veli päätyy valtaistuimelle, mutta saa kuulla että hän on kuollut sotiessaan Walesissa. Niinpä Henry jättää taakseen huolettoman elämänsä ja saa painavan vastuun kruunun päähänsä. Ongelmia hänelle aiheuttaa häntä pilkkanaan pitävä Ranskan kruununprinssi (Robert Pattinson) sekä ristiriitaiset kannanotot neuvonantajiltaan. Henry ei voi luottaa kuin vanhaan ryyppykaveriinsa (Joel Edgerton), jonka valitseekin sotapäällikökseen seilatessaan Ranskaan hyökkäysaikeineen.

Elokuvassa voi nähdä pienessä osassa Johnny Deppin tyttären Lily-Rosen.

The King lepäsi paljon Chalametin hartioilla ja hienosti hän sen kannattelikin. Synkistelvän kuninkaan roolin vastapainoksi toi mukavaa kevennystä Joel Edgertonin esittämä kaljaan menevä vanha sotasankari. Elokuva oli reilut kaksi tuntia pitkä, mutta ei tuntunut kuitenkaan tylsältä vaikka monesti sotaelokuvat saattavat kuvata taistelukohtauksensa kovin pitkäpiimäisesti. Oli myös hienoa, että ranskaa sujuvasti puhuva Chalamet pääsi käyttämään kielitaitoaan muun muassa puhuessaan Ranskan kruununprinssille. Huvittavaa puolestaan oli se, että Ranskan kruununprinssiltä aka Robert Pattinsonilta  ei puolestaan ranska taipunut ja siksi sanoikin heti kättelyssä Engalnnin kuninkaalle:


Please! Please, speak English. I enjoy to speak English. It is simple and ugly.

Ainoa joka hieman tökki Robert Pattinsonin roolisuorituksen lisäksi oli Lily-Rosen käyttö pienessä sivuosassa. Mieleen tuli vain, että mitä naruja isä pappa on vetänyt että on saanut tyttärensä näyttäytymään kun oli tavallaan ihan sama kuka siinä roolissa olisi ollut.

Yllättävän nautittava.

***1/2

Ohjaaja: David Michôd (War machine, The Rover)
Pääosissa: Timothée Chalamet, Tom Glynn-Carney, Gábor Czap, Tom Fisher
Kesto: 2h 20min
Valmistusmaa: UK, Unkari ja Australia

Kirja: Päätön ritari (Marko Lamberg)

Luin e-kirjana. Tämä kuva napattu netistä.
Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta  on kokoelma historiantutkija Marko Lambergin valikoimia kauhutarinoita lähinnä sydän keskiajalta.

Keskiaika on ollut minusta aina kiehtova ajanjakso maailmanhistoriassa ritareineen, uskonnollisine hurmoksineen ja ruttoineenkin. Vaikka elämä haisevalla keskiajalla tautien ympäröimänä oliskin ollut varmaan aika karua, niin olisi ihan mielenkiintoista tietää minkälaista meno todellisuudessa oli. Asetankin kirjan sen takia Helmet-haasteen kohtaan 41. "Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää".

Kirja koostuu useista tarinoista, joita Lamberg pohjustaa pienellä alkusaatteella. Pisin tarina on myös tämän kirjan nimi - Päätön ritari. Lyhyitä parin sivun tarinoita on useita. Koin, että nautittavimpia olivat ne joissa oli hieman enemmän kertomusta eikä vain lyhyt tapahtuman kuvaus.

Käännöskieli oli paikoin vähän tönkköä eikä tarinoita tuntunut aina niin sujuvalta lukea tai liekö vika jo alkuperäisessä kertomuksessa. Kerronta tuntui joka tapauksessa hyvin "lapsen kädestä" kirjoitetulta. Keskeneräisyyden tuntua korosti se, että yhden kappaleen lopussa luki; "Täydennä messun hyvyydestä jne.". Selkeästi siis jäänyt itselle tarkoitettu muistiinpano painotekstiin asti.

Hyvän käsityksen kuitenkin tarinoiden avulla pystyi luomaan keskiajan ihmisten kummitusjutuista. Kummitusten rooli ei ollut aina paha vaan joskus myös auttava tai apua kaipaava. Uuttakin tietoa tuli kuten että vahapää-muotokuvia käytettiin lahjuksina kuolleen haudalle, jolta apua on pyytänyt. Tarinoita oli niin Englannista kuin Pohjoismaistakin, piipahdettiinpa myös The Sleepy Hollow -legendan alkulähteillä sekä kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareiden maailmassa. Näin suomalaisena koin mielekkäimpinä Pohjoismaiset kertomukset.

Oli hyvä, että Lamberg oli saatetekstit tarinoihin laatinut ja koonnut jokseenkin samaa teemaa käsittelevät tarinat yhteen nippuunsa. Näin niistä sai paljon enemmän irti sekä sitoi ne suurempaan kokonaisuuteen.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2012

perjantai 6. joulukuuta 2019

John Wick (2014)

John Wickistä tiesin ennakkoon, että tämän koira tapetaan ja siitä hän ei pidä. Meemeistäkin tämä kävi hyvin ilmi. Onneksi tiesin sen ennakkoon, että en ihan murtunut kun kakkapökäle-rikolliset pikkukoirulin pamputti vehreimmille nummille.

John Wick on siitä harvinainen moderni toiminta-elokuva ettei se perustu mihinkään sarjakuvaan. Itseasiassa elokuvasta on tehty sarjakuvakirja -sarja. Asetankin pätkän Helmet-haasteen kohtaan 33. "Olet nähnyt elokuvasta tehdyn kirjan". Olen tosiaan vain nähnyt sen (tai ne) googlen kuvahaulla, en ole lukenut, heh.

Herra itse
John Wickin (Keanu Reeves) vaimo kuolee pitkän sairauden uuvuttamana ja antaa viimeiseksi lahjaksi Johnille koiranpennun, jotta tällä olisi joku jota rakastaa. Kuten alussa mainittu, tämä suloinen koiranpentu kuitenkin hyvin nopeasti tapetaan venäläissyntyperäisten rikollisten toimesta. He myös varastavat miehelle rakkaan auton. John suuttuu ja pian käy myös ilmi, miksi tätä kaveria ei olisi kannattanut suututtaa.

Tykkään kovasti suoraviivaisista kostotarinoista kuten Rambo tai Kill Bill. Syy suuttua ja sitten kosto. Tämä motivaatio toimi myös mainiosti John Wickissä ja ymmärrän hyvin, miksi elokuva on ollut niin suosittu ja saanut kaksi jatko-osaakin. Minulla ei ole mitään Keanua vastaan vaikka hänen näyttelijänlahjoista voi olla montaa mieltä. Vähäeleiseen Wickin rooliin Keanun ilmaisu sopi kuin nakutettu.

Tyylillisestikin pätkää oli miellyttävä katsoa kuten loppukohtausta kaatosateessa.

Elokuvassa voi nähdä myös loistonäyttelijöitä kuten Willem Dafoe ja Ian McShane.

****

Ohjaaja: Chad Stahelski, David Leitch
Pääosissa: Keanu Reeves, Michael Nyqvist, Alfie Allen
Kesto: 1h 41min
Valmistusmaa: USA

Kirja: The Great Gatsby (F. Scott Fitzgerald)

Kirjan kanteen valittu elokuvan kuvitusta
Kultahattu (The Great Gatsby) on kirja 1920-luvulta, joka on myöhemmin sovitettu ainakin Leonardo DiCaprion tähdittämän elokuvan muotoon. Tämän takia asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 33. "Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan".

Gatsby on sodan jälkeen alkoholin salamyynnillä rikastunut bileitä mahtikartanossaan pitävä hurmuri, joka ystävystyy naapuriinsa Nickiin, jonka vinkkelistä tarina kerrotaan. Gatsby on rakastunut Nickin serkkuun Daisyyn, joka on naimisissa pettävän miehensä kanssa. Gatsby ja Daisy päätyvät tekemään Daisyn miehen rakastajattarelle jotain, jolla on kohtalokkaita seurauksia.

Kultahattu tarjoilee ihmissuhdekiemuroita ja kuolemaa hyvään ajankuvaukseen käärittynä. Minua häiritsi hirvittävän paljon se, että olin nähnyt elokuvan ennen tätä kirjaa, jolloin mielikuvitukseni oli sen verran laiska, että otti kuvastonsa suoraan tästä leffasta. Ongelmallista se oli sen takia, että en erityisemmin pitänyt elokuvasta ja jäi tämä kirjakin keskinkertaisuuden tasolle. 

Ihan kiva, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 1925

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

936/1001 Juokse Lola! (1998)

Juokse Lola! (Lola rennt) on saksalainen elokuva. Jotkin elokuvan kohtaukset ovat kuvattu Berliinin kaduilla, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 44. "Elokuva kertoo Berliinistä".

Lolalla (Franka Potente) on 20 minuuttia aikaa hommata 100.000 saksan markkaa poikaystävälleen Mannille (Moritz Bleibtreu) tämän kadottamien rahojen tilalle. Jos Lola ei onnistu, Manni hommaa rahat ryöstämällä, tai pahimmillaan joutuu niiden puuttuessa tapetuksi.

Lolan on pistettävä juoksuksi. 

Katsojalle esitetään kolme erilaista skenaariota mitä noiden 20 minuutin aikana tapahtuu. 

Muistan kun näin elokuvan ensimmäisen kerran kuinka hämmästynyt olin ratkaisusta, että elokuva ei lopukaan Lolan kuolemaan vaan tuleekin vaihtoehtoinen tarina ja kolmaskin vielä perään. Nykyään se ei tuntuisi enää niin hämmästyttävältä. Toki Päiväni murmelina -elokuva oli tullut jo useita vuosia aikaisemmin, joten ei mikään uusi keksintö, mutta silti tuntui raikkaalta.

Hauskaa myös, että Lolalla on kiire ja on juoksu päällä menossa, joten elokuvassa on jatkuvaa vauhdin hurmaa ja jännitystä siitä ehtiikö hän ajoissa. Milla Jovovichin The Fifth Elementissä mieleeni tuova Franka on sympaattinen ja sopiva Lolan rooliin. Juoni on yksinkertainen, mutta sisältää fantasiaelementtejä jotka pitävät sen mielenkiintoisena. Piirrettyä kuvaakin ollaan laitettu mukaan. 

Toimi vieläkin vaikka jo parikymmentä vuotta ehtinyt välissä vierähtää.

****

Ohjaaja: Tom Tykwer (Parfyymi, Pilvikartasto)
Pääosissa: Franka Potente, Moritz Bleibtreu, Herbert Knaup
Kesto: 1h 21min
Valmistusmaa: Saksa

Kirja: Vappuaatto (Annett Gröschner)

Vappuaatto (Walpurgistag) kertoo yhden päivän tapahtumista Berliinissä. Tämä päivä on yllättäen - vappuaatto.

Kirja koostuu eri kellonaikojen muodostamista kappaleista, joissa esitellään eri henkilöitä ja heidän tilanteensa tänä kyseisenä päivänä, kuten; muuttoa tekevä mummeli, henkilöllisyyttään vaihtava karkuri ja koditon nippelitietoa pursuva maailmakellolla hihhuloija. Nämä erilaiset ihmiskohtalot nivoutuvat pitkin kirjaa yhteen.

Vappuaatto sijoittuu Berliiniin, joten saan sillä kuitattua Helmet-haasteen kohdan 44. "kirja kertoo Berliinistä".

Kirjan tekstiä oli vaivatonta lukea, mutta tämänkaltaiset kirjat joissa erilaiset tarinat nivoutuvat yhteen eivät ole minulle mieluisia jos tarinoita on liikaa kuten tässä. Ideaalisinta useamman tarinan rinnakkain kertomisessa olisi se, että kukin itsenäinen tarina on niin kiinnostava, että malttaa tuskin odottaa, että siihen taas palataan. Tässä sellaisia ei juurikaan ollut. Kirjaa oli kyllä helppo ja nopea lukea, mutta pomppi mielestäni liikaa eikä mielenkiintoisia tarinoita ollut tarpeeksi. Olen kerran käynyt Berliinistä enkä tykännyt siitä, joten ehkä myös se osaltaan vaikutti kirjan pohjamakuihin.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2013

torstai 7. marraskuuta 2019

664/1001 The Elephant Man (1980)

Kannessa huputettu Elefanttimies
Elefanttimies (The Elephan man) on David Lynchin ohjaama klassikko ja on ollut minulla pitkään hyllyssä katsomatta. Nyt vihdoin sen näin ja asetan Helmet-haasteen kohtaan 8. "Elokuva, jonka katsominen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen".

Elefanttimieheksi kutsuttu synnynnäisestä epämuodostumasta kärsivä John Merrick (John Hurt) on sirkuksessa  esiteltävänä pahasisuisen "omistajansa" Bytesin (Freddie Jones) toimesta. Samaan sirkukseen eksyy lääketieteen tohtori Frederick Treves (Anthony Hopkins), joka osoittaa kiinnostuksensa "friikkiä" kohtaan. Treves saakin hakkaamalla kuritetun Johnin sairaalaan hoivaansa, jossa tälle selviää, että John on kaikkea muuta kuin vähämielinen idiootti, joksi häntä on luultu.

Elefanttimies perustuu tositapahtumiin, joka teki katsomisen ilman kyyneleitä vieläkin haastavammaksi. Jopa kivikasvoinen Karl Pilkington on ilmoittanut kyynelehtineensä pätkää katsoessaan enkä ihmettele yhtään.

John Hurt esittää Elefanttimiestä sellaisella pieteetillä, että voisi kuvitella, että elokuvassa esiintyy henkilö, joka oikeasti kärsii epämuodostumista. Upeasti fyysisen vamman näyttelemisen lisäksi hän tuo hahmoon sellaista syvyyttä, että päälle liimatut kasvaimet ja nilkutukset eivät vaikuta koomisilta eikä epämuodostuman tuoma haaste puheelle vaikuta hassulta sössöttämiseltä. Hurt ruumiillistaa koko elämänsä hyljeksityn ihmisen, joka kokee ystävällisyyttä ja välittämistä ensimmäista kertaa elämässään. Hurt onnistuu koskettamaan.

Kylmät väreet oikein kiipeilivät selkärankaani pitkin kun Hurtin hahmo vihdoin nousi puolustamaan itseään keskellä hyökkäävän uteliasta ihmislaumaa julistaen:

" NO...I am not an elephant! I am not an animal! I am a human being. I am a man."

Anthony Hopkins on luonnollisesti myös mainio omassa osassaan lääkärinä, joka on hyväkäytöksinen ja lempeä mies, mutta joka ei siedä epäoikeudenmukaisuutta piiruakaan. Anne Bancroftinkin voi nähdä elefanttimiestä pussaavana näyttelijättärenä. Romanttinen rakkaustarina tämä ei kuitenkaan ole. "Lynchmäisyyttä" voi nähdä elefanttimiehen painajaisissa, mutta muuten elokuva on hyvinkin perinteinen kerronnaltaan.

Surullinen, mutta toiveikas.

*****

Ohjaaja: David Lynch (Twin Peaks, Twin Peaks: The Return, Mulholland Drive)
Pääosissa: Anthony Hopkins, John Hurt, Anne Bancroft
Kesto: 2h 4min
Valmistusmaa: USA; UK

Kirja: Kravun kääntöpiiri (Henry Miller)

Klassikko joka ei iskenyt
En yleisesti ottaen pidä siitä, että on joitain kirjoja tai elokuvia mitä on "pitänyt" lukea tai nähdä, että olisi vakavasti otettava sivistynyt ihminen, mutta tämä Henry Millerin Kravun kääntöpiiri on ollut sellainen johon olen kuullut paljon viitattavan ja sen takia sen lukemattomuus on hieman harmittanut. Asetankin kirjan tämän takia Helmet-haasteen kohtaan: 8. "Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen".

Kravun kääntöpiiri perustuu Millerin omakohtaisiin kokemuksiin Pariisista. Hän asui siellä 30-luvulla ja kirjoittaa samalla tämän kirjan. Kravun kääntöpiiri oli pannassakin sen siveettömyyden takia ja kirjoittajana toimiva päähenkilö elääkin villiä elämää sekstaillen eri partnereitten (lähinnä prostituoiden) kanssa ja täitä parinsa hiuksista nyppien. Saastaisuus, viina ja nälkä ovat käsin kosketeltavia teemoja.

Kirjassa ei ole mitään selkää juonta vaan päähenkilö harrastaa haureutta ja juopottelee erilaisissa tilanteissa; jonkinlainen Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -elokuvan esikuva rönsyilevine kerrontoineen.  Tällaisen rajoja rikkovan pioneeri-luonteen takia annan kirjalle arvoa, mutta ei sitä lukemaan ilman suurta kamppailua pystynyt.

Kirja tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Aivot olisivat halunneet jotain kerronnallisuutta, jotain johdonmukaisuutta ja tarinan kaarta, mutta Miller antoi vaan pariisilaisia huoria.

Lukeminen oli yhtä tuskaa. 

**

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 1934

tiistai 5. marraskuuta 2019

Love story (1970)

Rakastavaiset
Rakkauselokuvien klassikko - Love story - pääsee Helmet-haasteen kohtaan 6. Rakkauselokuva.

Köyhän taustan omaava Jenny (Ali MacGraw) ja Harwardia käyvä miljonääriperheen vesa Oliver (Ryan O'Neal) rakastuvat toisiinsa. Oliver kantaa kaunaa isälleen eikä hänen rikas perhe oikein hyväksy tämän valintaa maineettoman suvun tytöstä puolisokseen. Jenny haluaisi, että Oliver voisi ymmärtää isäänsä ja eheyttää tähän välinsä. Rakkaus on vahvaa nuorten välillä, mutta tarinalla on kuuluisan surullinen loppu.

Elokuva on ilmestynyt vuonna 1970 ja huomaa, että sovinnaisia ajatusmalleja parisuhteesta ollaan haluttu ajan kuvan mukaan tuulettaa. Nainen on narttumainen sanailuissaan, mutta mies ei jää hänen jalkoihinsa vaan antaa samalla mitalla. Suhteessa toteutuu myös tasa-arvo naisen elättäessä miestä tämän opiskeluaikana ja mies puolestaan tekee hanttihommia naisen opiskelun aikana. Tosin lakimieheksi valmistuttuaan parisuhde asettuu perinteisempiin uomiinsa kun Oliver alkaa tahkoa isompia dollareita työssään ja päättää pari, että on aika laittaa pulla uuniin. 

Vaikka tämä nyt ei ole enää mitään ihmeellistä tai kovin freshiä, niin silti tarina tuntui mielenkiintoiselta ja oli mukava seurata ei-niin-imelää parisuhdemeininkiä. Alilla ja Ryanilla oli loistava kemia ja sen takia elokuva varmasti klassikko onkin. Elokuva voitti musiikistaan Oscarin ja monelle varmasti nouseekin mieleen "Love Story" -nimen kuultua läpi elokuvan toistuva mahtipontisen melankolinen teema-biisi. Kappale onkin oikein osuva ja korostaa tunteita joita nuori pari käy läpi. Kappale oli myös hienosti yhdistetty kohtaukseen, jossa Oliver juoksee riidan jälkeen etsimään Jennyä avaten eri musiikkiluokkien ovia ja sieltä kuuluvien eri kipaleiden sekoittuessa kakofonisesti taustalla pyörivään teemabiisiin. Tunteiden myllerys oli siinä hienosti musiikilla kuvattu.

Englantia lainaten, kunnon tear-jerker. 

****

Ohjaaja: Arthur Hiller (See no evil, hear no evil)
Pääosissa: Ali MacGraw, Ryan O'Neal, John Marley
Kesto: 1h 40min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Jotain uutta (Nora Roberts)

Häähöttöä
Googlailin Helmet-haasteen kohtaan 6. "Rakkausromaani", soveltuvaa kirjaa ja tämä Nora Robertsin kirjoittama Jotain uutta (Vision in white) tuli monessa suosittelussa vastaan.

Häävalokuvaajana toimiva punapäinen Mac on omistanut elämänsä morsianten kuvaamiselle ystäviensä kanssa pyörittämänsä hääbisneksen helmoissa. Kaikilla kaveruksilla on omat vahvuusalueensa mitä hulppeisiin häihin nyt tarvitaan kuten; leipuri, floristi ja organisoija.

Eräänä kertana Mac kohtaa lukion opettajana toimivan Carterin. Mies vaikuttaa toivottoman kömpelöltä eikä yhtää Macin tavalliseen miesmakuun sopivalta, mutta hänessa on se jokin, joka vetoaa naiseen ennenkokemattomalla tavalla.

Soppaa hämmentää lisäksi Macin narsistinen äiti, joka tuppaa pyytämään tyttäreltää milloin mitäkin palvelusta.

Tämä genre ei ole minulle mitenkään tuttua enkä sitä ole juuri kuluttanut ollenkaan. En siksi, että jotenkin ylenkatsoisin romanttisia tarinoita, mutta jotenkin on löytynyt itseäni kiinnostavampaa luettavaa. Olikin ihan hauska tutustua tämmöiseen häpeilettömään hömppään, joka tarjoaa juuri sitä mitä voisi kuvitellakin. Vähän kuin katsoisi jonkun romanttisen komedian. Välillä ajatus harhaili, koska kaikki tapahtui niin kliseisesti ja ennalta-arvattavasti. Pää meinasi räjähtää siinä vaiheessa kun kirjassa kuvattiin protagonisti miehen ja naisen kohtaaminen sekä heidän ensisuudelmansa ja pian tämän jälkeen sama homma toistettiin kun tarinan nainen kertoi koko jutun ystävättärilleen. Kyllä me lukijat jo se tiedettiin!  Jotain nautintoakin tuosta vaaleanpunaisesta höttöunelmateoksesta kuitenkin irtosi.


***

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2009

lauantai 26. lokakuuta 2019

Postia pappi Jaakobille (2009)

Levyssä kulkee Kaarina Hazard
Klaus Härön ohjaama Postia pappia Jaakobille sai tuloaikanaan paljon mainetta ja kunniaa osakseen muun muassa useamman Jussi-palkinnon muodossa. Elokuva on tästä huolimatta ollut katselulistan odotuspuolella. Nyt kuitenkin Helmet-haasteen tarjottua oivan tilaisuuden haastekohdallaan 32. "Elokuvan nimessä on ammatti" pääsi pätkä vihdoin katseluun. 

Kaarina Hazardin esittämä elinkautisvanki Leila armahdetaan. Hän päätyy työskentelemään sokealle pappi Jaakobille (Heikki Nousiainen) henkilökohtaiseksi avustajaksi kirjeiden lukua ja niihin vastaamista varten. Vaikeassa elämäntilanteessa olevat sielut lähettävät papille avunpyyntöjään. Leila ei oikein innostu papista tai hänen auttamistavastaan, mutta alkaa vähitellen uskoa, että ehkä hänkin ansaitsee armahduksensa.

Reilun tunnin mittainen pätkä ei sisällä mitään turhaa tai ylimääräistä. Pitkälti Nousiaisen ja Hazardin näyttelijäsuorituksiin tukeutuva tarina vetää mukaansa heti ensimetreiltään lähtien. Lähikuvilla leikittelevä 70-luvulle sijoittuva suomalaisen kansanperinteen mukaisissa maisemissa kuvattu elokuva on mukavan rauhallinen antaen kaiken tilan näiden kahden keskeisen hahmon välisen suhteen kehittymiselle. Eikä kerrankin kyse ole romanttisen suhteen kehittymisestä vaikka mies ja nainen pääosissa pyöriikin.

Miellyttävä laatunsa puolesta katsoa ja koskettavakin.

****

Ohjaaja: Klaus Härö (Miekkailija, Näkymätön Elina)
Pääosissa: Kaarina Hazard, Heikki Nousiainen, Jukka Keinonen
Kesto: 1h15min
Valmistusmaa: Suomi

Kirja: Pölynimurinkauppias (Sari Pöyliö)

Pallo-Hoover puuttuu kansikuvasta
Novellikokoelma Pölynimurinkauppias - ja muita äitien erehdyksiä sisällyttää nimeensä liiketoiminnan, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 32. "Kirjan nimessä on ammatti". 

Kirja on toimittajana kunnostautuneen Sari Pöyliön ensimmäinen ja se sisältää kahdeksan suhteellisen lyhyttä novellia joissa puidaan erilaisia äitejä sekä heidän suhteitaan tyttäriinsä. Tarinat sisältävät roisia kieltäkin, joten mistään aivan lällärikokoelmasta ei ole kyse. Henkilökohtaisesti tälläinen inhorealismia hipova fiktiivinen tarinankerronta ei ole makuuni. Olisin varmasti ollut kiinnostuneempi, jos kyseessä olisi ollut tosielämän kertomuksia erilaisista äideistä. Toisaalta taas kertomuksia ei revitelty tarpeeksi, että ne olisivat olleet mieleistäni lennokasta fantasiaa.

Toisin sanoa, en kokenut mielikuvituksekasta rikastumista elämääni taikka lisännyt tietopuolta aivokapasiteettiini. Koin näin ollen kirjan ajan haaskauksena.

Kirjassa on 166 sivua ja keskikohdassa olin jo aika tympääntynyt kahlaamaan enää yhtäkään tarinaa lävitse. Onneksi tarinat olivat kuitenkin suht lyhyitä, jotkin kiinnostavampia kuin toiset.

**

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Feminist visions (2018-2019)

Kävin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla katsomassa feministisistä lyhytelokuvista kootun kokoelman "Feminist visions". Asetan sen Helmet-haasteen kohtaan "37. Pientuotantoyhtiön julkaisu".

Kuusi lyhytelokuvaa on koottu tämän saman nimikkeen alle, mutta ne eivät alkuperäisesti muodosta yhtenäistä elokuvaa. Yhteinen tekijä on jollain tavalla naisen asemaa yhteiskunnassa käsittelevä teema. Keskiöön pääsi naisen monipuolinen seksuaalisuus sekä kauneuden käsite. Odotin innolla jotain virkistäviä sekä mahdollisesti humoristisella tavalla aihetta käsitteleviä elokuvia ajassa jolloin koko feminismi-sana on paisunut holtittomaksi ennakkoasenteiden, uudelleentulkinnan sekä väärinkäsitysten kasaumaksi. 

Jotain hyviäkin kohtia kuudessa pätkässä oli, mutta en voi sanoa yhdenkään niistä olleen hyvä elokuva. Päällimmäinen tunne oli pettymys. Feminismi-sanalla voi nähtävästi myydä myös kökön elokuvapaketin filmifestivaaleille. Yhden pätkän aikana meinasin aidosti nukahtaakin ja se oli n. 16 minuuttia pitkä! En ymmärrä mikä pointti elokuvissa oli; "Ai naiset voi olla lesboa ja se on ok?" - Joo o. "Ai naiset voi olla lihavia ja syödä jätskiä ilman häpeää?" - kyllä. "Ai, naiset voi olla ronskin seksuaalisia? - Jep. Ja "tummaihoisetkin ansaitsevat paikan kauneuskilpailuissa?" - Tottakai. Ei näitä itsestäänselvyyksiä olisi tarvinnut leffaan asti mennä katsomaan jos ei niissä ole mitään muuta koukkua tai jännää tarinaa. Cool musiikki ei riitä. Laiskaa.

*1/2

 Elokuvat: Hot Dog (ohj. Alma Buddecke, Marleen Valin), Riot Not Diet (ohj. Julia Fuhr Mann), Fuck you (ohj. Anette Sidor), Ladies Day (ohj. Abena Taylor-Smith), Entropia (ohj.  Flóra Anna Buda), Miss Black Germany (ohj. Elisha Smith-Leverock).

Kirja: HSP - Erityisherkkä ihminen (Elaine N. Aron)

Lainasin kirjastosta kirjan, vuosi tai pari sitten näkyvyyttä saaneesta aiheesta, eli erityisherkkyydestä: The Highly Sensitive Person. Kirjan kustannusyhtiö on Nemo, joka oli ainakin aikaisemmin, ennen ostetuksi tulemistaan pienkustantamo. Asetankin tällä verukkeella kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. "Pienkustantamon julkaisu".

Kirjan kirjoittaja Elaine N. Aron on Yhdysvaltalainen psykologian tohtori, joka tunnistaa itsensäkin tällaiseksi erityisherkäksi. Kirjassa käsitelläänkin erityisherkälle ihmiselle tyypillisiä luonteenpiirteitä sekä mahdollisia ongelmatilanteita joita hän on kohdannut kun muut ihmiset ovat väärinymmärtäneet erityisherkkyyden esimerkiksi ujoudeksi, josta täytyy päästä eroon. 

Erityisherkkä ei välttämättä ole ujo, mutta tarvitsee paljon omaa aikaa sekä yksinäisyytää ladatakseen akkujaan. Kirja oli hyvin silmiä avaava ja informatiivinen. Tunnistin paljon piirteitä myös itsessäni vaikka en kaikkia kohtia allekirjoittanutkaan. Jotkut tuttavapiirini ihmiset olivat aivan kuin suoraan kirjasta ja tuntuukin, että ymmärrän nyt myös heitä paremmin. 

Mielenkiintoinen teos.

****

Alkuperäinen ilmestysmisvuosi: 1996

tiistai 1. lokakuuta 2019

The Twin dragons (1992)

The Twin dragons (Seong lung wui) kertoo kaksosista, jotka joutuvat heti syntymänsä jälkeen eroon. Toinen kasvaa vanhempiensa turvallisessa huomassa pianomestariksi kun taas toinen päätyy juopon naisen huomassa rikollisen Tarzanin (Teddy Robin Kwan) henkivartijaksi. Toistensa olemassaolosta tietämättä tekevät he välillä samoja juttuja kuin kaksonen toisaalla.

Asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Elokuvassa on kaksoset".

Jackie Chan kurkkii autoon rikkoutuneen ikkunalasin takaa
Oli hauska katsoa pitkästä aikaa Jackie Chan -elokuva jossa hänen fyysinen mestaruutensa ja komediallinen luonne pääsivät hyvin esiin. Kaksoisroolissa pääsi vielä tuplasti nauttimaan. Elokuvan parasta antia olivatkin päätähuimaavat stuntit sekä humoristiset tilanteet joita kahden samannäköisen miehen kohellukset aiheuttivat. 

Kokonaisuutena elokuva oli turhan sekava eikä tuplaroolia hyödynnetty mielestäni täyteen potentiaaliinsa, mutta sisälsi kuitenkin tarpeeksi hyvää, että mielenkiinto pysyi.

Kepeä ja hauska.

***

Ohjaajat: Ringo Lam (Maximum Risk), Hark Tsui (Zu Warriors)
Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Teddy Robin Kwan
Kesto: 1h 44min
Valmistusmaa: Hong  Kong

Kirja: Kääpiöistä kolosseihin (Ville-Juhani Sutinen)

Parrakasta kauneutta
Kääpiöistä kolosseihin – Kummajaisten historia Suomessa sisältää kertomuksia kummajaisina pidetyistä ihmisistä, joista yksi (tai kaksi) oli siiamilaiset kaksoset. Tämän takia asetankin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 17. "Kirjassa on kaksoset".

Sutinen on tehnyt hyvää taustatyötä kirjansa kokoamisessa. Kirja kuvaa kattavasti friikkisirkuksen historiaa yleisellä tasolla ja erityisesti sen historiaa Suomessa.

Mielenkiintoista oli kuinka viihdettä, ja rahaa sen myötä tehtiin esittelemällä näitä "friikkejä" eli: pitkiä, lihavia, laihoja, lyhyitä, paljon karvaa kasvavia, muuten epämuodostuneita tai etnisesti länsimaalaiselle eksoottisia ihmisiä tieteen nimissä vaikka tiedepuoli alkoikin jäädä taakse viihteen astuessa enemmän areenalle.

Kirja oli kiehtovaa, mutta myös surullista luettavaa.
Tästä aiheesta ei ainakaan minulla ollut entuudestaan juurikaan tietoa. Kirjan perusteella "normista poikkeavat" ihmiset olivat suurimmalta osaltaan vapaaehtoisia friikkisirkuksen osallistujia, koska heidät usein sivuutettiin muihin ammatteihin palkatessa.

Kirja sisältää paljon nippelitietoa, vuosilukuja, nimiä ja faktaa ja tätä kuivakkaa tietopuolta kirjailija on selkeästikin pyrkinyt hieman piristämään paremmin massoille sopivammaksi lisäämällä värikästä kieltä sinne tänne.  Olisin toivonut, että suunta olisi ollut selkeämmin jompi kumpi; joko suurelle yleisölle kevennetty viihteellisempi versio tai sitten puhtaasti "tieteellisellä kielellä" kirjoitettu tietokirja. Tämä lipui jossain sillä välillä.

Lukeminen oli paikoin raskasta ja tiivistetympi versio pääkohdista olisi ollut enemmän mieleeni. Tämä on kuitenkin varsin verraton tietoteos pienen marginaalin aiheesta.

***1/2

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2019

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Modest heroes (2018)

Modest heroes (Chiisana eiyû: Kani to tamago to tômei ningen) koostuu kolmesta lyhytelokuvasta, joilla on oma ohjaajansa. Asetan sen  Helmet-haasteen kohtaan 34. "Elokuvassa on usean ohjaajan ohjauksia".

Elokuvasta Kanini & Kanino
Elokuvan aloittaa Hiromasa Yonebayashin ohjaus Kanini & Kanino, jossa kaksi veden alla asuvaa lasta joutuvat hetkeksi eroon vanhemmistaan kohdaten pelottavia tilanteita. Elokuvassa ei käytetty ollenkaan sanoja vaan puhe oli jotain siansaksaa. Ymmärrettävää kieltä ei kuitenkaan kaivannut kun kuvat kertoivat kaiken. Noin 20 minuutin pituinen lyhäri onnistui saamaan välittämään hahmoistaan liikutukseen asti. Piirrosjälki oli maagisen kaunista.

Toiseksi vuorossa oli Yoshiyuki Momosen ohjaama myöskin liikuttava elokuva Life ain't gonna lose hengenvaarallisesti muna-allergiasta kärsivästä pojasta, joka päättää että elämä voittaa eikä tyhmä allergia. Tämä oli mielestäni paras kaikista kolmesta pätkästä. 16 minuuttiin saatiin ympättyä todella koskettava elokuva aika arkisenoloisestakin aiheesta kuin allergia.

Viimeisenä vuoroon astui Akihiko Yamashitan ohjaus:  Invisible. Tämä kertoi miehestä, joka on näkymätön kaikille kunnes hänet vihdoin nähdään. Tämä jätti kylmimmäksi näistä kaikista kolmesta eikä draamankaarta ollut nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva paketti, joskin kolmanneksi olisin toivonut jotain tosi hyvää, jotta olisi jäänyt paremmat fiilikset kokonaisuudesta. Modest heroes tuntui aluksi hieman pitkäveteiseltä nykymaailman nopeaan tempoon tottuneena, mutta jos malttaa hieman, niin pari ensimmäista elokuvaa ainakin tarjoavat mahdollisuuden uppoutua tunteikkaaseen matkaan.

***

Ohjaajat:Yoshiyuki Momose, Akihiko Yamashita, Hiromasa Yonebayashi
Pääosissa: Henry Kaufman, Fumino Kimura, Liam O'Brien
Kesto: 53min
Valmistusmaa: Japani

lauantai 21. syyskuuta 2019

Kirja: Päiväkirjaklubi (toim. Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen)

Päiväkirjaklubi-kirja kokoaa usean nykyään aikuiseksi kasvaneen nuoren päiväkirjatekstejä. Asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 34. "Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia".

Päiväkirjaklubi-ilmiö on ilmeisesti Jenkeistä lähtöisin oleva. Siinä ihmiset menevät lavalle lukemaan päiväkirjojaan nuoruuden ajalta. Yleensä tekstit ovat valittu niiden hauskuusarvon perusteella. Olen kerran käynyt Suomessa katsomassa tällaista showta ja tuli kyllä naurettua. Parasta oli se, että kirjoitusten kirjoittajat itse lukivat omia tekstejään ja pystyivät samalla taustoittamaan omia kertomuksiaan. Ja katsojana myötähäpeä toi suuren osan huvista. Useat olivat niin kirjassa kuin esityksessäkin samoja ikäluokkia itseni kanssa, joten 90-luvun nuoruuden tarinoihin sekä tunteisiin oli helppo samaistua. 

Kirja jäi lavaesityksen rinnalla paitsioon, koska se ei pystynyt tarjoamaan tuota tärkeää osaa eli kirjoittajan omaa tulkintaa. Oli kirjaa silti paikoin hauska lukea vaikkakin alkoi loppua kohden tuntua hieman raskaalta. Ei toisten päiväkirjojakaan jaksa loputtomiin lukea ja kirja oli aika pitkä. Loppuun oli ympätty runoja sekä esseitä, jotka koin vähän turhan raskaiksi kerralla kahlattaviksi. Olisivat vaan olleet ripoteltuina tekstien väliin kunkin kirjoittajan omalle kohdalle.

Olisin myös kaivannut kuvaliitteitä. Päiväkirjoissa kuitenkin viitattiin paljon niihin liimattuihin asioihin, jotka olisi ollut myös kiva nähdä (esimerkiksi erään kirjoittajan rakkausobsessiokuviin Kari-Pekka Kyröstä). Nuoruuden kuvia olisi myös voinut olla enemmän.

Ihan kiva.

***1/2

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Legally Blonde (2001)

Blondin koston (Legally Blonde) kannen taustalla pilkistää kaupunkimaisema, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 30. "Elokuvan kannessa on kaupunkimaisema".

Elle Woods (Reese Witherspoon) on blondi, joka tykkää pinkistä ja muodista. Hän valmistautuu poikaystävänsä kosintaan, joka hänen kauhukseen haluaakin erota, koska nainen ei ole tarpeeksi vakavasti otettava tulevan senaattorin vaimoksi. 

Elle päättääkin, että hänen on mentävä Harwardin lakikouluun, että tästä tulisi vaimomateriaalia. Koulu osoittautuu vaikeaksi eikä ihmisetkään ole kovin ystävällisiä. Pahinta on että tämän exällä on jo uusi nainen - Vivian (Selma Blair), joka on bitseistä bitsein.

Blondin kosto on puhdas hyvänmielen elokuva, joka on tarkoituksellisen överi. Reese toimii hyvin höpsön blondin roolissa, mutta on myös uskottava älyllään häikäsevänä lakiopiskelijana. Jos elokuvaa ei ota turhan vakavasti, niin se on yllättävänkin viihdyttävä. Reese Witherspoon on niin symppis roolissaan, että on vaikeaa olla olematta hänen puolellaan ja häntä mielellään kannustaa menestykseen varsinkin kun tämän exä ja professori osoittautuvat niin ketkuiksi. Päätyypä hän auttamaan kynsisalongin naistakin (Jennifer Coolidge) saamaan koiransa takaisin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan elokuvassa ole ihan saastaa, josta Luke Wilsonin esittämä kiltti Emmett on todisteena. Hillitty, mutta ymmärtäväinen Emmett onkin hyvä vastapaino Ellenin räiskyvälle persoonalle.

Blondin kostosta on tehty myös jatko-osa ja kolmas osa on suunnitteluiden mukaan tulossa vuonna 2020, johon Reese on ainakin merkattu tulevan näyttelijäksi.

Ihan hassu.

***

Ohjaaja: Robert Luketic (The ugly truth, The Killers)
Pääosissa: Reese Witherspoon, Luke Wilson, Selma Blair
Kesto: 1h 36min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Siilin eleganssi (Muriel Barbery)

Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson) -kirjan kantta koristaa kaupunkimaisema, joten luonnollisesti se menee Helmet-haasteen kohtaan 30. "Kirjan kannessa on kaupunkimaisema".

Kirja kertoo rikkaiden asuttaman hotellin keski-ikäisestä leski "ovimiehestä": rouva Michelistä, joka esittää tyhmempää snobeille kuin oikeasti onkaan. Hän tykkää pohtia filosofisia kysymyksiä ja asuu ylipainoisen kissansa kanssa. Kirja kertoo myös 12-vuotiaasta hotellin asukista, Palomasta, joka on rikkaan perheen itsemurhaa pohtiva vesa.

Kirjassa nämä kaksi tarinajuovaa yhdistyvät kun hotellin uudeksi asukkaaksi saapuu rikas japanilainen herra Ozu, joka todella näkee rouva Michelin. Mies herättää leskessä kauan levänneet tunteet ja nainen on vihdoin valmis tulemaan piilostaan nähdyksi. Paloma ja leskirouva ystävystyvät.
Siilin eleganssi on kirja josta olisin tahtonut pitää. Kirjan päähahmo oli hyvin mietitty. Yli 300 sivuiseen kirjaan mahtui kuitenkin niin paljon jahkailua sekä sanoilla pyörittelyä, että ajoittain sen lukeminen turhautti ja pitkästytti kun tarina ei edennyt minnekään. Kirja sopiikin hyvin kiireettömään fiilistelyyn ja pohdiskeluun elämän luonteesta. 

Ihan jees.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi:2006

keskiviikko 21. elokuuta 2019

748/1001 Children of a Lesser God (1986)

Sanaton rakkaus (Children of a Lesser God) kertoo kuurosta Sarahista, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 48. Elokuva kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä.

James (William Hurt) tulee opettajaksi kuurojen kouluun, jossa kohtaa siivoojana työskentelevän koulun entisen oppilaan Sarahin (Marlee Matlin). Jamesia kiehtoo vihainen Sarah ja haluaisi opettaa tämänkin puhumaan kuten oppilaansa. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista traumatisoitunut Sarah ei kuitenkaan halua oppia puhumaan vaan nauttii hiljaisesta maailmastaan.

James ja Sarah rakastuvat toisiinsa. Kipinät sinkoilevat kahden intohimoisen ihmisen parisuhteessa.

Sanaton rakkaus on kaunis rakkaustarina, joka ei kuitenkaan sorru siirappisuuteen. Tästä pitävät huolen loistavat roolisuoritukset Marleenin ja Williamin tahoilta. Vihan alla kytevän tuskan voi oikein aistia Sarahista ja James puolestaan toimii huonon huumorinsa kanssa hyvänä vastapainona tälle, sinnikkäästi naista lähentyen kaiken vihan läpi nähden Sarahin todellisen minän.

Kahden päähahmon kemia on niin vahvaa, että suurella intensiteetillä vedetyt suoritukset pitivät koko parituntisen elokuvan otteessaan. Elokuvassa ei sinällään edes tapahdu paljoa, mutta mitään siitä ei puuttunut.

*****

Ohjaaja: Randa Haines (Dance with me, Something About Amelia)
Pääosissa:William Hurt, Marlee Matlin, Piper Laurie
Kesto: 1h 59min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Lopotti (Tommi Kinnunen)

Nostalgiaa huokuva uimakuva kannessa
Tommi Kinnusen kirjoittaman Lopotti-kirjan toinen päähahmo on 9 vuotiaana sokeankouluun lähetetty Helena, Joka tarkastelee maailmaa muihin aisteihin kuin näköön luottaen. Asetankin sen vuoksi kirjan Helmet-haasteen kohtaan 48. "Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä".

Lopotti on jatko-osa Kinnusen Neljäntienristeykselle, mutta toimii myös itsenäisenä osana vaikka ei olisi lukenutkaan ensimmäistä osaa.

Kirjassa kulkee kärjistäen rinnakkain kaksi eri tarinankaarta. Toisessa seikkailee 50-luvulla sokea Helena, joka yrittää selvitä kohti itsenäistä elämää. Hänen mummonsa opettaa tätä jopa lapsenpäästäjäksi vaikka tämän äiti on sitä mieltä, että korien punomistahan tyttö alkaa koulun käytyä tekemään. Häntä varten on "ihan muut hommat" kuin kätilöjutut.

Toisessa tarinassa seikkailee puolestaan 90-luvulla homoseksuaaliksi itsensä tunnistava Tuomas, joka muuttaa Helsinkiin pakoon ahdasmielisiä pikkupaikkakuntalaisia. Vaikka ei homoseksuaalisuus kovin hyväksyttyä isolla kirkollakaan ole.

Kinnunen on hyvä kirjoittaja ja hänen kielen käyttönsä on nokkelaa. Tarinoiden sekä eri aikakausien välillä puikkelehditaan luontevasti. Oli myös mielenkiintoinen idea kirjoittaa kahden eri tavalla "yhteisön ulkopuolella" olevan tarkkailijan näkökulmista kokonainen kirja. Siitä huolimatta tämä kirja ei ollut minua varten. Siihen tartuin vastahakoisesti ja vain tämän haasteen suorittaminen motivaattorinani.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016

tiistai 13. elokuuta 2019

Where the Heart Is (1990)

Ruma kansitaide on lyöty myös levyyn
Sydämen koti (Where the heart is) on elokuva jossa Christopher Plummer esittää hahmoa nimeltä "Shitty". 

Vuonna 1990 valmistunut elokuva on ilmestynyt selkeästikin ajankohtaan, jossa juppimeininki on väistymässä ja lama-aika koittamassa. Tätä ilmentää elokuvan keskiössä pyörivän menestyvän American Demolition -firman menetys sekä pörssiromahdus.

Henkisiä arvoja nostellaan esiin kun menestyvän yrityksen johtajan (Dabney Coleman) laittaa hemmotellut lapsensa asumaan purkutuomiolta säästyneeseen suojeluskohteeksi julistettuun ränsistyneeseen taloon eikä taloudellista apua papalta heru. Sisarukset pistävät päänsä yhteen ja alkavat ideoida kuinka voisivat elättää itseensä. Yksi maalaa ihmistaideteoksia kalenteriksi, toinen aikoo taikuriksi (Uma Thurman) ja kolmas kehittelee tietokonepeliä. Taloon saapuu lisäksi henkisyydestä kiinnostunut nainen, joka tekee lopputyötään kielillä puhumisesta, kaappihetero muotisuunnittelija (Crispin Glover) sekä tanssitaituri ja pari taikatemppua osaava pummi (Christopher Plummer). Sekalainen sakki tukee toisiaan kohti nuorten itsenäistymistä. Isääkin autetaan kun päätyy firmansa menetyksen myötä köyhäksi.

American Demolition -yrityksen johtaja (vas.)
Elokuvassa on sekä yrittäjä että yritys tärkeässä roolissa, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 35. "Elokuvassa on yritys tai yrittäjä".

Jos miettii elokuvan näyttelijäkaartia (ja ohjaajaa), niin voisi erehtyä luulemaan että aineksista on saatu aikaan hyvä soppa. Väärin. Elokuvan nimi Where the heart is viittaa pätkässä käytyyn dialogiin, jossa pääosamies tajuaa kodin olevan siellä missä sydän on. Ei siis materiassa. Jonkinlainen lohdutuselokuva nille, joilla oli ennen paljon eikä nyt mitään. Elokuvan pointti ei kuitenkaan ollut mitenkään selkeä kuten ei koko elokuvakaan. Suurin osa siitä oli sekoilua ränsistyneessä talossa, jossa kaikki himoitsi toisiaan ristiin ja päätyi lopussa sitten yhteen eri henkilön kanssa. Plummer oli oikein mainio pummi varastaen koko shown, eikä muittenkaan suorituksissa sinällään ollut mitään vikaa. Käsikirjoitus/ ohjaus oli vaan sekava ja koko pätkä ihan turha. 

 **
Ohjaaja: John Boorman (The Tailor of Panama, Zardoz, Syvä joki)
Pääosissa: Dabney Coleman, Uma Thurman, Joanna Cassidy
Kesto: 1h 47min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Minuiksi (toim. Tommy Hellsten, Tiina Tuomikoski)

Tommy Hellsten ja Tiina Tuomikosken toimittama Minuiksi - kohti henkistä kasvua, koostuu keromuksista henkilöiltä, jotka ovat oivaltaneet jotain itseksi kasvamisesta.

Kaikkia tarinan kertojia yhdistää se, että he eivät ole kokeneet tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi lapsuudessaan ja ovat kadottaneet yhteyden omiin tunteisiinsa sekä haluihinsa. Aikuisiksi kasvettuaan ja hyväksikäytettyinä ihmissuhteesta toiseen matkatessaan ovat henkilöt oivaltaneet että pahaa oloa aiheuttavassa käyttäytymisessä on kaava. Tarvitsevina ja läheisriippuvaisina kirjan henkilöt huomaavat elävänsä vain muiden tarpeita varten yrittäen voittaa hyväksyntää ja rakkautta toisilta miellyttämällä ja omat tarpeet sivuuttamalla. Usein tuon oivalluksen kautta on lähtenyt käytiin pitkä prosessi kohti parempaa itsetuntemusta, itserakkautta sekä eriytymistä omaksi yksilökseen kaikkine vikoineen. Prosessin lopputuloksena on syvä ymmärrys siitä, että on sellaisenaan tarpeeksi. Hylätyksi tulemisen kokemusta ei voi enää tulla kun ei hylkää itseään.

Kirjan aloittaa yrittäjän tarina. Tämän takia asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 35. "Kirjassa on yritys tai yrittäjä".


Mielestäni kirja oli avartava ja tietyn kaavan saattoi huomata henkilöiden lapsuudenkokemuksissa ja kuinka se on vaikuttanut moniksi vuosiksi eteenpäin. On niin suuri lahja jos vanhemmat ymmärtävät kuinka tärkeää lapsen terveen itsetunnon kehittymiselle on se, että lapsi tulee nähdyksi. Kirjassa mainitaan tutkimuskin kuinka jo puhumaan kykenettömät vauvat masentuvat, jos näiden äiti ei vastannut katseeseen. Masentumisella tässä tarkoitettiin muun muassa apaattisuutta ja katseen laskemista maahan. Hylätyksi tulemisen kokemus voi syntyä jo hyvin nuorena eikä useimmiten vanhemmat tarkoituksella sitä pahallaan tee. Suurin osa, jos ei kaikki, kirjan henkilöistä olivat sota-ajan vanhempien lapsia, jolloin luonnollisestikin sodasta usein traumatisoituneet vanhemmat eivät välttämättä osanneet antaa lapsilleen sellaista huomiota kuin olisivat ansainneet. Monien tarinoissa toistui myös sen ajan uskomus siitä, ettei lasta saanut lelliä piloille; ei liikaa syliä, ei itkuun vastaamista. Niin kiinnostavia kuin nämä tarinat olivatkin, niin olisin kaivannutkin lisää variaatioita kertojien ikäluokkiin.

Ajatuksia herättävä.

***1/2

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016

torstai 8. elokuuta 2019

Subway (1985)

Ohjaaja Luc Bessonin toinen kokopitkäelokuva - Subway - keskittyy metron asemalaiturin maisemissa viihtyviin pikkurötöstelijöihin.

Fred (Christopher Lambert) tapaa Hélénan (Isabelle Adjani), jonka juhlissa räjäyttää kassakaapin. Héléna saa kaiken muun omaisuuden takaisin paitsi mystiset "paperit", joita Fred kansiossa kanniskelee. Fred tunnustaa rakkauttaan samaiselle naiselle, joka aseella uhaten vaatii papereitaan takaisin. Muutkin tahot ovat kiinnostuneita Fredin hallussa olevasta paperiaarteesta.

Fred löytää paetessaan jahtaajiaan metrotunnelista matkustajia piinaavan rullaluistelijan sekä vähäpuheisen rummuttelijan (Jean Reno), joiden kanssa ystävystyy. Samaan aikaan Fred kokoaa tapaamistaan muusikoista bändin, joka pääseekin esiintymään metrotunneliin järjestetylle lavalle.

Subwaysta tuli mieleen vähän paljon myöhemmin tehty The Big Lebowski. Juonta ei nimeksikään ollut, mutta hahmojen seurassa hengaili mielellään. Blondattuna piikkitukkana Christopher Lambert oli mielenkiintoinen näky ja uskottavakin happy-go-lucky tyylisenä renttuna. En ole nähnyt ollenkaan (?) tai ainakaan paljon Lambertin ranskankielisiä elokuvia, joten tuntui jotenkin hassulta kun hän niin sujuvasta kieltä puhui. Toisaalta taas tuntui myös hassulta nähdä rapakon takana mainetta niittänyt Jean Reno, niin pienessä ja hieman turhassakin roolissa. Elokuvassa oli Bessonmaista menoa ja meininkiä: Takaa-ajoja ja vänkää huumoria. Villejä kuvakulmia ja herättävää värimaailmaa. Kaikista ansioistaan huolimatta jätti pätkä kuitenkin vähän kylmäksi. Olisin kuitenkin sitä juonipuolta enemmän kaipaillut.

Häikäisevän kauniista Isabellesta tuli mieleen jenkkien kasaritähtityttö Molly Ringwald. Samana vuonna ilmestyikin hänet jättimenestykseen nostattanut The Breakfast club. Nuorison levottomuutta siis ilmassa niin Ranskassa kuin Jenkeissä. 

Lambert odottelee, mutta ei metroa

Subwayssa kuljettiin metrolla, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 31. "Elokuvassa kuljetaan metrolla".

***

Ohjaaja: Luc Besson (Tyttö nimeltä Nikita, The Fifth Element, Leon)
Pääosissa: Christopher Lambert, Isabelle Adjani, Richard Bohringer
Kesto:1h 44min
Valmistusmaa: Ranska