Kirja: Vaarallinen Juhannus (Tove Jansson)

Olen kirjoittanut blogiini joskus aikaisemmin muutaman kirja-arvostelun ja päätinkin nyt tuoda Helmetin lukuhaasteen innoittamana haasteen mukaiset kirjat elokuvien rinnalle tähän blogiin arvosteluiden muodossa. Kirjat tunnetustikin kestää pidempää lukea kuin elokuva katsoa (yleistäen), mutta pyrin aina samanaikaisesti ainakin jokseenkin katsoa elokuvan ja lukea kirjan samaan haastekohtaan kuuluen. 

Tove Janssonin kirjoittama viides muumi-kirja sijoittuu Helmet-haasteen kohtaan 28. "Kirjan kannessa on kuu". 

Muumipeikko perheineen joutuu tulvan varaan. Lainehtimasta löytyy teatteri, josta seurue saa turvan. Juhannus sujuu mukavassa porukassa Muumipapan kirjoittaman teatteriesityksen merkeissä, johon lopulta kaikki katsojat saavat osallistua. Pääsymaksuksi kelpaa toki vain ruoka, jota kaikki saavat lopulta nauttia. 

Vaarallinen Juhannus on mainio onnellisuuden opas ajalta jolloin itseapukirjat eivät olleet vielä niin trendikkäitä. Kirjassa on vahvaa sanomaa siitä, että elämä on seikkailu ja paljon riippuu omasta asenteesta näetkö vastaan tulevat asiat negatiivisesti vai positiivisesti. Kirjassa on myös aistittavissa tervehenkinen kapina yhteiskunnan turhia sääntöjä vastaan Nuuskamuikkusen tuhotessa sääntökylttejä tarpeettomista asioista mennen tullen. Tove Janssonin mielikuvituksekkaasta maailmasta kiinnostavine hahmoineen sai irti vielä näin aikuisiälläkin. Olin nähnyt kirjasta tehdyn animaation, mutta kirjan luin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Hahmot ovatkin ikuistuneet mieleeni niinä joita muumi-animaatioissa on tottunut näkemään ja olikin virkistävää lukea Toven kuvausta näistä "alkuperäisistä" hahmoista. Mukana oli myös paljon kuvituksia.

Tämä kuva on tullut vastaan muumimukeissa

Useinpien suomalaisten tapaan (ja monien aasialaistenkin) minulla on kasa muumimukeja kulhoineen, purnukkaa, liinavaatetta ja Pez-koneitakin. Suomalaisista hahmoista ei olla juuri tehty Pezejä, mutta ainakin Muumit sekä Angry birdsit ovat päässeet tähän harvinaiseen joukkoon.

Joulupukki toi Mörkö-suklaatakin

Muumien suosio on helppo ymmärtää. Persoonalliset hahmot ujosta räväkkään ovat tasa-arvoisia eikä kukaan ole toistaan parempi vaan kaikille on oma tilansa. Useimmilla Muumeja edes vähän nähneellä on suosikkinsa, jonka kuvalla varustettu muki on pakko hankkia, koska se ikään kuin edustaa omaa arkkityyppiään. Minun ensimmäinen hankinta olikin Mörkö. Myöhemmin Mörkö ei enää tuntunut niin omalta kuin Nuuskamuikkunen. Sitten tuli muutama lahjaksi ja pari hankin itse niiden iloa tuottavan kuvituksen takia. Muumimuki onkin helppo lahja, koska useimmat niistä kuitenkin tykkäävät ja samalla voi kuvalla heijastaa lahjan saajan persoonallisuutta jollain tapaa. Nyt tämä alkaa kuulostaa muumimuki-mainokselta, joten yhteenvetäen:

Vaarallinen Juhannus oli helppolukuinen seikkailu josta jäi hyvä mieli

****

Alkuperäinen julkaisuajankohta: 1954