Dead Aid: Why Aid Is Not Working and How There is Another Way for Africa keskittyy purkamaan oletusta siitä, että kehitysapu auttaisi oikeasti Afrikkaa. Kirjan esittelytekstissäkin mainitaan kuinka kirjailija on musta afrikkalainen ja vielä nainenkin, niin pistän tämän nyt Helmet-haasteen kohtaan 10. "Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja". Dambisa Moyo on taloustieteen tohtori, joka on työskennellyt muun muassa
Maailmanpankissa sekä Goldman Sachissa.
Kirja on jaettu kahteen suurempaan kappaleeseen. Toinen kappale esittää mikä nykyisessä kehitysavussa on vialla ja toinen kappale keskittyy taas siihen millainen Afrikka olisi ilman kehitysapua.
Dambisan mukaan USA on useiden vuosikymmenien ajan 40-luvulta alkaen syytänyt Afrikkaan kehitysapua noin triljoonan verran mikä on aiheuttanut sen, että Afrikasta on tullut vain entistä köyhempi. Ironisesti vuosien 1970 ja 1998 välillä kehitysapu tulvan ollessa runsaimmillaan, Afrikan köyhyys nousi 11%:sta aina 66%:iin. Moyo arvioi, että jopa 25% 1940-luvulta lähtien lahjoitetusta rahasta olisi valunut korruptioon.
Lahjoitustavarat, kuten kirjassa käytetty esimerkki moskiittoverkoista, sysäävät Afrikan omat yrittäjät pois markkinoilta. Lahjoitustuotettillakin on elinikänsä ja sitten kun taas tavaroista on tarve, on sykli valmis, koska kotimaisia tuottajia ei ole. Mielestäni hyvä pointti oli se, että jos avustukset lakkautettaisiin, niin noin 500 000 ihmistä joutuisi työttömäksi. Voikin ajatella, että kenen etu on se, että avustuksien antamista jatketaan vaikka köyhyys on sen myötä kasvanut. Suuret raha-avut aiheuttavat myös levottomuuksia sekä konflikteja Afrikan sisällä.
Moyo ehdottaakin ratkaisuksi kehitysavun lakkauttamista siirtymäajalla, jonka aikana kehitysapua vastaanottavilla Afrikan mailla olisi mahdollisuus tehdä suunnitelma oman taloutensa ylläpitämisestä. Kiina on Moyon mukaan toiminut fiksusti omassa lähestymistavassaan, että infrastruktuurin kuten teiden luomiselle, he ovat tehneet omat vaateensa. Kanssakäyminen Afrikan kanssa on heille bisnestä eikä pelkkää yksipuolista lahjoittamista ilman vaadetta minkäänlaisista tuloksista.
Kirjassa oli paljon numeraalista evidenssiä todistaakseen oman pointtinsa. Itselleni kuitenkin nämä tilastot ja lukemat saattoivat joskus tekstin aika raskaaksi lukea ja huomasin usein ajatusteni lähtevän harhailemaan. En ole talousasioiden ekspertti ja kirjaa on kritisoitukin, mutta antoi se ainakin paljon ajattelemisen aihetta ja monet pointit kävivät maalaisjärkeenkin.
***1/2
Kirja on jaettu kahteen suurempaan kappaleeseen. Toinen kappale esittää mikä nykyisessä kehitysavussa on vialla ja toinen kappale keskittyy taas siihen millainen Afrikka olisi ilman kehitysapua.
Dambisan mukaan USA on useiden vuosikymmenien ajan 40-luvulta alkaen syytänyt Afrikkaan kehitysapua noin triljoonan verran mikä on aiheuttanut sen, että Afrikasta on tullut vain entistä köyhempi. Ironisesti vuosien 1970 ja 1998 välillä kehitysapu tulvan ollessa runsaimmillaan, Afrikan köyhyys nousi 11%:sta aina 66%:iin. Moyo arvioi, että jopa 25% 1940-luvulta lähtien lahjoitetusta rahasta olisi valunut korruptioon.
Lahjoitustavarat, kuten kirjassa käytetty esimerkki moskiittoverkoista, sysäävät Afrikan omat yrittäjät pois markkinoilta. Lahjoitustuotettillakin on elinikänsä ja sitten kun taas tavaroista on tarve, on sykli valmis, koska kotimaisia tuottajia ei ole. Mielestäni hyvä pointti oli se, että jos avustukset lakkautettaisiin, niin noin 500 000 ihmistä joutuisi työttömäksi. Voikin ajatella, että kenen etu on se, että avustuksien antamista jatketaan vaikka köyhyys on sen myötä kasvanut. Suuret raha-avut aiheuttavat myös levottomuuksia sekä konflikteja Afrikan sisällä.
Moyo ehdottaakin ratkaisuksi kehitysavun lakkauttamista siirtymäajalla, jonka aikana kehitysapua vastaanottavilla Afrikan mailla olisi mahdollisuus tehdä suunnitelma oman taloutensa ylläpitämisestä. Kiina on Moyon mukaan toiminut fiksusti omassa lähestymistavassaan, että infrastruktuurin kuten teiden luomiselle, he ovat tehneet omat vaateensa. Kanssakäyminen Afrikan kanssa on heille bisnestä eikä pelkkää yksipuolista lahjoittamista ilman vaadetta minkäänlaisista tuloksista.
Kirjassa oli paljon numeraalista evidenssiä todistaakseen oman pointtinsa. Itselleni kuitenkin nämä tilastot ja lukemat saattoivat joskus tekstin aika raskaaksi lukea ja huomasin usein ajatusteni lähtevän harhailemaan. En ole talousasioiden ekspertti ja kirjaa on kritisoitukin, mutta antoi se ainakin paljon ajattelemisen aihetta ja monet pointit kävivät maalaisjärkeenkin.
***1/2
Alkuperäinen julkaisuajankohta: 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.