Kirja: Suomalainen kansanusko (Risto Pulkkinen)

Kirjan graafinen asu toimi.

Uskontotieteilijä Risto Pulkkisen kirjoittama Suomalainen kansanusko käy läpi kansamme uskoa aina kaksijakoisesta maailmankuvasta metsän henkiin. Sijoitankin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 16. "Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla".

Kirjassa on paljon lyhyitä kappaleita ja sitä myös elävöittää runsaat kuvitukset. Mielestäni nämä kaksi asiaa toi kaivattua kevennystä kirjan raskaaseen tietopainotteisuuteen. Lyhyet kappaleet sekä kuvat antoivat sopivia hengähdystaukoja vaikka kirjan olisikin voinut jäsennellä paremmin. Teoksen sivut olivat jotain jännää liukasta materiaalia, että joskus niiden erottaminen toisistaan oli työn ja tuskan takana, mikä takkuutti lukemista.

Kirja alkaa loogisesti maailman syntyteorioista jatkaen pyhänä ja pahana koettuihin asioihin. Kansanuskon ja kristinuskon tulon sekoittumistakin avataan. Kirjassa on parhainta antia vanhat suomalaiset haastattelulähteet eri aiheista kuten siitä kuinka ei kannata saunaan mennä puolen yön jälkeen kun yhdeltäkin piialta oli nahka nyljetty saunatontun toimesta. Saunan ajateltiin olevan pyhä paikka ja hyvä löyly suojeli, mutta paha löyly haavoitti. Saunatonttukin oli muuten ihan hyvätahtoinen kaveri, mutta jos puolen yön jälkeen siellä vielä vitkutteli niin ei hyvä seurannut, koska kyllähän tonttukin halusi kylpysille. Joskus tontun sijaan oli kertomuksissa piru.

Uhrauskulttuuri oli myös pitkään voimissaan ennen kristinuskon tuloa. Metsän ja vedenhenkien uskottiin olevan naispuolisia ja joskus niiden viettelemäksikin joku parka joutui. Kauniit neidot kun yleensä jotain pahaa aikoi jos heidän herutukseensa lankesi. Joskus kuitenkin ihan reiluja jos heille oltiin kivoja. Kiinnostavinta itselleni oli kappale luontosuhteesta. Tässä käytiin läpi muun muassa karhun ja hirven merkitystä suomalaisille. Kirjan loppu painottui samaaneihin ja Suomen tietäjälaitokselle. Magiaa sekä väkeä käytiin myös kattavasti läpi.

Teologian maisterina ja uskontotiedettä pääaineena lukeneena oli tämä kirja erityisen mielenkiintoista luettavaa. Valmistumisestakin on mennyt jo tarpeeksi aikaa ettei ahdista liikaa nämä teemat. Uskon kuitenkin että asiaa sen kummemmin pohtimatonkin saa irti jotain kirjasta. Monet nykypäivän tavat ja sanonnat esimerkiksi juontavat juurensa menneistä ajoista ja tavoista. Opus toimii myös hyvänä selausteoksena josta voi poimia itsellensä kiinnostavimmat aiheet. Joskus kieli oli tosin turhan raskasta, mutta yleisesti ottaen yleistajuista.

Mielenkiintoinen kokonaisuus.

****

Alkuperäinen julkaisuajankohta: 2014