Tully on Charlize Theronin tähdittämä elokuva väsyneestä kolmen lapsen äidistä.
Konttorirotista tutun Ron Livingstonin näyttelemän Drewn kanssa aviossa oleva Marlo (Charlize Theron) synnyttää pienokaisen elokuvan alkupuolella. Hänen veljensä on huolissaan, että sama synnytyksen jälkeinen masennus toistuu kuin keskimmäisen lapsen jälkeen, joten päättää palkata tälle yöhoitajan. Tully (Mackenzie Davis) ilmestyykin yksi ilta auttamaan vauvan vahtimisessa, että Marlo saa nukkua yönsä hyvin. Marlon ja Tullyn välille muodostuu ystävyyssuhde. Marlo kadehtii parikymppisen Tullyn vapautta kun taas Tully kadehtii Marlon tylsää arkea.
*****SPOILER ALERT*****
Aina ei jaksa |
Satuin katsomaan Youtubesta Redlettermedia-kanavan katsausta vuoden 2018 elokuvista ja siellä tuli esiin tämä Tully suosituksena. Samalla kuitenkin minulle paljastui, että elokuvassa on kyse Fightclubmaisesta asetelmasta, että Tully onkin Marlo itse. Ja kun tämän kerran tiesi, niin sitä oli vaikea saada tietämättömäksi. Olisi ollutkin mielenkiintoista katsoa elokuva sillä tavalla, että käänne olisi tullut yllätyksenä. En varmaan olisi sitä itsekseni tajunnut. Tämän takia kuitenkin asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 40. "Elokuva käsittelee mielenterveyden ongelmia".
Nyt tiesin kokoajan tämän "twistin", mutta oli Tully siltikin kelpo pätkä vaikka ei yllättämään minua päässytkään. Theron oli pistänyt taas kroppansa peliin ja lihottanut tätä roolia varten itsensä vastasynnyttäneen näköiseksi. Pidin elokuvasta paljon siinä mielessä, että se tuntui kovin realistiselta. Synnyttämään ei menty pillit vinkuen ja miljoona ystävää hössöttäen mukana vaan ihan rauhakseen aviomiehen kanssa. Muutos yliväsyneestä äidistä hieman virkeämpään malliin (yöhoitajan tultua taloon) tehtiin myös hienovaraisesti, mutta kuitenkin niin että muutos selkeästi näkyi. Avioparilla ei myöskään ollut mitään eroaikeita vaikka arki olikin lävähtänyt rankasti keskelle avioelämää tai sellaista huutodraamaa mitä on ehkä tottunut elokuvissa näkemään.
Ron Livingstonella on minulle erityinen paikka sydämessä eikä hänen tarvitse juuri muuta kuin vain olla elokuvassa kun elokuva jo tuntuu hieman kiinnostavammalta. Mackenzie oli sopivan empaattisen oloinen sekä energinen, että toimi hyvänä vastapainona kuolemanväsyneelle mammalle.
Tykkäsin.
****
Ohjaaja: Jason Reitman (Juno, Up in the air, Thank you for smoking)
Pääosissa: Charlize Theron, Mackenzie Davis, Ron Livingston
Kesto: 1h 35min
Valmistusmaa: USA; Kanada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.