Miksi mies ei puhu tunteistaan on ilmestynyt tänä vuonna (Herran vuotta 2019), joten asetan sen helmet-haasteen kohtaan 49. "Vuonna 2019 julkaistu kirja".
Kuvittelin kirjan nimen perusteella, että siinä keskityttäisiin miehen sielun maisemiin ja ajattelutapoihin, mutta kyseessä olikin enemmän pariskunnille tarkoitettu työskentelykirja, jonka avulla saisi takaisin alun kipinän suhteeseen sekä kuunteluyhteyden auki. Kirja oli tästä huolimatta mielenkiintoisesti kirjoitettu ja varsinkin sen ulkoasuun tai "sisäasuun" oltiin panostettu. Kirjassa vilisi väriä ja erilaisin fontein kirjoitettuja sitaatteja. Vaihtelua puisevaan asiatekstiin. Kappeleet olivat suhteellisen lyhyitä, ytimekkäitä sekä etenivät johdonmukaisesti. Nämä kappaleet koskivat parisuhteen eri haastealueita ja jokaisen tällaisen kappaleen lopussa oli jokin harjoite, kuten läsnäoloharjoite toisen kuuntelemiselle. Kirja sisälsi paljon hyviä pointteja, joskin ehkä itsestäänselviä asioita.
Mielestäni kirjan otsake on hieman harhaanjohtava. Dunderfelt avaa miehuuden historiaa ja kuinka nykymies osaa puhua ihan eri tavoin tunteistaan kuin esimerkiksi tämän isänsä tai ukkinsa. Kehitysvauhti on ollut kuitenkin nopea eikä välttämättä kaikki äijät ole ehtineet mukaan kyytiin. Kirjan nimestä saa kuitenkin sellaisen käsityksen kuin se olisi jokin opaskirja naisille miten ymmärtää paremmin puolisoaan. Mielestäni on sellainen yleinen klisee (joka voi olla osittain tottakin), että naiset voivottelevat sitä kun se mörökölli siellä sohvalla ei puhu tunteistaan. Tämän takia nimestä tulee käsitys, että se on suunnattu lähinnä heteronaisille.
Vaikka Dunderfelt käyttää esimerkeissään miestä ja naista, niin hän avaa kirjan alkuun, että tässä voi mielessään miettiä "henkilö A" ja "henkilö B". Kirja on siis siinä mielessä "moderni", että ottaa huomioon aikamme monimuotoisuuden parisuhdeasioissa. Kirjassa myös mainitaan tasaisesti, kuinka esimerkin henkilöiden roolit parisuhteessa voivat olla myös toisinpäin; nainen dominoi ja mies alistuu.
Tämän takia mielestäni otsake on vanhahtavalta kalskahtava eikä vastaa sisältöä. Nimi on tietenkin vain nimi, mutta jotenkin jäi häiritsemään. Mielestäni sisältöä vastaavampi nimi olisi ollut "Opas tasapainoiseen parisuhteeseen". Olisihan se ollut tietysti tylsä enkä olisi sitä silloin lainannut, niin kuin nyt lainasin kirjastosta, mutta olisi ollut totuudenmukaisempi. Täytyy vielä mainita, että kirjan pikkuotsake on "21 yleisintä parisuhteen ongelmaa ja niiden ratkaisut", mutta ei kai kukaan tuota pikkutekstiä lue...heh.
Vaikka Dunderfelt käyttää esimerkeissään miestä ja naista, niin hän avaa kirjan alkuun, että tässä voi mielessään miettiä "henkilö A" ja "henkilö B". Kirja on siis siinä mielessä "moderni", että ottaa huomioon aikamme monimuotoisuuden parisuhdeasioissa. Kirjassa myös mainitaan tasaisesti, kuinka esimerkin henkilöiden roolit parisuhteessa voivat olla myös toisinpäin; nainen dominoi ja mies alistuu.
Tämän takia mielestäni otsake on vanhahtavalta kalskahtava eikä vastaa sisältöä. Nimi on tietenkin vain nimi, mutta jotenkin jäi häiritsemään. Mielestäni sisältöä vastaavampi nimi olisi ollut "Opas tasapainoiseen parisuhteeseen". Olisihan se ollut tietysti tylsä enkä olisi sitä silloin lainannut, niin kuin nyt lainasin kirjastosta, mutta olisi ollut totuudenmukaisempi. Täytyy vielä mainita, että kirjan pikkuotsake on "21 yleisintä parisuhteen ongelmaa ja niiden ratkaisut", mutta ei kai kukaan tuota pikkutekstiä lue...heh.
Ihan kelpo opas.
***1/2
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.