sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kirja: Vanhapiika (Malin Lindroth)

Vanhapiika kertoo tahottomasti yksin elävän Malinin tarinan, joka haluaa poistaa häpeän vanhapiika-sanasta. Yksinäisyys on kirjassa läsnä, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 36. "kirjassa ollaan yksin".

Kirjassa Malin pui elämäänsä päälle viisikymppisenä yksineläjänä, joka on elämäntilanteessaan tahtomattaan. Hän käy läpi lapsuuttaan ja nuoruuttaa, kuinka jo 16 vuotiaana hänelle ilmoitettiin, että on "undateable" ja kuinka nämä sanat juurtuivat kuin osaksi identitettiään. Malin kertoo kuitenkin olleensa jopa kihloissa parikymppisenä, mutta tämän suhteen päätyttyä ei seuraavaa ollut kolmiseenkymmeneen vuoteen näkynyt.

Vanhapiika oli ihan mielenkiintoinen kirja aiheesta jota ei hirveästi ole aikaisemmin käsitelty. On totta, että sanaan kätkeytyy negatiivinen lataus ja muistan jopa 80-luvun lapsena, että minua on peloteltu vanhapiika-tätini kohtalolla, jos ei ukkoa ilmaannu.

Huolimatta siitä, että kirja tallustelee tavallaan puhtaalla lumella saaden tämänkin kulman käsitteistöstämme katettua, ei kirja ollut mikään elämää mullistava tai kirjallisuuden taidonnäyte. Ihan jännä tarina yhdestä ihmiskohtalosta ja hänen vanhapiikautumisestaan ja toteamisesta ettei siinä ole mitään pahaa.

Ok.

***

Alkuperäinen julkaisuajankohta: 2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.