sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 8. heinäkuuta 2019

31/1001 Sunrise (1927)

Auringonnousu (Sunrise) on F.W. Murnaun ohjaama klassikko. Elokuvaa suositteli Niina Holm, Tapulikaupungin kirjastosta, joten asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 50. "Kirjaston henkilökunnan suosittelema elokuva."

Maatalon isäntä (George O'Brien) kohtaa kaupungissa asuvan viettelijättären (Margaret Livingston) ja lankeaa tämän pauloihin vaikka on naimisissa oleva mies, jolla on yksi lapsikin. Viettelijätär kehottaa miestä hukuttamaan vaimonsa (Janet Gaynor) ja myymään farminsa ja muuttamaan kanssaan kaupunkiin.

Mies ei tiedä mitä tekisi, mutta kuvat viettelijättären suloista vievät voiton ja päättää mies lähteä vaimonsa kanssa pienelle veneretkelle. Kesken mukavan veneajelun päätyy mies uhkaavasti vaimonsa luokse kädet kuristusotteeseen valmistautuneina. Vaimo kuitenkin rukoilee armoa eikä mies pystykään suorittamaan kylmäveristä tekoa. Vaimo pinkoo maalle päästyään karkuun minkä jaloistaan pääsee miehen vakuutellessa että pelkoon ei olekaan enää mitään syytä.

Mies onnistuu palauttamaan vaimonsa luottamuksen ja elokuvan sävykin muuttuu synkistä tunnelmista hassuttelun ja komedian puolelle. Esiintyypä pätkässä jopa juopunut possu. Loppua kohden palataan taas synkempiin maisemiin kun myrsky kohtaa veneilevää paria.

Kaupungin nainen tietää miten mies vietellään
Murnau on varsinainen elokuvan mestari. Häikäisevää erikoistehosteiden käyttöä vaikka vuosi on ollut vasta 1927. Vaikuttavaa oli muun muassa päällekkäiskuvat viettelijättärestä kun mies hänen suuteloitaan mietiskeli tai kuinka fontti suli vesimäisesti pois ruudulta kun viettelijätär ehdotti vaimon hukuttamista. Äänitehosteet ovat myös läsnä muuten mykässä elokuvassa, muun muassa auton torvien ja kirkon kellojen muodossa. Pari viikkoa pätkän jälkeen ilmestyikin The Jazz singer, jota pidetään ensimmäisenä puhuttuna äänielokuvana. Tarinaa oli myös kiinnostavaa katsella ja olikin hauska miten "paha-nainen" oli verhoutuneena mustaan kun taas hyväsydäminen vaimo pukeutunut vaaleaan. Hiusten värit olivat myös sopusoinnussa vaatteiden värityksen kanssa. Varsinkin lopussa vaimo tuntui saavan miltei pyhiä ominaisuuksia säteilevän valon sekä huovan muodostuttua huppumaiseksi päähineeksi Neitsyt-Marian mieleen tuoden. Olisiko viettelijätär symboloinut sitten Saatanaa? Varsinainen hyvän voitto pahasta.

Oli miten oli, kaikki näyttelijät olivat erinomaisia ja varsinkin George O'Brien erityisen ilmeikäs.

****

Ohjaaja: F.W. Murnau (Nosferatu, Faust)
Pääosissa: George O'Brien, Janet Gaynor, Margaret Livingston
Kesto: 1h 34min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.