Luin tänä vuonna aikaisemmin Mari Mannisen "Yhden lapsen kansan". Tykkäsin kirjailijan tavasta kertoa, joten sen innoittamana lainasin Mannisen uusimman teoksen Kiinalainen juttu.
Manninen käy läpi 33 myyttiä Kiinasta tai kiinalaisista, kuten että kiinalaiset syövät pelkkää riisiä tai että Kiinan muuri näkyy avaruuteen. Kirja oli mukavasti luettava ja kirjoitustyylillisesti samanlainen kuin Yhden lapsen kansa. Yksi myyteistä olikin se, että kiinalaisilla olisi vain yksi lapsi vaikka useilla on kaksi lasta tai enemmänkin.
Suurin osa myyteistä oli sellaisia joiden en ainakaan itse ajatellut olevan niin. Mielestäni tuo Kiinan muurin näkyminen avaruuteen on jo kumottu aikaa sitten ties kuinka monessa mediassa. Ja maalaisjärjelläkin voi ehkä jo arvailla, että Kiinalaiset varmaan syö jotain muutakin kuin riisiä tai sitä mitä suomalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa syödään. Myytit käytiin kuitenkin syvällisesti läpi ja oli jokaisessa kohdassa myös jotain uutta tiedon jyvää, kuten että riisi syödään vasta viimeisenä, jos vatsaan jää tilaa. Se tuodaan pöytäänkin vasta aterian loppupuolella.
Parasta antia on se, että suomalainen Manninen asuu tai on asunut Kiinassa, joten tietää henkilökohtaisella tasolla vierailijoidensa ennakkoluulot ja mikä on heitä yllättänyt.
Oma murrettu myyttini oli se, että Kiina johtaisi ilmansaasteissa. Todellisuudessa Iran sekä Intia pitävät kärkipäätä. Hiilidioksidipäästöissä Kiina kuitenkin kirjan mukaan johtaa. Mielessäni myös Kiinan kulttuuri on muinainen, mutta sen muinaisuuteen onkin Kiinan johdon tasolta lisätty hieman vuosituhansia, että pystyisi kilpailemaan muinaisen Egyptin kanssa.
Kirja oli aseteltu esille, joten isken sen Helmet-haasteen kohtaan 50. "Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja".
Kiinnostava.
****
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.