Kirjailija Haruki Murakami on ollut kuvioissa jo pitkään supersuosittuna kirjailijana, mutta en ennen Norwegian Woodia ollut lukenut mitään hänen teoksiaan. Asetankin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 25. "Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin".
Yliopistossa opiskeleva Toru Watanabe on rakastunut ystävänsä tyttöystävään - sisäänpäin vetäytyvään Naokoon. Toru ja Naoko viettävät pitkiä aikoja yhdessä vaellellen 60-luvun Tokion katuja. Kun Naokon poikaystävä ajautuu riistämään oman henkensä, päätyy Toru ja Naoko viettämään yhteisen yön. Naoko kuitenkin katoaa kiihkeän yön jälkeen muuttaen parantolaan selvittääkseen läheisensä menettämisestä aiheutuvia tunteitaan.
Watanabe elää opiskelijaelämäänsä maaten satunnaisten naisten kanssa ja kyhjöttäen opiskelija-asuntolassaan. Mielessään kuitenkin aina Naoko. Watanabe päättää mennä tapaamaan Naokoa parantolaan, jossa tutustuu vanhempaan asukkaaseen - Reikoon - joka soittaa kitarallaan aina The Beatlesien Norwegian woodin kun Naoko sitä toivoo. Watanabe toivoo että Naoko paranisi, että he voisivat olla vihdoin pari ja elää yhteistä elämää.
Naokon poissaollessa Watanabe kuitenkin tapaa eloisan Midorin, joka tuntuu Naokon vastakohdalle jatkuvine puhetulvineen ja uteluineen. Pian Watanabe huomaa rakkauden tunteiden heräävän myös Midoria kohtaan, mutta entäs Naoko?
 |
| Jonkun mielestä takakannen kuvaus paljasti liikaa |
Kirjaa vain vähän matkaa luettuani en enää ihmetellyt miksi Murakami on niin ylistetty ja suosittu kirjailija. Hänen tekstiään oli ilo lukea. Kerronta soljui vaivattomasti ja kuvaukset olivat niin yksityisohtaisen eläväisiä, että tuntui miltei kuin olisi itse ollut paikalla. Todellinen lukunautinto. Lukemani versio oli suomennos englanninkielisestä käännöksestä. En tiedä miten paljon on hukkunut käännöksissä, mutta minulle kyllä tämä suomennoskin toimi. Muutenkin kirja tuntui hyvin nykypäivään kääntyvältä vaikka se on vuonna 1987 kirjoitettu.
Ainoa kritiikkini on kirjan viimeinen kappale! Olipas jotenkin outo tapa pistää koko homma pakettiin. En nyt viitsi tässä sitä sen enempää avata, mutta jätti hieman huonon maun koko kirjaan, joka oli siihen asti niin taidokkaasti tehty.
****
Alkuperäinen julkaisuajankohta: 1987
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.