Ocean's 8 (2018)

Naiskokoonpanolla uudelleen lämmitetyn Ghostbustersin jälkeen pelkäsin tästä samantyyppisellä idealla varustetusta Ocean's 8:sta pahinta. Onneksi se ei ollut toinen nais-Ghostbusters.

Pohdin pitkään, että minkä elokuvan katsoisin Helmet-haasteen kohtaan 11. "Elokuva käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa", mutta en oikein keksinyt mitään. Kaikki elokuvat joissa on naisia ottaa kai jollain tavalla kantaa myös heidän yhteiskunnalliseen asemaansa. Niinpä sijoitan nyt tämän Ocean's 8 tähän, koska tässä on ainakin paljon naisia ja he ovat kaikki rikollisia. Heidän yhteiskunnallinen asemansa on siis hieman epävakaa. Naisten asemaa yhteiskunnassa myös usein verrataan miesten asemaan yhteiskunnassa ja elokuvassa on repliikki, jossa Sandra Bullockin hahmo haluaa rikoskumppaneikseen vain naisia, koska "naiset ovat näkymättömiä ja miehet huomataan", joten kai tämä elokuva ottaa kantaa siihen, että yhteiskunnassa naiset jäävät taka-alalle.

Suosittujen Ocean's Elevenin ja sen kahden jatko-osan jäljessä ilmestyi tämä Ocean's 8. Tässä elokuvassa pääosissa on aikaisemmista Ocean's elokuvista tutun George Clooneyn näyttelmän Danny Oceanin sisko - Debbie Ocean (Sandra Bullock). Juuri vankilasta päässyt Debbie on päättänyt ryöstää 150 miljoonan arvoisen kaulakorun. Apua hän saa kumppaniltaan Loulta (Cate Blanchett) sekä viideltä muulta alan naisosaajalta (mm. Mindy Kaling, Rihanna ja Helena Bonham Carter). Koru suunnitellaan varastettavan Met-gaalassa, jossa sitä pitää Anne Hathawayn näyttelemä elokuvatähti.  Turvatoimet ovat kuitenkin haasteelliset.

Elokuvassa vilisee tuttuja naamoja Kim K:sta Heidi Klumiin sekä toistaan upeampia vaateluomuksia. Muotia voisikin pitää kornisti yhtenä pääosan esittäjistä.

Yy, kaa, koo...kahdeksan naista koossa

Tykkään Sandra Bullockista sekä Cate Blanchettista ja olikin kiva, että juuri he olivat pääosissa tässä elokuvassa ja aloittivat shown. Molemmat ovat kadehdittavan kauniita ja muutenkin päteviä työssään. Elokuva sai siis heti alkuunsa otteeseensa ja herätti mielenkiinnon. Valitettavasti kuitenkin sama dynaamisuus ei pitänyt koko elokuvan ajan vaan tarina tuntui hajoilevan osiin eikä sellaista kunnon yhteenliimautunutta posse-fiilistä ehtinyt syntyä. Elokuvassa puhuttiin ainakin viittä eri kieltä. Kun englannin lisäksi oltiin jo kuultu hindiä (?) sekä ranskaa alkoi saksan kohdalla tuntua jo yliyrittämiseltä. Monimuotoisuuden korostaminen oli tietysti elokuvan tuloaikaan kovinta hottia ja ymmärrän, että sitä haluttiin tässäkin tuoda esille.

Anne Hathaway oli hauska diivana. Rihannalla ei kovinkaan suurta osaa ollut, mutta hoiti pienen osansa hakkerina ihan geneerisesti. Juoni ei tuntunut mitenkään supernokkelalta, mutta onnistui hieman yllättämäänkin. Parasta oli Sandra Bullockin ja Cate Blanchettin keskinäiset kohtaukset jolloin tuntui, että tässä oltiin kuin mies-Oceansien: Brad Pitt ja George Clooney. Muistan hämärästi mies-Oceaneissa olleen enemmän säätöä, hermostuneisuutta ja joitain epäonnistumisiakin. Tässä nais-Oceanissa ei juurikaan tapahtunut mitään kömmähdyksiä vaan kaikki meni jokseenkin suunnitelmien mukaisesti. Ehkä olisin kaivannut enemmän sitä puolta, että humoristisesti jokin olisikin mennyt pahasti pieleen. Mies-Oceaneista on jäänyt mieleen Matt Damonin hahmo kun hän oli niin paiseessa. Se toi tiettyä inhimillisyyttä hahmoon. Rihannan hakkerihahmokin vaan poltteli maria ja lakkasi varpaankynsiään eikä siitä jäänyt yhtään sellaista jännittynyttä fiilistä että meneeköhän kaikki putkeen vai ei.

Kaiken kaikkiaan, viihdyin elokuvan parissa, mitä en odottanut.

***

Ohjaaja: Gary Ross (Seabiscuit, Hunger games)
Pääosissa: Sandra Bullock, Cate Blanchett, Anne Hathaway
Kesto: 1h 50min

Valmistusmaa: USA