Päiväkirjaklubi-kirja kokoaa usean nykyään aikuiseksi kasvaneen nuoren päiväkirjatekstejä. Asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 34. "Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia".
Päiväkirjaklubi-ilmiö on ilmeisesti Jenkeistä lähtöisin oleva. Siinä ihmiset menevät lavalle lukemaan päiväkirjojaan nuoruuden ajalta. Yleensä tekstit ovat valittu niiden hauskuusarvon perusteella. Olen kerran käynyt Suomessa katsomassa tällaista showta ja tuli kyllä naurettua. Parasta oli se, että kirjoitusten kirjoittajat itse lukivat omia tekstejään ja pystyivät samalla taustoittamaan omia kertomuksiaan. Ja katsojana myötähäpeä toi suuren osan huvista. Useat olivat niin kirjassa kuin esityksessäkin samoja ikäluokkia itseni kanssa, joten 90-luvun nuoruuden tarinoihin sekä tunteisiin oli helppo samaistua.
Kirja jäi lavaesityksen rinnalla paitsioon, koska se ei pystynyt tarjoamaan tuota tärkeää osaa eli kirjoittajan omaa tulkintaa. Oli kirjaa silti paikoin hauska lukea vaikkakin alkoi loppua kohden tuntua hieman raskaalta. Ei toisten päiväkirjojakaan jaksa loputtomiin lukea ja kirja oli aika pitkä. Loppuun oli ympätty runoja sekä esseitä, jotka koin vähän turhan raskaiksi kerralla kahlattaviksi. Olisivat vaan olleet ripoteltuina tekstien väliin kunkin kirjoittajan omalle kohdalle.
Olisin myös kaivannut kuvaliitteitä. Päiväkirjoissa kuitenkin viitattiin paljon niihin liimattuihin asioihin, jotka olisi ollut myös kiva nähdä (esimerkiksi erään kirjoittajan rakkausobsessiokuviin Kari-Pekka Kyröstä). Nuoruuden kuvia olisi myös voinut olla enemmän.
Ihan kiva.
***1/2
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.