Xtro on kahdeksanosaisen Dark label -kauhuboksikokoelman viimeinen levyke ja se poikkeaa muista valmistusvuotensa perusteella. Kaikki muut kun hapuilivat jossain 2000-luvun alkupuoliskolla, niin Xtro on saanut alkunsa jo syntymävuoteni kupeilla - 1982.
Pikku-Tony (Simon Nash) näkee toistuvaa painajaista siitä, että muukalaisalus sieppaa hänen isänsä (Philip Sayer). Tonyn äiti on sitä mieltä, että isä on vain nostanut kolme vuotta sitten kytkintä ilman sen kummempia extraterrestrialisia syitä. Pikku-Tony taisi kuitenkin olla oikeassa sillä maahan laskeutuu alieneiden joukko ja yksi heistä siementää Tonyn isän kantajaisäntään, joka synnyttää tämän takaisin maanpinnalle.
 |
| Tyylikäs Xtro posteri |
Xtrosta ei heti tiennyt, että mitä siinä tulee tapahtumaan, joka piti mielenkiinnon mukavasti otteessaan. Tykkään 80-luvun kauhuelokuvien itsetehdyistä tai alkeellisen tietokoneistetuista erikoisefekteistä ja koko kasari tunnelmasta. Tämä ei ollut poikkeus. Isän "syntyminen" naisen kohdusta oli kyllä erityisen ällöttävä näky ja ansaitseekin siksi kiitosta. Suursuosioon paukahtaneen Spielbergin ohjaaman ET:n jälkimainigeissa samalle rahasammolle uinut Xtro piti uniikin otteensa ja onnistui erottautumaan, niin hyvässä kuin pahassa.
***
Ohjaaja: Harry Bromley Davenport (Xtro II, Xtro 3, Life Among the Cannibals)
Pääosissa:
Philip Sayer,
Bernice Stegers,
Danny Brainin
Kesto:1h21min
Valmistusmaa: UK, USA
Muistan joskus kauan sitten nähneeni mainoksen tästä boksista jota nyt kävit läpi ja silloin tuumin,että onpa oudosti koottu kokoelma juuri tämän Xtron pistäessä sieltä pahasti silmään. Aivan kuin seitsemän valinnan jälkeen boksin tuottajat tajusivat, että yksi puuttuu ja sitten oli heitetty tämä sinne täytteeksi. Joskin syynä silmiinpistävyyteen ei ole taso, tms. vaan se, että Xtro on ns. old school-elokuva kun muut ovat moderneja. Xtro on myös näistä näkemistäni suosikkini vaikka ajoittain meneekin yliyrittämisen puolelle, mutta se E.T.-horror oli mieleeni ja itse ökkömönkiäinen sopivan creepy otus.
VastaaPoistaPs. jatko-osat ovat aivan erilaisia, kuin yksikään ei olisi edes samasta sarjasta.
Tämä oli myös boksin ainut pätkä joka heikosti kuulosti tutulta. Ilmeisesti jokinlainen pieni kulttiklassikko kyseessä. Hyvin silmiinpistävä poikkeus joukossa, mutta mukavasti koko boksista jäi parempi maku suuhun kun sai tällä lopettaa.
Poista