Kung fu panda (2008)

Huomasin, että tv:stä tuli Dreamworks animationin (Shrek, How to train you dragon) Kung fu panda samaan aikaan toiselta kanavalta tulleen Righteous Killin kanssa, jota en ollut vielä nähnyt. Päätin siis katsoa Kung fu pandan toistamiseen omistamaltani dvd:ltä. Henkilökohtaisesti rakastan kung fu –genreä, joten elokuvaan oli helppo asennoitua heti alusta asti myönteisesti. 

Kung fu panda kertoo tarinan Po-nimisestä pandasta, joka työskentelee nuudelikojussa haaveillen kung fun täyteisestä elämästä. Kilpikonnan näköinen kung fu -mestari Oogway (Randall Duk Kim) on ennustanut, että kylän tulee pelastamaan suurelta vaaralta Dragon warrior, jonka henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Yhteensattumien tai kohtalon (”There are no accidents”) toimesta Po:n ylle lankeaa tämä kunnia sekä vastuu. 

Jadepalatsia asuttava kung fu taitajien Hurja viisikko, jonka muodostaa: Tigress (Angelina Jolie), Monkey (Jackie Chan), Viper (Lucy liu), Crane (David Cross) sekä Mantis (Seth Rogen) ei kuitenkaan katso suopeasti tämän kung fu taidottoman tumpelo-pandan valintaa. Heidän mestarinsa Shifu (Dustin Hoffman) kuitenkin alun nyreyden jälkeen löytää yhteisen sävelen ja oikean tavan treenata Po:ta - ruoan. 

Elokuva alkaa pandan unella, piirrostyyli on mukavan epätietokonemaista ja luonnosmaista. Uni piirtyy bambu-kääröön tummanpunaisella ja mustalla musteella, mikä auttaa pääsemään kiinalaisten kung fu -elokuvien tunnelmaan vaikka elokuva amerikkalainen onkin. Loppu elokuva onkin sitten perus tietokoneanimaatiota, mitä on kuitenkin ilo katsoa sen laadukkuuden takia.

Jack Black sopii hyvin Po:n ääneksi, hän tavallaan luo koko hahmon. Minä ainakin kuvittelin pandan hyvin Jack Blackmaiseksi sympaattiseksi pulluraksi.  Ennustuksen uhka - lumileopardi Tai Lung (Ian McShane aka Lovejoy) - on kuin Darth Vader pahuuteen kääntyneenä vanhana Shifun oppilaana. Hän on oivallinen arkkivihollinen, jonka vankilasta pakeneminen on jännää katsottavaa. Hurjan viisikon tähtinäyttelijät jäävät hieman taka-alalle, Tigressin ollessa heistä eniten esillä. Mielestäni hyvä ratkaisu, koska he olisivat muuten syöneet tarpeettomasti  Po:n, Shifun ja Tai Lungin roolittamaa päätarinaa. Osoittaa mielestäni hyvää itsehillintää ohjaajilta, ettei lähteneet liikaa ratsastamaan kuuluisilla sivuhahmoilla.

  

Sekä Oogway, että Shifu ovat mitä ihanimpia hahmoja, Dustin tekee Hurjan viisikon johtajan, joka viisaudessaan auttaa Po:ta, mutta jolla on myös tiettyä kuivaa huumorintajua (Piirroshahmo on myös uskomattoman söpö pikkuruisine suineen). Po:n henkisen ohjaajan Oogwayn  ääninäyttelijä Randall Duk Kim on puolestaan uskottava viisaana ja elämää nähneenä vanhana kung fu –mestarina. Oogwayn kuolema Taivaallisen viisauden persikkapuun luona on mielestäni yksi herkimpiä kohtauksia valkokankaalla; saatoin vieräyttää muutaman kyyneleen. 

Elokuvassa käytetään sopivasti kung fu -elokuvien kliseitä kuten aluksi heikon taistelijan treenaamista paremmaksi tai taisteluliikkeiden hidastuksia, kuten Matrixissa, mutta humoristisella twistillä. Muutenkin taistelukohtauksien koreografioita on mietitty ja ne on tehty mielenkiintoisiksi seurata. Huippuhauskaa oli kun Hurja viisikko taisteli Tai Lungia vastaan toisesta päästä katkaistulla riippusillalla, jonka pitelijäksi jäi lopulta vain Mantis, pikkuruinen rukoilijasirkka. Animaatiossa on onneksi kaikki mahdollista.

Hieno ja epätavallinen animaatio, joka lankeaa kliseisiin vain tarkoituksellisesti. Toivottavasti toukokuussa ensi-iltansa saava Kung fu panda 2 on vähintäänkin yhtä hyvä!

****

 

Ohjaus: Mark Osborne, John Stevenson

Pääosissa: Jack Black, Dustin Hoffman, Ian McShane ja Angelina Jolie

Kesto: 92min

Valmistusmaa:USA