La tourneuse de pages /Pianistin sivunkääntäjä (2006)

Ykköseltä tuli eilen myöhäisillassa elokuva, joka minun on pitänyt pitkään katsoa - Pianistin sivunkääntäjä (La tourneuse de pages).

Elokuvassa lahjakas nuori Mélanie-tyttö harjoittaa pianon soittoa tavoitteenaan läpäistä konservatorion pääsykoe. Kokeessa soittaessaan tytön musiikin kuitenkin keskeyttää hänen pääarvostelijansa Ariane (Catherine Frot), joka päästää häneltä nimikirjoitusta haluavan henkilön kesken tytön esityksen sisään. Nimikirjoitusepisodin jälkeen tytön soitto herpaantuu ja koe menee penkin alle.

Sitten seurataankin tyttöä jo kun hän on varttunut nuoreksi naiseksi  (Déborah François). Hän on Pariisissa mennäkseen töihin lakitoimistoon, missä Arianen mies on töissä. Tämä ei ole sattumaa, koska Mélanie ei ole unohtanut ja payback is a bitch. Järjestelmällisesti Mélanie hakeutuu lähemmäs vihaamansa ihmistä, jotta kosto olisi mahdollisimman suloinen.

Tulin, näin, kostin.

Tiesin elokuvasta ennen kuin katsoin sen, että tytölle käy jotain kamalaa nuorena, jonka hän sitten vanhempana kostaa. En olisi voinut arvatakaan, että asia oli jokin noin mitättömältä tuntuva kuin nimikirjoitusta haluavan ihmisen sisään päästäminen. Minusta olikin hyvä, että Mélanien koston motiivi ei ollut mikään fyysisen väkivallan muoto kuten ennakkoon luulin. Kosto tuntuukin tätä taustaa vasten hieman kohtuuttoman mittavalta. Toisaalta se pistää miettimään, että noin pieni asia voi musertaa jonkun ihmisen haaveet ihan tosielämässäkin. Asiat ovat loppujen lopuksi joskus niin pienestä kiinni.

Mielestäni myös valinta elokuvan pääosapariksi oli täydellinen. Mélanien näyttelijä osasi esittää hyvin ihmistä joka on ulkoapäin viattoman suloinen, mutta jonka pinnan alla kuohuu enemmän kuin naama näyttää. Arianen näyttelijä onnistui taas tuomaan ahdistuneisuuden sekä ristiriitaiset tunteensa ruudun toisellekin puolelle. Mélanien pyrkiessä vietellä Arianen, tunsin miltei sympatiaa elokuvan roistoa - Arianea - kohtaan, koska hän alkoi myöntää itsellensä rakkauden tunteet naista kohtaan kun kaikki oli vain näyttelyä Mélanien osalta. Todellakin, elokuva piti otteessaan sen tunnelmalliselta osioltaan.

Ehkä näin liikaa amerikkalaisiin filmeihin tottuneena olisin kuitenkin toivonut elokuvalta jonkinlaista loppuun saattamista. Nyt koston suoritettuaan Melanie lähti vain kylmän rauhallisesti kohti kotiaan. Arianelle ei siis koskaan selvinnyt, että mitä hän oli tehnyt ansaitakseen elämänsä tuhoamisen. Tai jos hän tajusi sen jossain vaiheessa, ei sitä katsojille koskaan näytetty. Mutta kaipa se oli tietyllä tapaa oiva ratkaisu, että tarinaa ei aivan loppuun asti jauhettu kuin jotain aivotonta jenkkimössöä.

Ei ehkä kaikkien "cup of tea", mutta mikäpä olisi.

Tykkäsin!

***1/2

 

Ohjaaja: Denis Dercourt

Pääosissa:Catherine Frot, Déborah François ja Pascal Greggory

Kesto:85min

Valmistusmaa:Ranska