sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Nabbeun namja/ Bad Guy (2001)

Katsoin digiboksiltani Kim Ki-duk:in elokuvan Parittaja aka Bad Guy (Nabbeun namja). Tykästyin Kim Ki-duk:in elokuviin Viisi vuodenaikaa ja Isle, joten päätin katsastaa tämänkin.

Elokuvassa on nuori opiskelijatyttö (Won Seo), joka elää viatonta ja onnellista elämää. Kiiluvasilmäinen parittaja (Jae-hyeon Jo) iskee kuitenkin tyttöön silmänsä ja tytöstä tulee miehelle pakkomielle. Mies asettaa tytölle ansan niin, että hän joutuu taloudellisesti sellaiseen tilanteeseen, että joutuu myymään itseään velkojensa maksamiseksi. Mies periaatteessa tuhoaa tytön elämän. Tyttö muuttaa bordelliin jossa tämä paha mies katselee tyttöä hänen peilinsä läpi, kuten poliisin kuulusteluhuoneessa. Seksuaalisväritteisestä aiheestaan huolimatta elokuva ei ole pornografinen eikä seksi ole pääosassa.


 Elokuva sekoittaa tavallaan fantasiaa ja karua realismia.

Mielenkiintoinen fantastinen elementti on kun tyttö löytää rannalta kaksi revittyä valokuvaa. Kun tyttö kokoaa valokuvat, huomaa hän, että kuvista puuttuvat henkilöiden kasvot. Tyttö liimaa kootut ja kasvottomat valokuvat peiliinsä. Monessa otoksessa peiliä kuvataan niin, että tytön oma pää on valokuvassa tyhjän aukon kohdalla ja miehen pää toisella puolen peiliä osuu myös valokuvaan. Elokuvan lopussa tyttö päätyy rannalle parittajamiehen kanssa samoin kuin kuvan henkilöt. Toinen fantastinen elementti löytyy siitä kun parittaja toipuu jatkuvasti yltiö väkivaltaisista hyökkäyksistä. (Inho-) realismia on taas raaka väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö mitä tytölle tapahtuu.

Tytön muutos viattomasta vastentahtoisesta aloittelijasta kovan luokan ammattilaiseksi on surullista katsottavaa. Monesti mietin mikä on tämän elokuvan tarkoitus. Onko elokuvassa jotain sanomaa vai osoittaako se vain millaista todellisuutta maaimassa eletään.

Mieleeni tuli ainakin tästä tytön yhteen päätymisestä vihaamansa miehen kanssa, että elämä ei ole aina niin musta-valkoista, eikä omille tunteilleen voi mitään vaikka ne tuntuisivatkin vääriltä. Ki-dukin elokuvissa on yleensä paljon symboliikaa, joka vaatisi tulkitsemista ja ehkä tämäkin elokuva vaatisi syväluoteisemman analyysin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen, että elokuvaa oli lähinnä epämiellyttävä katsoa ja ajatukset mitä se herätti olivat surullisia.
Karu elokuva, joka ei ollut kuitenkaan Ki-dukin parhaita.

**1/2

Ohjaaja: Kim Ki-duk
Pääosissa:Jae-hyeon Jo, Won Seo ja Yun-tae Kim
Kesto: 100min
Valmistusmaa: Etelä-Korea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.