sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Reindeerspotting (2010)

Päädyin eilen katsomaan "kohudokumenttia" Reindeerspotting - Pako joulumaasta. Tulee tänään torstaina uusintana klo 23. Dokumentti kertoo 19-vuotiaasta Janista, joka käyttää huumeita ja elää sosiaalituen varassa. Hän haluaa pois Rovaniemeltä.

"...tämä ei ole elokuva huumeista, vaan yhdestä huumeongelmaisesta kaverista.”
                                                                                         -Joonas Neuvonen-

Dokumentin on kuvannut hänen kaverinsa Joonas, joten kuvaus ei vaikuta teennäiseltä. Dokumentoija ei myöskään kysy juuri mitään vaan kuvaa Janin arkea. Monesti mielestäni dokumenttejen heikkous on se, että elokuvan tekijällä on ollut jo joku ennakko-oletus, jota hän on sitten lähtenyt vahvistamaan kuvaamalla haluamiaan asioita. Vihaan myös monesti dokumenttejen teennäisiä tunteisiin vetoavia taustamusiikkeja ja päällekerrontoja. Näistä dokkareista Reindeerspotting poikkesi, koska se ei moralisoinut eikä asettanut mitään ennakko-oletusta, katsoja saa itse tehdä omat päätelmänsä elokuvaa katsoessa ja tuntea mitä haluaa tuntea.


Täytyy sanoa, että tämä elokuva oli paras huumevalistuselokuva mitä olen nähnyt nimenomaan siksi, että se ei ollut sellaiseksi tarkoitettu. Katsomalla riutuneen näköistä porukkaa joka elää joka päivä pöllyssä sekoillen, lasittunein katsein  etsien ruiskuja roskista ja näkien vaihtuvat päivät pelkkänä sumuna, ei varmastikaan ole monen nuoren mielestä haluamisen arvoista elämää.

Janin toive ulkomaille menosta täyttyy kun hän varastaa lähimarketin kassakaapista 5000 euroa, hänen päämääränä on Pariisi. Mietin kovasti, että miksiköhän tuollaisen huumeidenkäyttäjän lempi paikka on taiteista ja kultturirikkauksistaan tunnettu Pariisi. Ajattelin, että ehkä hänen unelmansa ovat suuremmat kuin huumeet. Kävi kuitenkin ilmi, että Pariisi on Euroopan suurin Subutexin jakaja, koska siellä niitä annetaan ilmaiseseksi heroinisteille vieroitusoireisiin ja jotkut paikalliset sitten myyvät omia Subu-annoksiaan ostaakseen sitä heroiinia.

Elokuva on tietyllä tavalla tragikoominen, koska joissain kohtauksissa ei voi olla hymyilemättä huumeissa töntteröinnille, mutta yhtä nopeasti kun hymy herkeää se myös karisee, esim. kun Jani miltei ajaa vaikutuksen alaisena iäkkään rouvan päälle.

Tämä elokuva herätti ajatuksia ja sai ainakin minut menemään miettelijäänä nukkumaan. Minkähänlaista elämää se olisi? Mielestäni tärkeä dokumentti, joka herättää tajuamaan mitä täällä "lintukodossa" oikeasti tapahtuu.

****

Ohjaaja: Joonas Neuvonen
Pääosassa: Jani
Kesto: 84min
Valmistusmaa: Suomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.