sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Miss Pettigrew Lives for a Day (2008)

Äitini lainasi minulle elokuvan Miss Pettigrew - Päivä täynnä elämää, se on virunut luonani jo useita kuukausia, joten päätin katsoa sen pois alta. Syy miksi katselmukseen vierähti näinkin kauan aikaa oli kannen ja elokuvannimen uskomaton epämielenkiintoisuus. Kuka antaa elokuvalleen nimeksi Miss Pettigrew(+loppu diiba daaba)? Suoraan sanottuna laiskuutta. Esimerkiksi  elokuva Nanny McPhee sentään kertoo nimessään naisen ammatin.

Miss Pettigrew kertoo tarinan useasti potkut tiukan moraalinsa takia saaneesta taloudenhoitajasta Guinivere Pettigrewstä (mm. Fargosta tuttu Frances McDormand), joka joutuu käyttämään hieman kepulipeliä, että saa useista potkuistaan huolimatta uuden työpaikan. Uudessa työpaikassa hänen työnantajansa Delysia Lafosse (Amy Adams) esittelee neidin hänen yksityissihteerinään. Työpaikka ei ole kuitenkaan aivan mitä Pettigrew odotti ja hän joutuu soppajonon uhalla sopeutumaan Lafossen menevään ja kevytkenkäiseen elämäntyyliin. Neidillä kun on kolme miestä kierroksessa.
Elokuva kertoo tästä yhdestä päivästä minkä Pettigrew ja Lafosse jakaa.


Elokuva muuttuu lyhyen alkuintron jälkeen vauhdikkaaksi Pettigrewn saavuttua uuteen työpaikkaansa. Menoa siivittää 30-lukulainen swing-musiikki (tyylistä tuli hieman sarja "Kyllä Jeeves hoitaa" mieleen), mihin aikakauteen myös elokuva sijoittuu. Dialogi on hengästyttävää, hahmot siirtyvät nopeasti paikasta A paikkaan B ja katsojana seuraa mielenkiinnolla tapahtumien etenemistä eli miehen saamista pois kämpiltä uuden saapuessa tilalle. Alku on kuitenkin kavalaa huijausta, koska sen jälkeen elokuva menee pelkkää alamäkeä. Tarina puuroutuu ja muuttuu epäkiinnostavaksi.

Pidän molemmistä päänäyttelijöistä, Frances on mielestäni loistava elokuvassa kuin elokuvassa, koska hänen olemuksessaan on tiettyä vaivatonta komiikkaa. Hän on myös niitä harvoja Hollywood-tähtiä, jotka näyttävät ikäiseltään ja hänen karismallaan kelpaakin olla luomua. Elokuvassa hänen osanaan oli esittää köyhää soppajononaista, ennen kuin hänelle tehtiin nykyään niin trendikäs  "makeover". Kunniotan sitä, kun näyttelijä uskaltaa esiintyä "rumana" vaikka sitten vain Oscar-patsaan kuvat silmissä kiiluen.

Toisessa pääosassa oli Amy Adams, hänelle menetin sydämeni elokuvassa Enchanted. Hän on hauskan pirteä ja eläväinen persoona (ainakin valkokankaalla). Myös tässä elokuvassa hänen roolisuorituksessaan ei ollut mitään moitittavaa. Ei ole hänen vikansa, että käsikirjoitus ja ohjaus ei nyt vain oikein onnistuneet.

Elokuvan miehet jäävät hieman taka-alalle, eikä mitään erityisen persoonallista ollut havaittavissa, paitsi ehkä Pettigrewn "love interest", aina niin jylhä herra Ciarán Hinds.

Svengaava swing-musiikki joka seuraa melkein koko elokuvan ajan alkoi ärsyttämään minua jossain keskivaiheilla, tuntui että elokuva nojasi siihen, että: "vaikka kerronta nyt laahaakin, niin kyllä tämä vauhdikas musiikki siihen eloa panee". Elokuva olisi voinut toimia, jos siitä olisi tehty edes kunnolla överi screwball-komedia; Intohimoisempia mustasukkaisuuskouhtauksia, enemmän peittelyä, valheita, kieroilua ja juonittelua. Joka tapauksessa loppukuviot olivat  maailman mielikuvituksettomimmat.

Jos haluaa jäädä hyvälle mielelle tämän elokuvan jälkeen, niin kannattaa katsoa vain sen alku.

**

Ohjaus: Bharat Nalluri (Killing time, Crow - Pelastus)
Pääosissa: Frances McDormand, Amy Adams ja Ciarán Hinds
Kesto: 92min
Valmistusmaa: UK, USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.