sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 2. elokuuta 2012

Mr. Magorium's Wonder Emporium (2007)

Katsastin Lumotun lelukaupan (Mr. Magorium's Wonder Emporium) lauantaina televisiosta. Elokuva oli saanut aikapaikan, jossa on yleensä ne vähemmän onnistuneet elokuvat. Mielestäni Lumottu lelukauppa olisi kuitenkin ansainnut paikan ihan primetimestä, ei se niin huono ollut!

Mr Magorium (Dustin Hoffman) on vekkuli taikalelukaupan omistaja, jolla on useita satoja vuosia ikää ja erilainen tapa ajatella kuin rivikansalaisella. Magoriumilla työskentelee myymäläpäällikkönä entinen musiikkilahjakkuus Molly Mahoney (Natalie Portman), kellarissa asuva kirjantekijä (Ted Ludzik) ja kaupan taikuudettomuuteen uskova kirjanpitäjä "Mutantti" Henry Weston (Jason Bateman). Kaupan ahkerin lapsiasiakas on ystävätön hattukeräilijä Eric (Zach Mills).

Eräänä päivänä Magoriumin on tullut aika poistua maailmasta, hän nimittäin on ostanut Toscanasta kenkiä koko loppuelämäkseen ja nyt viimeinkin pari on jo kovasti kulunut. Magorium jättää kaupan Mollylle, joka pitää kaupan omistamista taakkaana ja esteenä musiikillisille pyrkimyksilleen. Ainoastaan Magoriumin jättämä taikaneliö voi auttaa Mollya näkemään metsän puilta.

Mr Magorium ja Molly taikaneliönsä kanssa.

Ymmärrän, että elokuva ei ole saanut kovinkaan hyviä arvosteluja, koska siinä ei ole mitään sellaista jota ei olisi jo jossain elokuvassa kohdannut. Pidin kuitenkin elokuvasta sen takia, että siinä Magorium oli tekemässä kuolemaa. Magorium eli elämänsä niin kuin halusi vimeiseen päivään asti eikä antanut ulkopuolisten normien hallita tapaansa olla, pukeutua ja puhua. Vaikka melkeinpä kaikki muut kuin lapset pitivät häntä hulluna, ei hän muuttanut itseään miellyttääkseen "vain-ihmisiä", jotka näkevät kaikessa "vain" puun, "vain" kaupan jne.

Toinen miellyttävä asia oli se, että elokuva käsitteli tavallaan vanhuutta ja kuolemaa. Magoriumin oli lähdettävä. Hän ei ollut siitä surullinen eikä mitenkään taianomaisesti enää palannut sen jälkeen kun hänen tuomiopäivänsä oli koittanut. Monissa Disney-elokuvissa olen tottunut ylettömään imelyyteen, niin musiikin kuin juonen kautta. Tässä elokuvassa ei mielestäni sellaiseen älyttömään sokerisuuteen sorruttu. Dustin Hoffman oli tottakai Magoriumiksi täydellinen. Tavallaan Lumottua lelukauppaa voisi luonnehtia jonkinlaiseksi Tim Burtonin maailman ja Disneyn risteytykseksi.


Tämä apina särki sydämeni.

Natalie Portman oli välillä hieman teennäinen. Ainakin seuralaiseni huomautti että hirveää tekonaurua. Siitä en tiedä, mutta Natalie oli mielestäni ihan hyvä lapsenmielisenä muusikkona. Kirjanpitäjänä toiminut Bateman oli täydellinen jäykkänä kirjanpitäjänä, koska hänen olemuksensa oli niin tylsä. Naamansakin kuin tusinapulla.

OKei, eihän tämä tietenkään mikään Jali ja suklaatehdas ollut, mutta täytti kuitenkin tarkoituksensa lauantaipäivän viihdykkeenä.

**1/2

Ohjaaja: Zach Helm (Esikoisohjaus)
Pääosissa: Natalie Portman, Dustin Hoffman ja Jason Bateman
Kesto: 93min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.