sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Mammoth (2009)

Lukas Moodysson jatkaa epäkohtien esilletuontia tuoreimmassa elokuvassaan Mammutti (Mammoth).
Elokuva on enemmän valtavirralle suunnattu kuin Moodyssonin aikaisemmat tuotokset. Mammutissa on käytetty tähtinäyttelijöitä, puhutaan englantia ja maailman epäkohdat tuodaan esille hienovaraisemmin. Moodyssonin kaikki täysipitkät elokuvat nähneenä, olen voinut miltei aistia hänen kasvavan pahoinvointinsa; Lilja 4-ever oli pysäyttävää karua realismia pakkoprostituutiosta, kun  Reikä sydämessä oli puolestaan jo inhorealismia oksennukset päälleen saavasta pornotyöntekijästä. Mammuttia edeltävän Containerin kävin katsomassa vuoden 2006 Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla ja tuntui siltä kuin olisin katsonut täysin mielenterveytensä menettäneen "taideteosta". Mammutilla Lukas on taas tehnyt paluun elävien kirjoihin.
Leo Vidales (Gael Garcia Bernal) on menestyvä nettipelimaailman luonut bisnesmies, jonka täytyy lähteä Thaimaaseen "sulkemaan diili". Leolla on kirurgin työssään jatkuvasti viihtyvä vaimo Ellen Vidales (Michelle Williams). Pariskunnalla on yksi lapsi, Jackie (Sophie Nyweide). Vanhempiensa ollessa jatkuvasti poissa, viihtyy Jackie filippiiniläisen lastenhoitajansa Glorian (Marife Necesito) kanssa. Glorialla on Filippiineillä kaksi lasta, Salvador ja Manuel, joille hän haluaa hyvän tulevaisuuden työskentelemällä Yhdysvalloissa.

Elokuvan henkilöt kohtaavat erilaisia ongelmia. Leo hairahtuu Thaimaassa yhden yön suhteeseen Cookie-nimisen (Natthamonkarn Srinikornchot) thainaisen kanssa vaikka yrittikin aluksi auttaa häntä pois seksibisneksestä. Ellen tuntee taas puolestaan syyllisyyttä siitä, että ei voi viettää aikaa lapsensa kanssa ja että hänen lapsensa viihtyy mieluummin lastenhoitajansa Glorian kanssa. Syyllisyys nousee pintaan Ellenin hoitaessa oman äitinsä puukottamaa pientä poikaa. Glorialla on huoli pojistaan, joita hänellä on kova ikävä ja pojilla puolestaa on kova ikävä äitiään. Glorian vanhin poika, 10-vuotias Salvador, yrittää jopa hankkia töitä tekemällä rahaa, niin että hänen äitinsä voisi palata kotiin. Työnhankinta päättyy kuitenkin ikävistä syistä sairaalaan.

Molemmat perheet  yhdistyvät kokemiensa ongelmien kautta.

Mammutti halusi ehkä siinä esillä olleen Big bang -teorian ja sukupuuttoon kuolleiden mammuttien kautta kertoa, että olemme kaikki samaa tähtipölyä vain häivähdys universumin historiassa. Koska olemme kaikki tasa-arvoisia ja samaa materiaa, niin miksi olemme maailmassa niin epätasa-arvoisia. Miksi jenkeillä on varaa ostaa filippiineissä tehty koripallo, kun taas useilla filippiiniläisillä ei.

Lukas palasi seksityön sekä naisen aseman epäkohtiin. Thaimaan prostituutio on jo sen verran tunnettua, että se on miltei hiljaisesti hyväksyttyä. Thaimaasta saa mitä vaan ja asiakkaan ainoa huoli on taudit mitä sieltä voi saada. Elokuva ei kuitenkaan saarnannut tai näyttänyt totaalisen järkyttäviä kuvia vaan tavallaan vain kuvasi mitä maapallon eri kolkissa tapahtuu.


Michelle oli mielestäni jotenkin todella hyvä ja orgaaninen. En yleensä Dawson's Creek -ahdistuksen takia ole hänestä hirveästi välittänyt, mutta tässä hän vain onnistui olemaan luonnollinen. Gael Garcia oli puolestaan ehkä hieman vähemmän onnistunut bisnesmiehen roolissaan. Hän osaa kyllä näytellä, mutta en ole varma oliko tämä rooli hänelle oikea. Thaimaan hairahdus ei jotenkaan vakuuttanut. Sen sijaan itse Thaimaan hairahdus, eli Cookie, oli loistava. Hänestä jotenkin aisti sen kaiken kokemuksen, kuinka miehet aina lupaavat kuuta taivaalta ja sitten kun on niin sanotusti loma loppu, jätetään hänet kuin nalli kalliolle miehen palatessa perheensä luokse.

En ole varma oliko draamassa vielä pakko vellotella, niin että lopussa näytettiin Cookien itkuinen puhelu vauvansa kanssa.

Elokuvassa on myös musiikki väkevästi esillä, eikä soundtrack ole ollenkaan siitä huonoimmasta päästä.
 

Parempi kuin hyvä elokuva.

***1/2

Ohjaaja: Lukas Moodysson (Lilja 4-ever, Kimpassa)
Pääosissa:Gael García Bernal, Michelle Williams ja Marife Necesito
Kesto: 125min
Valmistusmaa:USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.