sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Modest heroes (2018)

Modest heroes (Chiisana eiyû: Kani to tamago to tômei ningen) koostuu kolmesta lyhytelokuvasta, joilla on oma ohjaajansa. Asetan sen  Helmet-haasteen kohtaan 34. "Elokuvassa on usean ohjaajan ohjauksia".

Elokuvasta Kanini & Kanino
Elokuvan aloittaa Hiromasa Yonebayashin ohjaus Kanini & Kanino, jossa kaksi veden alla asuvaa lasta joutuvat hetkeksi eroon vanhemmistaan kohdaten pelottavia tilanteita. Elokuvassa ei käytetty ollenkaan sanoja vaan puhe oli jotain siansaksaa. Ymmärrettävää kieltä ei kuitenkaan kaivannut kun kuvat kertoivat kaiken. Noin 20 minuutin pituinen lyhäri onnistui saamaan välittämään hahmoistaan liikutukseen asti. Piirrosjälki oli maagisen kaunista.

Toiseksi vuorossa oli Yoshiyuki Momosen ohjaama myöskin liikuttava elokuva Life ain't gonna lose hengenvaarallisesti muna-allergiasta kärsivästä pojasta, joka päättää että elämä voittaa eikä tyhmä allergia. Tämä oli mielestäni paras kaikista kolmesta pätkästä. 16 minuuttiin saatiin ympättyä todella koskettava elokuva aika arkisenoloisestakin aiheesta kuin allergia.

Viimeisenä vuoroon astui Akihiko Yamashitan ohjaus:  Invisible. Tämä kertoi miehestä, joka on näkymätön kaikille kunnes hänet vihdoin nähdään. Tämä jätti kylmimmäksi näistä kaikista kolmesta eikä draamankaarta ollut nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva paketti, joskin kolmanneksi olisin toivonut jotain tosi hyvää, jotta olisi jäänyt paremmat fiilikset kokonaisuudesta. Modest heroes tuntui aluksi hieman pitkäveteiseltä nykymaailman nopeaan tempoon tottuneena, mutta jos malttaa hieman, niin pari ensimmäista elokuvaa ainakin tarjoavat mahdollisuuden uppoutua tunteikkaaseen matkaan.

***

Ohjaajat:Yoshiyuki Momose, Akihiko Yamashita, Hiromasa Yonebayashi
Pääosissa: Henry Kaufman, Fumino Kimura, Liam O'Brien
Kesto: 53min
Valmistusmaa: Japani

lauantai 21. syyskuuta 2019

Kirja: Päiväkirjaklubi (toim. Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen)

Päiväkirjaklubi-kirja kokoaa usean nykyään aikuiseksi kasvaneen nuoren päiväkirjatekstejä. Asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 34. "Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia".

Päiväkirjaklubi-ilmiö on ilmeisesti Jenkeistä lähtöisin oleva. Siinä ihmiset menevät lavalle lukemaan päiväkirjojaan nuoruuden ajalta. Yleensä tekstit ovat valittu niiden hauskuusarvon perusteella. Olen kerran käynyt Suomessa katsomassa tällaista showta ja tuli kyllä naurettua. Parasta oli se, että kirjoitusten kirjoittajat itse lukivat omia tekstejään ja pystyivät samalla taustoittamaan omia kertomuksiaan. Ja katsojana myötähäpeä toi suuren osan huvista. Useat olivat niin kirjassa kuin esityksessäkin samoja ikäluokkia itseni kanssa, joten 90-luvun nuoruuden tarinoihin sekä tunteisiin oli helppo samaistua. 

Kirja jäi lavaesityksen rinnalla paitsioon, koska se ei pystynyt tarjoamaan tuota tärkeää osaa eli kirjoittajan omaa tulkintaa. Oli kirjaa silti paikoin hauska lukea vaikkakin alkoi loppua kohden tuntua hieman raskaalta. Ei toisten päiväkirjojakaan jaksa loputtomiin lukea ja kirja oli aika pitkä. Loppuun oli ympätty runoja sekä esseitä, jotka koin vähän turhan raskaiksi kerralla kahlattaviksi. Olisivat vaan olleet ripoteltuina tekstien väliin kunkin kirjoittajan omalle kohdalle.

Olisin myös kaivannut kuvaliitteitä. Päiväkirjoissa kuitenkin viitattiin paljon niihin liimattuihin asioihin, jotka olisi ollut myös kiva nähdä (esimerkiksi erään kirjoittajan rakkausobsessiokuviin Kari-Pekka Kyröstä). Nuoruuden kuvia olisi myös voinut olla enemmän.

Ihan kiva.

***1/2

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2019

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Legally Blonde (2001)

Blondin koston (Legally Blonde) kannen taustalla pilkistää kaupunkimaisema, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 30. "Elokuvan kannessa on kaupunkimaisema".

Elle Woods (Reese Witherspoon) on blondi, joka tykkää pinkistä ja muodista. Hän valmistautuu poikaystävänsä kosintaan, joka hänen kauhukseen haluaakin erota, koska nainen ei ole tarpeeksi vakavasti otettava tulevan senaattorin vaimoksi. 

Elle päättääkin, että hänen on mentävä Harwardin lakikouluun, että tästä tulisi vaimomateriaalia. Koulu osoittautuu vaikeaksi eikä ihmisetkään ole kovin ystävällisiä. Pahinta on että tämän exällä on jo uusi nainen - Vivian (Selma Blair), joka on bitseistä bitsein.

Blondin kosto on puhdas hyvänmielen elokuva, joka on tarkoituksellisen överi. Reese toimii hyvin höpsön blondin roolissa, mutta on myös uskottava älyllään häikäsevänä lakiopiskelijana. Jos elokuvaa ei ota turhan vakavasti, niin se on yllättävänkin viihdyttävä. Reese Witherspoon on niin symppis roolissaan, että on vaikeaa olla olematta hänen puolellaan ja häntä mielellään kannustaa menestykseen varsinkin kun tämän exä ja professori osoittautuvat niin ketkuiksi. Päätyypä hän auttamaan kynsisalongin naistakin (Jennifer Coolidge) saamaan koiransa takaisin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan elokuvassa ole ihan saastaa, josta Luke Wilsonin esittämä kiltti Emmett on todisteena. Hillitty, mutta ymmärtäväinen Emmett onkin hyvä vastapaino Ellenin räiskyvälle persoonalle.

Blondin kostosta on tehty myös jatko-osa ja kolmas osa on suunnitteluiden mukaan tulossa vuonna 2020, johon Reese on ainakin merkattu tulevan näyttelijäksi.

Ihan hassu.

***

Ohjaaja: Robert Luketic (The ugly truth, The Killers)
Pääosissa: Reese Witherspoon, Luke Wilson, Selma Blair
Kesto: 1h 36min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Siilin eleganssi (Muriel Barbery)

Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson) -kirjan kantta koristaa kaupunkimaisema, joten luonnollisesti se menee Helmet-haasteen kohtaan 30. "Kirjan kannessa on kaupunkimaisema".

Kirja kertoo rikkaiden asuttaman hotellin keski-ikäisestä leski "ovimiehestä": rouva Michelistä, joka esittää tyhmempää snobeille kuin oikeasti onkaan. Hän tykkää pohtia filosofisia kysymyksiä ja asuu ylipainoisen kissansa kanssa. Kirja kertoo myös 12-vuotiaasta hotellin asukista, Palomasta, joka on rikkaan perheen itsemurhaa pohtiva vesa.

Kirjassa nämä kaksi tarinajuovaa yhdistyvät kun hotellin uudeksi asukkaaksi saapuu rikas japanilainen herra Ozu, joka todella näkee rouva Michelin. Mies herättää leskessä kauan levänneet tunteet ja nainen on vihdoin valmis tulemaan piilostaan nähdyksi. Paloma ja leskirouva ystävystyvät.
Siilin eleganssi on kirja josta olisin tahtonut pitää. Kirjan päähahmo oli hyvin mietitty. Yli 300 sivuiseen kirjaan mahtui kuitenkin niin paljon jahkailua sekä sanoilla pyörittelyä, että ajoittain sen lukeminen turhautti ja pitkästytti kun tarina ei edennyt minnekään. Kirja sopiikin hyvin kiireettömään fiilistelyyn ja pohdiskeluun elämän luonteesta. 

Ihan jees.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi:2006

keskiviikko 21. elokuuta 2019

748/1001 Children of a Lesser God (1986)

Sanaton rakkaus (Children of a Lesser God) kertoo kuurosta Sarahista, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 48. Elokuva kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä.

James (William Hurt) tulee opettajaksi kuurojen kouluun, jossa kohtaa siivoojana työskentelevän koulun entisen oppilaan Sarahin (Marlee Matlin). Jamesia kiehtoo vihainen Sarah ja haluaisi opettaa tämänkin puhumaan kuten oppilaansa. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista traumatisoitunut Sarah ei kuitenkaan halua oppia puhumaan vaan nauttii hiljaisesta maailmastaan.

James ja Sarah rakastuvat toisiinsa. Kipinät sinkoilevat kahden intohimoisen ihmisen parisuhteessa.

Sanaton rakkaus on kaunis rakkaustarina, joka ei kuitenkaan sorru siirappisuuteen. Tästä pitävät huolen loistavat roolisuoritukset Marleenin ja Williamin tahoilta. Vihan alla kytevän tuskan voi oikein aistia Sarahista ja James puolestaan toimii huonon huumorinsa kanssa hyvänä vastapainona tälle, sinnikkäästi naista lähentyen kaiken vihan läpi nähden Sarahin todellisen minän.

Kahden päähahmon kemia on niin vahvaa, että suurella intensiteetillä vedetyt suoritukset pitivät koko parituntisen elokuvan otteessaan. Elokuvassa ei sinällään edes tapahdu paljoa, mutta mitään siitä ei puuttunut.

*****

Ohjaaja: Randa Haines (Dance with me, Something About Amelia)
Pääosissa:William Hurt, Marlee Matlin, Piper Laurie
Kesto: 1h 59min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Lopotti (Tommi Kinnunen)

Nostalgiaa huokuva uimakuva kannessa
Tommi Kinnusen kirjoittaman Lopotti-kirjan toinen päähahmo on 9 vuotiaana sokeankouluun lähetetty Helena, Joka tarkastelee maailmaa muihin aisteihin kuin näköön luottaen. Asetankin sen vuoksi kirjan Helmet-haasteen kohtaan 48. "Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä".

Lopotti on jatko-osa Kinnusen Neljäntienristeykselle, mutta toimii myös itsenäisenä osana vaikka ei olisi lukenutkaan ensimmäistä osaa.

Kirjassa kulkee kärjistäen rinnakkain kaksi eri tarinankaarta. Toisessa seikkailee 50-luvulla sokea Helena, joka yrittää selvitä kohti itsenäistä elämää. Hänen mummonsa opettaa tätä jopa lapsenpäästäjäksi vaikka tämän äiti on sitä mieltä, että korien punomistahan tyttö alkaa koulun käytyä tekemään. Häntä varten on "ihan muut hommat" kuin kätilöjutut.

Toisessa tarinassa seikkailee puolestaan 90-luvulla homoseksuaaliksi itsensä tunnistava Tuomas, joka muuttaa Helsinkiin pakoon ahdasmielisiä pikkupaikkakuntalaisia. Vaikka ei homoseksuaalisuus kovin hyväksyttyä isolla kirkollakaan ole.

Kinnunen on hyvä kirjoittaja ja hänen kielen käyttönsä on nokkelaa. Tarinoiden sekä eri aikakausien välillä puikkelehditaan luontevasti. Oli myös mielenkiintoinen idea kirjoittaa kahden eri tavalla "yhteisön ulkopuolella" olevan tarkkailijan näkökulmista kokonainen kirja. Siitä huolimatta tämä kirja ei ollut minua varten. Siihen tartuin vastahakoisesti ja vain tämän haasteen suorittaminen motivaattorinani.

***

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016

tiistai 13. elokuuta 2019

Where the Heart Is (1990)

Ruma kansitaide on lyöty myös levyyn
Sydämen koti (Where the heart is) on elokuva jossa Christopher Plummer esittää hahmoa nimeltä "Shitty". 

Vuonna 1990 valmistunut elokuva on ilmestynyt selkeästikin ajankohtaan, jossa juppimeininki on väistymässä ja lama-aika koittamassa. Tätä ilmentää elokuvan keskiössä pyörivän menestyvän American Demolition -firman menetys sekä pörssiromahdus.

Henkisiä arvoja nostellaan esiin kun menestyvän yrityksen johtajan (Dabney Coleman) laittaa hemmotellut lapsensa asumaan purkutuomiolta säästyneeseen suojeluskohteeksi julistettuun ränsistyneeseen taloon eikä taloudellista apua papalta heru. Sisarukset pistävät päänsä yhteen ja alkavat ideoida kuinka voisivat elättää itseensä. Yksi maalaa ihmistaideteoksia kalenteriksi, toinen aikoo taikuriksi (Uma Thurman) ja kolmas kehittelee tietokonepeliä. Taloon saapuu lisäksi henkisyydestä kiinnostunut nainen, joka tekee lopputyötään kielillä puhumisesta, kaappihetero muotisuunnittelija (Crispin Glover) sekä tanssitaituri ja pari taikatemppua osaava pummi (Christopher Plummer). Sekalainen sakki tukee toisiaan kohti nuorten itsenäistymistä. Isääkin autetaan kun päätyy firmansa menetyksen myötä köyhäksi.

American Demolition -yrityksen johtaja (vas.)
Elokuvassa on sekä yrittäjä että yritys tärkeässä roolissa, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 35. "Elokuvassa on yritys tai yrittäjä".

Jos miettii elokuvan näyttelijäkaartia (ja ohjaajaa), niin voisi erehtyä luulemaan että aineksista on saatu aikaan hyvä soppa. Väärin. Elokuvan nimi Where the heart is viittaa pätkässä käytyyn dialogiin, jossa pääosamies tajuaa kodin olevan siellä missä sydän on. Ei siis materiassa. Jonkinlainen lohdutuselokuva nille, joilla oli ennen paljon eikä nyt mitään. Elokuvan pointti ei kuitenkaan ollut mitenkään selkeä kuten ei koko elokuvakaan. Suurin osa siitä oli sekoilua ränsistyneessä talossa, jossa kaikki himoitsi toisiaan ristiin ja päätyi lopussa sitten yhteen eri henkilön kanssa. Plummer oli oikein mainio pummi varastaen koko shown, eikä muittenkaan suorituksissa sinällään ollut mitään vikaa. Käsikirjoitus/ ohjaus oli vaan sekava ja koko pätkä ihan turha. 

 **
Ohjaaja: John Boorman (The Tailor of Panama, Zardoz, Syvä joki)
Pääosissa: Dabney Coleman, Uma Thurman, Joanna Cassidy
Kesto: 1h 47min
Valmistusmaa: USA