sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Whiskey Tango Foxtrot (2016)

Tina Fey, Margot Robbie ja Martin Freeman tähdittävät tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Whiskey Tango Foxtrot.


Kim Baker (Tina Fey) on neljänkympin ylittänyt naimaton ja lapseton nainen. Hänen uransa junnaa paikoillaan New Yorkilaisena "pöytäjournalistina". Toimitus haluaa jonkun henkilöstöstään paikan päälle raportoimaan Afganistanin sotaa ja Baker ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. 

Valkoiselle naiselle islam-valtion tapoihin sekä armeija-elämään sopeutuminen vie hetken aikaa. Vertaistukea hän saa länsimaalaisilta kanssajournalisteilta Tanyalta (Margot Robbie) sekä suulalta Iainilta (Martin Freeman). Bakeria avustaa paikallinen Fahim (Christopher Abbott), jolta saa syvimmät oppitunnit koskien paikallisia tapoja.

Mehevien juttujen sijaan Baker huomaa olevansa lähinnä jatkuvasti kännissä tai krapulassa. 

Elokuvassa voi nähdä myös mm. Alfred Molinan sekä Billy Bob Thorntonin.

Tina Fey Kim Bakerina sota-alueella
Oletin kansikuvan sekä Tina Feyn mukana olemisen perusteella että kyseessä on jokin puhtaasti komediallinen otanta. Yllättäen huomasin, että mukana oli enemmän draamaa kuin ajattelin. Whiskey Tango Foxtrotissa oli paljon hyvää vaikka se kokonaisuutena vähän ontuikin. Pidän oikeastaan kaikista jokseenkin pääosissa olleista näyttelijöistä, joten jo senkin takia elokuva oli minulle miellyttävää katsottavaa. Lähinnä Girls-sarjan kautta tietoisuuteeni tullut Christopher Abbott oli ainoa vähemmän minulle tuttu, mutta toimi hiljaisen vähäeleisellä näyttelyllään. 

Ihan hyvä elokuva, josta jäi vähän hämmentynyt olo. Siinä ei ollut oikein mitään selvää juonen kaarta kohokohtineen, mutta ihan kiva tasaisena tallauksenakin. Tina Fey oli elementissään.

***1/2

Ohjaajat:Glenn Ficarra, John Requa (Crazy, stupid, love, Focus)
Pääosissa: Tina Fey, Margot Robbie, Martin Freeman
Kesto:1h52min
Valmistusmaa: USA

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

The Guilt Trip (2012)

On ilmeisesti jotenkin noloa tykätä  Barbra Streisandista, mutta minusta hän on sympaattinen. Barbra yhdistää voimansa Seth Rogenin kanssa komediassa The Guilt Trip

Bloggailutaipaleeni alussa minulla oli aina tapana kertoa mistä katsomani elokuvan olin ostanut tai millaisissa olosuhteissa olin sen nähnyt. Jonkin ajan kuluttua tulin johtopäätökseen, että ehkä se ei kiinnosta ketään. Nyt streemailun aikakautena mieleni tekee kertoa, että ostin nipun DVD-elokuvia Filmtownin poistomyynnistä: kuusi elokuvaa yhdeksällä eurolla...waude. Olin jo ehtinyt unohtamaan mikä into siitä syntyy kun selaa ihan fyysisiä elokuvakappaleita ja tekee siinä samalla hämmentäviä löytöjä. Ihan eri tunnelma kuin istua kotisohvalla selailemassa Netflixiä tai verkkokaupan valikoimia. 

Joka tapauksessa yksi näistä elokuvista oli tämä The Guilt Trip. Uskoisin, että olisi jäänyt näkemäti, jos en sitä olisi nyt sattumalta tukkualesta ostanut.

Andrew Brewster (Seth Rogen) on kemisti, joka on kehitellyt täysin orgaanisen puhdistusaineen. Hän kiertää ympäri Jenkkejä yrittäen saada tuotteensa kauppaan myyntiin. Kuivahkona tiedemiehenä hänen puheensa ei oikein iske. Äitinsä (Barbra Streisand) luona vieraillessa valehtelee hän kuitenkin, että moni on ollut kiinnostuneita hänen tuotteestaan. Vierailullaan hän saa kuulla äidiltään tämän nuorena tapaamasta miehestä ja heidän intoihimoisesta suhteestaan. Andrew saa idean, että tämän kauan yksinään elänyt äitinsä palaisi deittailumarkkinoille, joten päättää mies järjestää tapaamisen äitinsä ja hänen nuoruuden rakkauden välille.

Totuutta hän ei kuitenkaan äidilleen kerro vaan pyytää häenet vain "roudtripille" mukaansa kun kiertää myymässä ideaansa puhdistusaineesta loppupäämääränään romanttinen kohtaaminen. Matkalla etääntyneen äidin ja pojan suhde alkaa syvenemään joskus koomisissakin merkeissä.

Äiti ja poika liikenteessä
Guilt trip oli hauska hyvän mielen elokuva, jossa Seth ei tapansa mukaan esittänytkään pilviveikkoa ja muutenkin tuntui etten ollut sen kaltaista Sethiä telkkarissa nähnyt. Hänen kemiansa sopi hyvin yhteen Barbran kanssa ja oli uskottava tämän poikana ehkäpä osittain molempien juutalais-taustan takia.

Ei Guilt trip nyt mikään loistava ollut, mutta hyvä se oli ja onnistuin yllättymään positiivisesti.

***1/2

Ohjaaja: Anne Fletcher (27 Dresses, The Proposal, Hot pursuit)
Pääosissa: Barbra Streisand, Seth Rogen, Julene Renee
Kesto:1h 35min
Valmistusmaa: USA

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Ant-Man and the Wasp (2018)

Ant-Man and the Wasp on jatkoa humoristiselle Marvelin supersankarielokuvalle Ant-Man.

Scott Lang aka Ant-Man (Paul Rudd) kärsii poliisirangaistusta kotiarestin muodossa. Muurahaismies näkee unta, että hänen mielitiettynsä HopeVan Dynen aka Waspin (Evangeline Lilly) äiti Janet (Michelle Pfeiffer) lähettää hänelle sanoman kvanttimaailmasta jossa on jumissa. Wasp ja hänen tiedemies-isänsä Hank (Michael Douglas) ryntäävät hakemaan Scottin, koska suurimpana haluna heillä on pelastaa Janet. Kotiarestiin Scottin tilalle Dynet ovat kuitenkin hommaneet sijaisen - ison muurahaisen.

Dyneillä onkin hallussaan tekniikkaa joka mahdollistaa ihmisten tai esineiden kokojen muutokset. Janetin pelastamiseen tarvittavaa tekniikkaa pitää kuitenkin hommata pimeiltä markkinoilta ja riesakseen he saavat kieron kauppiaan Sonnyn (Walton Goggins) lisäksi "aaveen" (Hannah John-Kamen), joka havittelee tekniikkaa oman häilyväisen elämänsä pelastaakseen. 

Sivuosassa hassuttelee taas ykkösestä tuttuun tapaan Scottin kaveri Luis (Michael Peña) ja isähahmoilee Matrix-mies Laurence Fishburne.

Luis, Ant-Man ja Wasp
En oikeastaan pidä Paul Ruddista ja suoranaisesti vihaan Evangeline Lillyä, mutta tässä he molemmat toimivat eivätkä ärsyttäneet lainkaan. Okei, olen vieläkin sitä mieltä, että Evangeline Lilly ei ole sieltä penaalin terävimmistä tai värikkäimmistä tai muuten vain kiinnostavimmista kynistä vaan lähinnä se nysä lyijäri jonka terä katkeaa aina terottimeen, mutta silti sitä ei oikein raaski heittää menemäänkään kun "voihan sille vielä joskus olla käyttöäkin".

Michael Penasta puolestaan pidän kovastikin ja toi hän paljon lisäarvoa tähän elokuvaan huumorillaan. Muutenkin elokuva oli mukavan kepeä ja hauska. Ainoastaan Hannah John-Kamenin esittämä Aave tai enkuksi Ghost toi elokuvaan synkkiä sävyjä. Tietyiltä osin tuntui vähän kuin hän ei olisi oikein kuulunut tähän samaan elokuvaan kun oli niin intensiivisen synkkä ja koko muu elokuva oli niin hilpeän kepeä. Pidin kuitenkin naisesta ja toivottavasti hänet vielä jossain näen. 

Michael Douglas ja Michelle Pfeiffer toimivat erityisen hyvin. Molemmat ovat ihanan sympaattisia ja luonnollisesti ikäisensä näköisiä. 

Tomb Raiderissakin pahiksena ollut Walton Goggins on kyllä niin pahis kuin vain voi olla. Hän vain sopii ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta sellaisen nilkin rooliin. Ja tässäkin toimi. 

Pez-keräilijänä oli myös kiva nähdä elokuvassa Hello Kitty -Pez ratkaisevassa osassa.

Kaiken kaikkiaan viihdyin kovasti ja nauroin paljon tämän muurahaismiehen seurassa. Lopussa tämäkin pätkä nivoutui Marvel-universumin suurempaan tarinaan.

****

Ohjaaja: Peyton Reed (Ant-Man, Yes man)
Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Michael Peña
Kesto: 1h 58min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Deadpool 2 (2018)

Deadpool sai osakseen kovaa hypetystä, mutta lämpenin sille vain osittain, joten odotukset tästä Deadpool 2:sta eivät olleet niin suuret - onnekseni sain yllättyä positiivisesti. 

Spoilerivaara!

Deadpoolin (Ryan Reynolds) tyttöystävä saa luodin rintaansa Deadpoolin viholliselta eikä mies anna anteeksi tapahtumaa itselleen vaan toivookin pääsevänsä tyttöystävänsä luokse vehreämmille niityille.

Hänen mielensä kuitenkin muuttuu kun tapaa supersankarivoimat omaavan esiteinin Firefistin (Julian Dennison), jonka pelastamisen tulevaisuudesta tulleelta Cablelta (Josh Brolin) kokee tarkoituksekseen. Deadpool kerää supersankaripossen auttamaan tehtävässään, joka eskaloituu nopeasti jonkun isomman pahan päihittämiseksi.

Domino, Deadpool ja Cable
En muista koska olisin viimeksi nauranut noin paljon elokuvassa kuin Deadpool 2:sen aikana ja vieläpä teatterissa ja vieläpä ääneen. Enkä ollut yksin nauruineni. En ole mikään suuri Ryan Reynolds fani, mutta pakko on antaa miehelle krediittiä tästä pätkästä. Hän on kyllä täydellinen Deadpool eli mulkero sympaattisella tavalla. 

Ykkösosasta tuttuun tapaan kameralle taas puhuttiin ja elokuvamaailman ja elokuvan teon maailmaa sekoitettiin hauskasti keskenään, esimerkiksi niin että yhdessä kohtaa Deadpool signeerasi Ryan Renoldsina pikkupojan murot. Elokuva myös vilisi populaarikulttuuriviittauksia joita oli hauska bongata (ja tuntea tietysti erityistä hauskuutta siitä, että sen tunnisti). 

Tämä elokuva oli puhdasta kultaa ja viihdyin sen läpi alusta loppuun. 

****

Ohjaaja: David Leitch (Atomic Blonde)
Pääosissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin, Morena Baccarin
Kesto:1h 59min
Valmistusmaa: USA


maanantai 21. toukokuuta 2018

Ghostbusters (2016)

Ai onko tässä Ghostbusterissa verrattain kasariklassikkoon nyt erona se, että bustersit onkin naisia eikä miehiä? En olisikaan sitä heti tajunnut ilman pinkkioksennusta kaikkien tavaroiden, vaatteiden, esineiden, asioiden (jopa pizza-laatikoiden fontti!!!) päällä.

Erin Gilbert (Kristen Wiig) on juuri saamaisillaan vakinaisen viran yliopiston fysiikan professorina kun häntä lähestyy Ed Mulgrave (Ed Begley Jr.) kirjan kanssa, jonka Erin on kirjoittanut aikoinaan yhdessä paranormaalien ilmiöiden tutkija Abby Yatesin (Melissa McCarthy) kanssa. Nainen on haluton tunnustamaan, että olisi kirjaa ollut tekemässä, mutta Mulgrave on sinnikäs - nimittäin museona toimivassa talossa kummittelee. 

Erin innostuu näkemästään kummittelevassa talossa ja lyöttäytyy yhteen Abbyn sekä insinöörinä työskentelevän eksentrisen Holzmannin (Kate McKinnon) kanssa. Seurakseen naiset saavat New Yorkin läpikotaisin tuntevan ja haamun itsekin nähneen säpäkän Patty Tolanin (Leslie Jones). Yhdessä naiset muodostavat Ghostbusters-tiimin, jonka tarkoitus on "drain the swamp" haamuista.

Mukana voi myös nähdä Andy Garcian pormestarina sekä Charles Dancen Erinin pomona (Dancen silmät tekivät varmaan elokuvan parhaimman roolisuorituksen). Ozzy Osborne heittää onelinerin.

Ghostbusters - pink edition
Kristen Wiig ja Melissa McCarthy kuuluvat lempikoomikoihini ja olivatkin tämän elokuvan parasta antia. Kate McKinnon on minulle lähinnä tuttu Saturday Night Live -sketseistä, mutta on ollut niissä ihan hauska. Tosin jäänyt aina vähän etäiseksi hahmoksi eikä tässäkään oikein minua tavoittanut vaikka Doc Brown -kloonillaan parhaansa yrittikin. Leslie Jones ei ollut minulle aikaisemmin tuttu. Hän tuntui välillä olevan hieman hukassa eikä ihme kun ei hänelle mitään kunnon roolia oltu kirjoitettukaan. Thorin roolista parhaiten tunnettu Chris Hemsworth tekee ehkä maailman typerimmän sivuosaroolin osaamattomana assistenttina, joka ei edes osaa puhelimeen vastata..ha ha hah...

Ärsyttävää, että tästä Ghostbusterista piti tehdä niin huono kun potentiaalia olisi ollut parempaankin nostalgiseen hypettelyyn. Mukaan oltiin saatu cameoihin jopa orginaalien elokuvien Bill Murray, Dan Aykroyd, Ernie Hudson ja Sigourney Weaver. Tuntui jotenkin vaivaannuttavalta, että nämä ikonisten hahmojen esittäjät tulivat vierailemaan tähän kämäseen elokuvaan, joka ei olisi ansainnut sellaista kunnianosoitusta.

Harva remake onnistuu, mutta olisin niin toivonut, että tämä olisi toiminut, koska tykkään Ghostbustereista, Wiigistä ja McCarthysta. Se ei vaan riitä, että miehet korvataan naisilla. Pitää olla se hyvä juoni, idea ja oma juttu. 

**

Ohjaaja: Paul Feig (Bridesmaids)
Pääosissa: Melissa McCarthy, Kristen Wiig, Kate McKinnon
Kesto:1h 56min
Valmistusmaa: USA, Australia

perjantai 11. toukokuuta 2018

Avengers: Infinity War (2018)

Avengers: Infinity War nosti ennakkoon kylmän hien otsaan. Voiko Avengers-elokuva todellakin olla hyvä?

Liukuhihnalla tulleiden Marvel-elokuvien useimmat päähahmot olivat päässet mukaan tähän massiiviseen Infinity wariin, jossa oli useampi pieni juonipuro, jossa isoa porukkaa oltiin hajautettu helpommin ohjattaviin pienempiin joukkoihin. Parasta antia olivat Guardians of the galaxy -elokuvan hahmojen sekä Thorin (Chris Hemsworth) sisältämät kohtaukset ja varsinkins sanailut Star-Lordin (Chris Pratt) ja Thorin välillä. Iron man (Robert Downey Jr.) oli myös totuttuun tapaansa karismaattinen tapaus ja toimi hyvin Doctor Strangen (Benedict Cumberbatch) kanssa. 

Avengersit liittolaisineen lyöttäytyivät yhteen vastustaakseen ikuisuuskiviä keräävää Thanosia; kun kaikki kuusi kiveä on kerätty, on haltijalla koko universumi hallussa. Massiiviset voimat omaava CGI tekniikalla movailtu superpahis oli ihan onnistunut luomus ainakin verrattuna Justice Leaguen Steppenwolfiin. Välillä jopa unohtui, että kyseessä ei ollut oikea näyttelijä vaikka oikean näyttelijän (Josh Brolin) liikkeitä käytettiinkin.

Lössiä riittää
Useimmille leffaan raahautuville katsojille kaikki sen hahmot olivat jo aikaisemmista Marvel-pätkistä tuttuja, joten hahmojen kehittelyyn ei tuhlattu yhtään aikaa. Silti nimensä mukainen Infinity war tuntui kestävän pienen infinityn 2,5 tunnin kestollaan. Elokuvan ensimmäiset noin puolitoista tuntia sekä lopun noin puoli tuntia olivat sen kiinnostavinta antia ja sen ylimääräisen puolituntisen olisi voinut hävittää (mm. Kapteeni Amerikan, Mustan pantterin sekä Mustan lesken sisältämät kohtaukset). Mukaan mahtui kuitenkin mainioita episodeja kuten Thorin vasaran luominen jättiläisenä esiintyneen Peter Dinklagen avustuksella.

Imdb:n parhaiden elokuvien listalla Infinity wars oli peräti kivunnut 15. sijalle tämän arvostelun kirjoittamisen aikaan. Hyvähän elokuva oli, mutta en nyt ihan noin korkealle kuitenkaan rankkaisi.

Positiivinen yllätys ja varsinkin lopulle pisteet odottamattomuudestaan.

**** (4-)

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo (Captain America: Civil War)
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Mark Ruffalo jne
Kesto: 2h29min
Valmistusmaa: USA

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Tomb Raider (2018)

Tomb Raider -elokuva sijoittuu aikaan ennen Angelina Jolien tähdittämiä Tomb Raider -leffoja. Se perustuu uudistettuun tietokonepeliin, jossa pääosanainen ei ole niin isorintainen ja isohuulinen kuin vanhemmissa versioissaan. 

Lara Croft (Alicia Vikander) on pyörälähetti, joka tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hänen kauan sitten kadonnut isänsä (Dominic West) on yrityspohatta, jonka kaikki muut uskovat jo kuolleen. Yrityksen juoksevia asioita hoitava sekä Laran isän kanssa läheisissä väleissä ollut Ana Miller (Kristin Scott Thomas) saa taivuteltua Laran testamentin allekirjoitustilanteeseen. Juuri kuin Lara on allekirjoittamassa papereita antaa lakimies naiselle testamentatun arvoituksellisen "älylaatikon", jonka sisältä nainen löytää viestin. Lara ei vielä allekirjoita papereita vaan lähtee viestin innoittamana etsimään kadonnutta isäänsä. 

Elokuvan miespääosassa voi nähdä seikkailuun mukaan lähtevän Daniel Wun Lu Reninä. 


Ostin vasta "uuden" Lara Croft -pelin, joten en osaa sanoa kuinka uskollinen elokuva pelille oli, mutta kuulemani mukaan hyvinkin uskollinen. Tykkään Alicia Vikanderista näyttelijänä ja tässä hän toi mukavaa uskottavuutta Croftin hahmoon älykkäällä ja erittäin fitillä olemuksellaan verrattain Jolien enemmänkin seksisymbolimaiseen arkeologiin. Pidin kyllä ihan vanhoistakin Tomb Raidereista, mutta tämä oli vain raikkaan erilainen niihin verrattuna.

Tomb Raider tarjoilee kovaa toimintaa alusta loppuun asti, mutta loppuvaiheessa Indiana Jones -elokuvat tulivat niin vahvasti mieleen, että hieman puudutti. Kovin kummoista sisältöäkään elokuvasta on turha etsiä, mutta olipa kiva katsoa toimintaelokuvaa, jossa keskiössä on kovaa hittiä kestävä nainen.

***

Ohjaaja:Roar Uthaug
Pääosissa: Alicia Vikander, Dominic West, Walton Goggins
Kesto:1h 58min
Valmistusmaa: UK, USA