sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

636/1001 Grease (1978)

Grease DVD:lläni on söpö nahkatakki
Grease sujoittuu svengaavalle 50-luvulle kertoen raggarin ja kiltin tytön rakkaussuhteesta ja heidän yhteisestä matkasta koulun viimeiseltä vuodelta aikuisuuteen, joten asetan elokuvan (hieman heppoisin perustein) Helmet-haasteen kohtaan 43." Elokuva seuraa lapsen kasvua aikuiseksi".

Danny (John Travolta) on koulunsa coolein poika, joka tapaa kesälomalla ihanan Sandyn (Olivia Newton-John), johon rakastuu heti. Sandy asuu kuitenkin Australiassa, joten suhde tuntuu tuhoon tuomiltulta. Dannyn yllätykseksi Sandy päätyy kuitenkin asumaan Jenkkeihin ja peräti samaan kouluun Dannyn kanssa. Puhtoinen Sandy ei sovellu kuitenkaan Dannyn kovan pojan imagoon ja niinpä saa Sandy kylmää kyytiä. Toisiinsa kovasti pihkaantuneet Sandy ja Danny eivät kuitenkaan malttaisi pitää näppejään toisistaan erossa ja niinpä molemmat yrittävät lähentyä toistensa persoonallisuuksia.

Grease on hyvän mielen musikaali, jossa ei voi muuta kuin ihailla Travoltan tanssiliikkeitä. Olivia päihittää Travoltan laulupuolella kun taas tanssissa on vain yksi kuningas. Parin välillä kipinöi ja molemmat sopivat rooleihinsa kuin nakutettu: molemmat kävisi helposti tanssiaskuninkaasta ja -kuningattaresta, mutta molemmissa on myös tiettyä luontaista koommikkoa, joka sallii noinkin karikatyyriset roolit homman menemättä kuitenkaan huonolla tavalla naurettavaksi. 

Biisit ovat myöskin onnistuneet ja moneen kertaan radiossa soitetut. Varsinkin lopun You're the one that i want paketoi koko elokuvan kauniisti kasaan koreografioineen. Piti katsoa kohtaus vielä pari kertaa uudelleen extroista, sen verran hymyä se itselleni tuotti. Toki elokuva perustuu jo vuonna 1971 ensiesityksen saaneeseen samannimiseen musikaaliin, mutta biisit toimivat myös hyvin elokuvaversioon sovitettuina.

Tärkeä hahmo on myös herkullisen pahiksen roolin tekevä Stockard Channing Rizzona. Varsinainen  "mean girl", josta kuitenkin löytyy pehmeämpikin puoli.

Ainoa asia joka elokuvassa hieman hämmensi oli, että nämä "lukiosta" valmistuneet teinit näyttivät reilusti kypsemmiltä, joltain 20-30 vuotiailta vähintäänkin. Travolta oli nähtävästi elokuvan ilmestymisvuonna 24 vuotta ja Olivia 30 vuotta. Eipä se juonellisesti haitannut ollenkaan, mutta oli vaan huvittavaa kuinka "epätasaiselta" nämä teinit iältään näyttivät.

****

Ohjaaja: Randal Kleiser (The Blue laguun, Summer lovers)
Pääosissa: John Travolta, Olivia Newton-John, Stockard Channing
Kesto: 1h 50min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Värityskirja (Marko Annala)

Ravinteli-ilta kirjan kanssa
Marko Annalan esikoisteos Värityskirja on hänen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kasvukerotomus. Asetankin tämän takia kirjan Helmet-haasteen kohtaan 43. "Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi". Pidin kovasti miehen toisesta kirjasta Paastosta, joten odotukset olivat korkealla.

Marko oli leikkisä pikkumies, jonka vahva isä opetti jo varhain metsäreitin koulusta kotiin. Yläasteelle tultaessa ei elo ollut enää niin huoletonta kun kiusaajat ottivat silmätikuksi ja istutti lätäkössä ja syötti muttereita. Valo näyttäytyi tunnelin päässä kun yläaste päättyi ja bändihommat tulivat kuvioon. Kirja kertoo Annalan bändikokeilut kohti Mokoman solistin uraa. Parisuhdeasiatkin sivutaan.

Tykkäsin tästä Värityskirja-kirjastakin vaikka oli hieman erilainen tyylillisesti Paastoon verrattuna. Pidin Annalan tavasta kuvata aikaa niin, että väleihin saattoi tulla isojakin hyppäyksiä rikkomatta kuitenkaan tekstin soljuvaa virtaa. Yleensä hypyistä sai myös hyvin kiinni eikä jäänyt kauan raapimaan päätään, että mitäs nyt tapahtui.

Hatunnosto myös siitä, että on uskaltanut näin henkilökohtaisen teoksen julkiseksi saattaa vaikka ilmeisesti osittain fiktiivinen opus kuitenkin.

Tykkäsin tästäkin.

****

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2017

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Land and freedom (1995)

Tiukkaa vääntöä
Maa ja vapaus (Land and freedom) kertoo 30-luvun lopun Espanjan sisäisestä taistelusta fasisteja vastaan. Espanjan poliittinen kulttuurihistoria on minulle suht vierasta, joten asetan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 20. "Elokuva käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria".

Tarina alkaa kun brittiläisen tytön isoisä kuolee. Surun murtama tyttö käy läpi isoisänsä säästämiä valokuvia, kirjeitä ja lehtileikkeleitä ajalta jolloin tämä matkusti kommunistinen puoluekirja taskussaan Espanjaan taistellakseen työväenluokkalaisten rinnalla Francon ajamaa fasismia vastaan.

Ian Hartin näyttelemä "nuori isoisä" päätyy useiden eri kansallisuuksien, naisten sekä miesten, muodostamaan vastarintaan taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Mies sopeutuu nopeasti moninaiseen joukkoon ja pian hänen silmänsä avautuvat sodan kauheuksista. Yhteisen vihollisen pitäisi olla selkeä, mutta kaikki ei olekaan aivan niin mustavalkoista kun vastarintalaiset alkavat taistella keskenään.

Ian Hart on loistava idealistisena kollina, joka ei ole enää varma kenen riveissä taistelee. Land of freedom oli siitä erikoinen sotaelokuva, että oli vaikea osoittaa ketkä ne elokuvan hyvikset olivatkaan. Elokuva vei tunneskaalaa hyväntuulisesta vitsailusta menetyksen aiheuttamaan suruun.

Hyvä elokuva, mutta ei noussut kuitenkaan lempisotaelokuvieni joukkoon.

***1/2

Ohjaaja: Ken Loach (Carlan laulu, Nimeni on Joe)
Pääosissa:Ian Hart, Rosana Pastor, Icíar Bollaín
Kesto: 1h 49min
Valmistusmaa: UK, Espanja, Saksa, Ranska

Kirja: Vankina Venäjällä (Ilkka Karisto)

Vankina Venäjällä kertoo suomalaisen huumekuriirin - Jan Salon - kiinnijäämisestä Venäjän puolella ja hänen kokemuksistaan venäläisissä vankiloissa. Venäläinen vankilakulttuuri ei ollut tuttu, joten asetan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 20. "Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria".

"Normaalien" ja rikostaustattomien vanhempien vesa Jan Salo tunsi aina viehtymystä lain pimeämmälle puolelle. Leikeissä hän halusi olla rosvo eikä poliisi. Pikkutörttöilyjen jälkeen alkoi tulla huumeet kuvioon ja säännöllisesti hän haki lastia Venäjältä Suomeen. Yhdellä kertaa kaikki ei mennytkään rutiinilla kun Jan Saloa vietiin ruumiintarkastukseen ja sieltä suolihuuhteluun. Janin kätkö "sinne missä aurinko ei paista" oli paljastunut. 

Jan kertookin kokemuksistaan karuista vankilaolosuhteista Venäjällä kun ruoka oli lähinnä kaalivettä eikä alun sellissä ollut edes ikkunalasia pakkasta suojaamaan. Vaikka en mitenkään ihannoi huumeiden salakuljetusta ja pidänkin oikeutettuna, että siitä rangaistaan, niin silti Salosta maalautuu aika pidettäväkin hahmo, jonka puolella huomaa olevansa. Asiaa auttoi myös se, että Salolla tuntui olevan tietty moraalikoodi sekä perheellisenä miehenä piti lapsiaan arvossa. Mukavassa tasapainossa on myös Salon haastattelu sekä Kariston taustoittavat faktat. 

Luin kirjan kokonaisuudessaan bussimatkalla Varkaudesta Helsinkiin vaikka monesti minulle tulee paha olo jos luen bussissa, nyt kuitenkin kirjaa oli vaikea laskea käsistä.

Oli kiinnostavaa tietää, että miten jätkän käy.

****

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Three generations (2015)

Three generations kertoo 16 vuotiaasta Raysta, joka tuntee olevansa poika tytön ruumiissa. Asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 46. "Elokuvassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö".

Ray (Elle Fanning) asuu äitinsä (Naomi Watts), mummonsa (Susan Saradon) ja mummonsa tyttöystävän (Linda Emond) kanssa. Ray kamppailee äitnsä kanssa siitä, että tämä allekirjoittaisi paperit, jolla suostuisi siihen, että Ray aloittaisi testosteroini-hoidot ja alkaisi ruumiillisen muutoksensa kohti henkistä sukupuoltaan. Rayn äiti kuitenkin kamppailee sen kanssa, että muuttaako lapsi vielä mielensä ja tekeekö väärin jos hyväksyy hoidot, jotka voivat johtaa muun muassa steriiliyteen. 

Lapsen isä ei ole ollut kuvioissa pitkään aikaan, mutta Rayn äiti päättää mennä pyytämään häneltä allekirjoitusta hoidon suostumus -papereihin. Homma menee kuitenkin monimutkaisemmaksi kun Raylle paljastuu, että tämän oletettu isä ei olekaan hänen isänsä vaan tämän isä on tämän miehen veli.

Fanning, Watts ja Saradon
Ajattelin ennakkoon, että elokuva ei voi olla kovin huono kun pääosissa killuu Saradonin, Fanningin ja Wattsin kaltaiset loistonäyttelijät. Kävi kuitenkin ilmi, että voi se olla.

Elokuva yrittää kovasti olla ajatuksia herättävä indie-elokuva, jossa yritetään näyttää että perheissä kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista ja kaikilla meillä on tunteita. Yritys on kuitenkin niin kovaa, että elokuvasta menee maku. Siitä puuttuu kokonaan kunnon juoni ja vaikka riitely kuuluu monen perheen arkeen, niin ei sellaista jaksa pidemmän päälle katsella. Purskahdin ääneen nauramaan kun kamera alkoi seuraamaan auton takapenkille heitettyä rypistettyä paperitolloa (hoidon suostuspaperi). Tuntui että siinä tavoiteltiin hienoa American beautymaista "muovipussi-hetkeä", mutta se päätyi olemaan vaan takapenkillä kierivä paperimytty.

Näyttelijät olivat kyllä hyviä, mutta ohjauksessa oli toivomisen varaa.  Linda Emond Saradonin hahmon tyttöystävänä oli turha. 

**

Ohjaaja: Gaby Dellal (Angels crest, Miehestä mittaa)
Pääosissa: Naomi Watts, Elle Fanning, Susan Sarandon
Kesto: 1h 32min
Valmistusmaa: USA

Kirja: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Siri Kolu)

Kirjastossa oli Pride-viikon tai kuukauden kunniaksi aseteltu esille muutama LGBTQ-aiheinen kirja. Muistin, että Helmet-haasteessa oli kohta 46. "Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö", joten poimin joukosta tämän: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Nopea vilkaisu takakanteen vahvisti, että tämä opus sopi haastekohtaan.

Peetu on mies naisen ruumiissa. Hänen äidillään on vaikeuksia hyväksyä että on saanut pojan tytön sijaan. Peetu valmistautuu 18-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä rintojensa poistoleikkaukseen odottaen sitä innolla. Kiristävä ja kivulias rintojen sitomiseen käytetty side saisi kohta jäädä historiaan. Peetun isä on ymmärtäväisempi. Isä ja poika bondaavatkin usein lentäessä isän sitä harrastaessa. Peetulla on boheemi tyttöystävä Aamu, joka antaa voimaa pojalle jaksaa elämän vastoinkäymiset.

En ole erityisesti kiinnostunut ilmailusta, joten lentämiseen tarkoitetut termit tunteiden vertauskuvina eivät innostaneet minua. Muuten kirja oli ihan semikiinnostava tarina yhdestä ihmiskohtalosta muutoksen myrskyissä. Tiettääkseni kirjan päähenkilö oli täysin fiktiivinen, mutta voin kuvitella, että moni transsukupuolinen voi samaistua hänen kokemuksiinsa. Pidin siitä, että kirjan päähenkilön vanhemmat olivat eroamassa eikä äiti pystynyt ymmärtämään poikansa valintoja. Näin hommassa oli hieman särmää eikä ollut pelkkää sateenkaaria ja kukkasia.

Paljon hyvää pohdintaa.

***

Alkuperäinen julkaisuajankohta: 2016

maanantai 8. heinäkuuta 2019

31/1001 Sunrise (1927)

Auringonnousu (Sunrise) on F.W. Murnaun ohjaama klassikko. Elokuvaa suositteli Niina Holm, Tapulikaupungin kirjastosta, joten asetan pätkän Helmet-haasteen kohtaan 50. "Kirjaston henkilökunnan suosittelema elokuva."

Maatalon isäntä (George O'Brien) kohtaa kaupungissa asuvan viettelijättären (Margaret Livingston) ja lankeaa tämän pauloihin vaikka on naimisissa oleva mies, jolla on yksi lapsikin. Viettelijätär kehottaa miestä hukuttamaan vaimonsa (Janet Gaynor) ja myymään farminsa ja muuttamaan kanssaan kaupunkiin.

Mies ei tiedä mitä tekisi, mutta kuvat viettelijättären suloista vievät voiton ja päättää mies lähteä vaimonsa kanssa pienelle veneretkelle. Kesken mukavan veneajelun päätyy mies uhkaavasti vaimonsa luokse kädet kuristusotteeseen valmistautuneina. Vaimo kuitenkin rukoilee armoa eikä mies pystykään suorittamaan kylmäveristä tekoa. Vaimo pinkoo maalle päästyään karkuun minkä jaloistaan pääsee miehen vakuutellessa että pelkoon ei olekaan enää mitään syytä.

Mies onnistuu palauttamaan vaimonsa luottamuksen ja elokuvan sävykin muuttuu synkistä tunnelmista hassuttelun ja komedian puolelle. Esiintyypä pätkässä jopa juopunut possu. Loppua kohden palataan taas synkempiin maisemiin kun myrsky kohtaa veneilevää paria.

Kaupungin nainen tietää miten mies vietellään
Murnau on varsinainen elokuvan mestari. Häikäisevää erikoistehosteiden käyttöä vaikka vuosi on ollut vasta 1927. Vaikuttavaa oli muun muassa päällekkäiskuvat viettelijättärestä kun mies hänen suuteloitaan mietiskeli tai kuinka fontti suli vesimäisesti pois ruudulta kun viettelijätär ehdotti vaimon hukuttamista. Äänitehosteet ovat myös läsnä muuten mykässä elokuvassa, muun muassa auton torvien ja kirkon kellojen muodossa. Pari viikkoa pätkän jälkeen ilmestyikin The Jazz singer, jota pidetään ensimmäisenä puhuttuna äänielokuvana. Tarinaa oli myös kiinnostavaa katsella ja olikin hauska miten "paha-nainen" oli verhoutuneena mustaan kun taas hyväsydäminen vaimo pukeutunut vaaleaan. Hiusten värit olivat myös sopusoinnussa vaatteiden värityksen kanssa. Varsinkin lopussa vaimo tuntui saavan miltei pyhiä ominaisuuksia säteilevän valon sekä huovan muodostuttua huppumaiseksi päähineeksi Neitsyt-Marian mieleen tuoden. Olisiko viettelijätär symboloinut sitten Saatanaa? Varsinainen hyvän voitto pahasta.

Oli miten oli, kaikki näyttelijät olivat erinomaisia ja varsinkin George O'Brien erityisen ilmeikäs.

****

Ohjaaja: F.W. Murnau (Nosferatu, Faust)
Pääosissa: George O'Brien, Janet Gaynor, Margaret Livingston
Kesto: 1h 34min
Valmistusmaa: USA