sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

The Ballad of Cable Hogue (1970)

Balladi Cable Hoguesta (The Ballad of Cable Hogue) kertoo Cable Hoguesta (Jason Robards), joka ei osaa edes tavata omaa nimeään. Cablen rötöstelykaverit päättävät jättää hänet autiomaahan ilman rahaa ja vettä. Kuin ihmeen kaupalla Cable kompuroi veden äärelle paikassa jossa kukaan ei uskonut vettä löytyvän.

Cable näkeekin tilausuutensa ja rakentaa levähdyspaikan matkailijoille rikastuen löydöksellään. Kaupungissa ollessaan rakastuu hän prostituoituun Hildyyn (Stella Stevens), josta toivoisi itselleen pysyvämpääkin emäntää. 

Elokuvassa voi myös nähdä David Warnerin "hieman" naisten perään olevana pastorina.

Cable-man pesee Hildyn selkää
Balladi Cable Hoguesta oli hauska elokuva, jossa sai nauraa ääneen useaan otteeseen.  Robardsin yksinäiset monologit olivat varsinkin hauskoja. Stella Stevens oli ihastuttava maksullisena naisena, joka haluaa elämälleen jotain parempaa. Välillä elokuvasta tuli mieleen jokin Benny Hill -episodi kun tehosteena käytettiin nopeutettua kuvaa ja naisen rinnat olivat suuressa roolissa.

****

Ohjaaja: Sam Peckinpah (Straw dogs, The Wild bunch)
Pääosissa: Jason Robards, Stella Stevens, David Warner
Kesto:2h1min
Valmistusmaa: USA

503/1001 The Wild Bunch (1969)

Sam Peckinpahin ohjaama Hurja joukko (The Wild Bunch) on karskea länkkäri, joka ei kaihda seksiä ja väkivaltaa.

Hurja Pike Bishopin (William Holden) johtama lainsuojattomien joukko tajuaa ryöstäneensä vain kasan arvottomia prikkoja viimeisimmissä pankkiryöstössään ja päättää ryhmäläiset painella Meksikoon tehdäkseen vielä yhden keikan. Hurvittelun lomassa tämä viimeinen keikka ei olekaan niin helppo kun vastassa on armottoman kenraali Mapachen (Emilio Fernández) johtama joukko. Elokuvan lopussa onkin eeppinen tulitaisto kun piskuinen Hurja joukko ottaa mittaa kyläläisistä.

Hurjat miehet
Hurja joukko on nerokas elokuva, joka riisuu westerneistä kaiken gloorian ja antaa tilalle raakaa brutalismia. Tiukan toiminnan lomassa on hauskaa sanailua ja koomista tohelointia. Peckinpah rakentaa tarinaa nopeilla leikkauksillaan sekä lähikuvillaan todellakin hurjasta joukosta jota ajaa lainsuojattoman vapaus. Hurja joukko on ollut esikuvana monelle elokuvalle, muun muassa Tarantinon Reservoir dogs on saanut siitä vaikutteita.

Hurjaa menoa.

****

Ohjaaja: Sam Peckinpah (Straw dogs)
Pääosissa:William Holden, Ernest Borgnine, Robert Ryan
Kesto:2h15min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Beauty and the Beast (2017)

Pidin kovasti Kaunotar ja hirviö -sadusta kun olin pieni. Tarina oli jopa lempisatuni. Pidin myös Disneyn tekemästä sadun animoinnista sekä Ron Perlmanin ja Linda Hamiltonin tähdittämästä samannimisestä minisarjastakin. Satu siis kiehtoo minua. 

Beauty and the beast - kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast) elokuva tuo sadun hahmot henkiin ihmisnäyttelijöillä ja tietokoneanimoinnin ihmeillä.

Belle (Emma Watson) on pikkukylänsä ainoa lukutoukka ja suuremmista seuduista haaveileva kaunis neito. Häntä havittelee kylän komeimmaksi mieheksi itsensä tituleerannut ylimielinen Gaston (Luke Evans). Belle ei kuitenkaan tämän kosinnoille lämpene. Yhtenä päivänä Bellen hieman höpperömäinen isä (Kevin Kline) lähtee kauemmas markkinoille eikä häntä näy takaisin; pelkkä hevonen palaa ilman isäntäänsä. Belle huolestuu ja lähtee etsimään isäänsä löytäen itsensä hirviön (Dan Stevens) palatsista. Öykkärimäinen hirviö ottaa Bellen vangikseen isänsä sijasta. 

Hirviö on oikeasti prinssi joka on saanut kirouksen yllensä. Kirouksen voi purkaa vain aito rakkaus häntä kohtaan. Aikaa on rajoitetusti - kun kaikki ruusun terälehdet putoaa ei mitään ole enää tehtävissä! 

Elokuvassa voi myös nähdä tai lähinnä kuulla Ewan McGregorin puhuvana kynttelikkönä, Ian McKellenin puhuvana könninkellona ja Emma Thompsonin puhuvana teepannuna.

Isä ja tytär
En tiedä johtuuko osittain ihastukseni elokuvaan siitä, että satu on minulle rakas, mutta minulle elokuva toimi. Emma Watson oli mainio Bellenä, hän on sopivan kaunis ja älykäs ollakseen uskottava rooliin. Rooli kirjaviisaana Hermionena Harry Potterissa varmasti auttoi hahmon kehittelyssä. Luke Evans Gastoinena varasti kuitenkin shown. Hän pääsi oikein mehustelemaan narsistisessa roolissaan ja teki sen hyvin. Dan Stevensista kuului lähinnä ääni hirviö kun oli, mutta sekin onnistui. Kevin Cline Bellen isänä oli hyvä ratkaisu. Hänen tulkinnastaan huokui aito huoli tytärtään kohtaan ja hätä tuntui hänen kauttaan todemmalta. 

Elokuva myös näytti hyvältä ja linnasta oli saatu mukavan fantasiamainen. Eläviksi kirotut esineet olivat myös taidokkaasti tehty eikä näyttänyt yhtään tökeröiltä. Beauty and the beast -elokuvaan oli mukava uppotua ja unohtaa hetkeksi että seuraavana päivänä pitää mennä jo joululomien jälkeen töihin.

****

Ohjaaja: Bill Condon (Mr. Holmes, Dreamgirls, Kinsey)
Pääosissa:Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans
Kesto:2h9min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

lauantai 23. joulukuuta 2017

672/1001 Chariots of fire (1981)

Muistan nähneeni jonkun Stephen Fry -dokumentin, jossa hän kertoi olleensa elokuvassa Chariots of fire esikoisroolissaan minimaalisessa sivuosassa. Ajattelin silloin että pitääpä katsoa tämä Tulivaunut (Chariots of fire) joskus. Nyt oli se joskus. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Pariisin vuoden 1924 olympialaiset lähestyvät. Kaksi miestä juoksevat itsensä kisaan; skottilainen Eric "flying scotsman" Liddell (Ian Charleson) sekä englantilainen juutalaiseksi syntynyt Ben Cross (Harold Abrahams). Liddellin motiivina on se, että juokseminen on lahja Jumalalta haluten toteuttaa Jumalan tahtoa. Haroldia puolestaan ajaa tahto osoittaa olevansa ennen kaikkea englantilainen edustaen englantilaisia kuin että hänet nähtäisiin vain vähemmistön edustajana.

Molemmat kilpailevat sydämellään ja uskovat että paras mies voittakoon.

Elokuvassa voi nähdä mm. Ian Holmin Haroldia sparraavana valmentajana.

Juostaan kilpaa
Elokuva oli tehty sellaisella laadulla, että sitä oli vaivatonta katsoa. Näyttelysuoritukset olivat hyviä ja tarina vastakkainasettelusta oli kiinnostava ilman kuitenkaan mitään likaista peliä, jolla yleensä saadaan draaman kaarta tällaisiin kilpailu-elokuviin. "Lentävä skottilainen" oli sympaattinen ja olikin vaikeaa olla olematta hänen puolellaan ja toivoa hänelle kaikkea hyvää kisaan vaikka ei hänen vastapelurinsa Harold paljon hänen rinnallaan karismassa kalvennutkaan.

Tulivaunut ei yltänyt laadustaan huolimatta omiin top-listoihini. Ehkä elokuvasta olisi saanut enemmän irti jos seuraisi ja olisi enemmän kiinnostunut penkkiurheilusta vaikkakin idea ennakkoluulojen ylittämisestä sekä itsensä ja unelmiensa toteuttamisesta onkin aina ajankohtainen.

****

Ohjaaja: Hugh Hudson
Pääosissa: Ben Cross, Ian Charleson, Nicholas Farrell
Kesto: 2h5min
Valmistusmaa: UK

tiistai 19. joulukuuta 2017

Krampus: The Christmas Devil (2013)

Joulupukki (Paul Ferm) merkitsee listaansa kuka on kiltti ja kuka tuhma. Pukki lahjoo kiltit ja tuhmat hoitelee velipoika Krampus: The Christmas Devil.

Onkos täällä kilttejä lapsia?
Nykyään poliisina toimiva Jeremy (A.J. Leslie) muistaa lapsuudestaan että hänet sieppasi jokin olento, laittoi säkkiin ja säkin veteen. Hän ei ollut kovinkaan kiltti pikkupoika ja päättelikin, että se oli Krampuksen tekosia. Lapsia taas katoaa huolellisesti ennen joulua ja Jeremy on vahvasti päättänyt saada Krampuksen vastuuseen tekosistaan. Krampus raahaa luolaansa tuhmat lapset ja itselleen hieman huvitusta kauniimman sukupuolen edustajista.

Jeremy kokoaa possen hoitelemaan Krampuksen, mutta operaatio menee pyllylleen eikä Krampukselle ryttyillä.  Tuhmat saavat osansa, kiltit pukettinsa ja maailmassa vallitsee tasapaino.


Krampus raahaa tuhmuria
Krampus on alhaisen budjetin tyylissään mainio joulupätkä, jossa ei säästellä joulun punaista kehonestettä. Kotielokuvafiilis toi Krampukseen dokumenttivivahteita. Huvittavaa oli katsoa kun skrodet poliisimiehet olivat ihan rikki tästä Krampuksen muistosta. Varsinkin yhtä poliiseista esittävä Jay Dobyns sai ylinäytellyllä suorituksellaan itseni naurusta kipeäksi. 

Elokuvan vahvuus tapahtui sen alkupuolella. Joulupukki ja Krampus oli dynaaminen kaksikko ja olisin toivonut näkeväni enemmänkin heidän välistä kommunikointia. Molempien näyttelijät naulasivat roolinsa. Loppua kohden elokuva muuttui enemmän Cape fearmaiseksi poliisimiehen perheen uhitteluksi eikä niin hyvällä tavalla, mutta ei silti tylsäksikään laimennut. 

Hauska.

***1/2

Ohjaaja: Jason Hull (The Four, Chasing Darkness)
Pääosissa: Jay Dobyns, Paul Ferm, Andrew Ferrick
Kesto:1h22min
Valmistusmaa: USA

lauantai 2. joulukuuta 2017

Justice League (2017)

Supersankarit kokoontuvat yhteen taistelemaan yhteistä pahaa vastaan - Justice League.

Kolme mystistä voimaneliötä on haudattuna eri kolkkiin ihmisten, amatsoninaisten sekä vesi-ihmisten toimesta. Jumala nimeltä Steppenwolf (Ciarán Hinds) haluaa nämä energianeliöt itselleen niiden sisältämän voiman takia. Steppenwolf onnistuu sieppaamaan amatsonien neliön, jolloin heidän kuningattarensa sytyttää muinaisen varoitusliekin ihmisten maailmassa elävälle Dianalle aka Wonder Womanille (Gal Gadot) nähtäväksi. Batman (Ben Affleck, miksiii?!!?) saa tietoonsa Dianalta Steppenwolfin olemassa olevasta uhkasta ja päättää koota supersankarit yhteen. Hän kaipaisi Supermiehen (Henry Cavill) johtamistaitaitoja, mutta Supermies on kuollut. Batman saa värvättyä joukkoonsa nopean ja nörttimäisen Flashin (Ezra Miller) sekä hieman vastahakoisen Aquamanin (Jason Momoa). Mukana auttamassa on myös isänsä käsissä (Joe Morton) kyborgiksi (Ray Fisher) muotoutunut konemies. Morton oli myös kyborgeihin erikoistunut tiedemies terminaattori kakkosessa. Ehkä jonkinlainen fiksaatio koneihmisiin. Kalamiesten suojelema voimaneliö katoaa myös Steppenwolfin haltuun.

Supersankarit päätyvät radikaaliin ratkaisuun käyttää ainoaa jäljellä olevaa voimaneliötä Supermiehen henkiin herättämiseksi, että vihollinen saataisiin kukistettua.

Justice League
Olin hyvin tyytyväinen Wonder Womaniin, joten uskalsin odottaa jotain Justice Leaguelta. Ei olisi kuitenkaan kannattanut, koska elokuva jäi sisällyksettömäksi pousailuksi. Voimaneliö-juoni oli kehno ja pahis Steppenwolf lentävine tulikärpäskätyreineen oli tylsä vastus. Ben Affleckin Batman oli ponneton ja miltei irvokas näky pöhöttyneiden kasvojen pursutessa naamion alta. Wonder Womanin rooli jäi lähinnä kauniiksi kasvoiksi, samoin kuin Aquamaninkin. Muutama hauska läppä lensi elokuvassa, mutta vain muutama. Flash oli lähinnä vaan ärsyttävä. Kyborgi oli ihan ok kohtalonsa hyväksyneenä sotakoneena. Supermies liihotteli vasta elokuvan loppupuolella ja oli ihan yhtä typerä kuin omassa Man of Steel -elokuvassaankin.

Elokuvassa oli liikaa hahmoja joihin kehenkään ei ehditty keskittyä kunnolla ja kaikki jäi näin pinnalliseksi. Elokuva oli täynnä toimintaa kyllästymiseen asti ja tietokoneanimiointi oltiin viety äärimmilleen, jolloin se ei toiminut enää vain tehosteena vaan pääasiallisena viihdykkeenä. Pakollinen rakkauskuvio myös hutaistiin loppuun kun Amy Adamsin näyttelemä Lois Lane kohtasi henkiinheränneen Supermiehen. Väsyttävää.

**1/2

Ohjaaja: Zack Snyder (Man of steel, Batman v Superman: Dawn of Justice, Watchmen)
Pääosissa: Ben Affleck, Gal Gadot, Jason Momoa
Kesto:2h
Valmistusmaa: USA, UK, Kanada