sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

42/1001 Steamboat Bill, Jr. (1928)

Laiva-Kalle Nuorempi (Steamboat Bill Jr.) on elokuva absurdilla myrskykohtauksella.

William Canfield Jr. (Buster Keaton) ei ole nähnyt isäänsä sitten lapsuuden jälkeen ja lupauksestaan äidille etsii tämän käsiinsä liittyäkseen hänen jokilaivamiehistöönsä. Kevytrakenteinen poika ei ole sitä mitä isä odotti, mutta pääsee William isänsä suosioon pelastamalla tämän putkasta. 

Isää varjostaa jokilaivabisneksessä myös uusi kilpailija J.J King (Tom McGuire), jolla on uudempi ja hienompi laiva. William ihastuu isänsä vihollisen tyttäreen (Marion Byron). Luonto puuttuu peliin ja suuri myrky iskeytyy jokialueelle. Tuuli kaataa talon poikineen ja päätyy William pelastamaan oman isänsä ja ihastuksensa lisäksi vielä J.J Kinginkin. Ja tietysti papin hoitamaan vihkiseremonian. 

William pelastaa isänsä samalla kun vartija toimii tuolina
Laiva-Kalle tarjoilee paljon hauskoja kohtauksia. Isänsä vankilasta pakoon avustaminen on yksi näistä. Täynnä työkaluja olevan leivän peitteleminen vartijalta on puhdasta komediakultaa. Lopussa oleva myrsky laajeni eeppisiin mittasuhteisiin kun lavasteet toisensa jälkeen puhkuttiin alas. Hauskoja myrskyn tuomia kohtauksia oli muun muassa puulla lentely tai sairaalasängyn kanssa kulkeminen kun William ei edes aluksi tajunnut liikkuneensa. Buster pisti itsensä myös aikamoiseen vaaraan kun usean tonnin painoinen lavasteseinä kaadettiin hänen päälleensä, jonka ikkuna-aukko säilytti miehen hengen. Buster kertoi jälkeenpäin, että ikkunan reuna meni vain muutaman tuuman päästä hänen hartijoistaan. Tuonkin kohtauksen luulin tapahtuneen peruutusotoksella, että seinä olisi ollut jo aluksi maassa ja siitä sitten nostettu. Täytyy nostaa hattua miehen uhrauksille komediansa autetenttisuuden puolesta.  

Tämän talon seinä kaatuu sen ulkopuolella seisovan Busterin päälle.
Sama kaava, kuin muun muassa Our hospitality -elokuvassa oli, vihollisen leirissä olevaan tyttöön ihastuminen toistui tässä. 

****

Ohjaajat:Charles Reisner (as Chas. F. Reisner), Buster Keaton

Pääosissa: Buster Keaton, Tom McGuire, Ernest Torrence
Kesto:1h10min
Valmistusmaa:USA

32/1001 The General (1926)

Kenraali (The General) on ehkäpä Buster Keatonin tunnetuin ja arvostetuin elokuva. Se on ollut esikuvana lukuisille toimintapätkille, joissa on hyödynnetty liikkuvassa junassa taistelemista sekä taiteilemista. 

Eletään Yhdysvaltojen sisällissodan aikaa. Etelävaltioiden riveihin riiamaansa naista (Marion Mack) miellyttääkseen pyrkii värväytymaan veturinkuljettaja Johnnie Gray (Buster Keaton). Valitettavasti hän ei kuitenkaan pääse taisteluun mukaan, koska värvääjä katsoo, että hänestä on omassa ammatissaan enemmän hyötyä kuin sotilaana. Grayn ihastus saa tietää huhupuheita pitkin hieman virheellisesti, että Gray ei olisi edes yrittänyt listautua. 

Liittoutuneet varastavat Grayn operoiman "General"-nimisen veturin, joka ei miehelle sovi vaan lähtee juoksujalkaa varkaiden perään. Viholliset ovat napanneet Garyn ihastuksenkin mukaansa jonka hän myös pyrkii samalla pelastamaan vihollislinjojen takaa. 

Nimikkojuna

Kenraali onnistunut tuotos kaikilla tasoilla. Tarina on mukaansa tempaava alusta asti ja sen päähenkilö mielenkiintoinen jatkuvissa koomisissa tilanteissa. Huvittavaa on jo asetelma missä Grayn hahmo päätyy lopulta yksin taistelemaan koko liittoutuneiden armeijaa vastaa. 

Junan etuosassa
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pitkälti junaan ja tämä voisikin olla muuten kyllästyttävää, jos Busterin hahmo ei olisi sellainen ikiliikkuja joka veivaa pitkin junaa kuin paraskin sirkustaitelija. Grayn puolesta saa jatkuvasti olla huolissaan kun hän ei kaikkia vaaratilanteita edes itse huomaa.

Hauska.

*****

Ohjaajat: Clyde Bruckman, Buster Keaton
Pääosissa: Buster Keaton, Marion Mack, Glen Cavender
Kesto:h7min
Valmistusmaa:USA

18/1001 Our hospitality (1923)

Fyysisen komedian mestarin, Buster Keatonin, elokuvien putki tuli YLE Teemalta joulupäivänä. Ruutia, räminää ja rakkautta (Our hospitality) kertoo Romeo & Juliamaisen tarinan.

McKayn ja Canfieldin suvut ovat vihoissaan toisilleen. Canfieldit ovatkin vannoneet tappaa kaikki McKayt. Pienenä New Yorkiin turvaan lähetetty Willie McKay (Buster Keaton) saa tietää perineensä lapsuuden ajan kiinteistönsä. Hän palaakin kotiseuduilleen ja saa matkaseurakseen viehkeän neidon (Natalie Talmadge), joka osoittautuu olevan Canfieldin suvun vesa.

Pari rakastuu toisiinsa, mutta Willien pitää vältellä naisen liipasinherkkää isää sekä veljiä.

Willie ihastuksensa kanssa
Buster Keaton on todella akrobaattinen vauhdikkaassa komediassa. Monissa kohtauksissa jäi miettimään, että kuinka se on toteutettu kun elokuva on kuitenkin jo 1923 valmistunut. Buster onkin pistänyt itsensä täysillä peliin. Elokuvan tarina välittyy hyvin vaikka verbaalisena tukena on vain silloin tällöin tulevat kerronnan tekstit. 


Elokuvassa voi nähdä hienon varhaisen pyörän, jossa ei ole polkimia ollenkaan
Mieleenpainuvimmat hetket elokuvassa tapahtuu sen lopussa kun vihollissuvun jäsenet ajavat Williamin veteen, jonka virtaus johtaa vesiputoukseen. Busteriin oli kiinnitetty kaapeli joka rikkoutui kuvausten aikana ja kuvausryhmä pelasti hänet juuri ja juuri. Hän myös hörppäsi vesiputouskohtauksen aikana niin paljon vettä, että päätyi saamaan ensiapua.

Kivikasvoisessa Busterissa on karismaa, jonka komedia puree vuosien päähän.

****

Ohjaajat:John G. Blystone, Buster Keaton
Pääosissa: Buster Keaton, Natalie Talmadge, Joe Keaton
Kesto:1h15min
Valmistusmaa:USA

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!


Hyvää joulua!

Mutaa vai tähtiä -blogi kiittää lukijoitaan ja toivottaa kaikille kaunista joulua.

Hyvää joulua myös kissalta!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

A Merry Friggin' Christmas (2014)

A Merry Christmas Miracle (A Merry Friggin' Christmas) on Robin Williamsin viimeiseksi jäänyt jouluelokuva. 

Boyd (Joel McHale) kasvoi alkoholisti-isän (Robin Williams) varjossa, joka pilasi hänen lapsuututensa lisäksi kaikki hänen joulunsa. Boyd haluaakin aikuiseksi kasvettuaan olla esimerkillinen isä ja tehdä varsinkin joulusta pojalleen maagisen. Boydin veli (Clark Duke) tulee yllättäen myös isäksi ja päättää pitää ristiäiset jouluaattona.

Tilanne pakottaa Boydin viettämään joulun perheensä kanssa jotka ristiäisiin myös osallistuu. Boyd tekee kuitenkin emämokan ja unohtaa poikansa lahjat omaan kotiinsa. Lahjojen haku isänsä kanssa auttaa häntä tutustumaan uudelleen kasvattajaansa. 

Boydin vaimona voi nähdä Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin

Joulun aikaa
A Merry Christmas miracle ei tarjoa jouluelokuvien joukkoon mitään, mitä siellä ei jo olisi. Tämä elokuva sujahtaakin kätevästi siihen kategoriaan, jossa joulu ei menekään ihan niin mukavasti kuin päähenkilö toivoisi. Lopussa kuitenkin vaikeuksien jälkeen häämöttää onni ja perheen yhteys. Samalla kaavalla voidaan tehdä hyviäkin elokuvia, mutta tämä ei valitettavasti niihin lukeutunut. Williams esitti väsyneesti kärttyisää miestä, joka tekee luonnemuutoksen kesken elokuvan eikä lahjojen haku 8h ajomatkan päästäkään ollut mikään mahtava juonenkäänne. Joel yritti parhaansa ylisuorittavana isänä eikä hän huono ollutkaan. Itse tarina ei vain ollut niin hyvä.

Pidän Clark Dukesta, jota muun muassa Kick-ass-elokuvassa saattoi nähdä ja oli hän ihan hauska lisä pätkään. Vihaan kuitenkin sellaisen indie-musiikin ujuttamista tällaisiin tarinoihin, joissa perhe on "vähän omalaatuinen". Clarkin hahmollakin piti olla tummaihoinen vauva jonka lapsen äiti on hänelle hylännyt. Tämä tuntui liian tarkoituksenmukaiselta "erikoisuudelta". Samoin kuin ajoittain esiintynyt pultsaripukki, jolla ehkä oli jotain maagisia kykyjä tai sitten ei. Mukana ollut Boysin sisko ja tämän seksuaalirikos-mieskin pääsi mukaan vai pyörähtämään ruudussa. Elokuvassa oli aivan liikkaa hahmoja, jotka jäivät hyvin pintapuolisiksi. Boydin lapsikaan ei ollut erityisen sympaattinen eikä minua loppupeleissä kiinnostanut, että saako penska lahjansa vai ei.

Harmittaa, että mainio "Lorelei" Gilmoren tytöistä saa enää tyttöystävän tai vaimon rooleja jouluelokuvista (kärjistetysti). Tuntuu, että hänessä olisi potentiaalia muuhunkin. Oli hän tässäkin  ihan hauska. 

Enemmänkin Williamsin takia surullinen jouluelokuva kuin kovin merry. 

**1/2

Ohjaaja: Tristram Shapeero
Pääosissa:Joel McHale, Lauren Graham, Clark Duke
Kesto:1h28min
Valmistusmaa:USA

tiistai 22. joulukuuta 2015

211/1001 The Red Shoes (1948)

Punaiset kengät (The Red shoes) on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin ohjaama kuuluisaksi noussut baletti-elokuva. 

Boris Lermontov (Anton Walbrook) on arvostettu balettituottaja, joka löytää potentiaalisen balleriinan Victoria Pagen (Moira Shearer) esityksiinsä. Samaan aikaan hän palkkaa riveihinsä keltanokkaisen säveltäjän Julius Crasterin (Marius Goring). Boris päättää laittaa Pagen pääosaan H.C Andersonin satuun perustuvaan balettiin: Punaiset kengät. Sadun idea on väsymättömissä punaisissa kengissä, joka saa tanssijansa kuoleman uuvuksiin mutta kengät itse ei lopeta tanssia. Musiikin säveltää Craster. 

Baletin esittämisen aikana Craster ja Page rakastuu toisiinsa ja Boris huomaa molempien kykyjen heikkenevän heidän suhteensa aikana. Boris pistääkin Pagen valitsemaan rakastamiensa baletin sekä Crasterin väliltä.


Mainio kengäntekijä sekä Victoria Page
Punaiset kengät tarjoilevat useita intohimoisia roolisuorituksia joista välittyy rakkaus taiteen lajiin. Varsinkin Crasterin ja Borisin näyttelijät tulkitsevat hyvin hahmojensa temperamenttista luonnetta. Moiran tanssia Pagena taas jää hypnoottisena katsomaan, sen verran vaivattoman oloisasti hänen jalkansa nousevat. En ole mikään balettiekspertti, mutta minuun tanssiesitykset upposivat täysin. 

H.C Andersonin satu on myös mielenkiintoinen sinällään ja baletti sopiikin hyvin kyseisen sadun kuvaukseen. Punaisissa kengissä oli myös valmistusvuotta ajatellen hienot erikoistehosteet, jotka tukivat satua kenkien maagisesta luonteesta. Elokuvan traaginen loppu tuli minulle yllätyksenä. Tavallaan satu ja tosi sekoittuvat kun meille yleisönä annettiin hieman sellainen käsitys kuin Pagen jalassa olleet punaiset kengät olisivat tehneet hänen viimeisen päätöksen hypätä junan alle. 

Kiehtova teos.

****

Ohjaajat: Michael Powellin ja Emeric Pressburger
Pääosissa: Anton Walbrook, Marius Goring, Moira Shearer
Kesto:2h9min
Valmistusmaa:UK

maanantai 21. joulukuuta 2015

Saving Mr. Banks (2013)

Saving Mr. Banks perustuu tositapahtumiin Mary Poppins -kirjan elokuvaoikeuksien saamisesta kirjailijalta P.L Travis.  

Walt Disney (Tom Hanks) on yrittänyt jo 20 vuotta saada P.L Travisilta (Emma Thompson) oikeudet Mary Poppins -kirjan elokuvaamiseen. P.L ei ole kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Taloudelliset vaikeudet ajavat P.L:n harkitsemaan tarjousta ja lentää hän Hollywoodiin keskustelemaan elokuvan teosta. 

Vastahakoinen P.L haluaa pitää ohjakset käsissään ettei hänelle rakkaita hahmoja raiskata täysin animaatioista tunnetun Disneyn käsissä. Ainoa jenkki josta hän päätyy edes vähän pitämään on kuskinsa Ralph (Paul Giamatti).

Vaikeuksien ja vääntämisen kautta, suomalaisittain Maija Poppanen, saadaan valkokankaalle musikaalin muotoon. 

"Nykytapahtumien" lomassa meille näytetään pätkiä P.L:n lapsuudesta Austraaliassa, jonka kautta hänen narttumainen luonteensa tulee katsojalle ymmärrettävämmäksi. Näissä fläsäreissä hänen isäänsä esittää Colin Farrell sekä Maija Poppasen esikuvaa tädin muodossa Rachel Griffiths.

Tom Hanks ja Emma Thompson Disneylandissa
 Mielestäni Disneyn Maija Poppanen on hyvä musikaali. En tiedä onko sen tekemisen taustat kuitenkaan niin kiinnostavat, että niistä olisi kokonainen elokuva tarvinnut tehdä. Minulle olisi riittänyt se nippelitieto, jonka olin jo jostain haalinut, että Maija Poppasen kuvaaminen oli kirjailijan takia kiven takana. Elokuva elokuvan tekemisestä päätettiin kuitenkin tehdä. 

Emma Thompsonin kirjailija-hahmosta oltin tehty liian karikatyyrimäinen kusipää, jota kaikki sitten silmät pyörien yritti sietää. Olen jokseenkin kyllästynyt sellaisiin tekohauskoihin kohtauksiin, joissa elokuvan "pahista" yritetään miellyttää ja sitten kun se ei onnistu niin huokaillaan selän takana, että onpa paha tapaus ja katsojan pitäisi tässä kohtaa yhtyä näihin selän takana huokailijoihin ja naureskella, että onpa tosiaan kakkamainen ihminen. Emma on hyvä näyttelijä, mutta jotenkin yksipuolinen kirjo tuntui tässä elokuvassa olevan. Tom Hankskin jäi aika kaukaiseksi Disneynä. Paul Giomatti toimi hyvin kuskina, mutta pitikö hänellä olla vammainen tytär? Jotenkin sen esiintuominen tuntui liian tarkoitukselliselta sympatia haulta. 

Paljon elokuvan ajasta vietetään menneisyyden maisemissa Australiassa, jossa hänen rankka lapsuus näytetään. Tämäkin tuntui kliseiseltä yritykseltä saada P.L tuntumaan inhimillisemmältä. Suoraan sanottuna kaikesta esitetyistä taustoista ja motiiveista huolimatta en pitänyt Emman esittämästä P.L:n hahmosta vaan pelkän etunimensä käytöstä jatkuvasti huomautteleva P.L vaikutti rasittavalta akalta. 

**1/2

Ohjaaja: John Lee Hancock
Pääosissa:Emma Thompson, Tom Hanks, Annie Rose Buckley
Kesto:2h5min
Valmistusmaa: UK, Australia, USA


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Arvonnan tulokset

Mutaa vai tähtiä -blogin joulukalenteriarvonnan onnellinen (toivon mukaan) voittaja on nimimerkiltään:

Siili

Onneksi olkoon!



Kiitos kaikille osallistuneille. Arvonta suoritettiin random.org-sivuston numeraalisella avustuksella. 

Kysyin kilpailussa lempi jouluelokuvaa ja vastasitte:

Rare exports
Ihmeellinen on elämä
Samu sirkan joulutervehdys
Scrooged eli Haamujen kosto
Holiday
Yksin kotona
Aku Ankan joulumanteli
Postimies Pate -jouluelokuva
Lumiukko/Lumiukko ja lumikoira
Labyrintti
Jali ja suklaatehdas
Mr.Bean tai Blackadder-sarjat
Joulupukki ja noitarumpu

 Lumiukko/Lumiukko ja lumikoira

Kiitos Sanna P. kun mainitsit tuon Lumiukon jatko-osan kun en sellaisen olemassaolosta tiennytkään. Jouluaattona nähtävissä Ylellä klo:12 Lumiukon perässä. Lumiukko kuuluu myös omaa suosikkiin mitä tulee jouluelokuviin ja olenkin sen joka joulu pyrkinyt katsomaan

Samu sirkan joulutervehdys/ Ihmeellinen on elämä/ Joulupukki ja noitarumpu

Samanlaisiin joulun perinteisiin on itselläni kuulunut myös Sirkan tervehdys, joka aina hieman muuttuu tulleiden elokuvien perusteella. Ihmeellinen elämä myös pyörii taustalla kun joulun muita puuhasteluita tulee suoritettua kuten tekee Joulupukki ja noitarumpukin.

Rare exports/ Labyrintti

Rare exports ja Labyrintti kuuluvat lempielokuvieni joukkoon vaikka valikoimaa laajentaisi pelkistä jouluelokuvista. David Bowie ja Jorma Tommila ovat molemmat erittäin karismaattisia miehiä.

Scrooged/ Jali ja suklaatehdas

Molemmissa elokuvissa on hyvä perustarina, joka kirjallisuuteen pohjautuu. Olen nähnyt hyviä sekä huonoja uudelleenfilmatisointeja Scrooged-tarinasta. Murrayn tähdittämä on loistava, Jim Carreyn tähdittämä karmiva. Jali ja suklaatehdas on parempi omaan makuuni Gene Wilderin kuin Deppin tähdittämänä. 

Holiday/ Yksin kotona

Molemmat elokuvat ovat tietynlaisia hyvän mielen nostattajia. Holidayssa on romanttinen lähestymistapa ihmiskaipuuseen jouluna ja Yksin kotona tuo vinkkelin perheen näkökulmasta kuinka pahinta on olla erossa heistä juuri jouluna. Molemmissa alun erokokemus tuo lopussa hymyn kun erotut löytävät seuransa. 

Aku Ankan joulumanteli/ Postimies Pate -jouluelokuva

En usko, että olen nähnyt näistä kumpaakaan. Jos ei tuo Aku-elokuva ollut se missä hän paketoi liukuhihnalla lahjoja ja kaikki menee pieleen. Ja johtaja huutaa jonkun torven kautta. :D Disneyn hahmot kyllä tuntuvat kuuluvan jouluun.

Mr.Bean tai Blackadder-sarjat

Mr. Beanin joulu-jakso on jo klassikko syntyessään. Black Addereita voisin puolestaan katsoa joulun lisäksi kesällä, talvella, syksyllä ja keväällä. Parasta sarjaviihdettä. 

Hyvää joulua kaikille lempielokuvienne/ ohjelmienne parissa!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Cake (2015)

Cake on Jenniferin Anistonin pyrkimys päästä Oscar-kisaan mukaan.

Claire Bennett (Jennifer Aniston) on menettänyt lapsensa auto-onnettomuudessa ja kärsii kolarin takia kroonisista kivuista. Henkisten ja fyysisten arpien täyteisellä suorasanaisella naisella on tukenaan meksikolainen avustaja Silvana (Adriana Barraza).

Pillereitä popsivalle Clairelle tulee pakkomielteeksi selvittää tukiryhmässään esillä olleen itsemurhan tehneen Ninan (Anna Kendrick) taustat ja näkee tämän ivaavan ilmestyksen silloin tällöin. Claire etsii käsiinsä Ninan perheen ja hengailee hänen leskensä (Sam Worthington) sekä poikansa kanssa. 

Elokuvassa voi nähdä myös Felicity Huffmanin sekä hänen tosielämän aviomiehensä William H. Macyn

Aniston esittää kroonisista kivuista kärsivää Clairea
Kevyistä komediallisista rooleistaan tunnetun Anistonin pyrkimys siirtyä kovemman luokan näyttelijäksi raskaan draaman kautta on liian selkeä Oscar-toive. Oman ulkonäön "rumentaminen", sairauden esittäminen sekä omaisen menettäminen ovat kaikki asioita, joita näytelleet ovat päässeet usein palkintoehdokkuuksille. Ja vaikka tässä ei oltaisiinkaan tehty elokuvaa palkinnon kuvat silmissä, niin siltikin suoritus tuntuu; väkinäiseltä, näytellyltä, epäaidolta. Aniston yrittää kyllä eikä hänen kipuilevan naisen esitys täysin huono ollut. Aniston oli omiaan Horrible Boss -elokuvan narttumaisena pomona, joten hänen varmaan ajateltiin sopivan tämänkin elokuvan töykeäluonteiseksi päähenkilöksi.

Cakessa ei ole oikeastaan mitään selkeää juonta. Nainen yrittää vain päästä yli poikansa kuolemasta. Tarkoituksellinen lakoninen kerronta alkaa puuduttaa jo nopeasti elokuvan alkamisen jälkeen.  Side itsemurhan tehneeseen Kendrickin esittämään naiseen tuntuu heppoisalta ja menetyksestä huolimatta on vaikea ymmärtää miksi hän ilmestyy niin voimakkaasti Clairen elämään.

Kohtaus jossa Claire menee Silvanan kanssa Meksikoon hakemaan ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä ja avustajansa puolustaminen hänen rikkaiden ystäviensä edessä tuntui ennalta nähdyltä.  Silvanaa näytellyt Adriana kuului kuitenkin vahvimpiin komponentteihin elokuvassa. Surevan leskin esittäjä Sam Worthington oli hajuton ja mauton hattuteline, joka vaan oli.

Caken draama oli Anistonille liian iso (kakku)pala purtavaksi. 

**1/2

Ohjaaja: Daniel Barnz (Won't Back Down, Beastly)
Pääosissa:Jennifer Aniston, Adriana Barraza, Anna Kendrick
Kesto:1h42min
Valmistusmaa:USA

perjantai 18. joulukuuta 2015

858/1001 Groundhog Day (1993)

Päiväni murmelina (Groundhog Day) on klassikon asemaan noussut talvielokuva.

Phil (Bill Murray) on säätiedottaja, joka menee pikkukylään tekemään juttua Murmelipäivästä. Hänen murmelikaimansa kertoo tuleeko pitkä talvi reaktiollaan omaan varjoonsa. Juttua on myös tekemässä tuottaja Rita (Andie MacDowell) sekä kuvaaja Larry (Chris Elliott). 

Phil on vastahakoinen raportoimaan tapahtumaa ja pitää suurkaupunkilaisena kaikkia paikallisia juntteina. Kaiken kukkuraksi mies huomaa heräävänsä uudelleen ja uudelleen samaan päivään. Phil yrittää päiviensä aikana saada Ritan rakastumaan itseensä. Siinä sivussa mies opettelee muun muassa soittamaan pianoa ja jääveistosten tekoa. Itsemurhan tekotavat tulevat hänelle myös hyvin tutuksi.

Ohjaaja Harold Ramisin voi nähdä pienessä roolissa neurologina.


Kun sama päivä toistuu, myös kalorit katoaa ja voi syödä mitä vaan
Päiväni murmelina on yksi niistä harvoista elokuvista joka vuokrattiin meille videovuokraamosta koko perheen katsottavaksi kun olin nuori. Elokuvasta onkin jäänyt tämän takia erityisen lempeä muistijälki aivokuoreeni. Olen nähnyt pätkän tämän jälkeen muutaman kerran, mutta se jaksoi yhä naurattaa. Bill Murray sopii osaan täydellisesti. Hänen kemiansa Andien kanssa on käsinkosketeltava. Parasta on myös, että protagonistit ovat niin erilaiset, kuten ohjaaja asian muotoili: beauty and the beast

Mukana myös hauska Stephen Tobolowsky ärsyttävänä vakuutusmyyjänä
Mielestäni elokuva oltiin mukavasti saatu pysymään tuoreen tuntuisena kun haasteena on kuitenkin saman päivän toisto. Itseäni rupesi kyllä vähän ahdistamaan kun mietin, että Phil teki monta päivää tismalleen samat asiat, jotta pääsisi samaan tilanteeseen Ritan kanssa jossa viimeksi mokasi korjaten "edellisenä päivänä" tekemänsä virheet. 

Käsikirjottaja oli alun perin tarkoittanut tarinan alkavan keskeltä, jossa Phil luettelee tulevia tapahtumia eikä katsojille kerrota, että kuinka se on mahdollista. Mielestäni oli kuitenkin kivempi niin että tarinaa alustettiin ja että katsoja tietää yhtä paljon (tai vähän) kuin Philkin. Vaikka onkin kaupallisempi ratkaisu. 

Murrayta parhaimmillaan. Hänen reagoimistaan asioihin on huvittava katsoa kuinka hän saa tilanteeseen komediaa sanomatta juuri mitään.

****

Ohjaaja:Harold Ramis (Caddyshack, Analyze This)
Pääosissa:Bill Murray, Andie MacDowell, Chris Elliott
Kesto:1h41min
Valmistusmaa:USA

torstai 17. joulukuuta 2015

Star Wars: The Force Awakens (2015)

Paljon odotettu Star Wars: The Force Awakens sai Suomessa eilen 16.12.2015 ensi-iltansa. Seitsemännen Star Warsin tapahtumat sijoittuvat noin 30 vuotta Jedin paluun jälkeiseen aikaan.

 ****Spoileri vaara**********

Pimeän puoli on jälleen nostanut päätään Leian (Carrie Fisher) ja Han Solon (Harrison Ford) pojan, Kylo Renin (Adam Driver), ja hänen johtaman Ritarikunnan (First Order) toimesta. Pojan on houkutellut pimeän puolelle ylin johtaja Snoke (Andy Serkis), joka on vailla materialistista ruumista.

Finn (John Boyega) on pikkupoikana varastettu perheeltään ja istutettu Stormtroopereiden riveihin, mutta ensimmäisessä taistelussaan tajuaa ettei homma ole häntä varten ja pakenee paikalta kapinallisten riveihin kuuluvan lentäjän - Poen (Oscar Isaac) - avustuksella. Finn ja Poe eroaa toisistaan aluksen pudottua, mutta Poe on antanut tiedon Jakku-planeetalla olevasta droidista, joka kantaa tiedoissaan sijainnin Luke Skywalkerin (Mark Hamill) olinpaikasta. Nyt myyttiseksi hahmoksi uskottu Luke painui maan alle sen jälkeen kun epäonnistui Kylo Renin jedi-kouluttamisessa.

Finn tapaa Jakulla droidin lisäksi tämän rinnalla pyörivän tytön Reyn (Daisy Ridley). Ritarikunnan väki haluaa droidin itselleen ja Finn, Rey sekä droidi pakenevat planeetalta vanhalla kunnon Millenium Falconilla. Han Solo ja Chewbacca (Peter Mayhew/Joonas Suotamo) haluavat aluksensa takaisin ja lyöttäytyvät nuorien kanssa yhteen kartan suojelemiseksi. Rey huomaa, että Voima on hänen kanssaan.

Leia toivoo, että Han Solo saisi heidän poikansa kääntymään pois pimeyden tieltä. Yhteydenotoilta ei voida välttyä.

Odotukseni tämän uuden Star Warsin suhteen olivat suhteellisen minimaaliset. Kuinka hyvä voi olla uudelleen lämmitetty Star Wars, varsinkin kun epäonnistunut trilogia nähtiin jo tässä välissä. Plussana kuitenkin elokuvan lopputulemaa ajatellen mukaan oli saatu alkuperäisesta trilogiasta tutut pääosanäyttelijät. Mutta toisaalta taas tuotantoyhtiönä Disney. Mietittävää siis löytyi jonkin verran ennen elokuvan varsinaista näkemistä vai peräti kokemista? 

BB-8 ja Rey karulla planeetalla

Positiivinen yllätys!

Elokuva tosiaan henki alkuperäistä trilogiaa ja oli temmoltaan nopea sekä toiminnan täyteinen. Poissa oli se jäykistely jota saatiin 1-3 osien aikana kokea. Uusien hahmojen kuten Poen, Reyn sekä Finnin sulattaminen kesti hetken aikaa, mutta hehän osasivat näytellä. Varsinkin Reyn ja Finnin näyttelijät selvisivät kunnialla läpi elokuvan. Molemmista löytyi sopiva tasapaino huumorin sekä draaman tulkitsemisen suhteen. Roolien fyysinen vaativuustaso oli korkea, jonka he myös selättivät vaivattoman oloisesti. Han Solon ja Wookien mukaan tulo yhdisti Star Warsin nuoremman sukupolven vanhaan ja legitimoi heidän mukana olemisensa. Force awekenissa sai aidosti nauraa sekä pidättää kyyneliä. Valon puoli oli siis roolitukseltaan erinomaisen kunnossa. Hauskimmat hetket toi Chewbacca, Han Solo, C-3PO, Finn ja uusi BB-8 droidikin. R2D2 oli Lukesta erkaantumisen johdosta surusta lamaantunut eikä tehnyt elokuvassa mitään. 

Valomiekassa ei kuulu olla sivuhörpäkkeitä!
Pimeän puoli jäi puolestaan mietityttämään. En pitänyt cgi-tekniikalla toteutetusta "ylimmästä pahasta", Snokesta. Cgi-tekniikan luottonäyttelijä Andy Serkis teki varmasti hyvää työtä, mutta hahmo näytti liikaa kuuluvan johonkin Taru Sormusten herrasta- tai Harry Potter -maailmaan. Kylo Renin kohdalla olen kahden vaiheilla. Pidin hänestä ainakin naamari päässä. Mielestäni hänestä oltiin saatu taidokkaasti erilainen pahis kuin esim. Darth Vader tai Darth Maul oli. Mieleen tuli ennemminkin hemmoiteltu poika, joka turhautuu nopeasti kun ei saa tahtoaan läpi. Ei niin pidättäytyvä kuin edellä mainitut. Itse naamarikin oli tehty sopivan rujoksi. Ei naamarin pois ottaminenkaan häntä huonoksi hahmoksi tehnyt, mutta silti jotain jäi kaivelemaan. Hänen kohtaaminen isänsä kanssa ja hänen murhaamisensa olisi pitänyt olla jotenkin eeppisempi. Kyloa näytellyt Adam Driver ei saanut käytettyä hyväksi koko tunneskaalaansa tilanteen täydelliseen suorittamiseen. Kemia Harrisonin kanssa ei toiminut. En tuntenut, että nyt poika murhaa isänsä vaan lähinnä, että joku tyyppi tappaa jonkun toisen tyypin. Naispuolisella Ritarikunnan joukkojen komentajalla, Captain Phasmalla (Gwendoline Christie), ei myöskään ollut juuri mitään osaa vaikka hänet esiteltiin niin kuin hänellä olisi jokin merkittävä rooli elokuvan juonen kannalta. 

Mark Hamillin esiintymistä elokuvassa saa odottaa aivan sen loppuun asti, mutta se on sen arvoista.

Sehän toimi.

****

Ohjaaja:J.J. Abrams (Star Trek, Super 8)
Pääosissa:Harrison Ford, Mark Hamill, Carrie Fisher 
Kesto:2h15min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

12 Dates of Christmas (2011)

12 Dates of Christmas noudattelee Groundhog Day -elokuvasta tuttua kaavaa. 

Kate (Amy Smart) elää elämäänsä katse vain omassa navassaan. Hänen ex-poikaystävänsä (Benjamin Ayres) on jo päässyt eteenpäin ja löytänyt uuden naisenkin, mutta Kate haihattelee vielä toiveissa saada hänet takaisin. Katen isän (Peter MacNeill) puoliso Sally (Mary Long) on järjestänyt naiselle sokkotreffit komean Milesin (Mark-Paul Gosselaar) kanssa, mutta Katen ajatukset on vain exässä.

Jotain kuitenkin tapahtuu keskiyöllä jouluaattona; päivä alkaa alusta ja Katen pitää elää sama päivä sekä treffit uudelleen...ja uudelleen. Vähitellen Kate tajuaa mitä hänen pitää tehdä, että pääsee irti joutumastaan helvetin limbosta.  

Ihanaa omenasiideriä!
Pidän Amy Smartista näyttelijänä vaikka hän ei kovin hyviin rooleihin ole päässytkään. Hän kyllä sopii hyvin tällasiin kevyisiin romanttisiin komedioihin. En tiedä onko Groundhog day ensimmäinen elokuva, joka käytti ideaa saman päivän toistaistamisesta kunnes päähenkilö oivaltaa jotain ja pääsee eteenpäin päivissään, mutta ainakin tunnetuin se on. Groundhogin jälkeen onkin vaikea saada sama idea tuntumaan originellilta. En tiedä onko näitä tämänkaltaisia elokuvia paljonkin, mutta ainakin vuonna 2004 ilmestyneessä "The Twelve Days of Christmas Eve" elokuvassa vaikuttaa olevan myös hyvin saman tapainen idea. Kreatiivisuudesta siis nolla pistettä.

Joulun hömppäviihteenä elokuva kuitenkin menee ihan hyvin. Lähinnä sympaattisen ja kauniin Amy Smartin takia. Elokuvan mieshahmot eivät sen sijaan persoonillaan loistaneet. 

**1/2

Ohjaaja: James Hayman (Sorority Wars)
Pääosissa: Laura Miyata, Vijay Mehta, Amy Smart
Kesto: 90min
Valmistusmaa: USA

tiistai 15. joulukuuta 2015

Matilda (1997)

Matilda ja lasten kapina (Matilda) kertoo kaltoin kohdellusta pikkutytyöstä, joka omaa taikavoimia.

Matilda (Mara Wilson) syntyy perheeseen, joka ei paljon ajattelemisesta välitä. Matilda sen sijaan janoaa tietoa ja oppiikiin jo hyvin pienestä pitäen lukemaa.

Matildan isä (Danny DeVito), äiti (Rhea Perlman) ja koulun rehtori (Pam Ferris) vihaavat kaikki lapsia. Varsinkin Matildaa. Tyttö saa kuitenkin lohtua opettajastaan, Miss Honeysta (Embeth Davidtz), joka huomaa hänen nerouden.

Matilda huomaa pystyvänsä liikuttamaan tavaroita ajatuksensa voimalla, jolloin hän päättää kääntää valtasuhteet päälaelleen.

Matildan isän hattu on liimautunut tämän päähän
Matilda oli elokuvana ihan särmällisen hauska. Varsinkin pahisvanhempina esiintyneet DeVito ja Perlman onnistuivat olemaan humoristisesti lastensa laiminlyöjiä.  En kuitenkaan ymmärtänyt miksi elokuvan ohjaajanakin toimineen DeViton piti olla myös kertojaääni. Oli jokseenkin ristiriitaista, että tytön puolella oleva kertojaääni kuului samalle henkilölle kuin häntä törkeästi kohtelevan isän. Myös koulun ylipahan reksin ruumillisti mainio Ferris. Hyviksien riveissä näytelleet Wilson sekä Davidtz jäivät pahiksille kakkoseksi vaikka Maran karisma toimi tässäkin pätkässä.

Matildan juoni oli hyvin yksioikoinen; tytön kosto ilkeille. Koston keinona oli Matildan yliluonnollinen kyky, joka johti erinäisiin liioiteltuihin kohtauksiin, jotka eivät jaksaneet pidemmän päälle huvittaa. Kohdeyleisöllensä, eli lapsille, tilanteet varmasti upposivat paremmin. Elokuvassa oli myös yksi erityisen kuvottava kohtaus kun kakkua varastelevan pullean pojan piti mättää nassuunsa jättikokoinen suklaakakku, jonka oli leiponut epähygieninen leipuri. 

Persoonilla varustettu lasten elokuva.

***

Ohjaaja:Danny DeVito (Ruusujen sota, Death to Smoochy)
Pääosissa: Danny DeVito, Rhea Perlman, Mara Wilson
Kesto:1h38min
Valmistusmaa: USA

maanantai 14. joulukuuta 2015

A Different Kind of Christmas (1996)

A Different Kind of Christmas on tv-elokuva 90-luvulta.

Shelley Long esittää kaupungin asianajajaa Elizabeth Gatesia, joka kampanjoi tullakseen pormestariksi. Urakeskeiseltä äidiltä ei paljon liikene aikaa pojalleen Tommylle (Nathan Lawrence). Elizabeth saa lisää mietittävää kun pikkukaupunkiin muuttaa keskellä kesää mies, joka väittää olevansa joulupukki (Bruce Kirby). Kapunkilaisten mielipide jakautuu kahtia; toiset ovat äänekään ja näkyvän joulupukin vastaisia ja toiset taas hänen jäämisensä puolella. Naisen kampanja on mennä myttyyn kun osa ihmisistä ei pidä hänen päätöksestään. Yksi näistä on Elizabethin oma poika. 

Nyreästi joulupukkiin suhtautuvalla Elizabethilla paljastuu olevan henkilökohtaisempi syy huonoon asenteeseensa. Syyn jäljille pääsee häneen romanttisia tunteita kokeva toimittaja Frank Mallory (Barry Bostwick).

Joulupukki on sisustanut kotinsa jouluisaksi
Pidän kovasti Shelley Longista näyttelijänä ja annankin paljon anteeksi elokuvan heikkouksia, jos hän esiintyy siinä. Shelley teki tässäkin elokuvassa sujuvaa komediaa draamallisella vivahteella. Kerronta ontui kuitenkin sen verran ettei Shelleykään sitä voinut pelastaan. Muutenkin kesäaikaan sijoittuva jouluelokuva tuntui vain väärältä. Joulupukkia esittänyt Kirby ei ollut edes tarpeeksi sympaattinen pukki, että hänen jäämistään naapuruston keskelle joulumaailmoineen olisi kannattanut.

Frank Malloryn rooli Elizabethin romanttisten tunteiden kohteena jäi täysin ohueksi sekä tarpeettomaksi sivujuoneksi. 

Takellellen joulumieltä nostattamaan pyrkivä.

**1/2

Ohjaaja:Tom McLoughlin (Perjantai 13. päivä, osa 6)
Pääosissa: Shelley Long, Barry Bostwick, Nathan Lawrence
Kesto:1h 30min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

A Very Murray Christmas (2015)

A Very Murray Christmas on vajaan tunnin mittainen Bill Murrayn vetämä jouluspesiaali, jonka Sofia Coppola on ohjannut. 

Bill Murray on jäänyt lumimyrskyn takia yksin vetämään hotelliin joulushowta kun kukaan vieraista ei ole päässyt paikalle. Onnen kantamoisena Chris Rock saapuu paikalle ja päättää vetää kiusaantuneena yhden kipaleen Murrayn kanssa. 

Hotellissa olisi pitänyt olla samaan aikaan myös häät, mutta samainen myrsky on pilannut nekin. Murray onnistuu kuitenkin piristämään sulhaista (Jason Schwartzman) ja morsianta (Rashida Jones). 

Murray saa myös liian alkoholin aiheuttaman tajuttomuusjaksonsa vieraiksi George Clooneyn sekä Miley Cyrusin

Muina vieraina voi muun muassa nähdä Michael Ceran, Amy Poehlerin ja Maya Rudolphin.

Geroge Clooney, Bill Murray ja Miley Cyrus
A Very Murray Christmas on hajanainen spesiaali, jonka musiikkiesitykset eivät edes ole kovin hyviä. Mielestäni ohjelma alkoi ihan hauskasti ja alun Chris Rock olikin oikeastaan ainoa hauska vieras. Loppua kohden laatu kuitenkin vain heikkeni eikä seuraaminen ollut enää niin kiintoisaa. 

Murray itse on toki valovoimainen persoona, mutta edes hän ei pystynyt kantamaan tätä tilkkutäkkiä kunnialla maaliin.  

**

Ohjaaja:Sofia Coppola
Pääosissa: Bill Murray, Paul Shaffer, Michael Cera
Kesto:56min
Valmistusmaa: USA

lauantai 12. joulukuuta 2015

Arvonta - Jouluarvonta - Blogiarvonta! (päättynyt)

Kuten luvattu, niin nyt on vuorossa jouluarvonta!

Arvonta päättyy lauantaina 19.12.2015 vuorokauden viimeisellä minuutilla. Ja palkinto jaetaan sunnuntaina 20.12.2015. Voittajan nimimerkki julkistetaan tässä blogissa. 

 On hyvin mahdollista, ettei palkinto ehdi jouluksi perille.

Palkintona on vaihtoehtoisesti, joko käytetty (kerran läpi pelattu) PlayStation3 konsolille tarkoitettu LEGO Jurassic world -peli tai sitten vielä muoveissa oleva vuoden 1993 Jurassic Park DVD-elokuva (Oscar-edition).

Voit osallistua arvontaan vastaamalla kysymykseen: Mikä on lempi jouluelokuvasi?

Laitathan kommenttiosuuteen vastauksen lisäksi myös sähköpostiosoitteesi, että voin sinne mahdollisesta voitostasi ilmoittaa. Laita myös kumman palkinnoista haluat: pelin vai DVD:n. 


Mukavaa joulun aikaa ja kiitos osallistumisesta!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Muumit Rivieralla (2014)

Muumit Rivieralla on Xavier Picardin ja Hanna Hemilän ohjaama elokuva muumeista.

Huolettomat ja materiaalisista murheista vapaat muumit ajautuvat Rivieralle Niiskuneidin (Alma Pöysti) muotilehdestä lukeman jutun innoittamina. Muumit päättävät feikata aatelisia ja pääsevätkin yöpymään loistohotellissa. Muumien naiviudella he luulevat olevansa vieraita eivätkä tajua, että jotain pitää hotellinpitäjälle pulittaakin. Onneksi kuitenkin Niisku Neidillä on käynyt tuuri Casinolla että jättilasku voidaan maksaa. Harmia Muumipeikolle (Russell Tovey) aiheutta Niiskuneidin flirttailu paikalliselle gigololle (Christoffer Strandberg). 

Elokuvan pääosissa ovat Niiskuneidin ja Muumin lisäksi Muumimamma (Maria Sid), Muumipappa (Mats Långbacka) ja Pikkumyy (Ragni Grönblom). Pienemmälle osalle jäävät Nuuskamuikkunen (Carl-Gustaf Wentzel) ja Mymmeli (Beata Harju).

Muumipeikko ei tykkää flirttimiehen elkeistä altaassa
Elokuva on visuaalisesti kauniiksi tehty. Lämpimät keltaisen ja oranssin sävyt saavat Rivieran tuntumaan lomaparatiisilta. Tapahtumat kulkevat hitaalla temmolla eikä suuria juonikuiviota juurikaan ole. Rento lomatunnelma onkin saatu hienosti aikaan, mutta valitettavasti katsojan näkökulmasta kulku on hieman turhankin rauhallinen.  Ihan kiva ajatus, että nykyajan nopeatahtiseen videopelityyliin ollaan haluttu vastata rentoudella. Lapsen mieli saakin hetken tauon informaatiotykitykseltä seilaillessaan tämän elokuvan läpi. Muumit Rivieralla on kuitenkin siinä rajalla, että valuuko se tylsyyden puolelle.

Elokuva oli tyylitelty loppuunsa ja siitä puuttui sielu mikä on löydettävissä mainiosta Muumipeikko ja pyrstötähti -animesta. 

***

Ohjaaja:Xavier Picard, Hanna Hemilä
Pääosissa:Maria Sid, Russell Tovey, Mats Långbacka
Kesto:80min
Valmistusmaa:Suomi, Ranska

torstai 10. joulukuuta 2015

Luokkakokous (2015)

Luokkakous on suomalainen elokuva, joka saavutti elokuvatetattereissa yli puolen miljoonan katsojan rajapyykin.

 Niklas (Aku Hirviniemi), Antti (Sami Hedberg) ja Tuomas (Jaajo Linnonmaa) ovat vanhoja luokkatovereita, jotka menevät kolmikymppisinä luokkakokoukseen. Niklas on varsinainen tiukkapipo, Antti on muuten vaan onneton ja Tuomas on taas ainoa sinkkumies, jolla menee lujaa panosaralla. 

Matka luokkakokoukseen saa kaikenlaista käännettä kun hassuttelevat miehet joutuvat kaiken maailman tilanteisiin. Puheen kokouksessa pitävä Niklas ottaa vahingossa huumetta, jonka jälkeen puheesta ei meinaakaan saada mitään tolkkua ja Antti tapaa sekopäisen naisen, jonka kanssa sekstailee erilaisissa asennoissa sammunut Niklas mukaan otettuna. 

Niklaksen ja Antin vaimot odottelevat miehiä kotiin kaikessa rauhassa aamun valjettua vaikka takana onkin tosi villi yö.


Kolme kaverusta
Luokkakokous oli kuin suomalainen versio elokuvasta "Kauhea kankkunen". Seksuaalisävytteiset vitsit kävivät hyvin pian kyllästyttämään eikä hahmoja oltu hirveän paljon mietitty. Kyseessä oli komedia, mutta elokuva ei ollut mielestäni kovinkaan hauska. Muutamalle kohtaukselle hymähdin, mutta suurimmaksi osaksi toivoin että elokuva loppuisi mahdollisimman pian. Minua ei sinällään häiritse tai loukkaa jotkin penisvitsit, mutta nämä vitsit eivät vain olleet tarpeeksi hauskoja. 

Peräpukamat ovat aina hauskoja - ainakin muista
Jos Jaajo, Hirviniemi ja Hedberg ovat uuden suomalaisen komediaelokuvan toivoja, niin toivo on kuollut. Elokuvan alku oli kuitenkin hauska, mutta siinä esiintyikin Pirkka-Pekka Petelius ja Taneli Mäkelä. 

**

Ohjaaja:Taneli Mustonen
Pääosissa:Aku HirviniemiSami HedbergJaajo Linnonmaa
Kesto:88min
Valmistusmaa:Suomi

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Quartet (2012)

Kvartetti (Quartet) on veteraaninäyttelijä Dustin Hoffmanin ohjaama kreditoitu esikoisohjaus.

Tapahtumat sijoittuvat yksityisesti rahoitettuun musiikkiammattilaisten vanhainkotiin. Keskiössä ovat nuoruudessaan samassa kvartetissa soittaneet; Jean (Maggie Smith), Wilf (Billy Connolly), Cissy (Pauline Collins) ja  Reginald (Tom Courtenay). Jean tulee vanhainkotiin viimeisimpänä kvartetin jäsenenä, josta Reginald ei ole innoissaan. Pari oli nimittäin nuoruudessaan lyhyen aikaa naimisissa kunnes Jean petti kännipäissään miestään.

Vanhainkodin jäsenet järjestelevät suurta muusiikkiesitystä potentiaalisille rahoittajille, että heidän toimintansa voisi vielä jatkua. Todellinen kassamagneetti olisikin jos kuuluisa kvartetti palaisi vanhainkodissa lavalle soittamaan hittibiisinsä. Kaikki muut, paitsi diivamainen Jean, ovat mukana ajatuksessa. Pientä suostuttelua vaaditaan.

Billy Connolly on viriili mies Wilf
Kvartetti oli oikein lämminhenkinen elokuva, josta näkyi Dustin Hoffmanin kätten jäki. Yhtä hyväntuuliset näyttelijät, kuin kuvittelen Hoffamanin siviilielämässään olevan, tepastelevat lavasteissa kotoisan oloisasti huulta heitellen. Mieltä lämmitti myös ajatus elokuvasta, jonka pääosassa ovat eläkeikään päässeet laadukkaat näyttelijät. Muutenkin nuoremmat saivat astua tämän elokuvan castingissa syrjemmälle. Hollywood tiettävästi karsastaa ikää, joten tällainen "vanhoillakin ihmisillä on elämää" -tyyppinen katsaus oli tervetullut tuttavuus.

Billy vei elokuvaa kiinnostavasti läpi virkeällä huumorillaan, mutta yhtä lailla kolmen muun kvartetin jäsenen panosta tarvittiin. Maggien roolisuoritus pettämistään katuvana vanhana naisena oli miltei sydäntä särkevää katsoa. Pauline vangitsi roolinsa täydellisesti muistin kanssa tasapainoittelevana Cissynä. Tom puolestaan piti kokoonpanon hyvin kasassa rauhallisella ja vakaalla olemuksellaan.

Elokuva ylisti vanhuuden lisäksi yhtä lailla musiikkia sekä niiden tekijöitä. Näyttelijöiden joukossa olikin aitoja muusikoita, jotka olivat nuoruudessaan arvostettuja omalla alueellaan.

Kiva elokuva.

***1/2

Ohjaaja: Dustin Hoffman
Pääosissa: Maggie Smith, Michael Gambon, Billy Connolly 
Kesto: 98min
Valmistusmaa: UK