sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Jack the Giant Slayer (2013)

En ole koskaan oikein tykännyt Jaakko ja pajunvarsi -sadusta. Jättiläiset eivät oikein innosta minua. Toinen epäkiinnostava satu on Guilliverin matkat - samasta syystä. Elokuva Jack The Giant Slayer perustuu tuohon ensimmäiseen klassikko-satuun.

Ian McShane
 Jack (Nicholas Hoult) on tavallinen maalaispoika, joka lähtee setänsä pyynnöstä markkinoille vaihtamaan hänen hevosta rahaksi. Orpo Jack yrittää parhaansa, mutta hevonen ei vain mene kaupaksi. Miltei toivosta luovuttuuan saapuu mystinen munkki, joka pyytää hevosta vaihdossa maagisista pavuista. Jack on hyväuskoinen ja päättää tehdä vaihdoksen. Setä on tästä erittäin nyreissään ja yksi pavuista lentää heidän talonsa lattianrakoon. 

Samaan aikaan kuninkaan (Ian McShane) pakkonaittamista kierolle Roderickille (Stanley Tucci) pakeneva prinsessa Isabelle (Eleanor Tomlinson) saapuu eksyneenä Jackin asuttamaan taloon ja alkaa kastunut papu kasvaa jättimäiseksi. Talo sekä prinsessa sinkoutuu pilvien taakse kun tajuton Jack jää kotipihalleen makaamaan. Prinsessaa etsimään tullut partio saa ravistettua Jackilta tapahtumien kulun ja lähtee nimetty joukkio kiipeämään pavun vartta ylöspäin prinsessan takaisin hakemiseksi. Jack saa luvan mennä mukaan. Partiosta putoaa puolet pois, mutta urhoollinen Jack sekä Elmont (Ewan McGregor) jatkavat tehtävää. Prinsessan tulevalla puolisolla on kuitenkin oma lehmä ojassa, koska on kiinnostunut vain pavun varren päässä olevien jättiläisten hallitsemisesta anastamallaan maagisella kruunulla. 

Tiukoilta tilanteilta ei vältytä.

Ewan McGregor, Eleanor Tomlinson ja Nicholas Hoult

Jack the Giant Slayer oli yllättävän viihdyttävä. About a boy -elokuvasta tutuksi tullut, nyt aikuiseksi kasvanut Nicholas Hoult, oli erittäin sympaattinen. Lovejoyna kunnostautunut Ian McShane teki vakaan roolin kuninkaana kuten ritarillinen Ewan McGregorkin ja Tucci taitoi roiston osan. Itse tarina oli myös suurimmilta osin hyvin mukaansatempaava. 
 
Kaksipäinen jätti
 Negatiivisemman varjon elokuvalle heitti kuitenkin persoonaton prinsessahahmo, jota Eleanor Tomlinson yritti väkisin esittää. Seikkailuhenki ei hänestä liioin ilmiintynyt vaikka sen henkiseksi hänet oli roolitettu. Toinen nega oli cgi-tekniikalla luodut jättiläiset, jotka pistivät epäaitoudella silmään kuin kasa tikkoja. "Pääosajätti" oli kaksipäinen ja surkastuneemmalla vammaveljellä yritettiin repiä huumoria - tuloksetta.

Ihan viihdyttävä.

***

Ohjaaja:Bryan Singer (X-Men, Epäillyt,Superman Returns)
Pääosissa: Nicholas Hoult, Stanley Tucci, Ewan McGregor
Kesto:1h54min
Valmistusmaa:USA

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Into the Woods (2014)

Into the Woods on musikaali, joka yhdistelee aineksia useammasta sadusta.

Leipuri (James Corden) vaimoineen (Emily Blunt) ei voi saada lasta, koska asuvat kirotussa talossa. Noita (Meryl Streep) saapuu kuitenkin ilmoittamaan, että hän voi poistaa kirouksen, jos pariskunta hommaa hänelle kolmen keskiyön aikana: kultaisen kengän, maissin väristä hiusta, verenpunaisen viitan sekä maidonvalkea lehmän. Pari lähteekin - into the woods - etsimään tarvittavia aineksia. 

Lehmän pari saa Jackilta (Daniel Huttlestone), joka vaihtaa sen taikaa sisältäviin pavunsiemeniin. Kultaisen kengän puolestaan prinssiä karkuun juoksevalta Tuhkimolta (Anna Kendrick), hiukset tornissa asuvalta Rapunzelilta (Mackenzie Mauzy) ja viitan Punahilkalta (Lilla Crawford), kiitokseksi suden (Johnny Depp) mahasta pelastamisesta. 

Juuri kun tarina on saamassa onnellisen loppunsa, niin tulee yksi jättiläinen Jackin istuttamaa pavunvartta pitkin alas ja alkaa tuhoamaan kaikkea eteensä asettuvaa. Tuhkimon prinssillä on myös suhde leipurin vaimon kanssa. 

Into the Woods -posteri
Minulla ei sinänsä ole mitään musikaaleja vastaan, mutta ei kuitenkaan mikään lempi elokuvamuotokaan ole. Paljon tietysti vaikuttaa laulut mitä tarinassa esitetään. Into the Woodsin rallit olivat aika unohdettavia lallatuksia. Kaikki osasi kuitenkin hyvin laulaa ja varsinkin Jackia näytellyt Daniel oli oikein esiintymiskelpoinen nuori mies. Johnny Deppin esiintyminen sutena aiheutti miltei oksennusrefleksin ihan vain sen takia, että hän on niin ylikäytetty kasvo mitä tulee fantasia-elokuviin ja musikaaleihin. Tim Burtonin syy toki. Meryl Steep oli ihan hyvä noitana ja saikin siitä Oscar-ehdokkuuden. Anne Kendrickiin minulla on ristiriitainen suhde. Tässä en hänestä niin välittänyt eikä hän mielestäni osannut oikein tunteiden kirjoa näytelläkään. Puhtaasti hän laulaa.

Into The Woods olisi voinut olla ihan mukava pikku elokuva, jos se olisi tajunnut loppua ajoissa. Onnellisen lopun jälkeen tullut vähemmän onnellinen loppu oltaisiin voitu poistaa vaikka tarkoitus olikin varmasti erilaisuuden tavoittelu.  

***

Ohjaaja:Rob Marshall
Pääosissa: Anna Kendrick, Meryl Streep, Chris Pine 
Kesto:2h5min
Valmistusmaa: USA, UK, Kanada

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Cinderella (2015)

Lempisatuni oli pienenä Kaunotar ja hirviö. Hyvänä kakkosena tuli Tuhkimo. Tuhkimosta onkin väännetty usempikin elokuvaversio. Drew Barrymoren tähdittämä Ikuisesti sinun on yksi lempiversioistani. Disneyn Tuhkimo-animaatio lienee se tunnetuin. Tämä uusin filmatisointi, Cinderella - Tuhkimon tarina (Cinderella), noudatteleekin hyvin lähelle Disneyn animaation kaavaa. Varhaisin kirjallinen Tuhkimo-satu tunnetaan jo 800-luvulta Kiinasta. Nykyisin tunnetuimmat Tuhkimon versiot ovat Grimmin veljeksien kynästä 1810-luvulta sekä Perrault’n kynästä 1600-luvun lopulta. Cinderella-elokuva onkin sekoitus näistä kahdesta versioista. 

Tuhkimo täydessä tällingissä
Tuhkimo (Lily James) elelee onnellista ja rikasta elämään isänsä sekä äitinsä kanssa kunnes tämän äiti sairastuu ja kuolee. Surun murtama, paljon matkusteleva isänsä kertoo yhdeltä matkaltaan palatessaan, että on löytänyt uuden vaimon itselleen. Tuhkimon uudella äitipuolella (Cate Blanchett) on omasta takaa kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa tytärtä. Äitipuoli on alusta alkaen aika kylmä Tuhkimoa kohtaan, mutta vasta kun tytön isä kuolee, niin helvetti nousee valloilleen. Äitipuoli alistaa kiltin tytön syndroomasta kärsivän Tuhkimon taloudenhoitajakseen. 

Tuhkimo tapaa komean prinssin (Richard Madden) ollessaan ratsailla metsässä. Prinssi ihastuu mystiseen tyttöön ensisilmäyksellä eikä saa tätä mielestään. Niinpä hän isänsä naimapainostuksen seurauksena päättää pitää isot juhlat, johon kutsutaan kaikki naimaikäiset naiset, säätyyn katsomatta. Tuhkimolta ilta meinaa jäädä äitipuolen takia väliin, mutta onneksi hyvä haltiatar (Helena Bonham Carter) antaa hieman maagista apuaan. 

Tuhkimon ystävinä voi nähdä animoituja hiiriä. 

Lily James ja Cate Blanchett
Tuhkimo ei tarjonnut yllätyksen yllätystä vaan kaikki tuntui jo kerran nähdyltä. Kaipa taas yksi uusintaversio koettiin haluttavaksi tehdä kehittyneen tietokonetekniikan takia. Hyvän haltiattaren taiat sekä hiiriystävät oltiinkin hienosti sekä aidon oloisesti tehty. Lily James oli oikein suloinen Tuhkimona, joskin hyvin persoonaton. Samaa vaivaa poti myös tarinan prinssi. En edes muista miltä näyttelijä Richard Madden näytti kun oli kuin vaha-Ken. Cate Blanchettin pahisroolikin meni turhan rutiinilla eikä hänen tarvinnut juurikan pinnistellä näytellessään tunteetonta äitipuolta. Helena Boham Carter tarjosi paljon kaivatun piristysruiskeen hajamielisenä haltiattarena. 

Hyvä haltiatar Helena Boham Carterin muodossa
Hyvin turha elokuva, mutta ihan silmää miellyttävä satu. Elokuvan puvustaja olikin Oscar-ehdokkaana.

 ***

#elokuvahaaste2016 (17.Elokuva, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta).

Ohjaaja: Kenneth Branagh (Hamlet, Thor)
Pääosissa:Lily James, Cate Blanchett, Richard Madden
Kesto:1h45min
Valmistusmaa: USA, UK

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Oscar-gaala 2016 - tulokset

Jaahas, olen nähtävästi postannut tämän hyvin valmiiksi muotoillun: "Oscar-gaalan tulokset", jossa ei siis ollut mitään leipätekstiä...Nyt kun mennyt Oscar-gaala ei enää kiinnosta ketään, niin voisin vetää illan yhteen.

Leo voitti vihdoin ansaitusti pääosa-Oscarin
Veikkauksistani meni 12/24 oikein. 

Palkintojen pokkaajat pitivät kiitospuheensa alla rullaavasta kiitostekstistä huolimatta ja yhden voittajan kohdalla se ei edes toiminut. Tämä ei siis mielestäni ollut järkevä lisä ajan säästämiseksi. 

Lähde:The Wrap
Chris Rock otti puheeksi sen kuinka Oscar-ehdokkaista kaikki olivat valkoisia, joka olikin tapahtumaa ennen paljon puhuttu aihe. Chris muotoili hienosti kuinka musta kansanosa haluaa vain samoja mahdollisuuksia kuin valkoisetkin ja kuinka kaikki ei ole rasismia. Hyvä puhe, hyvä aloitus. Sitten kävikin ilmi ettei Rockilla ollutkaan mitään muuta materiaalia ja alkoi saman toisto käydä jo hieman puuduttamaan. Mukavaa olisi ollut,  jos ehdolla olleet elokuvat/näyttelijät olisivat saaneet niille kuuluvaa huomionosoitusta.


Ilon aiheita oli muun muassa Brie Larsonin Oscar-pysti parhaasta naispääosasta sekä The Revenantin pysti elokuvauksesta ja ohjauksesta. Ja Ennio Morriconen musiikkipalkinto.


Yö vierähti kuitenkin suhteellisen nopeasti ja oli kekkereitä mukava seurailla.