sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lincoln (2012)

Katsoin parhaan elokuvan Oscarista ehdolla olleen Lincolnin. Odotin mestariteosta, mutta tarjolla oli vain tylsä parituntinen, joka sisälsi miltei pelkästään keskustelua lakialoitteesta orjuuden poistamiseksi ennen Amerikan sisällissodan päättymistä. Elokuvan kohokohta olikin kun laki meni läpi. No, siinäpä se elokuvan juoni olikin.

Daniel Day-Lewis as Lincoln
Oscarin elokuvasta voittanut Daniel Day-Lewis esitti vakuuttavasti Lincolnia ja sivuosa Oscarista ehdolla ollut Sally Field esitti hänen vaimoaan hieman ylidramaattisesti. Tommy Lee Jones esitti Thaddeus Stevensiä myöskin sivuosa-Oscarehdokkuuden arvoisesti. En nyt tiedä tekikö hän mitenkään loistavan roolisuorituksen, mutta oli hänelle ainakin maskeerattu mahtavat silmäpussit. Toivottavasti ne olivat maskeeratut. 

Elokuva viihdyttää varmasti Amerikan sisällissodan historiasta kiinnostuneita sekä joitain muitakin, mutta minua elokuva ei viihdyttänyt yhtään. Ehkä elokuvan tarkoitus ei ole aina olla viihdyttävä, mutta Lincoln ei tarjonnut minulle oikeastaan mitään. Jos haluan katsoa historiafaktaa, niin katson mieluummin dokumentteja aiheesta. Daniel Day-Lewis teki kyllä hienon roolisuorituksen ei siinä mitään.

Plaah!

**

Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Sally Field, David Strathairn
Kesto: 150min
Valmistusmismaa: USA

Hannibal Rising (2007)

Katsoin Uhrilampaiden, Hannibalin ja Red Dragonin jälkeen valmistuneen Nuoren Hannibalin (Hannibal Rising), joka kertoo Hannibalin varhaisista vaihesta. Elokuva sijoittuu siis ajallisesti ennen Uhrilampaiden ja Hannibalin tapahtumia. Anthony Hopkins ei ole käynyt tämän elokuvan takia nuorennusleikkaukessa vaan Hannibalia esittää tuntemattomuus nimeltä Gaspard Ulliel

Elokuva kertoo kuinka Hannibal (Gaspard Ulliel) alkoi murhamaan ja syömään ihmisiä motiivinaan kostaa siskonsa julma kuolema. 

Nuori Hannibal
Vaikka elokuva perustuukin Thomas Harrisin kirjaan, niin en olisi ehkä halunnut että Hannibalin menneisyys käydään läpi. Hannibalista tekee mielenkiintoisen mielestäni juuri se, että hänen menneisyyttään joutuu arvailemaan, että kuinka hän päätyi sellaiseksi ihmiseksi  kuin on. Elokuva itsessaan näytti ihan hyvältä ja tarina Hannibalin takanakin oli tarpeeksi karu ollakseen uskottava lähtölaukaisu Hannibalin toimille. Samalla tämä karu tarina oli monttu johon elokuva upposi. Hannibal oli itsessään karun näköinen, jolla oli karu menneisyys. Elokuva otti itsensä niin vakavasti, että sitä ei voinut ottaa tosissaan. Hannibalin hamo on Uhrilampaissa ja Hannibalissa (Red Dragonia en nyt muista) tietyllä tavalla miellyttävä vaikka onkin niin epämiellyttävä, mutta Gaspardin Hannibal oli ainoastaan epämiellyttävä eikä hänen hahmonsa kohtalosta jaksanut oikein välittää.

Ihan hyvää yritystä, mutta Hannibalin hahmo tuntuu loppuun raiskatulta. Jättäkää jo se kannibalirukka rauhaan.

**

Ohjaaja: Peter Webber (Tyttö ja helmikorvakoru)
Pääosissa: Gaspard Ulliel, Rhys Ifans, Li Gong
Kesto: 121min
Valmistusmaa: UK, Czech Republic, France, Italy

tiistai 26. helmikuuta 2013

Movie Monday #81 - Uusi Oscar-kategoria

Movie monday: 

Keksi uusi kategoria Oscar gaalaan.

Yksi kategoria Oscar gaalassa voisi olla vaikka "Best rising star". Kategorian voisi voittaa siis ohjaaja/näyttelijä/käsikirjoittaja jne. joka on osoittanut potentiaalinsa työnsä parissa. Kyseessä pitäisi olla tuntemattomuus, joka ei ole tehnyt aikaisemmin juuri mitään. Sitten voisi tietysti olla "Best finnish movie", heh.


Dracula: Dead and Loving It (1995)

 "Children of the night...What a mess they make."

Meidän perheessä videoiden vuokraaminen oli harvinaista herkkua, mutta silloin kun sellaista tapahtui niin monesti mukaan lähti jokin Mel Brooksin tuotos. Televisiosta tullut Dracula - Verevä vainaja (Dracula: Dead and loving it) toikin muistoja mieleeni vaikka ei Brooksin parhaisiin mielestäni lukeudukkaan (vrt. The Producers, Spaceballs, Blazing saddles).

Verevässä vainajassa parodioidaan Bram Stokerin Draculaa. Kreivi Dracula (Leslie Nielsen) on kutsunut lakimies Renfieldin (Peter MacNicol) luoksensa Transsylvaniaan, koska haluaa ostaa Englannista tiluksen. Dracula klousaa diilin ja tekee Renfieldistä hyönteisiä syövän orjansa. Lontoossa Dracula ahdistelee hemaisevaa Mina (Amy Yasbeck) neitoa ja haluaa muuttaa hänetkin vampyyriksi. Nokkela tohtori Van Helsing (Mel Brooks) kuitenkin pääsee Draculan juonista perille ja tekee kaikkensa estääkseen Minan muutoksen.





Kuten jo alussa kirjoitin, niin Dracula ei kuulu Mel Brooksin parhaimpiin. Itse asiassa yllä oleva kuva on otettu artikkelista, jossa listataan 10 vampyyri-elokuva epäonnistumista. Vaikka elokuva ei kuulukaan niihin Brooksin oivaltavimpiin parodiohin, niin elokuva onnistuu kyllä ihan viihdyttämään. Mielestäni Leslie hoiti kunnialla Draculan roolin hiuslisäkkeineen. Myös Peter MacNicol oli huvittava Draculan kätyrinä. Kuten kaikki Brooksin elokuvat, niin myös Dracula toimii parhaiten väsymyksen rajamailla kun kaikki tyhmä naurattaa. Jostain syystä koin varsin hauskana kun Dracula tanssitti Minaa ja ihmiset näkivät peilin kautta tanssiparista ainoastaa Minan liikkeet.

Ihan hauska.

**1/2

Ohjaaja: Mel Brooks (Spaceballs, The Producers)
Pääosissa: Leslie Nielsen, Mel Brooks, Peter MacNicol
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA, Ranska

World's Greatest Dad (2009)

Ostin lähi-Valintatalostani kolme "läpyskä DVD:tä" 2e/kpl. Yksi niistä oli elokuva - World's greatest Dad. Kannessa komeili Robin Williams, jota heijastelin elokuvan nimeen, joten ajattelin, että luvassa olisi jotain Williamsille tyypillistä peruskomediaa. Yllätyinkin hieman kun laitoin levyn eetteriin.

Elokuva kertoo kirjallisuuden opettajasta Lancesta (Robin Williams), jonka oma poika Kyle (Daryl Sabara) käy samaa koulua missä hänen isänsä opettaa. Kyle on pornoriippuvainen ääliö, jolla on vain yksi kaveri - Andrew (Evan Martin). Kun Kyle vahingossa tappaa itsensä masturboidessaan itseään huivilla kuristaen, päättää tämän isä lavastaa tapahtumat niin, että poika olisikin tehnyt itsemurhan. Lance kirjoittaa sulopuheisen jäähyväiskirjeen, joka julkaistaan lehdessä. Kirjeen ulostulon jälkeen kaikki alkavatkin muistamaan Kylen pyhimyksenä ja hyvänä jätkänä.


Täytyy sanoa, että ainakin elokuva osasi yllättää. En tiedä voiko sille sitten muita meriittejä antaa. Aika paljon törmää nykyään noihin niin sanottuihin "indie-elokuviin". Eli kai tämäkin yritti olla sellainen hieman erikoinen kertomus, jolla yritettiin rikkoa Hollywoodin asettamia rajoja. Vaikka Williams on tehnyt sellaiset elokuvat kuin One hour photo tai Insomnia, niin sitä odottaa ainakin komediassa näkevänsä hänet tietynlaisessa elokuvassa. Nyt kun nämä ennakko-odotukset eivät toteutuneet niin petyin vaikka se ei ehkä olekaan reilua Williamsia kohtaan. Sinällään kuitenkin ihan hauskaa, että kerrankin päähenkilön poika on oikeasti ääliö, joka ei ollut missään vaiheessa elokuvaa kiva. Elokuvassa myös liikuttiin mukavasti oikean ja väärän harmailla rajamailla. Näyttelijätkin tekivät ihan hyvää työtä eikä missään ollut hirveästi ongelmaa. Ainoastaan tarina tuntui teennäisen "oudolta" luultavasti, koska Williams oli pääosissa.

Ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin mainoksessa annetaa ymmärtää.

**1/2

Ohjaaja: Bobcat Goldthwait (Stay, That's how we do it)
Pääosissa: Robin Williams, Daryl Sabara, Morgan Murphy
Kesto: 99min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oscar gaala 2013 - Veikkauslista

Oscarit tulivat sitten viime yönä ja hirveiltä yllätyksiltä vältyttiin. Seth oli viihdyttävä, joskin ei ihan niin hävytön kun ajattelin etukäteen hänen olevan. Hauska show. Mitään hirveän dramaattista ei tapahtunut paitsi, että Jennifer Lawrence kaatui portaissa kun hän meni hakemaan palkintoaan. Joaquin Phoenix näytti myös suhteellisen nyrpeältä istuesaan katsomossa. Näyttelijät arvasin oikein, mutta musiikkiosiossa sekä paras elokuva/ohjaaja menin täysin väärään. Alle puolet arvasin oikein - 9/24. Hienoja pukuja oli nähtävissä vaikka ei mitään pankin räjäyttäviä. Mielestäni Jessica Chastain onnistui parhaiten:


Olen vuosittain tehnyt itselleni aina veikkauslistan, jossa arvailen gaalan lopputuloksia. Usein olen ollut tuhottoman väärässä, mutta täytyyhän se tänäkin vuonna yrittää. Laitan lihavoidulla lilalla sen minkä uskon voittavan. Myöhemmin laitan sitten vihreällä mikä meni oikein ja punakynällä mikä olisi ollut oikein.

Paras elokuva:

Rakkaus
Argo
Beasts of the Southern Wild
Django Unchained
Les Misérables
Piin elämä
Lincoln 
Unelmien pelikirja
Zero Dark Thirty
   
Paras miespääosa:

Bradley Cooper (Unelmien pelikirja)
Daniel Day-Lewis (Lincoln)
Hugh Jackman  (Les Misérables)
Joaquin Phoenix  (Mestari)
Denzel Washington (Lento)

Paras naispääosa

Jessica Chastain (Zero Dark Thirty)
Jennifer Lawrence (Unelmien pelikirja)
Emmanuelle Riva (Rakkaus)
Quvenzhané Wallis  (Beasts of the Southern Wild)
Naomi Watts  (Selviytyminen)

Paras miessivuosa

Alan Arkin (Argo)
Robert De Niro (Unelmien pelikirja)
Philip Seymour Hoffman (Mestari)
Tommy Lee Jones (Lincoln)
Christoph Waltz (Django Unchained)

Paras naissivuosa

Amy Adams (Mestari)
Sally Field (Lincoln)
Anne Hathaway (Les Misérables)
Helen Hunt (The Sessions)
Jacki Weaver (Unelmien pelikirja)

Paras ohjaus

Michael Haneke (Rakkaus)
Ang Lee (Piin elämä)
David O. Russell (Unelmien pelikirja)
Steven Spielberg (Lincoln)
Benh Zeitlin (Beasts of the Southern Wild)

Paras orginaali käsikirjoitus

Rakkaus (Michael Haneke)
Django Unchained (Quentin Tarantino)
Lento (John Gatins)
Moonrise Kingdom (Wes Anderson, Roman Coppola)
Zero Dark Thirty (Mark Boal)

Paras sovitettu käsikirjoitus

Argo (2012): Chris Terrio 
Beasts of the Southern Wild (2012): Lucy Alibar, Benh Zeitlin
Piin elämä (2012): David Magee
Lincoln (2012): Tony Kushner
Unelmien pelikirja (2012): David O. Russell

Paras animaatio

Urhea (Mark Andrews, Brenda Chapman)
Frankenweenie (Tim Burton)
ParaNorman (Sam Fell, Chris Butler)
Pirates! (Peter Lord)
Räyhä-Ralf (Rich Moore)

Paras ulkomaalainen kieli elokuva

Rakkaus (Austria)
Rebelle (Canada)
No (Chile)
En kongelig affære (Denmark)
Kon-Tiki (Norway)

Paras cinematography 
 
Anna Karenina (Seamus McGarvey)
Django Unchained (Robert Richardson)
Piin elämä (Claudio Miranda)
Lincoln (Janusz Kaminski)
007 Skyfall (Roger Deakins)

Paras editointi

Argo (William Goldenberg)
Piin elämä (Tim Squyres)
Lincoln (Michael Kahn)
Unelmien pelikirja (Jay Cassidy, Crispin Struthers)
Zero Dark Thirty (William Goldenberg, Dylan Tichenor)

Paras production design

Anna Karenina (Sarah Greenwood, Katie Spencer)
Hobitti - odottamaton matka (Dan Hennah, Ra Vincent, Simon Bright)
Les Misérables (2012): Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson
Piin elämä (David Gropman, Anna Pinnock)
Lincoln (2012): Rick Carter, Jim Erickson

Paras puvustus

Anna Karenina (2012/I): Jacqueline Durran
Les Misérables (Paco Delgado)
Lincoln (2012): Joanna Johnston
Kerro, kerro kuvastin (2012/I): Eiko Ishioka
Lumikki ja metsästäjä (2012): Colleen Atwood

Paras meikki ja hiukset:

Hitchcock (Howard Berger, Peter Montagna, Martin Samuel)
Hobitti - odottamaton matka (Peter King, Rick Findlater, Tami Lane)
Les Misérables (Lisa Westcott, Julie Dartnell)

Paras orginal score

Anna Karenina (Dario Marianelli)
Argo (Alexandre Desplat)
Piin elämä (Mychael Danna)
Lincoln (John Williams)
007 Skyfall (Thomas Newman )

Paras Original Song

Chasing Ice ("Before My Time")
Les Misérables ("Suddenly")
Piin elämä ("Pi's Lullaby")
007 Skyfall ("Skyfall")
Ted ("Everybody Needs a Best Friend")

Paras Sound Mixing

Argo
Les Misérables
Piin elämä
Lincoln
007 Skyfall

Paras Sound Editing

Argo
Django Unchained  
Piin elämä
007 Skyfall
Zero Dark Thirty

Parhaat visuaaliset efektit

The Avengers
Hobitti - odottamaton matka
Piin elämä
Prometheus
Lumikki ja metsästäjä

Paras dokumentti

5 Broken Cameras
The Gatekeepers
How to Survive a Plague
The Invisible War
Searching for Sugar Man

Paras lyhytdokumentti

Inocente
Kings Point
Mondays at Racine
Open Heart
Redemption

Paras lyhytanimaatio

Adam and Dog
Fresh Guacamole
Head Over Heels
Paperirakkautta
The Simpsons: The Longest Daycare


Paras lyhytelokuva

Asad
Buzkashi Boys
Curfew
Dood van een Schaduw
Henry
----------------------------------------------
Tulos 9/24

lauantai 23. helmikuuta 2013

Flight (2012)

Oletin oheisen kansikuvan, nimen "Flight" ja Denzel Washingtonin pääosan perusteella, että elokuva kertoo lentokapteenista, joka joutuu ongelmiin lennollaan, mutta selviytyy koettelemuksistaan sankarina. Ei se ihan ollutkaan sellainen elokuva.

Miespääosasta Oscar gaalassa ehdolla oleva Denzel Washington esittää siis lentokonekapteenia nimeltä Whip Whitaker, jolla on alkoholiongelma. Whip päätyy ajamaan kännissä ja kokkelissa konetta, johon tulee tekninen vika. Ammattitaidollaan ja kylmillä hermoillaan onnistuu Whip laskemaan lentokoneen niin, että vain 6 ihmistä kuolee. Whip nousee nopeasti sankarin maineeseen. Hetken verran kaikki on hyvin, kunnes Whip saa tietää, että hänestä otettiin verikokeet tämän ollessa sairaalassa ja tuloksista on löytynyt hänen käyttämä alkoholi sekä huume.

Elokuvassa voi myös nähdä John Goodmanin Whipin kokkelitoimittajana.

"Älä ole sitten kuulusteluissa kännissä, joohan?"
 Täytyy sanoa, että en oikein tiennyt mitä odottaa sen jälkeen kun elokuva avautui alastomalla naisella ja kokkelia vetävällä Denzelillä. Kun luulin elokuvan olevan sankaritarina. Sitten kun Denzel meni ajamaan päissään lentokonetta ja sai sen alas sankarimaisin elein, niin yllätti elokuva jälleen. Ei kertomus ollutkaan käyttäjämiehestä, joka joutuu kohtaamaan käytön aiheuttamat seuraukset kuolleissa matkustajissaan. Flight osoittautuikin vain elokuvaksi miehestä, joka oli tottunut omaan alkoholismiinsa niin paljon, että se oli osa hänen elämäänsä. Se vei vaimon ja lapsen sekä uuden naisystävän eikä jättänyt tilaa paljon muulle. Sen takia Denzel saikin varmaan ehdokkuuden, kun häntä ei tämänkaltaisessa rappiotarinassa olla totuttu näkemään... ja olihan Denzel hyvä. Oman hauska värinsä toi Goodmanin hahmo Whipin kokkelin tavarantoimittajana. Elokuvassa oli myös mielenkiintoisen oloinen naisnäyttelijä Kelly Reilly.

Yllättävä.

***

Ohjaaja: Robert Zemeckis
Pääosissa: Denzel Washington, Nadine Velazquez, Don Cheadle
Kesto: 138min
Valmistusmaa: USA

perjantai 22. helmikuuta 2013

Wreck-it Ralph (2012)

Katsoin vallan ihastuttavan animaation nimeltään Räyhä-Ralf (Wreck-it Ralph). Elokuva on Oscar gaalassa ehdolla parhaaksi animaatioksi.

Fix-it Felix -peli
 Elokuva sijoittuu pelimaailmaan ja kertoo pelisalin peleissä asuvista pelien hahmoista. Ralph (John C. Reilly) on hahmo "retro" pelistä Fix-it Felix. Pelissä Ralph rikkoo taloa, kun taas Felix (Jack McBrayer) korjaa kaiken. Eräänä päivänä Ralph kyllästyy olemaan videopelin pahis. Hän uhmaa Felixille ja muille pelin asukkaille, että hommaa mitalin ja tuo sen näytille, että kaikki näkisivät hänen pystyvän olemaan myös hyvis ja voisi näin kuulua joukkoon mukaan. Ralph hommaakin itselleen mitalin pelistä Call of Duty, mutta ajautuessaan sokeriseen peliin nimeltä Sugar Rush huomaa hän mitalin kadonneen. Pelissä hän tapaa pienen Vanellope-tytön (Sarah Silverman), joka on syrjitty omassa pelimaailmassaan, koska tämä on niin sanottu "glitch" eli hieman viallinen hahmo, joka välkkyy ruudulla. Ralph päätyy auttamaan tyttöä, että saisi mitalinsa takaisin.

Elokuvassa voi myös kuulla mainion Jane Lynchin Call of Duty -hahmo Calhoun äänenä.

Räyhä-Ralf anonyymit pahikset -kokouksessa.
Elokuvaa oli erittäin miellyttävä seurata. Animaation sijoittuminen pelihahmojen maailmaan oli suorastaan nerokasta. Visuaalisesti elokuva tarjosi paljon virikkeitä kuten myös juonellisestikin. Vaikka elokuva noudattelikin Hollywood-kaavaa, niin tapahtui se varsinkin mielenkiintoisesti. Ralphin ja tytön ystävyys oli suloinen, mutta ei kuitenkaan siirappinen. Jane Lynchin Calhou-hahmo toi sopivan kuivaa huumoria filmiin mukaan. Elokuvassa oli myös mahtava taustatarina "hulluksi" menneestä pelihahmosta, joka aiheutti kahden pelin "unpluggaamisen", joka tarkoittaa kodittomuutta pelihahmoille ja on näin erittäin epätoivottavaa.

Todellinen positiivinen yllätys. Nähtyäni sen minun teki tavallaan nähdä se heti uudelleen.

****

Ohjaaja: Rich Moore (Esikois kokopitkä)
Pääosissa: John C. Reilly, Jack McBrayer, Jane Lynch
Kesto: 108min
Valmistumismaa: USA

Argo (2012)

Katsoin Oscar gaalan ennakkosuosikin parhaan elokuvan pystin voittajaksi - Argon. Elokuvan on ohjannut ihan Ben Affleck itse.

Elokuva kertoo siitä kuinka vuonna 1979 Iranin Yhdysvaltojen suurlähetystöön hyökkäsi kapinoiva iranilaisryhmä, jotka ottivat yhdysvaltalaisia panttivangeiksi. Lähetystöstä pääsi kuitenkin pakenemaan kuusi henkilöä kanadan suurlähettilään luokse. CIA sai käskyn toimittaa nämä kuusi ihmistä pois maasta.

Huonoista ideoista vähiten huonoksi ideaksi toteaa CIA:n Tony Mendez (Ben Affleck) sen, että he kehittelevät olemattoman tieteiselokuvan (nimeltään Argo), jonka filmiryhmän jäseniä nämä kuusi ihmistä tulisivat esittämään. Tony lähteekin hakemaan jenkkejä suunnitelma takataskussaan.

Elokuvassa voi nähdä muun muassa Alan Arkin, John Goodmanin, Victor Garberin, Clea DuVallin ja Scoot McNairyn.


En oikeastaan pidä Ben Affleckista, joten odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olleet suuret. Yllätyin kuitenkin siinä mielessä positiivisesti, että Ben ei ollut niin imelä itsensä kuin olen tottunut hänet näkemään. Juustoinen vinohymy oli onnistuneesti piiloitettu muhevan parran taakse. Hän myös onnistui olemaan flirttailematta kenellekään naiselle koko elokuvan aikana. Mitä tulee itse elokuvaan, niin se oli ihan kiva ja jännä kertomus tositapahtumista 70- ja 80-lukujen taitteessa, mutta oliko se vuoden paras elokuva? No ei. Elokuvan parhaana antina koin juonessa mukana olleita elokuvatuottajia; Alan Arkinia ja John Goodmania. Jännittävä tilanne siitä, että pääsevätkö nämä 6 ihmistä turvallisesti lentokoneeseen ja pois maasta oli myös hyvä. Muuten elokuva oli loppupeleissä aika kuiva eikä ainakaan mitenkään ihmeellinen.

En tiedä Ben Affleckin faniuden asteesta mitä tulee Star Wars -elokuviin, mutta sen tiedän, että hänen hyvä ystävänsä ohjaaja Kevin Smith niitä useasti ylistää. Elokuvassa olikin paljon hehkutusta tieteiselokuvista ja olihan elokuvan nimikin sen tekaistun tieteiselokuvan nimi - Argo. Ehkä Affleck olisi intohimonsa mukaisesti halunnut oikeasti tehdä scifi-elokuvan, mutta kun hänen taitonsa eivät siihen riittäneet, niin teki hän vain genreä ihailevan elokuvan. Argossa oli nähtävissä Tonyn pojan kautta muun muassa Star Wars -juliste sekä oheiskrääsää ja katsoivatpa isä ja poika yhdessä omista telkkareistaan Apinoiden planeettaakin.

Ihan hyvä.

***

Ohjaaja: Ben Affleck
Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, John Goodman
Kesto: 120min
Valmistusmaa: USA

torstai 21. helmikuuta 2013

Oscar gaala 2013 lähestyy...

Kohta se on taas täällä - 85. Oscar gaala! 

24.2.2013 klo 23.55 Nelonen aloittaa Oscar-gaalan lähetyksen. Illan alkuosuutta vetää Jarkko Valtee ja vieraina hänellä on red carpet -muotia kommentoimassa Anne Kukkohovi ja Arman Alizad. Samat vieraat olivat muistini mukaan myös viime vuonna, mutta heillä oli vielä seuranaan joku muotibloggari. Hyvä, että vieraat on nyt rajoitettu kahteen, koska viimeksi sitä päällekkäin puhumista ja varsinkin Annen kukkoilua oli hieman kiusallista katsoa. Vetäjä on pysynyt samana kuin viime vuonna eli Jarkko Valtee on puikoissa tänäkin vuonna. Varsinaista elokuvapalkintojen gaalaa on puolestaan kommentoimassa tutuksi tulleet; Lasse Nurkse, Jussi Heikelä, Dome Karukoski ja Mikko Aromaa

Olen varsin innoissani tämän vuoden gaalasta siitä syystä, että neljä suurta idoliani ovat ehdolla palkinnon saajaksi; Daniel Day-Lewis, Quentin Tarantino, Ang Lee sekä Tim Burton elokuvastaan Frankenweenie. Ehdolla olevista elokuvista en olekaan nähnyt vielä kuin Tarantinon Djangon, joka ei yleisesti voittajasuosikkeihin kuulu sekä Ben Affleckin ohjaaman Argon, joka komeilee useimpien vedonlyöntitilastojen kärjessä. Daniel Day-Lewisin tähdittämä ja Steven Spielbergin ohjaama Lincoln on kuitenkin aivan siinä kintereillä, joidenkin lähteiden mukaan peräti varma voittaja. Näyttelijöistä Jennifer Lawrence ja Daniel Day-Lewis ovat kuumimmat nimet palkintojen saajaksi. Toivon kovasti, että Djangossa näytellyt Christoph Waltz saa ansaitsemansa sivuosa-Oscarin. Hän nosti elokuvan omalla roolisuorituksellaan hyvästä erinomaiseen. Toisaalta taas Ang Lee on mukava nähdä ehdolla vaikka en hänen Piin elämä -elokuvaa olekaan vielä nähnyt. Olen aika järjestelmällisesti hänen elokuviaan kuitenkin diggaillut.

Yksi syy innokkuuteeni on myös se, että palkintogaalaa juontaa tänä vuonna Seth MacFarlane, joka on vastuussa muun muassa yhdestä lempisarjastani - Family guysta. Hänen huumorinsa tuo mukavasti uusia tuulia pölyttyneeseen Bill Crystalin vitsien tahrimaan saliin.

Olen siis innoissani! Julkaisen vielä myöhemmin tuttuun tapaani oman "veikkauslistani" vaikka en useimpia elokuvia olekaan nähnyt.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Movie Monday #80 - Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

Movie mondayssa kyseltiin, että minkä elokuvan jälkeen olet halunnut lukea myös kirjan. Ainakin tämä:




Toinen on Päämies. Muitakin on, mutta olen kipeä ja aivot ei toimi.

torstai 14. helmikuuta 2013

In God's Country (2007)

Jäin jostain syystä katsomaan jonain viikonloppuna tullutta  Äidin rohkea päätös (In God's Country) elokuvaa. Pätkä näytti ja kuulosti heti alkumetreiltä ei niin laadukkaalta tv-elokuvalta, mutta juonen etukäteen lukeneena piti tuleva ahdistavasta lahkosta pakeneminen minut ruudun ääressä.

Judith Leavitt (Kelly Rowan) asuu pienessä mormonilahkossa, jossa moniavioisuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Naisten asema on orjan tasolla ja mies on perheen pää. Judith tekee vaikean päätöksen karata lahkosta lapsiensa kanssa, kun hän saa tietää, että hänen 12-vuotiasta tytärtä ollaan naittamassa jollekin keski-ikäiselle miehelle. Ennen avioliiton raja on ollut 14, mutta kun Judithin tytär meinattiin raiskata, niin päätti lahkon pää, että nuoret tytöt ovat turvassa vain avioliitossa.

Judith saa apua uudessa asuinpaikassaan ystävälliseltä kaupan kassalta (Lynda Boyd) sekä paikalliselta poliisilta (Peter Outerbridge).

Judithin aviomiehenä ja lahkon piispan roolissa voi nähdä Täydellisistä naisista tutun Richard Burgin


Elokuva ei ollut laadukas millään tasolla, mutta tarina piti kiinnostuneena. Elokuvan lopussa luki, että se ei perustunut mihinkään tiettyyn tositarinaan, mutta samankaltaisia tositarinoita on useita. Ällöttävää ajatella, että tällaista on vieläkin meneillään varsinkin Yhdysvalloissa. Uskonnon varjolla käytetään hyväksi ihmisiä ja viedään lapsilta lapsuus. Naisten asema on olematon ja miehet toimittavat jumalan virkaa. Elokuvan ansio olikin tuoda "freedom of religion" lakipykälän epäkohdat esille tämän elokuvan kautta. Tai ihmisluonnon epäkohdat.

**

Ohjaaja: John L'Ecuyer
Pääosissa: Kelly Rowan, Richard Burgi, Martha MacIsaac
Kesto: 86min
Valmistusmaa: Kanada

Starsky&Hutch (2004)

Katsoin televisiosta tulleen Starsky&Hutchin. Elokuva perustuu samannimiseen vanhaan 70-luvun tv-sarjaan, josta en ole nähnyt jaksoakaan. Ilmeisesti punavalkoinen vanhanpuoleinen auto on siinä kuitenkin iso juttu. Samainen auto on sitten tässä elokuvassakin ja tekeepä ne "oikeat" Starsky ja Hutch elokuvassa cameotkin.

Starskyssa ja Hutchissa irvaillaan perinteisille poliisielokuville, joissa pareiksi joutuvat toistensa vastakohdat. Viha-rakkaussuhde kuitenkin lämpenee miesten tutustuttua paremmin toisiinsa. Ja koristeleepa piirikunnan poliisipäällikkönä se huutava tummaihoinen (Fred Williamson). Starskyn roolissa on Ben Stiller ja Hutchin roolissa voi nähdä Owen Wilsonin

Pojat saavat pähkinän purrakseen kun saavat vihiä kaduilta, että mestoille olisi tulossa iso huumelasti. 

Elokuvassa voi nähdä myös mm. Snoop Doggin, Vince Vaughin, Juliette Lewisin, Will Farrell ja Jason Batemanin.

Starsky veikeässä villatakissaan.
Näin elokuvan ensimmäisen kerran elokuvateatterissa ja mielestäni se oli oikein hauska. Nyt toisen kerran katsottuani sen, ei se ollutkaan niin hauska kuin muistin. Kyllä elokuvan parissa kuitenkin viihtyi. Ben Stilleriä oli varsinkin huvittava seurata tiukkapipoisena Starskynä, jolla on kuitenkin taito neitosten kanssa. Hauska kohtaus oli myös se, kun Starsky otti vahingossa makeutusaineeksi luulemaansa kokaa. Huumepäissään Starsky sitten meni klubilla dance offiin. Kohtaus oli siis hauska vaikka ideat, niin huumeen vahingossa ottamisesta kuin erilaisesista hassuista "offeista" onkin jo paljon käytettyjä. Muistaakseni myöskin Ben Stillerin tähdittämässä Zoolanderissa oli "walk off" missä kisailtiin puolestaan catwalkilla.

Elokuvassa oli paljon tuttuja kasvoja, joka on monesti mielestäni huonon elokuvan merkki, mutta tässä elokuvassa roolit sopivat niiden kantajilleen.

Ihan hauska.

***

Ohjaaja: Todd Phillips (Due Date)
Pääosissa: Ben Stiller, Owen Wilson, Snoop Dogg
Kesto: 101min
Valmistusmaa: USA


tiistai 12. helmikuuta 2013

Movie Monday #79 - Kuolema


Mistä elokuvasta löytyy ihmisen kuolema joka todella kosketti sinua?

 No, minuahan koskettaa hyvin usein myös valkokangaskuolemat, mutta muistelisin, että varsin vuolaasti silmäni virtasivat kun Jack Nicholsonin hahmo heitti Yksi lensi yli käenpesän elokuvassa veivinsä.

Employee of the Month (2006)

Katsoin televisiosta tulleen elokuvan Kuukauden koheltajat (Employee of the month). Oikeastaan katsominen tapahtui puolivahingossa, koska tarkoituksena ei ollut jäädä sitä katselemaan. Jostain syystä tämä idioottimainen elokuva onnistui pitämään mieleni kiinnostuneena sen verran, että en poistunut sen seurasta. Tämä on jo peräti toinen "Jessica Simpson -elokuva" jonka olen nähnyt vaikkakin Jessican rooli kaikkien miesten ihailun kohteena jäi elokuvassa hyvin minimiin. Itse asiassa Jessica oli Andy Dickin kanssa elokuvan heikointa antia. Eipä sinällään, että elokuvassa hirveästi vahvaa antia olisi ollut.

Zack (Dane Cook) työskentelee supermarketissa laatikkopoikana. Kaupan tähtenä toimii kaupan kassa Vince (Dax Sheppard). Vince on Zackin vastakohta; työlleen omistautunut, ahkera ja kunnianhimoinen. Vince on valittu kuukauden työntekijäksi jo useita kertoja peräkkäin. Kun kauppaan astuu uusi työntekijä, viehättävä Amy (Jessica Simpson), nousee Zackilla tahto voittaa "kuukauden työntekijä" titteli itselleen.

Kisailu on kovaa
En tiedä mikä tuossa Dane Cookissa on, mutta jostain syystä jään hänen takia katsomaan mitä kököimpiä elokuvia (Ks.Good luck Chuck). Hän teki Kuukauden koheltajistakin ihan hauskaa katsottavaa. Jessica Simpson oli vielä tönkömpi mitä hän oli näkemässäni Blonde ambitionissa. Zackin kaveriporukassa pyörinyt kierosilmäinen optikko, jota esitti Andy Dick, oli huonoin näkemäni roolihahmo pitkään aikaan. Työintoilevaa Vinceä näytellyt Dax oli ihan hauska kassantyöt vakavasti ottavana tiukkiksena. Elokuvan ideakin oli kökköydessään tavallaan ihan hauska, että kaksi ihmistä kisailee kuukauden työntekijä tittelistä kovat piipussa.

Jotain hyvää, paljon huonoa.

**

Ohjaaja: Creg Coolidge (Esikoiskokopitkä)
Pääosissa: Jessica Simpson, Dane Cook, Dax Shepard
Kesto: 103min
Valmistusmaa: USA

maanantai 11. helmikuuta 2013

The Ward (2010)

Katsoin Anttilan alesta ostamani kauhuelokuvan The Ward.

Elokuva kertoo mielisairaalaan joutuvasta Kristenistä (Amber Heard), joka ei muista menneisyydestään mitään. Osastolla on hänen kanssaan kolme muuta tyttöä, kunnes käy ilmi, että käytävillä hiipii vielä neljäs tyttönen, joka on hieman mädäntyvää sorttia. 

Kummitus kuristi suihkussa
 (spoileri vaara)

Olen tullut siihen tulokseen, että nykyään on vaikea löytää uusia, hyviä kauhuelokuvia, joissa olisi tuoreita ja toimivia ideoita. Tämä Wardkin tuntui vanhojen ideoiden kierrätyspisteeltä. Ensinnäkin elokuvassa käytettiin elementtiä väkivaltaisesti kuolleesta tytöstä, joka kuolemansa jälkeen kostaa murhaajilleen. Tytön hahmo muistutti myös paljon Ringuista tuttuja pitkähiuksisia kalmoja, jotka ei paljon ääniä päästele. Toinen käytetty idea oli se, että päähenkilö paljastuikin skitsofreeniseksi. Ketään ei siis ollutkaan tapettu väkivaltaisesti eikä osastolla muita tyttöjä ollutkaan. Oikea identiteetti oli tämä "kuollut henkilö". Loppuun oli vielä laitettu maailman käytetyin kauhuelokuvien idea "lopun säikyttäjästä", eli juuri kun tämä tyttö palasi järkiinsä ja kaikki oli hyvin, niin sitten peilistä hyppäsikin joku muija. 

Tämän sanottuani, oli elokuva kuitenkin ihan jännä vaikka ei kovinkaan omaperäinen. 

**1/2

Ohjaaja: John Carpenter (Halloween, The Fog)
Pääosissa: Amber Heard, Mamie Gummer, Danielle Panabaker
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Angel: Season 4 (2002-2003)

Katsoin Angel-sarjan neljännen kauden. 1. kauden arvostelu täältä, 2. kauden arvostelu täältä ja 3. kauden arvostelu täältä

Kolmannessa kaudessa Cordelia (Charisma Carpenter) nousi taivaisiin "korkeammaksi olennoksi" ja Angel (Davis Boreanaz) jäi vangittuna makaamaan meren pohjaan oman poikansa toimesta. Tässä neljännessä kaudessa Wesley löytää Angelin ja hänestä tulee taas osa ryhmää. Cordealia palaa myös taivaista, koska taivaissa on ollut niin tylsää. Hän kuitenkin kärsii muistinmenestyksestä. Kun loitsun avulla muisti Cordelialle palautetaan, niin ei hän enää voikaan rakastaa Angelia, koska muistaa korkeampana olentona nähneensä ja tunteneensa kaikki pahuudet mitä Angel vampyyrina ollessaan ihmisille teki. Niinpä hämmentynyt Cordelia meneekin Angelin pojan Connorin (Vincent Kartheiser) luokse asumaan ja harrastaa tämän kanssa seksiä. Jossain tässä välissä Lorne (Andy Hallett) on haettu takaisin Las Vegasista, jossa häntä onkin pidetty vankina eikä ollutkään luomassa loisteliasta showbisnesuraa niin kuin kaikki luulivat. 

Connorin ja Cordyn lapsi!
Cordelia tulee nopeasti raskaaksi Connorin siemenestä ja lapsi osoittautuu jumalolennoksi. Koko Los Angeles on aivan tämän jumalan, Jasminen (Gina Torres), huumassa. Fred (Amy Acker) kuitenkin ensimmäisenä porukasta huomaa, että Jasmine ei ole sitä miltä näyttää vaan onkin mätänevä lihakasa ja itse pahuus. Kaudessa myös esitellään varas, jolla on synnynnäinen kyky tuottaa sähkoiskuja. Kauden lopussa paha lakitoimisto Wolfram&Heart päättää luovuttaa LA:n konttorinsa ja henkilöstönsä Angel-etsivätoimiston käsiin.

Faithin (Eliza Dushku) ja Willowin (Alyson Hannigan) voi myös nähdä tässä neljännessä kaudessa vierailevina tähtenä. 

Rukoillen Jasminea
Tämä neljäs tuotantokausi oli viihdyttävä vaikka sarja alkoikin muistuttaa jotain Kauniita ja rohkeita ihmissuhdedraamoissaan. En tiedä oliko Charisma Carpenter raskaana oikeasti vai muuten vain kiireinen, koska hänen panoksensa jäi suhteellisen pieneksi tälle kaudelle. Hän vietti paljon aikaa sängyssä tai tajuttomana. Hänen suhteensa Connoriin oli hieman ällö, koska toimi periaatteessa hänen äitinään kun tämä oli vauva, mutta sinällään ihan hauskaa että sarjassa uskallettiin tällainenkin juonikuvio käyttää. Oli myös kiva, että Wesley palasi hyvisten riveihin vaikkakin muuttuneena miehenä. Paluu ryhmään tapahtui hyvin luonnollisesti, kuten voisi kuvitella, että oikeassakin elämässä menisi.

Hauska juonikuvio oli myös tuoda sarjaan mukaan valheellinen jumalankuva Jasmine. Jaksoissa pohdittiin onko ihmisen vapaa tahto parempi vaihtoehto kuin olla kaikkivoipaan jumalan suojeluksessa, joka pelastaa miljardien ihmisten hengen ottamalla hengen vain tuhansilta.

Kausi jaksoi muutenkin pitää otteessaan vaikka en kovasti Connorin hahmosta välittänytkään.

***

Luojat: David Greenwalt, Joss Whedon
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter ja Alexis Denisof 
Kesto:44min/jakso
Valmistusmaa: USA

lauantai 9. helmikuuta 2013

Angel: Season 3 (2001-2002)

Katsoin Angel-sarjan kolmannen kauden. 1. kauden arvostelu täällä ja 2. kauden arvostelu täällä. Tässä kolmannessakin kaudessa on nähtävissä tutut naamat kakkoskaudelta. 

Angel (David Boreanaz) harrasti vaakamamboa vampyyrin kanssa nimeltä Darla toisessa kaudessa. Tässä kolmannessa kaudessa Darla palaa takaisin, mutta nyt raskaana. Kaksi vampyyria saavat mahdottomaksi luullun lapsen. Vauva vaikuttaa kaikin puolin normaalilta vaikka Darlan täytyykin tappaa itsensä, että lapsi pystyy syntymään. 

Kirjanörtti Wesley (Alexis Denisof) on tehnyt salaa omaa tutkimustaan ja on tulkinnut muinaisen ennustuksen niin, että Angel tulee murhaamaan oman lapsensa, niinpä Wesley päätyy epätoivoiseen ratkaisuun siepata lapsi. Valitettavasti lapsi kuitenkin viedään tältä Holtzin toimesta, jolla on vanhoja kaunoja Angelin kanssa. Holtz vie vauvan helvetin ulottuvuuteen. Angel suree menetystä jonkin aikaa kunnes päättää jatkaa elämää. Samalla hänen välinsä Wesleyn kanssa menee täysin poikki ja Wesley kääntää selkensä tutulle porukalleen ja muodostaa oman vampyyrintappotiiminsä, hän myös alkaa sekstailemaan vihollisensa, Lilahin (Stephanie Romanov), kanssa. Fred (Amy Acker) ja Gunn (J. August Richards) aloittavat suhteen.

Kauden lopussa Angelin lapsi, Connor (Vincent Kartheiser), palaa helvetin ulottuvuudesta jo noin 18 vuotiaaksi kasvaneena vaikka ihmisten maailmassa aikaa ei ole kulunut kuin joitain kuukausia. Connor ei ota isäänsä avosylin vastaan koska hänen isänään pitämä Holtz on kääntänyt hänet tätä vastaan. Connor upottaakin Angelin merenpohjaan lukitussa arkussa. Cordelia (Charisma Carpenter) on puolestaan valittu "korkeammaksi olennoksi" ja nousee taivaaseen. 

Angel ja Cordy alkavat lähentyä romanttisessa mielessä.
Mielestäni tämä kolmas kausi oli hieman parempi kuin toinen kausi kokonaisuudessaan, mutta ei se kuitenkaan sisältänyt sarjan parhaita jaksoja. Mielestäni se, että Angel sai lapsen ei ollut mikään maailman mielenkiintoisin juonikuvio. Wesleyn erkaantumista porukasta oli myös kiusallista katsoa. Koko kausi oli oikeastaan aika tappavan tasaista laadultaan, mutta jakso (Waiting in the Wings) jossa porukka päätti mennä balettiin, jossa joutuivat teatterin takahuoneessa jonkinlaiseen aikavääristymään oli ihan hauska ja kiva kevennys suhteellisen raskaaseen kauteen. 

Koko kausi noin **1/2

 Luojat: David Greenwalt, Joss Whedon
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter ja Alexis Denisof 
Kesto:44min/jakso
Valmistusmaa: USA

X-Men Origins: Wolverine (2009)

Katsoin televisiosta tulleen X-Men Origins: Wolverine -elokuvan. Näin sen ensimmäistä kertaa kun se tuli elokuvateattereihin. Tykkäsin elokuvasta nähtyäni sen ja minulle tuli suurena yllätyksenä, että kuuluinkin vähemmistöön. Tämän sanottuani, saatan olla sokea mitä tulee Wolverineen, kun se on niin ihana. X-Men First Classin arvostelu täällä. Muita X-Menejä en ole vielä arvostellut.

Elokuva kertoo siis miten X-Men elokuvissa nähty hahmo - Wolverine (Hugh Jackman) -  oikein sai alkunsa. Elokuva alkaa sillä, että Wolverine on vasta pieni poika ja vahingossa tappaa hämmentävillä kynsillään isänsä. Hänellä on myös veli, josta kasvaa isona Liev Schreiberin näyttelemä Victor Creed. Wolverine ajautuu veljensä kanssa mutanteista (henkilö jolla on jokin superkyky)  koostuvaan ryhmään, jota vetää mies nimeltä Stryker (Danny Huston), joka kyseenalaisilla menetelmillä hankkii ihmisiltä haluamansa.

Wolverine kyllästyy tällaiseen väkivaltaiseen menoon ja jättää ryhmän, hommaa naisen (Lynn Collins) ja alkaa tavalliseksi metsuriksi. Stryker haluaa kuitenkin Wolverinen takaisin ja käyttää siihen apunaan Creedia.

Elokuvassa voi nähdä myös Will i Amin, Dominic Monaghanin ja Ryan Renoldsin.


uuh..
Tykkään siis kovasti Wolverinen hahmosta X-Men elokuvissa ja mielestäni olikin mielenkiintoista tutustua hänen historiaansa. Liev Shreiber oli oiva esittämään tämän karheampaa veljeä. Juonikuvio petollisesta naisesta oli myös hyvä ja Lynn Collins oli todella kaunis ja sopivan oloinen Wolverinen puolisoksi. Ainoa miinus oli Ryan Renoldsin mukana olo, mutta onneksi hänellä ei ollut hirveästi ruutuaikaa ja muutenkin hänen roolinsa oli esittää ärsyttävää suupalttia ja lopun "Frankensteinina" hänen suunsa oli ommeltu kiinni, joten sinällään ei niin hirveän iso miinus hänestä syntynyt. 

Harmitti myös hieman, että Wolverinen takia suloinen ja avulias vanha pariskunta kuoli, mutta toisaalta hyvä ratkaisu, että ei ollut liian Hollywoodmainen. 

Minusta elokuva oli hyvä.

***



Ohjaaja: Gavin Hood (Rendition)
Pääosissa: Hugh Jackman, Liev Schreiber, Ryan Reynolds
Kesto: 107min
Valmistusmaa: USA

tiistai 5. helmikuuta 2013

Lyhyt elokuva tappamisesta/Krótki film o zabijaniu (1988)

Toinen elokuva jonka katsoin kyseisessä suomalaisessa hotellissa oli Kieslowskin Lyhyt elokuva tappamisesta (Krótki film o zabijaniu).

Jacek Lazar (Miroslaw Baka) tappaa taksikuskin väkivaltaisesti ja hänet tuomitaan siitä kuolemaan. 


Elokuvassa käyettiin Kieslowskimaisesti erilaisia linssejä. Mitä synkemmäksi murhaajan mieli meni, sitä synkempi linssikin oli. Muistin elokuvan aikana nähneeni pätkiä elokuvasta dokumenttisarjassa Elokuvan tarina. Siinä kerrottiin kuinka päähenkilön vierittäessä kiven sillalta auton päälle, ylitti hän jonkin rajan. Vahingonteko alkoi harmittomasti, mutta jatkui vääjäämättä kohti synkkää lopputulostaan. Muistaakseni dokumentissa kerrottiin myös, että Puolassa kuolemantuomiot kiellettiin tämän elokuvan ilmestymisen jälkeen. Ymmärrän, että elokuva teki päättäjiin vaikutuksen. Elokuvassa verrattiin hienosti yhden ihmisen murhaamista yhteiskunnan hyväksymään murhaan. Eroa ei ollut juurikaan nähtävissä. Murhaa ei myöskään esitelty niin, että tappaja saisi yleisön sympatiat puolelleen vaan se oli todennäköisesti julmin ja inhottavin valkokangasmurha mitä olen ikinä nähnyt. Elokuva kysyykin, että onko oikein viedä ihmiseltä henki vaikka hän olisi tehnyt kammottavimman teon mitä ihminen voi tehdä.

Hieno elokuva, joka jätti pohtimaan asioita.

****
Ohjaaja: Krzysztof Kieslowski
Pääosissa: Miroslaw Baka, Krzysztof Globisz, Jan Tesarz
Kesto: 84min
Valmistusmaa: Puola

The Sentinel (2006)

Kävin viiikonloppuna moikkamaassa mummoja ja siinä tuli sitten samalla hotellissa yövyttyä. Televisio tarjosi  erimoisia elokuvia, joista sitten valitsin kaksi. Toinen oli tämä The Sentinel - Salaliitto. Muistan kun tämä elokuva oli tulossa vasta ensi-iltaan, että suurin kohu koski "Täydelliset naiset -näyttelijän", Eva Longorian, mukana oloa.

Michael Douglas esittää elokuvassa presidentin (Sledge Hammer) henkivartijaa Pete Garrisonia. Presidentti on saanut paljon uhkakirjeitä. Kun eräs presidenttiä suojelevista agenteista murhataan, aletaan epäilemään, että secret servicen sisällä on myyrä, joka vuotaa tietoa presidenttiä uhkaavalle taholle. Kaikille agenteille tehdään valheenpaljastustesti ja koska Petellä on suhde presidentin vaimon (Kim Basinger) kanssa, joutuu hän valehtelemaan testissä ja nousee pääepäillyksi.

Muina agentteina voi nähdä muun muassa Eva Longorian sekä Kiefer Sutherlandin


Elokuvasta tiesi heti alkumetreillä, että se ei tule olemaan kovinkaan hyvä. Varsinkin kun Evan saapuessa ruutuun alkoi kamera seurata hänen takapuoltaan. Juoni oli myös suhteellisen loppuun kulutettu; kunnollinen mies joutuu todistamaan syyttömyytensä paeten virkavaltaa. Elokuvan juonellisia puutteita yritettiin ilmeisesti paikata mahdollisimman monella tähtinäyttelijällä.

Elokuvassa oli myös aivan käsittämätön juonikuvio Douglasin ja Kieferin roolihahmojen välillä. Kiefer kun oli ollut ennen Douglasin paras kaveri, mutta sitten hän oli luullut, että Douglas pettää häntä tämän vaimon kanssa, niin oli heidän välinsä rikkoutuneet. Tämä Kieferin vaimo näkyi ruudussa ehkä jonkun minuutin verran. Koska meille ei koskaan tätä historiaa näytetty vaan kerrottiin vain ohimennen, niin Douglasin ja Kieferin yhteenotossa ei ollut minkäänlaista tunnepurkausta, koska hahmoja ei oltu rakennettu riittävästi. Periaattessa minulle olisi ollut sama vaikka Kiefer olisikin ampunut Douglasia kasvoihin, en jaksanut välittää Douglasin hahmosta tuon taivaallista.

Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli se, että Douglasin käyttämä vasikka näytti tavalliselta mieheltä. 

**

Ohjaaja: Clark Johnson (The Secret Servive, Tv-sarjoja)
Pääosissa: Michael Douglas, Kiefer Sutherland, Kim Basinger
Kesto: 108min
Valmistusmaa: USA

maanantai 4. helmikuuta 2013

Movie Monday #78 - Unelmien lomakohde

Movie Monday:

Mihin elokuvassa nähtyyn paikkaan haluaisit lomailemaan?

Rivendellissä voisin piipahtaa.