sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Cars 2 (2011)

Autot 2 (Cars 2) on jatkoa Pixarin Autot-elokuvalle.

Lightning McQueen (Owen Wilson) on asettunut pieneen Radiator Springsin kylään, mutta kisailee silti vielä voitokkaasti. Uusi ekologinen polttoaine tulee markkinoille ja tämän tuotteen kehittäjä Sir Miles Axlerod (Eddie Izzard) päättää pistää uuden kisan pystyyn - World Grand Prixen. Kaikkien maiden parhaat kutsutaan mukaan Lightinin McQueen mukaan lukien. Kisan eri vaiheita pidetään ympäri maailmaa, joten päättää McQueen ottaa junttimaisen kaverinsa Materin (Larry the Cable Guy) mukaan, että hänkin pääsee tutustumaan eri kulttuureihin. 

Samaan aikaan salaiset agentit Finn McMissile (Michael Caine) sekä Holley Shiftwell (Emily Mortimer) on kisaan liittyvien rikollisten jäljillä. Mater tempautuu salaisten agenttien mukaan. Pahat autot ovat löytäneet keinon jolla vammauttaa vaihtoehtoisella bensalla kulkevat kisaan osallistuvat autot niin, että kaikki jatkaisivat öljyn kuluttamista luullen ekobensaa vaaralliseksi. 

Kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin kuin aluksi vaikuttaa. 

Japani on värikäs paikka
Autot 2 oli viihdyttävää toimintaa James Bond -tyyppisten elokuvien malliin. Mater oli oikeastaan enemmän pääosassa kuin ykkösosan protagonisti McQueen. Parasta elokuvassa oli eri maissa seikkailu, joihin tuotiin kunkin maan persoonallinen tyyli mukaan. Varsinkin Japani oli oikein herkullista maaperää omintakeisine "anime-tyyleineen". Tästähän sai hieman jo esimakua ykkösosassa. Myöskään japanilaisten elektronisilla vimpaimilla varustetut vessat eivät säästyneet huumorilta. 

Maisemanvaihdon lomassa tapahtuva tarina hetkeksi särölle joutuvasta ystävyydestä sekä pahisten kiinniottamisesta ei ollut niin erikoislaatuisia tai kiehtovia. Michael Canen brittiääni sopi hyvin salaiselle agentille.

Kaiken kaikkiaan ihan hauska elokuva.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Brad Lewis
Pääosissa:Owen Wilson, Larry the Cable Guy, Michael Caine
Kesto:106min
Valmistusmaa:USA

lauantai 30. toukokuuta 2015

Cars (2006)

Autot (Cars) on Pixar-animaatio, jossa fiiliställään jenkkien ensimmäistä kokonaan päällystetty valtatietä - Route 66:sta. 

Lightning McQueen (Owen Wilson) on uusi tulokas kilpa-autoilussa ja taistelee jo kärkikolmikossa parhaan ajajan palkinnosta. Tulos päätyy kuitenkin tasapeliin ja kilpa uusitaan tämän kärkikolmikon kanssa. Lightining Mcqueen joutuu kuitenkin eksyksiin matkallaan kisaan.

McQueen löytää itsensä Radiator Springs -tuppukylästä valtatoe 66:sen varrelta, jossa hän kohtaa muun muassa hitaan puoleisen hinurin Materin (Larry the Cable Guy), ihastuttavan Sallyn (Bonnie Hunt) sekä vanhan kilpurin Doc Hudsonin (Paul Newman). Itserakas saa opetuksen lähimmäisenrakkaudesta.

Doc Hudson ja Lightining McQueen
Autot ei aiheena minua erityisesti kiinnosta, joten en odottanut viihtyväni elokuvan parissa kovinkaan hyvin. Mielestäni ei ole mitään epäkiinnostavampaa "urheilulajia" kuin autourheilu. Kuka jaksaa katsoa sitä ympäri ajamista? No ilmeisesti aika moni. Alun kisa olikin pätkän tylsin kohtaus, mutta kun McQueen pääsi maalaiskylään, niin alkoi tarina kiinnostaa. Autot oli loppujen lopuksi ihan mukavaa katsottavaa suurista ennakkoluuloistani huolimatta. Varsinkin Mater-hahmo oli vallan mainio junttimaisuuksineen.

Mietin myös, että aika kekseliästä tehdä animaatio autoista elävinä henkilöinä. Moni pikkuautoista tykkävää lapsi on ottanut varmasti elokuvan omakseen. Suosio näkyy ainakin jatko-osana sekä spin-off-sarjana: Mater's Tall Tales.

Mukava kunnianosoitus legendaariselle tielle.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Joe Ranft
Pääosissa:Owen Wilson, Bonnie Hunt, Paul Newman
Kesto:117min
Valmistusmaa:USA

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

The Incredibles (2004)

Ihmeperhe (The Incredibles) jatkaa Pixar-animaatioiden linjaa.

Herra Ihmeellinen Bob (Craig T. Nelson) ja rouva ihmeellinen Helen (Holly Hunter) omaavat molemmat supervoimia. Herra on vahva ja rouva elastinen. Vanhaan hyvään aikaan ihmekykyjä arvostettiin, mutta ikävän lakitupaan viedyn itsemurhatapauksen jälkeen katsottiin parhaaksi kieltää supervoimien käyttö.

Bob ja Helen menevät naimisiin, saavat lapsia ja asettuvat aloilleen. Lapset perivät vanhempiensa kyvyt; tytär Violet (Sarah Vowell) osaa muuttua näkymättömäksi, vanhempi poika Dash (Spencer Fox) on supernopea ja perheen vauvan kyvyt paljastuvat vasta loppupuolella. 

Bob on korviaan myöten tyytymätön monotoniseen vakuutusuraansa ja haikailee supernuoruuttaan. Hän saakin kutsun palata jälleen supersankariksi, mutta kyseessä onkin vain hänen nemesiksensä Syndrooman (Jason Lee) katala juoni. Vaarassa on koko perhe. 

Elokuvassa voi kuulla myös Samuel L. Jacksonia Bobin jäädyttämisen taidon omaavana Lucius kamuna. 

Dash, Violet, Bob, Helen ja Lucius
Mielestäni Ihmeperhe ei ole elokuvana kovinkaan ihmeellinen. Vaikka tykkäänkin noin yleisesti ottaen supersankarielokuvista, niin oli tässä toivomisen varaa. En ensinnäkään pitänyt valmiista sukupuolien stereotypioista joita tämä leffa tuputti. Miehen superkyvyn ollessa voima ja naisen taipuvaisuus. Tarinan tyttö oli myös näkymättömyyteen taipuva ihastuksen edessä häkeltyvä epävarmuus kun perheen poika taas itsevarma rasavilli nopeine jakoineen. 

Bobin kaverina toiminut Lucius jäi erikoisen irralliseksi tarinasta. Muutenkin elokuvaan oli ympätty liikaa eikä sitä ollut kovin kiinnostavaa aina seurata. Ironia siitä että vanhoina päivinä kunniassa paistatellut Bob joutui nyt vakuutusalalle, jota voitaisiin pitää action-hommeleiden harmaana vastakohta, oli ihan hauska. 

Hollyn ääni on myös kiehtova ja sopi hyvin rouva elastiselle. Myös Samuelin ääni toimii milteipä aina.

***

Ohjaaja:Brad Bird (Rautajätti, Rottatouille)
Pääosissa:Craig T. Nelson, Samuel L. Jackson, Holly Hunter
Kesto:115min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Finding Nemo (2003)

Nemoa etsimässä (Finding Nemo) kertoo klovnikalasta, joka joutuu eroon isästään.

Marlin (Albert Brooks) menettää vaimonsa ja mätimunansa hauen hyökkäykselle. Yksi muna - Nemo (Alexander Gould) - kuitenkin säästyy, jolle Marlin vannoo ettei tapahdu mitään pahaa. Muna kasvaa ja ylisuojelevainen isä saa tuta uhmakkaan lapsensa tempauksen kun hän lähtee avomerelle. Nemo joutuu ihmissukeltajan saaliiksi ja murtunut isä lähtee etsimään kadonnutta vesaansa.

Matkallaan Marlin tapaa Doryn (Ellen DeGeneres), jolla on lyhyt muisti, mutta suuri sydän. Yhdessä he tempautuvat elämiensä seikkailulle kohdaten mitä erilaisempia tilanteita.

Julkkisääninä voi kuulla myös muun muassa Geoffrey Rushia sekä Willem Dafoeta.

Marlin ja Dory
Nemoa etsimässä alkaa surullisella tavalla jättäen erityisen kiinnostavat puitteet animaatiolle. Pidän kovasti elokuvan tarinasta jossa isä tekee kaikkensa poikansa puolesta. Merenalainen maailma tarjoaa myös mitä hauskimmat mahdollisuudet erilaisille hahmoille sekä tapahtumille. Omaa mielikuvituskaan ei juuri tarvitse käyttää kun todellisuus tarjoaa sellaisen kaverin kuin lyhtykrotti. Ensimmäisellä katselukerralla pidin Ellen DeGenerisin Dory hahmoa aika rasittavana tapauksena, mutta näin uudelleen katsottuna hän olikin aika hauska ja sopiva kevennys muuten raskaaseen aiheeseen.

Parasta antia oli myös akvaarion, johon Nemo päätyi ihmisten kyninsistä, hahmot. Kukin merenelävä oli omalla tavallaan sekaisin pienestä tilasta. 

Nemoonkin on tulossa jatkoa elokuvalla Finding Dory.

*****

Ohjaaja:Andrew Stanton (A Bug's life), Lee Unkrich
Pääosissa:Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Alexander Gould
Kesto:100min
Valmistusmaa:USA

A Bug's Life (1998)

Ötökän elämää (A Bug's life) seurasi suosiollista Toy Storya Pixarin kokopitkien animaatioiden saralla. Ötökän elämää ei aivan vedä vertoja edeltäjälleen.

Muurahaisten yhteiskunnassa asustelee erikoislaatuinen muurahainen nimeltään 
Flik (Dave Foley). Hän aiheuttaa keksinnöillään enemmän hankaluuksia kuin auttaa yhteisöään. Pieniä muurahaisia uhkaa heinäsirkat (mm. Kevin Spacey), jotka kiristävät heitä keräämään ruokaa talven varalle myös itselleen. Muurahaisten tuleva kuningatar (Julia Louis-Dreyfus) keksii hyvän keinon päästä eroon Flikistä ja lähettää hänet tehtävälle hakea isompia ötököitä puolustamaan muurahaisia sirkoilta uskoen ettei koskaan palaa tehtävältään. 

Flik löytää kuitenkin taidokkaita sirkusötököitä, mutta kommunikaatiossa tapahtuu katkos eikä ötökät tajua joutuvansa tappelemaan vaan luulevat saavansa töitä esitykselleen. Prinsessan ihmeeksi Flik palaa sekalaisen armeijansa kanssa. 

Ötököillä on oma elämänsä
Sekotan aina Ötökän elämää samana vuonna ilmestyneeseen Dream Worksin animaatioon Antz, joka osaltaa kertoo myös muurahaisista. Ötökän elämää on ihan semivviihdyttävä kertomus muurahaisten koettelemuksista sekä erilaisuuden ylistämisestä. Hyviksi hahmoiksi voisi nostaa Kevin Spacayn äänellä varustetun Hopperin, jonka Kevin sai tuntumaan oikeasti uhkaavalta. Sirkusötökät eivät mielestäni olleet niin onnistuneita vaikkakin oli ihan hauskaa, että leppäkerttu oli mies kun englanniksi leppis on kuitenkin lady bug. 

Huumoria oli jonkin verran, mutta elokuva ei tarjonnut aikuisille niin paljon kuin Toy Storyt.

Ala-asteen matikan opettajani sanoin "mukiinmenevä".

***

Ohjaaja:John Lasseter, Andrew Stanton
Pääosissa:Kevin Spacey, Dave Foley, Julia Louis-Dreyfus
Kesto:95min
Valmistusmaa:USA

torstai 21. toukokuuta 2015

Toy story 2 (1999)

Suursuosion saaneen Toy Storyn jälkeen tuli Toy Story 2. Olenkin jo arvostellut Toy Story 3:n tänne. Toy Story 4 on tekeillä ja ilmestyy paikallisiin teattereihinne vuonna 2017. 

Andy-pojan (John Morris) lelut Woody (Tom Hanks) ja Buzz (Tim Allen) elävät sovussa hassutellen muiden lelujen kanssa kunnes Woodyn käsi repeytyy eikä Andy ota häntä länkkärileirille mukaan. Woody ajautuu vahingossa pihamyyjäisiin, josta ahne keräilijä kaappaa hänet mukaansa. Woody saa tietää, että on keräilyharvinaisuus ja että hänellä oli joskus oma tv-sarja, jossa esiintyi myös Jessie the Yodeling Cowgirl (Joan Cusack) sekä Stinky Pete the Prospector (Kelsey Grammer). Woody kohtaa muut keräilylelut eikä ilkeäksi osoittautuva Pete halua päästää tätä enää takaisin kavereidensa luokse. Onneksi kuitenkin Buzz ja muut lelut päättävät pelastaa Woodyn.

Toy story 2:sen päähahmot
Toy Story 2 oli myös hauskaa katsottavaa vaikka ei aivan yltänytkään edeltäjänsä tasolle. Mielestäni oli hauska käänne, että Woody olikin vintage-lelu. Pidin myös energisestä Jessiestä. Joanin persoonallinen ääni sopii hänelle hyvin. Kelsey puolestaan toimi kaksinaamaisena pahiksena. Tarinallisesti kuitenkin verrattuna ekaan osaa jäi tämä toka hieman vaisummaksi. Tosin Woodyn painajaisuni hylätyksi tulemisestaan oli loistokas.

Elokuva veti surulliseksi kun Jessie kertoi oman tarinansa hylätyksi tulemisestaan kun tämän omistaja kasvoi isoksi. Tuli mieleen omat barbit urheilukassissa kaapin perukoilla. Toivottavasti he eivät elä siellä.

***1/2

Ohjaaja:John Lasseter, Ash Brannon, Lee Unkrich
Pääosissa:Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack
Kesto:92min
Valmistusmaa:USA

890/1001 Toy Story (1995)

Toy Story on ensimmäinen kokopitkä tietokoneanimaatio. Elokuvan ohjaaja John Lasseter olisi halunnut tehdä ensin puolituntisen tv-spesiaalin, mutta hänet suostuteltiin tekemään suoraan lyhäreiden jälkeen kokopitkä: jos pystyt tekemään puolituntisen, niin pystyt tekemään puolitoistatuntisenkin". Elokuva on täynnä viittauksia esimerkiksi Pixarin historiaan.

Cowboy-nukke Woody (Tom Hanks) on Andy-pojan (John Morris) lempilelu. Woody kokee kuitenkin asemansa uhatuksi kun Andy saa synttärilahjaksi uuden hienon Buzz Lightyear -lelun (Tim Allen). Tämä ei aluksi tajua ettei ole oikea avaruuslentäjä vaan pelkkä lelu, mikä ajaa Woodyn hulluuden partaalle.

Woodyn kauna vie hänet ja Buzzin seikkailulle ulkomaailmaan, jossa he yrittävät päästä takaisin muiden lelujen luokse jotka ovat jo matkalla Andyn uuteen kotiin muuttokuorman mukana.

Muita leluja ovat muun muassa Rex (Wallace Shawn), Slinky (Jim Varney), Hamm (John Ratzenberger) ja Herra Perunapää (Don Rickles).

Woody ja Buzz
Luin imdb:stä mielenkiintoisia taustoja elokuvasta. Billy Crystalia ajateltiin aluksi Buzz Lightyearin rooliin, mutta Billy kieltäytyi siitä ja katui elokuvan nähtyään valintaansa. Tämän kuultua ohjaaja John Lassater soitti Billylle tarjotakseen osaa Monsterit Oy:sta ja Billy suostui suoralta kädeltä tietämättä mitä roolia Lassater hänelle tarjoaa. Tom Hanks oli puolestaan Lassaterin ensisijainen valinta Woodyn rooliin. Tomin sai vakuutettua ottamaan rooli vastaan testipätkä, joka oli tehty Tomin ääntä lainaten hänen elokuvastaan Turner ja täystuho. Tom myös uskoi itse lapsena että lelut elävät öisin omaa elämäänsä, joka teki roolista kiehtovamman. Hän teki ääninauhoitukset Omaa luokkaansa sekä Uneton Seattlessa elokuvien tauoilla, koska ei halunnut tehdä nauhoituksia vakavien elokuviensa Philadelphian ja Forrest Gumpin välillä.

Toy Story on animaation uudistaja niin hyvässä kuin pahassakin. Loistavia animaatioita on seurannut Toy Storyn jalanjäljissä, mutta myös lukuisia kehnoja lastenohjelmia jotka täyttävät joka-aamu telelevisioruudut. Toy Story on kuitenkin ilo silmälle sekä mielelle. Vaikka tietokoneanimaatiot ovatkin kehittyneet teknisesti Toy Storysta näyttää se hyvin mallia, että kunnon tarina on tärkeämpi kuin tekniset seikat. Loistava idea tehdä animaatio lelumaailmasta jossa elottomat esineet saavat persoonallisuudet sekä tarkoitusta elämälleen lapsen leikeissä. Itse olin jo teini-iässä kun elokuva ilmestyi, joten elokuva ei sinällään ole minulle nostalgisesti tärkeä, mutta voin kuvitella, että se inspiroi monia lapsia leikeissään.

Woody ja Buzz ovat molemmat mielenkiintoisia hahmoja ja heidän välistä nokkapokkaa on hauska katsoa.

Kaikin puolin onnistunut elokuva.

****

Ohjaaja:John Lasseter (Ötökän elämää, Autot)
Pääosissa:Tom Hanks, Don Rickles, Tim Allen, 
Kesto:81min
Valmistusmaa:USA

maanantai 18. toukokuuta 2015

Pixar Short Films Collection 2 (2012)

Pixar-animaatioiden kokoelma 2 (Pixar Short Films Collection, vol 2) esittelee 12 kappaletta Pixarin lyhäreitä kunhan niihin vain pääsee kaikilta "coming to..." -mainoksilta.



Your friend the rat (2007)

Rottatuille-elokuvan rotat kertovat rottien historiasta hauskalla tavalla varsinkin tarttuen Mustaan surmaan. Lyhäri on täynnä kovaa faktaa ja toivoisinkin, että Pixar voisi tehdä useammastakin historiallisesta aiheesta animaatioita opettavaisella tavalla. Toinen osa kertoo miksi rotat ovat cooleja.



Presto (2008)

Taikurin nälkäinen jänis yrittää saada porkkanan, mutta hänen taikurinsa tekee sen miltei mahdottomaksi.

Burn-E (2008)

Wall-E-elokuvan maailmasta kotoisin oleva korjaaja-robotti saa yhden tehtävän tehtyä huomata, että korjausurakka on loputon.

Partly Cloudy (2009)

Haikara vie vauvaeläimiä pilvitehtailijalta vanhemmilleen, mutta saa tehtäväkseen henkalia tapauksia kuten krokotiilin, pässin ja piikkisian.



Dug's special mission (2009)

Up-elokuvasta tutut puhuvat koirat antavat tyhmän puoleiselle Dugilla tehtäviä ilkeät mielessä, mutta saavat tuta, että karma is a bitch.

George & A.J (2009)

Up-elokuvan sivuosaan jääneet George ja A.J todistavat vanhan miehen talon ilmaan nousun ilmapallojen avulla. Tämän jälkeen miehet jäävät ihmetyksen valtaan kun muut alueen vanhukset ottavat vanhuksesta mallia.

Day & Night (2008)

Päivä ja yö vertailevat ja testailevat toistensa hyviä puolia.

Hawaiian vacation (2011)

Toy Storyn Ken on suunnitellut lomaa Havajille kuukausia, mutta hänen omistajansa jättääkin Kenin taakseen. Muut lelut päättävät piristää häntä järjestämällä Havajin hänen kotiinsa.



Air Mater (2011)

Autot-elokuvan ja Planes-elokuvan hahmot sekoittuvat tässä lyhärissä, jossa Martti saa elämänsä lentotunnin.

Small Fry (2011)

Toy Story -maailman Buzz unohdetaan pallomereen kun pikkikokoinen Buzz ottaa hänen paikkansa leluyhteisössä.

Time Travel Mater (2012)

Martti kulkee mystisen takavaloluolan läpi menneisyyteen.

La Luna (2011)

Poika on isänsä ja ukkinsa kanssa veneilemässä kunnes kuu ilmestyy, jonne poika kiipeää työskentelemään suvun miesten jalanjäljissä. 


Dvd:n bonuksena on kaksi John Lasseterin oppilasanimaatioita sekä kaksi oppilaselokuvaa Andrew Stantonilta. Kaikkiin pätkiin saa tekijöidensä alkuesittelyt. Nämä ovat milteipä dvd:n parasta antia.

Pidin enemmän esimmäisen osan lyhäreistä, mutta oli tässäkin hauskoja tarinoita kuten Your friend the rat tai Small Fry,  jossa pidettiin hylättyjen McDonalds-lelujen kokousta sekä Presto, jossa sinnikäs kani halajaa porkkanaansa. La Luna oli ihan hellyyttävä ja Day & Night ihan jännästi tehty. Muuten aika paljon keskinkertaista kauraa. 

***1/2

Ohjaaja: mm. John Lasseter, 
Pääosissa: mm. Tom Hanks, Tim Allen 
Kesto:75min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Pixar Short Films Collection 1 (2007)

Pixarin lyhytelokuvakokoelmassa (Pixar short films collection, vol 1) voi nähdä tuttuja hamoja kokopitkistä elokuvista sekä hieman tuntemattomampaa materiaalia. Useat lyhärit ovat kuitenkin ilmestyneet jonkin Pixar-animaation kylkiäisenä extroissa. Levy sisältää 13 lyhytelokuvaa, joihin saa jokaiseen valita tekijöiden kommenttiraidan.



The Adventure of Andre & wally B. (1984)

Erittäin lyhyt kertomus androidista, joka hulluttelee ampiaisen kanssa. Elokuva on tehty Lucasfilmin alaisuudessa.


Luxo Jr. (1986)

Elokuvassa esiintyy lapsi ja vanhempi lamppujen muodossa. Pixarin logo lamppu i:llä on lähtöisin tästä lyhäristä. Luxoa pidetään ensimmäisenä tietokoneanimaationa, joka näyttää tunnetta ja luonnetta.

Red's dream (1987)

Elokuva on surullinen kertomus pyöräkaupassa myytävänä olevasta yksipyöräisestä, joka haaveilee esiintyvänsä suurelle yleisölle ainoastaan huomaten olevansa 50% alessa.

Tin Toy (1988)

Toy Storya enteilevässä Tin Toyssa pieni rumpalilelu on tuore tuttavuus talon rumalle vauvalle, joka tuhoaa kaiken minkä käteensä saa. Uusi lelu vielä yrittää vaikka vanhat tietävät, että vauvasta on hyvä pysyä erossa. 



Knick, knack  (1989)

Lämpimistä maista olevat matkamuistot chillailee iloisesti kun puolestaan lumihiutalepallossa majaileva kärttyisä lumiukko haluaisi muiden seuraan vetisestä vankilastaan kaikin keinoin. 

Geri's game (1998)

Vanhus pelaa puistossa yksin itseään vastaan shakkia ja antaa mielikuvituksensa lentää.

For the birds (2001)

Pörhenteleväinen uroslintu yrittää saada naaraiden huomion tuloksetta, mutta pilkka osuukin omaan nilkkaan.

Mike's new car (2002)

Monsterit Oy:sta tutut Masi ja Tarmo esiintyvät tässä lyhärissä, jossa Masi on ostanut itselleen hienon uuden auton ja pyytää Tarmoa mukaansa koeajolle. Auto aiheuttaa kuitenkin harmia jo ennen liikkeelle lähtöä.


Boundin' (2004)

Musikaalinen satu lampaasta, joka keritään ja joutuu muiden eläinten pilkan kohteeksi. Tarinan opetus on että erilaisuus on ok.

Jack-Jack Attack (2005)

Ihmeperheen Jack-Jack saa itselleen teinihoitajan, joka on hieman ymmällään tämän kyvyistä.

The Man Band (2006)

Yhden miehen bändi yrittää voittaa pikkutytön kolikkoa itselleen. Samaan aikaan kulmille tulee kuitenkin toinen kilpaileva viihdyttäjä.

Mater and the Ghostlight (2006)

Autot-elokuvasta tutut autot hengailevat iloisesti kunnes joku mainitsee alueella asustelevan "Aavevalon". 

Lifted (2007)

Avaruusolio harjoittelee ihmisen sieppaamista alukselle valvojan tehdessä merkintöjä. Aloittelijana ei ole aina helppoa. 


Elokuvat käsittelevät Pixarille tyypillisiä teemoja kuten elottomien esineiden henkiinherääminen, vanhukset ja persoonalliset eläimet. Mitä pidemmäksi mennään vuosissa, niin alkaa myös löytyä dialogia hahmojen suusta.

Lyhärit ovat huvittavia ja varsinkin surumielinen Red's dream sekä Tin Toy vetosivat. Jäkimmäinen voitti myös Oscarin parhaana animoituna lyhärinä ollen ensimmäinen Oscarin voittanut CGI-elokuva. Knick, knackin ja Luxo jr.:n olin jo nähnytkin entuudestaan, mutta onhan Knick, knack mainio karuudessaan. Lopun Lifted oli myös hauska.

Lyhytelokuviin antaa paljon myös syvyyttä kommenttiraidat, joissa tekijät kertovat animaation historiasta sekä kunkin lyhytelokuvan tekoprosessista.

Bonuksena DVD:llä on dokumentti: "The Pixar Shorts: A Short History". Dokumentti lisää arvostusta tietokoneanimaatioihin kun miettii sen lähtökohtia 80-luvun tekniikasta.

****

Ohjaaja: mm. John Lassater, Gary Rydstrom
Pääosissa: mm. Billy Crystal, John Goodman
Kesto:75min
Valmistusmaa:USA

lauantai 16. toukokuuta 2015

Guardians of the galaxy (2014)

Guardians of the Galaxy  on supersankarielokuva, joka perustuu Marvelin sarjakuviin.

Peter Quill (Chris Pratt) on maasta eli "Terrasta" kotoisin oleva poika, joka kidnapataan maan päältä heti äitinsä kuoltua muistonaan vain vanha walkman täynnä äitinsä suosikkihittejä. Sieppauksen takana on sinisen värinen ulkoavaruudesta oleva Yondu (Michael Rooker). Peter oppii elämään hieman rikollisenpuoleista elämää ja saa haltuunsa pallon, joka sisältää voiman tuhota koko galaksin.

Pallon haluaa käsiinsä paha Ronan (Lee Pace) ja siksi se olisikin saatava vietyä turvaan Novalaisille (mm. Glenn Close, John C. Reilly). Erinäisten prosessien jälkeen joukko rikollisia liittoutuu keskenään viedäkseen pallon turvaan. "Galaksin vartijoiden" -ryhmään kuuluu Peterin lisäksi geenihirviö-pesukarhu Rocket (Bradley Cooper), puuta muistuttava Groot (Vin Diesel), vihreä varas Gamora (Zoe Saldana) ja järkälemäinen Drax (Dave Bautista).

Gamora, Groot, Peter ja Drax
Katsoin yllättyneenä imdb:n sivustolta, että Guardians of the Galaxy on arvosteltu 250 parhaimman elokuvan joukkoon ja on nyt sijalla 206. Mielestäni elokuvassa oli paljon potentiaalia, mutta ei se nyt noin hyvä ollut. Ensinnäkin elokuvan ensimmäiset viitisentoista minuuttia olivat niin sekavia, että oli hyvin vaikea pysyä kärryillä, että mitä elokuvassa tapahtuu. Elokuva oli myös ladattu muka hauskoilla vitseillä, jotka tuntuivat teennäisiltä "nyt olisi pakko nauraa" -kohauksilta. Jotkin vitseistä osuivat, mutta milteipä suurin osa olivat huteja. Jostain syystä esimerkiksi Peterin omistamaa walkamania ja sen sisältämää vanhempaa musiikkia käytettiin liian monen vitsin lähteenä. Elokuvan maailma oli myös hyvin tietokoneistettu ja tietokonepelimäisyys tuli usein mieleen.

Bad ass raccoon
Hahmoissa oli kuitenkin paljon ainesta vaikka itse juoni olikin turhan kliseinen vaikka ilmeisesti jonkinlaiseksi parodiaksi elokuva olikin tarkoitettu. Chris Pratt oli sympaattinen Peterinä ja Bradley oli syyllinen suurimpaan osaan nauruista. Zoe on mielestäni näyttelijänä turhan pökkelömäinen vaikka onkin erittäin kaunista katseltavaa. Vin Dieselin rooliin kuului kolme sanaa: i, am ja Groot, mutta hyvin animoitu hahmo sekä sympaattinen Peterin lailla. Draxista olin hieman kahden vaiheilla.

Toivottavasti ohjaaja James Gunn osaisi käyttää jatko-osassa kaiken hyvän tästä ja luoda mielenkiintoisen tarinan johon hahmoja hyödyntää.

***

Ohjaaja:James Gunn (Super)
Pääosissa:Chris Pratt, Bradley Cooper, Vin Diesel
Kesto:121min
Valmistusmaa:USA, UK

lauantai 9. toukokuuta 2015

Återträffen/ Luokkajuhla (2013)


Luokkajuhla (Återträffen) on ruotsalainen elokuva, joka nousi ilmestyttyään otsikoihin koulukiusaamisteemallaan. Luokkajuhla kertoo elokuvan ohjaajan Anna Odellin omista kokemuksista, mutta se ei ole kuitenkaan dokumentti. 

Elokuva on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Anna Odell saapuu luokkajuhlaansa ja järjestää kohtauksen, jossa kertoo mitä ajattelee luokkatovereistaan jotka häntä kiusasivat yläasteelle saakka. Anna Odell saa osakseen hieman sympatiaa, mutta lähinnä reaktio on kiusaantunut ja suorastaan vihamielinen. Rooli hylkiönä seuraa luokkajuhlaan.

Toisessa osassa käy ilmi, että ensimmäinen osa oli vain Annan tekemä elokuva siitä jos hänet olisi kutsuttu luokkajuhlliinsa. Todellisuudessaan häntä ei niihin kutsuttu ja haluaakin pyytää vanhoja luokka"kavereitaan" katsomaan elokuvaa ja keskustelemaan koulumuistoista. Moni kieltäytyy ja keksii tekosyitä tulemattomuuteen. Haastattelut Anna teki oikeastikin, mutta tässä elokuvassa kaikki ovat näyttelijöitä.

Anna Odell ei ole samaa mieltä seremoniamestarin kanssa siitä, että luokassa oli hyvä yhteishenki
Ensimmäiset yhdeksän kouluvuotta on yhtä valtasuhteiden taistelutannerta. Jotkut sopeutuvat ja toiset eivät. Kiusatuksi joutuminen on satunnaista eikä kukaan ole turvassa vaikka jotkut ominaisuudet kuten ujous tai massasta erottuminen siihen saattavatkin edesauttaa. Muistan vieläkin henkilöt joita meidän ala- ja yläluokilla kiusattiin. En onneksi joutunut kiusatuksi enkä koskaan ketään kiusannut. En myöskään asettunut kiusattavien puolelle ja osallistuin varmasti jonkinlaiseen pahaa selän takana puhumiseen. Muistan kuinka yhdeltä tytöltä vedettiin housut kinttuun ruokajonossa tämän itkiessä ja huutaessa "eiiii..." tai kun yksi tyttö joutui hetkessä kiusaamisen kohteeksi kun jostain ilmestyi väite, että hän oli päästellyt kaasuja luokassa. Muistan myös kuinka yksi tyttö joutui kiusatuksi kun puolusti näitä kiusattuja. Hän ei koskaan näyttänyt ulospäin sitä, että kiusaaminen olisi häntä haitannut, mutta jälkeenpäin kun olen tästä hänelle puhunut, niin aikamoista helvettiä hänenkin kouluaikansa oli kuulemma ollut. 

Silloin kun minä kävin ala- ja yläastetta, niin ei ollut yleisesti käytössä nettiä tai kännykkää, joten voin vain kuvitella mihin muotoihin kiusaaminen nykykouluissa on yltynyt. Ja onhan noista saanut lukeakin. Moni on myös päätynyt päättämään päivänsä nuoressa iässä kun koulunkäynti on käynyt kiusaamisen takia niin raskaaksi. Leikkasin aikoinaan lehdestä tallaisen pysäyttävän sitaatin yhden uhrin päiväkirjasta:



Kiusaaminen on pe*seestä eikä kukaan ansaitse sellaista kohtelua. Anna Odellin Luokkajuhla on hyvä muistutus siitä, että kiusatuista lapsista kasvaa aikuisia, jotka joutuvat kantamaan lapsuutensa arvet läpi elämänsä. Koulukiusaaminen ohitetaan helposti perusteella kuten Anna elokuvassa lainaa: "lapset ovat vain lapsia". Ihminen on kuitenkin laumaeläin eikä tahdosta vastainen erakoittaminen ole helppoa. Pitkin ihmishistoriaa yhtenä rangaistuskeinona on käytetty yhteisöstä karkoittamista; laumasta erottamista, hylkiöksi leimaamista, sosiaalista ulkopuolistamista. 

Luokkajuhla oli mielenkiintoinen seurata kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielestäni elokuvan ensimmäinen osa oli voimakkaampi kuin sen toinen osa. Tavallaan olisin toivonut, että siihen toiseen osaan oltaisiin saatu aitoja ihmisiä ja haastatteluita. Puolet fiktiota siitä, että jos Anna olisi kutsuttu luokkajuhliinsa ja toinen puolet dokumenttia siitä kuinka hänen vanhat koulukaverit suhtautuvat elokuvaan sekä Annaan. Toinen osa oli myös liian pitkä alkuun nähden sekä tietylainen antikliimaksi. Anna Odell, "suoraan sieluun katsovine silmineen", on oiva kiusatun henkilön äänitorvi ja avasikin elokuvallaan jälleen keskustelun koulukiusaamisesta. 

Ajatuksia herättävä.

***1/2

Ohjaaja:Anna Odell
Pääosissa:Anna Odell, Sandra Andreis, Kamila Benhamza, Anders Berg
Kesto:88min
Valmistusmaa:Ruotsi

Tracks (2013)

Tositaphtumiin perustuvassa elokuvassa Tracks nuori nainen päättää lähteä useiden kuukausien vaellukselle Austraalian aavikoihin. 

Aito Robyn
Robyn (Mia Wasikowska) ei niinkään välitä ihmisistä ja haluaakin olla hetken ihan itseksensä. Nainen päättääkin lähteä vajaan 3000 km matkalle uskollisen koiransa Diggityn kanssa läpi aavikon läntistä Austraaliaa. Aluksi hänen täytyy kuitenkin saada kameleita sekä rahoitus matkalleen. Useiden kuukausien työskentelyn jälkeen hänen onnistuu saamaan neljä kamelia sekä kokemusta heidän kouluttamisestaan. Hänen tarinastaan kiinnostuu valokuvaaja Rick (Adam Driver) ja Robyn saa National Georaphyn sponssaajakseensa. Kuukausittaiset vierailut kuvaajalta eivät ilahduta erakkoluonteista Robynia vaikka lempi leiskahtaakin.

Robyn kokee matkallaan niin surun kuin ilon hetkiä ja alkaa kyseenalaistaa oliko matka kaiken sen arvoinen.

"Kamelinainen"
Aito Robyn lähti alun perin matkalle todistaakseen että ihminen pystyy tekemään mitä vain kunhan vain yrittää tarpeeksi kovaa vaikka alan ekspertti ei olisikaan. Lähtökohtaisesti idea elokuvaan olis siis ihan mielenkiintoinen. Pidän myös Miasta  sekä Adamista näyttelijöinä, mutta nyt ei kaikki ihan toiminut. Mielestäni Adam oli väärä mies hommaan. Normaalisti jonkinlaista anarkistia esittävä Adam joutui nyt olemaan se normaali radikaalin Robynin rinnalla eikä osa oikein istunut. Kemia Mian kanssa oli myös olematon. Naisen seuralaiseksi pyhällä maalla kulkemaan suostunut aborginaali oli mainio. 

Naisen matkaa oli ihan kiinnostavaa katsoa, mutta odotin kai enemmän että elokuva olisi keskittynyt enemmän vain tähän yhteen henkilöön ja hänen kokemuksiin ja oivalluksiin aavikon keskellä 127 tuntiamaisesti, mutta väkeä lappoi elokuvassa niin edestä kuin takaakin, ettei matkasta saanut kovin yksinäistä kuvaa. Vaikeaa varmasti kuvata jotain useita kuukausia kestävää kamelimatkaa kiinnostavalla tavalla ja tässä oltiin joiltain osin onnistuttukin, mutta ei Tracks silti täysosuma ollut. Silti tällaisia genren elokuvia joissa naiset ovat pääosissa aliedustettuja olisi kiva nähdä lisääkin.

Surullisinta pätkässä oli Diggityn kohtalo.

***1/2

Ohjaaja:John Curran (Kirjava huntu, Praise)
Pääosissa:Mia Wasikowska, Adam Driver, Lily Pearl
Kesto:112min
Valmistusmaa:Australia

Blue Jasmine (2013)

Woody Allenin ohjaama Blue Jasmine kertoo naisesta, joka kokee rikkauden jälkeen äkkiköyhyyden tässä modernissa "Viettelysten vaunussa". Cate Blanchett pokkasi roolistaan Oscar-pystin.

Jasmine (Cate Blanchett) haikailee mennyttä elämäänsä New Yorkissa rikkaan liikemiehen (Alec Baldwin) kanssa, jonka varakkuus vietiin hänen hämäräbisneksien paljastuttua. Jasmine menee siskonsa Gingerin (Sally Hawkins) luokse San Franciscoon häntä koipien välissä asumaan vaikka häpesikin häntä ollessaan seurapiirimaailman huipulla. Ginger elää tavallista työväen elämää työskennellen kaupassa ja seurustellen Jasminen määritelmää käyttäen "luusereiden" kanssa.

Jasmine aloittelee elämäänsä alusta hermoromahduksensa jälkeen tavoitteenaan saada online-tutkinto sisustussuunnittelusta. Hän kuitenkin tapaa miehen (Peter Sarsgaard) joka vaikuttaa pääsylipulta pois köyhyydestä. 

Ohjaaja Woody Allen seurailee kohtauksen kulkua
Cate Blanchettin loistavan roolisuorituksen ympärille rakentuvaa elokuvaa on mielenkiintoista katsoa. Caten suoritus on suorastaan hypnoottisen hyvä. Vaikka elokuvassa onkin paljon Woodylle ominaisia piirteitä kuten psyykkisesti häiriintynyt päähenkilö, paljon henkilöhahmoja sekä puhetta, ei se tunnu kuitenkaan hyvässä mielessä "Woodymaiselta"; tunnusomainen dialogi on vaihtunut Caten esittämän hahmon monologeihin.

Elokuva poukkoilee luonnollisesti Jasminen menneisyyden sekä nykypäivän välillä. Typecastattu Alec Baldwin sopii hyvin rikkaan miehen rooliin kuten jo todettu hittisarjassa 30 Rock. Sally Hawking Gingerinä on myös varsinainen piristysruiske elämän viemänä naisena, joka huomaa, että oma vaatimaton elämä onkin aikasta hyvä kun vertaa sitä siskonsa nousuun ja tuhoon. 

Oman tyydytyksensä tuo myös se kun näkee rikkaan putoavan la-la-landista syömään samaa leipää kuin me muutkin. 

Viihdyin.

****

Pääosissa:Cate Blanchett, Alec Baldwin, Peter Sarsgaard
Kesto:98min
Valmistusmaa: