sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Megamind (2010)

Katsastin kaverini kanssa alesta ostamani piirretyn - Megamind

Avaruudesta saapuu kaksi vauvaa maapallolle. Molemmilla on ominaislaatuisia kykyjä. 

Toinen vauvoista päätyy kaikkien rakastamaksi kaupungin sankariksi Metromieheksi (Brad Pitt) ja toinen kaupunkia terrorisoivaksi Megamindiksi (Will Farrell), jonka useimmat masterplanit menevät pieleen. Eräänä päivänä kun Megamind on taas kerran kidnapannut Metromiehen tyttöystäväksi luulemansa Roxannen (Tina Fay), niin kaikkien yllätykseksi Megamind onnistuukin pirullisessa suunnitelmassa ja tuhoaa tyttöä pelastamaan tulleen Metromiehen kuoliaaksi.

Yllättäen kaupungin haltijaksi päädyttyään, tajuaa Megamind, että on tylsää ilman Metromiestä. Tylsyyteensä hän päättääkin luoda oman supersankarin Metromiehen hilsettä apuna käyttäen. Metromiehen essenssi, jonka Megamindin tulee ruiskuttaa supersankariksi valitsemaansa henkilöön, päätyy vahingossa Roxannen idioottimaiseen kameramieheen Haliin (Jonah hill).

Hal saa supervoimat ja alkaa kutsua itseään Titaniksi. Kaikki ei mene kuitenkaan kuten suunniteltu, Halista tulee nimittäin Roxannen torjuttua tämän romanttiset lähentelyt pahis eikä hyvis. Megamind joutuu moraalisten valintojen eteen kun tämän kotikaupunki on oikeasti vaarassa tuhoutua ja on onnistunut luomaan romanttisia tunnelmiakin Roxannea kohtaan.

Elokuvaa siivittää rokki; AC/DC, Ozzy ja Guns n' roses.


Elokuva oli mielestäni laadullisesti epätasapainoinen. Siinä oli paljon hyviä ideoita, mutta myös paljon turhaa sekoilua, joka teki joskus elokuvan katsomisesta aika rasittavaa. Will Farrell oli hauska Megamindina ja itse hahmokin oli mielenkiintoinen; Pahis, joka ei oikeastaan ole läpi paha. Kuitenkin ulkoisen olemuksen toteutus oli heikko isoine päineen ja pukinpartoineen. Brad Pitt alfauroksena sopi hyvin Metromieheksi vaikka rooli jäikin aika minimiin. Jonah Hillin esittämä Hal oli hahmona todella rasittava, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin olla ihastunut Roxanneen. Tina Fey puolestaan Roxannena sopi hyvin.

----SPOILER ALERT-----------

Olin suhteellisen järkyttynyt ja positiivisesti yllättynyt kun Metromies kuoli niin elokuvan alussa. Hänen luurankonsakin näytettiin. En tiedä minkä ikäisille elokuva oli tarkoitettu, mutta aika rankka ratkaisu - virkistävää. Kun sitten loppupuolella paljastui, että Metromies olikin vain lavastanut kuolemansa ja oli löytänyt todellisen kutsumuksensa Musiikkimiehenä, niin oli se mielestäni oikein oiva loppu. Jotenkin salaisesti helpotuinkin, että Megamind ei ollut oikeasti tappanut ketään. 

"Epätrendikäs" rock-musiikkiratkaisu oli kiva.

Jotain hyvää, mutta jotain huonoakin.

**1/2

Ohjaaja: Tom McGrath
Pääosissa: Will Ferrell, Jonah Hill ja Brad Pitt
Kesto: 95min
Valmistusmaa: USA


tiistai 27. marraskuuta 2012

Movie Monday #70 - Get away from her you bitch

Movie monday:
Hän on vahva, hän on kova, hän rokkaa. Ja hän on nainen. Kuka on coolein, kovin, viilein, paras ja loistavin naishahmo elokuvissa? Nyt ei siis välttämättä haeta Ellen Ripleyn kaltaista toimintasankaritarta vaan muuten vaan naishahmoa, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen.

Minähän olen kovin innoissani miltei elokuvasta kuin elokuvasta, jos nainen on siinä johtamassa ja vakuuttamassa. Eikä ole välttämättä mikään lahopää.

Eli ainaki Ripley, Connor ja Hiipivän tiikerin Jen. Myös Linda Fiorentino vakuuttaa cooliudellaan vaarallisena viettelijättärenä. Olen myös aina ihaillut Jennifer Connellya. Demi Mooren roolihahmo sotilas Janena oli myös aika kova.

Valitsen nyt yhden monien joukosta - The Bride


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Episodes: Season 1 (2011)

Ostin Anttilan alesta Episodes-sarjan ensimmäisen kauden.

Sarjan keskiössä ovat britannialainen käsikirjoittaja pariskunta Beverly (Tamsin Greig) sekä Sean (Stephen Mangan). Pari on juuri tehnyt menestyssarjan Limey boysin, joka voittaa briteissä palkintoja. Sarja kertoo eliittikoulusta ja tämän rehtorista. Palkintogaalassa heitä lähestyy jenkkiläinen tuottaja Merc (John Pankow), joka on kiinnostunut tekemään sarjasta amerikkalaisversion ja kutsuukin parin LA:han.

Bevin ja Stephenin tartuttua tarjoukseen huomaavat he, ettei sarjan kääntäminen jenkkien makuun suju aivan saumattomasti. Ensimmäinen ongelma tulee vastaa kun Merc haluaa, että pääosaa tulee esittämään Matt LeBlanc. Brittien palkittu sarja vääntyy LA:n kasvojenkohotuksessa sarjaksi jääkiekkovalmentajasta ja sarja saa nimen Pucks! 

Beverly vihaa LA:ta ja on valmis jo palaamaan Britteihin, hän ei usko niin huonon pilotin kuin Pucks! menestyvän, mutta kaikkien yllätykseksi koeyleisö rakastaa showta ja sarja valitaan tuotantoon.  Tähän loppuukin ensimmäinen Episodesin tuotantokausi. 


Mielestäni sarja oli ihan hauska. Pidin varsinkin Black booksista tutusta Tamsinista eli sarjan Beverlystä. Hänen brittiäläinen kyynisyys oli sopiva vastapaino jenkkien meiningille. Sarjan tuotantotiimi oli myös kuvattu tarpeeksi ylilyöden kun kaikki mielistelivät rahamies Merciä, että siitä tuli hauskaa katsottavaa. Matt LeBlancissa oli sopivaa  itseironiaa eikä hänessä ollut nähtävissä Frendit-sarjan Joey-hahmoa. Sarjan kunnianhimoinen yritys yhdistää jenkki- ja brittisarja on ihailtavaa.

Sarjaa katsoi mielellään, mutta en kovinkaan usein ääneen asti nauranut. Ihan jees.

***

Luojat: David Crane, Jeffrey Klarik
Pääosissa:Matt LeBlanc, Tamsin Greig ja Stephen Mangan
Kesto:30min/jakso
Valmistusmaa: USA, UK

The Ides of march (2011)

Katsastin George Clooneyn ohjaaman elokuvan Vallan kääntöpuoli (The Ides of march).

Kuvernööri Mike Morris (George Clooney) on demokraattien ehdokas presidentiksi. Hänen vaalikampanjaa vetävä Stephen Mayers (Ryan Gosling) on vakuuttunut siitä, että Morris tulee muuttamaan maailman paremmaksi ja siksi ajaakin tätä presidentiksi idealistin raivolla. Mayers tutustuu vaalikampanjassa työskentelevään 10 vuotta nuorempaan harjoittelijaan Mollyyn (Evan Rachel Wood) ja saa tietää, että Morris ei olekaan ihan niin puhtoinen kun on luullut.

Republikaanien presidenttiehdokkaan vaalikampanjaa vetävä Tom Duffy (Paul Giamatti) yrittää saada Mayersin omaan tiimiinsä töihin ja kutsuukin tämän salaiseen tapaamiseen, joka uhkaa tuhota Mayersin poliittisen uran kun tieto tapaamisesta vuotaa lehdistöä elokuvassa edustavalle Idalle (Marisa Tomei).

Tapahtumat Morrisin vaalikampanjan ympärillä koulivat idealismin pois Mayersista kun hän alkaa ymmärtämään - vallan kääntöpuolen.

Elokuvassa voi nähdä myös Philip Seymour Hoffmanin Mayersin pomona.


Tavallaan toivoisin, että en olisi tiennyt kuka elokuvan on ohjannut ennen kuin näin sen. Nyt en voinut välttyä ajatukselta, että George yrittää olla fiksumpi kuin onkaan. Elokuvassa on mielestäni tiettyä teennäistä nokkeluutta. Vihaan myös sitä kun näen tunnetun näyttelijän ohjaajaman elokuvan  ja näen ohjaajan maneereja pääosanesittäjässä, kuten Tom Hanksin That thing you do:ssa, jossa pääosanesittäjä on käytännössä nuori Tom itse. Nyt näin Georgemaisuutta Ryanissa kun hän puhui flirttaillen Mollylle Georgemainen hymy huulilla. Saatoin tietysti vain kuvitella kaiken ja siksi toivoisinkin, että en olisi tiennyt elokuvan ohjaajaa.

Elokuvassa on paljon laadukkaita näyttelijöitä eikä sen juoni huonokaan ole. Ehkä sen heikkous olikin siinä, että ei ollut mitenkään yllättävää, että presidenttiehdokas ei ollutkaan mikään puhdas pulmunen tai että Mayersin idealismi tulee katoamaan elokuvan edetessä. 

Elokuvaa oli ihan miellyttävä seurata, mutta ei se tajuntaa räjäyttänyt.

***

Ohjaaja: George Clooney (Good night, and good luck)
Pääosissa: Ryan Gosling, Paul Giamatti, George Clooney and Philip Seymour Hoffman
Kesto:101min
Valmistusmaa: USA

lauantai 24. marraskuuta 2012

Angel: Season 1 (1999-2000)

Angel on spin-off televisiosarjasta Buffy the vampire slayer

Katsoin joskus jakson Buffysta kun se tuli ensimmäisen kerran televisiosta ja pidin sitä täysin typeränä. Ystäväni kuitenkin vakuutti, että kyseessä on varsin kiva sarja, jos antaa sille mahdollisuuden ja päätinkin lainata vuosia myöhemmin sarjan boksin kirjastosta. Kausi oli joku kuudes. Yllätyksekseni tykästyin meininkiin lähinnä Spike-hahmon takia. Sitten katsoin Angel-sarjaa pari jaksoa kun se tuli televisiosta ensimmäistä kertaa ja pidin sitä taas aivan typeränä. Nyt päätin ostaa Anttilasta ensimmäisen kauden kun sen sai alle kuudella eurolla ja antaa sille samanlaisen mahdollisuuden kuin aikoinaan Buffylle. No, pidinhän minä ihan tästäkin.

Angelin ensimmäinen kausi luo pohjan sarjalle. Angel (David Boreanaz) on siis vampyyri jolla on sielu eikä enää halua tehdä pahaa ihmisille vaan haluaa auttaa heitä. Angel asustelee LA.ssa - enkelten kaupungissa - saadakseen etäisyyttä Sunnydalen kuviohin jossa hänen suhteensa Buffyyn päättyi ikävästi. LA:ssa hän kohtaa myös Sunnydalesta tutun Cordelian (Charisma Carpenter), joka havittelee elokuvatähden uraa epämenestyksellisesti. Cordelia lyöttäytyykin nopeasti Angelin seuraan ja päättää että heidän pitää perustaa etsivätoimisto, jotta voi velottaa apua tarvitsevilta jonkinlaisen korvauksen. 

Angel ja Cordelia saavat nopeasti lisää seuraa kun puolidemoni (Glenn Quinn) ilmoittaa heille saavansa näkyjä hädässä olevista ihmisistä korkeimmilta olennoilta, joita Angelin tulisi auttaa. Tämä puolidemoni on noin puoli kautta mukana kunnes häipyy kuvioista ja siirtää näkynsä Cordelialle. Demonin paikan sarjassa ottaa myöskin Buffysta tuttu Wesley (Alexis Denisof), jolla on paljon kirjatietoutta, mutta toiminnallisessa puolessa puutteita. Angel elää samassa demonien, vampyyrien ja muiden olioiden täyttämässä maailmassa kuin Buffykin. Sarjassa vieraileekin Buffy sekä muita tuttuja hahmoja kuten Faith (Eliza Dushku) ja Spike (James Masters). Sarjassa nähdään yhtenä vakiokasvona ryhmästä ulkopuolella oleva poliisinainen (Elisabeth Röhm), joka tekee ajoittain yhteistyötä Angelin kanssa.

                                                     Mainiosta jaksosta "The Ring"

Pidin sarjasta siinä, että se oli tyyliltään samanlainen kuin Buffy; jaksot vaihtelivat hauskoista draamoihin. Olikin virkistävää, että synkkä Angel-hahmo sai sarjassa joskus humoristisia piirteitä, esimerkiksi kun hänet pyydettiin tanssimaan ja hän kuvittelee itsensä tanssilattialle kova meininki päällä ja sitten kuvitelmistaan vetäydyttyään ilmoittaa lyhyesti: i don't dance - priceless (videoklippi arvostelun lopussa). Mielestäni Angelia esittävä David onkin mainio rooliinsa. En Buffyssä häneen lämmennyt, mutta Bones-sarjan kautta opin tykkäämään. Cordelia oli mielestäni kaikkein rasittavin hahmo Buffyssä enkä täysin hänestä pidä tässä Angelissakaan, mutta en nyt enää häntä vihaakaan. Ja onhan hän hyvä vastapaino vakavalle Angelille. Faithin ja Spiken vierailut olivat mielenkiintoisia. Pidin molemmista hahmoista jo Buffyssa.

Sarjassa on myös omat puutteensa kuten hyvin samantapainen meininki kuin Buffyssä eli ei hirveän innovatiivinen siinä mielessä, mutta ei tietenkään kovin erilaiseksi tarkoitettukaan. Jakso jossa Buffy vierailee (ilman Faithia) on mielestäni kauden tylsintä antia, jotenkin ei jaksa enää sen parisuhteen vatvomista. Vaikka erilaisia demoneita on keksitty mukavasti, niin silti tietyltä toistolta ei voi välttyä.

Kaiken kaikkiaan varsin koukuttava sarja, jos ei mikään huippu hyväkään.

Koko kausi pyörii mielestäni siinä **1/2 ja *** välillä.

 Luojat: David Greenwalt, Joss Whedon
Pääosissa: David Boreanaz, Charisma Carpenter ja Alexis Denisof 
Kesto:44min/jakso
Valmistusmaa: USA 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Movie Monday #68 - Elävät kuolleet

Movie monday: Kerro suhteestasi elävistä kuolleista kertoviin elokuviin. 

Tykkään kyllä Zombie-elokuvista. Pidän varsinkin vanhoista klassikoista kuten Braindead, Re-Animator tai Romeron zombeiluista. Uudemmistakin menee jotkin kuten Shaun of the dead tai Planet terror.

Zombeissa on jotain humoristista, mutta samalla pelottavaa kun ne mennä löntystelee ja saattaa syödä aivosi. Zombie-elokuvia kun on tehty nyt jo niin monta, niin soisi, että jokin ajatus olisi elokuvan takana eikä vain rahastettaisi zombiesekoilulla.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

The Long Kiss Goodnight (1996)

Katsastin eilen kakkoselta tulleen Renny Harlinin ohjaaman The Long kiss goodnight elokuvan.

Samantha Caine (Geena Davis) on  mukava perheenäiti, jolla on yksi lapsi ja aviomies. Samantha on elänyt uutta elämäänsä 8 vuotta, hän kun ei muista entisestä elämästään mitään. Samanthan elämä järkkyy, kun hänen kotiinsa rynnistää mies, jolla on aikomus tappaa tämä. Perheensä vaarantuessa, päättää Samantha selvittää menneisyytensä, että saa tietää miksi hänet halutaan hengiltä. Samantha palkkaa halvan yksityisetsivän (Samuel L. Jackson) ja yhdessä heillä alkaa vähitellen selvitä, että Samanthan oikea nimi on Charly ja että hän oli aikaisemmin valtion palkkaama murhaaja. Nyt he jotka olivat ennen hänen hitlistillään ovatkin tämän vanhan pomon ystäviä.

                                                            Craig Bierko ja Geena Davis

Tykkäsin elokuvasta silloin ysäriluvulla. Geena oli niin kaunis ja cool ja olihan se siistiä, että oma suomalainen Renny oli sen ohjannut, puhumattakaan hauskoista Finlandia vodka viittauksista! Nyt hieman vanhempana oli osa hohtoa kadonnut ja Finlandia vodkalla löträäminen tuntui koomiselta. Elokuvan iskevät one-linerit olivat myös aika huvittavia, mutta ei mitenkään erityisen negatiivisella tavalla. Aika oli kuitenkin kestänyt Samuel L. Jacksonin loistavan roolisuorituksen pikkunilkkinä eikä Geenakaan huono ollut. 

Elokuvan idea on mielestäni mielenkiintoinen. Palkkamurhaaja, joka menettää muistinsa ja päätyy pullantuoksuiseksi perheenäidiksi. Geena oli uskottava molempina. Elokuvan heikompana antimena  pidin stereotyyppisiä vihollisia. Jotenkin tuli Die hard kakkonen mieleen; Paljon räjähdyksiä ja tiukkaa toimintaa lumisissa maisemissa. Loppua oli myös pitkitetty kyllästymiseen asti. En erityisemmin pitänyt pääpahaa esittävästä Craig Bierkosta. Mietin vain koko ajan, että mistä hän oli tuttu ja joku komedia tuli mieleeni. Pelottavampi pääpaha olisi ollut nyt hieman sivussa ollut David Morse.

Paljon hyvää, mutta paljon tusinatoimintaakin. 

***

Ohjaaja:Renny Harlin (Born american, Cliffhanger)
pääosissa: Geena Davis, Samuel L. Jackson ja Yvonne Zima
Kesto: 121min
Valmistusmaa: USA

tiistai 13. marraskuuta 2012

Movie Monday #67 - porukka

Movie Monday:
Leffoista löytyy usein tiimejä, porukoita jotka tekevät kaiken yhdessä, puhaltavat yhteen hiileen ja täydentävät toisiaan. Mikä on sinun suosikkiporukkasi?

Minä tykkään monistakin poppoista vaikka Hopon poppoosta, mutta vastaan kuitenkin Watchmenin uuden sukupolven supersankarit:


Niin joo, en nyt tiedä puhaltavatko nämä yhteen hiileen tai tekevät kaiken yhdessä, mutta kiva porukka silti.

lauantai 10. marraskuuta 2012

30 Minutes or Less (2011)

Katsastin suurmenestystä niittäneen elokuvan 30 minutes or less. Tai ei nyt ehkä suurmenestystä. Hyvä, että joku edes nimen kuullut. Elokuva on Zombielandin ohjaajan kätösistä ja pääosassakin komeilee samasta elokuvasta tuttu Jesse Eisenberg.

Nick (Jesse Eisenberg) on pizzalähetti, jonka paras kaveri on intialainen opettaja Chet (Aziz Ansari). Eräänä päivänä Nick vie pizzan rikollisille (Danny McBride ja Nick Swardson), jotka kytkevät hänet pommiliiviin ja uhkaavat räjäyttää Nickin kappaleiksi, jos ei saa 8 tuntiin mennessä kokoon 100 000 dollaria. Miehet tarvitsevat rahat palkatakseen palkkamurhaajan (Michael Peña) tappamaan toisen miehen rikkaan isän (Fred Ward), että perisi rahat itselleen. 

Nickillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryöstää pankki saadakseen rahat kokoon ja siihen hän saa avun intialaiselta ystävältään. 


Elokuvassa oli paljon koomikoita ja heidän dialogit tai monologit olivatkin tämän elokuvan suola. Ainoa ongelma oli siinä, että keittiössä taisi olla liian monta kokkia. Kun yritettiin tuoda mahdollisimman paljon hauskuutta tuomalla paljon hauskoja ihmisiä samaan elokuvaan, niin unohtui hieman elokuvan kokonaisuus. Juoni jäikin hyvin köyhäksi ja kohtaukset toisistaan irrallisiksi. 

Jesse ei oikein tuonut mitään uutta elokuvaan ja taitaakin olla yhden soinnun miehiä. Mukaan oli ujutettu yksi facebook vitsikin kuinka hän ei tykkää siitä. Ilmeisesti jonkinlainen viittaus The Social networkiin.  Hänen kaverin virkaa toimittanut Aziz oli mielestäni koko elokuvan hauskin jätkä. Ilmeisesti tyyppi on stand-up koomikko. Hänen juttujaan olisi voinut kuunnella enemmänkin.

Taas yksi tällainen nuorille miehille suunnattu tisseillä maustettu komedia, jossa oli jotain ideaa, mutta hukkui turhuuden uumeniin. 

Kissakin protestoi ja pissasi tuolin alle elokuvan aikana.

**1/2

Ohjaaja: Ruben Fleischer (Zombieland)
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Danny McBride ja Nick Swardson
Kesto:83min
Valmistusmaa:Saksa, Kanada, USA

tiistai 6. marraskuuta 2012

Bill Bailey: Tinselworm (2008)

Katsoin Bill Baileyn stand-up esityksen taltionnin Tinselwormin. Bill Bailey tuli minulle tutuksi Black Books -sarjan kautta hauskana Mannyna. Ajattelin, että ehkäpä Bailey on hauska mies myös itseksensä. Ihan hauskahan hän oli, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. 


Musiikki oli suuressa osassa Billin esityksiä, joskus toimivassa määrin ja joskus taas ei. Sketsi Kraftwerkin Eldonin kanssa oli vähintäänkin hämmentävä. Yhtään erittäin hauskaa sketsiä ei häneltä irronnut, mutta muutama hymistelyn arvoinen juttu kyllä. Mitään tiettyä teemaa vitsien aiheissa ei ollut; Bill sivusi niin politiikkaa, elokuvamusiikkia kuin housuprässiäkin. Miehen olemus onkin koomisempi kuin hänen juttunsa.

Billin stand-up keikka päättyi omituisesti musisointiin intialaisen kuoron kanssa. Musiikkiessitykset eivät olleet hauskoja tai edes hauskoiksi tarkoitettukaan. Joten hieman irralliselta kokonaisuudelta tuntui tuo lopun musiikkiesitys. 

Ei pärjännyt Carlinille, Gervaisille eikä Hicksille.

**

Pääosissa: Bill Bailey, Kevin Eldon

Movie Monday #66 - My Holy Trinity

Movie mondayssa kyseltiin vaikeita, nimittäin oman fantasiatrion kokoonpanoa.

Moni asiahan toimii paperilla, mutta sitten käytäntö ontuu.

Ehkä luotankin siis toimivaksi todettuun kaksikkoon, eli Cronenber ja Viggo saisivat tehdä toisenkin...tai siis neljännen, kuten Noir ystävällisesti kommenteissa huomautti, yhteistyöelokuvan. Kolmanneksi pyöräksi vaunuun voisin valita vaikkapa Charlie Kaufmanin kässärintekijäksi.




lauantai 3. marraskuuta 2012

Killers (2010)

Katsoin eilen televisiosta tulleen Killersin. Ei olisi pitänyt.

Ashton Kutcher näyttelee salaista agenttia nimeltä Spencer Aimes, joka tapaa työmatkallaan Nizzassa lomareissulla olevan Jenin (Katherine Heigl). Spencer ja Aimes rakastuvat toisiinsa, muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Spencer päättää jättää vaarallisen työn taakseen. Pariskunta eleleekin leppoisasti muutaman vuoden kunnes Spencerin vanha työnantaja antaa uuden keikan Spencelle.

Käy ilmi, että Spencen ja Jenin elämää ollaan tarkkailtu jo pidemmänkin aikaa ihmisten toimesta, jotka haluvat Spencen hengiltä. Puolet elokuvasta meneekin pakoillessa näitä tappajia. Käy myös ilmi, että Jen on raskaana.


Ashton Kutcher ei osaa näytellä. En itse asiassa saa nyt mieleeni yhtään hyvää elokuvaa, jossa hän olisi ollut pääosissa. Huomasinkin juuri, että hän on voittanut roolisuorituksestaan Razzien. Voitto suorituksestaan Teen choice awardissa kertoo puolestaan sen miksi hänet kuitenkin jatkuvasti kiinnitetään pääosiin taidottomuudestaan huolimatta. Heigl on mielestäni ihan hauska näyttelijätär, mutta ei pystynyt pelastamaan tätä kamalaa kurapätkää omalla yksiulotteisella roolillaan. 

Elokuvassa oli liikaa sekoilua enkä minä ainakaan kerennyt tykästymään pariin niin paljon, että en olisi toivonut heidän kuolemaansa.  Sivujuoni Jenin isästä (Tom Selleck) kuinka hänkin oli oikeasti salainen agentti oli typerä. 

Tämä elokuva laahasi syvällä mudassa.

*

Ohjaaja: Robert Luketic (Blondin kosto, The Ugly truth)
Pääosissa:Katherine Heigl, Ashton Kutcher ja Tom Selleck
Kesto:100min
Valmistusmaa:USA


torstai 1. marraskuuta 2012

The Exorcism of Emily Rose (2005)

Katsastin Halloweenin kunniaksi televisiosta tulleen Emily Rosen riivaajan (The Exorcism of Emily Rose).

Emily Rosen (Jennifer Carpenter) kuolemasta syytetään isä Moorea (Tom Wilkinson). Hän kun oli suositellut Emilylle ja tämän perheelle, että Emily jättäisi lääkityksensä ja kokeilisi manausta. Moore nimittäin uskoi, että Emily oli vallattu demonin toimesta. 

Moore saa puolustusasianajakseen agnostikoksi itsensä julistavan uransa etenemiseksi jutun ottavan Erin Brunerin (Laura Linney). Syyttäjänä toimii puolestaan tiukka Ethan Thomas (Campbell Scott), jonka pääargumentti on, että jos Emily olisi jatkanut lääkitystä ei hän olisi kuollut. Oikeudenkäynnin edetessä meille esitetään mitä oikein tapahtui Emily Roselle. 


Emily Rose kulki Manaajan jalanjäljissä kuvaillessaan ruumiin valtaanoton kielillä puhumisena, nivelten omituisena taipumisena sekä suloisen tytön muuttamisena kammotukseksi. Uutta elokuvassa oli sen tapahtumien sijoittuminen oikeussaliin. Isä Mooren oikeudenkäynti oli ihan mielenkiintoista katsoa. Kliininen sali kuitenkin katkaisi pelottavat riivaustapahtumat, että elokuva ei säilyttänyt Manaajan kaltaista intesiteettiä. Ja kun yksi manauselokuva on jo tehty niin hyvin kuin Manaaja, niin on vaikea tarjota mitään uutta genreen. 

Linney oli vakuuttava kovapäisenä lakinaisena, jonka omat vakaumukset alkavat horjua. Isä Mooren olisin vaihtanut Wilkinsonista johonkin muuhun. Hän ei ollut mielestäni tunteidensa osalta tarpeeksi vakuuttava miehenä, joka on kokenut kauheuksia. Hänen viimeisen todistuslausunnon lopussa ollut itkukaan ei ollut kovin uskottava. Sinällään kuitenkin ihan hauska idea tehdä tällainen oikeussalidraama manaus aiheesta, kuinka Linneyn hahmo yritti todistaa manauksen mahdollisuuden tieteellisesti.

Elokuva oli ihan jännä, lähinnä sen takia, että ei koskaan tiennyt mitä ällöttävyyksiä riivattu Emily seuraavaksi teki. Silti ihmettelen yhtä tyyppiä, joka sanoi, että tämä on hänen lempielokuvansa. Siis kaikista maailman elokuvista. Tämä? No, makunsa kullakin.

**1/2

Ohjaaja:Scott Derrickson
Pääosissa: Laura Linney, Tom Wilkinson ja Shohreh Aghdashloo
Kesto:119min
Valmistusmaa: USA