sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Jigureul jikyeora!/ Save the green planet! (2003)

Save the green planet! (Jigureul jikyeora!) on eteläkorealaista sci-fi komediaa. 

Lee (Ha-kyun Shin) uskoo, että yritysjohtaja Kang (Yun-shik Baek) on maapallon tuhoa hautova Andromedalainen alieni ja päättääkin lapsekkaan tyttöystävänsä Su-nin (Jeong-min Hwang) kanssa kidnapata hänet. Kang joutuu kokemaan pahanlaista kiduttamista kun Lee pääsee hänen kanssaan vauhtiin. Leen mielenterveys on kyseenalainen hänen kokemansa traumaattisen historian takia, johon Kangkin liittyy. Etsivä Choo (Jae-yong Lee) alkaa tutkia Kangin outoa katoamista ja pääsee Leen jäljille. Kaikkien yllätykseksi Lee ei olekaan niin hullu miltä aluksi on vaikuttanut.

Alienin kidutushommissa
Save the green planet tarjoilee sekopäistä häröilyä jo siinä määrin, että sen katsominen ei ole enää vähän ajan kuluttua kiinnostavaa. Nopeasti vaihtuvat kohtaukset ja pomppivat juonikuviot eivät jaksaneet enää tällä toisella katsomiskerralla naurattaa yhtään. Muistaakseni Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla se onnistui huvittamaan niinkin paljon, että minulle jäi muistikuva että se kannattaa omaksi ostaa. Nyt kuului katsellessani vain mielikuvallista sirkkojen siritystä.  

Elokuvan ideahan on sinällään ihan hauska mielenterveysongelmista kärsivästä salaliittoteoreetikosta, joka onkin oikeassa.

**1/2

#elokuvahaaste2016 (28. Elokuva, jonka nimessä on väri)

Ohjaaja:Joon-Hwan Jang
Pääosissa: Ha-kyun Shin, Yun-shik Baek, Jeong-min Hwang
Kesto:1h58min
Valmistusmaa: Etelä-Korea

Korso (2014)

Korso on elokuva korsolaisista nuorista. Itsekin olin aikoinani korsolainen nuori.

Markus (Mikko Neuvonen) asuu Korsossa eikä hänellä ole oikein kunnon suuntaa elämässään. Hän haluaisi pelata koripalloa ämmattilaisena ja suunnitteleekin matkustavansa New Yorkiin katukoripallokisoihin, josta hän voisi "tulla löydetyksi". Koulun keskeyttänyt Markus viettää päivänsä kavereiden kanssa hengaten, koripalloa tyhjässä varastotilassa pelaten ja juopotellen. 

Markus tarvitsee rahat unelmamatkalleen, jotka päättää lainata baarin omistavalta Hartikaiselta (Iiro Panula). Laina on kuitenkin takaisinkin maksettava ja Markus kavereineen sortuu Hartikaisen painostavan nyrkin alla kuutamokeikkailuun. 

Markuksen siskon (Iida Lampela) tummaihoinen poikaystävä Jojo (Richmond Ghansah) naureskelee Markuksen tyhmälle unelmalle. 

http://bufo.fi/press/korso/
Korsolaiset tappaa aikaa
Korso on lähiö siinä missä muutkin lähiöt. Lähiöitä asuttaa tavalliset työssäkävijät siinä missä yhteiskunnasta syrjäytyneetkin. Korso-elokuva keräsi kaikki kliseet yhteen kertomalla tarinan tällaisesta syrjäytymisvaarassa olevasta Markus nuoresta, joka asuu 1.) yksinhuoltajalla, 2.) on työtön, 3.) alkoholi maistuu, 4.) omaa vanhentuneen "amiskampauksen", 5.) tukeutuu rikolliseen toimintaan, 6.) heittää kevyen rasistista läppää, 7.) raivoaa sossun luona.

Olisin kaivannut jonkinlaista Markuksen taustan tarkempaa valotusta, että miten hän oli päätynyt nykyiseen tilaansa. Tuntui että elokuvassa oletettiin, että kaikki tarvittava motiivi löytyi siitä, että hän asui Korsossa. Markuksen äiti ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta lastensa elämästä, mutta hänenkään hahmoonsa ei menty sen syvemmälle vaan parin "ylinäytellyn" kohtauksen ajateltiin riittävän osoittamaan, että hän ei oikein jaksanut lapsiinsa panostaa. 

En ymmärrä mikä elokuvan pointti oli. Markus oli niin elämän lyömä että ei mennytkään New Yorkiin katukoripallokisoihin ja sitten elokuva olikin jo lopussa ja yhtäkkiä hän olikin saanut elämänsä järjestykseen ja matkarahat matkustamiseen tajuten ettei ole ammattilaistasoa koriksessa. Katsojalle ei selitetty että miksi näin kävi. Tukka oli vaan leikattu siistimmin, sisko oli lukiossa ja kaikki olikin tosi jees: "kyllä sinäkin voit onnistua vaikka asuisit Korsossa"...justiinsa...

Elokuvassa oli kuitenkin ihan kiva bongata Korson keskustan maisemia eikä Markusta näytellyt Mikko Neuvonen huono näyttelemisessään ollut.

**1/2

#elokuvahaaste2016 (32. Elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi (tai Suomeen).

Ohjaaja:Akseli Tuomivaara
Pääosissa: Jukka-Pekka Siili, Iiro Panula, Iida Lampela
Kesto:1h 24min
Valmistusmaa: Suomi

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

The Boston Strangler (1968)

Bostonin kuristaja (The Boston Strangler) perustuu tositapahtumiin Bostonissa riehuneesta sarjamurhaajasta.

John S. Bottomly (Henry Fonda) saa johtaakseen tutkimusta Bostonissa villitsevän sarjamurhaajan löytämiseksi. Uhreikseen murhaajalle valikoituu aluksi vanhoja mummoja, mutta myöhemmin naisten kirjo sekalaistuu. Murhaaja kuristaa ja seksuaalisesti pahoinpitelee uhrinsa. Syyllisen löytämiseksi käytetään kaikkia apuja, jopa selvännäkijää. Myös kaikki poliisille tutut perverssit käydään läpi, mutta mitään ei tahdo löytyä. Syylliseksi osoittautuukin Albert (Tony Curtis), tavallisen oloinen perheenisä, joka kärsii skitsofreniasta. Albertille toisen persoonansa kamalat teot alkavat palautua mieleen vasta Johnin rankan kuulustelun jälkeen. 

John kuulustelee kuristajaa
Bostonin kuristaja oli jännä murhamysteeri, joka käytti mielenkiintoista split-screen-teknologiaa sanomansa perille tuomiseksi. Toisessa kuvassa makaava ruumis ja toisessa kuvassa tapahtumat juuri ennen ruumiin löytämistä nosti niskakarvat pystyyn. Paikoin ruutujen jakaminen oli hieman häiritsevää, mutta useimmiten hauska tehokeino. Tony Curtis teki myös loistavan roolin kaksoiselämää viettävänä murhaajana. Tapahtumat aina Albertin pidättämiseen ja kuulusteluun asti pitivät mielenkiinnon yllä, mutta lopun kuulustelujakso oli hieman pitkäpiimäinen ja lukuisten "murhaaja olikin skitso -elokuvien" historian takia loppuratkaisu ei ollut enää niin jännä kuin ehkä tuloaikanaan vuonna 1968. 

***1/2

#elokuvahaaste2016 ( 49. Jännityselokuva, jossa ratkotaan murhaa)

Ohjaaja:Richard Fleischer
Pääosissa:Tony Curtis, Henry Fonda, George Kennedy
Kesto:1h56min
Valmistusmaa:USA

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesäkaverit (2014)

Hankoon...jotain pakoon ja Hankoon...Kesäkavereista tulee ensimmäisenä minulla mieleen Kashmir-puseron ärsyttäväksi ralliksi muodostunut "Hanko-biisi", joka kaikasi elokuvan tuloaikana joka tuutista.

Iiris (Anna Paavilainen) ja Karoliina (Iina Kuustonen) ovat kaverukset jotka ovat saaneet kesätöitä kahvilasta Hangosta. Tarkoituksena on bilettää ja ottaa arskaa. Iiris ei tiedä mitä haluaa elämältään ja tekeekin jos mitä hommia ulkomailla. Karoliina puolestaan valmistuu pian tuplamaisteriksi ja kipuilee gradujensa kanssa. 

Töissä he lyöttäytyvät yksinkertaisen Eevan (Minka Kuustonen) kaveriksi ja pääsevät hänen avullaan asumaan kivaan huvilaan kesäksi. Tytöt pitävätkin hauskaa, mutta kolhuilta ei voida välttyä kun mukaan tulee pari miespuolista säätöä. 

Elokuvassa voi nähdä myös Pihla Viitalan, Aku Hirviniemen ja Eero Ritalan.

Kesäkaverukset
Kesäkaverit oli ihan hauska ja kepeä kesäelokuva. Jos olisin nähnyt elokuvan 10 vuotta sitten, niin olisin ehkä paremmin voinut siihen samaistua. Nyt käsitellyt asiat eivät olleet aivan niin ajankohtaisia. Naisten välisestä ystävyydestä oli kuitenkin ihan virkistävä nähdä suomalainen elokuva vaikka pakollisilta mieskuvioilta sekä riitautumiselta ei voinutkaan välttyä. 

Näyttelijät tekivät ihan hyvää työtä rooleissaan, joskin sivuosassa ollut Pihla varasti shown Iiriksen siskona raikkaan räväkällä olemuksellaan. Aku Hirviniemen pieni cameo oli puolestaan täysin turha ja miltei ärsyttävä, että hänet piti tähänkin suomalaiseen elokuvaan tuikata.

#elokuvahaaste2016 (7.Elokuvassa juhlitaan)

**1/2

Ohjaaja:Inari Niemi
Pääosissa: Anna Paavilainen, Iina Kuustonen, Minka Kuustonen
Kesto:1h30min
Valmistusmaa:Suomi


Kahdeksan surmanluotia (1972)

Viina se ol kaiken pahan alku meijän perreessä
Mikko Niskasen ohjaama Kahdeksan surmanluotia kertoo pienviljelijän ahdingosta Suomessa.

Pasi (Mikko Niskanen) omistaa pienen tiluksen jota asuttaa hänen lisäkseen vaimo (Tarja-Tuulikki Tarsala) sekä heidän neljä lastaan. Tila ei tuota paljoakaan, joten lisätienesteiksi Pasi joutuu anomaan lyhyitä hanttihommipätkiä perheensä elannon pitimiksi. Kurjuudessa ei näytä olevan valoa tunnelin päässä, joten päättää Pasi naapurinsa Reiskan (Paavo Pentikäinen) kanssa tehdä taas satsin pontikkaa.

Vaimo ei katso hyvällä Pasin viina-jaksoja eikä juopunutta miestään siedä. Lapsetkin pelkää kun isi tulee kännissä kotiin uhoa puhkuen. Jatkuva rahan kanssa kärvistely, vaimon nalkutus sekä juopottelun tuomat terveysongelmat kärjistävät lopulta Pasin toimimaan niin, että kahdeksan surman luotia laukaistaan.

Pontikan keitto hommissa
Oletin että reilu viisituntinen kertomus pienviljelijän ahdingosta saattaisi osoittautua tylsäksi katsottavaksi, mutta onnekseni olin väärässä. Tässä suomalaisessa klassikossa oli hallussa niin kerronta, kuvaus kuin leikkauksetkin. Pitkä ruutuaika antoi tarpeeksi tilaa tutustua Pasiin ja hänen elämäänsä kunnolla. Niskanen sai hyvin kuvattua päähenkilön ilon ja tuskan hetket. Elokuva oli myös yllättävän hauska. Pasia ja hänen kännäyskööriään oli huvittava katsoa kun lipittivät pontikkaa nuotion äärellä laukoen viisauksiaan ja laulellen, huonosti sanat osaten, laulujaan. Varsinkin kännijengin Sulo Kokkinen (Sulo Hokkanen) kirvoitti kovimmat naurut.

Elokuva tuntui ja kuulosti autenttiselta. Aluksi tuntuma oli ehkä hieman amatöörimäinen, mutta kun elokuvan tyyliin pääsi mukaan, niin se oli kaikkea muuta.

****1/2

#elokuvahaaste2016 (43. Yli 3h pitkä elokuva)

Ohjaaja:Mikko Niskanen (Pojat, Ajolähtö, Sissit)
Pääosissa:Mikko Niskanen, Tarja-Tuulikki Tarsala ja Paavo Pentikäinen
Kesto:5h 16min
Valmistusmaa:Suomi

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Independence Day: Resurgence (2016)

Independence day: Uusi uhka (Independence Day: Resurgence) on jatkoa supersuositulle 20 vuotta sitten ilmestyneelle Independence daylle

Alienit tulevat taas. Tällä kertaa alus on isompi. Maapallon tulevaisuus on uhattuna, mutta onneksi mielessä on ykköselokuvasta tuttu pelastuskikka. 

yhyy, kostan vanhempieni kuoleman
"Kamala", "hirveä", "tuskaa", "loppusipa jo" ovat joitain ajatuksia jotka elokuvan aikana kävi mielessäni. Miten kaksituntinen elokuva voi tuntua kolmituntiselta? Se on huonosti tehty; rakenteeltaan pirstaleinen, ei mielenkiintoisia hahmoja, ei kunnon juonta. Kaavamaista ja hölmöä näyttelemistä kaikilta tahoilta, myös kokeneilta Jeff Goldblumilta sekä Bill Pullmanilta. Melkein 100 000 000 dollaria budjetiltaan enemmän kuin edeltäjänsä oleva elokuva kaatoi dollarinsa viemäristä alas. Teknisesti varmasti hieno, mutta se ei riittänyt. Ykkönen oli korni, mutta sen nyt jaksoi edes katsoa ja onnistui rämistelyllään viihdyttämäänkin. 

*

Ohjaaja: Roland Emmerich (Independence Day, 2012, 10 000 B.C.)
Pääosissa: Liam Hemsworth, Jeff Goldblum, Bill Pullman
Kesto:2h
Valmistusmaa: USA


A Force of One (1979)

Yhden miehen armeija (A Force of one) on luonnollisestikin yhtä kuin Chuck Norris

Matt Logan (Chuck Norris) on Vietnamin sodan veteraani, joka opettaa nykypäivänä lapsia karate-koulussa. Matt myös taistelee ammattilaisena kick-boxingin saralla. 

Paikalliset poliisit ovat huolissaan kun alueen huumeiden käyttö ja rikollisuus kasvavat. Viimeinen tikki on kun itämaisten taistelulajien taitaja (Bill Wallace) murhaa kaksi valeasuissa olevaa poliisia. Poliisipäällikkö Dunne (Clu Gulager) päättää palkata Mattin avustamaan mystisen murhaajan kiinni saamisessa sekä opettamaan karatea muutamalle poliisille. Samalla syttyy pientä romanttista kipinää kun yksi poliiseista on kaunis Mandy (Jennifer O'Neill). 

Matt ei melkein lähden leikkiin mukaan ennen kuin hänen ottopoikansa murhataan saman miehen toimesta. Tällöin on leikki kaukana. Eeppiseltä välienselvittelyltä ei voida välttyä.  

Tämä on kyllä aika hieno promokuva
70-luku oli kulta-aikaa Hongkongin alhaisen budjetin kung-fu-elokuville ja luonnollisestikin jenkit ottivat vaikutteita tästä suositusta ja edullisesta elokuvagenrestä, jota tämä Yhden miehen armeijakin edustaa. Näytteleminen on tönkköä, kuvakulmat liioiteltuja ja juoni hyvin suoraviivainen. En ole nähnyt Chuck Norrisin näyttelemistä (muistaakseni) aikaisemmin kuin Lohikäärmeen tiessä, jossa oli hyvin vähäpuheinen. Jostain syystä oletin hänen olevan parempi näyttelijä vaikka onkin lukuisissa meemeissä esiintyneenä  niittänyt enemmän mainetta kovuudellaan kuin näyttelijänlahjoillaan.  Toiminnallisissa kohtauksissa hän tietysti esiintyi edukseen. Yhden miehen armeijaa ei kuitenkaan ollut tylsä katsoa sen camp-arvon takia ja kallistuikin enemmän komedian kuin vakavasti otettavan toimintaelokuvan puolelle. Ja loppuhan oli yksi parhaimmista mitä olen vähään aikaan nähnyt; hidastetut taisteluliikkeet, huumehöyryisen pitkitetyt taisteluhuudot sekä armon annon jälkeinen telotus.

**1/2

#elokuvahaaste2016 ( 48.Elokuva, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä)

Ohjaaja: Paul Aaron (A Different Story)
Pääosissa: Jennifer O'Neill, Chuck Norris, Clu Gulager
Kesto:1h30min
Valmistusmaa:USA

lauantai 9. heinäkuuta 2016

It Runs in the Family (2003)

It Runs in the family -elokuvassa näytellään perhesuhteita vaikka niitä ei näytellä tarvitsisikaan:  Michael Douglas on Kirkin poika kun taas Cameron on Michaelin poika. Ja esiintyypä elokuvassa Kirkin tosielämän vaimo, Diana Douglas, hänen näyttämövaimonaan. Rory Culkin ei kuulu Douglasien klaaniin, mutta onpa hänellä oma Culkinien suvun taakka kannettavanaan.

Grombergien juutalainen perhe on sekalaisen kirjava ja täynnä ongelmaisia ihmisyksilöitä. Perheen isä Alex (Michael Douglas) pettää vaimoaan (Bernadette Peters) ja Alexin isä Mitchell (Kirk Douglas) puolestaan toivoo vain omaa kuolemaansa. Tämä kuitenkin toiveistaan huolimatta menettää ensin vaimonsa ja veljensä. Alexin pojillakin on omat draamansa kun nuorempi (Rory Culkin) kokee ensisuudelmansa ja vanhempi (Cameron Douglas) jää kiinni kannabiksen kasvatuksesta. 



On aina ikävää kun tajuaa elokuvan ensimetreillä, että luvassa tulee olemaan huono elokuva. Tässä kävi niin. Valitettavasti ennakkoaavistus kävi toteen enkä olekaan pitkään aikaan nähnyt yhtä ikävystyttävää elokuvaa, joka näytti ja kuulosti niin huonolta. Muistiinpanoihini tallentunut omakuva heijastelee hyvin omia fiiliksiäni elokuvan mittelöissä.


Pätkä epäonnistui kaikessa ja tuntui siltä kuin sitä ei edes kukaan ohjaisi. Varmasti osa ongelmaa oli lukuisten tosielämän perheenjäsenten esittäessään "itseään". Elokuvasta puuttui kunnon tarina eikä ihmisten paljous helpottanut sen seuraamista kun kukaan ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostavalta. Ainoat valonpilkahdukset tapahtuivat Kirkin ja Michaelin yhteisissä kohtauksissa ja elokuva olisikin voinut keskittyä enemmän heidän ympärilleen. Nyt tämä amatööritunnilta vaikuttanut kyhäelmä kaatui omaan ponnettomuuteensa.  

Suomentaja heitti DVD-versiossani omat paukkunsa kehiin suomentamalla ensin sanan "schmuck" mulkuksi jonka jälkeen tyytyi vain toistamaan saman sanan englanniksi. Kyllä, se oli mielenkiintoisin asia koko elokuvassa.

Menetetty 1h 45min.

*

#elokuvahaaste2016 ( 41.Elokuva, jossa on iäkkäämpi mies pääosissa)

Ohjaaja:Fred Schepisi
Pääosissa:Kirk Douglas, Michael Douglas, Bernadette Peters
Kesto:1h45min
Valmistusmaa:USA

Deux jours, une nuit/ Kaksi päivää, yksi yö (2014)

Kaksi päivää, yksi yö (Deux jours, une nuit) on kertomus ihmisarvosta. 

Sandra (Marion Cotillard) on sairaslomalla masennuksen takia ja saa kuulla perjantaina, että juuri kun on päässyt työkuntoon on työpaikalla muiden työntekijöiden kesken äänestetty hänen työpaikkansa ja 1000 euron bonuksen välillä. Bonus on voittanut. Sandra, hyvän kollegansa kera, vaatii uusintaäänestystä maanantaille. 

Sandralla on vain viikonloppu aikaa puhua ympäri kollegansa, jotka ovat äänestäneet bonuksen puolesta, että saisi pitää työpaikkansa. Matalapalkkaiset työntekijät kipeästi tarvitsisivat sen tonnin, joten tehtävä ei ole helppo. Lisäksi masennuksen kourista juuri palaileva nainen meinaa tempautua takaisin epätoivon syövereihin, mikä vaikeuttaa ihmisten kohtaamista.

Hän suostui äänestämään Sandran työpaikan puolesta
Kaksi päivää, yksi yö lepää miltei tyystin Marionin harteilla. Onneksi hänen hartiansa ovat tukevaa sorttia, koska hän onnistuu sen hyvin kannattelemaan. Hän viestii tunnetilansa koko ruumiillisella olemuksellaan niin, että katsojan on helppo samaistua hänen ikävään tilanteeseensa. 

Lisäksi elokuvassa on hyvää yhteiskunnallista kritiikkiä ihmisarvosta ja sen menettämisestä kun ihmiset keskittyvät yhä enevissä määrin omiin itseensä ja oman kulutustäytteisen elämänsä rakentamiseen. Ja kuinka kaikki pyörii voiton maksimoimisessa ja ihmisten tallaamisessa kuten nykypäivän vuokrafirmat, pätkädiilit, nollasopimukset, kuntouttavat työtoiminnat 9 euron päiväpalkoin ilmentävät.  Marion tulkitsi hyvin tuskan mikä kumpusi kun yksi hänen  kollegoista ilmaisi, että tarvitsee bonuksen uuden terassin rakentamiseen; kuin hänen koko ihmisarvonsa oltaisiin romutettu nostamalla terassi ennen häntä. 

Näitä asioita ajatellen Kaksi päivää, yksi yötä on hyvä elokuva. Elokuva ei kuitenkaan onnistunut täysin tehtävässään pitää kiinnostuneena koko "käännytysprosessin" ajan. Juonen ollessa simppeli, kuin Erin Brockovichin pienirintaisempi ja epäkaupallisempi versio, olisi jokaisesta kohtaamisesta pitänyt tehdä mielenkiintoinen ja pistää loppuratkaisua odottamaan jännittyneenä. Näin ei kuitenkaan ollut. Elokuva jylläsi menemään tasaisen tappavaa vauhtiaan Sandran säntäillessä seuraavaan kohteeseensa. 

Ajatuksia herättävä.

#elokuvahaaste2016 (12. Elokuvan nimi viittaa vuorokaudenaikaan)

***

Ohjaaja: Jean-Pierre Dardenne, Luc Dardenne
Pääosissa:Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Catherine Salée
Kesto:1h35min
Valmistusmaa:Belgia, Ranska, Italia

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Blogger Recognition Award

                    



Kiitos Waltsu haasteesta! :)


Ohjeet:


0. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

1. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

2. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

3. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

4. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

---------------------------------------------------------------

1. Aloitin bloggaamisen niinkin nyyhkis-syistä kuin, että näin Hachi: A Dog's Tale -elokuvan ja halusin jotenkin kirjoittaa ylös omia fiiliksiä ja pohdintoja mitä elokuva minussa sai aikaan. Päätin myös yhdistää piirustusharrastuksen ja tarkoituksenani oli aina piirtää joka arvosteluun oma kuvansa; taidot ja aika ei kuitenkaan tähän proggikseen riittänyt. (Ja myöhemmin editoin omat piirustukseni muutamista arvosteluista pois). Elokuvat ovat aina kiinnostaneet ja jonkinlaisia yritelmiä niistä kirjoittamiseen oli ennen blogin aloittamista kuten arvostelu Makuunin lehteen. En kuitenkaan saanut koskaan arvosteluita valmiiksi enkä niitä minnekään lopulta lähettänyt. 

2. Kuten tähän samaan haasteeseen osallistuneilta muiltakin on vinkiksi tullut, niin sitä ei voi liikaa korostaa, että kirjoittaa sellaisesta mikä oikeasti kiinnostaa. Bloggaus vie kuitenkin yllättävän paljon aikaa ja voi nopeasti alkaa tuntumaan pakkopullalta jos aihe ei oikeasti sytytä. Minusta on aina surullista nähdä kun joku kiinnostava blogi on "kuollut" eikä viimeisessä postauksessa ole mitään selitystä tähän. Itse pitkähkön kirjoitustauon äskettäin pitäneenä kuitenkin tiedostan, että tauot harvoin on suunniteltuja. Asioita vaan tapahtuu jotka vievät blogilta huomion eikä välttämättä mitään lopullista lopetuspuhetta halua jatkon mahdollisuudet avoimena pitääkseen pitää. 

Toisena vinkkinä voisi olla, että ole itsellesi armollinen. Kaikki tekstit eivät tule olemaan Shakespearea, mutta mitä useammin kirjottaa, sitä paremmin se alkaa sujumaan. 

3. Ja tämän haasteen teille toi Waltsu from Cinema Lozenge.

4. Ne jotka olisin nimennyt, niin on ne jo saanut! :) Ja moni muukin varmasti ansaitsisi jos osaisin etsiä uusia leffablogeja.
-------------
edit 05.07.2016, klo:20:07

...Noirin toiveesta alla kaksi piirtämääni kuvaa joista julkaisin toisen Hachi: A Dog's Talen ja toisen How to train your dragonin arvosteluiden yhteydessä....Tiedän, tiedän...

999/1001 Adaptation (2002)

Adaptation. Minun versioni (Adaptation) on elokuva käsikirjoittajaveljeksistä. 

Charlie Kaufman (Nicolas Cage) palkataan Being John Malkovichin kuvauksista seuraavaan projektiinsa käsikirjoittamaan elokuvaversiota Susan Orleanin (Meryl Streep) tositapahtumiin perustuvasta kirjasta "The Orchid Thief".

Charlie ei meinaa saada millään muokattua kirjasta käsikirjoitusta ja onkin täynnä epävarmuutta, joka osoitetaan hänen pään sisäisillä monologeillaan. Charlien identtinen kaksoisveli Donald Kaufman (Nicolas Cage) on sosiaalisempi kuin veljensä ja onnistuu tekemään mainstream-hittikäsikirjoituksen. Donaldin rohkaisemana Charlie päättää, että hänen pitää tietää enemmän kirjailijasta päästäkseen paremmin kirjan sisään. 

Rinnakkaistarinana katsojille näytetään kuinka naimisissa oleva Susan haastattelee vielä tekeillä olevaa "The Orchid Thief" -kirjaansa varten harvinaisia orkideoita varastelevaa Johnia (Chris Cooper) ja samalla ihastuu tämän intensiiviseen olemukseen. 

Elokuvassa voi myös nähdä muun muassa Tilda Swintonin sekä Ron Livingstonin.

Kaksoisveljekset
Adaptation jatkaa samaa linjaa Spike Jonzen ohjaaman tätä edellisen elokuvan, Being John Malkovichin, kanssa sekoittaen todellisia julkisuuden henkilöitä fiktioon. Being John Malkovichissa se oli John Malkovich ja Adaptationissa se on elokuvan käsikirjoittaja Charlie Kaufman (joka ei tosin esitä itse itseään). Adaptationin käsikirjoittajana kreditoidaan jopa hänen mielikuvituksella tuotettu kaksoisveljensä Donald. Pakkaa sekoitetaan myös näyttämällä alussa tila Being John Malkovichin kuvauksista, joka antaa Adaptationille kivan jatkumon suoraan Malkovichista. 

Elokuva tempasikin heti mukaansa Charlien jaarittelevasta päänsisäisestä monologista lähtien, johon on helppo asioita ylipohtivanan samaistua. Vähemmän kiinnostavan osan muodosti kuitenkin elokuvan loppupuoli ja Susan Orleanin tempautuminen Johnin maailmaan. Nicolas Cage veti hyvin kaksoisroolinsa. 

***1/2

#elokuvahaaste2016 (16. Elokuvan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi)

Ohjaaja: Spike Jonze (Being John Malkovich, Her)
Pääosissa: Nicolas Cage, Meryl Streep, Chris Cooper
Kesto:1h54min
Valmistusmaa:USA