sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Deux jours, une nuit/ Kaksi päivää, yksi yö (2014)

Kaksi päivää, yksi yö (Deux jours, une nuit) on kertomus ihmisarvosta. 

Sandra (Marion Cotillard) on sairaslomalla masennuksen takia ja saa kuulla perjantaina, että juuri kun on päässyt työkuntoon on työpaikalla muiden työntekijöiden kesken äänestetty hänen työpaikkansa ja 1000 euron bonuksen välillä. Bonus on voittanut. Sandra, hyvän kollegansa kera, vaatii uusintaäänestystä maanantaille. 

Sandralla on vain viikonloppu aikaa puhua ympäri kollegansa, jotka ovat äänestäneet bonuksen puolesta, että saisi pitää työpaikkansa. Matalapalkkaiset työntekijät kipeästi tarvitsisivat sen tonnin, joten tehtävä ei ole helppo. Lisäksi masennuksen kourista juuri palaileva nainen meinaa tempautua takaisin epätoivon syövereihin, mikä vaikeuttaa ihmisten kohtaamista.

Hän suostui äänestämään Sandran työpaikan puolesta
Kaksi päivää, yksi yö lepää miltei tyystin Marionin harteilla. Onneksi hänen hartiansa ovat tukevaa sorttia, koska hän onnistuu sen hyvin kannattelemaan. Hän viestii tunnetilansa koko ruumiillisella olemuksellaan niin, että katsojan on helppo samaistua hänen ikävään tilanteeseensa. 

Lisäksi elokuvassa on hyvää yhteiskunnallista kritiikkiä ihmisarvosta ja sen menettämisestä kun ihmiset keskittyvät yhä enevissä määrin omiin itseensä ja oman kulutustäytteisen elämänsä rakentamiseen. Ja kuinka kaikki pyörii voiton maksimoimisessa ja ihmisten tallaamisessa kuten nykypäivän vuokrafirmat, pätkädiilit, nollasopimukset, kuntouttavat työtoiminnat 9 euron päiväpalkoin ilmentävät.  Marion tulkitsi hyvin tuskan mikä kumpusi kun yksi hänen  kollegoista ilmaisi, että tarvitsee bonuksen uuden terassin rakentamiseen; kuin hänen koko ihmisarvonsa oltaisiin romutettu nostamalla terassi ennen häntä. 

Näitä asioita ajatellen Kaksi päivää, yksi yötä on hyvä elokuva. Elokuva ei kuitenkaan onnistunut täysin tehtävässään pitää kiinnostuneena koko "käännytysprosessin" ajan. Juonen ollessa simppeli, kuin Erin Brockovichin pienirintaisempi ja epäkaupallisempi versio, olisi jokaisesta kohtaamisesta pitänyt tehdä mielenkiintoinen ja pistää loppuratkaisua odottamaan jännittyneenä. Näin ei kuitenkaan ollut. Elokuva jylläsi menemään tasaisen tappavaa vauhtiaan Sandran säntäillessä seuraavaan kohteeseensa. 

Ajatuksia herättävä.

#elokuvahaaste2016 (12. Elokuvan nimi viittaa vuorokaudenaikaan)

***

Ohjaaja: Jean-Pierre Dardenne, Luc Dardenne
Pääosissa:Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Catherine Salée
Kesto:1h35min
Valmistusmaa:Belgia, Ranska, Italia

2 kommenttia:

  1. Tämä minun on pitänyt katsoa jo iät ja ajat. En vain ole saanut aikaiseksi, kun se on sitten jäänyt siihen, etten ole tiennyt onko elokuva tylsä vai ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä vähän tylsä vaikka Marionin näyttelyä olikin ilo katsoa.

      Poista